5. tammikuuta nämä kuvat. Kerroin viime postauksen lopussa käyväni koskipuistossa eli Strömberginpuistossa ja niin kävinkin. Tässä välissä talvi on ehtinyt tulla takaisin ja olla poissa. Oli aavistus keväästä, kunnes joku kertoi talvelle, miten sen pitäisi käyttäytyä tammikuussa. Tämän postauksen aioin alunperin kirjoittaa viime viikonlopulla ja meinasin tosiaan kirjoittaa maanantaina, mutta minkäs teet. Kohta tulee sunnuntai ja jälleen vaihtuu viikko. Tästä viikosta kerron vain vähän, mutta tämän päivän kuvia en vielä laita. Kerron 5.-17. päivä välisestä ajasta.
Juoksua.
Mietin, josko alkaisin tänä vuonna pitää tätä isoa tukkaa auki enemmän, kun usein vedän sen vain kiinni, koska se on helpompi niin.
Pari viikkoa sitten sunnuntaina oli tylsää, joten kävin katsastamassa Espoon uudet metropysäkit. Matinkylän Espresso Housessa nautin ensin lounaan. Oli aika lumipuhurinen sää.
Cafe Esplanadilla pitkästä aikaa herkuttelemassa kaverin kanssa.
Sain tällaisen kivan lehden lahjaksi.
Hirmuinen villipeto.
Ihan jees on juoksututtanut, mutta pitää muistaa harrastaa myös voimailua, eikä pelkkää juoksemista, muuten keho ei jaksa. Pitää alkaa käydä enempi salilla ja joka toinen kerta voisi olla voimatreeniä ja joka toinen kerta juoksutreeniä ja venyttelyä. Toki olisi hyvä joka ikinen ilta venytellä, mutta..
Sain aiemmin jo kokeilla yhden kosteusvoiteen kanssa, että iho voisi tykätä, jos kosteusvoidetta käyttäisi kuin saippualla pesisi koko vartalon. On paljon nopeampaakin kuin suihkun ja kuivatuksen jälkeen rasvailla vartaloa. Hyvin imeytyvä voide jää suureksi osaksi iholle omasta kokemuksesta, eikä vesipesu ja pyyhe hankaa sitä kokonaan pois. Tuntuu, että iho ainakin tykkää, kun joka toisella pesukerralla tekee tämän pienen spa-elämyksen itselleen. Siltä se ainakin tuntui, kun pitkästä aikaa kokeilin menetelmää ja ensimmäistä kertaa tämän Garnierin body superfood vesimelonilta tuoksuvan vartalokosteusvoiteen kanssa.
Los viime viikonlopun aamiainen. Olen nyt tykästynyt useampana päivänä noihin avokadopäällisiin ruisleipiin. Puuroon olen lisännyt nyt myös pähkinäsekoitusta. Pitää taata hyvien rasvahappojen saanti. Olo on hieman kohentunut pienien muutosten myötä. Vielä kun saisi juotua päivittäin tarpeeksi vettä ja liikuttua enemmän, niin tulisi pirteämmäksi. Auringon puuttumisella on iso osa myös päivien harmauteen. Tänään paistoi aurinko, enkä tosiaankaan aikonut kökkiä sisällä, kun se ihanuus oli taivaalla näkyvillä.
Rakennuksien kuvailua vaihtaessa bussista ratikkaan.
Kävin viime viikonloppuna Vegemessuilla Kaapelitehtaalla. Oli paljon tuotteita, joita sai maistella ja joita voisin koittaa kotonakin, kun on mielessä terveempi ja vegempi elämä. Oli tosi kivaa pitkästä aikaa käydä messuilla ja kuljeksia ihmisten kanssa jonoissa. Mukavampi toki olisi ollut seuralla, mutta onneksi oli sentään äänikirja korvissa.
Tilasimme la Casetta Nostrasta hampparit ranuineen.
Kaksi vanhempaa naista kahvilassa
Ryppyiset kädet pöydällä
Suusta suuhun puhetulvaa
Kehuvat toisiaan auliisti
Sitten vasta käyvät tilaamassa
Pitää tervehtiä ensin
Nuori poika vitriinin lähellä itseksensä
Harvinainen näky ja olen siitä hyvilläni
Hän tilaa ruokaa itsellensä
Saa ystävällistä palvelua
Olet kuka tahansa
Sinua kohdellaan ystävällisesti
Kahvilassa
Kunhan ei ala rettelöidä
Silloinkin pyydetään ystävällisesti
ettei muiden rauhaa häiritsisi
Ikkunaheijastusten läpi näkyy pilviä taivaalla
ja tuulta puiden oksissa
Alkuvuoden ilma muistuttaa syksyä
Lumi pakeni varhain
Luonto kaipaa aurinkoa, lämpöä
Näin jäniksen aamulla metsässä
Ehkä sekin etsi lehtien versoja
Kävin Cafe Tarinassa ja Munkkivuoren kirjastossa tiistaina, kun olin käynyt spirometria- ja bronkilaatiomittauksissa Meilahden sairaalassa. Yritin etsiä niitä kahta runoa, jotka tällä välillä tulivat mieleen, mutta unohduinkin lukemaan muita vanhempia runoja ja mietin edelleen, miten saisin julkaistua runokirjan jos toisenkin..
Tämä edeltävä tuli juurikin Cafe Tarinassa käydessä mieleen, yksi on
liian henkilökohtainen tänne. Tämä seuraava on sen johdannainen.
Usko vain
Suru saa
hiljaisena solisevan runosuonen
pulppuamaan kovempaa
Huutamaan sanoja,
jotka eivät tahdo pysyä sisällä
Eivät enää pysty
Niiden pitää päästä ulos. Ulos!
Jotta virta hetkeksi rauhoittuu
Maistuu suolaiselta ja makealta
kun on kyyneleiden vuoro virrata
Kuulostaa vaikealta tämä 7.1. kirjoitettu runo. Hyvä, etten kirjoita tänne sitä runoa, mistä tämä runo kumpusi. Sen takia kirjoitinkin joululoman lopussa yhteen yhteisöön viestin, että kaipaan uusia ystäviä ja ihmisiä elämääni. Cafe Esplanadissa kävin kahvipullalla yhden uuden ystävän kanssa, jonka löysin sieltä yhteisöstä. Jospa sieltä tulee lisääkin uusia ystäviä. Olisi mahtavaa! Viihdyn toki omissa oloissani joskus, mutta olen 110 prosenttia ihmishenkilö! En voisi ikinä elää ilman muita ihmisiä. Menen salillekin niinä päivinä, kun se on sopivan täynnä, ettei kukaan ryökäle jumita jossain laitteessa kännykkäänsä selaillen, vaan kaikkialle pääsee, missä haluaakin treenata, muille ihmisille hieman hymyillä ja saunassa vaihtaa hyvässä lykyssä jonkun kanssa sanasen. Tässä vielä yksi runo 12.1..
Kysy itseltäsi, mikä on se voima
joka saa sinut nousemaan takaisin jaloillesi
joka kerta elämän heittäessä lokaa eteesi
Epäiletkö koskaan, ettetkö siihen pystyisi
Annat joko kaikkesi tai et mitään
Taistelematta et ikinä luovuta
Etkä pureskelematta nielaise
Kerrot, ettei ihminen voi olla vain puolikas
On oltava kokonainen,
että voi olla olemassa
Ai niin, luin että nyt on jäniksen vuosi (olen kiinalaiselta horoskoopilta jänis), joten hyvää onnea ja paljon tapahtumia odotellessa.
Nyt kuitenkin toivotan hyvää yötä ja painun vällyjen väliin.
Toivotaan aurinkoa jokaiseen päivään, vaikka se olisikin pilvessä.
