Tekemisiä ja kokemisia

Sunnuntaina 23. helmikuuta jolkotin ulos ja Töölönlahden ympäri. Silloin oli vielä lunta, mutta kuin taikaiskusta 1.3. alkoi tuntua keväältä. Ja on aivan huikeaa, miten paljon aurinko on paistanut ja ollut lämpimämpää. Talvi aina tuntuu todella pitkältä, kun se Suomessa tosiaan on todella pitkä. Oli silti kivaa vielä helmikuun puolella, että aurinko alkoi näyttäytymään useammin. Tuona reissuna kävin ulkokuntosalillakin siinä Töölönlahden kupeessa; tosin olen oikeastaan joka kerta siinä käynyt vähän jotain laitetta päristämässä, kun olen suunnannut takaisinpäin. Nyt kevään tultua tulee varmasti käytyä enemmänkin. Pitäisi myös salijäsenyyttä käyttää, kun sellainen tuli hommattua.

Joskus tekee mieli vain toivottaa kaikille ihanille tyypeille huomenta, varsinkin nyt kun voi fiilistellä lisääntyvän valon määrää. Aamut tosiaan alkavat kahvilla. Joskus harmittaakin, että on tullut keitettyä aivan erinomaista kahvia ja sitten pitääkin jättää se kesken, kun on jo kiire juosta bussiin. Mutta olen päättänyt joka päivä herätä puoli tuntia ennen normaalia herätysaikaa, että ehtisi juoda sen kahvikupposen ja suorittaa aamua vähän hitaammalla tahdilla. Aamut ovat parhaimpia.

Aiemmin kirjoitettua: Olen huomannut olevani tosi virkeä aamuisin ja olevani unirytmini kanssa jo kesäajassa. Menen tuntia aiemmin nukkumaan ja herään virkeänä tuntia aiemmin. Aamulla keskittymiskyky on huipussaan ja lukeminen tuntuu miellyttävältä, kun taas iltaisin tuntuu, ettei saa mitään aikaan ja onneksi ei tarvitsekaan, kun olen ysiltä valmis nukkumaan. Yksi tämän vuoden tavoitteista on lukea enemmän ja ajattelin mahdollistaa sen aamuisin sekä samalla mahdollistaa oman unirytmin. Jejei!

Kahvihampaan kolotukseen lisäapua Lehmus Roasteryn Pusupuisto - kahvista. Tässä uutta puvustusta UFFin ikkunassa. Hymyilytti parikin kertaa, kun oli laitettu mallinukke ihan Paddington-nallen näköiseksi. 26. helmikuuta oli euron päivät UFFissa ja tein seitsemän tosi kivaa löytyä, joissa mukana mm uudet lempihousut.

Mikähän kaunis päivä se olikaan, kun sain tämän kirjan vihdoin ja viimein luettua. Nyt olenkin lukenut vähän nopeampaan tahtiin Tove Janssonin ja Eeva Kilpin teoksia sekä satunnaisia hyvinvointilehtiä. 

Olen käynyt lempikaupassani Postitalon Supermarketissa ihastelemassa taas sitä seikkaa, miksi se on kaikkein paras kauppa: sen valikoiman laajuus niin monissa asioissa, kuten jäätelöissä!

 

Ensimmäinen maaliskuuta sain hiukset pysymään kivasti paikoillaan ja suuntasin Keravalle ystävää tapaamaan. Sain nauttia uunituoreesta kermaviili-mustikkapiirakasta ja herkkumunkeista, joissa oli hasselpähkinäsuklaajutskua sisällä (löytynee kuulemma Lidlistä). Ai että! Sitten pelasin vähän liian vaikeaa Mario - peliä sekä "Jassu ei osaa sekoittaa" Skip-boa höpötysten säestämänä.

Olen nyt alkanut kahdesti viikossa keräämään roskia ja toivoisin todella, että kaupunki (ja kaikki kaupungit) ottaisi vastuun roskatilanteesta. On inhottavan näköistä, kun roskia, varsinkin tumppeja, lojuu ihan kaikkialla. Sörnäisiin aamulla kävellessä haluaisin kävellä silmälaput silmien ympärillä. Samalla toivoisin telekinesia-voimia, että voisin aina ohi kävellessä kaapata kaikki roskat mennessäni lähimpään roskikseen tai isoon jätesäkkiin. 

 

Minut palkittiin eräs päivä kahvilla ja nyt tällaisilla (en tiedä, mitä olivat, mutta ihan jees makuisilla) kekseillä siitä, että olen kerännyt roskia yhden itämaalaistyyppisen ravintolan edestä.

 

En edellisviikonloppuna kirjoittanut blogia, kun minut oli vallannut niin kova halu kirjoittaa omakohtaisesta mielessä pyörivästä utopiasta. Joku päivä vielä siitä kirjoitan, mutta kaikki siitä tuskin tulevat tykkäämään. Jokaisella varmasti on mielessään ajatus siitä, millainen ihannemaailma voisi olla. Itse saatan ajatella sellaista ehkä vähän normaalia enemmän. Tarvitsen paljon tekemistä ja muuta ajattelemista. Ainoastaan toisen ihmisen seura saa minut pois omista ajatuksistani.

Sunshine reggae.

 

Halipatsuikka kaksi vuotta sitten. 

 

Niitä aurinkoisia päiviä viime viikolla. Löysin pajupuun ja pajunkissojakin!

 

Aivan ihastuttava Eeva Kilpin muistikirjoja olen löytänyt nyt kolme Elämänkerrat - osastolta. Kolme päivää sitten eli perjantainako luin tämän Punaisen muistikirjan yhdeltä istumalta. 106 sivua. Eeva Kilpi on niin kaunis sielu pilkkeellä silmäkulmassa. Monipuolinen kieliasu ja ihanan verkkainen tapa kirjoittaa, vaikka vain kirjoittaa päivistään mökillä 2014, murehtii sotia ja mitä kuulee uutisista. Hän ihastelee samalla luontoa ympärillään pikku mökissään ja näkemiään eläimiä, kokemiaan sääilmiöitä. 

Tätä kirjaa hänen kesäpäivistään oli ihana ja mielenkiintoista lukea ja samaistuin hänen olemukseensa ja kirjoittamistyyliinsä, mutta samalla siitä luki läpi sen, ettei hän enää kauaa eläisi, mikä on harmi. Pidän hänestä todella paljon juurikin sen takia, kun voin ihan täysin samaistua häneen - luin pätkän hänen yhdestä toisesta muistikirjasta kaverilleni, joka sanoi, että kuulostaa ihan siltä kuin lukisin omaa blogiani.

 

Tarkistettuani tiedot hänestä selvisi, että hän tosiaan on yhä elossa ja tällä hetkellä 97-vuotias eli syntynyt samana vuonna kuin ikävöimäni isotäti, jonka sairaus valitettavasti vei liian aikaisin. Isotätini täyttäisi tänä vuonna 97, koska voisi olla mahdollista, että hän olisi elänyt tosi vanhaksi, kun hän oli sisäiseltä kipinältään ihan Pikku Myyn kaltainen. 

 

Olen harmitellut, että olin liian pieni ymmärtämään isotätini ironiaa, kun hän vielä eli. Tällä hetkellä, jos isotätini juttuja kuuntelisin, niin nauraisin välillä varmaan vedet silmissä.

 

 

 

Viime perjantain aamu oli aivan vastustamattoman ihana! Kun ekana aamulla avaa ikkunan ja ajattelee 'wau!' vain nähdessään kuulaan sinisen taivaan ja lupauksen auringosta, niin tietää hymyilevänsä koko päivän Ja se aurinko tulikin koko päiväksi vierailulle :)

 

 

Kirjastolöytöjä. Eipä lopu lukeminen ihan heti kesken. 

Viime viikolla tuli runokin mieleen, kun mietin kahta sanaa

 

Kun katson sinua

näen samalla tutun

ja tuntemattoman

 

Kun katson peiliin

näen sinut ja minut

 

Tiedän, ettemme ole

vielä tavanneet

mutta ehkäpä joskus

jonakin päivänä

tapaamme vielä

 

Tiedän sinun olevan olemassa

vaikkemme ole vielä tavanneet

 

Tiedän sinun olevan olemassa

 

 

Perjantai-iltana eksyin Triplaan, kun nousin ysiratikan kyytiin, joka tietenkin oli poikkeusreitillä. No mikäpä siinä joskus Triplassa käydessä. Lauantaina kävin ystävän luona Klaukkalassa. Piti jo pari viikkoa sitten käydä, mutta oli silmä pipi, niin ei voinut. 

 

Samana päivänä ennen lähtöä kävin Lauttasaaren kirjastossa kahmimassa jälkimmäisen kirjakuvan kirjat, kun huomasin netistä, että siellä on aika monta Eeva Kilpin teosta paikalla. Tein lettuja niin sanotusti lounaaksi, kävin hörppimässä herkkulaten herkkukahvilassa ja mars matkaan! 

 

Ystävä näytti työstämäänsä pyörää, joka vaikutti aika kivalta menopeliltä, kun sen saa korjatuksi. On edelleen vanhakin kosla kellarissa, mutta siitä pitäisi vaihtaa vaihdesysteemi ja muutenkin huoltaa. 

On edelleen kova ikävä muutama vuosi suoraan kellarista varastettua valkoista Baana Hietsu - pyörää. Se oli ihan paras ikinä!

 

Tein tällaisen kollaasin kuudesta mausta, joista tykkään eniten eli (ei järjestyksessä) vadelmasta, mangosta, kookoksesta, persikasta, kahvista ja vaniljasta. Olen muka vastarannan kiiski, kun tykkään mangosta ja kookoksesta, mutta en ymmärrä, miten jotkut eivät tykkää niistä. Jokainen tykkää mistä tykkää. Itse en pidä currysta (kurkumasta) tai inkivääristä ja joku toinen voi olla että "mitämitähäh, nehän ovat tosi hyviä". Enkä ymmärrä, miksi joku haluaa pilata puuron maun laittamalla siihen suolaa. Makumieltymyksiä on moneksi. 

Nyt aion mennä suihkuun, lukea hetken ja nukkua. 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa! 

 

P.S. pidetään peukkuja takatalvettomuuden vuoksi. 

Innostumista, suunnitelmien muuttamista ja siivoilua

Jeps, viime sunnuntaina tosiaan jolkotin salille ja kävin juoksemassa. Oli kivaa. Nyt olen taas ollut viikon ilman salia. Tänä viikonloppuna piti käydä salilla ennen lähtöä kaverin luokse, mutta biologialla oli toisia suunnitelmia. 

Salin jälkeen lähdin käymään keskustassa Enchanté - kahvilassa. Nautin tunnelmasta, kahvilasta ja yritin lukea tätä kirjaa loppuun, joka on edelleen kesken. Jospa saisin sen tänään luettua.

Söpöläinen sylitorkkuja. Tällä viikolla oli pieni tekemisen puute illalla, joten päätin siivota kylpyhuoneen peilikaapin ja puhdistaa peilin. Otin pois kaikki sinne päätyneet pienet roskat ja ylimääräiset putelit, kuten viiden hammastahnan sijasta vain kolme - yksi on vain kivan makuinen joskus. Putsasin kaikki hyllyt ja järjestin kivasti. Vanulaputkaan eivät enää ole pitkulaisessa pussissa, vaan alahyllyllä pinossa helposti saatavilla.

Tällä viikolla on ollut ihanasti aurinkoa. Joskus ajattelin myös, että sunnuntaihin voi luottaa, että tulisi aina kaunis päivä, niin kuin tänäänkin. Ei se aina pidä paikkaansa, mutta on ihanaa, että valon määrä lisääntyy ja ensi viikolla on jo maaliskuu.

Sylipatsuikka ja rakastava katse. 

 

Tällä viikolla olen joutunut kärsimään, kun neljänä päivänä työpaikan vieressä on todella turhaan kaadettu hyvinvoivia kokonaisia puita ja jätetty vielä rumat kannot muistuttamaan sen olemassaolosta, että joskus siinä kasvoi jotain kaunista ja elävää. En tunne mitään empatiaa tai sympatiaa tietynlaisia ihmisiä kohtaan ja yhdet heistä on puita kaatavat ihmiset. Ainakaan sillä hetkellä, kun ovat pahanteossa. On eri asia kaataa sellaisia puita, jotka estävät muita puita kasvamasta, mutta nämäkin puut olivat sellaisia, joita rakkaudella katselin kymmenen vuotta ikkunasta. Ja nyt ne ovat hävinneet joidenkin idiottien ihmisten ja vielä idiootimman tehtävänantajan toimesta. Ne jotka tekevät luonnolle pahaa tai roskaavat tahallaan sietäisivät hävetä ja miettiä omia arvojaan.

Järjestyksessä kolme piirrettä, joita ensimmäisenä arvostan ovat kiltteys, ystävällisyys ja huumorintaju. Tällä viikolla bussikuski huomasi minut pysäkillä ja pysähtyi, kun olin kirjoittamassa kaverille viestiä, enkä nähnyt bussin tuloa. Sen pysäkin ohi kulkee vain yksi bussi ohi, mutta olipa tosi ihanaa, että kuski pysähtyi, vaikken ollut vilkuttanut pysähdyksiin. Useimmat kuskit vain viipottavat ohi, mutta onneksi on myös näitä kilttejä ja ystävällisiä kuskeja, jotka tunnistavat mahdolliset matkustajat.

Tämän viikon perjantaina pääsi vihdoin katsomaan kaverin kanssa Aamiainen Tiffanyllä - elokuvan, mikä piti viimeksi perua sairastelun takia. Hankin leffaherkut aiempana päivänä kaupasta: karkkia, maissilastuja ja vanukas sekä Crisp mango-passion - juoma. Aamiainen Tiffanyllä oli ihana: tyylikkäitä pukuja, hienoja autoja ja sen ajan sosiaalikulttuuri sekä Audrey Hepburnin viehättävyys. 

Perjantaina iloitsin, että onpa mukavaa maistaa taas kokonaan, kun oli kaksi viikkoa flunssan loppumisesta, ja oli kivat kirkkaat silmät. Eilen heräsin silmätulehdukseen, enkä haistanut mitään. Onneksi haistoin myöhemmin samana päivänä. Oli ollut pitkä työviikko ja odotettu viikonloppu ystävän luona piti perua, kun en halunnut tartuttaa häntä. Piti käydä salillakin treenailemassa tai uimassa, mutta kuinkas sitten kävikään.

 

Viimeksi kun oli silmätulehdus, niin oli myös muutakin flunssaa ja tunsin olevani vanki omassa kodissani, mutta nyt onneksi silmätulehdus ei ole yhtä paha kuin viimeksi. Minulla oli yölääkettä vielä jäljellä, joka oli muutenkin sellainen, että sitä voi ottaa 3-4 kertaa päivässä, jos ei apteekissa olisi ollut silmätippoja. Olen sillä siis mennyt. Eikä oikeastaan muuta kuin vähäsen punoita, aluksi toinen silmä pienesti rähmi, mutta se loppui nopeasti. Harmi vain, että piti perua viikonlopun suunnitelma. Nyt pitää olla vastaisuudessa tosi varovainen, kun ilmeisesti otan tartuntoja helposti vastaan. Yleensä sairastelen vain pari kolme kertaa vuodessa. Minkäpä tartunnoille mahtaa. Terveenä on kyllä huippukivaa olla!

 

Kävin eilen "you are my sunshine" - kahvilassa (näin itse ajattelen) Dash Coffee & Zestii Kitchenissä juomassa herkkucappuccinoa vaniljasiirapilla sekä lukemassa kirjaa, jonka yritän saada tänään luettua loppuun. Tosin jospa ensin kävisi ulkoilemassa ennen kuin kaikki pilvet ehtivät taivaalle. Oikeastihan aurinko ja pilvet eivät liity mitenkään toisiinsa, joten "help me out tuuli!".

 

Lukemisen jälkeen käväisin kirjastossa. Tai siis piti vain käväistä hakemassa yksi muumikirja, mutta  eksyessä lastenosastolle alkaa ajatella lapsia, ja kas kummaa, yhtäkkiä on lähdössä mukaan muutama kivan näköinen lasten kirja. Kävin etsimässä runo-osastolta Eeva Kilpin teoksia, ei löytynyt, laitoin yhden varaukseen, ja löysin pari Eeva Kilpin teosta elämänkerta - osastolta. Hän on toinen henkilö, jonka elämänkerran haluaisin lukea. Olen jo lukenut yhden Tove Janssonin elämänkerroista - ja kuunnellut Trevor Noahin omaelämänkerran, mutta se on eri juttu.

Tein eilen ruokaa. Haistelin perjantaina kaverin pasta-annosta, joka tuoksui herkulliselta, mutten voinut maistaa, koska siinä oli paprikaa. Hän sanoi käyttävänsä lihaliemikuutiota. Ooh, ajattelin, ja kaupasta tarttui tonnikalapurkin lisäksi lihaliemikuutiopakkaus, proteiinivanukas, ruokakermaa, puoliveriappelsiini, pari banaania ja fusillipastapussi. Kaikki alle kympillä! 

Torstaina kauppaan meni leffaherkkujen ja parin valmisaterian ostamiseen kaksikymppiä. Kaksikymppiä! Ennen sama olisi maksanut 12 euroa, mutta toivossa on hyvä elää, että Suomessakin ruoka olisi joskus jälleen normaalihintaista eli sellaista kuin se oli ennen koronaa. Miksiköhän koronan piti muuttaa asioita. Samaan aikaan tuli makeisverot sun muut ja suklaan hinta kaksinkertaistui. Ei sillä, että tällä hetkellä tekisi mieli erityisesti suklaata, mutta jossain toisessa maassa ruoka maksaa todella vähän. Ruoan pitäisi olla kaikkien saatavilla, että olisi mahdollisuus syödä hyvin ja terveellisesti.

Oli kertynyt vähän tiskiä ja oli epäsiistiä, kun ei ollut jaksanut tehdä mitään tai "ollut aikaa". Oikeastihan minulla on aikaa, muttei viitsimistä tai sitten illalla sosiaalisen työpäivän jälkeen vain jumittaa kännykkäpelin parissa, vaikka kirjaakin voisi lukea. Mutta kerran viikossa minulla on aina siivouspäivä. Toki tiskailen aina tiskejäkin, enkä syö likaisista astioista, mutta tuossa kuvassakin nuo ovat juuri ruoan tekemisen jäljiltä ja osa aiemmin likoomaan laitettuja. Ja sitten on kuivumasa olevia kiertoon lähteviä muovijuttuja ja pahvipakkauksia. Ei se ole niin nöpönuukaa, kun asuu kissan kanssa kahdestaan. Ei kissa välitä - ilahtui kyllä suuresti uudesta järjestyksestä, mistä lisää kohtapian.

 

Neljäs kuppi kahvia eilen. Yleensä juon vapaapäivinäkin vain pari kuppia kahvia, mutta joskus menee jopa neljä kuppia kahvia, kun kahvihammasta oikein kolottaa. Tiedän, että jotkut juovat jopa 7-8 kuppia kahvia, mutta jos juon edes pari kuppia kahvia peräkkäin, niin se tuntuu tulevan pian korvista ulos.

 

 

Eilen illalla katsottuani tarpeeksi sarjaa aloin siivoilemaan. Oli jo aiemmin viikolla mielessä pestä lattiat, kun kynäilijä itse astelee rapaisissa kengissä sisään, mutta niissä on kuravettä vaikka kuinka yrittäisi pyyhkiä alhaalla käytävän mattoihin. Pitäisi ottaa kengät pois rappukäytävässä, niin eipä tulisi kuraa ainakaan sisälle, ja kiikuttaa ne suoraan vessaan kengänpohjapesuun. 

Vaihdoin eilen lakanat ja piti hyvästellä kymmenen vuotta suosikkina ollut Finlaysonin Visa-pussilakana, joka korjailuyrityksistä huolimatta alkoi hajota käteen. Jopa lakanaa täkin ympäriltä vetäessä kuului vain riips riips, kun kangas repeytyi. 

Pyykkikone ja tiskinpesukone saivat eilen rumssuttaa menemään ja sillä aikaa ensin keräsin lattialta ja matosta roskat, hiukset ja muut karvat pois ikkunalastalla (you heard me right). Puistelin jopa vaaleanbeigen maton ja sen päällä olleen karvamaton roskista, kun se beige matto on sellainen roskankerääjä ja olipa sille kaatunut vähäsen kaurahiutaleitakin, joita ei saanut kaikkia pois lastalla tai rikkaimurilla. Pyyhin lastalla neljästä paikasta lattialta pölyä/roskaa kasoihin ja rikkaimuri veti kasat sisäänsä. Lastalla saa myös tosi hyvin matosta karvat ja päälimmäiset pölyt ja roskat pois. 

Viskasin kaikki irtotavarat sängylle ja hain pesulastan (ei se ole moppi tai sinipiikakaan). Aloitin eteisestä, että voisi sitten käydä putsaamassa siivouslastaan kiinnitettävää pesuliinaa lavuaarissa - en jaksanut ottaa pesovatia kaapista, niin lattianpesuvesi oli vessan lavuaarissa. 

Eteisen lattian kuivuessa siistin tiskipöydän: laitoin astiat tiskinpesukoneeseen ja koneen päälle, kierrätettävät keräsin yhteen ja vein kaappiin piiloon odottamaan sekä vaihdoin leikkuulaudan paikan siihen, missä oli ollut vedenkeitin, ja laitoin tällä hetkellä käyttämättömänä olevan vedenkeittimen kaappiin piiloon. 

Seuraavaksi pesin lattian keittiön puolelta, mistä olin ottanut maton, jumppavälineet ja kissanruokakipot pois. Pidin huilibreikin, ihastelin hetken kaaosta ja kävin sängyn takana olevien pölypalleroiden kimppuun, kunnes keittiön lattia oli kuivunut. Siirsin nojatuolin ja rahin sekä jalkalampun siihen, missä oli ollut jumppavälineet ja kissanruokapaikka. Kissanruokapaikka sai siirtyä metrin oikealle eli sijaitsee nyt nojatuolin vieressä. Jumppavälineet siirtyivät siihen, missä oli ollut kissanraapimapuu. Kissanraapimapuu siirtyi siihen, missä oli ollut nojatuolin, rahin ja jalkalampun paikka. 

Viimeisenä pesin sängyn päädyn ja vaatekaapin välin sekä "makuuhuoneen" ja keskihuoneen lattian, kunnes menin nojatuoliin hetkeksi lojumaan ja odottamaan lattian kuivumista, että pääsisin pesemään lattialiinan ja hakemaan pyykit pesukoneesta kuivausrekille kuivumaan. Vaihdoin kissanhiekan ja pesin vessan lattian kurajäljistä ja puruista (pelletti). Puhdistin vielä suihkukaivonkin, kun oli alkanut näyttää siltä, ettei kaikki menekään läpi niin jouhevasti. Loppuillan asunto haisi ihanasti viemäriltä.

Siirsin beigen maton sängyn eteen, puoliksi sängyn alla olevan patjan alle, jossa se luultavasti säilyisi puhtaampana kuin keittiön mattona. Sängyn edessä ollut pieni vaaleanharmaa unelmanpehmeä karvamatto siirtyi keittiön puolelle, jolloin sen ympäriltä huomaa helposti kaikki roskat, mutta se kuitenkin keittiössä käydessä suloisesti hyväilee jalkapohjia. Kissapuun edessä ollut mustavalkoinen tekotaljamatto siirtyi puoliksi nojatuolin alle. 

Kaiken ollessa valmista ihastelin asuntoa, kun koti oli uudessa raikkaassa kuosissa, siisti ja puhdas. Saatoin vihdoin tehdä iltapuuron, syödä sen, ottaa iltalääkkeet, putsata naaman, pestä hampaat ja käydä nukkumaan. Aika oli ehtinyt vierähtää lähes puoleen yöhön, mutta on ihanaa mennä tyytyväisenä ja kiitollisena nukkumaan.

Kissa eli Vinski katseli minua ikkunalaudalla, kun istuskelin eilen nojatuolissa sen uudella paikalla. Sellainen hellyydestä ja läheisyydestä tykkäävä leikkisä sekä joskus hieman villi kissapoika on hän. Täyttää ensi kuussa kolme vuotta. 

Nyt taidan mennä tepastelemaan tuonne ulos, koska vielä se aurinko vähän paistelee ja kutsuu ulos, joten minäpä menen.

Ihanaa sunnuntaita ja pian alkavaa uutta viikkoa!