Pyöräilyä pitkin poikin

Sain tämän ihanan lampun haettua postitoimistosta olisikohan ollut keskiviikkona, kun viime postauksen kirjoitin ja olin ottanut siitä jo kuvat, mutten viitsinyt niitä viime postaukseen laittaa. Tilasin lampun sunnuntaina vai maanantaina, nopea toimitus siis. Tilasin sen Emma's and mamas - online-kaupasta. Sen saa myös muualta, mutta tämä oli aika kätevä nopealla toimituksella ja sivutkin olivat suomeksi.

Yövalopupun nimi on Joseph bunny, jostain syystä epäilen sen olevan ranskalainen, kuuluu Rose in april - collectioniin. Sain idean tämän lampun tilaamiseen vanhalta työkaverilta. Kovin moni on tätä kehunut kuvan nähtyään. Pidän tästä itsekin paljon. Pidän sitä aina iltaisin päällä pitämässä seuraa. En kyllä kutsu häntä Josephiksi, ihan pupu vain. Yöllä en osaa mitään valoa pitää päällä. En osaisi nukkua valot päällä ja ilmankin valoja pidän toisinaan yösilmämaskia, joka tulee varmasti tarpeeseen kesällä, kun kämppä tulee olemaan aika valoisa öisinkin, ettei sälekaihtimetkaan pidä valoa pois huoneesta. 

Olen alkanut harrastamaan proteiinipatukoita, vaikka ennen ajattelin "Ei ikinä!". On kyllä ollut suurempi energiantarve. Tällä hetkellä on myös kummallinen himo tummiin viinirypäleisiin. Hassua kyllä, kun aina välillä, kun tuntuu kohta energian loppuvan, niin haukkaa tällaista patukkaa neljässä tai viidessä osassa sopivasti vähän litistyneenä taskun pohjalta löytyen. Toki muitakin välipaloja, kuten ateriankorvikejuomia vähän juonut, kun on polkenut menemään ympäriinsä.

Tekee koko ajan vain mieli liikkua - tälläkin hetkellä molemmat jalat tärisevät lattiaa vasten tätä kirjoittaessa. Mitä enemmän liikkuu, niin sitä enemmän tekee mieli liikkua, eikä enää paljoa pysähtyä.

Ennen mössötti kotona, eikä saanut edes pienenä harrastaa liikuntaa missään seurassa, kun pelättiin, että loukkaantuisi tai ei ollut varaa mihinkään. Janojuomana toimi sokerimehu tai maito, mikä oli harmi asia, koska olen opetellut veden juonnin vasta aikuisena ja senkin makeutan pienellä lorauksella sokeritonta mehua. Salilla osaan juoda puhdasta vettä pullosta, muttei nyt ole tultu oltua salilla.

Eilen vain poljin ympäri kaupunkia ja kävin ekaa kertaa Hernasaaressakin, kun halusin nähdä, miltä Löylyn urheilupaikka näyttää. Siellä on pelkkää roikkumistankoa, mutta ihan kiva meri vieressä. Jospa joku päivä pääsisi käymään Löylyssäkin. Ja ensi kesänä todellakin pitää päästä käymään Altaalla, jospa tämä kesäkunto tästä sukeutuu. Sitä on niin pitkään jo miettinyt. Jospa Sompasaunassa myös. Tänään kävin vain kävelemässä hassussa sadesäässä, mutta siitä lisää myöhemmin.

Perjantaina pyöräilysaldoksi tuli 14 kilometriä plus treenaamista ja eilen tuli pyöräiltyä 16 kilometriä plus treenaamista.

Seikkailua Ullanlinnassa, kun sinne eksyin rullailemaan käytyäni kääntymässä Eiranrannassa. Jokin vika näissä kuvissa, mutta kun saan objektiivin kameraan, niin pitää tosissaan muistaa käyttää sitä.

Eilen oli pilvipäivä ja tosi tuulista. Kaikesta huolimatta lähdin ulos hytisemään pyöräni kanssa. Onneksi vaikka ulkoilun alku tuntui takkuiselta ja olisi tehnyt mieluummin mieli kömpiä johonkin lämpimään ja pehmoiseen, niin myöhemmin teki mieli pyöräillä sen takia lisää, kun tuuli laantui ja pilvet alkoivat pikkuhiljaa hälventyä taivaalta. Ulkoilin viisi tuntia. Välillä kävin hakemassa kaupasta lisää apetta, treenailin ja jatkoin matkaa. Google maps meni kesken kaiken vähän hassuksi ja kertoi kaipaavansa päivitystä (taas), mutta ehti mitata 16 kilometriä matkan pituudeksi. Saattoi tulla enemmänkin poljettua.

Eilen oli vaan kiva polkea ympäriinsä. Kun olin keskustassa pyöräillyt ja kerran tullut baanaa pitkin takaisin keskustaan Hietsusta, niin teki mieli mennä se toiseen suuntaan, kun ilma alkoi olla seesteinen. Kallio - Töölö - Hietaniemi - Ruoholahti - Hietalahti - Hernesaari - Punavuori - keskusta - Baana - Hietaniemi - Töölö - Kallio - akseli tuli poljettua.

Maistoin ekaa kertaa ja tykkäsin tästä Barebellsin Lemon curd - patukasta. Ajattelin maistaa kaikkia Barebellsin patukoita, mutta mietin vielä niiden kohdalla, jotka sisältävät reilummin gluteenia esim cookies and cream ja sen tapaiset.

Tänään oli palauttava kävelypäivä. Vatsalihakset kivasti sattuvat eilisen treenaamisen jälkimaininkina. Johtuukohan säästä, ettei muita treenaajia/sunnuntaikävelijöitä oikein ollut liikkeellä. Hyvät varusteet kun on, niin kelpaa kyllä olla.  Ei ollut ollenkaan kylmä koko matkan aikana, mitä nyt hansikkaat kastuivat. Tänään pidin niin sanotusti lepopäivää ja vain kävelin leppoisasti lähes seitsemän kilometriä.Tämä sadetakki plus syys-/kevättakki-yhdistelmä on kyllä parasta, mitä olen hankkinut vaatekokoelmaani, oikeastaan eniten tämä keltainen sadetakki ja myös mätsäävät keltaiset Hai-saappaat. Nyt on lisänä mätsäävä keltainen pipokin ja liila keltaisen vastavärinä sopii tosi hyvin kokonaisuuteen. Kevyen takin alla oli fleecekin ja sen alla tavallinen pitkähihainen paita, joten oli kyllä juuri sopiva lämpöisyys - ei yhtään kylmä ainakaan. Saa nähdä, milloin ne välivaatteet tulee hankittua - siis siihen tarkoitukseen tehdyt lämpöä pitävät vaatteet. Piti viime talvena, mutta pidin asiaa mietintämyssyssä, eikä tullut hankittua, kun jäi se talvikin tulematta.

Joskus sadekävelyt ovat kyllä ihania ja sen jälkeen olisi ihanaa päästä kuumaan kylpyyn tai saunaan, mutta lämmin suihku kävi kahden muun puuttuessa.

Vielä yksi pääsiäislomapäivä jäljellä. Kovin nopeasti vapaapäivätkin kuluvat. Pitääkin keksiä vaikka lukemistekemistä. Onneksi on tuo audiokirjasovellus. Tuli luettua ensin Eppu Nuotion Maksu, joka olikin sen kirjasarjan kolmas osa, mutta sen jälkeen luin ekan osan nimeltä Musta ja tänään aloitin toista osaa nimeltä Kosto. Tulee kyllä ihan eri tavalla kuunneltua kirjoja kuin lukisi niitä. Olisi kyllä hienoa lukeakin, yritän parantaa sitä harrastusta, mutta tarvitsisin eri paikan lukemiselle kuin kodin. Tai sitten pitäisi olla kunnon löhötuoli, jossa lukea, ihan kuin lapsuudenkodissanikin oli. Nuorena luin paljon ja sain siitä valtavasti iloa sekä inspiraatiota kirjoittamiseen. Stephen Kingkin kirjassaan sanoi, että paras tapa olla hyvä kirjoittaja on lukea paljon.

Nyt ei muuta kuin ihanaa sunnuntai-iltaa!

Himotreenaajan synty ja kuvaamisesta

Täällä taas! Hietaniemen maisemissa. Tuota hauskaa välinettä menin ylös ja alas 30 kertaa edestakaisin ja alkoi kyllä käsivoimat ehtyä ja vauhti hiljentyä loppua kohden, vaikka alussa menin kuin apina ylös ja alas, kun innostuin.

Parina kertana kun tuolla tein vatsalihaksia yli 90 asteen kulmassa istumaan nousuja, niin vatsalihakset sattuivat sen jälkeen pari päivää ja aina kun ne lakkasivat sattumasta, niin menin uudestaan ja vedin jopa 40 vatsalihasliikettä per kerta, vaikka vatsalihaksia kyllä pitää tehdä monipuolisesti erilaisia. En siis istumaan nousu - versiota vatsalihaksista yleensä harrasta, kun olen joskus ajatellut, että sattuvat alaselkään, mutta tämä olikin mukavampi liike kallistuskulmansa takia, eikä ollenkaan sattunut selkään. Viime kerran jälkeen vatsalihakset eivät enää sattuneetkaan 40 toiston jälkeen (tein parissa osassa osana kiertoharjoittelua), joten ilmeisesti lihakset ehtivät tottua liikkeeseen.

Vatsa ja vartalo muutenkin on kyllä tuntunut timmimmältä pyöräilyn ja tuolla salilla käymisen alettua ja sain positiivista palautetta tänään työkaveriltakin vartalostani. Ei siis tunnu vain itsestä vaan näkyy ulospäin. En ole ollut kauhean lihava, mutta kyllä tästä varmaan saisi vielä muutaman kilon poltettua tai muutettua lihakseksi. Luulen, että riittävällä veden saannillakin nykyään on vaikutuksensa osaltaan asiaan.

Tänään sitäkin mietin, että tosi ihanaa tuo treenaaminen ja että jaksaa vain koko ajan treenata ja tänäänkin piti pakottaa itseni ottamaan löysästi, kun eilenkin työpäivän jälkeen lähdin ulkosaleilemaan ja tuli sitten käveltyä samalla suunnilleen 13 kilometriä. Hupsis?

Siis ihanaa on treenaaminen, mutta se vaatii myös paljon enemmän energiaa eli ruokaa, joka ei todellakaan kerry mihinkään, vaan keho käyttää sen juuri siihen, mihin tarvitseekin: kehon ylläpitämiseen fyysisen kunnon ja terveyden kannalta, palautumiseen ja jaksamiseen. Toisin sanoen on jatkuvasti nälkä. Tein tällaisen humoristisen kaavion aiheesta:

klo 6:30: herään, syön puuron lisäkkeineen ja juon kahvin

klo 9: syön banaanin/välipalan

klo 10: nälkä

klo 11: syön lounaan

klo 12: kahvitauko

klo 13: nälkä

klo 14: syön välipalan

klo 15: syön banaanin

klo 16: nälkä

klo 17: välipala

klo 18: illallinen kotona

klo 20: nälkä

klo 21: syön jotain

klo 22: nukkumaan

Työkaverilta sain itsellenikin muistutuksen, että proteiini pitää nälkää paremmin loitolla ja välipalapatukoissa (yritän valita vähäsokerisia) on usein proteiinia. Tänään ostin kananmunia.

Ihana ranta aaltoineen. Aallot toivat vaahtoa rantaveteen. Siellä yhdistyy kaksi ihanaa asiaa: kuntosalitreenaaminen ja meri, plussana kaunis maisema. Harvoin näkee sellaisia paikkoja, ettei vastarantaa ole melkein näkyvissä puhumattakaan, kun usein on taloja näkyvissä vastarannalta. Tuo paikka on vain jotenkin niin avara ja taivas tuntuu suuremmalta. 

Viime postauksen kirjoitin juuri ennen kuin lähdin lauantain pyörälenkille ja ulkokuntosalille. Ei siellä kovin paljon porukkaa ollut, mutta muutama silti. Tosi hyvä kyllä, kun suurin osa käyttää käsineitä tällä hetkellä treenatessaan. Mietin itsekin, mistä saisi sellaiset käsineet, joissa olisi enemmän pitoa, ettei vahingossa apinoidessa luiskahda ote.

Viikonlopun aikana onneksi google mapsin muistitoimintokin toimi. Pyöräilin 31 kilometriä, kävelin viisi kilometriä ja treenasin suunnilleen kaksi ja puoli tuntia. Aikamoinen rupeama. Näissä kuvissa olen pitkästä aikaa Pitkänsillanrannalla, kun ei tehnyt vielä mennä hämyiseen sisätilaan, kun kuuden aikaan oli vielä täysi aurinko korkealla taivaalla. Pitikin pari kertaa ihmetellä kelloa sinä päivänä, kun kello olikin puoli kuusi ja sisäinen kelloni oli neljän tienoilla. Tällä viikolla olen sitten hyvällä omallatunnolla käyttänyt bussia mennessäni töihin.

Yhtenä päivänä tosin, eilen, kun tulikin super hieno päivä aurinkoineen kaikkineen, niin halusin päästä tekemään jotain fyysistä, kun kehoni kaipasi jälleen rasitusta, niin menin bussilla ja ratikalla lähelle Hietsua, kävelin loppumatkan. Kävin hieman apinoimassa ja kävelin sen saman matkan, mitä yleensä menen hietsun jälkeen pyörällä. Päivän kävelysaldoksi tulikin se 13 kilometriä. Tosin sen jälkeen käytyäni kaupassa ja syötyäni menin yhdeksältä illalla nukkumaan, kello oli soimassa kuudelta ja tänä aamuna halusin pitää vain silmiä kiinni puoli tuntia torkuttamalla kymmenen minuutin välein, kunnes nousin ylös. Ja tänään en tehnyt mitään rasittavaa.

Raskaat huvit vaativat paljon energiaa ja unta. Pitää kyllä yrittää enemmän panostaa nukkumiseen, vaikka olisi kuinka kivaa valvoskella iltamyöhään. Olen kuitenkin jonkinlainen aamuvirkku, etten pysty nukkumaan tietyn kellonajan yli, vaikka olisin mennyt neljältä aamuyöllä nukkumaan, niin silti heräisin seitsemältä ja se ei ole kivaa.

Olen nyt jonkin aikaa kärsinyt niska ja hartiakivuista aamuisin, kun jostain syystä olen herännyt aamuisin mahaltani, enkä koskaan oikeastaan ennen tätä lukukautta ole nukkunut mahallani ja pyörinyt niin paljon kuin olen viime viikkoina pyörinyt nukkuessa. Siispä ajattelin, josko sängyn kääntämisellä ja runkopatjan kääntämisellä (toinen puoli on kovempi) olisi vaikutusta. Meinasin jopa pestä pesukoneessa sijauspatjan päällisen, mutta pesutuvassa kiellettiin pesemästä edes räsymattoja koneessa, joten sinne meni se ajatus. Yritin vedellä saada hangattua paria tahraa sijauspatjan päällisestä, mutta huonolla menestyksellä. Sen kuivuessa kuitenkin vaihdoin sänkyyni Finlaysonin ihanan kesäiset ja raikkaat Visa-lakanat. Tällä hetkellä sänky on melko kova, mutta oikeastaan se on juuri sopiva niin. En ole sen jälkeen herännyt mahaltani, enkä edes kyljeltäni vaan selältäni aamuisin, eikä niska ja hartiat ole enää sattuneet yhtä paljon, kun kipu on vähentynyt. Kyllä tämä koko selkä ja niska edelleen kaipaavat hierontaa, mutta se saa vielä jonkin aikaa odottaa.

Aloitin Stephen Kingin - kirjoittamisesta - kirjan jälkeen kuunnella Eppu Nuotion dekkarisarjan ensimmäistä osaa nimeltä Maksu, joka on kaapissanikin odottanut lukemista. Ensin piti totutella, mutta sitten alkoi tuntua tosi mukavalta, että Eppu Nuotio itse lukee kirjoittamaansa kirjaa.

Kävelylenkkini kuvasaldoa. Paljon helpommin tulee kuvailtua rauhassa kävellessä, kun pyöräillessä pitää enemmän keskittyä liikenteeseen ja pyörän hallintaan.

Laitoin insta-tarinoihin eräänä päivänä vanhoja postauksia selatessa vuodelta 2015 kuvia aivan upeita kuvia, joita olen ottanut minidigi-järjestelmäkamerallani, josta meni saman tai seuraavan vuoden talvella objektiivi rikki. Olen sitä korjauttamista viivytellyt, kun olen ajatellut, että se maksaisi paljon, mutta sitten vihdoin ajattelin upeita kuvia katsellessani, että haluan tuon ihmeellisen kameran takaisin, kun olen sitä pitkään kaivannut. Sen kameran laatu on jotain ihan muuta kuin tämän hetkisen ihan ok-laatuisen mobiilikamerani laatu (olisi tosiaan pitänyt odottaa samsung S10:ntä, mutta valitettavasti bongasin A50:n sitä ennen). Laitan tähän yhden sillä otetun kuvan, mutta enemmän sitten, kun saan objektiivin. Voi mennä katsastamaan itsekin tästä eteenpäin otettuja kuvia.

Kuvaaminen on ollut minulle rakas harrastus, jonka aloitin viimeistään ollessani 15-vuotias, jolloin taisi se eka digipokkarikamera meille rantautua. En tiedä, oliko se minun, mutta aika hyvin omisin sen. Ensimmäisen filmikameran sain 12-vuotiaana, mutta vaikka sillä aloittelin, niin en paljon sillä kuvannut. Haluan nauttia oikeista näkymistä kuvina, mitä vain silmä näkee, muttei mobiilikamera. Toisin on Panasonicin minijärkkärini kanssa, joka tuo kuviin uusia ulottuvuuksia. Kun laitoin objektiivin tähän kameraan tilaukseen, niin tuntui, että sitten kun saan sen ja saan tämän kameran takaisin käyttööni tuntuu kuin saisin palan itsestäni takaisin. Kuvailen paljon, se tuskin on kenellekään jäänyt epäselväksi, mutta tällä kameralla tulee käytettyä enemmän aikaa, keskittymistä, ihailun huokaisuja ja tulee lähdettyä kuvausretkille ihan tarkoituksella.

Postista hakemani pupulampun näytän vasta ensi postauksessa. Vielä yksi työpäivä ja sitten neljän päivän pääsiäislomailu. Mitähän sitä tekisi. Varmaan liikuttelen näitä tälläkin hetkellä liikkeelle haluavia jalkoja. Pitää kuitenkin muistaa, ettei ylirasita itseään, koska tällä hetkellä on ennen kaikkea tärkeää pysyä terveenä.