Malminkartanon jätemäki ja vierailijoita Turusta

 

 

Nopea postaus, joka jäi kesken 28.6. Piti kyllä ehtiä kirjoittaa se ennen lähtöä Turkuun 30.6., mutta minkäs teet. 

23.6. pyöräilin Malminkartanon jätemäelle pitkästä aikaa portaita kiipeämään. En ollut käynyt sen remontin jälkeen siellä, joten siitä lienee muutama vuosi aikaa. Hassu navigaattori neuvoi minut pyöräreittiä ylös asti, mikä laittoi pohkeet tuleen, kun talutin viimeiset 200 metriä pyörää ylös. 

Ylhäällä maisemien ihastelun jälkeen talutin pyörän jarrusta kiinni pitäen alas pitkin hiekkaista mäkeä portaiden juuren lähellä sijaitsevan puun alle piiloon. Menin portaat ylös ja alas ja heti alkoi hengästyttää ja harmitti, että portaisiin tehtiin remontti. Ennen portaita oli joku 426 ja nyt 374. Remontin aikana siis kaikki portaat uusittiin ja levennettiin, mutta uusimisen yhteydessä ja portaita vähentäessä portaiden väli piteni, mikä teki niistä raskaammat nousta. Entisiä portaita oli tosi helppo nousta. 

Pitäisi toisaalta vähän kuntoakin kasvattaa, mutta ei ole kovin hyvä, että pohkeet sattuvat melkein viikon sen jälkeen, kun on käynyt kipuamassa. Se oli kyllä suurimmalti osin navigaattorin syytä sillä tavallinen portaiden nousu ei satu yhtä paljon pohkeisiin. 

Sinne portaiden lähettyville ei ollut tuotu vie-lä-kään ulkohuussia, joten pari kertaa ylös alas mentyä oli ihan pakko päästä vessaan. Suuntasin lähimpään hotelli helpotukseen, joka sijaitsi kauppakeskus Ristikossa. Söin päivän lounaaksi salaattia, kahvia ja proteiinipirtelön. Luulin, etten ollut siellä aiemmin käynyt, mutta siinä paikassa oli jotain todella tuttua.

 

 

 Annos kissa-purr-hellyys-lellyyttä.

Tuli roskia kerätty lähiseudulta. Olen kaupungille laittanut muutamaan otteeseen painavaa palautetta ties mistä, mutta eniten siitä, että miksei kaupunkia siivota näistä roskista, miksei rakenneta samanlaisia roskiksia Helsinkiin kuin Turkuun ja Tampereelle. Miksimiksimiksi.(!) Siivosin siis parissa tunnissa neljä bussipysäkkiä ja kaksi pientä puistoa. Mutta voih!

 

Isä, isän emäntä ja veli tulivat Helsinki - visiitille 27.6.. Esittelin ensin upeaa taloa, ullakkokomeroa ja takapihaa sekä puistoja, minkä jälkeen kuljetin heitä Talvipuutarhaan, joka sijaitsee Töölönlahden vieressä. Siellä oli mukavaa, mutta ihme valituksia sain asunnossani ja puutarhassa jostain kuumuudesta - mitäköhän sekin oli. Talvipuutarhassa on aina ihana käydä, vaikka Kaisaniemen kasvitieteellinen sisäpuutarha on paljon hienompi - se on ikävä kyllä maksullinen. Pitää käydä joskus Kumpulan kasvitieteellisessä, josta olen kuullut huhua.

Kasvihuonekiertelyn jälkeen itselläni olisi ollut nälkä, mutta vierailijoilla ei, niinpä kävelimme Töölönlahtea pitkin ja ihmettelimme puita ja vettä. Kaupungissa oli Pride-kulkue, jonka läpi ja Stockmannin läpi puikkelehdimme Pohjois-Esplanadille ja sieltä Kauppatorille hetkeksi ihmettelemään. Sieltä Mummotunneliin a la Venn a la sen kolmas nimi, jossa joimme huurteiset. 

Sen jälkeen pohdimme ruokapuolta ja päädyimme pohdiskelujen jälkeen Mikonkadun Vapianoon syömään, jossa saimme yllättävän hyvää pöperöä massuumme. Syöminkien jälkeen piipahdimme Juova oluthuoneeseen, joka on kyllä aika kivaisa paikka. Jääkaapissa sijaitsevien pullojen lisäksi sieltä saa kahtakymmentä erikoisolutta hanoista ja olikin hauska katsoa, miten putket ja mittarit oleskelivat katonrajassa. Sielläkin maistelimme huurteiset. 

Sitten kävelimmekin kotiin ja vieraat lähtivät puoli kahdeksan aikoihin. Olivat ilmestyneet yhden aikoihin paikalle. Askelia tuli askelmittarin mukaan yli 18 000 ja google mapsin mukaan ainakin seitsemisen kilometriä tuli käveltyä. All good. Oli kivaa, kun kävi vieraita.

Aamiaiseksi nykyään tuorepuuroa ja kahvia plus toisinaan Herkku-leipää kylkiäisenä.

Nyt adios, pitää lähteä veljen synttäreitä juhlistamaan!