Tukholman reissun eka päivä 3/3

Ekana Tukholman päivänä eli 1.7. sattui olemaan Ruotsin puolustusvoimien satavuotisjuhlapäivä. Aluksi kuulimme helikopterin ääniä, muttei mitään näkynyt. Max burgerissa mutustellessamme maailman pienintä burgeria ja ohuimpia ranskalaisia huomasimme ikkunan ohi kulkevan tosi pienen soittokunnan. Ok, ajattelimme, jos se oli vain jokin pieni katuharjoitus. 

Käveltyämme laittamaan aurinkorasvaa satuimme juuri sopivalle paikalle, josta näimme lentokoneiden tulevan talojen yli ja menevän meidän kohdaltamme ihan yli. Lentokoneet kulkivat muodostelmassa ja kaikki koneet lensivät peräkkäin, viimeisenä lihavin ikinä näkeväni lentokone. Kutsuimme sitä fat airplaneksi.

 

 

Saavuimme todella isoon ihanaan puistoon, joka oli täynnä vihreää ja isoja puita, jotka olivat saaneet kasvaa vapaaksi. Yhden jättiläisen allekin pääsi kuvaamaan. Se oli kuin iso sateenvarjo, lehtivarjo.

Tukholmassa on paljon kauniita paitsaita joka puolella kaduilla ja upotettuna rakennuksiin. Oma suosikkini eli kreikkalaisen mytologian Hermes eli roomalaisittain Merkurius. Hermes oli kaupan, merenkulun ja taloudellisen menestyksen jumala, joten patsas viesti omistajansa rikkaudesta. Lisäksi barokin ajan kuvanveistäjät rakastivat hahmon lennokasta ja dynaamista asentoa, jossa siivekäs jumala on juuri nousemassa ilmaan.

Kuningas Kustaa III osti 1780-luvulla Italiasta valtavan määrän aitoja roomalaisia marmoriveistoksia, jotka ovat yhä nähtävillä Tukholman kuninkaanlinnassa.

Suuri osa vanhimmista puistopatsaista päätyi maahan 1600-luvulla kolmikymmenvuotisen sodan sotasaaliina Keski-Euroopasta, erityisesti Prahan linnasta. 

Nykyään puistoissa olevat patsaat ovat sääsuojattuja kopioita ja alkuperäiset vanhat arvopatsaat on siirretty turvaan museoihin.

Pyysin ystävää valitsemaan hotellin kahdesta vaihtoehdosta, jolloin se olisi minulle yllätys, kunnes päädyimme perille. Majoituimme hotelli Elite Arcadiassa, joka oli oikein mukava hotelli ja voi että miten nätit vessan tiilet ja varsinkin sänky, johon kaveri tunki väliimme pitkulaisen tyynyn, ettemme valuisi toistemme puolelle. Hotellin valkoiset lakanat olivat pilvenpehmeät ja sinä yönä tulikin hyvin nukuttua, kun edeltävä yö hytissä oli hyvin katkonainen ja paluumatkallakin heräilin kolme kertaa hytissä outoihin painajaisiin. Olen aika paikoillaan nukkuva yleensäkin ottaen. Suihkunurkkaus oli vähäsen pieni, mutta parasta oli päästä ihanaan suihkuun ja sai kuivata pehmeisiin valkoisiin pyyhkeisiin.

Olimme joskus neljän aikoihin hotellilla, kirjauduimme sisään ja hengasimme hetken kipeiden jalkojemme kanssa sängyllä, kaveri nukahtikin, minäkin ehkä hetken torkuin. Sen jälkeen etsimme hyvin kauan sopivaa ruokapaikkaa netistä, kunnes lähdimme liikkeelle. 

Päädyimme italialaiseen pizzeriaan, jossa hohkasi kivileivinuuni kovaan ääneen. Otin margherita-pizzan kaverina tuollaisen olusenkin, koska sattui tekemään mieli.

Pizzat olivat isoja ja niiden syömisessä kesti jokusen aikaa. Seinällä näkyi kyltti, että jollei kyseinen pizzeria ollut palkittu 50 maailman parhaimman joukossa niin ainakin 50 Euroopan parhaimman joukossa. 

 

Palattuamme hotellille syöminkien jälkeen otimme selvää, onko hotellilla pyöriä lainata. Sattuikin niin, että hotelli oli saanut kaksi viikkoa sitten pari pyörää, joita kukaan asiakas ei ollut aiemmin kysellyt. Olimme siis ekat pyöriä lainaavat asiakkaat. Lähdimme alkuselvitysten jälkeen pyöräilemään pitkin katuja ja tottakai halusin paljon kuvata jälleen uutta katua ja sen kauniita taloja, mutta jossain vaiheessa sain käskyn olla kuvaamatta ja vain ajella. No loppumatka menikin niitä katuja pyöräillen, joilla olimme jo kävelleet. Oli hauskaa ja vauhdikasta pyöräillä pitkin katuja. Tukholmassa ei ole niin paljon mäkiä kuin Helsingissä. Ja aivan mahtavat upeasti suunnitellut pyörätiet, joilla tuntui turvalliselta pyöräillä.

 

Pyöräilimme vähän yli tunnin ja tulimme takaisin. Pienet reppueväät naamariin, hampipesu, suihku ja nukkumaan. Ai että!