Yksi flunssa ja ajatuksia syksystä

Sainpa vihdoin ja viimein tämänkin kirjan luettua. Helppolukuinen, mutta kauhean vaikea on nykyään lukea, keskittyä lukemiseen. Pitäisi vaikka joka päivä lukea tunti, niin puuha muuttuisi mielekkääksi ja ajautuisi flow-tilaan, jolloin voisi lukea pidempään keskeyttämättä ja piittaamatta ärsykkeistä. Monta äänikirjaa on kyllä tultua kuunneltua. 

Löysin jopa uuden älyttömän hyvän kirjailijan nimeltä Alexandra Potter ja kuuntelin häneltä kivan kirjan hyvin taitavan Leena Pöystin lukemana eli hänen ainoan suomennetun teoksensa Nelkyt ja nolla. Ehdottomasti olisi voinut sen myös lukea nopsakkaan tahtiin, oli niin hyvä. Taattua brittihuumoria! En jaksanut odottaa toisen osan suomennosta, joten kuuntelen sitä tällä hetkellä englanniksi.

14. päivänä olo oli aamulla ihan jees, mutta päivän aikana alkoi niiskututtaa ja huonontua olo. Lähdin tuntia aiemmin töistä ja illalla silmät ja nenä vuotivat kuin hana olisi jäänyt auki. Otin perjantain sairaspäiväksi, mikä oli hyvä päätös, sillä herätessä tuntui, että oli vain 20% voimaa kehossa. 

Tein ns "viraalivanukasta" eli kananmunista (pehmeäksi keitetyistä), kaakaojauhosta (mahd. paljon kaakaota), maidosta (tai vapaavalintainen kasvijuoma) ja hunajasta tehtyä suklaavanukasta. Tehosekoittimessa sekaisin ja ääntä kohti. Voin antaa mitat, jos jotakuta kiinnostaa. Oli kyllä ihan jees, eikä kananmunat maistuneet läpi. En kyllä joka päivä tekisi, mutta hyvä proteiinipitoinen vanukas - koostumukseltaan tosin muistutti eniten vegaanivanukasta, ehkä soijaa.

Perjantaina oli kovin tylsä päivä varsinkin, kun en osaa kipeänä nukkua, vaikka olisin halunnut. En muutenkaan osaa nukkua, jollen ole kuluttanut tarpeeksi, minkä takia pohdinkin tällä hetkellä uudelleen salille liittymistä - sellaiseen, missä olisi sauna, koska saunassa on ihanaa käydä. 

Päätin siis vaihtaa löhötuolin, rahin ja jalkalampun sekä kissapuun paikkoja keskenään. Sen jälkeen hikoilutti ja väsytti, joten pidin kolmen tunnin tauon. Jaksoin vielä siistiä tiskitason ja laittaa vaatteet kaappiin kuivumasta.

 

 

 

Olin viime viikonlopulle sopinut näkeväni tamperelaista kaveria, joten tapasin häntä lauantaina. Oli mukavaa. Kävimme Roundissa, kävelimme Eiraan ja Kaivopuistoon, kävimme talvipuutarhassa, söimme Prontossa hyvää pizzaa ja pelasimme Roasbergissa Muuttuvaa labyrinttia lasin punaviiniä siemaillen. Flunssa oli kyllä ja sain hirveän yskänpuuskan kerran ja piti paljon niistellä, enkä haistanut tai maistanut mitään, mutta oli silti mukavaa. Oli kyllä helpotus päästä kotiin, kun ei tarvinnut enää niin paljon pidätellä satunnaisia yskänpuuskia tai miettiä vuotavaa nenää. 

Sunnuntain vietin kotona yhtä kauppareissua lukuunottamatta. Edelleen hikoilutti, vaikkei ollut lainkaan kuumetta. Ajattelin, josko olisi jo maanantaina pystynyt töihin, mutta yöllä iski sellainen yskänpuuska, minkä takia olin loppuyön hereillä, että ajattelin, ehken ole ihan vielä työkuntoinen. Tiistaina palasin töihin ja tänään piti enää vain kerran tai pari niistää ja hajuaisti on palannut. 

Kovin nopeasti taudit tarttuvat; toivottavasti seuraava tauti ei tule heti perään. Haluaisin saada kuntosalitaipaleen alkuun. 

 

 

Lainasin Tommy Tabermannin Elämä ottaa kädestä - kirjan, eikä paria kolmea runoa kauempaa kestänyt, että tuli oman runon sanansaattajaksi pitkästä aikaa. Tässä tämä:

 

Juuri nyt en osaa katsoa
En osaa nähdä sinua
Niin kuin haluaisit itsesi nähtävän
kuulevan
tunnistettavan

Tällä hetkellä minun on aika murentua
Murtaa leipä
Mytyksi nyrkkini sisälle
Mennä sykkyrään
Elää hetki vähemmän
hetkeksi itselleni

Huomenna näen jälleen kaiken uusin silmin
Sinut, hänet, meidät ja heidät

Ei sinun tarvitse olla enempää
Ei mitään muuta kuin hetki läsnä

Ole tässä

Tämä viikko on ollut aika raskas, kun on pitänyt flunssasta toipua samalla, kun on koetellut henkisen jaksamisen rajoja. Vihdoin kuitenkin on perjantai ja viikonloppu edessä. Toivottavasti vain nyt oikeasti pysyy terveenä. 

 

Tänään oli aamulla aikaa liian vähän: ehdin pari haukkua haukata munakkaasta ja otin puuron, marjat ja raejuuston kippoon sekä kahvin termariin ja jolkotin bussipysäkille. Eilenkin menin lähes punaisia päin, että ehdin tien yli, että ehtisin bussiin, joka tuli juuri ehtiessäni pysäkille. Jotkut kaksi- tai kolmiosaisista liikennevaloista on tosi outoja, kun ensin toinen menee vihreälle, mutta pitää itse odottaa vielä punaisissa ja kun ehtii ekoihin vihreihin, niin ne meinaavatkin jo muuttua takaisin punaisiksi.

 

Tänään kaupan jonossa oli kolmas kerta, kun aistin tulevan syksyn. Viime viikolla jopa haistoin syksyn pienen ohi liikahtavan hetken ajan. Tänään tuli mieleen alkusyksystä se, kun 11 vuotta sitten muutin Helsinkiin asumaan ja asuin Munkkivuoressa. Tuli mieleen se, kun astuin sisään yhteen ensimmäisistä kahviloistani Helsingissä ja se oli Munkkivuoren ostarin Fazerin kahvila. Se tietty tunnelma, valkoisuus vallitsevana  värinä ruskean ja mustan rinnalla ja edelleen hienot lamput. Ja ripaus syksyä jossain näkyvillä kahvilassa. Mikä tunnelma! En oikein ole saanut Fazerin kahviloista enää sitä samaa tunnelmaa, kun juomakin tuotiin pöytään ja Fazerin kahvila tuntui niin ylelliseltä, niin helsinkiläiseltä ja hienolta paikalta. Nykyään minusta kaikkein hienoimmat kahvilat ovat ne, joissa tuodaan juoma pöytään. Se että paikalla on oikea asiakaspalvelija, eikä "mä oon vaan töissä täällä" - tyyppi, saa minut käymään jossain tietyssä kahvilassa enemmän. 

 

Syksyllä on oma tuoksunsa - tiedän muutaman henkilön, jotka pystyvät haistamaan esimerkiksi syksyn ja talven. Ja ehkä jotkut myös pystyvät haistamaan lähestyvän sateen niin kuin minäkin. Kerran keväällä töissä haistoin sateen sisällä seinän läpi ja sade alkoi tunnin vai puolen tunnin kuluttua. Olen niin kiitollinen terävistä aisteistani, vaikka harmikseni se meinaa sitä, että jotkut keinotekoisten tuotteiden hajut ovat ihan mahdottomia minun sietää, koska niiden läpi on fyysisesti mahdoton hengittää, kun ovat niin tunkkaisia ja tunnen tukehtuvani. Joitakin puhtaampia miedompia tuoksuja olen onneksi alkanut sietämään ja laskemaan ärsytyskynnystäni hajuvesiin. 

 

Ei pitänyt alkaa puhumaan muista hajuista. Syksyllä on minuun samanlainen vaikutus kuin keväällä joihinkin. Onhan keväälläkin minuun joitakin vaikutuksia, mutta hieman erilaisia kuin syksyllä.

 

Syksy on eräänlaista uudelleensyntymisen,  uudistumisen aikaa - alkoihan kouluissakin aina syksyllä uusi lukuvuosi. Siihen yhdistyi uudet kirjat, uudet vihkot, kynät, joskus kengät ja reppukin.

 

Syksyllä minun tekee mieli aloittaa sali uudestaan, liikkua sisällä, kun ulkona ilmat viilentyvät ja nauttia treenin jälkeen saunan tuottamasta raukeudesta. Syksy eroaa kesästä siitä suuresti, että kesällä koko ajan tekee mieli olla menossa, mutta syksyllä haluaa hidastaa, nauttia enemmän  ja olla raukea. 

 

Vaikka tekee mieli mennä sisäsalille, niin syksyllä minun tekee yleensä mieli enemmän käydä kävelylenkeillä, nauttia viilenevistä sumuisista illoista ja värikylvystä, jota luonto on juuri aloittamassa. 

 

Koska illat alkavat hämärtyä yhä aiemmin ja ilma viilentyä, niin tekee juurikin mieli viettää enemmän aikaa kotona ja pystyy sen takia tarttumaan paremmin kirjaan löhötuolissa tai sohvalla, ja pitää laittaa lukulamppu päälle. Syksy on tunnelmointia.  

Ennen minullakin oli tapana sytyttää syksyllä kynttilöitä, mutta kissan takia en sitä pahemmin tee. Onneksi on paristokynttilät, jos oikein haluaa tunnelmoida. Heh, tuli juuri mieleen katkelma yhden syysrunoni lopusta "valoa sisältäpäin/sitä sinä syksy olet/valoa sisältäpäin". Pitäisiköhän etsiä se tähän loppuun - katson, jos löydän. 

Normaalisti en myöskään harrasta viinejä tai teetä, mutta syksyllä tekee mieli kumpaakin joskus: punaviiniä tai joko mustasta teestä Tiikerin päiväuni, Uskollinen ystävä jne - sarjaa tai hyvää vihreää tai valkoista teetä. Flunssaa varten hankin jopa inkivääri-sitruunateetä, niin sitäkin on. Makuaisti ei muutu, mutta makumieltymykset muuttuvat syksyllä syvempiin makuihin tai ehkä myös happamampiin makuihin ja alkaa tehdä myös tummaa suklaata mieli, pitkään haudutettuja patoja, mausteisuutta, vivahteita, lämpöä ja myös makujen lempeyttä.

Olikohan jotain vielä. Syksyllä tekee mieli muuttaa, sisustaa, näperrellä, nautiskella, intoilla, olla päämäärätietoinen, sitoutua, nähdä, hymyillä, halata, olla yhdessä, tuntea kaikki 110%

Auringonnousut ja auringonlaskut
Kesällä aurinko on liian kirkas, 
valaisee koko taivaan

Syksyllä aurinko loistaa, kimaltelee 
ja valaisee valoa pimeneviin päiviin
Värikkyyttäsi olen kutsunut auringonnousuksi

Syksy on lempivuodenaikani
Kesä on aika uuvuttava
Syksyllä keskittyy uudelleen
Kuuntelee musiikkia
Kuuntelee hiljaisuuden kaikua

Voi pukeutua lämpimästi 
Ja kiivetä vuorelle,
jonka laelta näkee koko kaupungin valoineen 
tai metsän värikkäitä puita täynnä

Ja kun tulee tarpeeksi kylmä, 

toivoo lämmintä halausta
Ja kun tulee tarpeeksi pimeä, 

voi laittaa tuikut palamaan
 
Valoa sisältäpäin
Sitä sinä syksy olet: valoa sisältäpäin
-2017