Kuulumisia kolmelta viikolta ja Katajanokan arkkitehtuuria

Töihin paluu flunssaviikon jälkeen oli hieman väsynyt. Tuntuu, ettei vieläkään ole oikein voimat palautuneet, vaikka siitä on jo kolme viikkoa. Olen edelleen onnistunut olemaan sokerittomalla, vaikka eilen söinkin yhden pienen lakritsipatukan. Ei vain tee mieli karkkia, suklaata, herkkuja. Eilen melkein teki mieli, kun melkein menimme kaverin kanssa leffaan, mutta se olisi ollut enemmänkin tapa kuin mieliteko, että ottaa vähän karkkia purtavaksi leffateatteriin. Ajattelimme, että uusi yritys katsoa vähän yli kahden tunnin leffa ensi viikonloppuna. 

Lisäksi flunssaviikon jälkeen nälän palauduttua se ei oikeastaan ole lähtenyt pois. Työpäivänä syön aamulla puuron kanssa raejuustoa sekä hedelmä-/ marjakeittoa. Aamupäivällä syön repussa olevan banaanin tai omenan, ns. kakkosaamupala. Lounaan syön muiden kanssa puoli kahdeltatoista ja odotan aina, että tulee lounas, että voi taas syödä. Lounaan jälkeen tai välipalaksi kahdelta syön mukaan ottamani jogurtin ja näkkäriä. Töistä lähtiessä 15:30-16:30 syön repussa majailevan omenan tai banaanin. Kotiin päästyä syön lisää ja iltapalaksi vielä puuroa. Pitäisi kyllä lisätä veden juontia, mutta tuntuu, että syöminen on helpompaa. Saan kyllä työpäivän aikana juotua puoli desiä vettä ja puoli kuppia kahvia. Loppupäivän juomiset pitäisi hoitaa kotosalla. Jospa se tästä saa parannettua. Viimeistään kesällä tulee jano, kun tulee lämmintä. 

Flunssaviikon jälkeisellä viikolla tuli käytyä kaverin kanssa Ateneumissa katsastamassa Eero Järnefeltin uusi näyttely, sekä Amos Rexissä pikaisen kierroksen. 

Pääsin pitkästä aikaa käytyä roskakävelylläkin. Ihannemaailmassa ihmiset ei tosi heittäisi roskia maahan, eikä tarvitsisi maassa olevia roskia miettiä. Kaverin mielestä vaivaan niillä ihan liikaa päätäni, mutta toisaalta minua osaksi myös kiehtoo roskia kerätessäni, että mitähän ihmettä ihmisten mielessä liikkuu, kun heittävät roskat maahan, jopa purkat piirittävät roskiksia, vaikka sen voisi ihan hyvin sinne roskapönttöön laittaa, kun se tuskin alkaa siellä savuta tai muutakaan. No tutkimattomia ovat ihmismielet, minkäs teet. Kerään roskia myös juurikin sen takia, että roskaton ympäristö on kaunis.

Kullanmurunen <3

Aurinkoiset päivät ovat parhaimpia. Tuli ja meni se himmeä takatalvi, mutta onneksi nyt vihdoin aurinko voittaa ja tulee lämpimämpiä ilmoja. Tämäkin päivä alkoi ihanan aurinkoisena. Tällä viikolla kelpasi olla työpäivänäkin ulkona, kun oli oikein lämmin syystakissa. Tai se on veden- ja tuulenkestävä takki, mutta se on pitkä parka, niin se on enempi syystakki. Eilen tuli käytyä kaverin kanssa kuvausreissulla ja päätin ottaa vaaleanpunaisen kevättakkini ulkoilemaan, mutta eilen oli kyllä aika vilpoista kävellä, vaikka olikin pari paitaa takin alla. Tuli silti hienoja kuvia. 

Joku viikonloppu tein kakkosaamiaiseksi banaanilettuja ja söin myös mustikkajogurtin niiden kanssa. Jogurtista puheen ollen olen jatkanut jogurttien syömistä joka päivä, kun flunssaviikolla kynteni kasvoivat jostain syystä huimaa vauhtia, olisiko kaikesta nukkumisesta. Ja siitä asti kynnet ovat olleet pitkät ja vahvemmat kuin ikinä ennen. Flunssassa oli helpointa syödä jogurtteja, joten olen jatkanut sitä, varsinkin koska jogurtti on maitotuote, sisältää vahvistavia aineita ja pitää myös hyvänä mm. maitohappobakteerien tasapainoa.

Kaunis Kallion kirjasto, sumuinen aamuaurinko matkalla töihin. Tällä viikolla sain vihdoin Emily Henryn Täydellinen päivä - kirjan 446 sivua luettua loppuun. Olen nyt lukenut Emily Henryn kaikki kolme kirjaa ja on harmitus, ettei hän ole kirjoittanut enempää tai ei ainakaan ole suomennettuna enempää. Harmitti myös, etten tällä viikolla Kirjan ja ruusun päivänä tarttunut Bookbeatin 1e tarjoukseen, vaan olisin ottanut juurikin seuraavana päivänä tarjouksen vastaan. Odotellen seuraavaa yhden euron tarjousta. On tullut kaksikin kirjaa Bookbeatiin, jotka olin merkannut kuunneltavaksi, mm. Debbie Johnsonin uusimman, jonka haluaisin mieluummin kuunnella ihanan brittilukijan lukemana kuin lukemalla sen itse todella hitaasti. Hän on yksi niistä kirjailijoista, joita ei ole lainkaan suomennettu. Voisinpa ruveta freelance-suomentajaksi. Emily Henryn kirjojenkin suomentaja oli suomentanut ihan taitavasti, mutta välillä tuli tämän hetken ärsyttävin nykysuomen puhekielen ilmaus vastaan, jota mielestäni ei pitäisi laittaa suomennoksena mihinkään, koska se on väärin suomennettu.

Jees jees, kaksi intohimon kohdettani: roskaton luonto/luonnonsuojelu ja suomenkieli.

Perjantaina matkalla töihin harmitti harmaa ilma, mutta onneksi matkalla bussille kukkakaupan ikkunassa olevan värikkäät kukat ilahduttivat. Näin samanlaisia kukkia myös Kampin kukkakaupassa.

Eilen tuli käytyä kuvausreissulla kaverin kanssa. Kävimme ensin syömässä nepalilaista pitkästä aikaa. Kävelimme Pohjoisrantaa pitkin ja olisi tehnyt mieli jäädä kuvailemaan Kruunuhakaa, mutta jokin toinen päivä. Kohteemme oli tällä hetkellä Katajanokka ja Eira. Katajanokan jälkeen tosin oli niin väsy olo ja ilma liian vilpoinen, ettei tullut lähdettyä Eiraa kuvailemaan tällä kertaa. Menimme Tennispalatsiin ja piti katsoa The Fall, mutta jänistin viime hetkellä, kun en osannut päättää karkin suhteen ja kyseessä oli ISENSE-sali ja kahden tunnin leffa, eikä tullut korvatulppia mukaan. Leffateatterit ovat normaalistikin liian kovaäänisiä, mutta ISENSE-salissa on vielä enemmän kaiuttimia, joten en halunnut vahingoittaa kuuloani sen takia. Minulla on todella hyvä kuulo ja haluaisin sen vielä monta vuotta sellaisena pitää. 

Katajanokan talot olivat kauniita, mutta ilmeisesti kävelimme vain 60 prosenttia Katajanokasta. En varmaan itsekään ole tutkinut koko Katajanokkaa, mutta ilmeisesti olen tutkinut osan Kruunuhaasta, jos se alue jatkuu tosiaan Senaatintorille asti. Tuli päivään ainakin yhdeksän kilometrin kävely, niin ei ihmekään, että vähän väsytti. 

Tuli muistoissa vastaan kaunista arkkitehtuuria Eirasta ja katsoin, millainen postaus siltä ajalta oli. Olin silloin käynyt yhdistetyllä Jäätelö- ja suklaakarnevaaleilla, jossa en tänä vuonna käynyt. Ne sekä Kahvifestarit olisivat olleet viime viikonloppuna, mutta kun edelleen on maku- ja hajuaisti hukassa ja olen sokerittomalla, niin eipä tullut mentyä. Pitää toivoa, etten ensi vuoden huhtikuussa ole kipeä, niin voisi osallistua. Tuleehan näitä tapahtumia ja messuja vielä. Ensi viikolla voisi katsastaa, jos olisi Vapputori, se olisi mukavaa. Lapsena Vapputori oli minulle tosi tärkeä juttu. Siellä oli kiva kierrellä ja katsastaa juttuja, ehkä syödä vähän munkkia tai muurinpohjalettua ja ostaa metrilakua. 

 

Koskaan en saanut isoa helium-ilmapalloa, koska ne olivat jo silloin liian kalliita, mutta eipä se haitannut. Sain aina joskus ilmaishelium-ilmapalloja, joita saattoi katsella katon rajassa, kunnes ne sieltä putosivat yhtä samalle tasolle itsen kanssa ennen kuin koko heliumin vaikutus kului loppuun. On siinäkin kyllä jännä aine. Miten voi tehdä leijuttavaa ainetta, joka menettää tehonsa jonkin ajan kuluttua. Tiede on mahtavaa, vaikkei itse osaisi sellaista tehdäkään.

Tekee niin mieli pyöräillä, jospa ensi kuun puolella vihdoin. Nyt lähden vähän ulkoilemaan ja sen jälkeen suuntaan Isoon Omenaan kaveria moikkaamaan ja maistelemaan erijänniä japanilaisia kakkuja.

Pääsiäisen jälkeinen lenssu

Sitä vain toivoisi, että aivoista tietokoneelle olisi sanelukone, varsinkin kun kaikki hienot ajatukset blogia varten tulevat suihkussa, mutta tietokoneen käynnistämisen ja kirjoittamisen aloittamisen väliin ehtii niin paljon asioita. Oikeastaan haluaisin vain kertoa tästä viikosta, mutta muista asioista on olemassa kuvia.

Tuli käytyä Kevätmessuilla.

Kuva Pauligin uudesta Mundo Rwanda & Nicaragua - kahvista sekä Ehrmannin uudesta banaani ja suklaapäällyste - vanukkaasta. Mundon Mexico on kyllä paremman makuista. Eipä ole pahemmin tehnyt kahvia tällä viikolla. En ole tarvinnut kahvia ollakseni hereillä, enkä ole juonut sitä maun takia, koska en ole tällä viikolla maistanut mitään. 

 

Kevät ehti jo melkein tulla tänä vuonna, kunnes tällä viikolla pukkasi ihan hirveä takatalvi. Kerran kävi jo lenkkaritkin jalassa, kunnes piti vetää talvitakki uudestaan päälle. Tähän aikaan jonain vuonna näytti tältä ja sai skuuttailla ja pyöräillä. Kevään pitäisi olla Suomessa viimeistään maaliskuun lopussa, sano minun sanoneen. 

Kyllä se kohta tulee, mutta on tosi harmillista, jos kesä tulee yhtäkkiä kevään päälle, koska rakastan sitä, kun kevät saa tulla pikkuhiljaa. Lehdet tulevat puihin, kukkia näkyy vihertävinä ja värikkäinä ruskean maan seassa. Eilen hetken auringon paistaessa näin, miten vesi valui tien reunaa pitkin alaspäin, siinäpä ihastelin kevätpuroa.

Räpsyjä viime viikolta.

Pääsiäistä edeltävänä torstaina sain ex tempore - kutsun ystävän luokse iltapäiväkahveille. Iltapäiväkahveista sukeutuikin neljän tunnin rupattelu- ja herkuttelutuokio. Ex tempore - ajatuksista ei koskaan tiedä, mitä niistä seuraa, mutta tähän mennessä aina jotain mukavaa.

Pitkäperjantaina lähdin aamupäivällä kohti Turkua ja saavuin perillä vähän keskipäivän jälkeen. Äiti haki minut Kupittaan asemalta, kävimme kaupassa ja menimme äidin luokse eli lapsuudenkotiini. Minun piti myös tavata pääsiäisen aikana eräs ystäväni, mutta emme sitten voineetkaan nähdä. Veljenikin oli äidin luona. Söimme ruokaa ja kakkukahvit päälle. 

Ajattelen, että koska tuli niin NIIN paljon äidin ja isän luona syötyä kaikkea höttöä ja makeaa, niin se sai flunssan laukeamaan. Työni vuoksi voin olla todella monen eri viruksen, bakteerin ja pöpön kantaja ilman, että se tarttuu minuun. Sokerin ylisyönti monena päivänä peräkkäin sai aikaan immuniteettivasteen laskun ja jokin kehossani ollut paha pöpö pääsi iskemään, ties oliko se yksi pöpö vai monen pöpön summa, mutta tällaista flunssaa minulla ei ole ollut todella todella pitkään aikaan, että se oikeasti kaataa pois pelistä eri tavalla kuin muut flunssat. Siitä lisää myöhemmin.

Ja tiedän kyllä monia, jotka yrittävät päteä ja väittää, että ei sokeri mitään flunssia aiheuta. Ei mutta ei se koskaan hyvääkään tee, jos sitä syö ihan älyttömästi. Sokeri kuitenkin ylläpitää matala-asteista tulehdusta. Ja mitä sokerisiin herkkuihin tulee: kukaan ei voi koskaan tietää, miten kenenkin keho mihinkin reagoi. Jokaisen keho voi reagoida eri tavoin kaikkeen mahdolliseen riippuen allergioista, yli- tai aliherkkyyksistä, miten normaalisti on syönyt, syökö tarpeeksi immuniteettia ylläpitäviä aineita, juoko tarpeeksi vettä, käyttääkö muita myrkkyjä, harrastaako liikuntaa jne.

Kissalla on äidin luona mukavaa, kun siellä on 42 neliötä enemmän tilaa ja paljon ties mitä sopukoita tutkittavana. Murunen jäi sinne hoitoon, kun kävimme veljen kanssa isän luona.

Perjantaina kävimme saunassa. Äidin luona tulee nukuttua aina tosi hyvin, koska siellä on kaksi tiettyä tyynyä, jotka ovat kehoni mielestä vain täydellisiä, ja vaikka nukunkin sohvalla (no sohvaksi muutetulla sängyllä), niin minulla ei ole koskaan selkä kipeä. Lisäksi äidin luona on lämmin ja ihan huikean muhkeat ja lämpimät peitot. Plus kylpyamme. Jos omaisin teleporttikyvyt, niin kävisin aina välillä äidin luona nukkumassa, kylpemässä ja saunomassa toki äitiä unohtamatta.

Mietin sitäkin, jos saunassa otetuista liian kovista löylyistä tuli jokin yhtäkkinen lämmönsäätelyoireyhtymä. Tärkeintä olisi, että tämä flunssa nyt ottaisi ja lähtisi kokonaan. Tänään oli eka kerta, kun maistoin jotain seitsemään päivään. 

Isän luokse lähdimme lauantaina kahden aikaan ensin äpösteltyämme vähän lisää jäätelöä ja kakkua. Isän luo päästyä kesti hetken, niin saimme apetta rinnan alle. Kananrintaa ja kermaperunoita. Ruoan jälkeen siirryimme saunakamariin pelaamaan ja odottelemaan saunan lämpiämistä. Minä aloin olla jo siinä vaiheessa todella väsynyt, luultavasti epätasaisesta verensokerin heittelystä johtuen. En viihtynyt kauaa saunassa. Katsoimme jonkin leffankin illalla, nimeä en muista, mutta siinä oli yksi lempinäyttelijäni, Rachel McAdams.

Sunnuntaina juhlistimme aamupalan aikana isän merkkipäivää. Sitten lähdimme vielä tapaamaan tätiäni pitkästä aikaa Turkuun ennen kuin minut tiputettiin takaisin äidin luokse. Oli alkanut olla jo aika vetämätön olo ja äidin luona ennen lähtöä junalle lämpöä koittaessani totesin sen olevan 37.6.

Periaatteessa siis flunssa alkoi jo viime sunnuntaina puoliltapäivin. Maanantaina herätessä minua palelsi palelsi palelsi. Ensin ajattelin, että se johtui liiasta sokerista ja se menee päivässä tai parissa ohi, mutta ei se mennyt. Onneksi olin napannut äidin luota mukaan kourallisen särkylääkkeitä, koska piti hakea lisää apteekista torstaina. Nekin ovat tällä hetkellä loppuneet, pitää toivoa, ettei tarvitse täydennystä. 

Olen jo pitkään kokenut, etten osaa nukkua flunssassa, että sellaisia ovat minun flunssani. Tämä flunssa oli erilainen, koska maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona nukuin suunnilleen 61 tuntia eli enemmän kolmessa päivässä kuin normaali aikuinen nukkuu viikossa. Minulla ei riittänyt vain voimia mihinkään muuhun. Välillä kävin vessassa, join jotain, sain hädin tuskin syötyä puuroa tai keittoa, ja sitten menin takaisin palelemaan vällyjen väliin. Palelin, vaikkei kuumemittari näyttänyt kuumetta kuin vasta kolmantena vai neljäntenä päivänä seuraavaksi ja sekin 37.7. 

Minulla oli päällä kaksi aamutakkia, paksut velour-housut, kahdet paksut sukat ja kaksi peittoa, mutta silti palelin ja ihoni oli jatkuvasti kananlihalla paitsi nukkuessani. Heti herätessä oli aina muutaman sekunnin lämmin, kunnes kylmä palasi. Torstaina tuntui, että jaksan olla hereillä pidemmän aikaa ja jaksan tehdä jotain. Torstaina nukuin kahdet päiväunet, katsoin Housea ja kävin jopa ihanan aurinkoisella säällä vähän ulkona. Hain lähiapteekista paracetamolia ja kaupasta ruokaa. Kävely tuntui siltä kolmen nukutun päivän jälkeen kuin olisi taapero opettelemassa kävelemään: hieman huteraa, kankeaa ja tasapainohakuista. 

Perjantaina selvisin yksillä päiväunilla ja puolen tunnin silmien lepuuttamisella. Heräsin takaisin todellisuuteen ja huomasin, millaiseksi sikolätiksi keittiön pöytätaso oli muuttunut, kun en ollut jaksanut edes siirtää pahveja kaappiin. Eilen oli suhteellisen normi olo jossain kohdin. Tänään heräsin ekaa kertaa siihen tunteeseen, että olipa hyvin nukuttu yö. Yksi yö tällä viikolla oli ihan kaamea, kun heräsin joka ikisen tunnin välein ja jatkuvasti hirveällä säryllä. 

Tällä hetkellä olo on jokseenkin omituinen, mutta kaipa se tästä iloksi muuttuu, kun alkaa taas toimia normaalisti. Tai toimimaan ja aktivoitumaan ylipäätään. Kai siinäkin jokin aika kestää, että normaalivoimat palautuvat ja tottuu taas käyttämään kehoaan ja lihaksiaan. Täytyy muistaa, ettei liian kovaa hötkyile, vaan ottaa ihan rauhassa. Terveenä olo on ihan parasta. Mietin juuri aamulla suihkussa sitäkin, että pitäisi kai oikeasti alkaa tekemään hengitysharjoituksia. Toki sitten lämpötilan noustessa alan käydä lenkillä ja haluaisin saada polkupyörän hommattua. Hengitysharjoituksia mietin sen takia, että ilman treeniä keuhkojen tilavuudesta käyttää kovin pientä osaa normaaliin pinnalliseen hengittämiseen. Pitäisi kai aina välillä saada koko kapasiteetti käytteen, jospa se olisi terveellistä ja kokonaisvaltaista tai jotain. En tiedä, viisaampi kertoo. 

On ihanaa päästä huomenna jälleen töihin, kun on koko viikon maannut kotona eristyksissä. 

Tämä ihana on onneksi pitänyt koko viikon seuraa, ollut läsnä sekä ollut hyvin ymmärtäväinen, ettei ihan joka päivä leikitäkään. Leikitään enemmän kohta taas, kun voimat ja aktiivisuus palautuvat.

Tuli tällainenkin vastaan muistoissa. Kyllähän sitä pitää vaalia.

Ei kun uutta viikkoa päin! Ja ruokakauppaa! Nälkä.