lauantai 14. maaliskuuta 2015

Päivitystä

Pitäisi ehkä tehdä tätä blogia useamminkin kuin kerran viikossa, mutta aina sitä keksii tehdä jotain muuta, kuten pelata, koska olen neljännesosaksi nörtti (vähintään). No kyllähän sitä kieltämättä tekee mieli vain rentoutua työpäivän jälkeen.

Oksutautikaan ei kestänyt sitä puolta päivää kauempaa, joten menin perjantaiksi töihin ja onneksi se olikin tosi rauhallinen päivä, kun olin ns. toipilaana. Se on jännä sana, jonka voi ymmärtää eri tavoin.

Viime lauantaina sain jopa lähdettyä messuille. Menin ensin bussilla keskustaan ja taisin hypätä ysi-ratikan kyytiin, joka meni messukeskuksen eteen. Eivät olleet kovinkaan jännittävät messut ja tunsin itseni vähän urpoksikin, joten menin takaisin keskustaan ja nelosratikalla Alepaan, josta löysin vihreitä krysanteemeja päivääni piristämään. Siivoilin myös asuntoa.


Nuo hassukkeet ovat vieläkin hyvävointisia, mutta alkavat vaihtaa väriään vihreästä valkoiseen. Olikin erikoista löytää vihreitä kukkia, mutta ovathan ne jotenkin värjättyjä. Miettisimme ukkoseni kanssa, josko nuo kukat olisivat pimeässä hohtavia fosforoituja kukkia, mutta ne taitavat vain olla jännän vihreitä. Muistankin kassalla perässä tulleen pojan sanoneen isälleen, ettei tiennytkään, että on olemassa vihreitä kukkia. Tiesin niiden olemassaolosta, mutten ollut vielä kertaakaan ennen löytänyt niitä. Tällä hetkellä onkin kolme keväistä lempiväriä:

 


Mintunvihreä tai hailakka turkoosi, voisi sanoa tuon värin olevan. Erityisen kaunis.

 

Aprikoosin tai persikan värinen eli vaalean oranssi väri :)

Kolmantena värinä on vaalean keltainen, mutta sen kaikki varmaankin tunnistavat. Eikä ruskea ja valkoinen kaikissa eri sävyissään häviä mihinkään - riippuu vain, missä ne ovat. Tällä hetkellä iskevät keväiset hempeät värit ja tekee mieli leikkiä väreillä. Olen myös innostunut kynsilakoista ja harmittaa, että viime visiitillä äidin luona ja juuri ostamani täydellisen ruskean sävyinen kynsilakka sinne vaatekaappiin. Tällä viikolla ostin kimaltavan kerman värisen sekä siniseen vivahtavan mintun värisen kynsilakan :) Jeje, värejä siis voi käyttää! Toki on tärkeää, että se väri sopii juuri sinulle. Eli jos väri vaikkapa haalistaa sinua, niin älä käytä sitä. Jos se korostaa joitain piirteitäsi, niin käytä paljon :) Voi käyttää värivalinnoissa omaa intuitiotaan tai kysyä kaverilta tahi ammattilaiselta mielipidettä. Mitään ei voi tietää kokeilematta.
Kukista vielä sen verran, että voisi olla jännä kokeilla vaikkapa pistää ruskeaa väriainetta valkoisten ruusujen veteen ja katsoa, josko niistä tulisi kahviruusun värisiä - khihi, mokkaruusuja ^_^


Sunnuntaina tein aamupalaksi banaanilettuja oatly- vanilja-kastikkeen ja pakastemansikoiden kera ennen kuin puru lähti töihin. Sen päivän vietinkin siivoilemalla ja lötköpötköilemällä muuten.

Tämä viikko on muuten ollut todella ihanan keväinen ja aurinkoinen. En muista, olisiko ollut yhtäkään päivää, jolloin aurinko ei olisi paistanut, mutta lämpötila on saattanut joinain aamuina olla kylmempi kuin toisina aamuina. On tullut mietittyä työmatkan polkemista pyörälläkin niin kuin varmasti moni muukin, kun on lämmintä, keväistä, aurinkoista ja ylimääräiset kivetkin on siivottu pois teiltä. Olen myös miettinyt pyörän värjäämistä mintun vihreäksi, mutta se ei kuulemma olekaan ihan niin helppo homma.


Torstaina töiden jälkeen lähdin bussilla keskustaan, pysähdyin parin kirpparin kohdalla ja jatkoin ratikalla keskustaan ja kaupan kautta kotio. Taisin vähän tallustella ympäriinsä nauttien aurinkoisesta päivästä. Tällä viikolla tuli vuosikin täyteen tuon mielitiettyni kanssa. Aika on mennyt hurjaa vauhtia, mutta se ei haittaa. Joka päivästä nautitaan :)


Eilen töiden jälkeen kävimme Talmassa laskettelemassa ja pyysin murua käymään ylhäällä kuvaamassa viimeisiä auringonsäteitä huipulla, jonne en itse rohjennut mennä. Harmittaa, kun olin muutenkin huonoa laskuseuraa, koska lumen sulamisen myötä on pitänyt tykittää lunta ja rinnelumi oli todella jäistä. Tykkään eniten vähän lumipallolumimaisesta tai puuterilumesta, että lumessa löytyy vastusta ja pitoa, eikä tarvitse pelätä menevänsä liian lujaa. Lajejani taitaa olla enemmänkin sellaiset, missä jalkojaan saa käyttää vapaasti, mutta aion kyllä vielä opetella paremmaksi laskijaksi.
Illalla vielä katsoimme leffan ja herkuttelimme :)

~ Lilja Lumi

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Oksutaudissa

Heti alkuun varoitus, ettei kannata lukea, jos ei halua tietää selostusta siitä, miten oksu sai alkunsa. En ala selostamaan mahahapoista sun muista, koska niillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Keskiviikkona oli jo aamulla hieman kumma olo,
mutta ajattelin sen olevan normaaliin aamuoloon kuuluvaa.

Sitten tuli ruoka-aika ja lounaaksi oli kirjolohikiusausta luultavasti porkkanaraasteen kera. Sen kun oli syönyt, niin tunnin kuluttua oli jo tosi kumma olo. Kerroin ääneen, että oli huono olo, mutta luulin sen johtuvan naisten vaivoista ja huonosti nukutusta yöstä. Myöhemmin huomasin, että paha olo olikin kurkussa pidättyvä itku. Odotin työpäivän loppua, että pääsisin kotiin nukkumaan.

Onneksi työkaverilla oli tilannetajua ja hän sanoi, että voisin lähteä vähän aiemmin.

Bussia odotellessa pysäkillä kyyneleet vain tulivat. Bussissa katselin maisemia varoen katsomasta alas, ettei olo huononisi. Se oli maailman pisin bussimatka, vaikka kestikin 35 minuuttia.

Kotona ryntäsin ensin vessaan, mutta mitään ei tapahtunut, joten menin pötköttämään sänkyyn. Ehkä minuutti siitä, kun vati oli tuotu alle, koristin sen päivän lounaalla - jos vähän myöhemmin olisin lähtenyt kotiin, olisi bussin penkit saaneet uutta kuosia.
Kuumetta oli aste ylimääräistä ja nukuin 2-3 tuntia.

Herätessä oli vähän parempi olo, mutta edelleen vatsassa möyri. Kerroin töihin, etten tulisi seuraavana päivänä paikalle. Mitään ei tehnyt mieli syödä, mutta kun mies kävi kaupassa pyysin tuomaan vesimelonia - se neljännes meni hitaasti alas.
Yöllä mennessäni kakkoselle purkautui loppu paha olo ulos. Sen jälkeen nukuin paremmin.

Harmi että töissä kehaisin, ettei ole 15 vuoteen ollut oksutautia. Olisi pitänyt koputtaa puuta.

Aamulla sain vähän jogurttia ja banaanin möyssättyä vatsan täytteeksi. Olo oli hidastettu ja heikko. Päivän mittaan olo koheni, kun joi vettä. Illalla söin puolikkaan pizzan.


Ajattelin, jos tästä ottaisi vähän oppia ja alkaisi kuunnella enemmän kehoaan: mitä se oikeasti haluaa. Useimmiten aamuisin, kun lähden heti aamupalan jälkeen liikkeelle, niin olo ei ole kovin hyvä, vaan täysi ja hieman turvonnut. Heti ruoan jälkeen ei edes pitäisi paljon liikkua. Se ei yhtään auta, että juoksee pää kolmantena jalkana bussipysäkille.

Pitäisi oppia, ettei tarvitse syödä itseään täyteen. Ja onko se ainainen nälkä oikeasti nälkää vai piilotettua janoa. Pitää juoda pari lasia vettä ja kuulostella.

Asiasta toiseen eli olen jo jonkin aikaa miettinyt, että voisi hankkia jonkin tosi hyvän meikkivoiteen. Viimeksi äidillä käydessä laitoin kaapista löytämääni Fit-meikkivoidetta kasvoille vanulapun kanssa ja vähän ripsaria, koska olimme lähdössä kaupungille shoppailemaan. Sain kuulla olevani kaunis; mitä muuta tyttö haluaisikaan kuulla :)
Ostin tänään Maybellinen Dream wonder nude-meikkivoiteen :)
Kaupassa oli paaaaaaaljon pääsiäissuklaata!

Aion mennä viikonloppuna GoExpo-messuille ihmettelemään. Toivottavasti olo alkaa tästä kohentua hurjasti :) Uudet elämäntavat voi aloittaa vaikka heti!



Terveyttä päiviinne!



~ Lilja Lumi

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Maaliskuun ensimmäinen päivä

Mistä tietää olevansa Helsingissä nro 37: bussikuskille ei voi sanoa haluavansa kertalipun niin kuin Turussa, vaan pitää sanoa, että sisäinen lippu.

Olin eilen yksin kotona. Pelata röhnäsin monta tuntia ja kävin kaupassa juuri ennen sulkemista, sain hienon laskunkin ostaessani pari lehteä viihdykkeeksi, ruokaa, mehua, uuden kookosöljypurkin ja kahvia.



Söin kiinalaisen valmispöperön sohvan nurkassa kuunnellen musiikkia ja lukien lehtiä päivän vesisaldoa täyttäen. Illan leffan käynnistyessä vaihdoin paidat kaapista housulaatikkoon ja housut kävelivät kaappiin. On kiva kuunnella jotain, kun tekee kotitöitä. Ei leffaakaan tarvitse nähdä, kun voi kuunnellasen englanninkielistä puhetta, varsinkaan jos se on tuttu leffa, niin voi välillä vilkaista parhaimmat kohtaukset, kun muuten tietää, mitä siinä tapahtuu.
Blogihiljaisuus ei ole tällä kertaa laiskuutta, vaan se johtunee siitä, ettei ole ollut kuin kännykän netti käytössä lähes viikon.

Koko viime viikonloppu oltiin matkalla Kaarina-Turku-Raasepori-Lohja-Helsinki ja tämän viikonlopun olen ollut yksin, kun armas lähti laskemaan pyllymäkeä laudalla sukulaisten kanssa, koska niin oli luvannut ja valitettavaa on se, että lumet karkaavat kaivoihin ja haihtuvat ilmaan tai imeytyvät maahan.

Olin haaveillut kovasti pulkkamäistä, luistelusta ja laskettelusta, joista olen saanut nauttia vain muutaman kerran, kunnes lämpö päätti pompata pysyvästi plussan puolelle. Tietäähän sen, ettei lumiukotkaan matkusta aurinkorannoille, koska eivät sieltä koskaan palaisi.



Anyways viime viikonloppuna jätimme kämpän tuhannen sekaisin, koska lähdimme perjantaina tunnin sisällä kotiutumisesta autolla kohti Turkua. Sunnuntaina illalla palatessa ei muuta jaksanut kuin katsoa leffan ja painua nukkumaan.
Koko maanantain töissä ajattelin, että pitää siivota, kun kotio pääsee ja ukkosenikin sattui olemaan aamuvuorossa, niin teimme suursiivouksen: imurikin hurisi ja pölyrättia liu'utettiin pitkin pölyisiä pintoja, joista rättirukka harmauden sisäisti. Puhdas koti on :)

Keskiviikkona saimme vieraita Jyväskylästä ja kokkimme loihti maistuvaa risottoa ja kanakastiketta vieraille. Otin mukaan punajuuren, koska mitä ateria on ilman salaattia, vaikka kastikkeessa olisikin paprikaa :D
Pelasimme Aliasta ja jälkkäriksi söimme vielä jäätelöä.

Nyt juuri olen Kampissa ja ajattelin löytää täältä jotain, koska Turun reissu ei oikein kantanut hedelmää. Kotona pitäisi loihtia astiat kaappiin, joten heipsis tältä erää. Täällä on jotkut Kampituspäivät tänään viimeistä päivää.

~ Lilja Lumi

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kevättä rinnassa

...no tuskin korvassakaan!

Enpä ole koskaan ennen ollut ystävänpäivänä kipiänä. Koputin puuta vähän liian aikaisin ja ehdin työkavereille kehaista, etten koskaan tule kipiäksi, kun olen onnistunut väistämään kuutisen kappaletta influenssaa/mahatautia, mutta nytpä tuli. Perjantaina jo tuntui, että tulisi kipiäksi ja lauantai-aamuna heräsin tukkoisuuteen (tai jo sitä ennen). Käytin ensiavuksi sarvikuonoa ja työnsin panadolin kitalakeen.


Sain kultaiseltani tämän pelin, josta olin jo pitkään höpöttänyt ja pidellyt kaupassa kädessäni ihastellen, ja ystävänpäivä-aamuna hän ojensi sen ennen töihin lähtöä. On oikein hauska, söpö, kiva ja hieno upea peli Ghiblin tekijöiltä.


Muistuttaa aika lailla Final Fantasyn ja Pokemonin risteytystä. Mikäpä sopisi miulle paremmin :D


Töistä tultuaan muru tekaisi potkua antavan kanakeiton <3 Koira on patavahti. 


Hyvä flunssan karkoittaja, vaikkei se kyllä flunssaa karkottanutkaan, vaikka valkosipulia ja inkivääriä sisälsikin. Tein oman osuuteni kuorimalla porkkanat ja perunat. On mukava tehdä yhdessä. :)

Sunnuntaikin meni parannellessa, mutta kävin toki kaupungilla. Hassua, että aamuisin lämpöä on 36.2 herätessä. Kun olo oli normaali, niin koitin oikean lämpöni, mikä on 36.5, vaikka nuorempana normaalilämpöni on ollut 37. 

Maanantaina taas töihin iloisin mielin ja nuhaisin nenin. 




Mikä parasta, että nyt on yli helmikuun puoliväli ja aurinko on tullut taas jäädäkseen. On KEVÄTTALVI! Lumet sulavat auringon lämmittäessä maata ja voi käyttää aurinkolaseja, jehei! =)
Jäät sulavat, se on ihan kiva asia, vaikka muuten kyllä toivoisin talven vielä jatkuvan, koska pitää päästä laskettelemaan ja luistelemaan.


Helsingissä on se kiva asia, että täältä löytyy luistelukenttiä tosi monista paikoista. Tuo läheisin luistelukenttä on arveluttanut, koska välillä on tosi kylmä ja välillä sulaa, mutta eilen kun aurinko paistoi ihanasti koko päivän ja tulin suoraan kotiin syömään, niin ajattelin, että josko menisi vihdoin luistelemaan. Miekkosenikin tuli samalla juuri sopivasti kotio, joten hän tuli mukaan. Hän on kyllä paljon parempi luistelija kuin mie, mutta iloista on juurikin se, etten tarvitse enää mitään rohkaisuja tai tukia luistellessa. En enää pelkää kaatua ja luistelen niin kuin luistelin lapsuudessa :) 

Ehkäpä lumilautaillessa tasapainoilut ja kaatuilut ovat lisänneet rohkeutta ja päättäväisyyttä ja vain kertonut, ettei se kaatuminen niin hirveää todellakaan ole. Ja kun ei enää pelkää kaatumista, niin silloin ei enää edes kaadu :)

Mies toi kotiin yhden ihanan takin, jota olin jonkin aikaa kuolannut kaupassa, muttei meinannut kokoa, mutta nyt hän oli tuonut oikean koon, voi että! Ehkäpä menen haliruttaamaan hänet ihan pian. Se on kyllä enemmänkin kevättakki, että sitten kun talvitakista siirrytään kevääseen, niin sen voi ottaa käyttöön :)

Anyways luistelun jälkeen oli suunnitelmissa pizzan teko ja paras mauste eli nälkä parani odottaessa. 



Vihdoin kuitenkin ihana kokki pyöräytti uunista ulos kaksi tällaista pyöreää herkkua, joista toisen puolen tuhosin tänään :) Nams mums, masu sanoo moi. Nyt menen nukkumaan, koska oikeasti pitäisi olla kuuden tunnin päästä hereillä ja miulla on vielä nassunaamio kasvoilla luultavasti 20 minuuttia yliaikaa, mutta hällä väliä moro moips!


Nauttikaa auringosta! <3

~ Lilja Lumi

maanantai 9. helmikuuta 2015

Tampere-reissu

Perjantaina töiden jälkeen nousin Arabian bussiin ja päätepysäkillä keskustaan menevään ratikkaan. Etsin jostain vessan ja kiiruhdin juna-asemalle.


Löysin oikean lähijunan raiteelta neljä. Jännitin junan vaihtoa Riihimäellä, kun en ollut koskaan lähijunassa kököttänyt ja junassakin viimeksi yli vuosi sitten. Kun aloin kulkea väliä Turku-Helsinki halvin ja parhain vaihtoehto tuntui olevan Pohjolan liikenne :) Sillä välin, kun viimeksi junalla olen kulkenut, niin junien hinnatkin ovat pompanneet kympin ylöspäin, jollei löydä tarpeeksi aikaisin jotain tarjouslippua. Onnibussia voisi myös joskus kokeilla. Eli junaan siksi nousin, koska olin menossa ystäväni luokse Tampereelle.

Panikoitua junan vaihtoa ei koskaan tapahtunut, vaan käytyäni ulkona huomasin, että samalta raiteelta toisen junan piti lähteä ja yksi perhe osasikin kertoa lippujuttujen joskus menevän niin, että pitäisi muka vaihtaa junaa, mutta aina pysyy samana.


Päästyäni perille ja halattuamme suuntasimme pelaamaan biljardia tunniksi. Sen jälkeen suuntasimme kaupan kautta ystäväni luokse ja lämmitimme saunan. Oli mukavaa pitkästä aikaa käydä saunassa, kun Helsingissä ei tule käytyä, ja saunan jälkeen oli oikein puhtoinen ja pehmoinen olo. Uni maittoi hyvin, vaikka heräsinkin reilu tuntia (tyypillistä minua) ennen emäntää.

Mikäs siinä hereillä ollessa. Yritin kyllä saada unen päästä kiinni, mutta jos ei niin ei. En ole oikein aamunukkujatyyppiä - päiväunia kyllä toisinaan harrastan. Lueskelin aikani Akkavaltaa ja lehtiä, söin jogurtti-mysliä, jota kaupassa saa rasioissa, ja kahviakin sitten, kun ystäväni heräsi.

Aikamme jumitettuamme laittauduimme valmiiksi ja lähdimme tepastelemaan harmaaseen säähän. Ensimmäisenä kohteena oli Tampereen Kauppahalli, jossa istuimme hetken Kahvila Aniittassa syömässä leipää ja juomassa kahvia ja kaakaota. Sen jälkeen suunnistimme Kauppahallin aarreaittaan eli Aarrepuoti Ihanuuteen ihmettelemässä lahjatavarapuodin tarjontaa. (pitääkin äimistellä, mitä lahjatavarapuoteja Helsingissä olisi, kaipaan niin Turun lahjatavarapuoteja, joiden sijainnin tiesi <3)


Kiikutin nämä tuliaisiksi kotiin ukkoselleni :) Eli Wanhanajan vaniljakahwia sekä suklaalusikan, joka pitäisi upottaa kuumaan maitoon (saan kai toki myös maistaa)

Kauppahallista suuntasimme Hyvän Tuulen Puotiin, josta olimme edellisiltana kulkeneet ohi, joten sinne piti päästä joksikin aikaa ihmettelemään. Harmitus, ettei siellä ollut sitä, mitä etsi, mutta olihan siellä vaikka ja mitä ihanaa :)


Kävimme toisessakin lahjatavaraliikkeessä, joka törötti sopivasti tien toisella puolella. 

Lahjatavaraliikkeiden jälkeen suuntasimme Purnauskis-kissakahvilaan, joka on luultavasti Suomen ainoa tällä hetkellä ja sijaitsee Tampereen Tammelassa. Helsingissäkin oli suunnitteilla kissakahvila Cat rescue café ja luultavasti toimikin pari kuukautta. Olisi kiva, jos se tulisi oikeasti pysyvästi olemaan.

 










Kissakahvilassa oli ihan täyttä, mutta koska olin kaukaa ja tullut vartavasti kissakahvilaa varten paikalle (kaveri sanoi, että osaan olla vaativa tms, mutten tuntenut yhtään siten), niin paikat järjestyivät aika nopeasti. Kyllähän sitä tuli paikalle vain katsomaan kisuleita, joita oli seitsemän ja tässä kuvia melkein kaikista, joten kahvin ja kakkupalan puuttuminen eivät olisi paljoa haitanneet.


Tässä on kuva kahvilan sisällöstä. Kissoilla on siis aika mukavat oltavat. On paljon kiipeilypuita ja nukkumapaikkoja, sekä voi lähteä ylös ihmisten ilmoilta, jos siltä tuntuu. Kaikki kissat tuntuivat tykkäävän suuresta paijauksen kohteena olemisesta, eivätkä laittaneet ihmishälinää pahakseen. Mielestäni kylläkin on kurjaa pitää salamaa kamerassa, kun kuvaa, koska uskoakseni salaman valo ei ole mitenkään terveellistä kissoille, koska ei ole ihmisellekään (jollei sitten tykkää nähdä tähtiä).


Ystäväiseni tilasi kisu-cappuccinon, johon tuli nätti kissan kuva.


Mie otin mansikka-juustokakun eli saman kuin vieruskaverilla. Vieruskavereille samaan pöytään tuotiin herkullisen näköiset kakunpalat ja osoitin niitä, että haluan samanlaisen. Saamani piti :)

Kahvilassa oli muutenkin todella mukava tunnelma ja kaikki kahvilan pitäjät sekä asiakkaat olivat ystävällisiä. Ei kai muutakaan voi sellaisten suloisten pörröisten olentojen läheisyydessä olla ^__^

 

Kahvilassa oli muuten todella kauniit astiat, joten jos joku tunnistaa näiden astioiden valmistajan, niin huikatkaa toki :) Tekisin tällä tiedolla paljon, vaikkapa ostaisin samanlaisia :)

Saatuamme tarpeeksi kissakahvilasta ("mitä, sinnehän voisi jäädä asumaan!") niin kävimme tallustelemassa Stockmannin leluosaston ja Gina Tricotn sekä Sokoksen, jossa huomasimme koko leluosaston kadonneen. Huomasin tänään saman Helsingissäkin. Onko kukaan muu huomannut saman ilmiön? Siis miksi ihmeessä Sokoksesta on poistettu koko leluosasto? Voi kurjuus! Tyydyimme katsomaan sisustusosaston, mutten siis löytänyt sitä, mitä tulin etsimään.

Pääsimme vihdoin kauppakierroksemme loppuun, vaikkemme ehtineetkään Punaisen Ristin kirpputorille, koska kello oli jo liian paljon. Ostimme kaupasta Kitchen Joy-kuutiot sekä Grand dessert-vanukkaat jälkkäriksi. Huomasin, että Grand dessertsillä on makuina myös appelsiinisuklaa ja toffee, joista en ole tiennyt. Eli kyseessä on Ehrmannin Grand desserts -vanukkaat. Makuina vanilja, tuplasuklaa, kahvi, pähkinä, appelsiinisuklaa, minttusuklaa sekä toffee. Toffee on vielä maistamatta.

Lähdön hetki koitti lauantai-iltana, joten körötin junaisella kulkuneuvolla takaisin kohti Helsinkiä ja pääsin kotio vasta kymmenen jälkeen. Sunnuntain röhnäsin kotona ja kävin tuulessa ja tuiskussa kävellen kaupassa, muuten kyllä täytin sohvan joka nukkaa. Tänään olen ollut koko päivän vain väsynyt. Ei auttanut mikään kahvi. No huomenna virkeämpi päivä :)

Kivaa alkanutta viikkoa!

~ Lilja Lumi

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Ravintola Turengin asema

Heippis hei!



Eilen lauantaina keskipäivän jälkeen tupsahti kylään vieraita, joten sitä ennen tuli kovasti valmistauduttua, siivoiltua, paistettua pakastepullat uunissa ja keiteltyä kahvia sekä syötyä pari kertaa aamupalaa, koska oli nälkä.
Vieraat toivat kukkia tullessaan, joimme kahvia ja höpötimme sekä pelasimme UNO-peliä. He viivähtivät siihen asti, kunnes lähdimme viettämään 80-vuotispäiviä ravintola Turengin asemalle.



Sinne kesti jonkin aikaa ajaa, mutta takaisin tulo kesti kauemmin.
Tunnelma oli leppoisa, vaikka vähän jännitinkin ja ruoka oli todella maukasta.


Alkupalaksi oli tattarista valmistettuja blinejä omavalinnaisilla täytteillä.



Sain kuhaa perunamuussin, porkkanoiden ja herkullisen punaisen kastikkeen kera. Olin kerrankin syönyt nopeammin kuin muut, vaikka hitaasti nautiskelin ja olisin halunnut perään toisen samanlaisen annoksen, koska se oli niin turkasen hyvää :)


Kaikilla muilla oli härkäkuutio juuresten ja pottumuusin kera. Oli kuulemma erittäin mureaa ja pitkään kypsytettyä. Lapsella oli lihapullia, muusia ja uunijuureksia. 

 

Jälkiruoan kanssa kolme valitsi kahvia, joka tarjoiltiin upeista Steeliten astioista niin kuin koko ateriakin. Aterimet olivat eri valmistajan, mutta niiden merkkiä en muista. Jälkiruokana oli jäätelöä ja omenapaistosta. Todella herkullinen koko ateria ja hyvä palvelu. Pitää mennä uudestaankin. Turengin asemalla oli myös kaunis sisustus ja ylhäältä löytyi mm. "keisarin tuoli". Ihastuin varsinkin alkupalapöydän yläpuolella olevaan tanssija-tauluun, harmikseni en saanut siitä kuvaa.

Kivaa sunnuntai-päivää, nauttikaa lumesta!

~ Lilja Lumi

Kesäloman loppu

Tukholman matkan jälkeen jäin muutamaksi päiväksi äidin luokse. Teimme veljelle kakun, kävimme onnittelemassa, näin paria kaveria. Emme käyn...