Lomalta lompsis

Ensimmäiseksi päiväksi, kun aloitin työt loman jälkeen aamupäivystysvuorolla kello seitsemän, tein illalla valmiiksi aamusmoothieni. Tässä talossa ei saisi pitää meteliä ennen seiskaa, enkä viitsi surruttaa naapureiden iloksi viideltä aamulla tehosekoitinta. On kätevää aamulla herätessä painaa kahvinkeittimen nappia, joka on myös laitettu illalla valmiiksi, ja ottaa valmis smoothie jääkaapista. Kuunnella aamulla kahvinkeittimen porinaa, käydä suihkussa ja suihkusta pois tullessa haistaa vastakeitetyn kahvin tuoksu.

Eka viikko töissä meni melko tunteiden myllerryksessä, johon varmasti liittyi myös vähentyneet yöunet. Pitkästä aikaa tunsin, miltä tuntuu olla väsynyt ja herätä pää unen puutteesta tokkuraisena ja silmät ristissä, kun haluaisi jatkaa unta, mutta ei vain voi. Peilistä katsoo aamuisin siristävä ilmestys tukka joka suuntaan sojottaen ja tyynyraanut puolella naamalla. Olen kyllä nukkunut viikon sisällä varmaan kolmet päiväunet. Tänäänkin. 

Tunteiden toisinaan heittelystä johtuen mietin tänään tai eilen, että pitäisi varmaankin jatkaa juoksumatolla juoksemista salilla. Olen kolmena kertana käynyt - sali-innostuksen meinatessa nuupahtaa - nostamassa levytankoa ja tehnyt sillä maastavetoa, kyykkyä ja eräänlaista käsilihasliikettä, jolla on varmastikin myös jokin nimi. Levytangosta innostuin jälleen sen takia, että ensinnäkin se on aika montaa lihasta kerrallaan treenaava sekä alaselkäkipujen takia. Ei ole alaselkä kipuillut ainakaan viikkoon. Toisin kuin yläselkä, mutta siellä lihakset ja liikeradat ovat kehittymässä.

Perjantaina tai lauantaina unirytmini alkoi automaattisesti kääntyä sellaiseksi, etten nukkunutkaan enää kahdeksaa tuntia. Vaikka menin mihin aikaan tahansa nukkumaan, niin heräsin kuuden ja seitsemän välissä. Aivot ovat kyllä tosi välkyt, kun tietävät, milloin unirytmiä pitää alkaa kääntämään. Pitäisi vain osata mennä tarpeeksi aikaisin nukkumaan. Tänäänkin viikonlopun jälkeen kello soi jälleen aamuvuoroon, mutta vasta puoli kuudelta, mutta silti aivot herättivät tasan 5:15, joka on ollut aiempi herätysaika, kun pitäisi yrittää kuudelta lähteä töihin. Yhtenä päivänä kyllä, kun menin myöhempään vuoroon yhdeksäksi ja kello soi vasta seitsemältä, niin aivot herättivät viideltä. Ajattelin, että pelaanpa hetken Nintendoa, kun pitkästä aikaa olen sillä alkanut pelaamaan. Vähän ennen kuutta unipaine kertoi läsnäolostaan, joten nukuin vielä tunnin nähden hyvin hämäriä unia.

Totteleeko joku muukin tai tunteeko unipaineen? Illalla se saattaisi tulla liian aikaisin ja voi alkaa pilkkimään, mutta jos sen ohittaa ja virkistyy taas, niin saattaa kestää pari kolmekin tuntia ennen kuin se tulee uudestaan. Oikeastaan pitäisi nukkua silloin, kun unipaineen tuntee päässä. Sen takia olen pystynyt nukkumaan päiväuniakin. 

Jotkut sanovat, etteivät voi nukkua päiväunia, koska olo on niin tokkurainen sen jälkeen ja loppuilta menee vain jumitellessa. Joskus olen saattanut nukkua tunnin parin päikät aamuvuorosta kotiin päästyä ja mennä vielä iltasalille tai lenkille päiväunien jälkeen. Tosin se on helpompi tehdä valoisana vuodenaikana. Pimeinä iltoina ei tule lähdettyä niin helposti ulos paitsi ehkä lenkille. Minua kiehtoo valo pimeässä eli kulkea heijastinliivin kanssa lisänä pieni valo vetoketjusta roikkuen ja se illan viileys. Sellaisen lenkin jälkeen on ihana mennä lämpimään suihkuun ja alkaa asettua iltalevolle.

Työmatka-aamuja. Minut on yllättänyt, kuinka paljon ihmisiä on liikkeellä kuuden aikaan. Odottamassa ratikoita ja busseja, menossa töihin. Yhtä paljon kuin seitsemältäkin.

Minulla oli viime viikolla syntymäpäivä, vaikken ikääni uskokaan. En määrittele ikääni syntymävuoden perusteella, mutta määrittelen kokemani asiat hyvinä sen perusteella, minä vuonna olen syntynyt ja mitä vuosilukua saanut elää. En tunne olevani vanhempi, mutta koen edelleen voivani oppia uusia asioita joka päivä, mikä on ihan huippua. 

Vein töihin vähän karkkia ja suklaata, uusia makuja. Olivat päivän aikana kadonneet kahvihuoneen pöydältä. Sieltä herkut katoavat nopeasti, mikä on ihan hyvä vain. Kiva että maistuu.

Kallion kaunein rakennus. Onhan täälläkin tosi kauniita rakennuksia, mutta kun on tarpeeksi monta kertaa nähnyt Ihantolan, niin tätä kaunokaista voi ihastella ihan lähettyvillä.

Ostin itselleni synttäripäivänä kukkia hieronnan jälkeen. Silloin tuli mieleen seuraavanlainen ajatus:

Ostin kukkia itselleni, koska miksipäs ei. Voi ja pitääkin olla itselleen tärkeä. Tänä päivämääränä vuosia sitten synnyin neljä päivää etuajassa 18:05. En silti koe, että syntymävuoteni määrittää ikääni. Joka vuosi tuntuu nuoremmalta, koska viime vuodenkin sisällä on tapahtunut jotain sellaista sisälläni, mikä on saanut minut nauramaan kymmenen kertaa enemmän kuin ennen ja välillä todella pienille jutuille. Ehkäpä se on sitä, että löytää ilon pienimmistäkin asioista niin kuin löytää kauneuttakin pienimmistä asioista. Tuntuu, että vaikka kuinka kauan jotain asiaa katsoisi ja kokisi, niin aina voi löytää jotain uutta ihmeteltävää tai kummastella, miten ei ole jotain huomannut ennen. Mitä enemmän etenen elämässä sitä enemmän tunnen niin sanotusti olevani elossa. Sitä enemmän nautin kaikesta, mitä elämällä on annettavana. Elämästä nauttiminen on parhautta.

 

Työmatkani varrella on kolme metsäosiota ja Vanhankaupunginkoski. Ihanaa, kun pitkästä aikaa saan haistaa tämän kukan omaan nenääni huumaavan tuoksun, jonka haistoin joskus Munkkivuoren metsässä, kunnes se sieltä jokseenkin katosi. Nyt vielä saan haistella tätä ihanuutta joka aamu, vaikkakin ilmeisesti tämä on jokseenkin haitallinen kasvi kasvitietäjän kertomana ja nimeltään Jättipalsami. Joskus haaveilin tämän tuoksuisesta hajuvedestä.

Kauniit aamut aamukaste kimaltaen kasvien tuhansilla lehdillä aamuauringon paisteessa. Sumu laskeutuu niityllä.

Butterflies <3

Työn aloituksen jälkeinen ensimmäinen perjantai matkalla töistä kotiin. K-Marketista hain Elloksen paketin ja huomasin samalla Ben&Jerry's - jäätelön tarjouksen. Maistoin vegaanista peanut&butter - cookies non-dairy ice creamia, joka oli hyvää. Olen katsellut Tom Hanksin tähdittämiä vanhoja elokuvia kuten Big (1988), Turner ja täystuho (1989) sekä itselleni uusi Splash (1984). Tom Hanks on hyvä näyttelijä, mutta pidin hänen 80-90-luvun leffoistaan eniten. Pienenä yksi lempielokuvistani oli Forrest Gump. Tosin olen aina tykännyt leffoista, joissa tapahtuu jotain ihmeellistä kuten Forrest Gumpissa on lempikohtaukseni se, kun Forrest rikkoo jalkatukensa ja alkaa juosta. Ehkä sen takia tykkään supersankarileffoista. On muunkinlaisia asioita kyllä, monia asioita, mitkä voivat saada pitämään jostain tietystä elokuvasta. Pitäisi kyllä katsoa, jos jostain voisi, enemmän 80-90-luvun elokuvia, koska ne olivat erilaisia kuin nykyajan elokuvat, niissä on sitä jotain.

Ellokselta tilasin mm. vaalean pehmoisen veluurisetin, pari valkeaa lyhythihaista ja hihatonta pehmeää paitaa, kahdet erilaiset ruskeat housut, joiden koko meni täysin nappiin sekä valkoisen pellavapaita, jollaista olen jo pitkään halunnut. Kaikista onnistuin tilaamaan juuri sopivat koot ja olen saanut näistä kivaa palautettakin. Pari kassillista vanhaa vaatteita jouti kierrätykseen. Keskityn maanläheisiin väreihin nyt ja varsinkin lempiväreistä ykköseen eli valkoiseen.

Lauantaina kävin aamulenkillä. Muistelen sen näin: sorsat, hanhet ja joutsenet ovat sulassa sovussa Töölönlahden maisemassa. Torkkuvat kivillä, jotka näyttävät olevan kiinni veden pinnassa puolikaaren muodossa. Lähellä kaislikkoa veden pinta on täynnä pieniä valkoisia höyheniä. Tie haarautuu, aamutuuli kuiskuttelee puiden oksille, heräävälle kaupungille, puhaltaa lahteen kevyitä aaltoja. Kummastelen levää Töölönlahden pinnalla. Miten sitä on niin paljon, ei sitä ennen ole ollut niin paljon. Puiden rihmat koskettavat olkapäitä kulkiessani kahvilan ja ravintolan välistä tietä. Korkeita puita kohoaa molemmilla puolilla. Hakuna matata on kiinni näyttäen siltä kuin se ei enää avautuisi tänä kesänä. Joku on siivonnut hanhien kakat kadulta, viimeksi niitä oli todella paljon puoli katua täynnä, piti puikkelehtia. Venyttelen ja teen vatsalihaksia telineillä, kunnes jatkan matkaa. Sillalla mies asettelee kalastusverkkoja ja neljää onkea. Jospa kalan nappaisi. Meinasin vahingossa tallata pienen kalan päälle, joka oli siinä puusillalla kulkuväylällä. Ei joka päivää näy kalaa tiellä.

Lauantaina äitini ja veljeni tulivat käymään. Yritin siivota kämppää, mutta piti mennä heitä vastaan, joten siivosin sen loppuun heidän saavuttuaan kämpille. Kävimme keskustan Classic Pizzassa syömässä. Minulla oli kuulemma pupun ruokaa lautasella. Verde mon dieu on suosikkini.

Ostimme Herkusta synttäriherkut. Illan aikana rötväsimme ja katsoimme kaksi elokuvaa, joista niistäkin toinen vanhempi Addams family. On hauskaa katsoa niin sanotusti uusin silmin vuosia sitten viimeksi katsottu elokuva. Näkee ihan uusia asioita, joita ei huomannut ennen. Osaa myös suhtautua ennen outoihin ja "pelottaviin" asioihin sille asiaan kuuluvalla huumorilla ja mielenkiinnolla. En ennen ajatellutkaan, kuinka hellyttävä hahmo Lurkki on ja kuinka musta huumori on mummolla.

Lauantaina satoi. Sunnuntaina minulla ja veljelläni oli erimielisyys sopivasta lenkkiajasta. Itse kävisin ennen aamiaista. Ensi viikonloppuna taas. Kävimme ratikka-ajalulla ja kävelyllä. Veli halusi nähdä eduskuntatalon ja minä halusin näyttää Punavuoren, joka on jälleen kaupunginosa, jonne haluaisin muuttaa. Baananvarsi edelleen kiehtoo suuresti myös. Kävelimme Eiran sairaalalta eduskuntatalolle. 

Syötyämme lounaan ja heidän pakattuaan kapsäkkinsä lähdin saatille juna-asemalle, minkä jälkeen kävin salilla nostelemassa levytankoa. Illalla siivoilin vieraiden jälkiä, siirsin pöydän takaisin paikalleen ja laitoin kahvin ja smoothien valmiiksi aamua varten.

Tänään kuuden jälkeen aamu oli kauniin kuulas, raikas ja seesteinen. Mielestäni sateen jälkeen auringon sysätessä pilviä kauemmas taivas on aina kauneimmillaan.

Käydessään äiti toi mustavalkoisen lempihuivini, jonka luulin hukanneeni ikuisiksi ajoiksi, mutta onneksi äiti olikin löytänyt sen kotoaan hattuhyllyltä. Olin hyvin iloinen. Sain äidiltä myös tämän pehmoisen vaaleanruskean viltin, josta vinkkasin sekä kivan pienen repun, jossa on monta taskua. Voisin sen ottaa joku päivä käyttöön, kun on ihan sievä ja käytännöllinen. Tällä hetkellä käytössäni on pienesti isompi vaaaleanpunainen reppu. Sain äidiltä muutakin kuten vessaharjan, jossa on yläharja pöntön sisäreunoja varten. Olen sellaistakin halunnut, en vain ole löytänyt.

Sellainen viime viikko, eka työviikko lomalta paluun jälkeen. Rytmin hakeminen on vieläkin hakusessa. Jospa joku yö taas saisin nukuttua kahdeksan tuntia. Onneksi nukuin tunnin päikkärit ennen kuin vein pyykit, hain pyykit, tein ruokaa, söin, tiskasin ja aloin kirjoittamaan.

Mukavaa viikkoa! 

P.S. Tänään oli Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivä.

Lenkkimaisemia ja loman loppu

Tervasaarinapsuja viime kuulta.

Pensaissa kasvavat kauniit kukat.

Keskiviikkona lähdin ulos ja kastuin! What a joy! Nyt on helteet tosiaan alkaneet hellittää ja sateet tulleet sen sijaan hyvin satunnaisina. No mitäpä lämmin suihku ei korjaisi. Kannattaa muistaa, ettei kylmyys ja sade tee kipeäksi.

Torstaina lähdin Hietsuun lueskelemaan. Otin vähän evästä mukaan ja maistin Alpron kahvijuomaa. 

Olen yrittänyt lukea Sophie Kinsellan Kevytkenkäistä kummitusta, jonka tiedän kyllä olevan hyvä kirja ja aion lueskella iltaisin, ettei illat menisi esimerkiksi BGT:n tai AGT:n laulajien katsomiseksi Youtubesta niin kuin eilen illalla meni. Onhan se kurja kellon tullessa paljon lopettaa myös lukeminen, kun on vauhtiin päässyt, mutta minkäs sille voi. 

Eilen, tänään ja varmaan jo perjantainakin kerrottuani aivoille, että pitää alkaa aikaistaa aamuja arkeen palaamista varten, niin olen herännyt itsekseen puoli kuuden ja puoli kahdeksan välissä. Pitää opettaa itselle myös, miten mennä ajoissa nukkumaan, koska aamuvirkun aivot toki koisivat lomalla yhdeksään kymmeneen asti, mutta arkena eheehei edes viikonloppuisin. 

Olen mennyt yli kahdeltatoista, jopa yhdeltä viime päivinä nukkumaan ja katunut sitten viidestä kuuteen tunnin unia. Lyhyet unet alentavat immuniteettivastetta, josta aion pitää huolta. Pitää siis mennä aikaisin nukkumaan, koska hyvin varmasti myös herää aikaisin. Aamuvirkun aivot eivät kuuntele sitä ininää, että "voisi vielä nukkua, kun kello on vasta kuuden seitsemän välillä". Kun ei niin ei, ja sillä sipuli! No mikäs siinä, varsinkin viikonloppuisin on koko päivä aikaa tehdä kaikenlaista. 

 

Oikeasti miksi tuo kello lähenee uhkaavasti yhdeksää nytkin. Illat tuntuvat menevän niin nopeasti.

Perjantain lenkkeilykuvia. Maistoin vihdoin myös odottamaani Löfbergsin Organic Dark roast - kahvia, joka on hyvää. Tämä on nelosvahvuista eli tummempaa kuin normaalisti juomani kolmonen, mutta hyvää on ja lämmöllä suosittelen. 

Kahveissa kannattaa myös tarkistaa allergeenit, koska kovin monet sisältävät pähkinää.

Eilen piti mennä vain pikaisesti aamulenkille ja sitten tulla syömään aamujaista, mutta lenkki pitkittyikin parin tunnin ulkoiluksi. Matkalla on mukavaa tekemistäkin. Ainakin eilen ja tänään. No mikäs siinä. Perjantaina taisi olla puolentoista tunnin ulkoilu. Meni luontokuvailuksi. 

Minkäs valokuvaaja luonteelleen mahtaa. 

Tänään periaatteessa pitäisi olla hiustenpesupäivä, mutta olen omaksunut uuden tavan pestä hiuksia. Nyt hiukseni tuntuvat täysin puhtailta, vaikka olen ne perjantaina hoitanut viimeksi. Miksi siis pesisin puhdasta tukkaa? Hiuspohjasta sen tuntee, kaipaako hiukset oikeasti pesua ja toki myös yleishabituksesta. Jos ei voi olla raapimatta päänahkaansa ja tietää, ettei se johdu hikisyydestä, niin on aika pestä hiukset. Hiustenpesuvälit ovat myös huomattavasti pidentyneet. En pidä enää kiinni hiustenpesupäivistä, vaan tunnustelen, milloin ne on aika pestä ja millä.

Salaisuuteni on siis se - tai no edelliskerralla taisin nämä värjätä tumman päälle sellaisella punertavalla kuparilla ja tuli hauska säväys - etten käytä shampoota joka pesukerralla, vaan käytän joka toisella pesulla shampoota jos silloinkaan. Toki sanotaanhan, ettei hoitoaineella pestä. Ja kyllä, hoitoainetta saa laittaa päänahkaan! Jotkut väittävät, että hoitoainetta laitetaan vain pituuksiin, mutta esimerkiksi hiusnaamiohan aina laitetaan päänahkaan ja ihan koko tukkaan, joten mikä väittämistä oikeasti pitää paikkaansa. Kampaajatkaan eivät voisi tehdä päähierontaa ilman, että hoitoaine on päänahassa. 

Vai eikö hiustyveä kannata hoitaa? Mielestäni se on se tärkein hoidettava osuus, koska tyvestä usealla ihmisellä on juuri se uusi vaurioimaton hius. Joskus aiemmin hoitoainetta oli tosi vaikea pestä pois päänahasta, mutta päätin sitten lopettaa juuri sen hoitoaineen käytön, joka näin käyttäytyi. Jokaisella on omanlainen tukka ja päänahka ja ne käyttäytyvät eri tavoin kuin jonkun toisen hiukset. Kokeilemalla selviää, mikä on itselle sopivin merkki ja pesu- sekä hoitomuoto.

Omat hiukseni näyttävät välillä, miltä näyttävät. Kannattaa ottaa huomioon se, että nämä ovat luonnonkiharat; näissä on luonnostaan eräänlaista pörröisyyttä. Itseäni asia ei haittaa, koska peikkotukka on pop!

  

 

 

Heräsin tänään seitsemältä ja meinasin huolestua, kun alkoi jyristä ja sataa, etten pääsekään heti herättyä kävelylenkille Töölönlahden ympäri, kun olen niin jo pari kertaa tehnyt eli perjantaina, lauantaina ja tänään kävin aamulenkillä. Voisin ottaa sen tavaksi viikonloppuisin. Herää kivasti. 

Jännää on se, että ekalla kerralla perjantaina lähtiessäni lenkille oli aika tahmeaa, mutta tänään jo harmitteli, ettei pääsekään aamulenkille. Onneksi pääsi aamiaisen maiskuteltua ja sateen loputtua.

Käytin kengät pesussa, kun olivat ihan harmaat ja hiekkaiset. Nyt ne näyttävät ihan uusilta. Hauskat.

Löysin tällaista erittäin vaaleanpunaista lakkaa Tokmannista tällä viikolla samalla, kun ostin kynsilakanpoistoainetta. Tänä kesänä kynnet ovat kasvaneet tosi pitkiksi ja tosi vahvoiksi. 

Yleensä tietyn pituuden saavutettuaan ne lohkeavat törmättyään johonkin, mutta nyt ne ovat todella vahvat, melkein kuin akryylia. Luulen kynsien salaisuuden olevan sen, että olen oikeasti lopettanut ns. haitta-aineiden käytön, jotka tekivät keholleni hallaa ja tykkään syödä iltaisin kauragranolaa, jossa on pähkinöitä ja taateleita sekä pähkinävoita. Käytän "maitona" Alpron soijajuomaa, jonka makuun tosiaan tykästyin nyt lomalla. Tosi kummallista, että kun ei käytä enää maitoa, niin maito ei enää maistu kovin hyvältä. 

 

Syön myös paljon kasviksia päivässä, gluteenin käyttö on minimissä myös (koska se on haitta-aine) ja juon vähintään puolitoista litraa vettä päivässä. Syön kaksi kananmunaa smoothien joukossa joka päivä ja käytän marjoja, soijaproteiinivalmistetta ja kaurahiutaleita. Proteiini ja sinkkihän ovat ykkösiä hiusten ja kynsien rakennusaineina. Tiedä sitten, mikä oikea vastaus tai ratkaisu on. 

 

Sopiihan sitä arvioida ja pähkäillä kaikenlaista. Asioiden pähkäily ja päätteleminen on hauskaa.

 

Haitta-aineista puheen ollen tarkistan myös jokaisen puolivalmiin ruoan ainesosaluettelon, kuten kastikkeisiin käyttämäni Santa marian valmissoseet. Yhtä granolaakin katsoin kaupassa ja hyvin ajoissa oli mainittu omena. Mietin, että miksi kun kannessa ei mainita omenan olemassaoloa, mutta silti sitä käytetään sidosaineena. Etsiessäni vehnättömiä tortillojakin innostuin, että jee kauratortilloja, mutta mitäs mitäs - kauratortilloissa on enemmän vehnäjauhoa kuin kauraa. Kummallista mainostaa sitä sitten kauratortillana.

 

En osta ollenkaan enää Froosh - valmissmoothieita, koska suunnilleen jokaisessa on omenaa. Miksi? Miksi omenaa pitää tunkea joka ikiseen paikkaan? Sama juttu on paprikalla, jota saan edelleen hyvin pieniä määriä toisinaan, kun pitää valita pienin paha. Kaksi joissa ristikkäispölyallergiani näyttäytyy ovat juurikin omena, paprika - ja jotkut kaalit. Vähänkö kiva, että ne ovat juuri ne kaksi, joita käytetään eniten kaikkialla - myös siellä, joihin ei sitä (esim omenaa) kuvittelisi koskaan mukaan.

 

  

 

Viimeisen lomapäivän ja sunnuntain lookki. Olen jonkin aikaa nähnyt mainoksia Saaren taika - merkin teepuu - saippuasta ja katsoin kommentteja Saaren taika - sivustolta, jossa juurikin tätä tuotetta mainostetaan maasta taivaaseen näppylöiden tuhoajana. Minulla on ollut huonoja kokemuksia teepuu - geelikasvojenpesuaineesta, mutta se olikin iholleni liian vahva aine ja täysin eri merkkiä. Tästä Saaren taika teepuu - saippuasta sanotaan, että tämä on hellä iholle ja sopii kaikille ihotyypeille, ei ainoastaan rasvaiselle iholle niin kuin yleensä teepuuöljyä sisältävistä saippuoista uskotaan. Lisäksi tämä ei ole geelimuodossa, vaan palasaippuana. Geelisaippua on ehkä miellyttävä käyttää, mutta lähtee tosi huonosti pois iholta ja juurikin saippuajäämät voivat saada ihon voimaan huonosti. Tämä teepuusaippua sisältää myös oliiviöljyä, kookosöljyä ja auringonkukkaöljyä.

Katsoin netistä valmiiksi, mistä tätä saisi, joten suuntasin Kampin Ruohonjuureen ja löysin Saaren taika - tuotteet uutuuksien joukosta. Siellä ei ollut nestemäistä teepuusaippuaa, joten pitää se tilata Saaren taika - sivustolta. Se on ehkä enemmänkin vartalolle tarkoitettu ja sisältää edellämainittujen ainesosien lisäksi myös aloe veraa sekä muutamaa muutakin ainetta.

 

Päivitän, miltä saippua tuntuu käytössä ja alkaako näkymään tuloksia. Pidetään peukut pystyssä.

 

 

 

Loman viimeistä päivää tänään vietellyt. Oli puoliksi suunnitelmissa nähdä eräs ystävä, muttei suunnitelmat aina toteudu. Toisinaan suunnitelmat ovat vain aikomuksia, avoimia suunnitelmia. Onneksi sitä keksi tekemistä tälle päivälle. Piti ensin mennä kokeilemaan ystävän kanssa jälleen itselle uutta kahvilaa ja olisi tällä kertaa vuorossa ollut Ihana Kahvila Baari, joka sijaitsee ihan lähellä Pauligin kulmaa, muttei jostain syystä ole ollenkaan sattunut silmään. 

En halua kokea uusia kahviloita yksin, koska jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, joten menin jo kerran kokemaani Kahvila Sävyyn Aleksis Kiven kadulla, jossa on mielestäni tosi hyvä tunnelma, mukava henkilökunta, hyvää kahvia ja syötävää. Pienet kahvilat, joihin saa helposti ajokin lähelle voin kokea yksinkin.

  

 

Kahvilasta matka jatkui Sörnäisten kautta Arabian kauppakeskukseen, josta hain päivän ruokatarpeet ja huomisellekin, ettei huomenna tarvitse käydä kaupassa. Hermannissa niin kuin siellä täällä Helsingissä on suurta katutaidetta, jossa on kaunis teos niin kuin tässäkin koko seinän peittävänä. Pientä katutaidettakin löytyy paljon esimerkiksi kaduilla olevista pömpeleistä. Selvittämällä selviäisi varmasti myös katutaiteilijoiden nimet sekä löytyisi lisää taideteoksia, joita voisi matkustaa ihastelemaan.

 

Käänsin tomaatit ympäri, koska tykkäävät kasvaa kohti aurinkoa. 

Kotiin tullessa joskus tulee kaaduttua sänkyyn ennen kuin saa edes kasseja purattua.

Mietin, mitä kaikkea lomalla on ehtinyt tehdä ja mitä on pitänyt tehdä. Alunperin ajattelin, että rentoudun, treenaan ja käyn Turussa. Kaikkea sitä olen tehnyt, vaikka treeni jäi joksikin aikaa vähemmälle, kunnes tällä viikolla kävin hierojan suosituksesta tekemässä mavea ja samalla paria muutakin liikettä. Pari päivää oli takareidet vähän jumissa. Minulla on sattunut alaselkä, mutta eipä ole maastavetotreenin jälkeisinä päivinä sattunut. Huomenna jos menisi uudestaan treenailemaan.

Toki Nuuksiossakin tuli käveltyä ja innostuin aamukävelyistä. Kunpa saisin itseni innostumaan uudestaan juoksemisesta, koska tykkään siitä.

Välillä treenaamisesta meinaa kadota into, mutta on ihan hyväkin välillä pitää taukoa ja tehdä vaikkapa juuri sitä, mitä ei ole vähään aikaan tehnyt. Kyllä se kipinä löytyy, jos se on kerran syttynyt.

En vieläkään tehnyt tarkoituksella sitä, mitä olen meinannut, että lähtisin kiertämään kameran kanssa katuja, joilla en ole käynyt. Silloin tällöin kyllä tulee vahingossa eksyttyä uusiin paikkoihin ja onneksi kamera kulkee aina mukana. 

En käynyt suppailemassa, vaikka vielähän sitä ehtisi, vaikka työt alkavatkin. Suppailupaikka vain on täynnä hanhia ja hanhenkakkaa. Tuntuu, että joka vuonna hanhien määrä lisääntyy. Kymmenen vuoden päästä hanhet varmaan istuskelevat seurassamme kahviloissa. 

En ole paljon käynyt uimassa, muttei ole paljon huvittanut käydäkään. Olen tavannut muutamia ystäviä, mikä on ollut ihan parasta. Olen tutustunut uusiin ravintoloihin ja kahviloihin. Tulee ruokailurytmi muuttumaan aika selkeästi, kun päivään tulee jälleen arkirytmi, välipalat ja nälkä. Joinain päivinä olen saattanut syödä vain kahdesti päivässä, enkä aina edes sellaista, mitä voisi kutsua päivän pääruoaksi. 

Olen katsellut elokuvia, pelannut ja lukenut sekä kirjoitellut. 

Huomenna jatkuu työt viiden viikon lomailun jälkeen ja on ollut ikäväkin töihin. Sosiaalisuuteen ja arjen tohinaan. Vaikka kesäloma loppui, niin kesä jatkuu vielä. Ei talvellakaan kesää tarvitse unohtaa, kun ajatus kesästä on aina mielessä.