Asuntoesittely

Nonih, lupasin asuntopostauksen, joten teen kuulumispostauksen myöhemmin tänään taikka huomenna. Nyt ollaan matkalla kohti Turkua, mutta ensin käymme hakemassa auton osan jostain päin. Sitten olen sopinut tapaavani yhden ystäväni kahvittelun merkeissä.

Tämä kuva siitä, kun purkasin kahta viimeistä laatikkoa, jotka tosin olivat ensimmäiset laatikot, jotka tuotiin asuntoon. Löysin tavaroita, joista osan vein kierrätyspaikalle, mutta kolmesta kysyin, josko ne eräälle ystävälleni kelpasivat, joten tiesin ainakin niiden päätyvä  hyvään käyttöön. Joskus saan tavaroita, joilla en itse tee mitään, mutta jos saan annettua ne käyttöön  niin olen iloinen. 

Yhtenä aamuna viime postausta rustatessa keittiön pöydän äärellä, jossa pöytähommia teen. Tosin syön mieluummin olohuoneen sohvalla matalan pöydän ääressä, kun tuli siihen totuttua. Joskus kyllä on syöty keittiönkin pöydän ääressä. Useimmin työaamuina syö kahvia ja hörppää puuroa välissä toimitellen muita aamutoimia.

Makuuhuone ja eteinen, jossa  näkyy valoa tulevan makuuhuoneesta. Luovuin tosiaan omasta 120cm sängystä ja annoimme 140cm levyisen sängyn lapsuudenkotiin. Vuokraemäntä jätti oman 160cm levyisen sänkynsä meille ja siinä on ollut kyllä tosi hyvä nukkua. Tietokone tuli makuuhuoneeseen, ei sille olisi ollut muualla tilaa. Makuuhuoneesta löytyy vaatekomero.

Vessa on pieni, mutta ihan sopiva käyttöään varten. Sauna olisi toki kaikkein  parasta, mutta kaikkea ei voi heti saada.

Toinen kuva on keittiö ovelta päin. Keittiö on erikseen ja siitä saa oven kiinni halutessaan. Siellä on oikealla jääkaappi-pakastin, sen vieressä siivouskaappi sekä syvänne pöydälle, jossa on kaapisto yläpuolella. 

Ikkuna näyttää etupihalle, mutta neljännessä kerroksessa ei pahemmin pihaa tarvitse katsoa  vaan näkee puita. Keittiössä on paljon kaappitilaa, mutta kaikkiin sai jotain lykättyä, tosin yksi leveä ylälaatikko kaivannee vielä jotain erityistä omaa, nyt siellä on tilpehööriä.

Keittiöstä löytyy mikro, pyykinpesukone, astianpesukone sekä pesuallas ja eräänlainen metallinen kuivaustaso sille tiskille, mikä ei mene koneeseen. 

Eka asunto ikinä, missä en ole nähnyt astiankuivauskaappia, joka on btw myös suomalainen keksintö. Jossain sanotaan, ettei olisikaan suomalainen keksintö, mutta suomalainen patentti astiankuivauskaapille oli 175 vuotta vanha vuonna 2017 eli tänä vuonna 180 vuotta vanha keksintö.

Olohuone laajakulmalla. Sohva, sohvapöytä, kirjahylly etc.

Sohvan päällä nököttää puhveli muoveissaan, kun sille ei ole vielä keksitty sopivaa paikkaa. 

Keittiön kaappitasolla on mikro, alhaalla, pyykinpesukone, astianpesukonekone ja kuivaustaso sekä kahvinkeitin. Nalle takana pitää huolta oliiviöljypullosta. Vieressä pari kuoharia, joista en tiedä, mitä niillä tekisi. 

Keittiön pöytä lähempää. Jääkaappi magneetteineen. Kiinnitin seinään tarrakoukut ja niihin keittiöpyyhkeet. Pyykkikori on siivouskaapin edessä. Kaapissa majailee imuri.

Keittiön pöydän taso laajemmin. Tehosekoitin ja vedenkeitin siellä nököttävät. Tykkäsin asuntoesittelyssä eniten tästä keittiöstä. Uudistettu kymmenen vuotta sitten. Kauniit kaapistot. Vanhempi keraaminen hella nupeilla. Uusi oppiminen siinäkin, että nämä ekat levyt lämmittävät kovempaa - ovat kuulemma nopeaa paistoa varten - ja takana olevat hitaammin. Liesituulettimen saa vedettyä esille halutessaan.

Olohuone: tv-taso, tv, sohva, tuuletin, matto, sohvapöytä. Takana parveke, ehdottomasti lasitettu, melko pieni, mutta voi siellä oleilla. Mietin sinne pientä pöytää, mattoa, kivoja kukkia. Nyt vasta pyykkiä kuivatettu ja nallea tuuletettu pölystä. Ekassa kuvassa ei näy, mutta trampoliinista ja hula-vanteesta vasemmalle on komero, jossa säilytetään ulkovaatteita.

Trampoliinin kohdalla oli ensin kirjahyllykkö, kunnes siirsin sen vastapäiselle seinälle satuttarn varpaani. 

Kirjahyllykkö lähempää. Mummin maalaamalle taululle ei ole löytynyt muuta paikkaa, joten se toistaiseksi päivystää kirjahyllykön päällä.

Keittiössä hellan päällä on maustekaappi, johon päätyivät karsittu teevalikoima sekä mausteet.

Kierrätyskatoksessa on kattavasti eri laatikoita kierrätettäviä  varten, myös pattereita varten. Kierrätyshuoneessa on myös ota&jätä - hyllykkö (huippua, mutta vaatteille pitää löytää oma piste), mistä olen löytänyt pari kirjaa ja  jonne olen vienyt hyvälaatuista tavaraa, josta joku on ottanut omakseen. Sekajäte menee erikseen ulkona olevaan isoon Jätepuristimeen. Ulkosalla on myös elektroniikkaromun keräyspiste, jonka joku ystävällinen aina tyhjentää aika ajoin.

Sellainen asuntoesittely. Ja kierrätys on pop! Vieressä on ihana metsä, lyhyt kävely töihin menevään bussiin. Keskustaan menevä bussi lähtee 50 metrin päästä ovelta.

Metsää ja uusia tuulia

Mikähän päivä se oli, kun pääsimme vihdoin käymään metsässä kävelyllä. Oli niin ihanaa käydä siinä metsässä pitkästä aikaa. Tosin oli jotain tietyömaatöitä keskellä lenkkireittiä. Ei ollut kivaa. Lisäksi oli outoa, kun siirtolapuutarhamökkien ympärillä oli aita, eikä aidan ovista pääse kulkemaan vapaasti, vaan ilmeisesti vain siellä mökin omistavat ihmiset vain saavat kulkea. Ihme, etten ollut muistanut koko aikaa. Luultavasti siinä jo monta vuotta ollut. Harmitti, kun metsän joki oli rämettynyt. Miksei metsänhoitajat voi hoitaa metsiä vai eikö metsänhoitajia ole enää olemassa. 

 

Aina vain ajetaan puita alas, joista ei ole kenellekään mitään haittaa ja jätetään ne rumat kannot muistuttamaan siitä, että tässä oli joskus puu, joka on nyt kuollut. Jos pakko on puita kaataa, niin sitten pitäisi kaataa juurista asti ja jollain todella hyvällä syyllä. Sitäkin hetken raivosin, ettei saa kaataa puita, jotka ovat eläneet yli ihmisiän, jollei ole haitaksi ympäristölle eli muille puille. Joskus vanhuksistakin on luovuttava, muttei ennen kuin ovat siihen itse valmiita. Suurimmat puut ovat kaikkein kauneimpia, ne kertovat eletystä elämästä ja siitä, että elämää on ollut niin kauan jo ennen meitä.

Teimme muutamana päivänä ruokaa. Ekana päivänä ostimme uunikalaa, mummonmuusia, tomaattia ja kurkkua. Sekä kalapuikkoja. Edellispäivänä teimme tortilloja, eilen kebakoita ja spagettia. Katsoimme Bumblebeen ja Transformers vitosen. En ole kolmatta ja neljättäkään nähnyt, mutta nyt voisin olla valmis nekin katsomaan. Obi-wankin on ilmestynyt Disney plussaan ja kyllähän sitä katsoo, koska Ewan McGregor on yksi lempinäyttelijöistäni.

Kävimme katsomassa Dr. Strange and multiverse of madness. Benedictistä tykkään myös. Tykkään Marvelin leffoista, mutta tällä hetkellä Spidermanin uusimmasta tykkään eniten. Pitäisi katsoa se joku päivä uudestaan. Katsoin myös, mitä tulevia leffoja on vielä tänä vuonna tulossa.

Ei mikään hirveän iso lukema, mutta pääsinpä juoksemaan pitkästä aikaa ainakin kuukauden tauon jälkeen. Hieroja sai monta viikkoa kipeänä olleen pohkeen korjattua viime viikolla, joten tämän viikon (siis viime viikon) tavaroiden kantamisen ja porrasjuoksun jälkeen ajattelin, että voisin käydä salilla. Aluksi piti vain nostella painoja, mutta ajattelin, josko juoksisin 12min, kun kengätkin olivat kerrankin mukana. 3kg oli myös häippäissyt tällä välillä johonkin, vaikken vaakaa niin paljon yleensä katsele. Voisi tänään myös käydä salilla jolkottelemassa, vaikka satutinkin vähän pottuvarvasta siirtäessäni nelilokeroista kirjahyllyä seinältä vastapäiseen. Saan kohta tehtyä tästä kämpästäkin jonkinnäköisen postauksen ja otettua kuvat, kunhan saa sängyn petattua, mutta siellä koisaa vielä joku.

  

 

 

Töiden jälkeinen päivä tiistaina. Kävin uudessa Ruohonjuuressa, joka oli vaihtanut paikkaa pienestä toimitilastaan Citykäytävällä paljon suurempaan tilaan Mannerheimintiellä. Oli seesteinen, tilava ja miellyttävä paikka olla ja kierrellä. Löysin sieltä kasvoille Mossan aurinkovoiteen, kookosvettä ja Cleanse - teetä, jota olin jo aiemmin yhdessä Ruohonjuuressa tutkinut. 

 

Keskustasta tultuani ratikalla kotio etsin tekonahkatakin ja lippiksen ja podin nälkää, kunnes pääsimme lähtemään syömään. Kävimme Naples - nimisessä ravintolassa Huopalahdentiellä, jota suosittelen lämmöllä kauniin ja kekseliään sisustuksen, ystävällisen henkilökunnan sekä hyvän ruoan takia. Saatuamme navat täyteen lähdimme skùuttaamaan ensin kohti Cafe Regattaa ja sieltä Jätkäsaareen Lapinlahden kautta. Hernesaaressa käynnin jälkeen Eiran rannalla mietimme, että alkaa tulla liian kylmä skuutata, vaikka päivä olikin ollut lämmin, joten rullasimme takaisin kotiin.

Katsoin eräs päivä kaupassa kaunista moniväristä kimppua ja toisena päivänä pionikimppua, mutta kumpanakaan päivänä ei lähtenyt mukaan. En raaskisi itselleni ostaa, mutta olisi ihana saada joltakulta kukkia. Eri asia se oli, kun asui yksikseen ja halusi kotia ja omaa mieltään piristää kukilla.

 

Usual breakfast. Sekoitan välillä neljää kahvia ja sekoituksista tulee parhaimman makuisia.

Kirjoitin tätä postausta aluksi helatorstaina: On hyvä sadepäivänä olla sisällä, ei ole kiire mihinkään. Tuntuu, että kello olisi pari tuntia vähemmän kuin on, ja illalla ihmetellään, mihin se päivä hävisi. Kahtena edeltävänä päivänä olisi halunnut jatkaa unia kellon soidessa aamulla muistuttaen töihin lähdöstä. Tänään hetken pyörittyä huomasi kellon olevan puoli seitsemän tietäen, ettei uni ole tulossa takaisin. Kävin suihkussa ja tukka sai vihdoin kaipaamansa pesun, jota oli jo kaksi päivää lykätty eteenpäin. Toisaalta se ei näyttänyt eikä tuntunut kovin likaiselta. Toisaalta viime päivät on paljon ollut vain nutturalla päälaella. Pitäisi tehdä jonkinlainen leikkaus ja etsiä suoristusrauta jostain. Eilen kävin hakemassa entiseltä vuokraemännältä entiseen asuntoon unohtamani leikkuulaudan, jonka hän oli ihanasti pystynyt ottamaan mukaansa, kun kerroin unohduksestani.

Tänään aion purkaa loput tavarat äänikirjaa kuunnellen - kuuntelin sitten koko sarjan uudestaan, nyt menossa Eve Hietamiehen Hammaskeiju-kirja - toivottavasti siinä onnistuen. Pitäisi käydä kaupassa, miettiä, mitä ruokaa tänään. Käydä Tokmannilla ostamassa uusi pyyhekoukku, kun vanha ehti jo irrota, kun ei liima pysynyt. 

Katselin toisiksi viimeistä laatikkoa purkaessani kortteja, joita olen vuosien saatossa saanut. Olen saanut niitä kiitoksiksi perheiltä, jouluna, synyymäpäivänä, valmistumispäivänä sekä postikorttina ulkomailta, joissa on pieni kertomus kuulumisista. On myös niitä, joita on itse ostanut kauniin kuvan takia joko aikomuksena antaa tai pistää seinää koristamaan. Ihanaa, että jotkut vielä lähettävät oikeita postikortteja; minäkin tykkään tehdä niin. On ihana saada jotain konkreettista joltakulta, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt. Osan säilytän ja osan raaskin heittää pois. Löysin myös kaksi valmiiksi kirjoitettua, joita en ehtinyt koskaan lähettää, mutta vielä on siihenkin mahdollisuus. Laitoin toisesta kuvan ystävälle ja se piristi hänen päiväänsä, mistä tuli hyvä olo. Muutenkin on jännää katsella vanhoja tavaroita, joita ei ole vuosiin nähnyt, saattaa tulvia muistoja mieleen. Jospa äidin luona vaikka kesällä käydessä voisin näin tehdä. Jos hän vain antaisi käydä vanhoja tavaroita läpi. 

Pieni onni on löydettävä ensin

Ja rakastettava sitä niin lujaa

että se on lopulta enemmän

kuin sydämeen mahtuisi

- Joel Jyrinki

 

Purkaessani tavaroita löysin tämän kortin takaata tämän tekstin.

Ihanaa viikonloppua!