Turkua ja hieman lenssua

Taivas oli ihan uskomaton yhtenä päivänä viime viikolla töihin aamulla mennessä. Kuva ei anna arvoa, miltä se todellisuudessa näytti.

Rakastan syksyä. Syksy on niin kaunis väreineen, hämärtyvine iltoineen, aurinkoineen ja pilvineen.

Nonih. Päästään viime viikonloppuun. Lähdin perjantaina Turussa käymään ja olin enemmän tai vähemmän flunssassa: pientä lämpöilyä oli lauantaina, en kestänyt auringonvaloa edes aurinkolasien läpi ja nuhaa oli viitisen päivää. Nyt tuntuu jo helpottavan. Piti olla pois töistäkin pari päivää, kun tuntui, ettei kunto riitä. Maanantaina levytin puoliksi istuma-asennossa valehtelematta kaksitoista tuntia ja tilasin ruokaa kotiin, etten pelkällä puurolla elänyt. 

Flunssaa on nyt liikkeellä, kun on syksy. Menin märällä tukalla nukkkumaan, mutten usko, että se on ainoa syy flunssan syntyyn. Tunsin sen olevan tulossa jo aiemmin, ei se vain tietoisesti ilmoitellut itsestään. Ainoastaan teki mieli enemmän nukkua kuin treenata, mikä toisaalta on ihan normaaliakin syksyllä. Keväällä myös. Valon vähentyessä ja lisääntyessä jostain syystä väsyttää, kun mieli koittaa tottua valon vähenemiseen ja lisääntymiseen. 

Iltaisin ei myöskään syksyllä ja talvella tunne jäävänsä mistään paitsi, kun ulkonakin on pimeää. 

Olen selvästi enemmän aamuvirkku, niin siksi minulle on tärkeää mennä illalla nukkumaan silloin, kun tunnen unipaineen ensimmäisen kerran. Tosiaan saatan herätä neljän ja viiden aikaan ja jos saan sen jälkeen unta, niin se on yleensä kevyttä. 

Saatoin vain kerran viime viikolla oikeasti herätä herätyskelloon ja se on ainoa yö, jonka nukuin heräämättä välillä. Minulla on ollut tietynlaista unettomuutta. Ei ole vaikea saada unta, jollei mikään erityisesti pyöri mielessä tai ole unipainetta pakosti ohittanut, eikä vain antanut sen pikkuhiljaa unettaa, mutta unessa pysyminen on minulle vaikeaa. Herään yöllä joko yhdeltä tai neljältä. Varmaankin juuri kolmen vähäunisen yön jälkeen nukuin koko yön viime vai edellisviikolla. Oli jopa yö, jolloin tosissani mietin melatoniini-tabletteja avuksi. Ei haittaa, kuinka myöhään menen nukkumaan. Mitä myöhempään menen, sitä huonommin tulee nukuttua. 

Aamut muutenkin kuluvat todella nopeasti ennen töitä ja tuntuu, että aika loppuu kesken, kun pitääkin jo lähteä. Illalla on selkeästi vaikeampi nukahtaa, jos on tuijottanut telkkua tai kännykkää kuin jos olisi lukenut kirjaa. Unipaine tulee minulla yleensä puoli yhdeksän ja kymmenen välissä. Toisinaan ohitan sen ja toisinaan en haluaisi luopua illasta niin nopeasti, jos on jokin mielekäs tekeminen kesken. 

Arvostan terveyttäni todella paljon ja unenlaatu on yksi jollei jopa tärkein tekijä siinä, että pysyy terveenä ja hyvinvoivana. Huonosti nukutun yön jälkeen melkein mikään ei tunnu sujuvan ja kaipaa vain takaisin nukkumaan koko päivän. Onhan niitä toki poikkeuksia, vaikka viisi tuntia nukkuneena (ajattelin joskus sitä maagisena rajapyykkinä) voi mennä aamupäivän ihan hyperinä, mutta sitten siestan aikaan (12-14) alkaa tosissaan ramaisemaan ja haluaisi nukkua pienet tirsat. Toisaalta oli ennen ihan normaalia nukkua vain viidestä seitsemään tuntia yöllä ja päivällä tunnin tirsat.

Turussa oli sattumalta viime viikonloppuna Kansainväliset Suurmarkkinat molemmin puolin Aurajokea. Tykkäsin kuvailla ja halusin kävellä Tuomaansillalle asti, jotta saisin kuvattua kauniita syksyn värejä puista Aurajoen varrelta niin kuin tykkään joka vuosi syksyisin tehdä. Puolessa välissä matkaa teki mieli vain lopettaa, lähteä autolla äidin luo nukkumaan, mutta jaksoin sittenkin. Olo vaihteli kuin vuoristoradassa. 

Ennen markkinoita kävimme veljen luona ja isääkin näki. Oloa saattoi vierailun jälkeen pahentaa pieni pala juustokakkua ja maito kahvissa. Onneksi perheen parissa ei koskaan tarvitse harmitella sitä, että sattuu olemaan vähän kipeä. Onhan kuitenkin elänyt suurimman osan heidän kanssaan ja kokenut ylä- ja alamäet. Useimmissa tapauksissa kukaan meistä ei ollut samaan aikaan kipeä toisen kanssa oman muistini mukaan, vaikka asuimme samassa taloudessa. Anyway, en minä kipeäksi tuloani suunnitellut. Halusin käydä Turussa vietettyäni ihan liian monta tylsää ja yksinäistä viikonloppua Helsingissä. En nähnyt paria ystävää, joita suunnittelin näkeväni.

Hyvin mielenkiintoista taas. 

Hylkeellä on mielenkiintoinen tarina. Varmasti monikin on nähnyt näitä hylkeitä siellä täällä ympäri Suomea ja niitä voi olla myös muissa maissa. Vuotena 2011, jona hylkeet ilmestyivät Turun katukuvaan, oli myös vuosi, jolloin Turku oli Euroopan kulttuuripääkaupunki - halusin löytää ne kaikki! 

"Taiteilija Camilla Hackmanin ideoima HejHylje! ilahdutti Turun katukuvassa kulttuuripääkaupunkikesänä 2011. Projekti ei kuulunut viralliseen kulttuuripääkaupunkiohjelmaan, mutta suuri yleisö muistaa sen tutkimustenkin mukaan osana ohjelmaa.

Hylkeitä oli kesällä 2011 kaikkiaan 40 kappaletta eri puolilla Turkua, niin Aurajokivarressa kuin kauppakeskuksissakin. Hylkeen muodon suunnitteli muotoilija Stefan Lindfors ja 40 paikallista taiteilijaa maalasi ne haluamallaan tavalla.

Suurin osa hylkeistä on myyty ja sijoitettu yksityisiin tiloihin. Myynnistä saadut varat , 27 400 euroa, on lahjoitettu Saaristomeren suojelurahastolle." (lähde ts.fi)

Jos käy Turussa, niin ei voi välttyä näkemästä Turun tuomiokirkkoa. Se oli ennen Turun keskusta tai keskusta rakentui Tuomiokirkon ympärille, mistä saakin nimitys "Täl pual jokkee" oikean merkityksensä. Tois pual jokkee on se, missä on Turun nykyinen keskusta, uusi keskusta, eli Kauppatori ja Hansa sun muut.

Yhden rakennuksen seinässä patsastelee Hermes Caduceus-sauvansa kanssa. Hermes oli kreikkalaisessa mytologiassa alkujaan luonnon ja paimenten jumala. Myöhemmin hän oli jumalten sanansaattaja.

Tällaiset ihanat nallekarkki-korvikset piti markkinoilta sunnuntaina kipaista ennen lähtöä takaisin kohti Helsinkiä. 

Pretty!

Töölönlahden ympäristöstä eräs ihana paikka, jota ei voinut olla kuvaamatta.
 

 Tuli vastaan hauska päivitys 23. syyskuuta vuodelta 2012:

Taistelu sadepäivää vastaan:

1) nauti iso kupillinen maitokahvia

2) laita hyväntuulista musiikkia soimaan esim. Mikan Lollipop tai Emilia Torrinin Jungle drum

3) avaa verhot ja sytytä kaikki kirkkaat valot

4) pukeudu värikkäisiin vaatteisiin (tee peikkokampaus!) 

5) herkuttele raikkailla hedelmillä tai jollain, mikä sisältää kanelia

6) raahaa itsesi ihmisten ilmoille äläkä unohda hymyä kotiin

7) toivo että joku ihana ihminen tulee vastaan, jonka kanssa voit jakaa hyvän tuulesi

8) ^_^

Sekä ihana ajatelma 25. syyskuuta vuodelta 2014:

Heräsin myöhään, ehdin silti töihin.

Kuraleikkejä, värikkäitä lehtiä,

paljon melua tyhjästä 

sekä vieraan hymyilevät kasvot ja ystävälliset sanat.

Töiden jälkeen kuljen sumussa: päässä surisee ja katse on sumea.

Menen kavilaan istumaan ja tilaan liian hintavan leivoksen 

- sisustus on silti kaunis ja lamput hienot.

Ympärillä hälisee, en kuule mitään.

Päässä juoksee ajatuksia, joista en saa yhtäkään kiinni.

Istun juomassa kahvia ja syömässä kallista leivosta

- ajatukset saavat rauhassa seilata, en jaksa niitä jahdata.

Poistun kahvilasta, kävelen kauppaan.

Kassalla vanha rouvaa tulee koira perässään sisälle.

Kassamies kehottaa jättämään koiran ulos, mutta

mummo kun haluaa vain hakea jäätelöä niin kuin aina

ja mies antaa vanhan rouvan koirineen mennä.

Empatia, se avaa korvani: kuulen taas selvästi kaikki yksittäiset lauseet.

Astun ulos kaupasta ja aurinko häikäisee pilvien välistä.

Se avaa silmäni.

Näen taas kaiken kirkkaasti ja kuulen lämpimän tuulen hymyilyn.

Kuva syyskuulta vuodelta 2017, jolloin olin lenkillä hienon uuden heijastinliivini kanssa. Kaikilta vastaantulijoilta puuttui se pimeän tärkein vaate eli heijastimet. Kaikkialla kulki vain synkkää porukkaa. Mie tykkään valoista (onhan se etupäässä lempiväreissänikin), niin näkyy kauemmas. Heijastimet ovat pimeän tärkein ja siistein asuste. Protect your life <3 

Pitää jonkin aikaa vielä odottaa, että pääsen ekalle syyslenkilleni, kun en ole vieläkään käynyt. Heijastinliivi odottaa kaapissa. Jostain syystä ostin uuden heijastimenkin eräs päivä, minulla on ihana vetoketjuvalo ja heijastavat kengännauhat odottavat asennusta.

On miulla uusi lelukin. Kjeh kjeh. Tätä olen jo monta kuukautta ajatellut.

Tämän päivän ostokset ja alpro kaakao halusi muuten vain mukaan kuvaan. Fuzetea on jo varmaan neljäs pullollinen, jonka olen ostanut. Halusin kokeilla kerran, kun siinä on vihreää teetä, mangoa ja kamomillaa. Kaupassakin mietin, että mitäpä sitä mehuilla, virvokkeilla tai energiajuomilla, kun on fuzetea. 

Maistoin tänään ekaa kertaa Foodinin marjaisaa chia good - välipalaa, muttei ollut makuuni. Huomenna maistan Cocodeli vegan mango-passionia töissä, kun otan pitkälle päivälle välipalaksi. Pure snack berries otti myöskin silmään ja se ei sisällä maitoa, eikä soijaa tai kauraa, vaan kananmunaa, marjoja ja perunatärkkelystä, vähän sokeria. Aika jännä. 

Planti kaurajuoma kahviin pieni purkki on töihin. Savu Leikkala eli savustettua lahnaa leikkeleen muodossa, jännä myös, teki mieli koittaa. Carmolis on tullut nyt vastikään tutuksi ja avaa nenänielun ilmatiet kyllä tosi hyvin, ainakin jotkut niistä esim tervapastillit purkissa, mikä oli eka kokeiluni, vaikka varmasti Carmoliksen perus yrttien makuista olen joskus ennenkin maistanut. Ei ole tavatonta, että apteekista saatavat kurkkupastillit ovat parempia kuin kaupasta saatavat, mutta ne ovat myös paremman makuisia.

Auringonnousut ja auringonlaskut

Kesällä aurinko on liian kirkas,

valaisee koko taivaan

Syksyllä aurinko loistaa, kimaltelee

ja valaisee valoa pimeneviin päiviin

Värikkyyttäsi olen kutsunut auringonnousuksi

Syksy on lempivuodenaikani

Kesä on aika uuvuttava

Syksyllä keskittyy uudelleen

Kuuntelee musiikkia

Kuuntelee hiljaisuuden kaikua

Voi pukeutua lämpimästi

Ja kiivetä vuorelle,

jonka laelta näkee koko kaupungin valoineen

tai metsän värikkäitä puita täynnä

Ja kun tulee tarpeeksi kylmä, toivoo lämmintä halausta

Ja kun tulee tarpeeksi pimeä, voi laittaa tuikut palamaan

Valoa sisältäpäin

Sitä sinä syksy olet: valoa sisältäpäin

- 22.9.2017 

Olisin sanonut, että ihanaa viikkoa, mutta nyt onkin jo keskiviikko. Ihanaa viikkoa silti! :)

Give yourself something that makes you respect yourself as you are <3

 

P.S. mulla on uusi musiikintykkäyskohde. Ida Paul ja Kalle Lindroth. Rakastuin ensin Hiekkalaatikolla - kappaleeseen ja sitten Päiväuni - kappaleeseen. On heillä muitakin kivoja, mutta en ole vielä ehtinyt niihin tutustua. Syksyllä on ihanaa, kun tekee mieli kuunnella enemmän musiikkia. Kuuntelen suomalaista ja englanninkielistä ja joskus myös muutamaa muunkin kielistä sekä myös klassista. 

Aikaisia aamuja ja teen tuoksua

Viime viikolla oli aikaisia vuoroja. Niin aikaisia, että piti herätä ennen viittä, eikä oma bussi kulkenut siihen aikaan, kun piti olla jo töissä. En toisaalta valita. On kaunista nähdä aamun valkenevan.

Joskus taivas on kuin maalaus, eikä sitä silloin voi olla kuvaamatta.

Vaikka olisikin töiden jälkeen väsynyt, niin sellainen pieni suuri asia kuin auringonvalo rakennusten takaa saa menemään lähemmäs ihastelemaan sitä kaunista ilmiötä, joka vetää huomaamatta suupielet ylöspäin. Jopa kurjina päivinä; jos aurinko paistaa, niin on ainakin yksi ilon aihe, yksi syy hymyilyyn.

Halusin yhtenä päivänä maistaa Pauligin Muumi syyskahvia, kun Pauligin kahvilähettiläs siitä instastoryssa mainitsi. Ihan maistuvaa kahviahan tuo niin kuin Pauligilla yleensäkin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Moomin winter coffee pitää maistaa jossain vaiheessa, kun on enemmän talvi. Tosin tänä aamuna kävellessäni bussipysäkille mietin, että yhdeksän astetta oli viileän tuntuinen, mutta hyrisin samalla ajatukselle, että talvella on jopa kolmekymmentä astetta kylmempi. Pitänee hankkia jostain uusi talvitakki. Tuo vegaani vadelmariisifruttikin on jees.

Autumn.

Viikolla ystävä ehti pikaiselle kahvikupposelle (tosin hän otti teetä) ja otin espresson makuista gelatoa Robert's coffeessa kookoscappuccinon lisäksi. Tärkeintä on ystävien kanssa vietetty aika. Ei haittaa, kuinka lyhyt se aika on, oli se puoli tuntia tai puoli päivää, mutta tärkeintä on nähdä ja tavata, olla lähellä ja tuntea.

Hassua kyllä, kun ajattelin, että viime viikon piti olla herkuton ja juuri silloinhan tulee toki puperrettua.  Söin ainakin kaksi isoa pullaa ja kaksi jäätelöä sekä heseaterian ja intialaista. Että juu. Mutta tänään on toinen päivä, jota kutsun detox - päiväksi eli en puperra varsinkaan mitään sokeripitoista ja yritän myös syödä mahdollisimman vähän maito- ja vehnätuotteita. Naama kukkii jälleen kuin viimeistä päivää ja haluaisin ihon näyttävän puhtaalta, kuulaalta ja terveeltä ilman epäpuhtauksia. Yritän juoda myös mahdollisimman paljon vettä päivisin (ei liikaa toki) ja jaksaa harrastaa liikuntaa. 

Tänään en jaksanut salille, koska väsytti todella paljon ja nytkin odotan, että kello tulisi kymmenen, että sallisin itseni nukkua. En silti suonut itselleni päiväunia, vaikka kolmen ja viiden välillä tuntui, että voisin nukahtaa pystyyn. Sunnuntai-illat ovat aina vaikeita, kun on viikonloppuaamuna nukkunut vaikkapa kasiin asti ja seuraavana arkiaamuna pitääkin herätä viideltä. 

Pohdin tänään, että olen aamuvirkku, mutta samalla iltavirkku. Päivällä on tietty aika, kun väsyttää, mutta sen väsymyksen mennessä ohi onkin taas pirteä ja vaikea saada illalla unta. Arkisin olen toki enemmän iltatorkku, mutta välillä en mene nukkumaan, vaikka unipaine viestittäisikin nukkumaanmenosta. Se vain viestittää siitä aina liian aikaisin ja sitten kun olisi itse valmis yöpuulle, niin pitääkin pyörittyä etsien sopivaa asentoa toivoen, että keho alkaa pikkuhiljaa painaa enemmän ja melatoniinia alkaa erittyä aivoihin. On myös hyvä merkki raajoilla säpsähdellä (vaikkakin se saattaa kuulostaa pelottavalta) ennen unen tuloa, koska tietynlainen sormen tai jalan vipatus on merkki siitä, että nukahtaminen on hyvin lähellä.

Uusivanha ihana metsä viime viikolla.

Perjantaina otin väriä pois hiuksista, kun piti värjätä vain tumma tyvikasvu piiloon. Oli vähän eri vaalennusaine kuin viimeksi ja voi vitsit, että se kirveli päänahassa. Pidin vain puolet suositellusta ajasta, mutta se ehti tehdä, mitä sen pitikin eli hävittää tumma juurikasvu. Lisäksi koko tukka hieman vaaleni siitä, mitä oli ja that's totally okhay. Näissä kuvissa tämä näyttää melkein ainakin osittain siltä,  mitä alunperin hainkin eli hunajankullertavaa.

Back to action! Alkuviikosta en muista, kävinkö juoksemassa. Taisin käydä maanantaina. Torstaina ja perjantaina en käynyt salilla metro- ja ratikkalakon takia, koska kuten yhdelle sanoin "liian lyhyt matka bussilla, mutta juuri sopiva matka ratikalla". Tänään olisi ollut juoksupäivä, mutta väsyy, niin enpä juossut. Jospa huomenna sitten. Pitäisi joku päivä sinne uimaankin malttaa.

Ai niin. Tämä kuva on tosiaan lauantailta, kun juoksin ekaksi tavallista juoksua 15 minuuttia, kunnes 15:sta ja 30:n minuutin välillä juoksin kaksi minuuttia kävelyä ja kolme minuuttia juoksua vaihdellen. Viimeisen puolituntisen tai no 27 minuuttia, kun halusin lukemaksi 7km, juoksin sprinttejä tai intervalleja (miksi niitä nyt kutsuukin) eli 2min kävelyä ja 1 min reipasta juoksua vaihdellen.

Eilisiä kuvailuja Eerikinkadulta, vaikka eilisestä tuntuu olevan jo todella pitkä aika. Maistoin myös Aikatalossa sijaitsevan Bobachikin kuplateetä. Menu on englanniksi, eikä ihan kaikkea ymmärrä ja kuplateet ovat muutenkin uusi tuttavuus. Kerran muutama vuosi sitten, kun eräs ihminen oli vielä ystäväni, maistoin todella hyvää kuplateetä Lasipalatsin edustalla olevasta pyörillä kulkevasta kuplateekojusta. Löysin eräänä päivänä muiston ekasta Amos rexin näyttelystä, värivalonäyttely, nimeä en muista, silloin kun Amos Rex ilmestyi ja saatiin valmiiksi. Oli kyllä yksi parhaimmista vuosista, kun omistin museokortin ja saatoin ystävän kanssa kierrellä mielenkiintoisia näyttelyitä. Voisi joku vuosi museokortin jälleen hankkia. Taiteen kokeminen on upea elämys.

Oli ihana tulla kotiin tänään, kun olin eilen illalla siivonnut lumput kaappeihin ja pyykännyt. Aina välillä salikassin sisältö lojuu keskellä lattiaa, kunnes päätyy jälleen takaisin laukkuun. Tavarat myös liikkuvat pikkurepun ja salikassin väliä. Kierrätyskatokseen pitäisi vielä saada pahvit, muovit ja paperit, mutta kyllä ne kerkiävät. Eivätpä ole keskellä lattiaa.

Tämä tomaatintaimi kasvaa hitaasti, mutta antaa sen kasvaa omaa tahtiaan. Tärkeintä, että on elossa ja voi hyvin. Välillä se nuupahtaa, jos on saanut liian vähän vettä tai vetoa päivän aikana, mutta monta kertaa se on jo noussut uudestaan ylös ja tehnyt lisää uusia lehtiä.

Tein hauskan löydöksen viime viikolla. English Tea Shopin white tea, blueberry & elderflower. Tänään tein tämän Nordqvistin muumi-tee - löydön Herkusta. En oikeastaan perusta muumeista ylikaupallistettuna tuotteena, mutta Tove Jansson on mielestäni ehdottomasti tosi taitava kirjoittaja ja  maalaaja sekä alkuperäisistä muumijaksoista tykkäsin, joissa oli alkuperäiset ääninäyttelijät, vaikka näin niistäkin jaksoista vain pari, teatteri-jaksoa ja viidakko-jaksoa. 

Mitä teehen ja kahviin tulee, niin tykkään maistella vähän kaikkea - no ainakin kahvin suhteen. Kaipaan kahvifestivaalia! Teen suhteen olen nirsompi. Juon vain vihreää ja valkoista sekä mustana poikkeuksena Tiikerin päiväunta. Näin eilen hierontapaikan odotustilassa Nordqvistin rooibos-teetä ja kaupassakin näin, että kyseinen oranki appelsiininmakuinen rooibos-tee on Nordqvist African rooibos - teepakkauksessa kolmen muun maun kanssa. Tämän muumi-teen otin, koska tämä oli punapensasteetä ja rooibos on luonnostaan kofeiiniton. Olen maistanut oudon makuista, ns. rooiboksen makuista rooibos-teetä, mutta tässä ekassa jota koitan, Valmis lähtöön, on banaanin ja vanilja-aromin makua, eikä maistu ollenkaan siltä, miltä olen tottunut rooiboksen maistuvan. 

Meinasin ottaa ensin muita makuja sisältävää Nordqvistin rooibos-teetä, mutta päädyin tähän, koska mansikkapirtelöaromi, banaani-vanilja-aromi, suklaakakkuaromi ja sitruunajuustokakkuaromi vaikuttivat kivemmilta. Nyt myös detox-kuurin aikana on kiva saada jostain vähän makeaa, vaikka se olisikin pelkkä aromi teessä.

Tätä voi tosiaan juoda illalla nyt, kun on syksy ja olen ihan tosissani tämän teen juomisen suhteen. En ole koskaan oikein osannut, mutta teen juonti on minulle vähän kuin sushin syönti: haluaisin tykätä siitä. Teen kanssa menee jo ihan hyvin, mutta sushia maistoin kerran ja meni maha kuralle. Jotkut sushi-palat olivat oikeasti hyviäkin, mutta riippunee kai ravintolastakin - ja siitä, että pitäisi myös tottua merilevän makuun. 

Joskus on mennyt iltakukkumiseksi liian myöhään nautitun kofeiinipitoisen teen takia. Toisinaan tuntuu jopa, että tee sisältäisi enemmän kofeiinia kuin kahvi - varsinkin yksi koittamani erikoinen tee kerran. Se oli niin tuiteria, että alkoi päätä jomottaa!

Jeps, sellaista tällä kertaa. Olin aamulla vähän alamaissa ja viikonloppunakin, mutta saapa nähdä, mitä esimerkiksi tapahtuu tämän sokerittomuuden aikana. Voi hyvinkin vapautua jotain, mikä pitää aivoja kemiallisesti alamaissa. Tosin onhan elämässä jonkun verran murheitakin. Toisaalta pitää aina iloita siitä, mikä on hyvin elämässä. 

Loistavaa viikkoa! Jospa joku päivä tässä iltalenkille kera heijastinliivien!

Treenikuulumisia

Kaurapuuroaamut ovat ihania. Torstailta vai perjantailta on aamukuva. Luonnonkiharat hiukset. Melkein jo matkalla ulos. Reikä sukassa ja reikä oli myös housujen haarovälissä. Kaksikin. Se harmitti. Ne kasvoivat niin, että piti luopua housuista. Olipa kerran lempifarkut. Minä ja farkut ei vain sovita yhtään. We don't match. Aina voi toki ostaa uusia, mutta tuskin samanlaisia löytynee. Luultavasti ovat yli kymmenen vuoden takaa kaupasta, jota ei ole enää olemassa.

Kävin torstaina hankkimassa toisen rokotuksen messukeskuksen rokotuspisteessä. Mietin, jospa ne rokotukset kohta loppuisi ja messukeskus tulisi taas täyteen ohjelmaa ja messuja, joissa käydä. Jännää, miten se voi muuntautua niin paljon. Messujen aikana se ei ole vain pitkä käytävä ja iso halli, vaan täynnä kaikkea kivaa ja vaikuttaa paljon suuremmalta lukuisine standeineen, joissa on esittelijöitä ja tuotteita ties mistä kaikkialta. Kävin keskiviikkona lääkärissä puhumassa allergia-asiaa ja saan joku päivä kotiin lähetteen prick-testeihin.

Ihanaa torstaina oli auringonvalo ja pääsi luonnon helmaan. Työpaikassa on monta hyvää puolta ja yksi on se, että se on melkein metsässä koko rakennus.

Mikäs päivä tämä oli. Eilen, lauantai. Juoksin viiteen kilometriin, mutta piti välissä kävellä kolme minuuttia, kun oikealle puolelle kylkeä alkoi pistelemään. Tänään tein lihaskuntotreeniä ja tuntui, ettei ollut edeltävänä päivänä syönyt kovin ravinnerikkaasti, eikä tankannut ennen treeniä kummoisesti. Tuntui, ettei ollut energiaa. Maanantaina juoksin seitsemän kilometriä woohoo! 

 

Torstaina rokotteen antanut hoitaja varoitteli, ettei kannata rehkiä kolmeen päivään, kun nuorilla miehillä on tullut sydänlihastulehdus, kun ovat liian nopeasti rokotteen jälkeen lähteneet taas kuntoilemaan. Noh, torstaina onneksi oli lihakset vielä hieman kipeät maanantain juoksusta. Perjantaina olisin ollut jo ihan valmis kuntoilemaan, mutta piti lököillä sekin päivä. Lauantaina en jaksanut enää odottaa. 

Tosin juuri sinä torstaina olisi pitänyt olla seuraava juoksupäivä, mutta minkäs teet. Maanantaina kun juoksin, niin pidin viiden kilometrin kohdalla 45 sekunnin kävelytauon ja juoksin seitsemään kilometriin hammasta purren. Juoksin kuitenkin. 

Mietin tällä viikolla ja näin jopa unta siitä, että matkustin ajassa taaksepäin, mutta ne eivät olleet ihan sellaisia menneisyystodellisuuksia, millaisia olisi pitänyt olla. Tänään tuli vastaan päivitys kuuden vuoden takaata, jossa toivoin, että olisipa teleportti. Sitten matkustaisin kaikkialle kameran kanssa ja ottaisin ystäviä mukaan. Kävisin kaukana asuvien ystävien luona usein, ottaisin mukaan ja lähtisimme vaikka Italiaan syömään pizzaa. Unelmoin sellaisesta joka päivä, tosin unelmoin myös siitä, että saisin matkustaa ajassa taaksepäin. Mitäpä tämä kertoo tämänhetkisestä elämästäni niin.

 

Pähkäilin eilen katsellessani pientä tomaatintaimeani, että toisinaan kasvin pitää tiputtaa huonot lehdet pois kasvattaakseen uusia vahvempia tilalle ihan niin kuin tomaattinikin on tehnyt. Tämä on hyvä vertauskuva myös elämälle joissain asioissa.

Olen lukenut jo hyvän tovin Sophie Kinsellan Hääyöaietta ja tänään kävin Sellon kirjastossa selaamassa/lukemassa Koti ja keittiö - lehden, uuden Fit-lehden sekä uuden KuntoPlus - lehden. Lainasin myös muutaman sarjakuvakirjan ja pari kirjaa. Kävin Prismassa ruokaostoksilla ja suuntasin taas Helsinkiin ja kävin tekemässä löysän voimatreenin, kun ei tänään olisi kovasti napannut, mutta sain kun sainkin tehtyä mm 

- levytangolla kyykkyä, käsinostoa ja mavea

- ylätaljalla 20x

- rintalihaslaitteella 20x

- jalkojen lähentäjät + loitontajat 40x

- käsipainoilla hauiskääntöä 20x, ylänostoa 20x, sivuttaisvartalokääntöä 20x

- leveällä kuminauhalla 15x olkapäitä, 15x selkää, 20x sivuvatsajännitettä, 20x alleja

- kahvakuminauhalla 10x10x kyynärpään kiertoa käsi kiinni vartalossa, treenaa olkapäätä

- 20x vatsalihaksia

- 10x alaselkää

- heilutin vähän keppiä ja kiepuin renkaissa

- unohdin venytellä, mutta sen ehtii vielä

 

Meinasi väsy voittaa, mutta nyt on jälleen vain rento olo, eikä tee enää mieli mennä päikkäreille ennen yöunia. Tulevana viikkona pitää kyllä yhtenä päivänä herätä ihan oikeasti puoli viideltä eikä vain viideltä, kun pitääkin olla vähän yli kuusi jo töissä hymyilemässä silmät ristissä. No aina työpäivän jälkeen voi nukkua tunnin tai parin päikät ja olla virkeä toisena päivänä.

 

Mutta jees, jospa nyt alan valmistautua yöpuulle ja luen tunnin pari. 

 

Mukavaa alkavaa viikkoa!