Syksyn ihanuuksia

Räpsyjä kahvilassa.

Sain syntymäpäivälahjaksi Espresso House - sovelluksen käyttäjänä ilmaisen normaalikokoisen vapaavalintaisen juoman. Ajattelin tänään (ensimmäinen syyskuuta) työpäivän päätteeksi käydä hemmottelemassa itseäni ja tilasin kookoscappuccinon ja sen kaveriksi mango-valkosuklaajuustokakun, minkä kanssa sai kaurakermavaahtoa. Kahvilassa katselin rauhaksiin ohikulkevia ihmisiä aurinkoisella kadulla.

Hemmottelu jatkui saunalla ja hieronnalla. ♡

Back to kaurapuuro. Olin jo jonkin aikaa miettinyt kaurapuuron syömistä aamuisin smoothien sijaan, mutta ajauduin säästösyistä syömään kaurapuuroa ja nyt olen ihan hulluna siihen! Pähkinöinä siihen! Marjoja oli edelleen pakkasessa smoothieta varten ja tulee nyt olemaan jatkuvasti puuroa varten tykkään syödä banaania puuron päällä. Puuron teen veteen kattilassa (ei, en vieläkään kadu sitä, ettei minulla ole mikroa), sisään menee lusikan mukana voikorva, loraus soijajuomaa jos meinaa kuivua. Marjojen ja banaanien lisäksi päälle tulee hunajaa. 

Teen juontikin sujuu oikein luonnikkaasti. Joka ilta tulee juotua. Join viikonloppuna jopa kaksi mukillista teetä molempina päivinä. Vihreää teetä tottakai. Pitäisi metsästää jostain lisää valkoista.

Oikeasti laskin, että soijarahka, jota käytin smoothieihin, maksaa 54 euroa kuussa. Aikamoinen säästö sanoisinko! Tai aikamoinen rahareikä oli. Mutta hetken siihen oli varaa. Nyt on kuitenkin oikeasti aikomus maksaa laskut ja päästä joku päivä muuttamaan toiseen asuntoon, ehkä matkustellakin. Lisäksi smoothieta varten tuli aina ostettua kananmunia (niitä nyt välillä tarvitsee muutenkin), banaania (no kaksi päivässä kuluu silti), marjoja (menevät puuron päälle) ja soijajuomaa (no sitä ei tarvitse enää ostaa). Varmasti yli kuusikymppiä minulla on mennyt kuukaudessa pelkkään aamiaiseen plus kahvin hinta ja kaurajuoman hinta toki. Se on kuukausikortin oikea hinta ja sitä nyt myös tarvitsee taas alkaa ostamaan, harmi kyllä. Näin viikonloppuna kyllä niiin ihanan Tunturi-pyörän Sellon Prismassa, että hyvä ettei kuola valunut suunpieltä pitkin takille ja siitä lattialle, mistä se päätyisi jonkun kengänpohjaan ja joku liukastuisi. No ei vaines.

Ihanat aurinkoiset päivät. Parasta kun saa olla luonnossa ja metsässä. Nyt luonto alkaa pikkuhiljaa muuttaa väriään ja pitää joku päivä mennä erityisesti kuvaamaan vaikkapa Seurasaareen luonnon valmistautumista talveen.

Aloin lukea tätä Torista ostamaani Urheilu & ravinto käsikirja, Liikkujan täydellinen opas hyvinvointiin vuodelta 2019 ja vaikuttaa kyllä aika passelilta lehdeltä. Olen tosi kiinnostunut hyvinvointiin liittyvistä lehdistä ja yritänkin vähintään selata tietynlaisia lehtiä läpi kirjastossa joka kuukausi, kun ilmestyy uusia. Koko ajan tulee uutta tietoa ties mistä aiheesta ja olen tiedonjanoinen.

Luin tämän Sophie Kinsellan Kevytkenkäisen kummituksen vuosia sitten, mutta nyt sain sen toiseen kertaa luettua, kun oli aikansa pyörinyt mielessä ja halunnut luettavaksi. 

Hyvä kirja, suosittelen 110/100! 585-sivuinen. 

Sophie Kinsella on ollut vuosia lempikirjailijani, vaikka on toki muitakin hyviä kirjailijoita.

Nyt syksyllä ajattelin lukea enemmän. Niin, koska syksy. Mietin tämän kirjan lopussakin reaktiotani, kun tuli pari kyyneltä ja nauroin myös muutamissa kohdissa kirjaa ihan ääneen, että viimeinen vuosi pari on tosiaan muuttanut jotain sisälläni. Olen kertonut, että nykyään nauran enemmän ihan tyhmillekin asioille ja huomaan kaiken pienintäkin yksityiskohtaa myöten ja siksi saatankin hymyillä tai nauraa jollekin ilmeelle tai tietynlaisille äänenpainotuksillekin. Lisäksi olen avoin ja todella suora (on tärkeää myös kertoa, jos jokin asia vaivaa), vaikken toki kerro tyhmiä mielipiteitäni ääneen, vaan tiedän, milloin joku saattaa ääneen lausuttuna kuulostaa tosi tyhmältä. Joillekin ihmisille taas voi kertoa tyhmimmätkin jutut, koska tietää, että se on täysin okei.

Seuraava kirja lukuun! Olen tätä Sophie Kinsellan Hääyöaietta (Wedding night) englanniksi lukenut, mutta jospa nyt suomeksi ja ajatuksella saisin tästä enemmän irti. Alkoi ainakin nopeasti ja kerran kun olin puoli tuntia töistä keskustaan bussissa, niin sain luettua kaksikymmentä sivua. Voisin lueskella sitä aina bussissa nyt kun bussissa on kökittävä, enkä todellakaan jaksa katsella mitään kännykkää.

Yksityiskohta, jota en ollut huomannut ennen. Rakennuksen huipun päällä oleva kruunu.

Lauantaina oli aikast hieno ilma ja päädyin keskustasta Kaartinkaupunkiin ja sieltä Punavuoren kautta takaisin keskustaan sivuuttaen Ullanlinnaa ja Eiraa. Johanneksenkirkko oli remontissa. Oli ihanaa kuvailla pitkästä aikaa. Rakastan arkkitehtuuria! Muutenkin kaikki näyttää upeammalta syysauringon koskiessa luontoa ja rakennuksia eri tavalla kuin kesäaurinko. En tiedä, moniko sitä huomaa, mutta siinä on eräänlainen sävyero. Tuli patikoitua viisi kilometriä kuvaillessa.

Olen todellakin palannut juoksun pariin! Eilen vedin hieman hammasta purren seitsemän kilometriä alle viiteenkymmeneen minuuttiin. 45 sekunnin huili piti ottaa viiden kilometrin jälkeen, jotta jaksoi jatkaa seitsemään. Musiikki todellakin auttaa treenaamaan kovempaa ja varsinkin aerobisessa treenissä. Minulla on erityinen juoksulista, joka määrää juoksulle rytmin ja niiden kappaleiden kanssa jaksan juosta. Alkaa tökkiä kyllä saman listan kuunteleminen yhä uudelleen, mutta on vaikea löytää kappaleita, joissa on tietynlainen rytmi päällä koko kappaleen. Toki on myös kappaleita, joissa vaikka kertosäkeen aikana tulee nostettua vauhtia. Ihan parasta!

Tämä postaus keskeytyi alussa, kun aloin tekemään puuroa. Otin marjoja puuron päälle pakkasesta. Päädyinkin yhtäkkiä sitten sulattamaan pakastinta! Älynväläys, welcome to my life! - kun on jotain tekemässä, niin alkaakin tehdä jotain ihan muuta. 

 

Pakastimeni on pieni ja aina täynnä lunta ja jäätä, kun sen ovi on ollut vähintään niin pitkään rikki kuin olen tässä asunnossa asunut. Tiesin sen muuttaessani tänne, eikä se silloin haitannut. Aloittaessani sain alkukinokset hakattua pois pakastimen reunoilta. Sitten muistin vinkin hiustenkuivaajasta pakastimen sulattamisessa ja hain sen eteisen kaapista - jotain hyötyä siitäkin. Samassa rätillä kosteutta poistaessa tuli siivottua koko jääkaappi. Vihanneslokerot ovat nyt kuivumassa kylppärissä. Olen tosi kiitollinen pesusienen ja sitä myöten myös imukykyisen rätin keksijälle, ettei tarvinnut haaskata pyyhkeitä jääkaapin ja lattian kuivaamiseen. Nyt on puhdas jääkaappi ja pakastimeen mahtuu kerrankin enemmän kuin kaksi pakastemarjapussia väen vängällä survottuna.

 

Olipa kerran kello puoli kahdeksan ja yhtäkkiä se olikin vähän yli yhdeksän. En ollenkaan ihmettele, vaikka hommaan olisikin mennyt yli tunti, niin kivaa se oli!

 

Hmph, ja nyt kello on kymmenen. Tuli tosiaan se puurokin vihdoin syötyä, ei ainakaan kuumaa enää ollut. Tänään on kyllä ollut toimelias päivä ja eilen sain kämpänkin siivottua tip top - kuntoon sekä vaatteet pallattua kaappiin kämpästä kuleksimasta, kun olin ne viikonloppuna pessyt. Jje! Nyt pitäisi pestä hampit ja vielä hetken lukea ennen nukkumista ja uutta päivää!

Syksy saapuu

On tämä vain niin kiva tukka! Tykkään paljon tästä, vaikka tämän piti olla vain välivaihe ennen toisen värin laittamista. Ihana myös viettää aikaa kotona, vaikka paljon mieluummin viettäisinkin aikaa jonkun ystävän seurassa. 

Ostin eräs päivä rosmariinileipää. Se on toisiksi paras suosikkini foccaccian jälkeen. Harmi vain, ettei Fazerin leipomo voi myydä sitä kuin vain yhdessä käymässäni kaupassa ja ainoastaan pieninä paloina sielläkin, eikä leikattavana isona leipänä. Kaikkea ei voi saada, eikä palaute aina tehoa, mutta ainakin on tehnyt jotain edesauttaakseen asiaa. En vain ymmärrä, miksi pitää olla kuutta eri ciabattaa kaupoissa, eikä ollenkaan foccacciaa, vaikka yksi foccaccia voittaa kaikki kuusi ciabattaa. Taistelu ruokatarjontaa vastaan, haha!

Lauantaina sain pitkästä aikaa, yli kuukauden vai jopa parin jälkeen, juostua puoli tuntia yhden lepsun 15min kokeilun jälkeen edellisviikolla. Tosin mieli taas oli "Eiku juokset viis kilometriä, ku se on niin lähellä". Lääh! Keuhkoissa tuntuu eniten juoksutauko, mutta kyllä nekin taas tottuvat. 

Kiloja on tullut vain lisää, en tiedä, pitäisikö lähteä tutkimaan asiaa vai mistä on kysymys. Olen siis valehtelematta tänä vuonna "lihonut" seitsemän kiloa, vaikkei se näy muuta kuin hieman mahassa, enkä tosiaankaan halua mitään röllykkää tuohon eteen, joten teen kaikkeni sen eteen, että keho solakoituisi. En siis sinällään välitä painostani, mutta on se kummallista katsella suurinta lukua ikinä vaa'alta. Sitten joku saman kokoinen salin pukuhuoneessa käy vaa'alla ja kuulen hänen kertovan kaverilleen painonsa ja hän on 13 kiloa kevyempi kuin minä. Toisaalta vain kolme kiloa painavampi ja saman pituinen saattaa näyttää paljon painavammalta ulospäin. Missä tämä ajatus kulkee? Ehkä pitäisi unohtaa vaa'an tuijottelu. 

Jos terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta ja vedenjuonnista huolimatta paino ei ala pudota, niin pitää kai tarkistuttaa uudelleen kilpirauhasarvot, vaikkei niissä vuosi sitten ollut mitään poikkeavaa. Onhan toki hieman tullut herkuteltua, mutta herkuttelin paljon enemmän aiemmin, jolloin painoni oli alempi. Luultavasti syön liian vähän, en vain osaa syödä enempää, mitä minuun mahtuu. Kauhean kommervenkkistä puuhaa. Yleensä en puhu painosta, eikä minulla ole vääristynyttä kehonkuvaa, mutta olen kyllästynyt olemaan sopusuhtainen, vaikkei siinä mitään pahaa olisikaan.

Sateiden jälkeen on ihanaa, kun aurinko jälleen näyttäytyy. Ostin jo toisen kahvin Starbucksilta, tosin Herkussa näitä myydään ainakin. En siis ostanut Starbucks-kahvilasta, vaikka se lähellä Stockmannia sijaitseekin. Sielläpä en ole käynyt pitkään aikaan. Kun kurkistin sisään pari päivää sitten, niin ovat rumentaneet seinänsä teollisen harmaaksi ja koruttomaksi. No minkäs teet, kun et ole sisustussuunnittelija. Anyway ensimmäinen Starbucksin kahvi oli Caffe Verona nimeltään ja dark roast with roasty sweet and dark cocoa notes. Tämän kertainen on Starbucks House blend ja medium roast, rich with toffee notes. Silti tuntuu, että tämä medium maistuu tummemmalta kuin tumma. Se on niin myös sisällöstä kiinni, ei aina paahtoasteesta.

Kokeiluja ja kaunis rakennus Pohjoisrannassa. Nyt on tullut kauppoihin paljon uutuuksia, kuten dumle kaurakaakao, joka ei napannut. Oatlyn ja alpron kaakaot ovat edelleen hyviä, jos kaakaota tekee mieli. Maistoin myös dumle lakritsia ja hot&sour -turkinpippurilakritsia, joista ei kumpikaan napannut. Tämä pantteri-piispanmunkki piti myös kokea, mutta ei ei, ei salmiakkia tai lakritsia voi yhdistää munkkiin, jos minulta kysytään, tuli lähes paha olo. Jotkut tykkäävät, toiset eivät, that's the way it rolls.

Tästä elon aloe vera originalista tykkään.

"I don't tell you 'I love you' enough times. Do I?" - Extremely loud Incredibly close.

 

Tästä postauksesta, johon törmäsin facebookin muistoissa tulikin mieleen yhtäkkiä seuraavanlainen ajatusketju: Joskus miettii, miten varsinkin meidän maassamme on kiusallista sanoa meille tärkeille ihmisille, että rakastamme heitä. Ystävä-rakkaus on toki erilaista kuin perhe- tai parisuhderakkaus, mutta on se silti rakkautta, välittämistä. Miten muuten kukaan voisi olla meille tärkeä ja pyöriä toisinaan mielessä. On paljon helpompi kehua toisen vaatteita tai hiuksia, vaikka joillekin sekin on vaikeaa. Englannissa käytetään päivittäin love-sanaa, vaikkei edes tunnettaisi. Suomenkielessä rakas-sana on karkeampi kuin muissa kielissä, muttei sen merkitys ole yhtään sen laimeampi. Jokainen rakastaa jotakin, vaikkei se aina kohdentuisi toiseen henkilöön. On helppo rakastaa, kunhan ymmärtää sanan laajuuden. On eri tapoja ilmaista rakkautta.

Aamuminä odottamassa bussia, keltainen pipo ja ihana vaaleanpunainen takkihuppari jälleen käytössä.

 

Miksikö kuvaan Vallilaa ja puita lähellä bussipysäkkiä? Jostain kumman syystä viime viikolla, olisiko ollut keskiviikkona, skuuttini päätti sanoa "pfft!", sammui vähäisen akun takia, eikä viitsi lähteä latautumaan, vaikka olen kolmesti kokeillut johdon kanssa. Yleensä se auttaa, että antaa olla rauhassa johdon päässä, että tokenee shokista ja lähtee latautumaan, mutta ikään kuin laturijohto, joka ilmoittaa  punaisella ja vihreällä valolla akun tilasta, ei tunnista, että akkua laitteessa olisikaan. Pitäisi siis lähettää skuutti korjaamolle ja vaihtaa koko akku. En vain tiedä, kuinka kallis paukku siitä tulisi ja mistä löytäisin sellaisen korjaamon, joka voisi vaihtaa akun tuohon ja ehkä samalla paikata myös takalokasuojan. Toinen skuutti olisi helpompi, kun siitä pitäisi paikata vain takapyörä. Tosin vieläkin haaveilen polkupyörän käytöstä, mutta siitäkin pitäisi takakumi vaihtaa. Minulta joko pyörät varastetaan tai ne ovat rikki. Onneksi HSL tarjoaa tällä hetkellä kuukautta mobiilisovelluksella puoleen hintaan, niin sain kuukausikortin kolmella kympillä. Tosin se edellyttää sitä, että puhelimessa täytyy olla akkua, muuten tarkastajan pelmahtaessa paikalle paukahtaa kivat 80e sakkoa, jolloin on turha alkaa selitellä, että "on minulla lippu, se on tässä puhelimessa, joka on sammunut".

 

Autumn is coming.

Whether you are ready or not.

 

Kevään lisäksi alkusyksy on lempivuodenaikani. Sateet eivät haittaa hyvällä varustuksella ja kauneinta on auringonpaiste sateen jälkeen tai kun se änkeää pilvien välistä esiin. 

 

Olen kirjoittanut monta runoa syksystä. Syksyisin tekee erityisesti mieli runoilla. 

 

Syksy nostaa tunteita sisällä ja saa myös aikaan erilaisia mielihaluja, kuten halu syödä lämpimämpiä ruokia, juoda punaviiniä ja teetä. Yhtäkään niistä en harrasta kesän aikana. 

 

Koleat aamut ovat ihania, kun aamukostea hönkii autojen lasit huuruun ja tekee mieli piirtää pinnalle kuva. 

 

Syksy on värikkäin aika vuodesta ja nähdessään lehtikasan tekee mieli hypätä sinne peuhaamaan.

Syksy on myös kerrospukeutuminen kulta-aikaa. Saa kaivaa kaapin perältä takit, neuleet, huivit, pipot ja hanskat taas esiin. 

 

Syksyllä tekee mieli myös kävellä enemmän. Syksyllä lähden mielelläni iltalenkille ja jännitystä lisää se, kun saa pukeutua heijastimiin. Voi heijastaa pimeässä. 

 

En ole koskaan ajatellut elokuuta, syntymäkuukauttani, enää kesäkuukautena vaan alkusyksyn kuukautena. Toisaalta jos minulta kysytään, niin alkukevät saisi alkaa helmikuussa. Ei yhtään haittaa, jos syksy on pitkä.