Ystäväkirja - haaste ja kuulumisia

Halusin toteuttaa ystäväkirja - haastekyselyn, kun näin sen yhdellä bloggaajalla ja pidin sitä kivana. Samalla laitan viikon aikana tulleita kuvia ja kirjoitan viikosta kursiivilla, mutta ystäväkirjaa tavallisella fontilla. Koita pysyä kärryillä.

 

 

 

 

   

 

 

 

 

 Viime sunnuntaina ystävänpäivänä ei toiveeni toteutunutkaan ja jäin ilman ystävää. Piti ensin mennä Cafe Esplanadiin syömään ihana suklaasisältöinen laskiaispulla, mutta kahvila näytti täydeltä ja jonossa oli seitsemän ennen minua, joten tein U-käännöksen ja lähdin metrolla Isoon Omenaan mielessäni Patisserien vaaleanpunainen pullabiili vihdoin ja viimein. Siinäkin koin pettymyksen, kun Patisserie by Teemu Aura sekä pullabiili että Hakaniemessä sijaitseva leipomo ovat juuri ja ainoastaan sunnuntaisin kiinni. No vielä on koko tämä kuu aikaa saada voittanut ja kohuttu laskiaiscroissantti kielen alle.  

Ostin Citymarketista kaksi kallista laskiaispullaa ja odotin jonkin aikaa seuraa kotiin, mutta en sitäkään saanut, joten söin kaksi pullaa. Olipa surullista, vaikka pulla oli hyvää. Onneksi aurinko paistoi ja yritti piristää minua. Vietän ystävänpäivän sitten jonain toisena päivänä. Kyllähän sitä sanotaan, että ystävänpäivä on vuoden jokaisena päivänä - siihen pitää vain uskoa.

 

 

Ikä: Oikeasti ei hajuakaan. Se mitä tunnen ja se mitä syntymätodistukseni väittää riitelevät keskenään.

Kuinka pitkä olet: 174cm. Minusta on silti aina hauska kertoa, että olen äidin puolelta sukuni lyhin. Äitinikin pituus on 179cm, vaikka nyt ikä alkaa pikkuhiljaa näkyä ja alan vaikuttaa pidemmältä.

Silmien väri: Hazel eyes. Useimmiten nähdään pähkinänruskeina riippuen päivästä, mutta aurinko taittaa ne keltaisemmiksi. Minulla on pieni heterokromia silmissäni, mikä tarkoittaa, että oikeassa silmässäni on enemmän vihreää. Oikeastaan molemmissa silmissäni on vihreää ja punaisuus, eli jos vaikka itken, niin pakottaa vihreän värin esille - luulen syyn olevan siinä, että vihreä on punaisen vastaväri. Silmistä saa mustalla kajalilla myös tummemman ruskeat.

Koulupolku: Kävin ala-asteen, yläasteen ja lukion Kaarinassa. Menin vuodeksi parturi-kampaajakouluun, kunnes lopetin sen kesken ja kävin sitten kaksivuotisen yo-pohjaisen lähihoitajatutkinnon Turussa.

Keskiarvo: En muista, joku 8,7 saattoi olla joskus.

Viihdyitkö koulussa: Peruskoulussa en oikeastaan viihtynyt, koska minua kiusattiin, mutta nautin kyllä muutamista oppiaineista kuten äidinkielestä, matikasta, kuvaamataidosta ja englannista. Lukiossa viihdyin paremmin, koska sain sieltä yhden elinikäisen ystävän. Harmi kyllä, että lukion lopussa en ollut enää niin innokas menemään yliopistoon, minkä takia alunperin hain lukioon. No kiertotien kautta minusta tuli lastenhoitaja.

Kotieläimiä: Meillä oli lapsuudenkodissa pari koiraa alusta loppuun. Toinen kuoli melkein 12-vuotiaana ja toinen melkein 16-vuotiaana. Myöhemmin omissa kämpissä minulla oli pari kissaa eri aikaan, mutta molemmista piti luopua. Molemmat ovat yhä olemassa ja kaipaan niitä yhä.

 

 

Myöhemmin sinä samana päivänä viime sunnuntaina katsoin facebook muistoja ja sieltä tuli sellainen päivitys vastaan kuin "ei ihmekään, että oli vaikea saada unen päästä kiinni. Sain tänään kuulla, että eilen läheinen  nukkui pois". Katson tätä kuvaa mammastani, äitini äidistä, joka päivä. Se sijaitsee keittiössä liesituulettimen päällä. Tänään 3v sitten kuulin hänen nukkuneen pois. ♡

Mamma 11/1933 - 13.2.2018 ♡

 

Meni vähän yli mut that's okhay. Syön popcornia useasti viikossa, koska oikeasti se on superruoka.

 

 

Lempiväri: Jos vain yksi pitäisi valita niin sanoisin valkoinen. Olen yrittänyt perustella, että valo olisi lempivärini, koska vain valoa näkevät tappisolut silmässä näkevät myös värit. Pidän kaikista väreistä.

Onko sinulla sisaruksia: On pari vuotta vanhempi isoveli.

Pidätkö sukulaisistasi: Toki. Kai. En näe heitä kovin usein. Joitakuita en ole nähnyt vuosiin.

Lempivuodenaika: Kevät ehdottomasti. Kirjoitin siitä oman hehkutuspostauksenkin.

  

 

Yhtenä päivänä kun pääsin jo vartin yli kaksi lähtemään töistä ja oli aurinkoinen päivä, niin kuvailin kaupungilla kävellen ulkona ihanassa auringonpaisteessa.

 

 

Paras lukemasi kirja: Joskus ajattelin, että se olisi Kira Poutasen Rakkautta - sarja, sitten tykästyin Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua kirjaan ja mielettömän hyviä kielikuvia ja piti otteessaan myös Laura Mannisen Kaikki anteeksi.

Paras näkemäsi elokuva: Niitä on niin paljon, ettei voi valita vain yhtä.

Lempiyhtyeesi: Luultavasti Ultra Bra ja SMG pysyvät ykkösenä. Joskus tykkäsin Pariisin keväästä.

Mikä biisi soi nyt: Ai päässä? Juuri kun mainitsin Pariisin kevään niin alkoi soimaan joku Pikku Huopalahden ja Odotus - kappaleiden sekamelska päässä. Aiemmin tänään soi päässä Peukaloisten retkien tunnari ja olen laulanut tällä viikolla kotona Päivänsädettä ja menninkäistä. Meillä oli töissä musikaalinen viikko.

Mitä rakastat: Helpompi kysyä, mitä en rakasta tai mistä en tykkää. Rakastan kevättä. Tykkään  monista ihmisistä, jotka sen tietävät. Ihminen voi olla tärkeä, vaikkei rakastaisikaan, välittää vain syvästi. Rakastan kahvia, saunaa, värejä, endorfiinia, adrenaliinia, sitä että voi tuntea ja aistia, luontoa, taidan oikeasti rakastaa kierrätystä ja kielioppia xD. Rakastan murteita ja erilaisia äänensävyjä. Rakastan kaikkea, mikä saa hymyilemään tai nauramaan. Rakastan kaikkea kaunista. Rakastan valoa ja myös hämärää. Rakastan aurinkoa...

Mitä inhoat: Tupakointia, väkivaltaa, tihutöitä, roskaamista, luonnon turmelemista, pahuutta, välinpitämättömyyttä.

Mitä odotat tällä hetkellä: Kevättä ja sitä että näkisin tärkeitä ihmisiä, joita en ole nähnyt moniin viikkoihin tai kuukausiin. Sitä että tämä pirun pandemia loppuisi.

Harrastatko liikuntaa: Kyllä, käyn muutaman kerran salilla viikossa. Tänäänkin pitäisi olla juoksupäivä, mutta mieluummin menisin mussuttamaan pullaa johonkin kahvilaan. Verensokeri alhaalla taas kerran.

Soitatko mitään soitinta: En. Pienenä soitin jonkin verran pianoa, mutta harmittaa, etten siitä innostunut. Edelleen haluaisin soittaa viulua ja hankkia sellaisen metallikielirummun, jota ei myydä Suomessa.

Mitä harrastuksia sinulla on: Sali, kahvilat, itseopiskelu aiheesta kuntoilu ja terveys sekä lapset, matkustelu jos olisi paljon rahaa, käyn enemmän lenkillä sitten kun lumet sulavat. Skuuttailu kun lumet sulavat. Lukeminen, kirjoittaminen ja valokuvaus.

Mikä kamera sinulla on: Panasonic Lumix, jota käytän liian vähän sekä Samsung Galaxy S10.

Syötkö suklaata: Kyllä, vaikkei pitäisikään. Tosin nykyään kovin monet suklaat ovat aika tylsiä.

Suklaa vai salmiakki: Suklaa. Kysymys unohti lakritsin ja toffeen.

Lempijäätelö: Ennen kuin tajusin olevani maidolle jokseenkin allerginen, niin suosikkini oli Vapauden valkosuklaa-salmiakki. Viimeksi olen syönyt Magnumin vegan-puikkojäätelön, mikä ei ole kovin erikoinen. Jokin Oatlyn fudge on hyvää.

Sauna: Tykkään tosi paljon saunomisesta ja aina salilla käydessäni käyn myös saunassa. Aina tosin odotan, kun pääsen isän luokse, niin pääsen oikeaan puu-kivisaunaan, missä on tunnelmaa.

Paras paikka missä olet käynyt: Toisen ihmisen sydämessä.

 

Torstaina kävin kuraisen kenkäeteisen kimppuun. Olisi pitänyt ottaa ennen - kuva, muttei tullut mieleen. Nyt pitää vain huolehtia, että muistaisi ottaa kengät pois ennen sisäle tuloa ja viedä vessaan kuivumaan, kun tällä hetkellä kengistä tulee niin paljon kuraa ulkoa. Vielä vähän kierrätettäviä ois vietävänä. Kädet eivät kyllä tykänneet siivousoperaatiosta. Minun ei ole koskaan pitänyt käyttää käsivoidetta kosteutukseen, kun on ollut niin hyvä kosteutus käsissä, vaan joskus olen käyttänyt jotain käsivoidetta vain sen tosi hyvän tuoksun takia. Lattiansiivousoperaatiossa taisi mennä normaaliflooralla yli ja kaipaa varmaan ulkona käytettyjen käsineiden, jatkuvasti toistuvan käsienpesun sekä desinfiointiaineella läträämisen ja sen hiekan hankauksen takia nyt ulkopuolista kosteutusta. No nyt on onneksi tuoksultaan ja ominaisuuksiltaan hyvää benecos aprikoosi & seljankukka - käsivoidetta. 

 

Maa, johon haluaisit matkustaa: Reykjavik, Alankomaat, Englanti, Ruotsi, Ranska, Saksa, Hollanti, Praha, Havaiji, Norja, Italia, Espanja, Islanti.

Meikkaatko kouluun: Haha! Meikkaan joskus töihin, harvoin kyllä. Ajattelin kevään tullen käyttää enemmän huulipunaa, vaikkei kovin moni sitä voi nähdä. En meikannut peruskoulussa. Lukiossakin saatoin käyttää kerran pari viikossa ripsiväriä, muttei meikkaaminen ollut koskaan tärkeää. Nykyään voin laittaa ripsiväriä ja sitä huulimaalia, mutta pyrin siihen, ettei tarvitsisi meikata, että iho olisi niin hyvässä kunnossa, ettei sitä tarvitsisi peittää millään.

Kadutko jotain: Kadun käyttämättömiä mahdollisuuksia sekä erämaksuja. Joskus haluaisin palata ajassa taaksepäin ja muuttaa asioita toisiksi.

Haluaisitko muuttaa jotain itsessäsi: Olisinpa ollut kymmenen vuotta sitten samanlainen kuin nyt ja tiennyt asioita, joita vasta nyt tiedän, jopa itsestäni. Olisin ollut silloin rohkeampi. Olen tyytyväinen tällä hetkellä siihen, kuka olen, mutta olisin halunnut olla joskus ennen erilainen tai suhtautua samalla tavalla joihinkin asioihin ennen niin kuin suhtaudun niihin nyt. Poistaisin hammaslääkäripelon.

Lempijuhlasi: Pääsiäinen. Ei ainakaan joulu, uusi vuosi tai juhannus. Vappu on myös ihan jees ilman sitä alkoholinkulutuskulttuuria. Muistan aina kun Turussa asuessa kävin Vapputorilla katselemassa ilmapalloja, haistelemassa munkkikojua ja ostamassa metrilakua. Joka päivästä voi tehdä juhlan.

Välitätkö muiden mielipiteistä: Välitän ja kuuntelen. Ei haittaa vaikka olisi eri mieltä.

Eilistä aamua ja iltaa. Joskus on hyvä myöhästyä oikeasta bussista, niin voi käyttää toista bussia ja vaikka pitääkin kävellä vähän kauempaa niin näkee kauniita maisemia ja voi nauttia aamuilmasta.

 

Laskiais-ystävänpäivän mentyä mönkään olen siitä päivästä lähtien haaveillut oikein hyvästä pullasta. Vaikkakin yhtenäkin päivänä ostin Kampin supermarketista Fazerin voisilmäpullan ja käytin kotona mikrossa, että pulla oli ihanan pehmeä ja lämmmin kahvin kera, niin noh... "Pulla life chose me", kuten Patisserielta saatavassa t-paidassa lukee. Harmi kyllä en osaa käyttää t-paitoja. Seuraan myös instagramissa sylki suunpielestä noruen joka päivä joidenkin leipomoiden feedejä.

 

  

Mistä ostat vaatteesi: Ennen ostin Ellokselta ja Sportamoresta. Nyt mietin tarkkaan, mitä oikeasti tarvitsisin. About Youn mainoksia näkyy toisinaan. Keväällä varmaan tulee joku kiva uusi vaate hankittua. Olen katsonut vähän sillä silmällä keltaista tekonahkatakkia ja valkoisia tennareita. En muista, milloin viimeksi olisin ollut vaateliikkeessä kiertämässä ja sovittamassa vaatteita.

Tuomitsetko ennen kuin tunnet: En, mutta toisinaan vaikka jos kadulla näkee joitain ihmisiä, niin heistä voi saada tietynlaisia viboja, että pitää kiertää kauempaa, etteivät esim kävele päälle.

Eilen siirsin kirjahyllykön tv-tason viereltä ruskean seinän viereen ja pyykkikorin tv-tason viereen, niin hyllykön kulma ei ole teeveen tiellä, kun katselen sitä sängystä. Myös jumppapallo löysi paikkansa seinän vierestä, eikä ole enää nököttämässä ruokapöydän alla. Käänsin myös maton.

 

  

Mistä haaveilet: Hyvästä elämästä monien tärkeiden ihmisten kanssa. Keväästä.

Mitä teet tänään: Piti käydä salilla ja palauttaa kirjat kirjastoon, mutta luultavasti jos itseni ulos talosta saan, niin käyn hakemassa murkinaa, koska tänään ei vain jaksaisi mitään muuta kuin kivaa seuraa. Verensokeri huitelee - osio kuusta menossa. Voisin innostua kotijumpasta illalla. Sen näkee sitten. 

 

Oikein mukavaa lauantaita! Jospa vaikka huomenna aurinko paistaisi :)

Kevät alkaa tänään

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että ystävänpäivä on portti kevääseen. Ajattelin jo heti helmikuun vaihduttua, että pari viikkoa vielä, niin alkaa kevät! Siltä myös tämän hetkinen ihana aurinkoinen ilma lähes pilvettömällä taivaalla vaikuttaa. Perjantaina oli vielä pakkasta lähes -17, mutta eilen se oli jo tippunut miinus viiteen. Perjantaina oli silti ihanaa käydä pulkkamäessä, koska aurinko paistoi. Aina auringon paistaessa ilma tuntuu lämpimämmältä kuin onkaan. Ja onhan se ihan totta, kun pilvet eivät ole taivasta synkentämässä ja samalla mieltä. Kun mieli on kirkas ja valoisa, niin on olokin. 

 

Usein jos en ole vielä avannut aamulla verhoja, niin ajattelen, että aurinko voisi olla ulkona, kunnes avaan verhot ja huomaan, että taivas on täydessä pilvessä. Tänään herätessä ei tarvinnut edes verhoja avata, kun näki, että aurinko on siellä taivaalla nauramassa. Ihan vielä sillä ei taida olla tarpeeksi voimaa sulattaa kaikkea tätä lunta, mutta on tuolla pihalla paikka paikoin asvalttia näkyvillä. Kevät asuu sisälläni. Hehkutin varmaan jo kolme viikkoa sitten, että jee kevät, kun oli tarpeeksi lämmin ja laitoin liilan kevättakin päälle sekä keväisen raitahuivin ja keltaisen pipon. Työkaveri saattoi vähän naureskella, että mikä kevät täällä nyt on. Erään työkaverin mielestä vuosi jaottuu kolmen kuukauden määriteltäviin neljäänvuodenaikaan ja sanoo, että helmikuu olisi vielä talvikuukausi ja marraskuu syyskuukausi. Helmikuusta olen samaa mieltä, koska sanontakin kuuluu, että maaliskuu maata näyttää ja näin ollen maalis-, huhti- ja toukokuu olisivat järkeenkäypiä kevätkuukausia. Olen kuitenkin pienestä asti kokemuksella ajatellut, että myös marraskuu olisi talvikuukausi, koska olen monet lumipeitteiset marraskuut elänyt. 

Talvesta ja lumesta haaveilin marraskuussa ja joulukuussa niin kuin moni muukin varmasti - kukapa ei haluaisi valkoista joulua - mutta lumen tullessa tänä vuonna olisin halunnut siitä jo kahden viikon kuluttua eroon, mutta sitäpä tuprutti vain lisää ja lisää ja vielä vähän lisää. Nyt tuntuu, ettei lunta enää tulisi ennen seuraavaa talvea.

Kevät on minulle kuin ananas ja kookos. Molemmat maut ovat yllättäviä, pirskahtelevia, piristäviä ja jotenkin valoisia, myös väreiltään valkoinen ja vaaleankeltainen. Sekä hyvin mehukkaita. 

 

Kevätaurinko valaisee huoneen ja näyttää kaiken kertyneen pölyn, jolloin tekee mieli vain tarttua mopin varteen rätti toisessa kädessä ja taikoa asunnosta tuoksuvan puhdas ja raikas. Nytkin mietin, mistä löytäisin ikkunaan avaimen, että voisin avata ja pestä sen. Keväällä minun tekee mieli ostaa kukkia kotiin: vaaleankeltaisia tai vaaleanpunaisia terttuneilikoita. Tai niitä, jotka ovat valkoisia, mutta niiden terälehtien päät ovat punaisia. Jännittävää, miten sellaisen saa aikaan.

Keväällä on ihanaa alkaa pukeutua kevyemmin. Keväisin minun tekee mieli pukeutua pastellisävyihin, etsiä tennarit varaston pohjalta ja pistää aurinkolasit silmille sekä vähän punaa huuliin ja kivan väristä lakkaa kynsiin. Silloin kun pitää loistaa yhdessä auringon kanssa, eikä haluaisi jäädä kakkoseksi, niin pitää ehostautua vähän enemmän kuin talvisin, jolloin riittää sipaisu ripsiväriä. Talvella minua hymyilyttää ihmiset, joilla on punaa huulissa; haluavat väriä valkeanharmaisiin päiviin, jolloin päivässä on valoisia tunteja vain muutama.

Ei mikään ihme, että ystävänpäivä muistuttaa kevään saapumisesta, kun kaupatkin pursuavat kaikkia ihania herkkuja, sydämiä ja viimeksi käydessäni tuotiin mämmiä ja pashaa hyllyilin. Kahvilat avaavat ulkoterassejaan lämminverisille tarjoten vilttejä jalkojen lämmikkeeksi (vaikkakin joidenkin kahviloiden terassit saattavat olla jopa koko vuoden auki, mutta kuka sinne silloin haluaisi, jollei ole kyse Cafe Regattasta tai sen tapaisesta. Muistan kyllä jonkun ulkoterassin Esplanadilla, kun maassa oli vielä vähän lunta.

Keväisin tuntuu, että tekee mieli vain touhottaa ympäriinsä ja menemään. Ikään kuin minulla olisi toinen akku tai patteri energiavarastona, joka on salvattu kiinni talven ajaksi. Sieltä kyllä toisinaan pääsee energiaa hyvien ystävien kanssa, jolloin olo tuntuu pirskahtelevalta enkä voi olla hymyilemättä. Kevät osaltaan tuntuu samalta kuin rakastuminen. Toisaalta jotkin välittäjäaineet aina kohoavat muutenkin, kun näen auringon ulkona ja lämmin läikähtelevä tunne valtaa kehon auringon valossa.

 

Jänöjussi on hypellyt yksi-yksi-kakkosta vastapäisen rakennuksen nurmialueen lumeen. Kattokerroksen parvekkeiden lasipinnan yläkulmassa on pitkiä kimmeltäviä jääpuikkoja. Keväällä on myös ihanaa ei vain se, että lumet sulavat ja voi seurailla, kuinka vesipurot virtaavat kimmeltäen auringon valossa alaspäin pitkin mäkiä, vaan myös se kun muuttolinnut palaavat Suomeen ja alkaa kuulua pikkulintujen sirkutusta. Lumien sulamista odotan myös siinä mielessä, että voi alkaa taas kulkemaan kaksipyöräisellä töihin ja nauttia aamuista raikkaassa ilmassa ilman bussien homeisia penkkejä ja seisovaa ilmaa maskin takana kyyhöttäen tökkien samalla jotain kännykkäpeliä, joka ei vaadi sen kummempaa aivotoimintaa, koska on vielä heräämässä samaiseen päivään. Keväällä myös luonto herää talvihorroksestaan ja puut ja pensaat venytellen oksiaan puskevat uusia ihania vihreitä versoja kasvamaan.

Keväisin tekee mieli myös matkustaa ja muuttaa. Olen täältä jo kolme vuotta halunnut muuttaa pois, muttei ole voinut. Tässä kämpässä ei ole mitään vikaa, vaikkakin haluaisin ranskalaisen parvekkeen sijaan kokonaisen parvekkeen, mutta tämän hetkisestä sijainnista en oikein välitä. Haluan uusiin maisemiin. Ken tietää, ehkä tänä vuonna yksi jos toinenkin toive toteutuu. Tänään toivoisin, että tämän päivän toive toteutuisi, mutta se on edelleen arvoitus. Aion kuitenkin saada laskiaispullani.

 

Vähän kevätfiilistelyä.

 

 

Ihanaa sunnuntaita! Nautitaan aurinkoisesta päivästä <3

plus muutama kuva arkistosta ennen vähän nuorempana.

 

I have always loved Easter <3

Kauniita ilmoja ja hyvää kahvia

Kävellessäni vastaan tuli tämä kaunokainen, jonka sivusto oli näkyvissä jo aiemmissa kuvissa. Tämä taidonnäyte, suunniteltu vuonna 1907, on Johan Halosen ja Selim Nurmen käsialaa. Rakennus sijaitsee Abrahaminkadun ja Eerikinkadun kulmassa Kampissa. Katukuvassa rakennuksen vieressä Abrahaminkadulla näkyy kaunis rakennus kauempana, jota aion mennä jonain päivänä lähempää ihastelemaan.

Viime sunnuntaina oli uskomattoman upea aurinkoinen ilma! Nämä kuvat ovat matkalta Verkkokaupasta Kamppiin. Oli hyvä päivä kävelylle. Kävelin Jätkäsaaren poikki ja kuljin pitkään Eerikinkatua pitkin. Vastaan tulivat Hietalahdenkatu, Abrahaminkatu, Albertinkatu ja Lapinlahdenkatu. Kauniita taloja löytyi Eerikinkadulta. Helsingissä on huikean kaunista ja värikästä arkkitehtuuria 1900-luvun alusta. Näin Eerikinkadulta muita katuja, joissa pitää ehdottomasti käydä kävelemässä ja kuvailemassa jonain päivänä. Sellaista neliö-siksakia pitää jonain päivänä kävellä tai joitain katuja päästä päähän. Jospa sitten, kun ei ole enää lunta ja voi ottaa skuutin alle, joka nopeuttaa matkantekoa.
Kaksi näistä rakennuksista on rakennettu vuonna 1902 ja 1927 suunnittelijoinaan Emil Lindgren ja Eino Siira. Korttelit.fi-sivustolta löytyy rakennusten sijainnit ja niiden lyhyt historia. 

Verkkokaupasta ostin uuden paistinpannun, jossa on tarttumaton pinnoite. Ihan mahtava vanhaan paistinpannuun verrattuna. Kuvassa vanha paistinpannu vasemmalla kuvassa ja oikealla uusi WMF NordicProfi -paistinpannu, jossa on 3-kerroksinen, erittäin kestävä ja tarttumaton Durit (ILAG) -pinnoite. Pinnoite on myös turvallinen, koska se ei sisällä PFOA-yhdisteitä. Vanha paistinpannu krääsäsi koko asunnon täyteen sankkaa sumua ja piti aina pitkäksi aikaa parvekkeen ovi avata, kun en omista avattavia ikkunoita. Ne olisivat kyllä paljon parempia, muttei voi mitään. Tämän kanssa asunto ei kyllä krääsää ollenkaan, kun ei tarvi lähes ollenkaan rasvaa tai öljyä. Käytän oliiviöljyä tilkan, vaikkei sitä tarvitsisikaan. Pannu on todella helppo puhdistaa vain huuhtelemalla ja pyyhkimällä paperilla kuivaksi, koska tämä todellakin hylkii jopa öljyä. Pitää ottaa selvää pannun tarkemmista huolto-ohjeista, jos sellaisia pidemmän päälle tarvitsee. Jotkut olivat antaneet pannulle huonoja arvosteluja ja toiset taas hyviä arvosteluja. Itse olen tähän pannuun 6/5 tyytyväinen, jos verrataan vanhaan pannuuni. Kerran minulla oli ihmepannu, jossa oli keraaminen pinnoite, mutta se meni oikeasti todella nopeasti huonoksi ja heitin sen pois. Toivottavasti tämän kanssa ei käy samoin.

Lisäksi Verkkokaupasta hankin kuusi Oatlyn iKaffe - kaurajuomapurkkia, eräänlaisen hierontarullan, joka painautuu paremmin selkärangan viereisiin lihaksiin sekä Lehmus Roasteryn Lauritsa - kahvia maisteluun, jossa tummuus on 4/5 ja lesoiluaste 4,5/5. 

 

Olen tykännyt Lehmus Roasteryn Kettu-kahvista, vaikka yhtä niistä en ole maistanut, joten ajattelin maistaa Lehmus Roasteryn muitakin kahveja. Kansan rakastama Juhla(kakka)Mokka, jota töissä täytyy juoda, maistuu tämän rinnalla ainoastaan kuumalta ja toisinaan se on tehty hyvin laihaksi, että kävisi kuravedestä. Ei pahalla Pauligia kohtaan. Tykkään kaikista muista Pauligin kahveista kuin JuhlaMokasta. Ihme, että se on suosituin. Johtuu varmaan siitä, että se on vanhin, jollei Presidentti ole vanhempaa. Jotkut eivät halua vaihtaa klassikkoa, mutta jos yhtään tekee mieli hifistellä, niin se on todellakin sen arvoista. Hifistellä eli maistella muitakin kahveja kuin sitä omaa tuttua, johon on tottunut, minkä takia aina ostaa sitä. Mie taas olen niitä henkilöitä, jotka aina haluavat maistella kaikkia uusia makuja, koska täytyy ottaa selvää, tykkääkö siitä vai onko se pettymys. Uteliaisuus vie aina voiton omalla kohdallani.

Yhtenä pitkän iltavuoropäivän aamuna. Ei haitannut pitkä päivä edessä, kun oli todella hyvää kahvia koneistossa. Tässä viikossa on muutenkin ollut ihanaa, kun on ollut enemmän aurinkoisia päiviä kuin muutamina menneinä viikkoina. Todella piristävää. Pakkaset ovat kyllä paukkuneet, mutta kuukauden päästä voi olla, että lumi jo sulaa. Odotan niin paljon lumen sulamista. Rakastan kevättä!

 

Long time no sunrise in Sörnäinen. Kuvassa siis Kalasataman rakennus, mutta kuva otettu Sörnäisissä bussista matkalla töihin.

 

Jotain jännittävää noissa patsaissa ja muutenkin illan valoissa.

 

Perjantaina kävin töiden jälkeen muuten vain Sellossa, koska työpäivä päättyi aikaisin. Enpä sieltä erityisesti mitään etsinyt, mutta kävin Prismassa, josta löysin shampoon ja hoitoaineen lisäksi Foccaccia-leipää, joka on ainoa vehnäleipä, joka sopii minulle varmasti sen rakenteen ja oliiviöljyn takia. Teki himo foccacciaa myös eilen, mutta keskustan Herkussa ei ollut ollenkaan Foccacciaa. Mietinpä, kun saan tämän tekstin valmiiksi, niin voisin lähteä Isossa Omenassa käymään, kun sielläkin on Prisma. 

 

Ystävä kysyi, miksi käyn Sellossa ja Isossa Omenassa asti Prismassa, mutta ne ovat helpoimpia saavuttaa kuin jokin yksittäinen Prisma jossain Malmilla. En tiedä, olisiko Citymarketissa foccaccia-leipää. Voisihan sielläkin käydä. Olisi vähän lähempänä, Ruoholahdessa. Prismassa ja miksei Citymarketissakin on hyvä, kun sieltä oikeasti saa tuoretta leipää ja siellä on suuri leipävalikoima. Ihan vain yleisesti sanottuna. Ennen tykkäsin kovasti cashew-karpalo-ciabattasta, jota Prismasta saa, mutta nykyään voin onneksi syödä foccacciaa, vaikka voihan niissäkin tekijän kannalta olla eroja. 

 

On muuten jännä, miksi ihmiset ovat todella paljon syöneet tällä viikolla ja jo viime viikonloppuna laskiaispullia, vaikka laskiaissunnuntai on vasta ensi viikolla yhdessä ystävänpäivän kanssa ja laskiaistiistai vasta sitä seuraavalla viikolla. Toivottavasti ihmisillä ei tule laskiaispullat pian korvista ulos. Onhan laskiaispäivä ja laskiaispulla tosi ihania, mutta nyt tuntuu, että Suomessa laskiaispulla on Runebergintorttua ja ystävänpäivää isompi asia. Jokaiselle toki eri asiat merkitsevät erilaisia asioita ja ne koetaan eri tavoin.

Because Saturday. Tämä viikko sisälsi kolme pitkää iltavuoroa ja vaillinaisia öitä. Edellisyön yhdeksän unitunnin jälkeen olo on rentoutunut ja voi nauttia pitkästä vapaapäivän aamusta. Tykkään hemmotella itseäni itsetehdyllä brunssilla, johon tällä kertaa sisältyi kaurapuuroa ja paistettu kananmuna. Olen miettinyt joinain arkiaamuina korvaavani puuron kananmunilla ja banaanilla niin kuin perjantaina tein. Ei yhtä täyttävää, mutta paljon nopeampaa kuin puuro ja tulee varmasti syödyksi toisin kuin kaurapuuro, joka jää usein arkiaamukiireessä puoliksi syötynä pöydälle.

 

Uuden paistinpannuni kanssa käytän vain tilkan oliiviöljyä pannulla, kun tarttumaton pinta ei kaipaa lähes ollenkaan mitään ja rasva pannulla krääsää koko asunnon. Käytän oliiviöljyä myös kattilapoppareiden teossa. Hyvä tapa saada oliiviöljyä, kun ei muuten tulisi käytettyä. 

Appelsiinimehusta saa kivasti C-vitamiinia aamuun, kun sitä en ota purkista. Olen täysin ihastunut uusimpaan kahvikokemukseeni Lehmus Roasteryn Lauritsalan 4/5 - tummuiseen kahviin ja olen ainakin joksikin aikaa palannut mustasta kahvista Oatly iKaffen käyttäjäksi. Btw kannattaa kokeilla Lauritsalaa paistetun kananmunan kanssa. Ne maut jotenkin täydentävät ja voimistavat toistensa hyviä puolia. 

 

Syön viikonloppuna harvemmin ku arkena, siksi myös suurempi aamiainen.

 

  

Eilen aamulla valmistautuessa ulos menoon. Piti vähän suoristaa tukkaa, kun se seisoi pystyssä. Aivan ihana tuote kyllä Doven Nourishing secrets Glowing conditioner with pink lotus and rice water.

Odotin, että ruoka laskeutuu ja lähdin salille juoksemaan. Tällä kertaa juoksin 8,7km tuntivauhdilla viisi kilometriä. Viisi kilometriä taittui aikaan 34,36, mutta koitin vielä lopuksi sydämen sykkeen, joka oli 136 eli suunnilleen sama kuin viime juoksunkin jälkeen. Tässä tuli uusi aikaennätyskin. Jospa jonain päivänä oikeasti saan juostua viisi kilometriä puoleen tuntiin. Se on tavoite kesään mennessä. Mitenkähän sitä tuulettaisi.

 

Hassua kuvitella,  miten todella nopeasti juoksukunto nousi. En ole edes hengästynyt juoksemisen jälkeen. Johtuu varmaan siitä, että olen oppinut tasaamaan hengitystä juoksemisen aikana. Ulkona juostessa en sitä taitoa niin hyvin osaa ja siellä on vaihteleva maastokin, niin tulee hengästyttyä. Minulle on helpompi, etten hengästy, mutta joskus voi hengästyä tarkoituksellakin.

 

Jeps, jospa nyt vaatteet päälle ja ulos! Mukavaa sunnuntaita!