Kevät alkaa tänään

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että ystävänpäivä on portti kevääseen. Ajattelin jo heti helmikuun vaihduttua, että pari viikkoa vielä, niin alkaa kevät! Siltä myös tämän hetkinen ihana aurinkoinen ilma lähes pilvettömällä taivaalla vaikuttaa. Perjantaina oli vielä pakkasta lähes -17, mutta eilen se oli jo tippunut miinus viiteen. Perjantaina oli silti ihanaa käydä pulkkamäessä, koska aurinko paistoi. Aina auringon paistaessa ilma tuntuu lämpimämmältä kuin onkaan. Ja onhan se ihan totta, kun pilvet eivät ole taivasta synkentämässä ja samalla mieltä. Kun mieli on kirkas ja valoisa, niin on olokin. 

 

Usein jos en ole vielä avannut aamulla verhoja, niin ajattelen, että aurinko voisi olla ulkona, kunnes avaan verhot ja huomaan, että taivas on täydessä pilvessä. Tänään herätessä ei tarvinnut edes verhoja avata, kun näki, että aurinko on siellä taivaalla nauramassa. Ihan vielä sillä ei taida olla tarpeeksi voimaa sulattaa kaikkea tätä lunta, mutta on tuolla pihalla paikka paikoin asvalttia näkyvillä. Kevät asuu sisälläni. Hehkutin varmaan jo kolme viikkoa sitten, että jee kevät, kun oli tarpeeksi lämmin ja laitoin liilan kevättakin päälle sekä keväisen raitahuivin ja keltaisen pipon. Työkaveri saattoi vähän naureskella, että mikä kevät täällä nyt on. Erään työkaverin mielestä vuosi jaottuu kolmen kuukauden määriteltäviin neljäänvuodenaikaan ja sanoo, että helmikuu olisi vielä talvikuukausi ja marraskuu syyskuukausi. Helmikuusta olen samaa mieltä, koska sanontakin kuuluu, että maaliskuu maata näyttää ja näin ollen maalis-, huhti- ja toukokuu olisivat järkeenkäypiä kevätkuukausia. Olen kuitenkin pienestä asti kokemuksella ajatellut, että myös marraskuu olisi talvikuukausi, koska olen monet lumipeitteiset marraskuut elänyt. 

Talvesta ja lumesta haaveilin marraskuussa ja joulukuussa niin kuin moni muukin varmasti - kukapa ei haluaisi valkoista joulua - mutta lumen tullessa tänä vuonna olisin halunnut siitä jo kahden viikon kuluttua eroon, mutta sitäpä tuprutti vain lisää ja lisää ja vielä vähän lisää. Nyt tuntuu, ettei lunta enää tulisi ennen seuraavaa talvea.

Kevät on minulle kuin ananas ja kookos. Molemmat maut ovat yllättäviä, pirskahtelevia, piristäviä ja jotenkin valoisia, myös väreiltään valkoinen ja vaaleankeltainen. Sekä hyvin mehukkaita. 

 

Kevätaurinko valaisee huoneen ja näyttää kaiken kertyneen pölyn, jolloin tekee mieli vain tarttua mopin varteen rätti toisessa kädessä ja taikoa asunnosta tuoksuvan puhdas ja raikas. Nytkin mietin, mistä löytäisin ikkunaan avaimen, että voisin avata ja pestä sen. Keväällä minun tekee mieli ostaa kukkia kotiin: vaaleankeltaisia tai vaaleanpunaisia terttuneilikoita. Tai niitä, jotka ovat valkoisia, mutta niiden terälehtien päät ovat punaisia. Jännittävää, miten sellaisen saa aikaan.

Keväällä on ihanaa alkaa pukeutua kevyemmin. Keväisin minun tekee mieli pukeutua pastellisävyihin, etsiä tennarit varaston pohjalta ja pistää aurinkolasit silmille sekä vähän punaa huuliin ja kivan väristä lakkaa kynsiin. Silloin kun pitää loistaa yhdessä auringon kanssa, eikä haluaisi jäädä kakkoseksi, niin pitää ehostautua vähän enemmän kuin talvisin, jolloin riittää sipaisu ripsiväriä. Talvella minua hymyilyttää ihmiset, joilla on punaa huulissa; haluavat väriä valkeanharmaisiin päiviin, jolloin päivässä on valoisia tunteja vain muutama.

Ei mikään ihme, että ystävänpäivä muistuttaa kevään saapumisesta, kun kaupatkin pursuavat kaikkia ihania herkkuja, sydämiä ja viimeksi käydessäni tuotiin mämmiä ja pashaa hyllyilin. Kahvilat avaavat ulkoterassejaan lämminverisille tarjoten vilttejä jalkojen lämmikkeeksi (vaikkakin joidenkin kahviloiden terassit saattavat olla jopa koko vuoden auki, mutta kuka sinne silloin haluaisi, jollei ole kyse Cafe Regattasta tai sen tapaisesta. Muistan kyllä jonkun ulkoterassin Esplanadilla, kun maassa oli vielä vähän lunta.

Keväisin tuntuu, että tekee mieli vain touhottaa ympäriinsä ja menemään. Ikään kuin minulla olisi toinen akku tai patteri energiavarastona, joka on salvattu kiinni talven ajaksi. Sieltä kyllä toisinaan pääsee energiaa hyvien ystävien kanssa, jolloin olo tuntuu pirskahtelevalta enkä voi olla hymyilemättä. Kevät osaltaan tuntuu samalta kuin rakastuminen. Toisaalta jotkin välittäjäaineet aina kohoavat muutenkin, kun näen auringon ulkona ja lämmin läikähtelevä tunne valtaa kehon auringon valossa.

 

Jänöjussi on hypellyt yksi-yksi-kakkosta vastapäisen rakennuksen nurmialueen lumeen. Kattokerroksen parvekkeiden lasipinnan yläkulmassa on pitkiä kimmeltäviä jääpuikkoja. Keväällä on myös ihanaa ei vain se, että lumet sulavat ja voi seurailla, kuinka vesipurot virtaavat kimmeltäen auringon valossa alaspäin pitkin mäkiä, vaan myös se kun muuttolinnut palaavat Suomeen ja alkaa kuulua pikkulintujen sirkutusta. Lumien sulamista odotan myös siinä mielessä, että voi alkaa taas kulkemaan kaksipyöräisellä töihin ja nauttia aamuista raikkaassa ilmassa ilman bussien homeisia penkkejä ja seisovaa ilmaa maskin takana kyyhöttäen tökkien samalla jotain kännykkäpeliä, joka ei vaadi sen kummempaa aivotoimintaa, koska on vielä heräämässä samaiseen päivään. Keväällä myös luonto herää talvihorroksestaan ja puut ja pensaat venytellen oksiaan puskevat uusia ihania vihreitä versoja kasvamaan.

Keväisin tekee mieli myös matkustaa ja muuttaa. Olen täältä jo kolme vuotta halunnut muuttaa pois, muttei ole voinut. Tässä kämpässä ei ole mitään vikaa, vaikkakin haluaisin ranskalaisen parvekkeen sijaan kokonaisen parvekkeen, mutta tämän hetkisestä sijainnista en oikein välitä. Haluan uusiin maisemiin. Ken tietää, ehkä tänä vuonna yksi jos toinenkin toive toteutuu. Tänään toivoisin, että tämän päivän toive toteutuisi, mutta se on edelleen arvoitus. Aion kuitenkin saada laskiaispullani.

 

Vähän kevätfiilistelyä.

 

 

Ihanaa sunnuntaita! Nautitaan aurinkoisesta päivästä <3

plus muutama kuva arkistosta ennen vähän nuorempana.

 

I have always loved Easter <3

Kauniita ilmoja ja hyvää kahvia

Kävellessäni vastaan tuli tämä kaunokainen, jonka sivusto oli näkyvissä jo aiemmissa kuvissa. Tämä taidonnäyte, suunniteltu vuonna 1907, on Johan Halosen ja Selim Nurmen käsialaa. Rakennus sijaitsee Abrahaminkadun ja Eerikinkadun kulmassa Kampissa. Katukuvassa rakennuksen vieressä Abrahaminkadulla näkyy kaunis rakennus kauempana, jota aion mennä jonain päivänä lähempää ihastelemaan.

Viime sunnuntaina oli uskomattoman upea aurinkoinen ilma! Nämä kuvat ovat matkalta Verkkokaupasta Kamppiin. Oli hyvä päivä kävelylle. Kävelin Jätkäsaaren poikki ja kuljin pitkään Eerikinkatua pitkin. Vastaan tulivat Hietalahdenkatu, Abrahaminkatu, Albertinkatu ja Lapinlahdenkatu. Kauniita taloja löytyi Eerikinkadulta. Helsingissä on huikean kaunista ja värikästä arkkitehtuuria 1900-luvun alusta. Näin Eerikinkadulta muita katuja, joissa pitää ehdottomasti käydä kävelemässä ja kuvailemassa jonain päivänä. Sellaista neliö-siksakia pitää jonain päivänä kävellä tai joitain katuja päästä päähän. Jospa sitten, kun ei ole enää lunta ja voi ottaa skuutin alle, joka nopeuttaa matkantekoa.
Kaksi näistä rakennuksista on rakennettu vuonna 1902 ja 1927 suunnittelijoinaan Emil Lindgren ja Eino Siira. Korttelit.fi-sivustolta löytyy rakennusten sijainnit ja niiden lyhyt historia. 

Verkkokaupasta ostin uuden paistinpannun, jossa on tarttumaton pinnoite. Ihan mahtava vanhaan paistinpannuun verrattuna. Kuvassa vanha paistinpannu vasemmalla kuvassa ja oikealla uusi WMF NordicProfi -paistinpannu, jossa on 3-kerroksinen, erittäin kestävä ja tarttumaton Durit (ILAG) -pinnoite. Pinnoite on myös turvallinen, koska se ei sisällä PFOA-yhdisteitä. Vanha paistinpannu krääsäsi koko asunnon täyteen sankkaa sumua ja piti aina pitkäksi aikaa parvekkeen ovi avata, kun en omista avattavia ikkunoita. Ne olisivat kyllä paljon parempia, muttei voi mitään. Tämän kanssa asunto ei kyllä krääsää ollenkaan, kun ei tarvi lähes ollenkaan rasvaa tai öljyä. Käytän oliiviöljyä tilkan, vaikkei sitä tarvitsisikaan. Pannu on todella helppo puhdistaa vain huuhtelemalla ja pyyhkimällä paperilla kuivaksi, koska tämä todellakin hylkii jopa öljyä. Pitää ottaa selvää pannun tarkemmista huolto-ohjeista, jos sellaisia pidemmän päälle tarvitsee. Jotkut olivat antaneet pannulle huonoja arvosteluja ja toiset taas hyviä arvosteluja. Itse olen tähän pannuun 6/5 tyytyväinen, jos verrataan vanhaan pannuuni. Kerran minulla oli ihmepannu, jossa oli keraaminen pinnoite, mutta se meni oikeasti todella nopeasti huonoksi ja heitin sen pois. Toivottavasti tämän kanssa ei käy samoin.

Lisäksi Verkkokaupasta hankin kuusi Oatlyn iKaffe - kaurajuomapurkkia, eräänlaisen hierontarullan, joka painautuu paremmin selkärangan viereisiin lihaksiin sekä Lehmus Roasteryn Lauritsa - kahvia maisteluun, jossa tummuus on 4/5 ja lesoiluaste 4,5/5. 

 

Olen tykännyt Lehmus Roasteryn Kettu-kahvista, vaikka yhtä niistä en ole maistanut, joten ajattelin maistaa Lehmus Roasteryn muitakin kahveja. Kansan rakastama Juhla(kakka)Mokka, jota töissä täytyy juoda, maistuu tämän rinnalla ainoastaan kuumalta ja toisinaan se on tehty hyvin laihaksi, että kävisi kuravedestä. Ei pahalla Pauligia kohtaan. Tykkään kaikista muista Pauligin kahveista kuin JuhlaMokasta. Ihme, että se on suosituin. Johtuu varmaan siitä, että se on vanhin, jollei Presidentti ole vanhempaa. Jotkut eivät halua vaihtaa klassikkoa, mutta jos yhtään tekee mieli hifistellä, niin se on todellakin sen arvoista. Hifistellä eli maistella muitakin kahveja kuin sitä omaa tuttua, johon on tottunut, minkä takia aina ostaa sitä. Mie taas olen niitä henkilöitä, jotka aina haluavat maistella kaikkia uusia makuja, koska täytyy ottaa selvää, tykkääkö siitä vai onko se pettymys. Uteliaisuus vie aina voiton omalla kohdallani.

Yhtenä pitkän iltavuoropäivän aamuna. Ei haitannut pitkä päivä edessä, kun oli todella hyvää kahvia koneistossa. Tässä viikossa on muutenkin ollut ihanaa, kun on ollut enemmän aurinkoisia päiviä kuin muutamina menneinä viikkoina. Todella piristävää. Pakkaset ovat kyllä paukkuneet, mutta kuukauden päästä voi olla, että lumi jo sulaa. Odotan niin paljon lumen sulamista. Rakastan kevättä!

 

Long time no sunrise in Sörnäinen. Kuvassa siis Kalasataman rakennus, mutta kuva otettu Sörnäisissä bussista matkalla töihin.

 

Jotain jännittävää noissa patsaissa ja muutenkin illan valoissa.

 

Perjantaina kävin töiden jälkeen muuten vain Sellossa, koska työpäivä päättyi aikaisin. Enpä sieltä erityisesti mitään etsinyt, mutta kävin Prismassa, josta löysin shampoon ja hoitoaineen lisäksi Foccaccia-leipää, joka on ainoa vehnäleipä, joka sopii minulle varmasti sen rakenteen ja oliiviöljyn takia. Teki himo foccacciaa myös eilen, mutta keskustan Herkussa ei ollut ollenkaan Foccacciaa. Mietinpä, kun saan tämän tekstin valmiiksi, niin voisin lähteä Isossa Omenassa käymään, kun sielläkin on Prisma. 

 

Ystävä kysyi, miksi käyn Sellossa ja Isossa Omenassa asti Prismassa, mutta ne ovat helpoimpia saavuttaa kuin jokin yksittäinen Prisma jossain Malmilla. En tiedä, olisiko Citymarketissa foccaccia-leipää. Voisihan sielläkin käydä. Olisi vähän lähempänä, Ruoholahdessa. Prismassa ja miksei Citymarketissakin on hyvä, kun sieltä oikeasti saa tuoretta leipää ja siellä on suuri leipävalikoima. Ihan vain yleisesti sanottuna. Ennen tykkäsin kovasti cashew-karpalo-ciabattasta, jota Prismasta saa, mutta nykyään voin onneksi syödä foccacciaa, vaikka voihan niissäkin tekijän kannalta olla eroja. 

 

On muuten jännä, miksi ihmiset ovat todella paljon syöneet tällä viikolla ja jo viime viikonloppuna laskiaispullia, vaikka laskiaissunnuntai on vasta ensi viikolla yhdessä ystävänpäivän kanssa ja laskiaistiistai vasta sitä seuraavalla viikolla. Toivottavasti ihmisillä ei tule laskiaispullat pian korvista ulos. Onhan laskiaispäivä ja laskiaispulla tosi ihania, mutta nyt tuntuu, että Suomessa laskiaispulla on Runebergintorttua ja ystävänpäivää isompi asia. Jokaiselle toki eri asiat merkitsevät erilaisia asioita ja ne koetaan eri tavoin.

Because Saturday. Tämä viikko sisälsi kolme pitkää iltavuoroa ja vaillinaisia öitä. Edellisyön yhdeksän unitunnin jälkeen olo on rentoutunut ja voi nauttia pitkästä vapaapäivän aamusta. Tykkään hemmotella itseäni itsetehdyllä brunssilla, johon tällä kertaa sisältyi kaurapuuroa ja paistettu kananmuna. Olen miettinyt joinain arkiaamuina korvaavani puuron kananmunilla ja banaanilla niin kuin perjantaina tein. Ei yhtä täyttävää, mutta paljon nopeampaa kuin puuro ja tulee varmasti syödyksi toisin kuin kaurapuuro, joka jää usein arkiaamukiireessä puoliksi syötynä pöydälle.

 

Uuden paistinpannuni kanssa käytän vain tilkan oliiviöljyä pannulla, kun tarttumaton pinta ei kaipaa lähes ollenkaan mitään ja rasva pannulla krääsää koko asunnon. Käytän oliiviöljyä myös kattilapoppareiden teossa. Hyvä tapa saada oliiviöljyä, kun ei muuten tulisi käytettyä. 

Appelsiinimehusta saa kivasti C-vitamiinia aamuun, kun sitä en ota purkista. Olen täysin ihastunut uusimpaan kahvikokemukseeni Lehmus Roasteryn Lauritsalan 4/5 - tummuiseen kahviin ja olen ainakin joksikin aikaa palannut mustasta kahvista Oatly iKaffen käyttäjäksi. Btw kannattaa kokeilla Lauritsalaa paistetun kananmunan kanssa. Ne maut jotenkin täydentävät ja voimistavat toistensa hyviä puolia. 

 

Syön viikonloppuna harvemmin ku arkena, siksi myös suurempi aamiainen.

 

  

Eilen aamulla valmistautuessa ulos menoon. Piti vähän suoristaa tukkaa, kun se seisoi pystyssä. Aivan ihana tuote kyllä Doven Nourishing secrets Glowing conditioner with pink lotus and rice water.

Odotin, että ruoka laskeutuu ja lähdin salille juoksemaan. Tällä kertaa juoksin 8,7km tuntivauhdilla viisi kilometriä. Viisi kilometriä taittui aikaan 34,36, mutta koitin vielä lopuksi sydämen sykkeen, joka oli 136 eli suunnilleen sama kuin viime juoksunkin jälkeen. Tässä tuli uusi aikaennätyskin. Jospa jonain päivänä oikeasti saan juostua viisi kilometriä puoleen tuntiin. Se on tavoite kesään mennessä. Mitenkähän sitä tuulettaisi.

 

Hassua kuvitella,  miten todella nopeasti juoksukunto nousi. En ole edes hengästynyt juoksemisen jälkeen. Johtuu varmaan siitä, että olen oppinut tasaamaan hengitystä juoksemisen aikana. Ulkona juostessa en sitä taitoa niin hyvin osaa ja siellä on vaihteleva maastokin, niin tulee hengästyttyä. Minulle on helpompi, etten hengästy, mutta joskus voi hengästyä tarkoituksellakin.

 

Jeps, jospa nyt vaatteet päälle ja ulos! Mukavaa sunnuntaita!

Ihana Relove ja muita kahviloita

Ihanin Relove ♡

Myös Töölön Relove on yhtä ihana, eihän niitä voi arvostella erikseen. En ollut käynyt Relovessa viime heinäkuun jälkeen, kun kävin nautiskelemassa Töölön Relovessa kesäloman viimeisellä kahvihetkellä ennen töiden jatkumista, joten oli jälleen ihana käydä ♡

Oikeastaan olen käynyt Pauligin kulma - kahvilassa vain kahdesti tässä välissä ja käyttänyt kuukauden palkasta yhden kahvihetken verran itseni hemmotteluun loppurahojen mennessä laskuihin, puuroon ja banaaneihin. 

Kommentoidessani Reloven sivuilla, etten voisi osallistua arvontaan, jossa voi voittaa loppuvuoden kahvit näissä ihanissa kahviloissa, kun ei ole varaa edes käydä kahvilla, niin nämä ihanat antoivat minulle lahjaksi kahvilahetken, josta kävin tänään nauttimassa. Se ihana pyyteetön ajatus ja teko sai minut kyyneliin. Ei ole mitään sen arvokkaampaa kuin kiltteys ja välittäminen muita ihmisiä kohtaan. Olen siitä todella kiitollinen. 

 

Helsinkiin tullessani ajattelin, että käyn tutustumassa Helsingin jokaiseen kahvilaan nautiskelemalla siellä jonkun leivoksen ja kahvin, koska jotkut kahvilat Helsingissä myyvät paahtimoidensa kahvia, kuten Pauligin kulma, Kaffa Roastery ja Design museossa sain maistaa Lauttasaarelaista ROST - kahvia. Harmi vaan viime kuuleman mukaan Design museossa ei saa enää ROSTia harmikseni. Helsingin kahvipaahtimon kahvia olen kyllä nähnyt kaupassa, mutten ole käynyt sen kahvilassa.

Olisi kovin hienoa käydä kaikissa Suomen kahvipaahtimoiden kahviloissa maistamassa heidän omaa kahviaan. Pitäisi mennä Lappeenrantaan ja Lappiinkin asti sen takia.

Joskus lähdettyäni kahden hengen taloudesta 2015 lopussa kävin kahdesti tai jopa kolmesti viikossa kahvilla kahvilassa. Nyt on hyvä, jos pääsee edes kerran kuussa. On tullut muita menoja ja kuluja.

Olen kuitenkin saanut tutustua muutamaan kahvilaan. Jos ketjukahviloita kuten Espresso Housea, Starbucksia, Picniciä tai Arnoldsia, joden useissa pisteissä olen käynyt, ei lasketa, niin ekoina tutustuin Munkkiniemessä olevaan Max's Cafehen, sen jälkeen Cafe Regattaan ja Cafe Ursulaan. Olen iloinen, että edes jossain on vielä Coffee House, mutten tiedä, löytyykö sitä tällä hetkellä muualta kuin Isosta omenasta. Seuraavat tutustumiset, joihin tykästyin pitkiksi ajoiksi oli Mikonkadulla sijaitseva Roasberg, jossa voi pelata lautapelejä, sekä Cafe Esplanad, jonka pullat ovat ihan huikeita. Joissain kahviloissa, kuten näissäkin kahdessa, tarjoillaan lounasta. Robert's Coffeesta tykkäsin Sellossa, kunnes se yleistyi. 

 

Rakastin Aschan Jugendia, kunnes sen paikalle tuli Robert's Coffee Jugend, enkä sen jälkeen kovasti käynyt siellä. Kerran söin aivan mahtavan 11h täyttävän brunssin Kluuvikadun Fazerin kahvilassa. Myös brunsseihin olen halunnut tutustua ympäri Helsinkiä, mutta sitä varten tarvitaan rahaa. Kalliossa tykkäsin kovasti ensin Vaasankadulla sijaitsevasta Rootsista ja sen jälkeen siihen paikalle tulleeseen Oh My Goodnessiin. Tykkäsin kahviloiden samankaltaisuudesta samassa tilassa. Uudessa Rootsissa Vallilassa en olekaan käynyt - no koska se on Vallilassa, eikä se ole minulle paikka, jossa haluaisin erikseen käydä. Joskus olisin voinut sinne muuttaakin, mutta nyt haaveissa siintää Punavuoren jälkeen Kampin Baanan ympäristössä kohoavat muutamat talot. 

Vasta pari vuotta sitten tutustuin ensin Punavuoren Reloveen, kun Punavuoressa kiertelin paljon fiilistelemässä, millaista siellä olisi asua. Sen jälkeen tutustuin paremmin viime vuonna Töölön Reloveen vai olisiko sekin ollut edellisvuonna. Kuulin kuitenkin Töölön Relovesta muutamia kuukausia sen jälkeen, kun olin vieraillut Punavuoren siskossa. 

Olen vieraillut myös Cafe Ekbergissä, Cafe Engelissä, Kappelissa (jonne varmasti joskus vielä menen syömään haaveilemaani panna cottaa), Kissakahvila Helkatissa, Brooklyn Cafessa (jossa oli ihanasti englantia puhuva myyjätär), VOIMA-kahvilassa, Steam Coffeessa, Kanniston Leipomossa, Happy Wafflessa, Green Hipossa, Kaffecentralenissa, Deliberi K7:ssä ja Ravintola Lasipalatsissa. Eli varmaan 25:ssä Helsingin kahvilassa olen käynyt mutta luultavasti enemmän on niitä, joissa en ole käynyt.

Aion kyllä käydä vielä monissa kahviloissa, se on varmaa. On ollut todella hilkulla käydä Kaffa Roasteryssa ja La Torrefazionessa, mutten ole saanut vielä aikaiseksi. Jonain päivänä vielä!

 

 

Kuvia kävelystä takaisin keskustaan.

Eräs kuvaaja sanoi, että Ihantolasta saa parhaimman kuvan Kallion kirkolta, joten kävin kokeilemassa.

 

Torstaina tai jo keskiviikkona ajattelin, että pitää kuunnella kehoa, kun se pyytää hidastamaan, ettei se lyö jarruja pohjaan flunssan muodossa. Silti teki torstaina mieli mennä juoksemaan. Keho voitti mielen.  Tänä aamuna tuntui, että olen syöttänyt liikaa maitoa keholle heran muodossa ja nyt tuntuu, että se yrittää kaikin voimin taistella sitä vastaan. Pitää tosiaan jättää maitotuotteet, kun aiheuttavat tulehdusta kehossa. On vaikea löytää halpaa tuotetta, mikä ei sisällä maitoa, gluteenia tai risteytyspölytyksiä (kaali, omena, maissi, herne, paprika..). Terveyttään pitää vaalia ja kehoa kuunnella. Ainakin maito ja treenaaminen on tänä viikonloppuna pannassa. Liikunta siksi, etten ylikuormita jo valmiiksi tulehdustilassa olevaa kehoa. En todellakaan halua flunssaa. Keho kaipaa nyt lepoa; pitää sen toivetta kunnioittaa. 

Jaksaa sitten taas ensi viikolla, kun on muutama pitkä päivä. Eniten kuitenkin odotan kevättä: pastellivärejä, lumen sulamista, uusia silmuja puissa, kirsikankukkia ja omenankukkia puissa, kukkia työntymässä lumen läpi kohti aurinkoa. Voisi sitten ostaa kukkakimpun iloksi kotiinkin. Neilikoita. Vaaleanpunaisia, valkoisia, keltaisia, monenvärisiä. Tennareilla kulkemista, maan tuntu jalkojen alla. Aurinkoa. Eniten kaipaan aina aurinkoa, päivien pirisyäjää ja valoa.

Voimia tulevaan arkeen. Nautitaan silti vielä yhdestä vapaapäivästä ennen viiden päivän  uutta työrupeamaa.

Ihanaa tulevaa viikkoa!