Kaksi erilaista vapaapäivää.

Lupasin tässä postauksessa näyttää, mitä tilasin Hyvinvoinnin verkkosivustolta. Papaijauutetta sisältävä EcoDentan valkaiseva hammastahna, Ecodentan hiiltä sisältävä valkaiseva suuvesi, Sanasolin vegaani monivitamiinivalmiste, Madaralta Pihlaja Daily defence monitoimivoide päivävoiteeksi kasvojen kosteutukseen sekä Madaran Superseed Radiant Energy kasvoöljyn, joka sisältää ihoa virkistävän yhdistelmän yhdeksää arvokasta kuivaöljyä. Kasvoöljy antaa iholle upean, nuorekkaan kuulauden. 

Viimeisen tuotteen innostuin ostamaan koitettuani äidillä ollessa erilaista äidin iholle soveltuvaa vastaavaa Madaran tuotetta. Otin tämän nyt Pihlaja dropsin tilalle ja tykkään kyllä tosi paljon; tuo iholle sellaista valoa ja kuulautta ja ylläpitää tätä kivaa ihoa, jonka olen onnistunut saamaan hyvällä ruokavaliolla ja herkuttomuudella.

En tiedä miksi, mutta tosi usein kävellessäni tämän kirkon ohi taivas, pilvet ja auringonvalo näyttävät tosi ihmeellisiltä. Joskus taivas tosiaan näyttää maalatulta ja toisaalta taas niin eläväiseltä, että haluaisi yltää koskettamaan pilviä.

Kotona olevat kukkaset vielä ihan hyvässä kuosissa tällä viikolla. Tosin nyt ne alkavat näyttää siltä, etteivät enää kauaa jaksa kukehtia. Viikkokimput ovat kivoja, kun niihin on yhdistetty muutamaa kukkaa ja lisätty välillä jokin koriste, kuten nuo marjoilta näyttävät pallerot. Mitähän nekin ovat.

  

Torstaina ollessani vähän alamaissa ostin itselleni Stockmannin Espresso Housesta kookos-vaniljatäytepullan sekä kokeilin uutta banoffee (ei mene jatkoon) frappuccinoa, johon pyysin lisäämään yhden shotin kahvia, kun siinä ei muuten ollut. 

Jännää, miten sen jälkeen pitkälle päivään tuntui ja seuraavanakin päivänä, että haluan jotain makeaa herkkua. Jos pirulle antaa pikkusormen, niin se kyllä vie mennessään. Onneksi eilisen suolisto-outoilun jälkeen, joka jatkui tälle päivälle (broilerinakissa ei ollut gluteenia eikä säilöntäaineita, mutta huomasin mainittaneen paprikan, olen siis ehdottomasti sille allerginen) verensokeri pääsi tasaantumaan, eikä tänään ole tehnyt mieli ollenkaan makeita herkkusia eikä suolaisiakaan. 

Toisaalta on hyvä, että olen ollut perso vain toiselle, kun joskus toki on tehnyt mieli jotain rasvaista vaikka Ristoranten pinaattipizzaa, muttei koskaan mitään ylisuolaista paitsi muutamaa sipsiä silloin, kun olen pari kertaa huomannut kuntoilleeni paljon ja juoneeni vettä sen verran, että suolatasapaino on horjumassa, niin silloin harvoin tekee mieli suolaista. 

En käytä lisättyä suolaa ja maistan todella nopeasti, jos joku toinen on tehnyt vaikkapa kaurapuuroa ja lisännyt suolaa siihen. Kaurapuuroni veteen tehtynä ei maistu pahvilta, kun lisään siihen margariinia, maapähkinävoita, banaania ja hunajaa. Viime aikoina on tullut mukaan myös mustikat ja mansikat, jotka ovat ihan maailman parhaimman makuisia tällä hetkellä ja maksaa alle kolme euroa paketti isoja möllysköjä.

Torstaina tuli yllättävä vapaapäivä, helatorstai, pyhäpäivä. Oli se toki tiedossa, mutta se ei ollut odotettu. Mietin kovasti sinä aamuna, että mitähän sitä oikein tekisi. Olin ollut tiistaina salilla ja innostunut juoksumatolla juoksemaan, kuten edellisessä postauksessa kerroinkin. Sinä iltana eikä seuraavana aamuna ollut mitään kipuja ja olin vähän venytellytkin jalkoja, mutta puolen päivän aikaan seuraavana päivänä eli keskiviikkona iski pohkeisiin sellainen jumituskipu, että mietin, millä ilveellä sen saisin pois ja miksi se sitten vasta iski, 18h päässä juoksemisesta. Tiedä häntä. 

Illalla koitin venytellä pohkeita, mutta torstaina mietin sitten, josko menisin näyttämään niitä hierojalle, kun torstainakaan pohjejumit eivät olleet mihinkään hävinneet. En ole ollut jalkahieronnassa ja ajattelin, että pitää ajella säärikarvat, ettei hierojan tarvitse hieroa piikikkäitä jalkoja (vaikka miehet eivät kyllä ajele ja heidänkin jalkojaan hierotaan, hmm), mutta sitten kun tulin iloisena suihkusta pois, niin vapaana olleet hieronta-ajat olivatkin menneet ja sitten harmittelin, että voi höh, kun olisin halunnut hieronnassa käydä. No ei voi mitään. 

Kävelin sitten kivistävillä jaloillani jonkin ajan päästä salille. Varsinkin portaita alaspäin astellessa sattui. Salilla oleminen ei innostanut kahta laitetta enempää, kun ei siellä oikein muitakaan ihmisiä ollut, joten lähdinpä sitten hakemaan lohdukseni frappuccinoni ja pullani, joita olin koko ajan ajatellut. Sitten lähdin kävelemään. 

Kävelin parisen tuntia jollen yli ensin keskustasta Erottajan läpi Punavuoreen, sieltä jatkoin Eiran läpi Eiranrantaan ja Eiranrannasta Kaivopuistoon, kunnes Henrikinkirkon kohdalla hyppäsin ratikkaan ja köröttelin sillä takaisin keskustaan ja kaupan kautta kotio. Siinä kävellessä, auringon paistaessa ja pitkästä aikaa Scandinavian music groupia kuunnellessa harmitus alkoi poistua. Oli sentään nätti päivä ja pääsi kävelemään. Vaikkei tavannutkaan ketään tuttua, niin tapasin tuttuja naamoja jälleen seuraavana päivänä. Aina voi soittaa jollekulle ja lähettelinkin viestejä ystäville, kun aloin kovasti kaipaamaan ystäviäni, joita en ole pitkään aikaan tavannut. 

Aina pitäisi ajatella itseään onnekkaampana kuin monia muita maailmassa, koska se on totta. Se että jokin asia menee sivu suun tai ettei ehtinyt johonkin tai ei ollut niin sosiaalinen päivä kuin olisi toivonut eivät ole niin kovin suuria asioita. Hetken ne toki harmittavat, mutta sitten pitää ajatella vaikka, mistä asioista on sinä päivänä kiitollinen. Olin varsin kiitollinen sinä päivänä musiikista, auringosta, siitä että voin olla ulkona, kävellä ja nauttia päivästä, ottaa kivoja kuvia. Sekin että minulla oli ylipäätään varaa ostaa sellaisia herkkuja kuin frappuccino ja kookos-vaniljapulla, joita en välttämättä tarvinnut, mutta pystyin ostamaan, kun teki mieli ja halusin. Me suomalaiset olemme niin pirun etuoikeutetussa asemassa moniin maihin nähden, ettei kenenkään pitäisi valittaa. Aina saa valittaa toki, mutta sitten asialle pitää tehdä jotain - jos voi. En ala vetämään kärpäsestä härkästä, enkä väittämään, etteikö jokaisella olisi välillä harmituksia. Ne kuuluvat elämään. Välillä pitää olla alamäkeäkin, että voi iloita monin verroin ylämäestä tai kultaisesta keskitiestä. 

Se torstai-päivä on mennyt jo ja olin onnellinen perjantaista. On kyllä pöhkövä olla vapaapäivä välissä, sitten yksi päivä töitä ja jälleen pari vapaapäivää. Mieluummin ne ottaisi peräkkäin, muttei voi käpälöidä kalenteria. Päivä alkoi pienellä harmituksella, mutta aurinko paistoi risukasaan ja risukasa hävisi.

Kaurapuuro-aamut vaihtuivat smoothie-aamuihin. Kaurapuuro alkoi tökkiä siinä kohtaa, kun pitäisi samaa aikaa suoristaa tukkaa, kammata naamaa ja valmistautua töihin, kun vielä vähän kuuma ja runsas puuro odottelee pöntön päällä. Paljon helpompi, kun surauttaa smoothien ja vetää sen ykkösellä alas, niin jää aikaa muuhunkin. 

Smoothien voi tehdä monella tavalla, mutta tällä kertaa tein tällä kaavalla: puolet alpro high protein - soijarahkasta, raaka kananmuna, banaani, pieni purkki ananasta. Lisäksi söin muutaman mansikan ja pensasmustikan. Kahvin kanssa alpro soya professionals ja yksi tumma 86% suklaanpala.

Tänä aamuna kävin suihkussa, jonka jälkeen nautin smoothien ja kahvin rauhassa samalla katsellen Will & Grace - sarjaa Viaplaysta ja korjaillen vanhojen postauksieni tekstitasauksia. Sellainen projekti tällä hetkellä menossa. Luen myös vanhoja postauksia alusta asti tähän päivään, mutta niitä korjatessani tästä päivästä kohti ihan ensimmäistä tulee pikaisia muistoja mieleen, vaikka niitä vain nopeasti silmäilee. Oli todella yllättävää huomata, että olen ilmeisesti ohimennen käynyt Hietarannassa pari vai kolme vuotta sitten, kun etsin jotain paikkaa. Se on jotenkin niin outoa ajatella sillä tänä vuonna, kun aloin käymään Hietsussa ja saapuessani sinne ekaa kertaa ajattelin, että "vaau mikä paikka ja kuinka iso taivas on ja kuinka pitkälle meri siintää" eli kuin näkisin sen paikan ensimmäistä kertaa. Meninköhän aiemmin sitten vain jotenkin ohi tai sitten oli tosi kylmä ja pilvinen päivä ja halusin nopeasti pois, jos en muista sitä.

Toisessa kuvassa istuskelen ratikkapysäkillä odottamassa ratikkaa, jolla pääsisin lähelle Hietarantaa. Otin minidigijärkkärini mukaan, mutta en muistanut sen muistikortin olevan edelleen tietokoneessa kiinni, joten otin sitten kuvia jälleen puhelimellani. Harmittaa todeta, että silloinkin kun kovasti yrittää ottaa kameran mukaan, että saisi hienoja kuvia ei se sittenkään onnistu. Melkein harmittaa, että menin hankkimaan tuon objektiivin, kun löysin kännykkäkamerastani uuden toiminnon, jota nyt todella mielelläni käytän. Pitää vain opetella käyttämään uudestaan minijärkkäriä ja olla unelmoimasta sähköpotkupyörästä. Tai saahan sitä aina unelmoida. Sillä olisi niin helppo vain lähteä kotiovelta johonkin suuntaan äx, nousisi kyytiin, painaisi nappia ja olisi nopeasti jo muutaman sadan metrin päässä.

Hietsussa oli paljon ihmisiä, mutta enemmän ihmettelin sitä lentopallokenttien määrää. Siellä oli niitä ihan liikaa. Veivät liikaa pinta-alaa rannasta. Kunpa joku asiasta vastaava tajuaisi sen ja vähentäisi niitä edes kolmella. Ei siinä ole mitään jännää, että suurin osa rannasta on lentopalloa, kun se on nimeltäänkin uimaranta. Minne ne ihmiset sitten mahtuvat? Kirjoitan tämän vain puoliksi tosissaan.

Olin pienen hetken ulkokuntosalilla apinoimassa, kunnes lähdin kävelemään kohti keskustaa.

Tuttua reittiä Iso Roobertinkatua ja Erottajaa pitkin tottakai. Diananpuistossa on valtavasti ihanan rehevää kasvistoa niin kuin ihan kaikkialla tällä hetkellä ja monen värisiä tulppaaneja. Oli jännittävää huomata, että jotkin paikat, jotka eivät olleet viime kerralla auki olivat nyt avoimin ovin ja Stockmanniinkin pääsi sisälle lauantaina, olin ihmeissäni. Pikkuhiljaa alkaa kaikki jälleen avautumaan. Lempikahvilani avautuu ensi maanantaina ja moni muu sitten ensimmäinen kesäkuuta.

Tänään oli kyllä huippu päivä sään ja fiiliksen puolesta ja ihanasti kuvailuttikin. Käpyttelymatkan pituudeksi tuli 7,2 kilometriä, jonka jälkeen Jungle juice barista nappasin proteiini- ja hiilaripitoisen Coco nutsin nestemäiseksi lounaaksi. Sitten kävin salilla tekemässä vatsalihastreenin ja jalkatreenin. Huomenna on käsien, selän ja hartioiden vuoro.

Tänään pää alaspäin roikuttuani muutamaan otteeseen huomasin, että hajuaistini on parempi kuin moneen viikkoon. Tarvitsen vain siis jonkin verran ylösalaisin hengailua, että oudot nesteet nenässäni vapautuvat ja voin haistaa paremmin. Haistoin tänään monia hajuja kaupungilla, jotka toivat kaikenlaisia pikkumuistoja mieleen. Elämä on paljon ihanampaa kaikilla aisteilla.

Nyt suihkuun, vähän rumsteerausta naapurien iloksi, vaatteet lattioilta kaappiin ja pyykkikoriin, tiskatakin pitäisi. No onhan tässä aikaa, huominen vielä vapaapäivä, jee! Verensokerin tasaannuttua energiatasokin nousi jälleen huimasti. Otin myös aamulla rautatabletin vitamiinien lisäksi, sitä pitäisi muistaa nauttia aina välillä varsinkin tähän aikaan kuusta. Saattoi olla osa torstain tunnelmastakin raudan puutteesta johtuvaa. Ei märehditä sitä enää. 

Ihanaa viikonlopun jatkoa! Kesä on tulossa! :)

Treenaamisen ilosta ja ilmenneistä hyödyistä

Ai että! Nyt on tiistai, mutta tuntuu ihan maanantaita. Hyvällä tavalla kyllä. Tiedän, että on tiistai ja muistan eiliset tekemiset, kun näki työpaikalla ihmisiä, joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Joskus kuluu aikaa, että näen joitakuita, koska olen yksiköiden välillä kiertävä henkilö. Olin eilen myös ihanassa hieronnassa.

Kirjoitin tätä ollessani matkalla töistä kotiin hyvän fiiliksen ja raukeuden täyttäessä joka solun. Kävin salilla ja lähtiessä harmitti, että villasukat jätin töihin, sillä lähtiessä salilta huomasin, että oli alkanut sataa. Kun ei ole kumisaappaita, niin villasukat olisivat pitäneet varpaat kuivina lenkkitossuissa. Ei haitannut, kun tiesin, että kotiin tullessa kuitenkin pääsisin lämpimään suihkuun. 

Poistuin ratikasta kaupan kohdalla hakien postiautomaatista Hyvinvoinnin verkkokaupasta tulleen paketin (sen sisällöstä kerron toisessa postauksessa) ja kaupasta jotain iltaruokaa. Vesi satoi täyttäen ratikkakiskoja ja muodostaen yhä suurentuvia lätäköitä kadulle. Sataa, mutta rakennuksen seinästä näkyy, että jossain paistaa aurinko. 

Aamulla ajattelin, kun yläselän ja hartian lihakset olivat vielä arkoina edeltävän päivän hieronnasta, että voiko ollenkaan mennä salille tai voisiko tehdä vain alakropan treenin rasittamatta yläkehoa. Arkuus oli kuitenkin salille töiden jälkeen tullessa poissa ja päätin sitten, jos hetken olen juoksumatolla kuunnellen musiikkia. Siinä juoksumatolla juokseminen tuntui tosi vaivattomalta ja kevyeltä, pidin vauhtia 9-9,5km/h ja välillä hyvän kohdan tullessa musiikkikappaleessa nostin vauhdin hetkeksi 11:een km/h, kunnes laskin sen jälleen 9,2:een km/h. Välillä pidin minuutin puolentoista taukoja pari jollen kolme, mutta teki mieli vain jaksaa juoksemista, kun ei missään tuntunut pahalta ja pyyhälsin kolme kilometriä parisenkymmenessä minuutissa. Lisäksi tein vatsarutistukset, roikuin selkää mauksi ja nostin jalkaprässillä 60kg 3x10 kertaa. Sen jälkeen oli superhyvä fiilis istua ratikassa, katsella maisemia ja kuunnella musiikkia.

Käytyäni kaupassa ostamassa ruokaa ja tultuani kotiin vasta muistin, että unohdin ottaa paketin pakettiautomaatista kaupassa. Mietin, olisiko pitänyt vain luopua ajatuksesta ja kokeilla uudestaan vasta huomenna, mutta ei. Päätin lähteä, kun oli vielä puolet ulkovaatteista päällä ajatuksen ilmestyessä mieleen. Yksi tämän treenaamisen uusista kivoista puolista on, ettei enää laiskostuta vaan ennemmin nykyään menee kuin meinaa. Sain myös vetää uudestaan kaupassa käydessä keltaiset kumpparit ja keltaisen sadetakin päälle, vähän lisäpiristystä, kun piti mennä takaisin kauppaan. Tänäkin aamuna oli jännä, kun tykkään pedata sänkyni joka aamu, kun se on sitten siistin eikä rähjäisen näköinen, niin kävin kulman takana keittiössä ja huomasin sänkyni pedattuna, niin ilostuin. Teen sen niin nopeasti, että aamupöhnässä joskus saattaa unohtaa tehneensä sen. Myös on mukavaa, jos tiskaa ne muutamat astiat illalla ennen nukkumaanmenoa, niin aamulla on vastassa kivan siisti pesuallas ja köökki.

En tiedä, onko kyseessä treenaaminen (salien ollessa kiinni pidin kiinni treenaamisesta ja aloin pyöräillä ja kävin ulkosalilla, mikä oli kivaa), riittävä nesteytys, luonnon herätessä eloon ja ihastellessa joka päivä vain kaunistuvaa luontoa, valoisuuden kasvava määrä vai mikä. Vai alkoiko se 3-5 viikkoa sitten, kun en enää tuntenut halua syödä herkkuja eli olen onnistunut jatkuvasti pitämään verensokerin tasaisena. Ja joka päivä menee tosi helposti yli pari litraa vettä alas kurkusta ja olen valkoista jääteetäkin juonut. Vihannesten ja hedelmien sekä marjojen syönti on lisääntynyt. Kasvojenkin iho on kirkastunut ja terveen ja sileän näköinen. Ei tee mieli peittää kasvoja meikillä, vaan sipaisen ripsaria ja olen valmis. Se on ollut joskus alusta asti yksi tavoitteistani, ettei tarvitsisi peittää tai piilottaa mitään meikillä, että iho voisi niin hyvin. Myös muualta kuin vain kasvoista iho ja koko keho on alkanut voimaan paljon paremmin. 

Olen myös salin avauduttua joka treenikerran jälkeen juonut veteen sekoitettavan proteiinijuoman. Kuuntelen kehoa. Mielestäni se on erittäin tärkeää, että kuuntelee kehoaan, kun se kertoo, mitä haluaa milloinkin. Pari kertaa se on vasta salilla kertonut, että tänään ei tasan tarkkaan treenata, niin sitten on vain kääntynyt ja lähtenyt pois. Minun on vaikea suunnitella, milloin pidän lepopäiviä, joten onneksi keho kertoo, jos sitä ei todellakaan huvita treenata, että meinaa jo mennä yli ja haluaa mieluummin levätä. Se kertoo myös, milloin kaipaa vähän lisäenergiaa erilaisin tuntemuksin - joskus onkin meinannut mennä heikotuksen puolelle, kun ateriaväli on venynyt liian pitkäksi.

Hymyilen nykyään paljon enemmän kuin ennen. Nauran myös enemmän kaikelle. Olen toki ennenkin hymyillyt ja nauranut, mutta tuntuu, että nyt teen sitä paljon enemmän ja eloisammin sekä olo on paljon leikkisämpi kuin ennen. Leikkisyys ja leikkimielisyys on minulle yksi tärkeimmistä luonteenpiirteistäni ja tunnen voivani olla täysin oma itseni toisen seurassa, jos se ominaisuus kumpuaa esiin sen toisen ihmisen seurassa. 

Tuntuu myös, että ihmisten kanssa jutellessa ja vaikka jotain sarjoja katsellessa laittaa paljon enemmän pienimpiäkin muutoksia kasvojen ilmeissä tai äänen ja sanojen painotuksissa ja värissä merkille, mitkä naurattavat ja on alkanut nauraa jopa ironialle kaiken muun lisäksi. On kivaa nauraa toisten kanssa ja kun on mukavaa toisten seurassa. Olen jutellut monen ihmisen kanssa tänään. Tuntuu, että aina niinä päivinä, kun saa juteltua paljon ihmisten kanssa, niin ne päivät ovat onnistuneempia kuin puhumattomammat päivät ja saan iloa ihmisten kanssa puhumisesta. 

Kokonaishyvinvointi on parantunut, energisyys lisääntynyt ja sitä myötä myös onnellisuus.

Aivan ihanaa alkanutta viikkoa!

P.S. On jännää, miten teksti syntyy parhaiten juuri liikkeessä esimerkiksi ratikassa istuskellessa maisemia katsellessa, tarinoita tai musiikkia kuunnellessa tai veden virratessa suihkussa. Hassuinta on, jos on ideoinut hienoja ideoita suihkussa, niin heti veden katketessa ajatuksetkin tuntuvat häviävän. Pitäisiköhän sitä kirjoitella veden solinaa kuunnellen. Hassu ajatus.

P.P.S. Viime kirjoitukset ovat tuntuneet aika liian väkisin väännetyiltä, että ajattelin tehdä tällaisen lentävän fiilispohjalta rakentuneen postauksen, josta itsellenikin tuli paljon parempi mieli.

Pilvien tuijottelua

Maanantaina lopettaessani salitreeniä eräs uusi personal trainer kysäisi, josko haluaisin ilmaisen kehonkoostumusmittauksen, niin ajattelin, että mikäpä siinä. Olin ollut sellaisessa syksyllä samalla salilla, mutta harmikseni en silloin ottanut kuvia muistoksi, että olisin tiennyt, miten olisin kehittynyt. 

Sain tietää rasvaprosenttini eri puolilla kehoa sekä lihasprosenttini. Aika hauskaa ajatella, että 54 kiloa kehon painostani on lihasta. Tänäänkin olin kilon vähemmän, mitä laitteessa näytti maanantaina, mutta painoni jojoilee jatkuvasti kahden kilon välillä. BMI eli painoindeksikin on viitteellinen, kun tuo 27.2 viittaisi lievään ylipainoon, mutta personal trainer tokaisikin sen, mitä olin juuri jokin aika sitten lukenut jostain sporttilehdestä, että BMI tosiaan on viitteellinen, eikä se tarkoita, että olisi oikeasti ylipainoinen, jos se paino tuleekin lihaksen muodostumisesta ja kasvamisesta. 

Tänäkin kesänä oloni on parantunut huimasti, olen energisempi kuin ennen, ihoni voi huomattavasti paremmin, olen kiinteytynyt selkeästi ja paino edelleen pysyy samana. Silloin painoindeksilukemalle voi sanoa piut paut, jos on itse tyytyväinen omaan peilikuvaansa ja oloonsa kehossaan. Tärkeintähän on olla terve ja tyytyväinen.  

Yhden asian muistan viime vuoden mittauksesta: että lepoaineenvaihdunta oli vähän yli 1300 eli aika normaali 2000kcal päivässä syövälle naiselle. Tällä kertaa kuitenkin lepoaineenvaihdunta oli lähes 1700kcal eli huomattavasti parantunut treenin ja ruokavalion takia. Personal trainer tokaisikin, että saan rauhassa syödä 2400 kcal päivässä, mikä on kyllä todella paljon. Kerroin hänelle, että on ollut paljon enemmän nälkä viime kuukausien aikana ja tekee mieli vain syödä maha täyteen normaalia ruokaa höystettynä runsaammalla kädellä vihanneksia, eikä mitään herkkuja. Aikamoista. 

Herkkuni on tällä hetkellä jokapäiväinen välipalani aamiaisen ja lounaan välillä eli Barebellsin patukka. Ei minun tee mieli herkkua, mutta tunnen nälän yltyvän ja ikään kuin verensokeri hakeutuisi alaspäin, saattaa alkaa hieman heikottaa, mutta kun otan pari haukkua patukasta aamupäivällä, niin jaksan lounaaseen asti. Loput patukasta syön välipalan aikaan 2,5 tuntia lounaasta ja lisäksi jonkin hedelmän ja alpro soyan proteiinirahkan. Seuraavan isomman ruoan syön 17-19 aikaan, mutta saatan syödä vielä jotain pientä välissä. Syön kehon viestinnän mukaan. Ei ole pitkään aikaan tehnyt mieli mitään pullaa tai vastaavaa. Joskus huomaa pienen väsymyksenkin häviävän siinä, kun saa ruokaa ja verensokeri tasaantuu. Kahvi tai nukkuminen ei ole aina vastaus. Joskus väsyneenä voi mennä harrastamaan liikuntaakin tai juoda vähän enemmän vettä, että pää jälleen kirkastuisi.

Sörnäisissä on vihdoin loppunut tietyöt, tiet saaneet uuden pinnan, mutta tietyöt jatkunevat vielä jonkin matkan päässä.

Tällä viikolla on ollut aikamoista pilvien tuijottelua, kun on ollut aika kummallista säätä auringonpaisteen, lumisateen, rakeiden, "jalkarättien", tuulen, pilvisyyden ja vesisateen välillä. Aina on ihanaa, kun sade loppuu ja tulee aurinko esiin, kunnes tunnin päästä pilvet jälleen kasaantuvat ja alkaa uusi vesisade. Ei osaa säätila oikein päättää, mitä pitäisi olla, kun yrittää laittaa talvea vielä toukokuussa. Nämä kuvat ovat samalta päivältä.

Hankin itselleni muuten vain kukkia kotiin omaksi ilokseni.

Yllätin itseni tällä viikolla juoksemalla ekaa kertaa salilla sitten joulukuun. Viime kerralla yskitytti jonkin vartin sen jälkeen, muttei tällä kertaa yhtään mitään tapahtunut. Ensin olin vartin crosstrainerilla ja sitten 23 minuuttia juoksumatolla. Olo oli aivan huikea sen jälkeen. Harmi kyllä edelleen vasen sieraimeni vuotaa suolavettä kerran päivässä, kun laitan pään alaspäin. Tosi kurjaa, kun renkaissakin salilla roikuin ja menin ympäri, niin pieni noro suolavettä valui sieraimesta. Yritä siinä sitten äänettömästi imitoida, että tämä on jokapäiväistä, eikä kyse ole mistään sairaudesta. Jatkunut siis joulukuusta asti, vaikka tällä viikolla tuli mieleen, että kyllä on ollut joskus ennenkin outoa nenäsuolanesteen vuotoa ilman flunssaa, muttei yhtä usein. Viimeksi lääkärissä tämän vuoden alussa käydessäni nuori lääkäri ei nähnyt nenässä mitään sinne laitteella kurkistellessaan. Ystäväiseni sanoi, että se saattaa olla nestekertymä poskiontelon taskussa. Tiedä häntä, mikä ihme on. Ei siis ole mitenkään haitallinen vaiva, mutta vähän kiusallinen tällaisena maailman aikana. 

Hankin myös kivan värisen uuden humble brush - hammasharjan itselleni. Siinä mainostettiin Pridea kyljessä, mikä on periaatteessa ymmärrettävää, mutta silti vähän omituista.

Pilviä ja auringonpaistetta. Tykkään käyttää värikkäitä vaatteita niin kuin varmasti kovin moni muukin, mutta sateenkaariväritys on saanut hyvän ja huonon merkin itselleen: että nykyään jokainen viittaa sateenkaaren väreillä Prideen eli seksuaaliseen sukupuolivähemmistöön, mutta myös kaikkeen erilaiseen, mutta pääasiassa sateenkaariväritys yhdistetään seksuaali-vähemmistöihin. Ei siinä ole tietenkään mitään vikaa, mutta aina sitä miettii, mitä vaikka kaduilla ajatellaan ihmisistä, jotka ovat pukeutuneet sateenkaaren väreihin - aika nopeasti ajatukset yhdistyvät Prideen. Kaikki värit ovat kaikille sallittuja ja jokainen pukeutukoon, miten tykkää. Pitäisi vain hukata ennakkoluulot ja olla yleistämättä.

Aamupalani tällä hetkellä. Basic pohja kaurapuuro veteen tehtynä, sekaan sekoitettuna margariinia ja maapähkinävoita, banaanien lisäksi mansikoita ja mustikoita, päälle hunajaa.

Pitkästä aikaa kävin ennen salia eilen lähes nälkäheikotuksen partaalla hakemassa Jungle juice barista sen jälleen auettua uutuuden nimeltä King kong coffee. Otin sen suuremman proteiinipitoisuuden ja banaanin takia. Lisäksi siinä oli kahvia ja lakritsiuutetta tai jauhetta, ties mitä kaikkea. Nälkä ja heikotus hävisivät ja sain tehtyä kivan treenin salilla. Kotio tultua toki söin kunnon ruokaa.

Eilen salin jälkeen kävin vielä kävelyllä ja takaisin tultua hyppäsin junaan ja kävin Leppävaaran Prismassa ruokaostoksilla. Tullessani kotiin käänsin sänkyni, kun mietin, olisiko sillä unen laadulle ja niskakivuille helpotusta, kun välillä nukkuu toisella kyljellä. Minulla on tapana nukkua seinää päin, jos nukun kyljelläni, mutta helpoin tapa nukahtaa on selällään. Helpoin tapa jatkaa nukkumista on kyljellään. Jokainen on niin yksilöllinen. Joskus harvoin sitä herää vatsaltaan ja ihmettelee, miten siihenkin on pyörähtänyt ja käsi ihan puutunut. Pienenä en koskaan nukkunut mahallani.

Oikeastaan ei ollut sen kummempia juttuja kerrottavana. Sydän pakahtui, kun asiakas sanoi silmiäni vihreiksi - kovin harva sen huomaa ja se riippuu päiväsajasta, valoisuudesta ja ties mistä. Äidilläni on enemmän vihreät silmät ja isälläni tummemman ruskeanvihreät. Miulla on usein latten tai hasselpähkinän väriset, punaisuuden yllättäessä vihreämmät ja joskus toinen ruskeampi ja toinen vihreämpi, harvoin jopa lähes keltaiset. On niin jännittävää, miten silmien väri voi muuttua valoisuuden, ihon punakkuuden, ilman lämpötilan, tuulen ja jopa meikin mukaan. Heillä siis joilla on eye color hazel . Aina kun katselen ihmisiä silmiin, niin tiedän ensimmäisen tapaamisen jälkeen, minkä väriset silmät heillä ovat - samalla kun juttelee ja kuuntelee, opiskelee myös iiriksen väriä, jokaista satunnaista pilkkua ja säiettä.

Saa nähdä, mitä uusi viikko tuo tullessaan. Aika jännää, että helatorstai tulee katkaisemaan viikon ja sitten menee vielä perjantaina töihin ihmetellen, mikähän päivä taas onkaan. Minulla menee joskus päivät sekaisin, jos vaihdan työssä talojen välillä. Kun saa olla pidemmän aikaa samassa paikassa, niin aika tuntuu kuluvan nopeammin. Viikko vielä niin yksi lempikahviloistani avaa jälleen ovensa. Yritin mennä eilen kirjastoon, kun kertoivat olevansa auki, mutta ainoastaan aineiston palauttamista varten, höh. Olisin halunnut mennä lueskelemaan lehtiä kirjastoon. Onneksi on edelleen sanomamedia tabletilla, niin voin siitä jotain lukea, mutta olen viime aikoina myös jotain tarjoushinnalla myytyjä lehtiä ostanutkin.

Mukavaa viikkoa kaikille!