Koko viikko ulkoilua - kuvapostaus

Tänään en jaksa. En halua. Ei tekstiä synny. Tekee mieli tuijottaa kattoa. Miettiä, mistä tulee lasin läästimisen ääni yläkerrassa. Jospa joku pesee ikkunaa.

Tällä viikolla on tapahtunut paljon sellaista, mistä haluaisi kertoa ja jakaa, muttei voi. Liian salaista, henkilökohtaista ja luottamuksellista. Siksi mietinkin, mistä kertoisin, etten mitään paljastaisi.

Tällä viikolla olen välillä kuunnellut vain hiljaisuutta ja opetellut uudestaan lukemaan, katsonut vähemmän sarjoja ja elokuvia. On alkanut enemmän kiinnostamaan kaikki, mitä luen - tai ei kyse ole oikeastaan siitä. Nykyään pystyy vain jostain syystä keskittymään paremmin koska aina olen ollut kiinnostunut vapaasti lukemastani aiheesta, mutten ole pystynyt keskittymään mielikuvituksen laukatessa. Luulen myös tämän hetkisen työilmapiirin liittyvän siihen, että nykyään jos vähänkin hymyilyttää, niin hymyilen koko hammasrivistölläni. Olen saanut tällä viikolla huononkin uutisen tosin, kerron siitä kohta.

Tällä viikolla olen ottanut paljon kuvia, käynyt kuvausreissuilla, saanut uuden objektiivin vanhaan minidigijärkkäriini. Annan kuvien puhua puolestaan. Ihan kohta. Kuvia kertyi 150, joten pitää vähän karsia ja laittaa Turun muistokuvat vuodelta 2014 vaikka eri postaukseen.

Vielä matkasta Turkuun ja takaisin sekä sen jälkeisestä kävelystä kaupungilla väsyneenä, mutta haluan silti kertoa tästä viikosta, kun on vielä muutama tunti tätä viikkoa jäljellä.

Ennen sitä pesen matkatomut pois.

Värjäsin tyvenen astetta tummemmaksi. Sunnuntaina viime postauksessa kerroin lähteväni pyöräilemään. Pyöräilin Hietsuun ja siellä ulkosalilla apinoin ja nostelin painoja tapani mukaan. Harmikseni löin pääni yhteen puomiin tehdessäni kuperkeikkaa renkailla. Päätin lopettaa treenin siltä päivältä siihen, vaikkei enää pää jomottanutkaan ja luin hetken Kuntoplus-lehteä ennen kuin lähdin jälleen pyöräilemään. Odotin siis varmistuakseni, että jomotus loppuisi. Vielä ennen kotiin menoa jäin ihastelemaan ihanaa sunnuntai-ilmaa Pitkänsillanrantaan.

Sen päivän eväät. Broilerinakkia, maksalaatikkoa, mustikoita, porkkana, kurkkua, tomaattia ja viinirypäleitä sekä proteiinijuoma, maustettua vettä. Sinä päivänä olin monta tuntia ulkona ja kokeilin vain, voisiko pitää tv-kuvaruuduttoman päivän ja näin tein. Yleensä ruokaa syödessä katselen jotain ohjelmaa viihdykkeenä/seurana, mutta nyt vain luin lehteä, joka oli vielä jäänyt kesken. KuntoPlus on kyllä mielestäni kuntoiluun liittyvistä lehdistä ehdottomasti paras ja täynnä asiaa.

Yhden toisen päivän ruoka. En tiedä, mitä siinä broilerimakkarassa oli, josta sain punoitusta ja kutinakirvelyä käsiini avatessani sitä kuorta, mutta myös noiden broilerikoipien nahkaa irrotellessani alkoi tuntua kihelmöintiä käsien iholla, johon se koski. Tietääkö joku syyn tähän? Epäilen vahvasti allergiaa johonkin mausteeseen, öljyyn tai säilöntäaineeseen.

 

Tämä viikko on mennyt aamupainotteisesti ja hyvin paljon ulkoillessa. Olen herännyt samaan aikaan kuin linnutkin kuuntelemaan heidän päivän ensimmäisiä sikermiään. Ensi viikko meneekin iltapainotteisesti, vaikkei iltavuoroni olekaan kovin iltailta, mutta saa koisia pari tuntia pidempään. Yhtenäkin päivänä heräsin puolitoista tuntia ennen herätystä, neljältä. No mikäs siinä ollessa. Mieluummin herää ilman herätystä kuin herätyskellon pimputukseen, kun uni on vielä kesken.

Cold brew on aamuisin lähtenyt mukaan, mutta tällä hetkellä mietin, että mitähän mie sillä kahvilla teen, kun ei tunnu menevän alas asti kuin pari hörppyä ja sitten kuumana se jääkin jäähtymään ja valmiiksi kylmänä jonkin aikaa juotuaan miettii, pitääkö se oikeasti juoda loppuun.

Yhtenä päivänä vedin crosstrainerilla puolessa tunnissa 368kcal ihan vain koska harmistutti kovasti eräs asia: yksi tämän hetken elämäni lempihenkilöistä päätti myös vaihtaa paikkaa, enkä tiedä, näenkö häntä enää lainkaan. Kaksi tärkeää lähtee peräkkäin, niin on se jo kummallista. Hän oli sellainen ihminen, joka ei oikeastaan ollut ystäväni, mutta olisin kovasti halunnut hänestä sellaisen ja tunsin aina oloni ja itseni paremmaksi hänen seurassaan aina kun kävin hänen kanssaan höpöttämässä ja sain myös voimaa hänen hymyilystään ja olemisestaan. Hän teki minusta myös sosiaalisesti  rohkeamman ja aloin muillekin paikan tyypeille jutella enemmän. Siitä kehkeytyi pieni runonenkin. Myös toinen paikan lempityypeistä lähtee ensi viikon jälkeen ja se tekee minut surulliseksi.

Sinä autat minua 

jaksamaan, viitsimään,

pystymään, uskomaan 

Välillä siihen riittää vain

tervehdys ja ihastuttava hymy

Ystävällisyys

saa aikaan

suurenmoisen voiman

Sinä salitreenikertana vedin myös normaalia suuremmilla painoilla adrenaliinihyöyn ottaessa minusta vallan ja seuraavana päivänä olikin kipeät yläkehon lihakset. Huomenna mietin, josko uskaltaisi salilla pitkästä aikaa käydä juoksemassa matolla. Samana iltana edelleen koin turhautumista ja piti päästä lenkille Töölönlahden ympäri. Kyllä ehdottomasti kannatti lähteä ihanalle iltalenkille, kun tuntui, että taivas ja vesi olivat ihan hopeisia ja tuli nähtyä livenä lintuja, joita on nähnyt vain lintukirjoissa: jännä sorsapariskunta jonka uroksella oli punainen pää ja valkoinen laikku edessä (ilmeisesti tavi tai haapana), nokikana ja pari silkkiuikkua (tekevät pesää siellä). Oli siellä tavallisia sinisorsia, pari joutsenta, lokkeja, tiiroja ja kanadanhanhia (missäpä niitä ei olisi). Lisäksi kävin kiipeilyleikkipuiston apinoimassa ympäri sekä otin "uuden" kamerani mukaan.

Seuraavaksi sillä otetut kuvat.

Torstai-aamuna sain taas nauraa itselleni. Lähtökuopissa tänä aamuna meinasin vetäistä aamutakin välitakin päälle. Huomatessani asian puolivälissä kun hiha oli jo paikalla ja huomatessani väärän takin nauroin vain itselleni ja vaihdoin oikeaan takkiin. Joidenkin reaktio itselleen voisi olla samankaltaisessa tilanteessa "mikä v*ttu mua vaivaa!?", mutta se on vain aamuhöpöyttä ja kehon ja mielen automaatiota. Aamuhöpöydessä ei ole mitään pahaa. Jos oman elämänsä Ms Bean aina harmistuisi kömmähdysten sattuessa, niin saattaisi olla masentunut. Itselleen on hyvä osata nauraa, sanotaan.

Lauantai-aamuna lähdin puolen tunnin päästä heräämisestä lenkille Töölönlahden ympäri ja vasta tultuani takaisin kotia söin aamiaista. Nämä kuvat ovat siltä aamulta Panasonic Lumixilla otettu. 

Loput ovat kännykkäkameralla Samsung A5:lla otettu. On kyllä huippua, kun on kevät!

Aamulenkin jälkeen kävin kaupan kautta ja sitten kotio. Luulin ensin ottaneeni Noccon tölkin, mutta se olikin Lohilon. Nämä Noccot ja Lohilot tuntuvat olevan tällä hetkellä jonkinlainen trendi. Sisältävät vitamiineja eri tavoin toisistaan, mutta ovat ns. urheilijoiden energiajuomia, molemmat sisältävät kofeiinia, eikä niihin ole ympätty ylimääräistä sokeria.

Eilen lähdin 15:40 Onnibussilla kohti Turkua, josta äiti ja velipoika noukkivat minut kuudelta saapuessani perille. Söimme makaronilaatikkoa, pelasimme korttipeliä ja katselimme leffaa. Tein sohvalle itselleni sohvatyynyistä majan, kun olohuoneen puolella piti nukkua.

Äiti oli tehnyt täytekakkupohjan valmiiksi, joten tänä aamuna askartelimme veljen kanssa siitä täytekakun ennen kuin menimme "herättämään" äidin. Vatkasin kermavaahdon, tein toiseen kerrokseen banaani-kermavaahtomössön ja silitin loput kermavaahdot kakun päälle ja asettelin kahvikarkit (äidin suosikkeja) kakun päälle. Veli leikkasi kakun sillä aikaa kun vispasin kerman, laittoi alemman kerroksen hillo-täytteiseksi, keitti kahvin ja kattasi pöydän.

Tämän päivän janojuomana toimi Puhdistamon mango kookosvesi.

Tänään saapuessani vähän vaille kolme takaisin Helsinkiin lähdin käppäilemään ensin kohti Punavuorta, sitten Eirasta Kaivopuistoon ja takaisin Punavuoren kautta keskustaan, kun oli niin kiva ilma. On kyllä hienoja rakennuksia Eiran alueella ja myös Punavuoressa ja Ullanlinnassa.

Otin tämän Twiningsin cold infuse for water bottles makuna passion, mango ja veriappelsiini. Sisältää myös white hibiscusta eli on vastaavanlainen Clipperin cold infusionin kanssa, mutta eri makua. Ja oikein mielekäs oli maultaan, kun maistelin tänään.

Nyt pitäisi alkaa nukkua. Tiedä, jaksaako lukea enää edes lehteä. Pää painaa sen verran.

Ihastuttavaa äitienpäivää, sunnuntaita ja voimia tulevaan viikkoon!

Vappendalia

Jos et halua lukea ärsyttävästä äidinkielestä, niin skippaa kuvien jälkeiseen tekstiin.

No niin, nyt on jälleen se aika viikossa, kun avaan tietokoneen ja kirjoitan jotain tylsästä elämästäni. Mietin, mitähän tällä viikolla on tapahtunut.

Vaihdoin viime viikolla Nextorysta Bookbeatiin ja olen tällä viikolla kuunnellut Ursula Le Guinin Maameren tarinoiden neljä kirjaa. En niitäkään ajatellut enää koskaan kuuntelevani, mutta kun huomasin lempilukijani Antti Virmavirran niitä lukevan, niin päätinpä sitten alkaa kuunnella.

Tuli todettua, etteivät ne olleetkaan niin tylsiä kuin muisti (tosin, miksi olisin teininä lukenut neljä tylsää kirjaa, pitkiä olivat kyllä) vaan Le Guin on oikeasti myös tosi hyvä kuvailemaan asioita.

Tykkään varsinkin sellaisista kirjailijoista, jotka kuvailevat paljon, vaikka on myös taitavia viihdekirjailijoita esimerkiksi Sophie Kinsella, joka kyllä varmasti jonkin verran kuvailee, mutta suurin osa menee hauskasti kerrotussa tarinassa ja dialogeissa.  

Ursula Le Guinin kirjoissa ei ihan hirveästi puhuta, mutta sitäkin enemmän kerrotaan, mitä hahmot ajattelevat ja miten he lentävät lohikäärmeiden luokse merten ja vuorten yli ja pystyy kuvittelemaan itsensä sinne. Pitäisi varmaan kuunnella muitakin fantasiakirjoja.

Lopetin fantasiakirjojen lukemisen ennen kuin tulin täysi-ikäiseksi. Sitä ennen laitoin aina kaikki kirjat, jotka olin lukenut ylös, mutta en jaksanut kirjoittaa ylös enää sadan kirjan jälkeen. Tällä hetkellä ties vaikka olen lukenut/kuunnellut kolmesataa kirjaa.

Joissain kohdin harvoin kyllä kuuli kirjan kieliasussa tehdyt virheet, mutta se on oma kommervenkkini ja myös iloni, että kuulen, onko lauserakenteessa jotain väärin tai onko sana väärin taivutettuna lauseeseen verrattuna. On toisaalta myös oma sisäinen vatutus joskus kuunnella ihmisten puhetta, kun en ole kasvupaikkani (Kaarina ja Turku) takia tottunut helsinkiläisiin lyhenteisiin ja sanoihin, jotka ovat joidenkin suussa turha tehostesana, mutta omaan korvaani kirosana kuten sika. Myös monia sanoja taivutetaan ihan pyllylleen täällä päin, mutta toisaalta minun pitää toitottaa itselleni jatkuvasti, että niin ihmiset ovat vain oppineet puhumaan, eivätkä ole niin kiinni vanhassa kielessä tai kirjakielessä kuin minä.

Joskus kuulen jotain englanninkielistä sarjaa katsoessani, että onpa pepulleen taas joku suomentanut tuonkin, kun kuulen, miten se on puhuttu ja miten se pitäisi suomentaa. Intohimoni ovat siis muutaman muun jutun ohella äidinkielen kielioppi sekä englanninkieli. Joskus vain tykkään kuunnella vaikka brittiläistä sarjaa Secret eaters tai supersize vs. superskinny, kun rakastan varsinkin brittienglantia ja heidän puheenpartensa on kuin hunajaa korvilleni - tykkään tosin myös muodonmuutossarjoista. Samalla kuulen jatkuvasti, miten pitäisi lausua oikein ja kehityn siinäkin. Jostain syystä ei vain osaa puhua hyvin englantia, jos tietää toisen olevan suomalainen, vaan englantia puhuu sujuvammin englantia puhuvalle.

Okei, meni ihan täysin hakoteille, mitä piti puhua. Toisaalta nuo asiat ovat sellaisia, joita minun pitää joka ikinen päivä kestää, mutta kestän ne hiljaa omassa päässäni, enkä enää mainitse niitä kenellekään ääneen. Otan kuitenkin yhden esimerkin, joka tuli tällä viikolla, jota vain nauroin: "fillaroida ihan sikana". Minun päässäni tämä muuttuu kuvaksi siasta pyöräilemässä - on se aika huvittavaa miettiä sikaa pyöräilemässä.

Olen vain niin tottunut puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, että aluksi ja vähän vieläkin ajattelen, että sana sika on tullut vittu-sanan tilalle. En nyt tiedä, kumpi niistä on parempi, molemmat ovat tehostesanoja ja omassa päässäni kirosana sekä eläin. Jos joku sanoo "Se oli ihan sairaan kivaa!" niin luultavasti vain sanon "aijaa", enkä piikitä perään, että olisi kivempi olla terveen kivaa. Toisaalta mietin, jos joltakin nuorelta kysyy, "mikä siinä on vikana", niin ymmärtääkö hän sen vian vikana vai ajatteleeko sanaa viimeinen ja menee hämmennyksiin. Myös sana vika suomennettuna viimeinen on tullut minulle uutena muutettuani Helsinkiin ja muut lentävät sijapäätteet, kuten "mä käyn pyöräileen", jolloin syön hattua ja pompin sen päällä mielessäni. Mutta juu, toisaalta menen hämmennyksiin ja toisaalta minua huvittaa pääni sisällä, miten ihmiset puhuvat. Keskityn siihen varmaan liikaa, mutta tykkään kuunnella ihmisten juttelua sekä jutella ja siksi toivoisinkin, ettei murteet koskaan katoaisi, kun puheenparsi on muuttumassa niin huvittavaksi.

Se siitä aiheesta, osasyy miksi en katso suomalaisia elokuvia tai sarjoja, koska tarvitsisin niihin tekstityksen. Tämä on oma kiroukseni ja intohimoni. Myös kirjoittaminen on intohimonani ja muutaman kerran olenkin kirjoja kuunnellessani miettinyt oman kirjan kirjoittamista. Nuorena kirjoitin muutamia tarinoita, mutta ne tarinat olivat korkeintaan 30-sivun pituisia, niin niitä pitäisi vain jotenkin paksuntaa ja luoda niihin lisää juonenkäänteitä, kuvailuja ja mielenkiintoa, jännitystä.

Jospa runokirjan joskus saan kustannutettua, niin olisin tosi iloinen. Nyt tyydyn vain kuuntelemaan kirjoja ja unelmoimaan.

Pitäisi kyllä joka ikinen kerta kirjoittaa kaikki ajatukset ylös. Se on vain vaikeaa. Joskus saa jonkun tosi hienon ajatuksen suihkussa, mutta heti kun suihkuvesi sammuu, niin ajatus häviää. Sama käy laululle. Toisinaan saatan laulella suihkussa, mutta heti kun vesi poistuu, niin olen hiljaa. Ei oikein voi ottaa suihkuun mukaan konetta, vaikka joskus äänikirjaa jopa sielläkin kuuntelen. Joihinkin tarinoihin jää koukkuun, varsinkin kun on alkanut kuunnella jännittävämpiä tarinoita.

No nyt lopetan, oikeesti (haha, eiku leikisti). No ihan tosissaan.

Nyt olen aamuisin ottanut mukaan tee-vesipulloon (siihen kuuluu kaksi alta kiinnitettävää sihtiä irtoteetä varten) Clipperin lemon, ginger & turmeric - cold water infusion - teepusseja ja yrittänyt juoda sen kahdeksan tunnin kuluessa. Eilen hankin tuon Twiningsin uuden infuso - teen, jossa on sitruunaa ja inkivääriä, kun eilen salilla sain pitkästä aikaa käyttäessäni porraslaitetta hien iholle sekä kaiherruksen kurkkuun ja keuhkoihin. Minulla on edelleen ollut aerobisen juoksun tai porrastreenin jälkeen hieman poltteen tunnetta keuhkoissa (mutten ole juossut sitten joulukuun, jollei bussille spurttia lasketa) sekä joka päivä edelleen tiputtelua nenästä, mutta nämä oireet alkoivat joulukuun alussa ja epäilen edelleen vahvasti pöly- tai homeallergiaa tai sitten jonkinlaista rasitusastmaa. Ken tietää. Eivät siis ole kahden viime kuukauden aikana tulleet vaan kestäneet jo pidempään. Pyöräily ei onneksi hengästytä tai saa sykettä liian korkealle.

Yritän opettaa itseni tykkäämään inkivääristä, kun en ole siitä oikein koskaan pitänyt paitsi joskus Ginger Joesta, mutta sitä en ole juonut neljään vuoteen. Inkivääri on terveydelle hyödyllistä ja niin on myös sitruuna sekä turmeric uusimpana.

Inkiväärin terveyshyödyistä voi lukea täältä. Sitruunan terveyshyödyistä voi lukea täältä sekä turmericin eli kurkuman terveyshyödyistä täältä. Olenkin tässä viikon sisällä huomannut, että iho on alkanut voimaan huomattavasti paremmin ja hampaat ovat valkoisemmat, mutta ne löytyivätkin sitruunan hyvistä ominaisuuksista. Lisäksi näissä kahdessa on teen hyvät ominaisuudet. En saanut selvää, mihin Twiningsin tee on tehty, mutta Clipperin tuote on valkoiseen teehen tehty. Mitä sitä ei terveytensä eteen tekisi, että voisi nauttia täysillä elämästä.

Kävimme katsomassa ihanalla säällä, josko sammakonkudun etsimisretkellä. Löysimmekin sitä aika paljolti. Pitää vielä odottaa muutama viikko, niin näkee pikkusammakoita.

Eräänä päivänä satoi räntää, lunta ja rakeita 12-15 välillä niin että hetken näytti siltä kuin olisi talvi. Sinä päivänä mietin, että luonto antaa meille takatalven, että edes kerran näkisimme, miltä oikea kevään tulo oikeasti näyttää. Iltapäivällä, kun pääsin töistä ja kävelin junalle, niin aurinko oli jo suuren osan lumiräntärakeista sulattanut vesilammikoiksi ja kuivaksi maaksi. Lätäköistä heijastuva aurinko on aina kirkkaampi ja piti laittaa aurinkolasit silmille samalla, kun ihasteli tätä kevään tuloa veden tippuessa ylärännistä ja alaränniä pitkin kaivoihin. Siltä kevät näyttää lumen sulaessa. Muistan vieläkin, miten jääpuikot pikkuhiljaa sulivat tiputellen vesipisaroita auringon valossa ja käytti ekan kerran keväällä uusia lenkkareita. Tänä keväänä ehdin eilen käyttää toisiakin paljasjalkajuoksutossujani eli lenkkareita. Ovat ihanat Niken liilat paljasjalkakengät.

Eilen kävin Isossa Omenassa laittaen metrossa liilat nauhat, jotka olivat olleet ruskeissa syyskengissä kiinni, takaisin lenkkareihin, ja hakemassa aamupäivällä hiusvärin ja värjäsin hopeiset hiukset (kyllä, täysin kiiltävän hopeisia, ei harmaita) näkyvistä. Yritin jotain hienoa pelkkää tyvikasvua saada tummemmaksi ja olisi jäänyt muu tukka vaaleamman ruskeaksi, mutta aika tumma koko tukasta tuli. Kyllähän se aina haalenee. Tiedä vaikka taas innostuisin vaalentamaan kesällä.

Yhtenä päivänä näin hienon auringonlaskun ja hyppäsin ratikasta pois Hakaniemen kohdalla. En saanut enää auringosta kuvaa, mutta auringon viime säteiden valaisemista taloista toisella puolella rantaa kylläkin. Aika hienoa, kun rakennukset ovat auringon lämmittämät ja muu maisema harmaata.

Salin jälkeen torstaina olo ihanana ja auringon paistaessa. Ajattelin, että työläisten juhla on huomenna, joten vapaapäivä edessä. Oli kivat vappukemut, juhlittiin tanssien ja äpöstellen. Tällä hetkellä tuntuu, että siitä päivästä on tosi pitkä aika. Perjantai kun oli jostain syytä niin pitkä, että tuntui kahdelta päivältä ja eilinen tuntui jatkuvasti sunnuntailta. Piti eilen illalla muistuttaa itselleni, etten hätäänny aamulla, että olisin myöhässä töistä. Vaikka olisin halunnut eilen tänään jo olevan maanantai. Pääsen vihdoin ensi viikolla hierontaan, kun olen jo ihan liian monta viikkoa odottanut.

Vappuaattoillan äpöstelyt: lohkoperunoita, gluteenittomia (kyllä!) broileripyöryköitä, kurkkua, porkkanaa, tomaattia ja jälkiruoaksi vesimelonia. Maistoin myös smoothia, jota tuskin enää juon, mutta tulipa kokeiltua. Olen niitä ihmisiä, jotka kokeilevat kaikkia mahdollisia uusia makuelämyksiä. Lasissa on fun light colalla (jota aluksi epäilin) maustettua vettä. Menee minulla paremmin alas sokerittoman mehun maustamana (laitan ensin veden, sitten lorauksen vettä) ja pillillä.

Laitoin Tony molyn tomaatti-vappukasvonaamionkin omaksi ja ihoni iloksi illalla ennen nukkumaan menoa. Lisäksi Tony molyn kosteuttavaa banaani-yövoidetta. Mutta voi vitsi kun meni vasta kahdelta nukkumaan ja heräsi joskus 5,5 tunnin päästä, niin oli aika tööt seuraavana päivänä.

Tämän kuvan otin oikeasti ylösalaisin, mutta kamera käänsi sen oikeinpäin.

Perjantaina kävin pyöräilemässä Hietsussa ja venyttelin ja roikuskelin siellä jonkin verran. Piti mennä sen jälkeen salille, mutta salin ovella olo oli jotenkin niin voimaton, väsynyt ja lähes kipeä, että päätin siinä kohtaa kääntyä, käydä ostamassa ruokaa kaupasta ja mennä kotiin syömään. Pitää kuunnella kehoaan, kun se kertoo, että tänään ei mennä salille.

Tuli kuitenkin pyöräiltyä vastatuuleen 12 kilometriä.

Oma vappusimani oli Puhdistamon kombucha colan muodossa, kun se omasta mielestäni maistuu aika paljon simalta eikä oikeastaan yhtään colalta. Hankin lisätekemiseksi myös kryptoristikon. Sanojen arvailu on minulle mielekästä, mutta krypton avulla helpompaa kuin ilman numeroita. Tykkään muutenkin ns. ongelmanratkaisujutuista ja peleistä, sekä asioista, missä pitää saada palat oikeille paikoilleen - siksi varmaan pelaan mahjongiakin. Mietin myös jatkuvasti vaihtoehtoisia ratkaisuja kadulla, töissä, kotona. Koko ajan, jos vain tulee sellaisia asioita eteen.

Vappupäivän vappuruoka: broilerinakkeja (nyt broilerimakkarat ja Ristoranten pizzat ovat päätyneet "no no" - listalle), vettä, appelsiinimehua, broileripyöryköitä, tomaattia, kurkkua, porkkanaa, ketsuppia ja sinappia. Jälkkärinä Riitan lettuja, jotka eivät reagoineet mitenkään. Laitoin niiden päälle vähän hunajaa, nams nams. Olen myös alkanut juomaan Oatlyn iKaffe kauramaidon sijasta (kun siinäkin alkoi maistua kaurajuomaisuus läpi, harmi) Alpro soyan for professionals kahviin tarkoitettua soijajuomaa ja se tuntuu tosiaan sopivan kaikin puolin. Töissä juon kahvin laktoosittomalla maidolla, koska tuntuu, että välttämättä maito ei ole pahis, vaan maidossa useimmiten mukana oleva laktoosi eli maitosokeri. No onneksi on vaihtoehtoja vaikka lempijäätelöstä ja ristoranten pizzoista joutuikin luopumaan. Kotona käytän usein maidottomia vaihtoehtoja, mutta töissä joustan jonkin verran. Pitää opetella tekemään omat pizzat.

Kohta on äitienpäivä. Kävin eilen Ison Omenan Citymarketissa ihastelemassa ja ruokaostostelemassa hiusvärin lisäksi. En ostanut tuota mukia (äidillä mukeja riittää), vaikka nätti onkin. Löysin Kiilto suihkutettavan käsitiskiaineen, joka on mahtava tuote tälle, joka aika usein joustaa tiskiaineen käytöstä, kun tiskiainetta on aina vaikea saada, kun pitää aina erikseen valuttaa ja odottaa, että se valuu ja sitten rutistella viimeisiä pisaroita, josko sieltä jotain tulisikin. Tämän voi vain suihkauttaa kerran astian pinnalle, pyöräyttää harjalla ympäri, huuhdella ja laittaa kaappiin muiden kanssa.

Tämän aamun aamupala. Kahvi jää usein kesken kahden siemauksen jälkeen ja kylmettyy, joten nyt illalla laitoin jääkaappiin pressopannussa kahvin kylmäuuttumaan yön ajaksi ja aamulla ei tarvinnut kahvia keitellä. Kyllä aamulla vähän kaipaa kuumaa kahvia, mutta miksi ihmeessä, jos se ei tule edes juoduksi. Kylmäuutettu kahvi tulee varmasti juotua, eikä tarvitse huolehtia, että se jäähtyisi, kun se on jo valmiiksi kylmää. Lisäksi kaurapuuroa, jossa on Nuts about naturen maapähkinävoita (ihastuin maapähkinävoihin Reloven kahvilan smoothiekulhossa, mutta he käyttävät jotain tosi hyvää ja pehmeää, jota en ole vielä bongannut kaupasta), banaania ja hunajaa.

Nyt jalat ovat jo tärisseet hyvän tovin ja halunneet jotain tekemistä ja kännykkäkin on sopivasti ladannut, niin voisi lähteä pyöräilemään vielä kun siellä ulkona aurinko paistelee ja on ihan kivasti lämpöäkin. Voisi jaksaa vähän treenatakin tänään pyöräilyn ohella, vaikka en taida salille tänään mennäkään.

Oikein ihanaa sunnuntaita!

P.s. älkää ottako alkutekstiä ihan liian tosissaan.