Ulkoilua ja back to Helsinki

Vähän erilaiset nämä maisemat vuosi sitten, kun oli lunta. Nämä kahdeksan päivää olivat pisin aika, jonka olen viettänyt entisellä kotiseudulla joulun aikana. Piti palata vasta sunnuntaina eli olla yhdeksän päivää, mutta jokin Helsingissä veti niin kovasti takaisin, että piti jo palata. 

Palata takaisin myös "ruotuun". Joulu on kerryttänyt kolme kiloa, mutta enemmän aikaa kuluu siihen, että saa nassun taas puhtaaksi. Kehittynyt muutama epäpuhtaus iholle. Luulen, että paino putoaa kyllä nopeasti, mutta se, että saa takaisin sen keveän olon, niin siihen menee enemmän aikaa. Väistyy piparit, kakut ja pullat keittiöstä houkuttelemasta ja tulee jälleen juotua enemmän vettä ja vähemmän kahvia. Ajattelin aloittaa teen juonnin runsaampana, koska saan joka päivä nukuttua tarpeeksi, joten ei pitäisi olla kofeiinin puutetta sen suhteen. Toki on vain niin tottunut kahviin, varsinkin kun on lipittänyt sitä vähän enemmän viime päivinä äidin luona ja velikin aina veti jostain ylimääräisen kahvittelun, jota itse ei tekisi. Kahvittelun pitäisi olla nautinnollinen elämys ja antaa rauhassa sen tunteen, mikä siitä tulee, levitä kehoon. 

Kaipasin paljon myös salille, siellä olevia ihmisiä, liikkumista ja treenaamista. Ei ole tullut paljon liikuttua perjantaipäivän ulkoilun lisäksi.

Kokeilin myös ulkokuntosalia, mikä ei ole mitään verrattuna oikeaan, mutta keho kaipasi niin paljon liikettä, että mikä tahansa kelpasi. Ties kuinka moneen päivään aurinko näyttäytyi, kun on ollut niin pitkään harmaata. Ihanaa, että aurinko tuli vetämään ulos.

Luulen, että nämä maisemat vetivät puoleensa, mutta kyllä muutama muukin asia Helsingissä vetää puoleensa tätä tyyppiä, jonka ei koskaan pitänyt Helsinkiin muuttaakaan. Ennen kuin se vei pikkusormen mukana koko käden. Katajanokasta Tervasaaren kautta Kruunuhaan läpi Hakaniemeen on ihanaa kävellä. Ja aurinkoisella pikkupakkasella varsinkin. Kaipaan myös talvisia maisemia Kaivopuistossa. Nämä kuvat olen ottanut varmaankin vuonna 2016, jolloin kävelin Eirasta asti ja kävin Uunisaaressa. Niin nättiä, kun aurinko heijastui peilityynestä vedestä. Siihen hetkeen silloin joksikin aikaa seisahduin. Katsonpa, löydänkö postauksen siitä. #joulun jälkeen

Eilen illalla piti olla kaikki tavarat pakattuna, kun puoli kuuden aikaan pari ystävää, joita en ollut varmaan vuoteen nähnyt, tulivat hakemaan autolla ja kävimme Varvintorin Cafe Manuelassa juomassa teetä ja höpöttelemässä. Onneksi ei koskaan tarvitse hyvien ihmisten kanssa ajatella, että mitä sitä juttelisi tai onko liian kauan siitä, kun ollaan viimeksi juteltu, kun juttua tulee ihan luonnostaan. Heitä ei paljoa näy, kun asuvat Jyväskylän vieressä, mutta jospa tänä vuonna pääsisi käymään Jyväskylässä.

Seitsemäksi menin juna-asemalle odottamaan ystävääni, joka asuu Turussa. Hänkin käy toisinaan Helsingissä, muttei kovin paljoa silti nähdä. Tehokas höpöttelytunteroinen ja sitten kävelin bussiasemalle kolmen kapsäkkini kanssa ja nousin Onnibussin kyytiin puoli yhdeksältä. Vähän vaille yhdeltätoista saavuimme Helsinkiin. Oli jotenkin jännä tunnelma, kun oli ollut "niin kauan" poissa. Fiilistelin Helsinkiä, laitoin suomalaista kevyttä rokkia soimaan kuulokkeista. Katselin ympärilleni hymyillen laskeutuessani metroportaita alas. Hymyilin ballerina-keksille, joka oli metroportaiden välisellä tasanteella hätäpysäytysvetokytkimien päällä. Metrossa oli aika paljon ihmisiä, en ollenkaan ymmärtänyt, että oli lauantai-ilta. Jotkut olivat menossa jonnekin, minä olin vasta saapumassa takaisin joulua viettämästä.

Hakaniemessä poistuin metrosta, hymähdin edelleen oleville tietöille metrostapoistumistason edessä, jotka eivät olleet liikkuneet mihinkään suuntaan. Nuuskutin ilmaa, katselin hymyillen Kallion kirkkoa mäen päällä. Sisällä tuntui sellainen kiva kutina, kun oli tullut takaisin kotiin. Astelin hitain askelin mäkeä ylös, kunnes käänsin avainta ovessa.

Pudotin laukut lattialle ja vein kotona odottaneet roskat kierrätykseen ja laitoin kulhoon jääneen homehtumaan rupeneen puuronlopun roskiin ja kulhon likoon. Mietin, että viime kahvista oli viisi tuntia aikaa, joten olisi vielä tunti tehokasta aikaa siivoilla.

Ajattelin jo matkalla, josko kääntäisin sängyn ja vaihtaisin yöpöydän paikkaa ja mietin myös, häiriintyisivätkö naapurit, kun kello oli jo yli yksitoista. Noista kahdesta ei lähtenyt paljon ääntä, eikä asiaan kulunut paljon aikaa, joten päätin toteuttaa pienen suunnitelmani. 

Rumsteeraan aika useasti, täytyy myöntää. 

Mikäs siinä, kun se on mahdollista ja vaihtelu aina virkistää. 

Vaatteet löysivät tiensä laukuista ja lattialta joko kaappiin tai pyykkikoriin. Useimmiten pyrin siivoamaan ennen matkalle lähtöä, että olisi kiva tulla siistiin kotiin matkan jälkeen, mutta tällä kertaa ei vain ehtinyt. Perjantaina loppui työt aikaisin, töiden jälkeen kävin salilla, pakkailin ja lauantai-aamuna pakkailin vielä lisää ja bussi lähti yhdeksän kieppeillä aamulla. Hygieniatuotteet menivät kaappiin. Pari joulumuorilta saatua mattoa meni lattialle ja uusi tyyny sänkyyn, kun vanha oli kova ja muhkurainen. Kävin vielä suihkussa urakan jälkeen. Kun näen jonkin mission, niin teen sen mielelläni kerralla loppuun, kun on aikaa. En lopettanut ennen kuin tuli valmista.

Olen iloinen, että sain luettua Hippo Taatilan Isipappabluesin matkan aikana toisen vai kolmannen kerran, kun on tosiaan pitänyt lisätä lukemista. Sain joulupukilta tämän kirjan, johon aion seuraavaksi paneutua, vaikka sitten illalla.

Teetä ja puuroa. Aiemmin tosiaan jo kerroin teenjuomissuunnitelmistani. Luultavasti tulee juotua kerran päivässä kahvia, minkäs sille voi. Tänä aamuna käänsin pöydänkin toisinpäin. Onpa kivan näköistä, kun on siisti asunto.

Nyt pitäisi saada jotain aikaan. Kääntää pikkuhiljaa unirytmiäkin takaisinpäin, koska kahdelta yöllä on oikeasti niin väsynyt, että alkaa näkyä silmissä, vaikka saisikin nukuttua kymmeneen asti yhdellä heräämisellä välissä. Pitäisi lähteä salille ja käydä Jätkäsaaressa. Missähän se aurinko on?

Kävellä voi toki muutenkin, mutta on aina kivaa, jos aurinko on vauhdittamassa ulos lähtöä ja ulkona on vain niin kiva käpsytellä, kun aurinko on taivaalla antamassa valoa. Toki olisi kiva, jos olisi sitä luntakin. Ehti tulla pari pakkaspäivää ja pieni kuura, toivottavasti ei ollut siinä. 

Mukavaa sunnuntaita! Nyt salikamat kassiin ja salille moikkailemaan tyyppejä, joita en ole nähnyt viikkoon. Luultavasti ovat huomenna paremmin paikalla, mutta anyways. Tekisi mieli ottaa pienet päikkärit, mutta ei ja ei. Nyt pitää mennä kuntoilemaan ja nakkaamaan joulukilot viemäristä alas!

Joulu 2019

Eipä tullut ennen joulua enää kirjoiteltua. Veljen haettuamme laitoimme veljen kanssa sini-valkoiset valot kuuseen. Äiti laittoi kultaisia ja hopeisia palloja, joihin näpersi ensin narut paikoilleen. Pari hopeista köynnöstä löysi tiensä kuuseen seuraavana päivänä. Olen äidin luona vähän yrittänyt siivoilla, vaikka urakka on todella suuri. Ainakin vähän, on sekin jotain.

Samana iltana väkersimme yhdessä joulutorttuja erikoisiin muotoihin omena-kanelihillolla sekä luumuhillolla. Söimme päivälliseksi makaronilaatikkoa.

Maanantaina kävimme veljen kanssa Kaarinan kirjastossa. Samalla tuli masennuttua, kun piti matkalla katsella maisemaa rumentaneita kerrostaloja keskustassa. Kaarinan ainoa hyvä muutos on uudistunut ja suurentunut kirjasto, muttei mikään muu päätös viimeisen 7-10 vuoden aikana ole ollut hyvä. Kaikki alkoi siitä, kun Kaarinan silta tuhottiin. Viimeiset hyvät kerrostalot ilmestyivät Paraistentien viereen uimahallin taakse, mutta sen jälkeen rakennetut eivät ole hyviä. Onneksi edes Naantalin Aurinkoinen on entisessä paikassa.

Kirjastossa etsimme muutaman leffan katseltavaksi, pari kirjaa luettavaksi ja luimme jonkin aikaa lehtiä kaikessa rauhassa ennen kuin suuntasimme takaisin äidin luokse, lapsuudenkotiimme.

Äiti leipaisi pullia, joita maistelimme. Joulun aikana on tullut syötyä liikaa makeaa ja vehnää, eikä liikuttua lähes ollenkaan, joten kasvojen iho on kärsinyt sekä painoa noussut kolmisen kiloa. Ajattelin tästä päivästä aloittaa puhdistuskuurin, koska on tärkeää voida tuntea olonsa hyväksi omassa kehossaan ja hyväksyä peilikuvakin.

Jouluruokaostoksilla kävin kyllä katselemassa erilaisia kalkkunaleikkeitä ja broilerileikkeleitä, mutta mieleni on koko ajan viime aikoina ollut yhä enemmän sitä mieltä, ettei halua enää syödä siipikarjaakaan, vaan ainoastaan kalaa ja kasvista. Minun "kinkkuni" oli siis tänä jouluna kasvispihvi. Tosin maksamakkara ja maksalaatikko on joskus paheeni.

Ajattelin suunnata sunnuntain aamuna takaisin Helsinkiin. Tuntuu, että keho on niin tukossa ja naama rumana, kun on ahtanut mahaan kaikenmoisia ruokia ja herkkuja. Pitää päästä salille ja takaisin herkuttomuuteen ja siihen, kun kuuntelee vain omaa kehoaan, eikä hae välillä keittiön pöydällä nököttäviä pullia ja pipareita ja tule takaisin nojatuoliin nörtteilemään.

Jouluaatto meni perinteisissä merkeissä. Pitää parantaa unirytmi, eikä juoda kahvia kuuden jälkeen illalla, kun puoli kahdeltakin mennyt parina yönä nukkumaan ja saanut unta vasta kolmelta ja ruinannut väsymystään seuraavana päivänä. Siihenkin auttaa treenaaminen, että jaksaa myös nukkua ja menee iloisena nukkumaan, koska aina välillä varsinkin jos on jotain odotettavaa, niin menen mielelläni nukkumaan illalla ja haluan nukkua kahdeksan tuntia. Tosin on niitäkin päiviä, kun haluaa tahallaan pidentää päivää mahdollisimman kauan. Harmillista.

Aamulla söimme äidin tekemää riisipuuroa ja luumu-rusinasoppaa. Katselimme leffaa, kahvittelimme, pelasin ja siivoilin. Ennen neljää aloimme valmistella keittiötä ja ruokia syömiskuntoon. Kävimme saunassa. Saunan jälkeen söimme useaa sorttia jouluruokaa. Äiti yritti saada minut juomaan mansikkaviiniä, maistoin ja jätin sikseen. Jännää on sekin, kun nyt on syönyt niin paljon, niin tuntuu, että makuaisti on jotenkin turtunut, eikä mikään oikein maistu miltään.

Syöminkien jälkeen siivosimme pöydän ja astuimme olohuoneeseen. Olisimmeko katselleet leffaa ennen kuin jaoimme toisillemme lahjoja ja äiti jälleen lahjoi meidät yli äyräiden. Olin kovin iloinen suurimmasta osasta saamiani tuotteita ja olin iloinen, että myös antamani lahjat sekä liikuttivat että olivat  mieleisiä.

Kahvittelimme (join teetä) ja pelasimme yhdessä peliä, jonka veli oli antanut minulle. Olisiko ollut nimeltään "Mitä tekisit miljoonasta" tai jokin sen kaltainen. Hauska peli, jossa on väittämiä, että tekisi jotain pienimmästä summasta ja vaihtoehdot olivat ilmaiseksi, tonnista, 10 000 eurosta, 100 000 eurosta, miljoonasta ja ei mistään hinnasta. Esimerkiksi "Mikä olisi pienin summa, että puhaltaisin kolmen ihmisen korvaan baarissa" tai "Mikä olisi pienin summa, etten kävisi kuukauden ajan ollenkaan suihkussa". Valitsin muutamaan totuudenmukaisesti ilmaiseksi.

Jouluvalokoristuksia isän luona. Sisällä, verannalla, terassilla ja saunan seinillä oli valoja sekä pihalla. Hyvä että onkin valoja luomassa tunnelmaa ja valaisemassa, kun on niin pimeää varsinkin ilman lunta.

Isä haki minut ja veljen joulupäivänä kahdelta. Ehdimme sitä ennen katsoa leffan ja vähän syödä. Tervetulojuomaglögin jälkeen isän luona sauna oli kuumana, joten naiset kävivät ensin saunassa ja sitten miehet. Isän luona oleva puu-kivi-sauna tuntuu aina tekevän ihmeitä iholle.

Saunan jälkeen päätin kokeilla painavaa hula-vannetta ja ei kulunut kauaa, kun halusin sellaisen itsellenikin. Minulla ei ole koskaan pienenä ollut hyppynarua tai hula-vannetta ja olen aikuisiällä salilla jo hyppynarusta innostunut, vaikka salin uudet hyppynarut ovat liian kevyitä ja heppoisia, joten en ole niilläkään pitkään aikaan leikkinyt.

Kokeilin hula-vannetta muutaman kerran, eikä kulunut kauaa, että opin pyörittämään sitä! Olin ihan vauhkona ja täpinöissäni! Siinä hengästyykin helposti ja se on hauskaa. Helppoa treeniä, todella hyvä keskivartalolle ja pitäisi auttaa kuulemma selkävaivohinkin. Emäntä sanoi, että voi tulla mustelmia, mutta ajatus niistä ei pelota, enemmänkin kiehtoo.

Roope-kissa majailemassa sängyllä. Heillä on kaksi kissaa, mutta toinen ei ole niin usein paikoillaan kuin toinen. Saunomisen jälkeen söimme jouluruokaa ja pelasimme samaa veljeltä saatua peliä kuin eilenkin, nyt vain vähän eri porukassa.

Pyysin saada teetä illalla kakun kanssa, ettei menisi yöunet, vaikka menivät ne vähän pyöriessä kuitenkin, kun join pari lasia punaviiniä. Teesihtinä toimi söpö vaaleanpunainen norsu.

Jaoimme toisillemme pelin jälkeen lahjat. Nasse-setä - joulupukki tuli vierailemaan sillä aikaa, kun isä kävi ulkona ja meinasi omia itselleen yhden lahjoista. Toivon, että isäntäväki oli mielissään saamistaan lahjuksista; minä ainakin olin, kun sain toivomani kirjan ja Dermosilin hygieniatuotteita.

Kuvia viime vuoden joulunajalta, samalta päivältä otettu kuin on tänäänkin eli Tapaninpäivänä, erilainen sää vain oli. Tänä jouluna sää on ollut masentavan syksyinen, joten ei ole ihmekään, että on kaipaillut joko johonkin kivaan vehreään ja lämpimään paikkaan tai varmasti lumiseen esimerkiksi Joensuuhun tai Rovaniemelle.

Muistelin omia kissojani, joista on pitänyt luopua, Elmeriä ja Vilperiä. Molemmat ovat tosi ihania mussukoita ainutlaatuisilla hellyydenkipeillä luonteillaan. Molemmissa oli samoja ja myös ihan erilaisia piirteitä. Olen varma, että olisivat tulleet tosi hyvin toimeen keskenään.

Tänään söimme aamiaiseksi riisipuuroa ja leipää sekä kahvia. Kahvittelimme päivällä kakun kera ja söimme vielä vähän ennen lähtöä eiliseltä jäänyttä jouluruokaa. Kuvailin vähän kissaakin ennen lähtöä sekä sain kaksi tukkaa parturoida. 

Veimme veljen kotiin ja tulimme äidin kanssa äidin luokse. Nyt voisi mennä suihkuun. Huomenna alkaa joulusiivous. Taidan vielä pari päivää olla äidin luona ja vaikka lueskella hyvällä ajalla, kun olisi kolme kirjaa tarjolla. 

Mukavaa illanjatkoa!

Voimia työpäiviin niille, jotka jo huomenna palaavat töihin.

Bussimatkalla, piparin tuoksua ja ihonhoitoa

Helsingistä Turkuun päin lähdetty. Bussikuski on tosi puhelias ja hassu. Ensin sanoi, että jos matka tuntuu pahalta, niin on minuutti aikaa poistua bussista. Sitten kehotti laittamaan turvavyön ennen kuin bussi lähtee. Sanoi, että jos tämä kehotus tuntuu pahalta, niin on edelleen 15 sekuntia aikaa poistua. Kertoi vielä, että keskimmäinen nappula on terapianappi. Siinä lukee Service. Ihana tyyppi.

Onneksi tällä kertaa oli kuulokkeet mukana. Ei ollut takanaolevalla puhelinta 45 min, vaan oli kaksi, jotka pälättivät taukoamatta toisilleen, enkä voi keskittyä suomalaiseen tekstiin, jos kuulen suomalaista puhetta.

Kun olimme päässeet Espoon puolelle, niin kuski kertoi, että matkalle ei ole tulossa enempää matkustajia eli saa vaihtaa paikkaa, jos nykyinen paikka ei miellytä. Mietin sitä aikani ja vaihdoin yhden edemmäs, sillä kaksi takana olevaa jutteli toisilleen liian kovaa ihan korvassani kiinni. Pitää myöntää, että minulla on aika hyvä kuulo. Jos ei ole liikaa hälinää esim salilla tai töissä, niin voin kuulla 10-15 metrin päässä käydyn keskustelun. Edes vastamelukuulokkeilla oleva musiikki ei peittänyt sitä puheen ääntä, enkä voinut laittaa isommalle volyymia.

Kuski sanoi huomenta, kun saavuttiin Turkuun ja piti puheen siitä, miksi pitää ottaa kaikki tavarat mukaan, että päivä alkaa paljon mukavammin aamulla, kun tietää kaikkien tavaroiden olevan tallessa.

Kun oli perille päässyt ja hetken huilasi nojatuolissa. Päätä särki ja nukutti. Koitin saada hetken unta ennen piparinleivontaa, kun äiti kävi kaupasta hakemassa leivinpaperia. Sitä ennen hän toi minulle panadolikapselin, joka auttoi särkyyn. En ehtinyt uneen asti, mutta tunsin unta ennen tulevia säpsähdyksiä kehossa. Niitä tulee usein silloin, jos on väsynyt, keho on jo unessa, mutta mieli ei malttaisi nukkua.

Katselin matkalla sosiaalisesta mediasta, kun jotkut olivat menneet Joensuuhun tai ylemmäs, missä oli paljon lunta, kauniita maisemia. Helsingistä Turkuun Onnibussilla matkustaessa oli vain sumuista maisemaa ja pysähdyspaikkahuoltoasemia, peltoja, tunneleita, pari joenmutkaa. Joensuuhun, uudestaan Ouluun ja Rovaniemelle aion ihan varmasti vielä jonain päivänä matkustaa.

Äipä teki itse piparkakkutaikinan tänä jouluna. Tai viime jouluna saattoi oĺla valmistaikina (äiti kertoi, että viime vuonna meni taikina pipariksi ilman fariinisokeria). Anyhow en muista, olisinko viime vuonna painellut muotteja, vaan ne taisivat olla jo tehtynä viime vuonna tullessani, koska viime vuonna lomakin alkoi pari päivää myöhemmin.

Mie hoidin taikinan kulhosta kaivelun ja tein siitä pehmeitä palloja.  Äiti kauli taikinan eripaksuisiksi levyiksi eli saimme kuohkeita ja rapeampia pipareita. Molemmat painelimme valitsemiamme muotoja taikinaan, erittelimme rämmäleet ja nostimme juustohöylällä akkeleita, kelloja, kuusia, kilejä, leijonia, norsuja, enkeleitä, kuita ja sydämiä pellille ja uuniin. Vahdin myös kelloa äidin kauliessa, ettei piparit palaneet poroiksi. Paistoaika tosin vaihteli piparien paksuuden ja suuruuden mukaan.

Tilasin postin Kaarinaan, kun en ollut varma, ehtisivätkö ne Helsinkiin ennen matkaa ja helpotti kantamistaakkaakin. Haimme paketit kauppareissun jälkeen, kun äiti oli hakenut minut ensin Turun linja-autoasemalta. Sain pienen joululahjan myös itselleni. Omat lahjani olivat

Madara Pihlaja Drops Glow booster- tipat, joista on ollut muutama kuukausi taukoa, mutta olen jatkuvasti kaivannut tätä pientä ihmeputelia, joka sisältää ihanan tuoksuista eliksiiriä ja tuo kasvoille kauniin hehkun. Pihlaja drops öljyseerumin sisältämä E-vitamiini ja A-vitamiini suojaavat ihoa ympäristön haittavaikutuksilta ja ilmansaasteilta. Helokkiöljy sekä purasruohon rauhoittava gammalinoleenihappo rauhoittavat ihoa ja vähentävät ihoärsytystä.

Kaikkien aikojen ihanin käyttämäni tuote garnierin herkälle iholle tarkoitetun kasvoveden, madaran puhdistusvaahdon ja kookosöljyn lisäksi.

Foodin luomu raakasuklaa flow 73% on tummaa, funktionaalista suklaata. Se sisältää uniikin sekoituksen erilaisia ravintoaineita suklaan lisäksi. Suklaan kaverina ovat siiliorakasuute (lion’s mane), chocamine-uute (teobromiini) sekä vahva kurkumiini.

Tuisa Hierontakuula on tehokas apu kipeisiin lihaksiin. Hierontakuulaa voi myös lämmittää saadakseen vielä miellyttävämmän tunteen. 

Oli yllätys avatessani pakkauksen sillä en tiennyt, että pallo on kristallisuolasta tehty. Kaikkeen sitä pystytään. Minulla on joka päivä varsinkin herätessä kipeä niskan ja hartian seutu ja usein hierojalla sitä kipua pyytänyt helpottamaan. Se vain palaa joka päivä, eikä minulla ole joka päivä tai edes joka viikko varaa käydä hierojalla. Siksipä tällainen pieni self-help, josta toivon mukaan on apua - pitää vain muistaa käyttää sitä päivittäin, muuten siitä ei ole hyötyä. 

Nurme palasaippua merimineraali tekee ihosta terveen ja elinvoimaisen näköisen. Saippua puhdistaa ihoa hellävaraisesti jättäen ihon pehmeän tuntuiseksi. 

Nurme - saippuat koostuvat 100% luonnollisista aineista. Tuotteet eivät sisällä keinotekoisia säilöntäaineita, väriaineita tai tuoksuja. Nurme-saippuassa käytetään vain kasviöljyjä ja - rasvoja, kuten kookosöljyä, oliiviöljyä, auringonkukkaöljyä, palmuöljyä ja kookosvoita. 

Kokeilin saippuaa tänä aamuna ja oli kyllä miellyttävä kokemus. Saippua tuntuu riittävältä, liukuu tosi helposti iholla ja tuntui saavan ihon nopeasti puhtaaksi (vähän natisikin). Kuivauksen jälkeen iho tuntui pehmeältä. Vielä yli tunninkin jälkeen pesusta vaatteiden alla kehossa ja iholla oli hyvä pehmeä tunne. Luulen, että tämä saippua tekee minulle tosi hyvää sillä olen todella nuoresta asti omannut ihon, joka reagoi johonkin: paineeseen, ruoka-aineisiin, pesuaineisiin, vaatemateriaaleihin.. Kerron viikon päästä, onko tämä todellakin ihmeaine. Mietin vain, miten sitä kuljettaisi, kun on palasaippua.

- - - - - - -

Nyt olemme äidin kanssa käyneet ties kuin monessa kaupassa tekemässä jouluruokaostoksia ja vähän muutakin. Aikaa reissuun meni kolme tuntia ja tätä olen naputellut autossa istuessa. Nyt laittamaan tavaroita kaappeihin, kokkailemaan, siivoilemaan ja kolmen tunnin päästä pitäisi olla velipoikaa hakemassa. Ei ollenkaan tunnu sunnuntailta. Kaksi yötä jouluaattoon, kun Suomessa juhlitaan aattona. Joissain maissa on vielä kolme yötä jouluun. Maha on jonkin aikaa huutahut ruokaa, joten se ensiksi.

Mukavaa joulun aikaa itse kullekin. Saattaa olla, että kirjoittelen vielä ennen joulua.