Viikonloppushoppailua

Keskiviikkona alkoi vihdoin aurinko pilkistellä viikon sateen jälkeen. 

Kävin perjantaina töiden jälkeen ystäväni kanssa Stockmannin Hulluilla päivillä. Kiertelimme vähän ja piti jotain hankkiakin, mutta vasta lauantaina olisi yksi mekko ja pari taisi mennä keskiviikkona ja torstaina. Löysin testattavakseni mustan naamion japanistakohan se oli. Pitää testailla vaikka vielä tänä iltana tätä uutta trendikasvonaamiota. Kävimme Herkussa ja ostin yhden nopean viinipullon. Tuli ostettua hedelmiä ja äpösteltyä niitä ja riisikakkuja. Tosin mango ei ollut hedelmänä syötyä ollenkaan saman makuinen kuin soseena jossain. Mutta tulipa testattua.

Ostin myös vaalennusvärin, muttei siitä tullut ihan niin vaalea kuin olisin kuvitellut. Vähän silti vaaleni. Ajattelin vielä odottaa, että jos tekisi talveksi sellaisen talvitukan, mutta vaalensin vähän tuosta edestä vain. Tarvitsee joku päivä vaalentaa uudelleen tai etsiä joku hopeaväri, jos haluaa talvitukan. Ja pörröpipo on ihana.

 

 

 

Lauantaina eli eilen suuntasin hiukset värjättyä Selloon ja kiertelin siellä muutaman tunteroisen, kunnes menin vähän yli kuudeksi bussiin ja kohti Matinkylää kaverin luokse. En tiennyt, että siellä ihan kaikki kaupat olisivat seiskaan asti auki, koska on juurikin Sellon Suomalaisesta kirjakaupasta hankkia pari kirjaa. No jospa joku toinen päivä tai sitten joku kiva voisi kipaista ne sieltä. Katselin muutamassa vaatekaupassa ja ostinkin pari kivaa paitaa. Ja parissa kaupassa katselin vauvanvaatteita. Poden jonkinasteista vauvakuumetta.

Prismassa näin kivan valopuun, josta voisi tulla joulukuusi asuntooni. Se on oikein kaunis ja siihen voisi ripustaa koristeita oksille. Moderni joulukuusi eli valopuu.

Stockmannilta yritin katsoa sopivia viinilaseja, mutta löysinkin hyvät viinilasit Prismasta.

Kaverin luona on sähkörummut, joita kokeilin ensimmäistä kertaa. Olivatpa niin tosi kivat ja kävin kaikki eri äänetkin läpi. Sen ja pienen syömingin jälkeen lähdimme Olariin ja melkein kävelimme perille, kun bussinumero oli ihan väärä.

Joskus kahden aikaan kävelimme Matinkylästä Olariin ja nukuin aika huonosti jatkuvasti heräillen ja unia nähden. Jospa ensi yönä nukuttaisi paremmin. 

 

Kun Matinkylässä tänään satuin olemaan, niin kävelin aamumurojen jälkeen (löytyi tosi kivoja gluteenittomia (ja muita -toneja) kaurarinkuloita Sellon Prismasta) Isoon Omenaan kuikuilemaan, mitä sieltä voisi löytyä. Löysin jälleen ihastuttavan Finnmarin myymälän, joka oli niin täynnä kaikkea kaunista! Sain sieltä monta lahjaideaa.

Tuntuu muutenkin, että juuri nyt kaupoista voisi löytyä ne parhaimmat lahjatkin jouluun. Olisi kerrankin ajoissa kaikki hankittu. Mutta jospa sitten marraskuun puolella alkaisi miettiä lahjaostoksia. Monta kivaa on kuitenkin jo mielessä. Juttelin hetkisen mukavan myyjän kanssa, kun Finnmarin myymälöitä ei ole kuin Espoon Isossa Omenassa ja Turun Hansassa, ja seuraava vasta Lahdessa, niin hän vinkkasi, että Helsingin Kaaren ostoskeskuksessa on jouluun asti Finnmarin pop-up - myymälä. Josko siellä joku päivä piipahtaisi katselemassa. Näin Finnmarin katalogin hänellä auki pöydällä ja kysyin, mistä niitä saisi ja hän sanoi, että netistä voi tilata, mutta antoi minulle yhden katalogin tiskin takaata laatikosta mukaan, kun ostin tuon ihastuttavan lintukynttelikön. Todella ystävällistä.

Kävin Coffee Housessa nauttimassa pienen latten ihanasta Steeliten kupista ja mandariinikakun, joka kyllä jälkikäteen ja vähän syödessäkin harmitti. Kaikkialla kyllä tuntuu olevan todella paljon S-ryhmän tarjouksia, pitäisi se S-etukortti hankkia, kun käytän suurimmaksi osaksi S-kauppoja muutenkin. Harmittaa kyllä, että Coffee House lähti Turun keskustasta pois. Se oli jo ennen Cafe Artia suosikkikahvilani ja aina olisin halunnut sen kauniin kahvinjuontitaulun sieltä, mutta kysyessä, voisinko sen ostaa, tuli vain tympeä vastaus, vaikka se liike seisoi tyhjillään jonkun puoli vuotta ja se taulu oli siellä seinällä silloinkin ja haikeana sitä sieltä katselin. Eikä siihen tullut toista kahvilaa tilalle. Haluan sen taulun vieläkin. Olen miettinyt, jos löydän sen kuvan joku päivä netistä, niin voisin maalata siitä oman versioni. Se edellyttää myös maaleja ja siihen kuuluvia muita välineitä.

Anyway Ison Omenan Coffee House on todella puhdas ja sisustuksellisesti kaunis ja lämmin kahvila sekä asiakaspalvelu on ollut joka kerralla todella ystävällistä - tuntuu muutenkin, että Isossa Omenassa ja Sellossa on ollut suurimmalti osin hyvää asiakaspalvelua. Harmi kyllä, ettei monessakaan kahvilassa ole gluteenittomia tuotteita. Pitäisi kokeilla itse tehdä varmaankin sitä kaurapaistosta. Ja kaiken lisäksi tuolla sai lukea uusimpia lehtiä - selasinkin pari vähän harmistuneena mielessä olevista jutuista. Aurinko paistoi ihanasti, enkä halunnut lähteä kotiin.

Oli niin kaunis ja ihana ilma, ettei voinut vain kököttää ja möllöttää sisällä, joten lähdin viiden aikaan lenkille, vaikka mieli ja keho olivatkin vähän sekaisin ja kaipasivat lepoa. Lenkki teki hyvää.

Yksi tärkeä henkilö lähetti yhtenä päivänä kauniin panorama-kuvan ja katsoin, niin löytyipä minunkin puhelimestani tämä kyseinen toiminto ja päätin kokeilla sitä. Tuli todella kauniita kuvia! Panorama-kuvia en vain saa julkaistua instagramissa, koska niistä saa siellä näkyviin vain puolet jos sitäkään. Täällä näkyy sitten, jos sellaisia olen ottanut.

Tuntui, että kaikki oli kaunista ja kaikkea piti kuvia vain koska aurinko.

Nopeasti se aurinko jo laskee.

Töölönlahden ympäri ja Hakaniemessä takaisin. Tuo vesi Hakaniemen rannassa oli niin kaunis, kimaltava, ihan kuin hopeinen kiiltävä satiinilakana koko veden päällä.

Olen oppinut tunnistamaan nälän ja suolivaivat toisistaan. Ennen luulin, että kun maha sattuu, niin se onkin johtuen siitä, ettei ole liian pitkään aikaan syönyt, mutta tänään söin yhden leivoksen käydessäni Isossa Omenassa kahden jälkeen ja lenkille mennessä tuossa viiden jälkeen tunsin, että alkaa tuntua vatsan sivussa, oikeastaan vasemmalla puolella ja lenkin loppuvaiheessa tunsin sen paineen ja pienen kivun tunteen leviävän alaselkään. Kävin lenkin jälkeen vielä kaupassa kuvailtuani kaiken mahdollisen ja nyt kun odottelen ruokaa, niin tunnen vihdoin nälän ja se paikantuu ihan täsmälleen vatsalaukun, ruokatorven ja kurkun seutuville. Ihan erilainen tunne.

Ostin kaupasta gluteenittoman pizzan, joka on nyt uunissa ja samalla joutuu haistelemaan paineen purkautumista kehosta. Hyvä juttu kyllä. Tiedänpä, että gluteeni on minulle ehdoton ei. Ihan täysin ehdoton. Ohraan se ei onneksi reagoi, että voin syödä uunipuuroa, mutta vehnään ja rukiiseen reagoi. Kaura on pop!

Kaupassa sallin itselleni irtokarkkeja muutaman näin viikon päätteeksi, kun katselen yksin Netflixiä kotona ja tutkin tarkkaan irtokarkkien ainesosaluettelon vehnäjauhon ja vehnätärkkelyksen varalta ja yllätyin iloiseksi huomatessani, että vaikka joissain suosikkikarkeissani on käytetty vehnää niin puolessa niistä, joissa luulin olevan vehnää ei olekaan vehnää, vaan niissä on käytetty ainoastaan esimerkiksi lakritsijauhetta tai vain jotain tuomaan sen lakritsin tai salmiakin maun siihen karkkiin. Eihän irtokarkit koskaan ole hyväksi, mutta hyvä kun voi rauhassa ottaa niitä vähän tuoteselosteita vilkuilemalla, jos joskus tekee mieli.

Myönnän myös olleeni kahvilassa muinakin päivinä kuin tänään ja eilen, jopa kolme kahvilakertaa viikossa, soo soo. Palannen ruotuun heti huomenna, koska tuhlasin jo tämän kuun lystirahat, joten vain välttämättömyyksiin, kuten ruokaan ja laskuihin tulee käytettyä loput rahat ja jos vähän jäisi säästöönkin, kun on Lontoon matka mielessä. Yleensä palkan tullessa siirrän säästötilille vuokrarahat plus kaksisataa euroa, koska vuokranmaksupäivä on vasta myöhemmin ja ne ovat siellä sitten odottelemassa.

Katsoin muutaman vanhan postauksen ja huomasin, etten mihinkään ollut laittanut tätä runoa, joka oli tullut päähäni pari viikkoa sitten.

Yöllä oli kylmä

Vedin peittoa korviin

Aamulla herätessä nousin

avasin ikkunan ja katsoin ulos

Maa oli kuiva

Taivas pilvinen

Pilvien verhoissa näkyy

häivähdys auringosta

Ikkunan läpi tuoksuu ensilumi

Vaikka on lokakuu

tuoksuu ensilumi

Nyt odottaa jälleen iso kasa ihanaa lukemista. Ei se musta naamio ollutkaan ihan se, minkä luulin sen olevan, vaan jokin kollageeni hevosöljynaamio, mutta jospa joku päivä se oikeakin naamio, minkä pitäisi vetää magneetin lailla kaikki epäpuhtaudet pois naamasta. Pitää etsiä. Ja pitää tilata kirjoja varmaan Helsingin Suomalaiseen kirjakauppaan. Voih, syksy ja lukeminen.

~ Lilja Lumi

Tuntemuksista ja nälästä

Hmm. Luulin kirjoittaneeni viime tiistaina, mutta siitä olikin pari päivää enemmän aikaa. Viikonloppuna ei huvittanut kirjoitella. Tuntuu, että koko ajan on vain satanut, vaikkei olekaan paitsi muutama viime päivä. Eilen illalla, tänään aiemmin ja nytkin. Alkusyksyn aurinkoisuus on tipotiessään. Toivottavasti se palaa vielä ennen kuin kaikki lehdet tipahtavat pois puista. On tuntunut yksinäiseltä. Onneksi töissä on voimaannuttavaa. Töiden jälkeen ei ole tarpeeksi tunteja hereillä onneksi. Näin unta, että uuden naapurini sukunimi olisi Jom. Ainoa naapuri, jonka kanssa olen vähän enemmän rupatellut on muuttanut pois ja senkin takia on yksinäisemmän tuntuista.

Koskaan ei saa tuhlata sitä ihmettä, joka toinen ihminen on. (ei omani)

Pari aurinkoistakin päivää mahtui viiķkoon. Toisena niistä kuvasin tämän kauniin lehden. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki lehdet ovat vain täynnä pilkkuja ja saman näköisiä keltaisia ja ruskeita, kun on märkää. Jospa se aurinko vielä sieltä tulla tupsahtaa.

 

Tekevälle sattuu. Yhtenä iltana kahvimukista pillahti pieni lammikko pöydälle ja kun olin pyyhkimässä sitä pois niin kaatuikin koko muki. Ja kyllä, otin kuvan siitä, siivosin vahingon, laitoin pari pyyhettä, joilla sitä pyyhin, ja pöytäliinan pyykkikoriin ja tein uuden kahvin. Eipä sitä tarvitse alkaa harmitella.

On kyllä tosi hyvä tuo Maaret Kallion Lujasti lempeä (töissäkin sattumalta luen samantapaista kirjaa, jonka nimi on Sisäinen timantti), joka kertoo siitä, miten turhista asioista ei pidä hermostua ja että jos nyt hermostuttaa tai jännittää tai mitä tahansa, niin siihen tunteeseen pitää mennä sisään, ihmetellä sitä tunnetta hetki ja löytää siitä uusia ulottuvuuksia. Ennen saatoinkin hermostua, jos myöhästyin bussista sen mennessä nenän edestä, joku töräyttää katuvedet päälle tai pitkään tehty työ pitää tehdä uudelleen (no tuo viimeinen oikeasti harmittaa eniten, koska esimerkiksi tätä tekstiä olen tehnyt yli pari tuntia, enkä haluaisi kaiken tämän häviävän bittiavaruuteen). Mutta tunteet pitää hyväksyä.

Aika jännä kyllä, että kaikki mitä kirjassa sanotaan, niin myönnyttelen vain sille, koska olen jo jonkin aikaa ollut juuri sellainen, mitä kirjassa kehotetaan olevan. Olen löytänyt kultaisen keskitieni. Se alkoi varmasti siitä, kun joskus harvoin saattoi menettää hermot ties mistä ja huomaan vieläkin vaikka ärsyyntyväni, jos olen selaamassa vaikka jotain ja haluan saada sen tiettyyn pisteeseen, kunnes lopetan ja se keskeytetään. Enää en hermostu sellaisesta. Kun oli vaikka hormoneista johtuvia tai nälästä ja väsymyksestä johtuvia (koska kaikki nämä voivat aiheuttaa ärtymystä tiettyyn pisteeseen saapuessaan) niin menin sen turhautumisen, ärsyyntymisen tai kettuuntumisen sisälle ja mietin, että miksi tämä asia juuri sai minut sellaisen tunnekuohahduksen valtaan.

Kun tiedostaa tunteen lähteen, niin tietää, ettei siitä tarvitse ärsyyntyä. Tietää syyn ja seurauksen ja ymmärtää sen ja sille pitää saada ratkaisu. Jos ärsyyntyminen tai stressi meinaa ylittää tietoisuuden, niin menee sitten lenkille. Väsyttäessä menee nukkumaan. Kun kortisolitaso laskee, niin ajatuksetkin selkenevät. Eikä mikään ihme, että ihmiset sanovat minua rauhalliseksi. Ennen olin ulkoisesti rauhallinen, mutta kiehuin joskus sisältä. Nyt olen oikeasti rauhallinen ja niin ylpeä siitä.

Minun työssänikin se on todella tärkeää, kun on tuntosarvia ympärillä, jotka voivat reagoida aikuisen mielentilaan. On hyvä osata kyseenalaistaa asioita, mutta on hyvä myös rentoutua ja rauhoittua vaikka kiiretilanteessa, koska kiirehtiminen lisää stressiä ja vaikka luulee, että asiat tapahtuvat silloin nopeammin, niin oikeasti asioiden hoituminen juuri silloin hidastuu, kun yrittää saada asiat hoitumaan nopeasti, mutta tuleeko ne silloin hoidettua hyvin ja huolellisesti? Keveässä ilmapiirissä aikakin kuluu nopeammin ja sen kuluessa hitaasti vain nauttii sen hitaudesta.

 Iltahöperöintiä ja iltatörö kotona.

Joulun lähestyessäkin kolkuttelevat muutokset, jotka vetävät mieltä haikeaksi jo nyt. Ja joulu on ilmestynyt jo kauppoihin - ihan liian aikaisin. Ei ihmiset ajattele juuri nyt joulutavaroita. Ihme, ettei halloween-tavaroita näy missään ainakaan lähikaupassani, koska se tulee ensin. Tosin jos nyt jo ostaa vaikka joulukalenterit ja suklaat, niin ei tarvitse voivotella, että taas ne kalenterit loppuivat juuri kun piti ostaa marraskuun viimeisinä päivinä. Nyt niitä todellakin vielä on laaja valikoima.

Piparisuklaastakin otin kuvan, kun yhtenä päivänä luin vanhan päivityksen, jossa puhuin myös joulusuklaiden tulosta kauppoihin (glögihän tuli jo pari viikkoa sitten), että jonain muuna aikana kuin joulun alla pipari saa mielen sentimentaaliseksi. Voi että, kun muistan yhden ihanan vuoden halloweenina, kun leivoin rakkaan ihmisen kanssa halloween-pipareita. Oli lepakkoa, kakkakasaa ja muita kivoja viritelmiä.

Pitää odottaa vielä ensi viikkoon, että tulee kivat messut. Tällä viikolla on Hullut päivät, voisi sielläkin piipahtaa. Viime viikolla jo selasin sen keltaisen katalogin läpi, kun tuli postiluukusta. Ensi viikon viikonloppuna on I love me - messut, joihin onneksi sain jo kaverin. Siitä kirjoitan varmasti oman postauksen.

Katselin leffoja viikonloppuna yksin. Maistoin vegaanista Chunky monkey - jäätelöä. Se lähti kerran pois kaupoista, kuten joskus saatoin mainita ja palasi takaisin huonompana. Ja huomasin kokonaan vehnättömyyteen siirtyessäni, että todella monessa Ben&Jerry's-jäätelössä on vehnää. Onneksi löysin pari vanukasmerkkiä, joissa ei ole vehnää. Onhan silti sokeri. Epäilin maitoakin ja vaihdoin laktoosittomaan, se tuntui ainakin jokseenkin auttavan. Tuntuu, että iho on alkanut parantumaan ilman vehnää. En käsitä, miksi niin moni tuote, jossa ei normaalisti ole vehnää sisältää sitä kuitenkin esimerkiksi suklaan perässä lukee "saattaa sisältää vehnää tai vehnän jäämiä".

Vehnäherkkyyteni ei ole höpöhöpöä, vaikka jotkut niin väittävätkin. Hetken kesti vieroittua ja kärsin yhtenä päivänä samasta tunteesta kuin sokerivieroituksessakin, mutta sen jälkeen on tuntunut hyvältä, eikä peräpää putputa enää samaan tapaan. Ja tulee paljon vähemmän puputettuakin makeaa, kun akilleen kantapää on tosiaan ollut minulle ne leivokset, vehnäiset ihanaiset leivokset. Nyt kun niitä ei voi syödä, niin aika vähälle jää herkutkin. Vielä jonain päivänä kyllä teen itse sitä omenahyvettä vai mitä se oli. Muistan vieläkin, kun sitä Turussa maistoin jäätelön vai kermavaahdon kera. Muistelen aina sen makua kaiholla ja vesi kielellä.

Viimeinen niitti gluteenittomuudessa oli, kun lopetin jälkiuuniruisleivänkin (jonka ei pitäisi sisältää vehnää, mutta eräs sanoi että sisältää silti gluteenia, vaikkei sitä siinä mainita) käytön, niin siihen loppui suolivaivat. Siirryin riisikakkuihin vai miksi niitä nyt kutsutaankaan. Tärkeintä on voida hyvin. Olen saattanut olla lähes koko elämäni vehnäyliherkkä. Sitä ei vain ole koskaan testattu. Ihottumani alkoi 5-vuotiaana ja olen vihdoin siitä pääsemässä eroon. Kerron lisää siitä jonain päivänä, kun ei sada.

Olen painon noustua muutaman kilon ottanut myös aerobisen harjoittelun takaisin osaksi kuntosalitreeniä. Viimeksikin olin ensin seitsemän minuuttia crosstrainerilla, sitten seitsemän minuuttia juoksumatolla ja juoksin kolme minuuttia yhteen pötköön. Pieni hiki on ihan hyvästä. Nyt tekee mieli saunaan. Töissä seisoin tunteroisen sateessa.

Kun on aloittanut aerobisen treenin jälleen kuntosalilla, niin tulee käytettyä lihaksia, joita luulee käyttävänsä kahvakuulan kanssa, kyykätessä ja painojen nostoissa, mutta tulevat aktiivisemmin käytettyä crosstrainerilla ja juoksumatolla, joten pidin ihan suosiolla lepopäivän, kun tuntui jaloissa. Ja muutenkin tämä pimeä sadeilma ei houkuttanut. 

Ajattelin ensin, että kävisin Suomalaisessa kirjakaupassa, mutta taidan säästää sen käynnin viikonloppuun ja käydä vaikka Sellossa, kun siellä Suomalaisessa on pari kirjaa, joita Helsingin Suomalaisissa kirjakaupoissa ei ole. Lisäksi kotipysäkkiä lähestyessä tuntui mahassa ihan järkyttävä nälkä ja pelkäsin, että se nälkä veisi tajun kohta. Mitä sitä oikein söisi, ettei olisi joka päivä nälkä? Olin kahden aikaan syönyt jogurttia ja puoli neljän aikaan raakapatukan, mutta nälkä yllätti silti. Ja sitten vielä oli sellainen nälkä, että mietti, minkä syöminen ei etoisi. Onneksi se pahin nälän tunne lähti pois, että pystyin nauttimaan ensi hätään Elovenan aurinkoisen välipalajuoman. Ostin myös Ristoranten gluteenittoman mozzarella-pizzan, kun oli iso nälkä. Maistoin viime viikolla uutta Schäm- merkkistä pizzaa. Se kyllä aiheutti jotain ongelmia, mutta tämä ei ainakaan vielä. 

Kalakeiton ostin, jos tulisi vielä illemmalla uusi nälkä. Tuntuu siltä, mutten usko sen olevan oikeaa nälkää. Join pari mukia pikakahvia pizzan päälle ja saattaa närästää mahassa asti. Se voi huijata itsensä nälän tunteeksi, koska joskus närästyksen tappaa syöminen, muttei voi syödä, jos vatsa on täysi. Töissä oli ruoaksi ihanaa kalakeittoa tänään, voi että miten ihania isoja kalapaloja ja maukkaita perunoita herkullisessa maitokeittoliemessä (vai miten sitä sanotaan). Lempikeittoni on juurikin kalakeitto. 

En ymmärrä, miten jotkut voivat sanoa "hyi, kalaa!" mutta olen kuullut muutaman jopa sanovan, etteivät he tykkää kookoksesta. Tosiasia kuitenkin on, ettei kaikki voi tykätä kaikesta, eikä tarvitsekaan. En sano, ettei pitäisi. Kaikesta saa tosiaan tykätä, mutta on ihanan monipuolista olla tykkäämättä jostain ja tykätä jostain enemmän kuin jostain muusta. Me ihmiset olemme erilaisia ja niin on mieltymyksemme. Kuten jossain aiemmassa postauksessa mainitsin, että jos kaikki olisimme samanlaisia ja tykkäisimme aina samoista asioista, niin kuolisimme varmasti ennen pitkään sukupuuttoon tai tylsyyteen. Eikä mitään uutta koskaan syntyisi, koska kukaan ei haluaisi kokeilla uusia asioita. 

Maku- ja hajuaisti on meille myös suojautumista, kun elimistömmekin reagoivat eri tavoin eri aineisiin, makuihin ja hajuihin. Voisin tehdä kokonaan postauksen tai jopa parikin siitä, miten moninaisia ja monimutkaisia me olemme. Sekin, kun joku sanoo toista monimutkaisesti ja on omasta mielestään kovin yksinkertainen. Mutta yksinkertainenkin on monimutkainen. Yksinkertainen voi olla paljon monimutkaisempi kuin monimutkainen, koska monimutkainen kertoo kaikki tavat, miten on monimutkainen, mutta yksinkertainen pitää avata pykälä kerrallaan. Ei tästä sen enempää.

Tämän illan tekemiset muutenkin. Tätä postausta tehdessä katsoin Pirates of the Caribbeanin uusimman Salazar's revengen. Oli ihan hyvä. Olisi ollut vielä parempi seurassa. Huomenna pitää palauttaa vuokratut leffat. Pitää siis raahata itsensä keskustaan. 

Harmi ettei videovuokraamoiden leffoja voi palauttaa niin kuin kirjastojen lainauksia, että vaikka saman kaupungin toiseen sisäiseen vuokraamoon. Olisi helpompaa, koska olen vuokrannut nämä kaksi paikasta, joka oli matkan varrella yhteen paikkaan, jossa en käy kovin usein. Kotivinkin ja KaksPlus-lehden ostin myös selattavaksi. Iltalukemiseksi. Uusin Vauva-lehti pitää käydä lukemassa kirjastossa loppuun ja nyt kun on ihanasti alkanut uusi kuukausi tarkoittaa se juurikin sitä, että suurimmasta osasta lehtiä on ilmestynyt uusi numero ensimmäisen viikon aikana, useimmiten ensimmäisen viikon keskiviikkona tai torstaina. 

Joku voisi tanssia aurinkotanssia, ettei koko viikkoa sataisi. Kaivataan jo aurinkoa, eikö niin.

~ Lilja Lumi

Runo viime sunnuntailta:

Sunday at the balcony

Watching red cars on the street

passing by

Sipping coffee in my cardigan

Watching red cars on the street

Sun rising and setting

Watching time passing by