Syysvaloa

Mitä mä täällä teen, kysyin itseltäni kotiin jonkin aikaa sitten tultuani. Pyörin varmasti ympyrää lienee oikea vastaus, vastasin itselleni ja huokaisin. Iltavuoron jälkeen kävin salilla. Koko päivän pilvisyyden jälkeen joku pyyhkäisi pilvet pois taivaalta ja ehti nähdä tämän ihanan auringonlaskun. Hain matkalla postimyynnin paketin, jossa oli muutama vaate ja aloin keittämään munaa ja samalla katselin vaatekaappiani, mitä kaikkea heittäisin pois. Vaikka olisi tosi kiva vaate ja joskus paljon käytetty, niin kun sitä ei enää käytä, niin se menee kierrätykseen ja joku muu saa tosi kivan vaatteen. En nyt jaksa erikseen alkaa niitä kuvailemaan. Otin jo ensimmäiset, uudet olohousut käyttööni. Heitin parit sukat suoraan roskikseen, kukapa rikkinäisiä sukkia haluaa kivalla kuviolla.

Munan kypsyttyä jokin aika sitten katsahdin pöydälle ja huomasin unohtaneeni lämmittää veden kahvia varten. Pitäisi vielä jogurttirahka penkoa repusta ja syödä se hunajan kanssa ennen kuin ehtii kokonaan huonontua. Jospa jättäisi hetkeksi tuon kaapin setvimisen.

Olemme töissä rumsteeranneet eli siirtäneet tavaroiden paikkaa jopa kahdesti ja jatkoin sitä eilen kotonakin. Halusin yllättää työkaverin siivoamalla huoneen ja onnistuin siinä hyvin. Tykkään ilostuttaa muita ihmisiä. Se saa minut iloiseksi (olen joskus kertonut joululahjapolitiikastani). On myös ihanaa itse ilahtua saadessaan jotain, koska silloin antajakin on onnistunut tehtävässään ja luulen, että silloinkin antaja on mielissään teostaan.

Olen joskus aika vaikea ja harmissani siitä, kun olen monesti varsinkin jouluna saanut valtavasti sellaisia asioita, mistä en pidä. Voiko silloin suoraan sanoa antajalle, ettei lahja ollut oikein mieleen vai hymyillä nätisti kiittäen ja miettiä, mihin laittaisi kiertoon ja raaskisiko oikeastaan ollenkaan sitä tehdä. Minullakin on ihana, rakas, mutta valitettavasti hieman hömelö äiti, joka aina ostaa liikaa. On pyytänyt jotain tiettyä ja ilahtuu saadessaan sen, mutta sitten hän ostaakin valtavan paljon enemmän, vaikkei mitään ole pyytänyt ja on sitten harmissaan senkin takia, että hän meni käyttämään rahojaan johonkin, mikä ei ole toiselle mieleinen.

Kävin tässä yksi päivä kaverin kanssa Espoon Sello-kauppakeskuksessa, kun hän halusi RAXiin ja asuu Espoon puolella. Tuli samalla ostettua muutama vaate KappAhlista ja NewYorkerista, sekä Tokmannilta heijastinliivi ja hieno perhonen, jonka vein töihin. Katselimme parissa muussa kaupassa vielä vaatteita ja raahasin väsynyttä kaveria perässä. Hän ei sitä kertonut, mutta näin ja aistin sen. Aina ei tarvitse sanoa suoraan, minkä voi itsekin päätellä. Söimme kuitenkin kupumme täyteen ja siellä oli Sembalotkin sattumalta. En ole koskaan näiden kolmen vuoden aikana osunut jostain syystä Sembaloihin, vaikka olen halunnut (Sellon mainos ei tule postiluukustani) mutta nyt osusin ja ihan sattumalta.

Etsin sukkia ja hanskoja löytämättä ja etsimme kaverille pipoa sitäkään löytämättä. Ihmettelin, miksi RAXin hinta on noussut kolme euroa siitä, mitä se oli joskus. Tosin inflaation takia suklaapatukoidenkaan hinta ei edes makeisveron poistuttua ole laskenut lähtöhintaan, kummallista. Tuntuu, että ruoka on nykyään kalliimpaa kuin ennen muutenkin.

  

Tässä kuvia tältä viikolta. Suurimmaksi osaksi aika aurinkoista ollut. En tiedä, onko jokin asia sitten varjostanut mieltäni. Eipä pahemmin. Inspiroitunut siivoamisesta ja järjestyksen vaihtamisesta ainakin. Huomenna läksin Turkuun tapaamaan äitiä ja toivottavasti joitain kavereitakin tai edes yhtä näkee samalla.

Syksy

Auringonnousut ja auringonlaskut

Kesällä aurinko on liian kirkas,

valaisee koko taivaan

Syksyllä aurinko loistaa, kimaltelee

ja valaisee valoa pimeneviin päiviin

Värikkyyttäsi olen kutsunut auringonnousuksi

Syksy on lempivuodenaikani

Kesä on aika uuvuttava

Syksyllä keskittyy uudelleen

Kuuntelee musiikkia

Kuuntelee hiljaisuuden kaikua

Voi pukeutua lämpimästi

Ja kiivetä vuorelle,

jonka laelta näkee koko kaupungin valoineen

tai metsän värikkäitä puita täynnä

Ja kun tulee tarpeeksi kylmä, toivoo lämmintä halausta

Ja kun tulee tarpeeksi pimeä, voi laittaa tuikut palamaan

Valoa sisältäpäin

Sitä sinä syksy olet: valoa sisältäpäin

~ Lilja Lumi

Vastustuskyvystä

Unta saatu puolenyön aikaan ja herätty kaksi kertaa yöllä ennen kello kuuden herätystä. Olo oli herätessä lievästi sanoen väsynyt. Torkutin vartin, tein puuron, laitoin hiukset, heitin puuron pussiin ja lähdin bussilla töihin. Näin auringonnousun matkalla. Se nousee yhä myöhemmin, kun siihen aikaan (07:00) kesällä aurinko saattoi olla paljon korkeammalla.

Ainoa hyvä asia siinä aamussa oli, ettei suolisto enää oireillut. Se putputti koko eilisen päivän, mikä ei ollut kovinkaan mukavaa. Kerroinkin lauantain syömisistä, jotka olivat todellakin liikaa. Elimistö taisteli ulos ainesta, josta ei tykännyt koko päivän. Hyvä, että se hoitui viikonloppuna eikä työpäivänä.

Joku voi sanoa, että ilmavaivat silloin tällöin ovat ihan normaalia. Onhan se tietyssä määrin ihan normaalia, pari puuppaa päivässä tuskin kertoo mistään, mutta jos sitä jatkuu koko päivän, niin... no minun tapauksessani kyseessä oli se vehnä ja mitälietä siinä valkosipulilisäyksessä olikaan.

Ajattelin jo eilisestä, että tänään aloitan pitkän paussin sokerista, vehnästä ja kaikesta ns. epäterveellisestä, ylimääräisistä lisäaineista, valmiista marinadeista yms., mitkä aiheuttavat hallaa elimistölle. Vielä mitä kuitenkin. Työpäivä sujui ihan mukavasti, mutta kun pääsin pois töistä, en tiedä, oliko oikeasti nälkä, mutta seuraavaan bussiin oli kahdeksan minuuttia, joten kipaisin kaupassa ja ostin sieltä voisilmäpullan, sokerisen jääkahvijuoman, pillimehun ja kismet-patukan ja mussutin kaikki ennen bussia tai bussimatkan aikana.

Nähdessäni kaupan ajattelin vain, että haluan syödä. Ei minulla ollut nälkä. Ja repussa oli banaani ja smoothie-pussi välipalaksi ajateltuna. Mieli haki vain nopeaa ratkaisua väsyneeseen olotilaan (ja lähestyvät kuukautisetkin vaativat lataamista), pikaista nautintoa ja sokeritankkausta vereen. Tottakai se myöhemmin kadutti. Mietin vielä bussimatkalla, että tekisi niin mieli mennä suoraan kotiin nukkumaan päikkäreitä, mutta menin salille. Ei sillä energiamäärällä ja valvetilalla nukuttaisi enää ja sitten vain olisi mössöttänyt toimettomana kotosalla ja sättinyt itseään.

Parempi kun meni salille. Salin jälkeen ei väsyttänyt enää ollenkaan. Salilla käytyäni venytyslaitteessa katselin käsipainoja ja ajattelin, ettei mikään paino nouse nostamatta (ajatusleikki). Olin ollut viikon pois salilta ei ajanpuutteen tai sairauden, vaan väsymyksen takia, joten mietin siinä, että oliko voimani vähentynyt, että pitäisikö jälleen ottaa kilo pienempi paino vai jatkaa sillä, mihin jäi. Päätin jatkaa yhdeksän kilon käsipainoilla, joihin jäin. Ystäväni sanoi viime kerralla ollessamme salilla yhdessä, että voimani ei välttämättä lisäänny tai lihakseni kasva, vaan tekniikkani paranee, kun jaksan nostaa vähän suurempia painoja. En tiedä, uskonko siihen ihan täysin, koska kyllä siihen muutkin asiat vaikuttavat, jaksaako nostaa, esim. miten on syönyt sinä päivänä, mitä nauttinut edellisenä päivänä sekä väsymyksen määrästä. Paino tuntui kyllä vähän painavammalta kuin viikko sitten, mutta siihen pitää kai taas totuttaa itsensä. Mietin siinä kohtaa, että jos en nosta oikealla voimalla, niin sitten tahdonvoimalla.

Siinäkin kohdassa mietin, että sokerin nauttiminen tekee hallaa treenaamiselle. Kovin pitkään en saa itselleni tai muillekaan uskoteltua, että minulla on vain isot jalkalihakset. Pitää saada tasainen pidempiaikainen energia, eikä sokerin tuomaa piikkiä, jolloin on hetken sokerihuuruissa kuin mikäkin supernainen. Onneksi se sokeri vaikutti salin ajan ja sain varmasti treenaamisella sokeria jotenkin tasattua, koska väsymystakapakki ei ole vielä iskenyt ja siitä on jo kaksi ja puoli tuntia. Tosin treenin jälkeen tein kotona wokkia, keitin pari kananmunaa ja kumosin kitaani eilen valmistetuista mifusuikaleista jääneen osan (ovat aika täyttäviä). Treenin jälkeen oli oikeasti nälkä.

Vähän ennen salia pukkarissa avasin facebookin ja katsoin, mitä sinä päivänä aiempina vuosina oli postannut ja siellä luki vuosi sitten, että "Surku olo. Ja flunssa kaupan päälle." Mietin, kuinka hyvä vastustuskykyni on tällä hetkellä ja harmittelen niitä, joille on pukannut flunssaa juuri nyt. Flunssa voi tulla monesta asiasta ja vastustuskykyään voi ylläpitää hyvillä unilla, hyvillä elämäntavoilla, hyvällä ruokavaliolla, stressittömyydellä, liikunnalla, hyvällä nestetasapainolla. Minusta tärkeimpiä osapuolia näistä flunssan tuloa ajatellen kuitenkin on, että mitä suuhunsa laittaa ja stressi.

Sanon hyvin usein ystävilleni, jos heidän kanssaan menen yhdelle tai parille, etten juo paljoa, ettei tule flunssaa. Alkoholissa on myös sokeria ja kaiken lisäksi alkoholi itsessään on elimistölle myrkky, jonka taisteluun osallistuu lähes koko keho. Pelkkä sokeri vaikuttaa hitaammin, mutta sokeri on tunnetusti se, joka lisää kehon tulehdustiloja ja alentaa vastustuskykyä ruokkimalla bakteereja (mieti, mitä se tekee, kun nautit sokeria päivittäin). Minulla alkaa yhden olusen, siiderin tai punaviinilasillisen jälkeen aivastuttamaan ja silmien väli kutisemaan. Olen huomannut silmien välin kutisevan myös, jos on syönyt poikkeuksellisen suuren määrän sokeria: merkki siitä, että vastustuskyky on koetuksella. Limaa alkaa erittyä lähes heti, siksi en pahemmin juo alkoholia. Ja tästedes yritän paremmin pitää verensokerin tasaisena, ettei tulisi mielitekojaja syödä sokerisia herkku.

Ajattelin, että syön välillä sokeria, nautintoaine se kun on, ettei minua haittaa pari finniä tai kilo lisää painossa. Ne saa aina pois. Sokeri saa kuitenkin myös väsyneen ja nuutuneen oloiseksi sekä alentaa vastustuskykyä. Flunssa kun tulee, niin se voi kestää viikosta jopa neljään viikkoa, eikä ole yhtään kivaa.

Nyt syksyn ja talven aikana on ehdottoman tärkeää, miten pukeudumme, syömmekö vitamiinimme purkista vai/ja ruoasta, juommeko tarpeeksi, otammeko turhaa stressiä asioista, nukummeko riittävästi ja harrastammeko hyvää liikuntaa. Luulen, että minulla on osittain työni puolesta hyvä vastustuskyky, kun työskentelen joka päivä räkänokkien parissa. En viitsi laittaa sitä edes lainausmerkkeihin. Syksystä kevääseen lapsilla aika paljon vuotaa nenä ja niitä pitää jatkuvasti niistelläkin. En myöskään liikatehosta hygieniaani esimerkiksi pesemällä joka kerta käteni saippualla; pesen käteni saippualla ehkä kerran päivässä.

Lasten kanssa työskentelevillä on muutenkin mielestäni hyvä vastustuskyky, koska suurin osa taudeista, joita lapsilla on, eivät kovin usein tartu lasten kanssa työskenteleviin aikuisiin. Flunssat, mahataudit, ripulit ja rokot menevät useimmiten ohitse. Tuli mieleen vanha mainos teeveestä, jossa hammastahna taisteli reikäbakteereja vastaan ja bakteerit kimpoilivat hampaasta pois. En voi kuitenkaan varmaksi sanoa, kuinka paljon muissa ammateissa sairastetaan. On niin monia asioita, jotka vaikuttavat siihen, sairastuuko vai ei. Saatamme kantaa monia tauteja kehossamme, mutta ne eivät iske kuin vasta, jos vastustuskyky jostain syystä laskee liian alas ja pöpöt pääsevät valtaamaan kehon nopeammin kuin valkosolut ehtivät taistelemaan vastaan. Kolme viikkoa sitten meinasi jokin flunssa iskeä, mutta onneksi se jäi parin päivän meinaamiseksi ja hävisi tiehensä.

  

Salilta tullessa piti vähän kuvailla taivasta, kun aurinko näyttäytyi pilvien lomitse.

Nyt taidan pitkästä aikaa juoda vähän teetä ja lipitän vielä vettä. En viitsinyt mainita aiemmassa postauksessa tätä luontaisen makeaa hunajaa. En pitänyt lapsena hunajasta ollenkaan niin kuin en teestäkään. Opin kuitenkin pitämään hunajasta paljon ja syön sitä makeuttamattoman rahkajogurttini kanssa. Hunajan syönti varmasti osaltaan myös suojelee kehoa, onhan se tutkitusti terveellinen (hunajan-terveysvaikutukset ) ja ihmiset laittavat sitä teehensäkin kipeinä ollessaan. Asiahan ei minulle kuulu, mutta jotkut syövät sokeria myös kipeänä ollessaan - kokemukseni ja tietoni nojalla voin sanoa, ettei kannata, jollei halua pidempään kärsiä flunssastaan.

Riittävä monipuolisen ruoan syönti on tärkeää kehollemme, että keho jaksaa pyörittää niin monia monia monia asioita. Tarvitsee energiaa. Nosce te ipsum eli tunne itsesi, oma kehosi ja mitä se oikeasti haluaa ja tarvisee.

Huolehdi terveydestäsi.

~ Lilja Lumi

P.S. Se mitä kirjoitan on vain omaa kokemustani asioista. Saa olla eri mieltä.

Aloitan sen herkuttoman nyt ihan oikeasti. Voisin vaikka tehdä ruokapäiväkirjaa, se olisi hauskaa.

Syksy-blogipostaus 

Habitare - messut

Habitarella tuli käytyä eilen. En jaksa kirjoitella, joten laitan vain kuvia. En tiedä muista, mutta mielestäni viime vuonna olivat kivemmat messut. Eilenkin luulin, että piti koko päivän paistaa aurinko, mutta lähtiessä paistoi kivasti, mutta perille päästyä noin kymmenen minuutin päästä pitikin pidellä kättä pään päällä, ettei hiukset kihartuisi, kun olivat vielä suorat.

Kaikki muut paikat kävin kiertämässä paitsi Antiikin. Siitä en oikeastaan ole kiinnostunut. Antiikin vieressä oli suomalainen design/ käsityö, mutta luulen, että oli muualtakin designia. Tämä Kuusipohjan kaunis sydänkoru oli jonkin aikaa mietinnässä. Ajattelin, että olisi tosi kiva pitää tuollaista korua kaulassa töissä, niin lapset voisivat katsella peilipuolelta kasvojaan, kun joka päivä muutenkin kiinnostuvat avainnauhastani, jonka hankin viime vuonna Lakritsi- ja salmiakkifestivaaleilta (jotka tulevat vielä tämän vuoden puolella, sinne pitää mennä ja sinne on jo aika varma kaverikin seuraksi). En kuitenkaan hankkinut kyseistä riipusta, ehkä joku päivä.

Kiinnosteli tuo kaunis kello ylhäällä keskellä, mutta se maksoi 94 euroa, joten ei lähtenyt mukaan. Otin kuitenkin myyjän nimen ylös eli Lahjapiste.

Söpöjä pehmoeläimiä TYltä.

Lots of balloons in different colors there!

Ihania seinäelementtejä. Haaveilen isommasta kämpästä, jossa voisi tuollaisia käyttää.

Akvaariot huoneiden somistuksessa mukana.

  

  

Eri sisustuslehdet olivat myös edustamassa ja niitä myytiin messutarjous-hintaan. Tässä Avotakka edustettuna.

Messujen jälkeen oli nääälkä, joten suuntasin Stockmannin Classic Pizzaan, jossa tilasin suosikkini Verde mon dieun. Tarjoilija kysyi, haluanko valkosipulia ja vastasin, että ihan pikkuisen, mutta tuntui että pizza oli uitettu siinä. Ei maistunut yhtään siltä, miltä piti. En tiedä, johtuiko valkosipulista (en sitä varsinkaan kastikkeena ole tottunut käyttämään, vähän esim lihapullien joukossa murskattuina kynsinä) mutta maistui tosi paljon kalalta. Enpä enää koskaan tilaa lisävalkosipulia.

Kävin vielä pizzan jälkeen Pauligin kahvilassa syömässä raakakakkua ja juomassa latten, mutta alkoi omatunto soimaamaan se rahanmeno ja liian täysi vatsa - en tiedä, kumpi enemmän, mutta ei kannata mennä mihinkään vain periaatteesta, vaan kuulostella kehoa, tarvitseeko se tosiaan jotain.

Takaisin tullessa taivas oli kaunis. Koko päivän oli vuorotellen satanut ja paistanut, joten aurinko kauniisti pilkisti pilvien väleistä.

Tänään olen vain pessyt pyykkiä, käynyt kaupassa, syönyt liikaa jäätelöä, tehnyt ruokaa (ensimmäistä kertaa kokeilin Mifua), käynyt kirjastossa ja katsellut Netflixiä. Aamulla pesin hiuksetkin lavuaarissa. Niin helppoa ja nopeaa - pesin ne sillä aikaa, kun puuro kypsyi mikrossa. Jännä, miten erilaiset hiukset ovat, kun ne saavat luonnollisesti kuivua ja milloin ne suoristaa. Kampaajalla tuntui, että hänen hoitonsa sai vaaleamman sävyn hiuksista katoamaan ja koko hiuksista tulleen saman sävyiset. En tiedä, mistä johtuu tai kerroinko jo tätä. Huominen päivystysvuoro onneksi siirtyi perjantaihin, joten pitääkin mennä puoli kahdeksaksi puoli kymmenen sijaan töihin. Tosin torstaina ja perjantaina on sitten päivystysvuorot, mutta hälläpä väliä. Silmät kutittavat. Juonpa vielä yhden kahvikupposen ja mietin, pitäisikö vähän väritellä pitkästä aikaa.

Mukavaa viikkoa! Pysykää terveinä!

~ Lilja Lumi

Luontoa ja huonekaluja

Calvin and Hobbes - Friendship.

Menossa töihin. Minulla oli tällä viikolla yksi erittäin varhainen herätys ja nukuin sinä yönä varmaan neljä tuntia. Se päivä vaati vielä vähän ajatteluakin, vaikka pääsin kahdelta, kävin kirjastossa nuokkumassa ja tulin töihin takaisin viidestä reilusti yli kuuteen. Onneksi siihen mennessä oli jo ehtinyt hyvin heräämään. Menin silti ihan mukisematta nukkumaan kymmeneltä samana iltana ja nukuin kahdeksan tuntia.

Viikkoon on mahtunut sateisia ja aurinkoisia päiviä. Ollut tavallista pidemmän tuntuinen viikko. Joskus viikko hujahtaa kahdessakin päivässä, jos on niin mahdottoman paljon tullut touhuttua niinä kahtena päivänä. Aika on pään sisällä. Jokainen käsittelee sen eri tavoin. Lapsuus hujahti niin nopsaan, vaikka muistan joskus valittaneeni tylsää, muttei se haittaa. Nykyään pidän mielelläni tylsääkin, mutta onhan se kivaa olla menossakin. 

Vallilan kirjastosta tultua odottelin ratikkaa.

Siellä on muutamia kauniita taloja, joista on vaikea saada kuvaa puilta ja liikenteeltä.

Ohiräpsäisy länteen mennessä bussilla.

Syksy on täällä :)

Olimme työpaikalla päiväsiltäjaloin kävelyllä ja kävimme metsässäkin seuraavana päivänä. Huomasin tämän ihanan sudenkorennon kivellä, otin sen käteeni, näytin lapsille ja pyysin työkaveria ottamaan kuvan. Kun jaoin tämän kuvan, niin pari vain kysyi, eikö se pure. Kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni, etä sudenkorento muka purisi. Enkä usko siihen vieläkään. Kaikista ötököistä eniten rakastan sudenkorentoja. Ne ovat jotenkin niin harvinaisia ja todella kauniita. Seuraavana tulee mehiläinen - siis se pörröinen versio, joka minulle on opetettu pienenä - ja tiedän, että se saattaa pistää, mutta minulla on ollut sellainen jopa kengässä varpaiden välissä, eikä se ole pistänyt. Toki päästin sen pois sieltä heti kun sen siellä huomasin ja oli kerran peukalon kokoinen polvellakin kököttämässä. Yksikään mehiläinen ei ole minua koskaan pistänyt. Kerran elämässä ampiainen (se pitkulainen laiheliini), mutta pitää aina muistaa tämä toinenkin versio, jonkinkaltainen kukkakärpänen ilmeisesti, joka ei pistä. Voisinpa laittaa kuvankin siitä, jos löydän.

Suihkukaveri.

Piti jo pari vai kolme viikkoa sitten käydä IKEAssa, mutta päädyin Vantaalle. Nytpä oikeasti päädyin Espooseen, kaverilla oli nälkä ja tiesin, ettei nauttimani pieni asia pitäisi nälkää kauaa loitolla, joten aloitimme ruokalasta. 

Alunperin halusin IKEAan, koska sinne oli tullut uusi mallisto, syysmallisto. Elohuone uutuutena. Tykkään katsoa huoneita ja olin myös lukaissut jokin aika sitten postiluukusta tippuneen IKEAn kuvaston. Tänään menenkin katsomaan paljon uusia huoneita ja huonekaluja ja kaikkea kivaa, kun menen Habitare-messuille. IKEAsta tuli ostettua isompi kattila, munaleikkuri, pyörivä kuorija koska sillä on helpompi kuoria juureksia, kaksi pastellinväristä kulhoa ja pienemmät jälkkärikulhot, tuoksukynttilän. Oli kaksi ja puoli tuntia aikaa, mutta väsyneenä hönttinä ja uutuuksia katsellen meni vähän enemmän aikaa ja poistumiseen suunniteltu aika kusi nähdessä kassajonot, joten kaveri osti pehmiksen, että pysyisin hereillä ja lohdutukseksi, kun en ehtinyt viimeiseen ilmaiseen IKEA-bussiin. Onneksi läheltä pysäkiltä lähti bussi takaisin Helsinkiin Elielinaukiolle, mutta piti maksaa se seutulipun hinta. Minkä sille voi. Helsinkiin tultua kävin Alepassa ja ostin kaupasta kukkia.

En muista, mahtoiko tämä olla juurikin eilen vai keskiviikkona illalla kotiin tullessa, kun satoi aika urakalla. Tai ei kaatosadetta, mutta jotkut saattaisivat juosta suojaan, kun mie taas katselen katulampun valossa sadetta ja haluan ottaa kuvia virtaavasta vedestä.

Eilen pitkän päivän jälkeen kävin vielä herkuttelemassa jälkiruokajogurtilla (en taida enää ottaa sitä) ja lattella. Töistä pääsin puoli viideltä, jonka jälkeen kävin kampaajalla, joka loihti tukastani oikein kivan. Sitten suuntasin Stockmanniin etsimään kosteuttavaa shampoota ja muuta kivaa, esimerkiksi meikki-voidesudin, koska ei ollut sellaista vielä ja tuntui, että iho näyttää harmaalta. Ostin myös kookosnaamion, jonka laitan tänään tai huomenna naamalleni. Pitää oikeasti juoda enemmän vettä, nukkua enemmän ja syödä vähemmän sokeria ja vehnää. Maitotuotteista en luovu, koska ne eivät tee hallaa.

Tässä siis ostokset Stockmannilta. En ole koittanut vielä tuota shampoota, mutta toivottavasti on hyvä. Mietin myös, kuinka hyvä välipala jogurtti on, mutta jotta sen saisi ruokaisammaksi siihen pitäisi lisätä jotain, joten etsin mysliä, jossa ei ole vehnää, eikä ole liikasokerista niin kuin Vitaliksen pähkinämurot. Olisivat niin hyviä ilman sokerista kuorrutetta, joka tuntuu tarttuvan kurkkuun kiinni. Joten ostin pähkinöitäkin. Ja kotoa löytyy hunajaa. Tumma minttusuklaa sen takia, koska oli joskus tapana syödä yksi suklaapala aamulla kahvin kanssa ja se on jäänyt tavaksi. Maustamatonta maitorahkaa. Luomuappelsiinimehua. Käsisaippuakin on pitänyt ostaa jo jonkin aikaa.

Nyt suuntaan hetkeksi kirjastoon ja sitten Habitare-messuille. Toivottavasti tapaan myös jonkun kivan. Mukavaa viikonloppua! Varmaan teen oman postauksen messuista.

~ Lilja Lumi