Luontoa ja huonekaluja

Calvin and Hobbes - Friendship.

Menossa töihin. Minulla oli tällä viikolla yksi erittäin varhainen herätys ja nukuin sinä yönä varmaan neljä tuntia. Se päivä vaati vielä vähän ajatteluakin, vaikka pääsin kahdelta, kävin kirjastossa nuokkumassa ja tulin töihin takaisin viidestä reilusti yli kuuteen. Onneksi siihen mennessä oli jo ehtinyt hyvin heräämään. Menin silti ihan mukisematta nukkumaan kymmeneltä samana iltana ja nukuin kahdeksan tuntia.

Viikkoon on mahtunut sateisia ja aurinkoisia päiviä. Ollut tavallista pidemmän tuntuinen viikko. Joskus viikko hujahtaa kahdessakin päivässä, jos on niin mahdottoman paljon tullut touhuttua niinä kahtena päivänä. Aika on pään sisällä. Jokainen käsittelee sen eri tavoin. Lapsuus hujahti niin nopsaan, vaikka muistan joskus valittaneeni tylsää, muttei se haittaa. Nykyään pidän mielelläni tylsääkin, mutta onhan se kivaa olla menossakin. 

Vallilan kirjastosta tultua odottelin ratikkaa.

Siellä on muutamia kauniita taloja, joista on vaikea saada kuvaa puilta ja liikenteeltä.

Ohiräpsäisy länteen mennessä bussilla.

Syksy on täällä :)

Olimme työpaikalla päiväsiltäjaloin kävelyllä ja kävimme metsässäkin seuraavana päivänä. Huomasin tämän ihanan sudenkorennon kivellä, otin sen käteeni, näytin lapsille ja pyysin työkaveria ottamaan kuvan. Kun jaoin tämän kuvan, niin pari vain kysyi, eikö se pure. Kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni, etä sudenkorento muka purisi. Enkä usko siihen vieläkään. Kaikista ötököistä eniten rakastan sudenkorentoja. Ne ovat jotenkin niin harvinaisia ja todella kauniita. Seuraavana tulee mehiläinen - siis se pörröinen versio, joka minulle on opetettu pienenä - ja tiedän, että se saattaa pistää, mutta minulla on ollut sellainen jopa kengässä varpaiden välissä, eikä se ole pistänyt. Toki päästin sen pois sieltä heti kun sen siellä huomasin ja oli kerran peukalon kokoinen polvellakin kököttämässä. Yksikään mehiläinen ei ole minua koskaan pistänyt. Kerran elämässä ampiainen (se pitkulainen laiheliini), mutta pitää aina muistaa tämä toinenkin versio, jonkinkaltainen kukkakärpänen ilmeisesti, joka ei pistä. Voisinpa laittaa kuvankin siitä, jos löydän.

Suihkukaveri.

Piti jo pari vai kolme viikkoa sitten käydä IKEAssa, mutta päädyin Vantaalle. Nytpä oikeasti päädyin Espooseen, kaverilla oli nälkä ja tiesin, ettei nauttimani pieni asia pitäisi nälkää kauaa loitolla, joten aloitimme ruokalasta. 

Alunperin halusin IKEAan, koska sinne oli tullut uusi mallisto, syysmallisto. Elohuone uutuutena. Tykkään katsoa huoneita ja olin myös lukaissut jokin aika sitten postiluukusta tippuneen IKEAn kuvaston. Tänään menenkin katsomaan paljon uusia huoneita ja huonekaluja ja kaikkea kivaa, kun menen Habitare-messuille. IKEAsta tuli ostettua isompi kattila, munaleikkuri, pyörivä kuorija koska sillä on helpompi kuoria juureksia, kaksi pastellinväristä kulhoa ja pienemmät jälkkärikulhot, tuoksukynttilän. Oli kaksi ja puoli tuntia aikaa, mutta väsyneenä hönttinä ja uutuuksia katsellen meni vähän enemmän aikaa ja poistumiseen suunniteltu aika kusi nähdessä kassajonot, joten kaveri osti pehmiksen, että pysyisin hereillä ja lohdutukseksi, kun en ehtinyt viimeiseen ilmaiseen IKEA-bussiin. Onneksi läheltä pysäkiltä lähti bussi takaisin Helsinkiin Elielinaukiolle, mutta piti maksaa se seutulipun hinta. Minkä sille voi. Helsinkiin tultua kävin Alepassa ja ostin kaupasta kukkia.

En muista, mahtoiko tämä olla juurikin eilen vai keskiviikkona illalla kotiin tullessa, kun satoi aika urakalla. Tai ei kaatosadetta, mutta jotkut saattaisivat juosta suojaan, kun mie taas katselen katulampun valossa sadetta ja haluan ottaa kuvia virtaavasta vedestä.

Eilen pitkän päivän jälkeen kävin vielä herkuttelemassa jälkiruokajogurtilla (en taida enää ottaa sitä) ja lattella. Töistä pääsin puoli viideltä, jonka jälkeen kävin kampaajalla, joka loihti tukastani oikein kivan. Sitten suuntasin Stockmanniin etsimään kosteuttavaa shampoota ja muuta kivaa, esimerkiksi meikki-voidesudin, koska ei ollut sellaista vielä ja tuntui, että iho näyttää harmaalta. Ostin myös kookosnaamion, jonka laitan tänään tai huomenna naamalleni. Pitää oikeasti juoda enemmän vettä, nukkua enemmän ja syödä vähemmän sokeria ja vehnää. Maitotuotteista en luovu, koska ne eivät tee hallaa.

Tässä siis ostokset Stockmannilta. En ole koittanut vielä tuota shampoota, mutta toivottavasti on hyvä. Mietin myös, kuinka hyvä välipala jogurtti on, mutta jotta sen saisi ruokaisammaksi siihen pitäisi lisätä jotain, joten etsin mysliä, jossa ei ole vehnää, eikä ole liikasokerista niin kuin Vitaliksen pähkinämurot. Olisivat niin hyviä ilman sokerista kuorrutetta, joka tuntuu tarttuvan kurkkuun kiinni. Joten ostin pähkinöitäkin. Ja kotoa löytyy hunajaa. Tumma minttusuklaa sen takia, koska oli joskus tapana syödä yksi suklaapala aamulla kahvin kanssa ja se on jäänyt tavaksi. Maustamatonta maitorahkaa. Luomuappelsiinimehua. Käsisaippuakin on pitänyt ostaa jo jonkin aikaa.

Nyt suuntaan hetkeksi kirjastoon ja sitten Habitare-messuille. Toivottavasti tapaan myös jonkun kivan. Mukavaa viikonloppua! Varmaan teen oman postauksen messuista.

~ Lilja Lumi

Ulkoilua ja sadeilmoja

 

Mitäs tästä viikosta kertoisi. Sunnuntaina kävin sarjakuvamessuilla Kattilahallissa, jossa tapasin ystäväni. Halli oli täynnä sarjakuvalehtiä, mutta harmitti, ettei ollut varaa ostaa yhtään, koska olisin halunnut ostaa muutaman Lassi ja Leevi - kirjasen.

Hyvin aurinkoinen päivä. Kaveri oli kuuntelemassa Fingerporin tekijän haastattelua.

Kattilahallin jälkeen kävimme Sörnäisten Lidlistä hakemassa limpparia ja menimme Katri Valan puistoon hetkeksi istumaan ja höpöttelemään.

Ostin pakkaseen wokkivihanneksia ja piti saada sinne tilaa. Pakastin oli puoliksi tässä lumijäässä, koska pakastelokeron ovi on rikki, mutta sain suurimman osan koverrettua pois.

Lassia ja Leeviä on tosi kiva piirtää. Tykkään Leevistä enemmän, se ei kai ole mikään yllätys. On hauska katsella netistä kuvia ja yhdistellä niitä, niin tulee ihan uusi tarina kuvaan.

Töihin menossa aamulla Sörnäisten kohdalla.

Ja Vallilan kohdalla.

Sekä perillä. Tällaisessä maisemassa työskentelen.

Tiistaina, kun tulin töiden ja salin jälkeen kotia, niin vastaan tuli outo, aika pistävä, haju vahvempana kuin maanantaina. Mietin, mistä se voisi tulla ja ajattelin sen tulevan keittiöstä, joten tutkin sinkin alaisen putkiston. Irrotin putket ja putsasin jokaisen, laitoin takaisin eikä vuoda.

Tarvitsen uudet kumihanskat, kun nämä olivat käytössä haljenneet. Osasin jopa laittaa putket oikein takaisin paikalleen, vaikka mietin hetken, olisiko pitänyt ottaa kuva ennen, mutta vettä ei valunut mistään, niin luultavasti palaset menivät oikeille paikoille.

Sen jälkeen keräsin kaikki mahdolliset roskat ja vein ne ulos. Pesin jopa roskakopat. Seuraavana aamuna ei ollut hajua. 

Näin paria ystävää töiden ulkopuolella tällä viikolla ja tuli käytyä keskustassakin. Eipä sinne muutenkaan ole pitkä matka. Neljä metropysäkkiä ja suunnilleen sama määrä ratikalla.

Toinen tuli Kroatian reissultaan ja asuu muutenkin vähän kauempana. Kävimme hetken istuksimassa Espresso Housessa.

Eka on vanha työkaveri, jonka kanssa kävimme istumassa Roasbergissa. Rautatietorin ympäristössä siis liikuttiin. Ja saatoin vielä toisen Stockmannin luokse, kun juttelimme kynistä, joita näin sarjakuvafestareilla ja muutenkin piirtäminen pohditutti, joten kävin katsomassa Akateemisessa kirjakaupassa, millaisia kyniä siellä on. Pitää kai ne Molokovit vai mitä olivat ostaa jostain muualta. Olisi hienoa myös kokeilla uusia piirtämis- ja maalaamistekniikoita.

Ratikalla kotio.

Kolme piirustusta tällä viikolla tuli tehtyä. Kaksi kiinnitin seinällekin, kun olivat niin kivoja. Ajattelin, jos joka ilta piirtäisi jotain, mutta joka toinenkin ilta on ihan hyvä saldo.

Odotin muutaman päivän, että tulisi perjantai, kun mieleen oli tullut tehdä uunipuuroa. Perjantaina sitten ostin kaupasta maitoa ja kermaa ja pistin lähempänä keskiyötä puuron uuniin, koska sen pitää olla siellä yön yli ja ajattelin, etten kuitenkaan halua herätä ottamaan sitä pois uunista ennen kahdeksaa. Tämä on niin simppeli tehdä ja kestää kolmesta neljään aamua syödä, riippuu toki syöjien määrästä ja kuinka paljon ottaa kerralla ja mitä kaikkea siihen tykkää lisätä.

Ohje:

Tarpeeksi mittava voideltu uuninkestävä vuoka.

2 dl ohraryynejä tai ohrasuurimoita. Itse olen käyttänyt esikypsytettyjä kokonaisia ohrasuurimoita, koska muuta ei lähikaupastani löydy. Ja ne käyvät ihan yhtä hyvin kuin ryynitkin.

2 ruokalusikallista hunajaa

2 dl kermaa

1,2 litraa maitoa

Jos ei jaksa alkaa sekoittamaan maitoa ja kermaa erikseen, niin ne voi kaataa vuorotellen ympäri vuokaa. 100 asteiseen uuniin kahdeksaksi tunniksi ja puuro on aamulla valmis nautittavaksi :)

Kulta Katriinan pikakahvia maidolla, uunipuuroa mustaherukoiden ja maidon kera.

Pikakahvin teko on kyllä yhtä taidetta. Ohjeessa kehoitetaan sekoittamaan 1,5 desiin kiehuvaa vettä 1-2 teelusikallista kahvipuruja. 1,5 dl on vähän liian vähän kuppiini, joten lämmitän mikrossa 2 desiä vettä. Sekoitan kaksi keskikokoisen teelusikallisen verran puruja.

Veden lämpötila on tärkeä, kun ei saa olla liian viileää tai liian kuumaa. Oikean kuumuuden ja onnistumisen huomaa siitä, että kahvia sekoittaessa tulee ohut vaalea vaahto. Kahvi jää mustaksi, jos on liian kuumaa, eikä pikakahvia kannata lämmittää uudestaan, silloinkin se pahenee. Kuumuus on todella tärkeä osa, että mausta tulee juuri oikeanlainen - kukapa pahaa kahvia haluaisi juoda.

Eilen oli sadepäivä, joten vietin suurimman osan sisällä kotona ja kirjastossa. Kävin kirjastossa lukemassa tai oikeastaan selaamassa muutaman lehden. Silmäilin.

Aamusella kävin kaupassa ostamassa maitoa ja banaaneja ja leipää, niin silläkin ulkoilulla jo varpaat kastuivat. Siitä viisastuneena kahden tai kolmen tunnin jälkeen, kun lähdin kirjastoon otin villasukat mukaan, ettei tarvitsisi olla paljain varpain tai jalat märkinä pari tuntia, jotka siellä vietin.

Päivälliseksi aamulla valmistunutta ciabattaa, kananmunaa ja wokkivihanneksia, joiden sekaan laitoin Plantin creamy cooking kaura-valmistetta, joka on kaurapohjainen vaihtoehto ruokakermalle.

Teen tänään samanlaisen annoksen, mutta ilman leipää, koska koko leipä tuli syötyä eilen. Kokkailu on kyllä tosi kivaa. En vain yleensä paljon sitä harrasta kotona. Tulisi varmasti vähän halvemmaksi. Ja tulee enemmän tiskailtuakin, kun on vain yksi paistinpannu ja kattila. Pitäisi hankkia isompi kattila, että voisi tehdä patoja sun muuta. Tuohon pikkukattilaan mahtuu kahdelle annos ohrasuurimoita, vähän riisiä tai pari kolme kananmunaa keittymään. Ei siis kovin suuri.

Aina yksin vain miettii, että miksi sitä vain itselleen tekisi ruokaa. Mieluummin tekee kahdelle tai useammalle, silloin sitä ruokaa vain tulisi enemmän tehtyä. Itseensä ei panosta niin paljon kuin muihin, vaikka se pitäisikin olla toisinaan toisinpäin. Ensin käyn kuitenkin salilla ystävän kanssa Ruoholahdessa. Ja toivoisin, että tapaisin yhden toisenkin ihmisen tänään. Saapi nähdä.

Olin niin paljon sisällä eilen, että vähän ennen kuin sade illalla loppui, niin kävin ulkona kävelemässä ja tuulettumassa. Kävelin Kallion kirkon ympäri ja nautin raikkaasta ilmasta. Nautin pari olusta. Kello oli vähän yli yksi, kun asetuin vihdoin nukkumaan. Heräsin kerran ja sen jälkeen koisasin puoli yhteentoista asti. Tänään kuitenkin kohtapian kolmeksi salille, niin pitäisi valmistautua. Jospa lököttelisi vielä puoli tuntia. Viikonloput ovat ihania, vaikka rakastankin työtäni.

Toivottavasti tästä tulee hyvä päivä.

Hyvää tulevaa viikkoa!

~ Lilja Lumi

Syksyisiä tunnelmia

Kesällä aurinko vain paahtaa. Syksyllä aurinko valaisee ja lämmittää kylmyyden läpi. Pidän enemmän siitä tunteesta. Jos kysytte minulta, miltä syksy tuoksuu, tuntuu ja näyttää, niin pitäisi miettiä viidestä kymmeneen astetta lämpöä, aurinkoa paljastumassa pilvien täyttämältä taivaalta, viemäristä höyryävää sumua kadulla, jossa vain muutama ihminen kävelee ohi. Oikeastaan ajattelen Kattilahallia tällä hetkellä, Hanasaaren pysäkkiä. Se on hyvin syksyinen maisema siltoineen, teineen, portaineen ja puineen. Teollisuus yhdistettynä luontoon. Nykyaika, jota pitkin voi vetää seepianväristä sivellintä, että hetken näkisi menneisyyteen. Siltä syksy näyttää. Hyvin värikkäältä, kun sen aika tulee, mutta puoliksi harmaalta, kun talven vaippa pikkuhiljaa alkaa hiipiä päälle askel askeleelta, kuitenkaan kiirehtimättä. Mietin, tuleeko tänä syksynä ollenkaan värikkäitä lehtiä. Ei ole vielä näkynyt kuin ruskeaksi muuttuvia siinä puussa, mistä pitäisi tulla punaisen, oranssin ja keltaisen sävyjä. Ehkä olen väärässä. Toivottavasti. Kaipaan värikästä syksyä. Ehkä jokainen kaipaa juuri sitä.

Jos työaamuina pitää herätä aikaisin, niin ainakin on kauniit näkymät. 

Huomasin, että viime postauksen ajankohta ei ollenkaan käsitellyt viime viikonloppua, joten tässä on aamiainen sieltä. Tavallinen viikonloppuaamiainen. Arkiaamuina ei ehdi leipiä tehdä eikä jaksa syödä, mehua ei kaapissa ole ja munakahvikin pitää tehdä pienen ajan kanssa. Kokeilin eilen tehdä pikakahviin munakahvia, enkä suosittele. En todellakaan. Varsinkin kun lämmitin sen uudestaan, niin maistui ihan eltaantuneelta.

Aluksi hankkimani Kulta Katriinan pikakahvi oli ihan ok hyvää, kun kaverin kanssa sitä yksi ilta tällä viikolla join, mutta sen jälkeen se ei jostain syystä onnistu. Pitää pitäytyä suodatinkahvissa, jos vaikka munakahvia tekee. Voisi jälleen kyllä jättää suodatinkahvin kokonaan, koska se ei vain maistu. Saa vain närästystä aikaan. Erikoiskahvit ovat onneksi edelleen bueno.

On hyvä käydä edes kerran viikossa lenkillä.

Tämänkin löysin puhelimen kätköistä tällä viikolla, vaikka tämä taitaa olla viime viikolta, kun kävin vanhan työkaverin/nykyisen ystävän kanssa Cafe Esplanadissa höpöttelemässä ja juomassa ihanaa cafe au laitia, mitä ei saa mistään muualta ja syömässä herkullista mustikkapiirakkaa kermavaahdon kera. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että kerran viikossa vain herkuttelisi, muttei se vain onnistu. Tosin nyt, kun toinenkin ystävä kävi ja näin, mitä maitoallergia voi saada aikaan, niin ajattelin, jos ihan oikeasti jättäisi herkut vähemmälle, koska se on helpompaa syksyllä. Onhan noita houkutuksia vähän väliä, mutta pitää ajatella ihonkin hyvinvointia. Se on kyllä alkanut voida paremmin, kun otan joka päivä vitamiiniannokset ja pähkinä-manteliannokset sekä kuivatutkin hedelmät ovat ihan hyviä. On jopa suositeltavaa syödä kolme taatelia päivässä.

Viime viikonloppuna tosiaan kävin Scandinavian Music Groupin eli SMG:n keikalla. Tuli vähän alkoholiakin nautittua, joten seuraavana päivänä tuntui, että nesteitä on huuhdottava urakalla kurkusta alas, että keho saisi taas nesteydyttyä. Onnistuihan se onneksi. Keikka oli kyllä huikea! Harmittaa kyllä se rahan kulutus, kun kävin läheisessä Karaokebaarissakin ja nyt on rahat aika vähissä ja vielä pitäisi pärjätä seuraavaan palkkapäivään. Olen kyllä monta vuotta halunnut nähdä SMG:n ja Ultra Bran livenä, kun olen niitä teini-iästä, jopa 11-12-vuotiaasta asti kuunnellut. Halusin jopa joskus tulla isona Ultra Bran laulajaksi.

Keikan jälkeisenä sunnuntaina piti vain nesteytyä ja lököillä sisällä, mutta kun oli tosi nätti ilma ja kirjastosta tulin ulos, niin lähdinkin hetken mielijohteesta Hanasaaren portaille. Tuntui kuin olisi tullut kesäpäivä syksyn keskelle. Oli ihan liian paksusti vaatettanut, kun portaita juostessa tuli todella nihkeä olo ja selässäkin tuntui hikeä.

Porrasjuoksukierroksen päätyttyä kävelin Hakaniemen keskustaan ja päätin käydä Ruohonjuuressa hakemassa nesteytystä ja uuden ihastuttavan levyn suklaata. Tämä Vivanin mango-kookossuklaa on ihan taivaallisen hyvää! Ja kaksi hyvin nesteyttävää putelia huuhtelin kurkusta alas päivän ruoan kera. Pitäisi jo lähteä ulos tänään. Ihan hassua, kun tuli nukuttua kahteentoista, vaikka kyllä välillä pyörinkin ja nipistin takaisin unenpäästä kiinni, koska se oli mahdollista. Eilenkin oli lököpäivä, kävin vain salilla ja kaupassa. Aloin katsella Netflixistä uutta sarjaa nimeltä Lucifer, joka on ihan viihdyttävää katseltavaa.

Oh sunny days. Olin yhtenä päivänä hämmennyksen vallassa, mutta silti huojentunut, poistin mielestä kyselemällä kaikki huolet, mutta silti jokin selvittämätön jäi mieleen. Eipä se enää pyöri mielessä, kun ei edes tiedä, mikä se oli. Välillä vain hämmentää ja siihen haluaisi tietää syynkin, osaisipa tulkita alitajuntaa. Aurinkoisia päiviä kyllä riittää onneksi. Ja tapasin kolmannenkin ystävän pitkästä aikaa, kun hän asuu kolmen tunnin ajomatkan päässä, mutta oli vierailulla Helsingissä. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja kävimme Roasbergilla istuskelemassa ja höpöttelemässä.

Tämän viikon rustaukset. Yhdet väkerrykset hävisivät jonnekin, tietäisipä minne. Tätä aihetta pitää vielä työstää. Olisin halunnut piirtää Leevin nyrkkeilemässä ja Lassin pitelemässä niitä vastuksia kirjapinon päällä, mutta siitä tuli aika ruman näköinen, joten en sitä missään julkaissut. Pitäisi kai keksiä ja piirustaa jotkut ihan omat hahmot. Ja nyt lähden Kattilahalliin katselemaan sarjakuvia ja näen viikon neljännen ystävän työkavereiden lisäksi. Aika mukava saldo, vaikka päivät ovatkin tuntuneet paljon pidemmiltä. Johtuukohan se vain siinä, etten eilen oikein ketään nähnyt. Tänään voisi vielä paljon juttuja ehtiä. Harmi, että kirjasto on vain kuuteen asti auki. Piti käydä siellä tänään, mutta minkäs teet, kun heräsi alle neljä tuntia sitten ja hyvä sarja koukuttaa. Oikeastaan voisi syödä jo päivällistäkin. Alkaa nälkä tuntua vatsassa.

~ Lilja Lumi