Ulkoilua ja sadeilmoja

 

Mitäs tästä viikosta kertoisi. Sunnuntaina kävin sarjakuvamessuilla Kattilahallissa, jossa tapasin ystäväni. Halli oli täynnä sarjakuvalehtiä, mutta harmitti, ettei ollut varaa ostaa yhtään, koska olisin halunnut ostaa muutaman Lassi ja Leevi - kirjasen.

Hyvin aurinkoinen päivä. Kaveri oli kuuntelemassa Fingerporin tekijän haastattelua.

Kattilahallin jälkeen kävimme Sörnäisten Lidlistä hakemassa limpparia ja menimme Katri Valan puistoon hetkeksi istumaan ja höpöttelemään.

Ostin pakkaseen wokkivihanneksia ja piti saada sinne tilaa. Pakastin oli puoliksi tässä lumijäässä, koska pakastelokeron ovi on rikki, mutta sain suurimman osan koverrettua pois.

Lassia ja Leeviä on tosi kiva piirtää. Tykkään Leevistä enemmän, se ei kai ole mikään yllätys. On hauska katsella netistä kuvia ja yhdistellä niitä, niin tulee ihan uusi tarina kuvaan.

Töihin menossa aamulla Sörnäisten kohdalla.

Ja Vallilan kohdalla.

Sekä perillä. Tällaisessä maisemassa työskentelen.

Tiistaina, kun tulin töiden ja salin jälkeen kotia, niin vastaan tuli outo, aika pistävä, haju vahvempana kuin maanantaina. Mietin, mistä se voisi tulla ja ajattelin sen tulevan keittiöstä, joten tutkin sinkin alaisen putkiston. Irrotin putket ja putsasin jokaisen, laitoin takaisin eikä vuoda.

Tarvitsen uudet kumihanskat, kun nämä olivat käytössä haljenneet. Osasin jopa laittaa putket oikein takaisin paikalleen, vaikka mietin hetken, olisiko pitänyt ottaa kuva ennen, mutta vettä ei valunut mistään, niin luultavasti palaset menivät oikeille paikoille.

Sen jälkeen keräsin kaikki mahdolliset roskat ja vein ne ulos. Pesin jopa roskakopat. Seuraavana aamuna ei ollut hajua. 

Näin paria ystävää töiden ulkopuolella tällä viikolla ja tuli käytyä keskustassakin. Eipä sinne muutenkaan ole pitkä matka. Neljä metropysäkkiä ja suunnilleen sama määrä ratikalla.

Toinen tuli Kroatian reissultaan ja asuu muutenkin vähän kauempana. Kävimme hetken istuksimassa Espresso Housessa.

Eka on vanha työkaveri, jonka kanssa kävimme istumassa Roasbergissa. Rautatietorin ympäristössä siis liikuttiin. Ja saatoin vielä toisen Stockmannin luokse, kun juttelimme kynistä, joita näin sarjakuvafestareilla ja muutenkin piirtäminen pohditutti, joten kävin katsomassa Akateemisessa kirjakaupassa, millaisia kyniä siellä on. Pitää kai ne Molokovit vai mitä olivat ostaa jostain muualta. Olisi hienoa myös kokeilla uusia piirtämis- ja maalaamistekniikoita.

Ratikalla kotio.

Kolme piirustusta tällä viikolla tuli tehtyä. Kaksi kiinnitin seinällekin, kun olivat niin kivoja. Ajattelin, jos joka ilta piirtäisi jotain, mutta joka toinenkin ilta on ihan hyvä saldo.

Odotin muutaman päivän, että tulisi perjantai, kun mieleen oli tullut tehdä uunipuuroa. Perjantaina sitten ostin kaupasta maitoa ja kermaa ja pistin lähempänä keskiyötä puuron uuniin, koska sen pitää olla siellä yön yli ja ajattelin, etten kuitenkaan halua herätä ottamaan sitä pois uunista ennen kahdeksaa. Tämä on niin simppeli tehdä ja kestää kolmesta neljään aamua syödä, riippuu toki syöjien määrästä ja kuinka paljon ottaa kerralla ja mitä kaikkea siihen tykkää lisätä.

Ohje:

Tarpeeksi mittava voideltu uuninkestävä vuoka.

2 dl ohraryynejä tai ohrasuurimoita. Itse olen käyttänyt esikypsytettyjä kokonaisia ohrasuurimoita, koska muuta ei lähikaupastani löydy. Ja ne käyvät ihan yhtä hyvin kuin ryynitkin.

2 ruokalusikallista hunajaa

2 dl kermaa

1,2 litraa maitoa

Jos ei jaksa alkaa sekoittamaan maitoa ja kermaa erikseen, niin ne voi kaataa vuorotellen ympäri vuokaa. 100 asteiseen uuniin kahdeksaksi tunniksi ja puuro on aamulla valmis nautittavaksi :)

Kulta Katriinan pikakahvia maidolla, uunipuuroa mustaherukoiden ja maidon kera.

Pikakahvin teko on kyllä yhtä taidetta. Ohjeessa kehoitetaan sekoittamaan 1,5 desiin kiehuvaa vettä 1-2 teelusikallista kahvipuruja. 1,5 dl on vähän liian vähän kuppiini, joten lämmitän mikrossa 2 desiä vettä. Sekoitan kaksi keskikokoisen teelusikallisen verran puruja.

Veden lämpötila on tärkeä, kun ei saa olla liian viileää tai liian kuumaa. Oikean kuumuuden ja onnistumisen huomaa siitä, että kahvia sekoittaessa tulee ohut vaalea vaahto. Kahvi jää mustaksi, jos on liian kuumaa, eikä pikakahvia kannata lämmittää uudestaan, silloinkin se pahenee. Kuumuus on todella tärkeä osa, että mausta tulee juuri oikeanlainen - kukapa pahaa kahvia haluaisi juoda.

Eilen oli sadepäivä, joten vietin suurimman osan sisällä kotona ja kirjastossa. Kävin kirjastossa lukemassa tai oikeastaan selaamassa muutaman lehden. Silmäilin.

Aamusella kävin kaupassa ostamassa maitoa ja banaaneja ja leipää, niin silläkin ulkoilulla jo varpaat kastuivat. Siitä viisastuneena kahden tai kolmen tunnin jälkeen, kun lähdin kirjastoon otin villasukat mukaan, ettei tarvitsisi olla paljain varpain tai jalat märkinä pari tuntia, jotka siellä vietin.

Päivälliseksi aamulla valmistunutta ciabattaa, kananmunaa ja wokkivihanneksia, joiden sekaan laitoin Plantin creamy cooking kaura-valmistetta, joka on kaurapohjainen vaihtoehto ruokakermalle.

Teen tänään samanlaisen annoksen, mutta ilman leipää, koska koko leipä tuli syötyä eilen. Kokkailu on kyllä tosi kivaa. En vain yleensä paljon sitä harrasta kotona. Tulisi varmasti vähän halvemmaksi. Ja tulee enemmän tiskailtuakin, kun on vain yksi paistinpannu ja kattila. Pitäisi hankkia isompi kattila, että voisi tehdä patoja sun muuta. Tuohon pikkukattilaan mahtuu kahdelle annos ohrasuurimoita, vähän riisiä tai pari kolme kananmunaa keittymään. Ei siis kovin suuri.

Aina yksin vain miettii, että miksi sitä vain itselleen tekisi ruokaa. Mieluummin tekee kahdelle tai useammalle, silloin sitä ruokaa vain tulisi enemmän tehtyä. Itseensä ei panosta niin paljon kuin muihin, vaikka se pitäisikin olla toisinaan toisinpäin. Ensin käyn kuitenkin salilla ystävän kanssa Ruoholahdessa. Ja toivoisin, että tapaisin yhden toisenkin ihmisen tänään. Saapi nähdä.

Olin niin paljon sisällä eilen, että vähän ennen kuin sade illalla loppui, niin kävin ulkona kävelemässä ja tuulettumassa. Kävelin Kallion kirkon ympäri ja nautin raikkaasta ilmasta. Nautin pari olusta. Kello oli vähän yli yksi, kun asetuin vihdoin nukkumaan. Heräsin kerran ja sen jälkeen koisasin puoli yhteentoista asti. Tänään kuitenkin kohtapian kolmeksi salille, niin pitäisi valmistautua. Jospa lököttelisi vielä puoli tuntia. Viikonloput ovat ihania, vaikka rakastankin työtäni.

Toivottavasti tästä tulee hyvä päivä.

Hyvää tulevaa viikkoa!

~ Lilja Lumi

Syksyisiä tunnelmia

Kesällä aurinko vain paahtaa. Syksyllä aurinko valaisee ja lämmittää kylmyyden läpi. Pidän enemmän siitä tunteesta. Jos kysytte minulta, miltä syksy tuoksuu, tuntuu ja näyttää, niin pitäisi miettiä viidestä kymmeneen astetta lämpöä, aurinkoa paljastumassa pilvien täyttämältä taivaalta, viemäristä höyryävää sumua kadulla, jossa vain muutama ihminen kävelee ohi. Oikeastaan ajattelen Kattilahallia tällä hetkellä, Hanasaaren pysäkkiä. Se on hyvin syksyinen maisema siltoineen, teineen, portaineen ja puineen. Teollisuus yhdistettynä luontoon. Nykyaika, jota pitkin voi vetää seepianväristä sivellintä, että hetken näkisi menneisyyteen. Siltä syksy näyttää. Hyvin värikkäältä, kun sen aika tulee, mutta puoliksi harmaalta, kun talven vaippa pikkuhiljaa alkaa hiipiä päälle askel askeleelta, kuitenkaan kiirehtimättä. Mietin, tuleeko tänä syksynä ollenkaan värikkäitä lehtiä. Ei ole vielä näkynyt kuin ruskeaksi muuttuvia siinä puussa, mistä pitäisi tulla punaisen, oranssin ja keltaisen sävyjä. Ehkä olen väärässä. Toivottavasti. Kaipaan värikästä syksyä. Ehkä jokainen kaipaa juuri sitä.

Jos työaamuina pitää herätä aikaisin, niin ainakin on kauniit näkymät. 

Huomasin, että viime postauksen ajankohta ei ollenkaan käsitellyt viime viikonloppua, joten tässä on aamiainen sieltä. Tavallinen viikonloppuaamiainen. Arkiaamuina ei ehdi leipiä tehdä eikä jaksa syödä, mehua ei kaapissa ole ja munakahvikin pitää tehdä pienen ajan kanssa. Kokeilin eilen tehdä pikakahviin munakahvia, enkä suosittele. En todellakaan. Varsinkin kun lämmitin sen uudestaan, niin maistui ihan eltaantuneelta.

Aluksi hankkimani Kulta Katriinan pikakahvi oli ihan ok hyvää, kun kaverin kanssa sitä yksi ilta tällä viikolla join, mutta sen jälkeen se ei jostain syystä onnistu. Pitää pitäytyä suodatinkahvissa, jos vaikka munakahvia tekee. Voisi jälleen kyllä jättää suodatinkahvin kokonaan, koska se ei vain maistu. Saa vain närästystä aikaan. Erikoiskahvit ovat onneksi edelleen bueno.

On hyvä käydä edes kerran viikossa lenkillä.

Tämänkin löysin puhelimen kätköistä tällä viikolla, vaikka tämä taitaa olla viime viikolta, kun kävin vanhan työkaverin/nykyisen ystävän kanssa Cafe Esplanadissa höpöttelemässä ja juomassa ihanaa cafe au laitia, mitä ei saa mistään muualta ja syömässä herkullista mustikkapiirakkaa kermavaahdon kera. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että kerran viikossa vain herkuttelisi, muttei se vain onnistu. Tosin nyt, kun toinenkin ystävä kävi ja näin, mitä maitoallergia voi saada aikaan, niin ajattelin, jos ihan oikeasti jättäisi herkut vähemmälle, koska se on helpompaa syksyllä. Onhan noita houkutuksia vähän väliä, mutta pitää ajatella ihonkin hyvinvointia. Se on kyllä alkanut voida paremmin, kun otan joka päivä vitamiiniannokset ja pähkinä-manteliannokset sekä kuivatutkin hedelmät ovat ihan hyviä. On jopa suositeltavaa syödä kolme taatelia päivässä.

Viime viikonloppuna tosiaan kävin Scandinavian Music Groupin eli SMG:n keikalla. Tuli vähän alkoholiakin nautittua, joten seuraavana päivänä tuntui, että nesteitä on huuhdottava urakalla kurkusta alas, että keho saisi taas nesteydyttyä. Onnistuihan se onneksi. Keikka oli kyllä huikea! Harmittaa kyllä se rahan kulutus, kun kävin läheisessä Karaokebaarissakin ja nyt on rahat aika vähissä ja vielä pitäisi pärjätä seuraavaan palkkapäivään. Olen kyllä monta vuotta halunnut nähdä SMG:n ja Ultra Bran livenä, kun olen niitä teini-iästä, jopa 11-12-vuotiaasta asti kuunnellut. Halusin jopa joskus tulla isona Ultra Bran laulajaksi.

Keikan jälkeisenä sunnuntaina piti vain nesteytyä ja lököillä sisällä, mutta kun oli tosi nätti ilma ja kirjastosta tulin ulos, niin lähdinkin hetken mielijohteesta Hanasaaren portaille. Tuntui kuin olisi tullut kesäpäivä syksyn keskelle. Oli ihan liian paksusti vaatettanut, kun portaita juostessa tuli todella nihkeä olo ja selässäkin tuntui hikeä.

Porrasjuoksukierroksen päätyttyä kävelin Hakaniemen keskustaan ja päätin käydä Ruohonjuuressa hakemassa nesteytystä ja uuden ihastuttavan levyn suklaata. Tämä Vivanin mango-kookossuklaa on ihan taivaallisen hyvää! Ja kaksi hyvin nesteyttävää putelia huuhtelin kurkusta alas päivän ruoan kera. Pitäisi jo lähteä ulos tänään. Ihan hassua, kun tuli nukuttua kahteentoista, vaikka kyllä välillä pyörinkin ja nipistin takaisin unenpäästä kiinni, koska se oli mahdollista. Eilenkin oli lököpäivä, kävin vain salilla ja kaupassa. Aloin katsella Netflixistä uutta sarjaa nimeltä Lucifer, joka on ihan viihdyttävää katseltavaa.

Oh sunny days. Olin yhtenä päivänä hämmennyksen vallassa, mutta silti huojentunut, poistin mielestä kyselemällä kaikki huolet, mutta silti jokin selvittämätön jäi mieleen. Eipä se enää pyöri mielessä, kun ei edes tiedä, mikä se oli. Välillä vain hämmentää ja siihen haluaisi tietää syynkin, osaisipa tulkita alitajuntaa. Aurinkoisia päiviä kyllä riittää onneksi. Ja tapasin kolmannenkin ystävän pitkästä aikaa, kun hän asuu kolmen tunnin ajomatkan päässä, mutta oli vierailulla Helsingissä. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja kävimme Roasbergilla istuskelemassa ja höpöttelemässä.

Tämän viikon rustaukset. Yhdet väkerrykset hävisivät jonnekin, tietäisipä minne. Tätä aihetta pitää vielä työstää. Olisin halunnut piirtää Leevin nyrkkeilemässä ja Lassin pitelemässä niitä vastuksia kirjapinon päällä, mutta siitä tuli aika ruman näköinen, joten en sitä missään julkaissut. Pitäisi kai keksiä ja piirustaa jotkut ihan omat hahmot. Ja nyt lähden Kattilahalliin katselemaan sarjakuvia ja näen viikon neljännen ystävän työkavereiden lisäksi. Aika mukava saldo, vaikka päivät ovatkin tuntuneet paljon pidemmiltä. Johtuukohan se vain siinä, etten eilen oikein ketään nähnyt. Tänään voisi vielä paljon juttuja ehtiä. Harmi, että kirjasto on vain kuuteen asti auki. Piti käydä siellä tänään, mutta minkäs teet, kun heräsi alle neljä tuntia sitten ja hyvä sarja koukuttaa. Oikeastaan voisi syödä jo päivällistäkin. Alkaa nälkä tuntua vatsassa.

~ Lilja Lumi

Ajatuksia syksystä

Sunnuntain munakahvilatte.

Oma kyhäelmä Lassista ja Leevistä.

Syksy on pitkän lämpimän suihkun jälkeinen tunne. Kesällä sitä ei oikeastaan nauti suihkusta, kunhan suorittaa pesun ja tulee pois, mutta nyt kun ilmat alkavat viilentyä huomasin oikein nauttivani suihkussa olemisesta ja laitoin sitä tavallista lämpimämmälle, kun kesällä saattaa joskus olla aika viileitäkin suihkut. Kotikin houkuttaa enemmän. On ihanaa jotenkin, että ilmat viilenevät, ainahan voi pukeutua lämpimästi. Ja sitten kuitenkin tietää pääsevänsä sisälle lämpimään.

Syksyssä on oma tuoksunsa. Saatoin täälläkin mainita, kun kerran vielä kesäaikaan haistoin alkusyksyn tuulahduksen tuoksun. Se on aika vieno se tuoksu, mutta kun sen haistaa, niin se herättää aivoissa muistoja, se tuoksu tuo mieleen tien, jota vierustaa värikkäät puut ja tielle on satanut paljon erivärisiä lehtiä ja niihin paistaa lehtien väleistä aurinko. Syksyssä on hieman kostean tuoksua, hieman viileän tuoksua, ehdottomasti maan ja metsän tuoksua. Kaverini kysyi, että miltä muka syksy tuoksuu. Sanoin että se tuoksuu sumulta. Hän sanoi, että tuoksuuko sumu muka miltään, kun se on vain kosteaa ilmaa. Täsmensin, että se on sumu, joka on metsän viereisen pellon, ojan ja maan päällä. Mikähän pelto ei sijaitsisi metsän vieressä. Kaikki näkemäni niityt ja pellot sijaitsevat metsän vieressä. Varmaankin tekemällä tehdyt.

Tänään töistä tullessani satoi tihkuttamalla. Bussipysäkille päästyäni katsoin ylös taivaalle, annoin pisaroiden sataa kasvoilleni ja käsilleni ja hymyilin. Niin virkistävää työviikon jälkeen. Oli niin rentoutunut olo. Höpötin työkaverini kanssa jonkin matkaa, kunne hän poistui bussista. Sen jälkeen katselin tien vierustaa bussista ja mietin, mikä siinä syksyssä on oikein niin miellyttävää. Miksi tykkään siitä enemmän kuin kesästä. Meinasin kirjoittaa tämän jo eilen, mutta katselin Netflixistä 70's showta ja sitten aika ja ajatukset vierivät editse. Eilen oli paljon ajatuksia syksystä ja piti vain syksystä kirjoittaa oma postauksensa, mutta taidan yhdistää tämän viikkopostaukseen.

Tuli vain mieleen siinä bussimatkalla, että syksy muistuttaa iltaa ja iltahan on ehkä lempipäiväsaikani. Aamut myös, mutta enemmän illat. Eli syksy enemmän kuin kevät.

Vaatteista vähän jo aiemmin mainitsinkin. Kesävaatteista syysvaatteisiin siirtyminen on aika harppaus. Kesällä ei oikein jaksa pukeutua mihinkään, kun on niin lämmin, joten silloin pärjää aika kevyellä vaatetuksella. Syksyllä vaatetukseen taas voi panostaa oikein kunnolla ennen kuin talvella pitää kaikki piilottaa takin alle ja hytistä menemään. Syystavaroista se on varmasti vahvana muistona, kun aina koulun alkaessa syksyllä ostettiin uusia vihkoja, kyniä, kumeja, ehkä reppukin, vähän vaatteita. Aloin miettiä, miksi se on niin mielekästä. Onhan se muutenkin, mutta uutena ajatuksena tuli mieleen se, että ne ostokset ovat jotain, mitä todella käyttää ja tarvitsee. Ne eivät koskaan olleet turhia ostoksia, vaan jatkuvassa käytössä, joten tottakai niihin halusi vähän panostaakin.

Kynttilät ovat ihan syksyn juttu. Olen jo kolme kertaa poltellut kynttilöitä ja poltellut vaahtokarkkejakin niissä. Vikatikki se vaahtokarkkien syönti. Ihan hirveä finni silmien keskellä, muttei voi mitään. Pitää yrittää sokerittomammin. Ilta hämärtyy nopeammin, eikä aurinko paista enää kymmeneen asti illalla, joten kynttilät ovat ihana valonlähde sisällä.

Makean halu pienenee syksyllä. On siis helpompi kestää houkutuksia kuin kesällä, kun on huoletonta ja syö paljon jäätelöä ja haluaa vain nautiskella. On helpompi keskittyä kaikkeen muuhun, kuten syksyn haisteluun ja lämpimänä pysymiseen. Sulkemaan silmät ja tuntea tuulen sivelevän kasvoja ohi mennessään. Tuhti ruoka pitää lämpimänä ja voi paremmin keskittyä pysymään kylläisenä kuin syödä mitä sattuu makeaa herkkua viineriä pullaa, lakritsia, suklaata. Luomusuklaa on toki hyvää ja terveellistä. Yksi pala päivässä ei pahaa tee. Olen myös hankkinut vitamiineja ja esimerkiksi omegaa, jotta pysyisi hyvässä kunnossa ja terveenä. Herkuttelun eteen menee aina terveellisyys ja ainahan on hyvä muistaa, että hyvä olo näkyy ulospäin.

Punaviini on ehdottomasti syksyn juttu. Kesällä ei tule juotua ehkä kuin omenasiideri tai olunen silloin tällöin, mutta punaviini on ehdottomasti syksyn juttu. Siinä on syksyn makua. Ihan kuin punainen vaahteranlehti maassa syksyisen sateen jälkeen kevyen tuulen vähän vihmoessa.

Syksyllä keskittyy paremmin. Putoaa takaisin maan pinnalle. Kesällä vain huitelee menemään. Tuntuu siltä. Kesällä ei pahemmin keskity mihinkään ja se menee nopeasti ohi. Musiikki on myös enemmän kuin vain taustalla syksyllä. Sitä keskittyy kuuntelemaan ja fiilistelemään.

Syksy on myös hiljaisempi kuin kesä. Kesällä on jatkuvasti menoa jossain ja ihmiset istuskelevat puistoissa ja pihoilla höpisemässä, kuuntelemassa musiikkia, eikä oikein mihinkään pääse nauttimaan seurasta, joka on vain rauhallista. En koskaan tykännyt, että minua kutsuttiin rauhalliseksi luonteeltani, että se tuli ensimmäisenä mieleen paitsi silloin, kun yksi ystäväni täsmensi, mitä se oikein pitää sisällään, mutta ehkä minun pitää totea ihan ääneen tykkääväni rauhallisuudesta. En haluaisi, että se olisi kuitenkaan ensimmäinen asia, mikä tulisi mieleen, ehkä sen takia, koska se kalskahti samalla tavalla korvaan kuin tylsä. Rauhallisista asioista kuitenkin pidän, vaikka välillä olen myös vastarannan kiiski. Ei kai kukaan voi olla yksioikoinen. Sisälläni kuohuu jatkuvasti, mutta keskittyminen on kyllä parantunut vuosien varrella.

Liikunta varsinkin kahlitsee kuohuntaa. Onneksi se on lisääntynyt. Syksyllä muuten tekee myös herkemmin lähettyä lenkille. Ja nyt puhun vain omasta puolestani. Mielestäni syksyllä on mukavampi ilma lenkkeillä, kun se on juuri sopivan viileä. Talvella se ei enää olekaan niin kivaa, mutta kesällä taas on vähän liian kuuma ja sitten miettii, miten sitä pukisi, kun tuuli voi tulla puun takaa ja seuraavan viiden minuutin päästä haluaisi riisua kaikki pois, kun on liian kuuma. Syksyllä pukeutuu juuri oikein.

Syksy on tunnelmallinen. Syksy on kuin yhden promillen humala.

Tällä viikolla sattui yksi hassu juttu. Olin menossa työpäivän jälkeen kaverin kanssa Espoon Ikeaan. Hyökkäsin IKEAn bussiin sovittua aiemmin ja se sopi, kun pääsin aikaisin, mutta bussimatkan päätyttyä huomasinkin olevani Vantaalla. Nautin jotain verensokerin kohentamiseksi ja lähdin seuraavalla bussilla takaisin Helsinkiin, kun en halunnut katsella uutta Ikeaa ilman kaveria. Olikin vähän hassua, kun toinen sanoo, että sataa kaatamalla ja miulla näytti, että aurinko pilkottelee kivasti pilvien takaa. Tapasimme Helsingissä, kävimme Roasbergin kahvilassa höpöttelemässä ja käpystelimme hetken kaupungilla ennen kuin lähdimme koteihimme.

Olin myös ensimmäistä kertaa ikinä Keravalla ja se on ihan nätti kaupunki. Olin siellä tapaamassa ystävää ja co:ta. Annoin hänelle syntymäpäivälahjan, josta hän tykkäsi, nautimme pikakahvia ja daim-kakkua sekä kävimme kävelemässä kauniissa maisemissa ennen kuin lähdin takaisin Helsinkiin.

Nyt nukkumaan ja nauttimaan viikonlopusta. Huomenna näen yhden lempibändini.

~ Lilja Lumi

Menemisiä ja karaokelaulantaa

Olin eilen tehnyt yli tunnin tätä työtä ja aioin juuri sen julkaista, kun tietokone sanoi, että Bad request ja heitti kaiken tekstin taivaan tuuliin. Yritän tehdä uusiksi saman. Tulikin mieleen, että jotkut, jotka kertovat asioita yhä uudelleen ja uudelleen, että heillä on vain hyvä muisti, vaikkeivät he muistaisikaan kertoneensa sitä ihan aina, jos nyt ikäihmisistä puhutaan. Eivät sentään kahta kertaa saman päivän aikana toista samaa asiaa. Se kuitenkin myös kertoo sen, että tämä asia tai kokemus on ollut heille merkityksellinen.

Ennen, omassa nuoruudessani ärsytti se, kun ihmiset eivät aina kuulleet, mitä sanoin. Vaikka puhuinkin silloin paljon hiljaisemmalla äänellä, niin ei edes noteerattu ja olisi vain pitänyt toistaa uudelleen kuuluvammalla äänellä, mutta en tykännyt toistaa asioita, koska olin asiani jo sanonut, nykyään olen kärsivällisempi asian suhteen, varsinkin nykyaikakaudella, kun jokin muu asia vie huomion. Olen onnekas, että olen saanut ensimmäisen kännykkäni vasta viisitoistavuotiaana ja ensimmäisen älypuhelimen vasta joskus päälle 20-vuotiaana. Olen saanut keskittyä kaikkeen sitä ennen. Mikään kännykkä ei ole vienyt huomiotani. Olen myös onnekas, etten tarvitse kännykkää työssäni tai omasta mielestäni ainakaan kännykän ei pidä olla esillä. Voihan se olla jossain  ylhäällä sivupöydällä ja jos siihen tulee puhelu, niin siihen voi vastata, kaikki muu näplääminen saa kuitenkin odottaa työssä, jossa pitää olla jatkuvasti läsnä. Tauollakin mieluummin luen kirjaa, teen tarvittavia askartelutöitä tai juttelen muiden työkavereiden kanssa, koska heitä ei paljoa näe, koska saatamme olla seitsemässä eri paikassa.

Ystäviä tavatessakin saatan ottaa muutamia kuvia, mutta kuuntelen kuitenkin, mitä ystävällä on asiaa. Ja useimmiten laitan kännykän pois. Kun taas jotkut ovat sellaisia, että kerrot jotain juttua, kaveri räplää kännykkäänsä, eikä tiedä, kuunteleeko toinen vai ei, kun ei mitenkään reagoi. Mitä silloin kuuluisi tehdä? Pyytää, että toinen laittaa kännykkänsä pois, että voi keskittyä olennaiseen eli seuraan, missä on vai kertoa poistuvansa paikalta, kun kännykkä näyttää olevan tärkeämpi kuin seura.

Minulle itsellenikin on tärkeää katsella kuvia instagramista, selata ehkä kavereiden päivityksiä ja lueskella joitain blogeja, mutta teen sen yksin, en seurassa. Jos muistat, millaista on elää ilman kännykkää, niin se on hyvä, muistele sitä aikaa, ota välillä muutamia tunteja täysin ilman kännykkää tai jopa kokonainen päivä tai viikonloppu. Vastaa kuitenkin puheluihin ja viesteihin, jos joku haluaisi tavata. Ihmiset ovat tärkeämpiä. Läsnä. Saat kaikesta enemmän irti. Muista reagoida ihan itsenäsi.

Tässä on kuva, josta aiemmin jo mainitsinkin. Tämä oli aika helppo piirtää ja tykästyin varsinkin sketching-väritykseen. En tiedä, onko viikko ollut pitkä vai lyhyt. Tuntuu, että Porvoon reissusta olisi enemmän kuin viikko aikaa. Onhan tähänkin viikkoon mahtunut kaikenlaista. Perjantaina kuitenkin ihmetteli, että on jälleen perjantai. Perjantaina olin kuitenkin tosi pitkään töissä. Ei se mitään.

Maanantaiaamun maisemia työmatkalta. Olin nukkunut tosi huonosti sunnuntain ja maanantain välisen yön. Heräillyt vähän väliä, jospa sain edes kahta tuntia nukuttua. Työpäivä sujui kyllä ihan mukavasti kahvin voimalla, vasta puolessa välissä päivää alkoi väsyttämään. Onneksi pääsin aika aikaisin. Räkääkin oli päässä vähäsen, pientä flunssanpoikasta ilmassa. 

Maanantaina olin niin väsynen, että menin suosiolla salin ohi kaupungille. Päivän shoppailut kuvassa. Minulla oli 15 € lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan, mutta siellä ei ollut yhtä haluamaani kirjaa toisin kuin Akateemisessa, mutta huomasin Sophie Kinsellan uusimman (jonka myöhemmin huomasin jo suomeksi lukeneeni, kun oli poikkeuksellisesti ilmestynyt ensin suomeksi, harmitus) ja Meidän Perhe- lehden, joten meni ihan pienesti vain yli lahjakortista.

Hiusväri, hiuslakka ja vitamiininallet olivat hankintalistalla, yosat päivittäisessä käytössä, joten vain Cubuksen housut ja planti-jogurtit kävelivät houkutuksina. Niin nätit kukkahousut olivat ja olisin halunnut keltaisen poolopaidankin, kun sen mainos oli siellä, mutta paikalla oli vain musta ja punainen poolopaita. Harmi. Toiset housut olivat myös alennuksessa ja todella kivaisat.

Viikon toinen Lassi ja Leevi - väkerrys. Tein kolmannenkin, mutta se meni niin rumaksi, ettei voinut edes julkaista. Pitäisi kyllä piirtää joka päivä jotakin, niin joskus voisi piirtää tuttuja hahmoja jopa ilman mallia ja täysin uusissa asennoissa. Hyppäävä Leevi on yksi aikomukseni.

Maanantaina tuli vanhoja tuotoksia, pari blogitekstiä mm. Rakastan syksyä ja runoja vastaan, joita oli kiva lueskella. Maanantaina värjäsin myös tukan, otin värin pois, vaalensin Schwarzkopfin vaalennusvärillä, joka pystyi vaalentamaan jopa kymmenen astetta. Oikein hyvä uusi vaalennusainetekniikka, kun ei tarvitse kaataa astiaan ja sutia sudilla päähän, vaan kaikki ainekset sekoittuu yhdessä pullossa ja siitä saa näppärästi levitettyä.

Aloitin tarkoituksella edestä, että tulisi vaaleammat edestä ja lopuksi laitoin pituuksiin jämät, mutta nekin vaalenivat vähästä aineesta huolimatta jonkin verran. Jälkeenpäin olisi voinut haluta pituuksista jääneen tummemmat, mutta nyt ovat tällaiset ja ovat kivat. Meinasin aluksi, että vaalennan vain sen takia, että saisin toisen, vähän alkuperäistä vaaleamman värin sen jälkeen päähän, mutta olen tähän jokseenkin tykästynyt. Sain jopa kehuja töissä, että nyt hiusvärini mätsää/saa esiin hienosti silmieni värin, niin kuin saakin. Tosi kivaa. Tosin pitää laittaa kontrastia ripsiin ja kulmiin, muuten on vähän outo. Pitäisi joku päivä käydä värjäyttämässä ripset ja kulmat. Kerta se ensimmäinenkin.

Kävin seuraavana päivänä ostamassa apteekista rohdoksia, tällaisen C + sinkkiporevalmisteen sekä suussa hajoavia parasetamol-tabletteja, joita ei ole vielä tarvinnut. Flunssa pitää yrittää voittaa ennen kuin se pääsee kokonaan valloilleen. Onneksi tämän viikon flunssa tuntuu olevan kevyttä laatua. Kävin tällä viikolla viisi kertaa salillakin, se tuntuu olevan ihan hyvä määrä. Käy miten tuntuu hyvältä. Välillä vedin kovempaa ja välillä pehmeämmin, voinnin mukaan. Kyllä keho kertoo.

Tuli mentyä aikaisin nukkumaankin ja nukuttua yli 9h unet.

Keskiviikkona kävin pikasalilla, kun töiden jälkeen bussin tulo kesti joltisenkin aikaa ja olin menossa varttia vaille kuuden superpäivänä leffaa katsomaan teatteriin. Harmi kyllä, että popcornit ovat nykyään liian suolaiset entiseen verrattuna. Silloin olivat hyviä, kun vielä kaikki mausteetkin olivat ilmaisia. Oli synttärilahja leffateatterilta, en muuten olisi ottanut. Otin muutaman karkinkin, leffateatterissa kun olin. Kävin katsomassa Emoji-leffan, joka oli aika perus animaatio, ihan viihdyttvä. Tuskinpa tulee uudestaan katsottua, mutta tulipa nähtyä.

Tämän lehmäratikan näin torstain salin jälkeen. Kerrankin salilla tuntui, ettei ole käsipäivä laisinkaan, joten jätinpä ne tekemättä ja tein sitten muut liikkeet aika kevyesti. Ei kauheasti huvittanut. Näin ystäväni salin jälkeen, joten kävelin häntä Kaisaniemeen vastaan ja jatkoimme siitä höntteinä väsyneinä ihmisinä etsimään kahvilaa.

 

Oli aurinkoinen päivä . Tuntui, että aamulla oli viileämpi ja että iltaa kohden vain lämpötila nousi. Meidän piti ensin mennä Starbucksiin, mutta muutin mieltäni kaverin jo sinkoutuessa tiskille kertoen tilaustaan. Hän tilasi frappuccinon, jonka nautimme ulkona Pohjois-Esplanadin katua katsellen ja lämmöstä nauttien ennen kuin menisimme Cafe Esplanadiin, johon halusinkin Starbucksin sijaan, kun siellä en pitkään aikaan ollut käynyt.

Otin tapani mukaan niin kuin aina vain Cafe Esplanadissa, cafe au laitin, ja sain sen myös oikeaan kuppiin tällä kertaa. Muuten olisin kai sanonut siitä henkilökohtaisesti myyjähenkilölle. Otin myös mansikkajuustokakun, vaikka sen jälkeen olikin aika möh-olo, mutta söin sen hyvällä omallatunnolla nauttien, kun oli ihan herkullista. En kuitenkaan herkuttele nyt kuin kerran viikossa, parempi se tehdä tosi hyvällä omallatunnolla ja mieluiten hyvän seuran kera. Pitääkin kipaista tuo aamupala, joka on odottanut jo yli tunnin. Masu mouruaa.

Kävimme kahvittelun jälkeen ensin Stockmannin astiaosastolla katsomassa, mutta sieltä oli hävinnyt haluamani lasit. Aina kaikki kiva ja hieno lopetetaan tai loppuunmyydään. Sitten kävimme vaateosastolla, kun kaveri halusi pari uutta vaatekappaletta, joten hän sovitteli muutamaa valitsemaani. Muita vaatekauppoja hän ei enää jaksanut, oli yhdessäkin tarpeeksi. Mitään ei kuitenkaan tarttunut mukaan. Olimme molemmat aika väsyneitä, joten istuimme vielä Mikonkadun ratikkapysäkin penkille hetkeksi höpöttämään ja ihastelemaan taivasta ja auringonlaskua ennen kuin lähdimme omiin koteihimme.

Have to find my inner peace
My inner strength
What to do
My mind doesn't have a fence

Perjantaina heräsin  hyvissä ajoin, vaikka olin menossa vasta puoli kympiksi töihin. Työpäivä kestikin yli viiteen ja olin vasta puoli kuudelta bussipysäkillä. Hain postin pakettiautomaatista Hyvinvoinnin verkkokaupasta tulleen paketin, jonka sisällä nämä tuotteet olivat. Saa nähdä, missä kunnossa keho ja iho ovat muutaman viikon päästä. Pitäisi keksiä joku hyvä vihermehuohje, mihin saisi tuota chlorellaa laitettua tai jotain muita ohjeita. Mehun seassa maistan sen läpi, vaikka siinä lukeekin maustamaton. Jos on ideoita, saa kertoa vapaasti.

Ei jaksanut salille perjantaina töiden jälkeen, kävin siellä vain vessassa ja lähdin pois. Lähdin kävelemään jostain syystä keskustaan päin, poispäin kotoa. En keksinyt yhtään syytä, miksi sinne päin olen kävelemässä, joten pysähdyin nojailemaan Kaisaniemen puiston aitaan ja katselin, kuinka liikenne ja ihmiset menevät edestakaisin. Toivoin pilvipäivää ja sain sen. Olisin halunnut vain pilvistä koko viikonlopuksi ilman sadetta. Perjantai tuntui syksyltä. Tihkutti kasvoille. Siitä syntyi runo.

Seison tihkusateessa
Jalat lähtivät kävelemään
poispäin sieltä missä asun

Seison tihkusateessa
Ilman kompassia
Tietämättä, minne menisin

Ihmiset ja autot menevät edestä
Korvissa kuuluu vain suhinaa

Tätä tietä en vielä tunne
Tule näyttämään
Ottamaan kädestä
Minne kuuluisi mennä

Haistan syyssateessa,
pisaroissa,
haikeuden

Samaan aikaan Turussa sattui tragedia, ennenkuulumaton, jota kukaan ei olisi koskaan toivonut. Käsittämätön, murheellinen, vailla ihmisymmärrystä. Eilen koko maassa liput olivat puolitangossa.

Join pari lasia viiniä työviikon päätteeksi.

Eilen oli muuten kyllä kiva päivä. Mietin sitäkin, että mitä jos jollain olisi samaan aikaan lapsi syntynyt ja hän haluaisi levittää ilouutista ystävilleen ja sukulaisilleen, mutta olisivatko ihmiset voineet iloita, kun olisivat olleet keskittyneitä koko maata koskevaan murheeseen? Minäkin luin siitä facebookista, kun en radiota kuuntele tai televisiota katsele. Ajatella, että sellaista tapahtuu paikassa, joka oli ennen kotikaupunkini. Surun sijasta keskityn iloisiin aiheisiin. Olisi tottakai eri asia, jos uhrit olisivat olleet tuttujani. Tottakai se silloin koskisi enemmän, enkä väitä, ettei se koskisi nytkään, koska en vain voi käsittää, miten ihmismieli voi olla niin paha, julma ja säälimätön toisia ihmisiä kohtaan. Ihan kuin jotkut olisivat eriarvoisempia kuin toiset. Ihminen todistaa hyvyytensä teoillaan, olemuksellaan. Vaikka sisällä kiehuisi, niin sen voi pitää sisällään ja purkaa sen vaikka nyrkkeilysäkkiin. Väkivaltaa, pahantekoa ja ilkivaltaa en tule koskaan ymmärtämään, enkä sietämään. Alkuperäisessä tekstissä ei pitänyt puhua tästä aiheesta.

Tuo kuva on arvoitus. Oikeasti se on lamppu alhaaltapäin. Tarkemmin sanottuna Kaivopihan Karaokekellarin pöydän yläpuolella oleva lamppu. Hieno. Ei saanut itseään ennen ulos talosta kuin vasta puoli neljältä. Sama koski ystävääni. Hänelläkin oli pitkä hidas aamu, joka kesti iltapäivään asti. Mikäs vapaapäivänä ollessa.

Luulimme, että karaokekellari avautuisi neljältä, mutta se avautuikin vasta kuudelta, joten menimme Ruoholahteen salille. Ei jaksanut kuin vähän käsiä, pyllyä, corea ja takareisiä tehdä. Ystäväni auttoi ja kehotti minua tekemään leuanvetoa avustettuna. Ei kuulemma kestä kovin kauaa, että saan jo oikeastikin sen yhden leuan vedettyä. Tuli vähän nihkeä olokin treenistä. Pitää omalla salilla kokeilla, kun siellä on erivahvuisia kuminauhoja. Harmi että sieltä on hävinnyt core-nauha. Corella tarkoitan keskikehoa.

Matkustimme takaisin Kaivopihaan. Salilla oli alkanut kahvihammasta kolottamaan, joten kävimme Robert's coffeessa. Ostin Robertsin frappuccinon (suklaa-vanilja) ja kookosrullan (I know) ja istuimme hetken, kun kello ei ollut vielä kuutta. Sitten menimme karaokepaikkaan, joka oli kyllä tosi hieno. Sisusta oli hieno ja iso. Siellä oli pääkaraokelavahuone ja lisäksi kaksi pienempää. Me jäimme siihen isompaan. Join pari lasia viiniä, jaffan ja vettä illan aikana.

Ystäväni on kova laulamaan ja erittäin hyvä siinä, minä olin viime karaokekeikalla menettänyt karaokeneitsyyteni ja siitä oli jo useampi kuukausi aikaa. Siellä oli pari koppia näytön, mikrofonin ja kuulokkeiden kanssa, missä sai kokeilla ja harjoitella kappaleita ennen lavalle nousemista. Kävin kuuntelemassa hetken ääntäni ja hetken kuluttua laitoin ensimmäisen kappaleen tilaukseen. Jännitti vähäsen ennen kuin menin laulamaan ekaksi kappaleekseni Yksinäisen keijun tarinan, mutta se sujui niin hyvin, että lauloin sen vielä vähän ennen lähtöä toiseen kertaan.

Siitä rohkaistuin, että kuulosti niin hyvältä lavalla ja olin saanut paljon enemmän viime kerrasta ääneen volyymiä ja parin muun kappaleen jälkeen aloin vähän irroitellakin ja lauloin pidennettyjä melodioita. Ei siellä ollut vielä paljon väkeä. Tosi hyvä äänentoisto ja akustiikka. Mikseripöydän takana oli koko ajan joku ja laittoi mikkiin lisää kuuluvuutta, jos lauloi hiljempaa kuin aiempi laulaja.

Oli siis todellakin superkivaa, tunnelma, toisten laulujen kuunteleminen, kivainen seura ja omakin laulaminen. Ystävän piti lähteä vähän ennen minua, jotta ehtisi vielä Espooseen menevään bussiin ja mie lurautin vielä viimeiseksi Sinisen unen, jonka lauloin tunnelmallisesti istuen siinä vähän ennen yhdeksää, kun paikka alkoi vasta täyttyä. Lauloin Ultra Bran ja SMG:n biisejä muut kappaleet, mutta harmi, ettei niitä ollut sen enempää. Olisi tehnyt mieli laulaa Heikko valo, Itkevä lintu ja Mustana, maidolla, kylmänä, kuumanakin. Lauloin Hölmö rakkaus, Kaunis Marjaana, Tyttöjen välisestä ystävyydestä, Savanni nukahtaa ja vielä oli kai joku.

Ehdottomasti ehdottomasti menen sinne vielä uudelleen. Mahtava paikka! Ja kiitokset hänelle, joka sinne kutsui ja oli mukana laulamassa ja pitämässä seuraa.

Kävelin myhäillen kotiin auringon vielä laskiessa ja illan ollessa lämmin. Söin vielä pari ruisleipää, proteiinivaniljavanukkaan ja lipitin sitruunajuoman, joka on päivittäinen tapa. Sen pitäisi auttaa ihoa ja seitsemää muuta asiaa.

Nyt on aamujainen syöty, lähes iltapäivä alkanut. Mietin, menisikö ensin kirjastoon vai salille. Kas siinä pulma. Jospa salille, onhan tässä jo istuttukin.

Mukavaa sunnuntai-päivää ja seuraavaksi alkavaa viikkoa!

~ Lilja Lumi