Kahvin tuoksua Fredrikinkadulla

 

Tämän päivän aamupala. Oli banaaneja ja kaksi kananmunaa tallessa, niin juuri sopivaksi pieneen satsiin banaanilettuja. Nopeastihan ne tuli tekaistua. Keitin samalla kahvin ja surautin smoothien, johon laitoin smoothiepussin eli nykyisin pakastealtaista voi löytyä smoothiepakkauksia, joissa on kolme pussia ja niiden sisällä neljä tai viisi eri hedelmää monikossa. Pakkauksen ohjeessa lukee, että lisää 2 dl omenamehua tai haluamaasi mehua ja surauta tehosekoittimessa sekaisin.

Näitähän voi hyödyntää vaikka mihin osana suurempaa smoothieta, mutta on hyvä pelkkinä hedelminäkin ilman ylimääräisiä rahkoja ja superravinteita. Tänään kuitenkin surautin hedelmien sekaan purkin maitorahkaa, reilu 2 dl god morgonin omenamehua, lorauksen (voiko niin sanoa marjojen kaatamisesta?) mustikoita ja puolukoita ja sitten sekaisin. Hyvää tuli! Saman väristä kuin tuo liila froteelakana lautasen alla.

Ja kahvia en edelleenkään juo mustana. Kahvia on nykyisin vähän vaikea juoda muutenkin, kun on lämmin ja ennen lämmintä kautta se ei oikeastaan muutenkaan maistunut. Työpäivinä saatan korvata kahvin lasillisella appelsiinimehua ja juoda töissä päivällä kahvia, mutta töissäkin se jää puoleen kuppiin ja loppukuppi ehtii jäähtyä, kun ei vain maistu.

Otsikolla oli tarkoituskin. Ajatus lähti siitä lähteä Fredrikinkadulle, että halusin löytää kaikki Helsingin erikoiskahvilat, varsinkin raaka- ja luomukahvilat. Etsin hetken netistä, kunnes törmäsin tähän sivustoon eat.fi ja löysin saman tien kaikki Helsingissä sijaitsevat kahvilat ja ravintolat. Katsoin, että Kissakahvila ja Kakkugalleria sijaitsevat Fredrikinkadulla ja Fredrikinkadun jälkeen tulisi Iso Roobertin katu, kun menisi kolmosratikalla. Päädyin Fredrikinkadulle eli olin joko Punavuoren tai Ullanlinnan alueella (en tiedä vieläkään, mutta ilmeisesti siellä, missä sijaitsee Kasarmikatu ja Tarkk'ampujankatu, niin siellä sijaitsevat värikkäät talot. Se paikka pitää joskus löytää ja käydä kuvailemassa.

Katselin Fredrikinkadulla ympäriinsä ja näin kiinnostavan putiikin nimeltä Day, mutta en nähnyt missään päin kahviloita paitsi Picnicin, enkä tiennyt, mihin suuntaan olisi pitänyt lähteä. Kävin Picnicillä sitten juomassa jääkahvin, syömässä broileri-ciabattan ja granola-hedelmä-jogurtti-välipalajälkkärin. Ulkona ei todellakaan ollut yhtä lämmin päivä kuin perjantaina ja harmittelin, ettei ollut pitkää paitaa farkkutakin alla. Olin löytänyt kaapista sandaalit, mutta paljailla varpailla ei ollut kylmä, vaan käsivarsilla. Lähdin syötyäni käpöstelemään Fredrikinkatua eteenpäin ja törmäsin kivan lelukaupan Zicco lisäksi hauskaan karkkikauppaan nimeltä Roobertin Herkku.

Siis koko kauppa vain karkeille! Tämä veikeä mainospyöräkin oli siinä edustalla. Oikeastaan juurikin se kiinnitti huomioni, en olisi muuten nähnyt tätä pientä putiikkia. Mitä erikoista juuri tässä karkkikaupassa oli on sen sisältämä valikoima, joka on tavallisesta poikkeava ja se sisältää erikoisia karkkeja ja paljon englantilaisia karkkeja. 

Enemmän kuin karkkeja himoitsin näitä karkkikoruja. Niin syötävän näköisiä!

Irtokarkeissakin löytyi paljon sellaisia, joita en ole koskaan ennen nähnyt. Pitää joskus uudestaan tuolla vierailla, vaikutti mieluisalta paikalta.

Luovutin siltä päivältä kahviloiden osalta ja menin takaisin Kampin alueelle bussilla numero 18, joka kulkikin Fredrikinkatua koko matkan Kampin eteen. En ole koskaan jatkanut Kampista Eiraan, mutta nyt tulin takaisin siltä suunnalta ja ajattelin, että olisi todellakin pitänyt jatkaa. Näin ohimennen BrkLyn Bakeryn, Brooklyn Cafen, Kakkugallerian ja Kissakahvilan ja muutamia poikkikatuja, joihin olin törmännyt kahvilalistaa selatessani. Pitäisi vain tehdä tuo reissu jonain aikaisena arkipäivänä, koska jotkut kahvilat, kuten työkaverini kertoma Rupla - kahvila, ovat lauantaisin ja sunnuntaisin kiinni tai auki vain hyvin vähän aikaa. 

Nyt voi laittaa sopivaa rauhallista musiikkia soimaan ja nauttia aurinkoisesta päivästä :)

~ Lilja Lumi

Kallion maisemia

Friday it is. Kävin Pasilan kirjastossa tällä viikolla ja lainasin sieltä Marian Keyesin kaikki kirjat, joissa on minäkerrontatyyli. Kolme hänen kirjaansa olen lukenut muutaman vuoden sitten ja tuli tauko, kunnes törmäsin Marian Keyesin uusimpaan kirjaan Nainen, joka varasti elämäni. Olen tämän melkein kokonaan jo lukenut, muutama luku vielä kesken. Kivaa, että on löytänyt uuden innostuksen lukemiseen ja on hyvää luettavaa. Hassuinta tässä on, kuten ehkä saatoin aiemmin mainita, etten joskus pitänyt ollenkaan minä-kerrontatyylistä, vaan ainostaan kolmannessa muodossa kerronnasta, mutta tällä hetkellä se on toisinpäin.

Eilen oli helatorstai ja vapaapäivä. Ruusut kaupassa näyttivät kauniilta ja laitoin ne sydänmaljakkoon, mutta aamuun mennessä yhdeksän kymmenestä oli nuupahtanut. Leikkasin ruusujen päät irti ja laitoin tummaan syvään kulhoon, johon laitoin vettä. Siellä vähän virkistyivät ja näyttävät vielä hetken kauniilta.

Kävin eilen lenkillä ja ajattelin kerrankin tehdä pidemmän lenkin, kun oli niin lämmin nätti päiväkin ja jatkoin seuraavalle sillalle Hakaniemen sillasta ja menin sieltä ympäri. Eipä siinä kauheasti kerry lisää matkaa, mutta jonkin verran kuitenkin ja näkymät olivat huikeita. Jalatkin kiittävät kipuilemalla vähäsen, kun pitää aktivoida lihaksia. Eilen ei ollut minkäänlaista kameraa matkassa, joten piti mennä seuraavana päivänä eli tänään samaan aikaan lenkille, että aurinko olisi samalla korkeudella.

Nyt on todellakin hyvät säät hellineet ja toivottavasti jatkuukin, vaikka välillä pitää sataa, että kasvit jaksavat kasvaa ja vihertää. Lämmin kesäsade on ihana. Juuri silloin tekee mieli vetää kumpparit jalkaan, etsiä isoimmat lätäköt joissa pomppia ja hymyillä sadepilville.

Hakaniemen sillan kupeessa on myös punainen pyörä, joka vihjaa tästä luomukahvilasta. Ehkä voisi joku päivä kuikuilla paikan.

On kyllä hauska katsella kesällä autoja, kun tulee kaiken maailman urheiluautoja ja vanhanaikaisia autoja tuulettumaan talven jäljiltä. Näin ainakin seitsemän erikoisempaa autoa tänään mm. auton, joka näytti vanhan Rolls Roycen ja kuplavolkkarin risteykseltä.

Kaikenlaisia kadun nimiä sitä onkin keksitty. Sillalle pääsi pienen kävelysillan kautta ja kadun nimi siinä vieressä oli Kirjatyöntekijänkatu. Aiika jännä. Pitää mennä tuolta joku kerta pidemmälle, onko siellä yhtä hienoja taloja kuin se yksi lohenpunainen siinä hollilla. Pitäisi myös mennä Punavuoreen ja missä kaikkialla niitä hienoja taloja onkaan. Vinkkejä saa kertoa!

Nämä kuvat otin sillan päältä ja muistin juuri unohtaneeni kuvata sen pienen koivun, joka kasvaa sillasta aidan toisella puolen. Se on vain kyynärän mittainen ja siinä on pienet lehdet. Eilen taivas oli täysin sininen ja pilvetön, mutta kyllä pilvet tuovat paljon eloa ja luonnetta taivaalle. Että näin. Huomenna voisi kaapata vaikka pyörän mukaan ja suunnata ties minne. Tai sitten nousen ratikkaan, johon en ole koskaan noussut.

Hyvää yötä.

~ Lilja Lumi

Viikko vierähti

Tämä viikko on ollut pitkä kuin nälkävuosi. Olen luultavasti ainoa, joka käyttää sitä sanontaa tai sitten en. Maanantai tuntuu kuitenkin olleen ikuisuus sitten ja siihen väliin on mahtunut todella monta päivää. Tämä viikko ei ole ollut kaikkein helpoin, tähän mennessä viikon parhaimmat päivät ovat olleet maanantai ja perjantai. Olen repsahtanut kaksi kertaa sokeriin. Tiistaina murjotin itselleni, miksi menin ostamaan kaupasta pullan, jota en tarvinnut, eikä se edes maistunut hyvältä. Eilen söin eskimopuikon ja rinkulamunkin töissä hyvällä omallatunnolla.

  

Maanantaina kävin vihdoin H&M:llä hakemassa tumman tekonahkarepun, jota olin aiemmin jo katsellut. Valkoinen laukku jouti roskiin, se oli jo repsahtanut ihan kirjaimellisesti, siitä lähti ulkoinen olemus hapertumaan ja sisällä oli likaa, joka ei lähtenyt pois. Nyt on uusi hieno ja kätevä reppu. Tätä saa pidettyä vain toisella olalla ja reppuna selässä. 

Kävin Stockmannilla ostamassa mansikoita ja vähän ruokaa, jotka mahtuivat kätevästi reppuun, kun siellä ei oikein muuta ollut. Etutaskuun mahtuu kaikki kortit, meikit, korut sun muut. Stockmannin edessä en noussutkaan seiskaan vaan nelosratikkaan ja katsoin, mihin se menee. Päätepysäkki löytyi ja siellä näin ja kuulin outoa musiikkia soittavan jäätelöauton ihan läheltä. Miksi jäätelöauton tunnari koskaan muuttuikaan vai onko se aina ollut Helsingissä eri kuin Kaarinassa ja Turussa? Maanantaina paistoi aurinko. Maanantain ja perjantain välillä on paistanut ja satanut ainakin kolme kertaa. Yhtenä iltana satoi todella rankasti ja toisella puolella Helsinkiä ei ollut sateesta tietoakaan. Pienenä ajattelin, että eri kaupungeissa voi olla erilainen sää, mutta en koskaan olisi uskonut, että sää voi vaihdella jopa eri kaupunginosien välillä. Kyllä vain voi. 

Maanantaina ostin Stockmannilta myös nämä kikherne-lehtikaalipihvit, jotka maistuivat hyviltä. Kun keskiviikkona kävin Stockmannilla, niin siellä ei ollut enää näitä pihvejä. Nämä pihvit ovat varmasti todella helppo itsekin tehdä ja varmasti jonain päivänä teen jotain tämän kaltaisia. Pihvien kaverina oli myös punajuuria ja kun punajuuret loppuivat lautaselta, niin haarukoin niitä suoraan purkista. Tykkään punajuurista ja paljon. Myös suolakurkuista/ mauste-kurkuista, vaikka muuten en kovin suolaisesta välitä. Pizzan päällä nämä molemmat on koettu yhtä aikaa. Jokin ruoka oli tällä viikolla liiankin suolainen.

Samana maanantaina söin pinaattilettuja, joita saa myös Stockmannilta - niitä jotka ovat käsin tehtyjä, ei koneellisesti. Niitä söin puolukkahillon kanssa. Varmasti isotädiltä jäi muutakin minulle muistoksi, mutta hän kertoi joskus kaupassa, että Meritalon suomalainen puolukkahillo on ainoaa oikeaa aitoa tavaraa, koska siinä on enemmän marjoja ja vähemmän sokeria, joten en ole ostanut muuta kuin sitä, vaikka se olisikin pikkuisen kalliimpaa kuin vaikka Saarioisten puolukkahillo.

Kuvasin yhtenä aamuna tyypillisen aamupalani. Tällä hetkellä syön puuroni puolukoiden ja mustikoiden kanssa, koska mustaherukka oli kaupasta loppunut. Voisihan niitä kaikkia kolmea marjaakin käyttää puuron seassa. Mansikat ovat liian hankalia puuron seassa. Pienet marjat kuuman puuron seassa sulavat sinne nopeasti ja jäähdyttävät puuroa niin, ettei se ehdi liikaa jäähtyä. Tätä ja munakahvia siis joka aamu.

Maanantaina pyörästäni paikattiin rengas. Sisäkumista löytyi aika suurikin reikä, ei mikään ihme, ettei siellä pysynyt ilma. Nyt on hyvä polkea, vaikka tuntuukin toisinaan aika raskaalta polkea. Töiden jälkeen tällä viikolla takaisin polkiessa pysähdyin ennen Vallilaa miettimään, josko pyörän saisi kutistettua ja laitettua taskuun, niin voisi jatkaa ratikalla perille. 

Pyöräilinköhän kerran tai pari tällä viikolla töihin. En muista. Kuten sanoin, on ollut pitkä viikko ja olen kärsinyt piilostressistäkin, jonka onneksi yhtenä päivänä huomasin, kun pysähdyin ajattelemaan. Stressi on tuntunut tajuttomana väsymyksenä ja madaltuneella ärsyyntymiskynnyksellä, mutta nyt kun olen asian tiedostanut, niin pystyn parantamaan sitä. Tämä viikonlopunkin tapahtuma on stressannut ja hämmentänyt minua. Toivon kovasti, ettei käy niin kuin uudenvuoden aattona. 

Yhtenä päivänä olisin voinut pyöräillä, mutta tiesin sinä päivänä satavan koko päivän, joten silloin valitsin bussin. Pitäisi kai hankkia kunnon pyörä. Olisi ihana saada sellainen sinkula ohuilla renkailla ja mikä olisi alusta asti tehty niin kuin haluaa. Unelmoin jo vuosi sitten eräänlaisesta sinkulasta.

kuva haettu netistä

Pyörässä, varsinkin työmatkapyörä/kaupunkipyörässä olisi tärkeintä, että sillä on hyvä ajaa ja että se olisi mahdollisimman kevyt ajettava ja sillä pääsee nopeasti paikasta A paikkaan B. Olisihan se myös kiva, jos olisi nätin näköinen - tuollaiset pinkit ja liilat renkaat ovat tosi söpöt. Valitettavasti pinkkejä renkaita ei kuulemma löydy kovin helpolla, mutta voihan sitä toivoa. Sisäreunasta pinkit, liilat tai valkoiset olisivat myös kivat. Tuossa on liila ketjukin, hihii. Satula voisi olla ruskea, musta tai valkoinen. Kyllä liilakin satula kävisi. Rungon ja tangon väri voisi mätsätä niin kuin tässä. Liilan, ruskean ja punaisen rungon olen kokenut, nyt voisi kokeilla jotain erilaista. Tykkään toimivasta, mutta olen myös vahvasti esteetikko. Kokonaisuus on hyvä.

  

This is where trains go by

Eilen töiden jälkeen söin ja yritin hetken nukkua ja varmaan onnistuinkin muutaman minuutin torkkumaan. Seitsemältä lähdin totuttelemaan jalkoja jälleen uusiin kenkiin tällä kertaa lenkin muodossa. Ilta oli kaunis. Alunperin ei pitänyt ollenkaan kuvailla, mutta minkä sitä itselleen voi. Pitäisi luultavasti jättää kännykkä pois matkasta, ettei tulisi kuvattua. Tosin olisi harmittanut, jos en olisi saanut yhtään kuvaa eiliseltä illalta. Aurinko on nykyään niin myöhään vielä korkealla. Seuraan Instagramissa paria henkilöä, jotka kuvaavat Helsingin ilta- ja aamutaivaita ja monia muitakin luontokuvaajia, mutta en vain ymmärrä, mistä he löytävät niin kauniita paikkoja. Kesällä aion mennä ristiin rastiin ratikoilla ja pyörällä. Eilenkin näin kymppiratikan ja ajattelin, etten ole koskaan ollut sen kyydissä, mihin se mahtaa mennä. Ja jossain bussissa luki Kirurgi. Niin jänniä nimiä joillain paikoilla. Näin myös tämän yhden punaisen pikkuratikan, jonka kyydissä en myöskään ole ollut.

Hakaniemen sillalla olevasta näkymästä otin todella monta kuvaa, koska useimmiten vain muutama kuva onnistuu ja toisaalta näkymä oli niin kaunis, että olisin halunnut tallentaa sen juuri sellaisena kuin näen sen itse. Valitettavasti se ei ole kännykällä tai oikeastaan millään kameralla täysin mahdollista. Paikalla oloon liittyy enemmän tunteita kuin vain kuvan näkemiseen. Oli valloittavaa ja ihanaa katsella sitä maisemaa ja jäinkin siihen hetkeksi ihastelemaan. Tuntui, että se ilta-aurinkokin vielä lämmitti. Tuo epämääräisen näköinen kasakin, joka näkyy kuvassa vasemmalla, näyttää aurinkoista taivasta vasten hienolta. Se oli eräänlainen lautta, minkä kyydissä oli pikkuinen kauhakuormaaja. 

Jospa tänään jotain keksisi. Menisi ulos, ottaisi pyörän mukaan. Aurinko paistaa. Ainakin ruokatarpeita pitää ostaa. Toivottavasti myös illalla jotain mukavaista.

Nauttikaa vapusta.

~ Lilja Lumi

P.S. Luin (olikohan Kuntoplus-) lehdestä, että japanilaiset käyttävät ihonhoitona sellaista, että laitetaan oliiviöljyä tai arganöljyä kasvoille ja pyyhitään vanulapulla pois. Pitäisi kuulemma syväpuhdistaa tms. Olen koittanut nyt kahdesti. Ensimmäisellä kerralla näki, että se todellakin on vaikuttanut yön yli (en siis edelleenkään hoida aamuisin kasvoja) niin että iho on kuulaampi ja mikään finni ei ainakaan tulehtunut aineesta, vaan punoitus pieneni ja ihon sävy oli tasaisempi. Eilen söin sen munkin ja jäätelön, niin ne vaikuttivat vähän huonosti ihoon, mutta muuten vaikuttaa hyvin. Eilen kokeilin käsivarrenkin ihottumalle oliiviöljyä, niin ihottuma hävisi melkein kokonaan.

Tottakai illalla käyn suihkussa ja pesen kasvot normaalilla kasvojenpesuaineella ja sen jälkeen levitän kasvoille ja kaulalle oliiviöljyn ja pyyhin vanulapulla pois. Tuntuukin hyvältä :) Ajatella, että etsii vuosia sopivaa ihonhoitotuotetta ja vastaus löytyykin keittiöstä.

Luomusta lumoutunut

 

 

Peculiar sun and moon is the topic of the week. Nämä kaksi kuvaa ovat samalta vai peräkkäisiltä päiviltä. Ensimmäinen on kuvattu joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä Vallilassa bussista työmatkalla ja toinen on pian laskeutuva aurinko, kuuden ja seitsemän välissä kuvattu Hakaniemessä. Tällä viikolla on ollut myös täysikuu. Mahtaako olla syynä jännittäviin sääilmiöihin vai onko tämä vain tätä Suomen kevättä. 

Tällä viikolla on sekä sadellut, tuullut että paistellut, kaikkea samana päivänä. Varsinkin aurinko myrskyn jälkeisellä taivaalla on todella kaunis ja kiehtova näky. On myös monesti ollut sadetta, aurinkoa, sadetta ja jälleen aurinko ja välillä räntää ja raekuuroakin, mikä iski tänään. Hauska katsella, kuinka pikkurillin kynnen kokoiset pallerot pomppivat nurmikolla sinisten kukkien seassa. 

Satoi kaatamalla rakeita, kun astuin tänään ovesta ulos. Laitoin käteni kuppiin ja katselin, kuinka käsiin laskeutui joitain valkoisia palloja, voi sitä sykähdyttävää iloa, mikä tulee pelkästään raekuurosta, vaikka kaikki eivät tykkää rakeista huhtikuussa, mutta toisaalta sellainen sääilmiö on niin huvittava, ettei sille voi kuin hymyillä. Näin mummon ja miehenkin vitsailevan asiasta ohi kävellessäni.

Keskustaan saapuessani raesade oli ehtinyt tauota, mutta on sekin jännää, että paistaa aurinko samalla, kun taivas on synkkä ihan vähän matkan päässä. Aika upeaa mielestäni. Tänään myös huomasin ensimmäistä kertaa Vihaisen linnun silmät koristamassa elokuvateatterin yläosaa. Ilmeisestikin ensi-ilta on lähestymässä. Kävin tässä yksi päivä, kun oli leffat halvennuksessa, katsomassa Mother's day - nimisen leffan, vaikken ollenkaan tiennyt, millainen se olisi, mutta se oli ihan kiva ja tuli monta kertaa hymyiltyä ja naurettuakin leffan aikana. 

  

  

Kävin pitkästä aikaa kuikuilemassa Ruohonjuuren sisältöäkin ja alle neljänneksen tutkittuani olin ihan haltioissani. Harmittaa vain se, että useimmiten luomu, luonnonmukainen jne tuotteet ovat aika arvokkaita, jos "normaaleihin" tuotteisiin vertailee. Kyllä ne silti tekevät hyvää, eivätkä sisällä mitään ylimääräistä. Voi että, kun haluaisin sieltä niin paljon kaikkea. Tekee mieli kokeilla, haistella ja maistella ja gruaargh! Miten sen voisi muutoinkaan ilmaista, kun tekee mieli venyä ja paukkua joka suuntaan ja hyppiä seinille kuin superpallo. Voihan noita kaikkia mieluisia kokeillakin, mutta se vain vaatii aikaa, koska ei voisi edes käyttää kaikkia samaan tarkoitukseen tarkoitettuja erilaisia tuotteita samaan aikaan. Mutta kyllä Ruohonjuuri tosissaan inspiroi minua tänään, varsinkin kun olen aloittamassa sokeritaukoa - muutenkin kuin luettuani tämän tekstin.

Ostin toki Ruohonjuuresta pari tuotetta.

Coco Juice oli mangolla maustettua. Olen ennenkin kookosmehua maistanut ja ajattelin, olisiko se parempaa maustettuna, mutta edelleenkin tulee se tietty maku läpi ja siinä koostumuksessa on mielestäni jotain hyvin omituista. Ei millään pahalla, koska todella monet tykkäävät kookosvesistä, mutta omaan makuuni se ei vain tunnu nappaavan. 

Mossan Certified Organic skin perfectorin otin testaukseen, koska ihoni ei tunnu tykkäävän normaaleista bb-voiteista, vaikka onhan ne paljon parempia kuin meikkivoiteet, mutta periaatteisena tarkoituksena olisi, että ihon pieniä virheitä voisi peittää jollain sellaisella, joka voisi hoitaa niitä punakoita kohtia, että ne häviäisivät, eikä mitään peittäviä asioita tarvitsisi. Toki värilliset voiteet ovat myös sitä varten, jos iho sattuu näyttämään epätasaiselta, niin se voide saa ihon näyttämään kauniimmalta. 

Tuotteessa lukee, että se on mattapinnan iholle jättävä, sävyttävä bb-kosteusvoide kaikille ihotyypeille. Värinä soft beige.

1. Jättää ihon mattapintaiseksi ja häivyttää juonteita, ryppyjä ja ihohuokosia näkyvästi ja välittömästi.

2. Luonnon mineraalipigmentit antavat terveen hehkun ja tasoittavat ihon sävyä.

3. Hyaluronihappo kosteuttaa ja tasoittaa ihon pintaa.

4. Luonnolliset öljyt ja karitevoi ravitsevat ja suojaavat kosteuden haihtumiselta.

5. Pohjoisen luumuöljy elvyttää ja rauhoittaa kuivaa, ärtynyttä ihoa.

Yhtenä uutuutena myymälään oli tullut myytävät raakakakut ja olihan siellä ihan mielettömästi uutta siihen verrattuna, kun viimeksi kävin katselemassa. Ostin tällaisen choco-frutti jogurtin, joka oli ihan hyvä, mutta kannattaa syödä nuita kolmea kerrosta samaa aikaa, niin maku on tasapainoinen. Tämä purkki sisältää kookoskermaa, omenamehua, appelsiinia, ananasta, cashewta, banaania, sitruunaa, psylliumia, raakakaakaojauhetta, kuivattua taatelia, vaniljajauhetta ja kaakaonibseja. Siinäkin on jo aika paljon erilaisia ainesosia. Onneksi tällaisia saa ostettua esimerkiksi Ruohonjuuresta, vaikka olisi kiva joku päivä tehdä itse. Pitäisi edelleen löytää jostain joku raakakahvila. Nykyään jotkut tavallisetkin kahvilat, kuten Picnic, myyvät raakakakkua valikoimassaan.

  

  

Ruohonjuuren jälkeen menin Kamppiin katsomaan ja huomasin Aarikan Pop up - liikkeen Indiskan vieressä. Kävin myös Indiskan kiertämässä ympäri. Mitään niistä ei tarttunut. Vierailin myös Pentikin Pop up - liikkeessä ja sieltä sain myös paljon inspiraatiota, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Jospa tulevaisuudessa joskus. Kävin katsomassa myös kerrosta paria ylempänä lautapelikauppaa ja mietin, pitäisikö ostaa 1000-palanen palapeli. Vessahätä yllätti, eikä tullut sieltäkään mitään ostettua, mutta voisi kyllä tehdäkin 1000-palasen palapelin. Tosin pitäisiköhän siihen sitten hankkia lasitus tai jotkut raamit vai valmistuttuaan kerätä takaisin laatikkoon. Wondering pondering.

  

Piipahdus Vero modassakin sai mietteliääksi. Kaikkia kivoja kevätvaatteita, mutta jospa toisena päivänä. Tuo aprikoosin värinen paitamekko olisi todella kiva johonkin kevään tai kesän juhlaan. Kunpa pääsisi johonkin ihanaan juhlaan kesällä. On kivaa laittautua välillä nätiksi.

Lähdin keskustasta parilla ratikalla, kävin palauttamassa leffan ja sitten menin kirjastoon selaamaan pari lehteä ja onkisin syliini myös viisi leffaa, neljä lehteä ja kolme kirjaa. Näistä saa vaikka mitä ideoita, inspiraatiota ja innovaatiota!

Kävin Kotipizzassa noukkimassa pinon päällimmäiseksi tulisen Mexicana kotzonen. Kassahenkilö jälleen kysyi, haluaisinko pohjakastikkeen lisäksi chilikastiketta vai valkosipulikastiketta. Avasin sitten suuni ja kysyin, että miksi he aina ehdottavat vain niitä kahta, kun on muitakin, niin kassahenkilö vastasi, että ne ovat suosituimmat kastikkeet. Olen kerran maistanut valkosipulikastiketta, mutta useimmiten otan jotain muuta, vaikka Long island - kastiketta, ja Koskenlaskija-kastikettakin olen maistanut. En alkanut väittelemään asiasta, halusin vain tietää, koska aina on eri myyjä ja joka ikinen ehdottaa samoja. Hassu käytäntö. Ensimmäisellä kotzone-kerralla näitä kahta jo tarjottiin ja heti kyseenalaistin, että eikö siellä ole muita kastikkeita saatavilla, mutta onhan niitä kastikkeita varmaan kymmenen erilaista.

Sellaista. Loppupäivän olen katsellut leffaa, syönyt, juonut kahvia, juonut vettä, syönyt jogurttia ja banaania sekä lumoutunut kuvista ja ihan vain vähän jumitellut ja kuunnellut musiikkia. Kyllä kirjoittaminen, kuvien sijoittelu ja kaikki sellainen vie aikaa.

~ Lilja Lumi