Kesäloma alkoi!

Ensimmäinen kesälomapäivä ja herään puoli kuudelta, työrytmi kun on päällä, vaikka aamupäivystyskin oli viimeksi maanantaina ja eilen iltapäivystys. Könötin sohvalla, join aamukahvin ja leipää mussutin leffaa taustalla katsoen. Piirsin samalla tämän örvelön, joka pitää suurta kahvimukia kädessään. Mietin, palauttaisinko Makuuniin tänään pari leffaa vai vasta maanantaina, mutta ajattelin tänään ne palauttaa, koska maanantaina on muuta ohjelmaa, joten kipitin 58-bussiin. Pesin myös hiukset ja asuksi valitsin raitamekon, shortsit, hellehatun, aurinkolasit ja ballerinat.

58:n reitti on jostain syystä muuttunut, eikä se enää menekään Pasilan aseman edestä, vaan kiertää sivusta ja ihan toista reittiä, mutta nytpä tiedän, mistä sen pysäkki löytyy. Kumma juttu: luulin, että Pasilan edessä oli ennen ratikkaväyläkin, mutta ehkä muistan väärin.

Löysin 9-ratikan, jolla köröttelin kummallista kiertoreittiä keskustaan ja jäin rautatieaseman pysäkillä pois. Vieressä ehti istahtaa pari vai kolme eri henkilöä. Suunnistin Starbucksiin. Otin mozzarella-tomaattisämpylän, latten ja porkkanakakun. Olen jo kolmessa eri kahvilassa syönyt porkkanakakkua ja tullut siihen tulokseen, että se hyvinkin saattaisi olla lempikakkuni. Pitänee opetella tekemään sitä itse. 

Harmitus kyllä tuossa kuumassa paikassa istuessa mietin, että olisi pitänyt jättää jompikumpi, leipä tai kakku pois, kun olo oli aika ähky sen jälkeen. Kaiken lisäksi olisi pitänyt istua ulkona eikä sisällä paahtumassa. Lattekin olisi pitänyt ottaa jäisenä, vaikka espanjalaiset jäähdyttävätkin itseään kuumalla juomalla kuumaa kahvia, niin Suomessa se ei taida päteä.

Vatsa pullollaan lähdin tutkimaan viereistä kirjakauppaa sieltä löytämättä kuitenkaan sitä, mitä etsin. Taisi siellä muutama kiva kirja olla, mutta ajattelin lukea edeltävätkin kirjat ensin loppuun :) Enää viikko vai puolitoista, niin saan Finding Audreyn luettavaksi! :)

Kävin myös Stockan Herkussa ihmettelemässä, mitä kaikkea siellä on. Olisi ainakin ollut aika korkeahintaisia (no teeksi) William Whistle - teetä, mutta kyllä sitten joku päivä aivan varmasti hankin, kun ovat englantilaisia (no oon pieni Englanti-fani kieltämättä) ja todella hienot kuvat kansissa :)

Olisi myös ollut tosi söpöjä keksejä purkissa. Olen haaveillut niin pitkään aidoista englantilaisista tai skottilaisista shortbreadeista, kun kerran Lontoossa asuva ystäväni niitä toi valkoisessa pussissa. Yhdessä paketissa lukikin jopa Scotch ja ehdin jo innostua, mutta sitten siinä lukikin, että ovat toffeekeksejä. Varmasti hyviä nekin, mutteivät juuri niitä, mitä tällä hetkellä haluaisin. Näiden vaaleanpunaisten makua en muista, mutta tämän lisäksi oli vaaleansininen (toffee) ja vaaleankeltainen (lemon curd, joka luultavasti joskus lähtee mukaan - vaivihkaa tottakai)

Hankin Nordqvistin uusimman, Sommar-kahvin. Tällaisen söpön Lindt:n suklaalevyn nappasin myös mukaan, vaikka näyttämällä sen tässä se pilaa yllätyksen. Ei se haittaa, koska on vielä yllätyksenä se, onko se ällömakeaa vai taivaallisen hyvää.

Voiko ottaa söpön asian, vaikkei sellaista tarvitse? Otin tämän pullonkin, koska se on hauskan näköinen. Veljeni kerran kysyi, että miten niin hauskan näköinen, pitääkö sille nauraa? Ei sille tarvitse nauraa, sehän on vain sanonta tai eräs ilmaus asialle, kun ei keksi korvaavaa sanaa. Kyllähän joskus voi joku mummukin sanoa, että siinä vasta hauskan näköinen mies, kun katselee ohikulkevia ihmisiä kahvilassa teetä siemaillen, vaikkei miehen ulkonäössä olisi mitään hauskaa tai hassua. Ei muuten kannata mennä Savoon, jos on kovin loukkaantuvaa sorttia vai mitä tykkäisit, kun savolaismies tulisi morjestamaan ja sanoisi "Siinähän vasta on haaskan näköinen nainen!"

Minulle on yksi turkulainen sana ihan liian pinttynyt sanavarastooni ja toivoisin voivani ilmaista asioita ilman sitä sanaa. Tiedätte varmasti, mikä se sana on: kiva. Vaiks kui kiva! Tää on kivaa! Menikö kivasti? Sulla on kiva mekko. Toi laite näyttää kivalta. 

"Oliko sulla siellä kivaa?" kysyin työkaverilta, joka oli ollut marssimassa ja sain vakavan vastauksen, vaikka en oikeastaan tarkoittanut kivalla niinkään kivaa, vaan oikeastaan, että oliko mielekästä/ mukavaa/ viihdyitkö/ mitä tykkäsit jne, mutta silti käytän sitä samaa sanaa, kiva. Se meinaa aina niin paljon enemmän, kunhan osaa sen tulkita oikein, mutta nyt meni taas äidinkielen puolelle.

Ennen nousua ratikkaan kävin vielä nuuskimassa hajuvesiosastolla. On aikamoinen tuoksujen sinfonia, kun tuoksuu kahvila, jäätelö ja kosmetiikka-osaston kaikki hajut sekaisin.

Koko ratikkamatkan seisoin ikkunan vieressä ja räpsin kuvia ja saavuin Munkkiniemen pysäkille, josta hyppäsin minuutin perästä bussin kyytiin ja kävelin loppumatkan kotio.

Kotimatkalla kuvasin kukkia, joita matkalla tuli vastaan ja tietysti öttiäistä. Kyllä on kivaa, että on kesä ja kivaa myöskin, että on lämmintä. Nyt on ensi viikko lomaa, sitten viikko töitä ja pari viikkoa lomaa. Kaikkea voisi keksiä, mutta keskitytään nyt vain kesästä nauttimiseen ja toivotaan kauniita aurinkoisia ilmoja. Huomenna aamulla suuntaan Tampereelle ja illalla takaisin.

Seuraavassa kuvassa kuvailen taivasta ruoholla maaten, eikä haittaa, vaikka olisi tuhat öttiäistä, kunhan eivät pistä. Kyllähän maassa on ihan valtavasti öttiäisiä ja olisi siistiä, jos olisi joku kamerassa sopiva objektiivi tarkkoja makrotoimintoja varten.

Linnut laulelee vieläkin, menevät kai vasta myöhään yöpuulle. Katsoin ihanan pastellisävyisen Onneli ja Anneli - leffan, josta ihan tykkäsinkin, vaikken usein tykkää suomalaisista leffoista, mutta lastenleffat tai koko perheen elokuvat ovat tietysti asia erikseen.

Nyt voisi vielä käydä suihkussa, hetken siivoilla, pakata laukkuun tarvittavat kuten kirjan matkalle, lukea hetken ja nukkua, että herää virkeänä uuteen päivään :)

Kuulemisiin!

~ Lilja Lumi

Kädet sitruunatreeneissä

Viime postauksen jälkeen, kun oli ukonilma, sade ja olin syönyt ällömöllötysmättöpizzalla masuni täyteen ja podin huonoa tuntoa siitä, etten mennytkään salille, niin lähdin silti lenkille ruoan laskeuduttua.

Kävin tuon yleisimmän lenkin, josta otin nämä kuvat matkan varrelta. Se lenkki kestää tunnin ja yritin ensin hölkätä niin pitkälle kuin jaksaisin, mutta jalat tuntuivat aika pian raskailta ja kävelin loppumatkan paria spurttia lukuun ottamatta. Mukavaa oli, kun aurinko paistoi ja lämminkin oli. Lenkin jälkeen lankutusta, viileä suihku ja olo oli virkeä.

Eilen saavuin kotio ja lähdin kauppaan hakemaan sitruunoita, koska olin lukenut tällaisen jännän artikkelin Juo aamuisin sitruunavettä: 10 syytä, miksi niin pitää tehdä. Ajattelin sitten kokeilla, mitä siitä tapahtuu. Tosin harrastan tuota iltaisin, enkä aamuisin. Lisäksi hankin kaupasta salaattiainekset ruokaa varten. Ukkonen teki risoton ja kanakastikkeen ja mie sipelsin salaatin kasaan ja kattasin pöydän.

Sitruunaveden tuloksena (tai johtuneekohan siitä) olo on ollut tänään todella seesteinen tai sitten ihan vain ilma tms muut asiat ovat olleet seesteisiä. Oli kiva päivä töissä ja lähdin sen jälkeen bussilla keskustaan. Oikea bussi olisi tullut 17 minuutin päästä, enkä sitä jaksanut odottaa, joten otin bussin Arabiaan. Arabiasta nousin ratikkaan, joka vei Jätkäsaareen, eikä kulkenutkaan keskustan läpi, kas kummaa ja Jätkäsaaresta nousin ratikkaan, joka vei keskustaan. Kävin Picnikillä syömässä granula-välipalarahkan ja juomassa viherpiipertäjäpirtelön. Olo oli kevyt ja menin salikasseineni Elixiaan.

5 min cross-trainerilla

10 min juoksumatolla

50 vatsalihasliikettä 30 kg painolla

10 jalkojen nostoa tangossa roikkuen

30 alasvetoliikettä käsilihaslaitteella 25 kg painolla

50 liikettä jalkaprässillä

10 min juoksumatolla

- jos jotakuta nyt sattui kiinnostamaan.

Eli kuntokausi on alkanut! Harmi kyllä, että sauna oli jostain syystä rikki. Olisi ollut kivaa käydä pitkästä aikaa kunnon löylyissä.

.

Tänään olisi ollut mielenilmaus nimeltä Kaksi kättä, joka on tarkoitettu kaikille, joita varhaiskasvatukseen kohdistuvat leikkaukset koskettavat.

Se alkoi kuudelta ja olin siihen aikaan vielä salilla, mutta en ajatellut muutenkaan mennä kävelemään, koska kurkkua on kaihertanut tänään ja pari kertaa yskä on tuonut kyyneleet tänään silmiin. Oli pieni aika sitten nuha, joka on nyt siirtynyt, mutta jälkiseurauksena on yskä, joka johtuu limasta kurkussa. Se pitää saada pois ja juoda lämmintä/kuumaa vettä kurkkukipuun. Että sillasta.

Vaikka kirjoitin vain nimeni addressiin mielenilmauksesta, niin ajattelin piirtää siihen liittyvän kuvan, kunhan löydän jostain paperikansion. Laitan samalla Neljän tähden illallisen Ruudusta päälle, jota on kiva samalla kuunnella ja seurata sivusilmällä :)

~ Lilja Lumi

Herkuttelua ja hiuskauneutta

Sain juuri höyryävän pizzan syliini, kun kävin alaovella. Om noms!

Ajatuksena oli alunperin lauantaina pyöräillä Seurasaareen vähän kuvailemaan, kun oli niin kivan näköinen päivä, vaikkakin tuulinen. Muistin kuitenkin, että kaverini Turusta oli Helsingissä visiitillä, joten aamupalan syötyäni ja kahvin juotuani valmistauduin kaupungille lähtöön. Lauantai-aamuna tai eilen aamulla teki mieli pullaa, korvapuustia, aamukahvin kanssa. Se on niin herkullisen makuista ja ihana ajatuskin: lämmin pulla pöydällä ja vieressä höyryävä mokkaiselta tuoksuva kahvikupponen istuen ikkunan äärellä auringon valossa.

Saavuin Kamppiin, löysin kaverini ja ensitöiksemme lähdimme etsimään paikkaa, jossa syödä. Menimme yhdyskäytävää pitkin Forumiin ja yläkertaan. Katsoimme muutamia menuja, olisin halunnut mennä Kaarnaan, mutta joku toinen kerta sitten. Kaverin teki mieli hampurilaista, joten annoimme nenämme johdattaa vielä kerroksen ylöspäin. Löysimme O'Learysin.

Ravintolassa (varsinkin vastapäisessä) haisi popcornilta ja tilauksen jälkeen pian selvisikin miksi. Tässä alkupalat O'Learysissä. O'Learys on siis Sportsbar ja ihmettelin vain sitä, miksi kaikista televisioista näytetään samaa kanavaa. Kai sille on tarkoituksensa.

Se on niin hassua, että kaikki miespuoliset, jotka tunnen, ovat aina olleet hampurilaisen perään tai sitten he tilaavat pihvin. Onko se miehille niin ominaista ja yleistä? Sanotaan, että poikkeus vahvistaa  säännön, mutten ole huomannut poikkeuksia vielä.

Itse otin kana-quesadillaa, koska olen ikävöinyt sitä Turun Smileys-ravintolassa syötyä. Harmitus, että Smileys lopetettiin, koska se oli ainoa paikka, jossa tiesin quesadilloja olevan ennen O'Learysia. Nämä quesadillat eivät maistuneet läheskään niin hyviltä kuin Turussa, mutta olivat ihan hyviä silti.

Massut täynnä aloimme etsiä lahjaa henkilölle, jonka synttäreille kaveri oli illalla menossa. Kävimme muutaman koruliikkeen läpi ja toivottavasti synttärisankarikin piti kaverin valitsemista lahjoista. Löysin itsellenikin samalla jotain.

Korvassa ja hiuksissa jotain. Kävimme neljässä koruliikkeessä. Huomasin jopa yhden uutukaisen Forumissa, mutta sinne pitää mennä paremmalla ajalla kuikuilemaan. Tämän metkan täplikkään hiuspannan, jossa on rautalanka sisällä, ja ear cuffin, löysin Glitteristä. Niin söpöjä!

Varpaistaan ei saa mitenkään hyvää kuvaa. Mutta Glitteristä on myös tuo varvaskoru. Mahtuu myös pikkurilliin, joten on monikäyttöinen kapistus. 

Kun kaveri oli lähtenyt bussilla synttärikekkereihin, niin mie kävin vielä yhdessä putiikissa Kampintorin kulmassa ja Suomalaisessa kirjakaupassakin. Hankin sieltä drawlinerin piirtämistä varten sekä askarteluveitsen, koska haluaisin saada yhtä oivallista jälkeä kuin tässä ja tässä.

Kysyin kirjakaupasta myös Sophie Kinsellan uusinta kirjaa Finding Audrey ja tilasin sen. Pitäisi tulla parin viikon kuluessa. Oli kaksi teosta tilattavissa ja pähkäiltiin siinä hetki, miksi niissä on euron ero, mutta selvisi kielessä. Toinen oli amerikanenglanniksi ja toinen oli brittienglanniksi kirjoitettu. Halusin tottakai brittiversion, alkuperäisen.

Sain Glitteristä lehden, jota ihailin koko bussimatkan takaisin kotiin. Aika viehättäviä kampauksia, varsinkin nyt kesään ja muutenkin. 

Eilen katselin Neljän tähden illallista aamusella ja oikeastaan rötväsin suurimman osan päivää, kunnes kävin kaupassa. Tein eilen mutakakun ennen ukkosen pääsyä töistä ja äpöstelimme kakkua vaniljajäätelön kera nami nams. Siivosin vielä koko kämpänkin, koska siisti koti on mieluisa.

Pitäisi jaksaa käydä salilla. Harmitus, kun töistä tullessa satoi ja salamoi. Onneksi piuhat oli vedetty seinistä, niin ei ainakaan mitkään sähkölaitteet olleet kuolleet päivällä. Sehän ois ihan kauhiaa!

~ Lilja Lumi

Suunsoittaja kahvilassa

Työ päättyy ja nousen bussiin. Pidän jalkaa ristissä toisen jalan päällä viereisen penkin kohdalla ja toivon, ettei kukaan siihen istuisi. Päätä särkee, vaikka olen kahvini juonut. Vanhempi naishenkilö istuutuu penkille ja siirrän jalan lattialle. Hetken köröteltyämme päädymme vihdoin Kampin pysäkille ja parveudun ulos. Kävelen kauppakeskuksen keskellä sijaitsevaan kahvilaan. Sitä ennen käyn ilmaiseksi maksullisessa vessassa. Kusella, milläs muullakaan.

Kapsahdan kahvilan jonoon jonon hännille. Vähän isomman puoleinen mies etuilee.

- "Anteeks! Olin tässä ensin. Menisitkö jonon päähän?" huomautan asiasta gorillalle.

Mies katsahtaa taakseen minuun ja tapitan äijää nätisti silmiin. Hän huokaisee ja menee muualle.

Katselen hetken vitriiniä ja yritän päättää. Mietin, miksei yhdessäkään parila-taskussa voi olla tarpeeksi hyvää vaihtoehtoa, vaan on ympätty pekonia kanan kaveriksi.

- "Hei! Mitä saisi olla?" sirkuttaa kassaneiti.

- "Ottaisin tuollaisen patongin", osoitan vitriinistä kohtaa. "Ja jäälatten."

- "Otatko latteen kermavaahtoa ja makusiirappia?"

- "En", vastaan ja yritän miettiä linjojani.

- "Saisiko vielä olla muuta?" kyselee kassaneiti.

- "Mikä tuo kakku on, missä on pähkinä päällä?"

- "Se on pekaanipähkinä", kassaneiti kertoo, ottaa lautaselle kakun ja laskee tarjottimelleni. "Porkkanakakku."

- "Kysyin vain, mikä se on, en pyytänyt saada sitä", totean.

- "Laitetaanko takaisin?"

- "Ei. Voin sen kyllä syödä."

- "Se tekee 13,80 euroa."

Ojennan pankkikorttini rahanryöväyslaitteeseen ja naputan tunnusluvun. Sitten kiitän.

- "Otatko kermavaahtoa?" kysäisee jäälatteni kimpussa oleva henkilö.

- "Ei kiitos."

- "Sori, siihen tuli nyt vaniljasiirappia", lattetyyppi harmittelee ja ojentaa jäälatten minulle.

- "Anteeksi, mutta sanoin, etten halua makusiirappia."

- "Oon pahoillani. Teenkö uuden?" harmittelee neiti kahvintekijä.

- "Ääh, kai voin sen tällä kertaa juoda", huokaisen, otan latten vastaan ja menen sohvalle pikkupöydän ääreen istumaan.

Maistelen leipääni ja katselen kahvilan väkeä: nainen, joka on ostanut uuden matkalaukun, juo viherpirtelöä ja siemailee vettä, lapsi hekottaa mummonsa seurassa ja pyörii ympäri tuolissa, pikkuipana vetää räkämatoa takaisin sieraimeensa ja vanhempi mies juo kahvia lehteä selaten. Takanani olevassa pöydässä teinit  näpräävät kännyköitään ja puhuvat laivareissusta sekavaa kieltä, joka vilisee v-alkuisia alaviitteitä. Leipä on hyvää ja se mitä kuulen, ei ole.

Pääsen syötyä leivän loppuun ja massussa tuntuu olevan vielä kolo porkkanakakulle. Se onkin erijännän makuinen - erilainen kuin syömäni porkkanakakut yleensä. Siinä on selvästi seassa yhtä joulumaustetta ja valkoisessa pääliosassa oleva paahdettu pekaanipähkinä ja vaahterasiirappi kompensoivat loistavasti makua, oikein makujen harmonia suussa. Viereen sohvalle kolmen pyllyvälin päähän istahtaa iso mies ja hän haisee, oikein lemuaa pahasti hieltä ja varmaan haistaisin hänet kolmen metrin päästäkin. Sitten pimahtaa.

- "Hyi nyt hellaveitti! Oletko kuullut deodorantista?" nousen ylös, onneksi sain kakun juuri ennen syötyä. Kaivan lompakosta vitosen ja heitän sillä miestä. "Tuossa vieressä on kauppa, sieltä löytyy kyllä deodorantteja!"

Otan jäälatten mukaan ja poistun paikalta.

Tämä on suuremmalti osin tarina, vaikka aika suuri osa on oikeasti tapahtunut minulle tänään ja viime kahvilakerralla. En vain reagoinut niihin tavoilla, joilla tämä tarinan henkilö tässä.

On kyllä totta, että nyky-yhteiskunnassa ollaan aika siveellisiä ja joskus liiankin - ettei asioihin, joihin pitäisi kiinnittää huomiota, kiinnitetäkään huomiota. Mutta liian monesti annamme kyllä toisten ihmisten ns. kävellä päältä väittämättä ja panematta vastaan millään tavoin - toisinaan asioita sivuutetaan olan kohautuksella. Tyydymme asemaamme, siihen miten meitä kohdellaan.

Jos toinen on epäystävällinen,

huomaamaton tai töykeä,

niin eikö siitä pitäisi silloin puhua,

todeta tai toimia jotenkin?

Onko kynnysmattona kivempi olla vai syyllistytkö itse ylikävelemiseen?

Tähän on aina se kolmas vaihtoehto.

Mikä sinun mielipiteesi on?

~ Lilja Lumi

Turku-reissuilua kesän kynnyksellä

Viikonloppuna kävin Turussa, tuossa ihanassa aurinkoisessa jokikaupungissa, johon ei koskaan kyllästy. Perjantaina tuli syötyä paljon karkkia, joka saattaa olla osasyyllinen tämän hetkiseen flunssaan, o-ou.

Turku on aina niin taiteellisen kaunis, enkä koskaan ole nähnyt kauniimpaa kaupunkia, vaikka tykästyinkin Helsingin moninaisiin vanhoihin kauniisiin taloihin, joita luulin olevan vain Turussa. Turku on kuitenkin alkuperäinen ja viehätysvoimainen kaikessa yksityiskohtaisuuksissaan. Aina voi löytyä itselle jotain täysin uutta, vaikka se olisi siinä seissyt monia vuosikymmeniä.

Helsingin päässä pyöräilin lauantaina aamupäivällä hitaan aamun jälkeen täyttä häkää bussipysäkille huomaten samalla huonon kuntoni, mutta ehdin hyvin bussiin, joka tuli muutaman minuutin myöhässä. Turun Tuomiokirkkotorille bussi pudotti miut puoli yhden aikaan, josta lähdin jokivarren alkuperäistä puolta kohti kirjastosiltaa ja kirjastoa. Alkuperäinen suunnitelma oli selata muutama lehti ja tavata kaveri, mutta nälkä ja vessahätä voittivat, eikä voinut keskittyä lehtien lukuun. 

Mihin muuhunkaan voisin joka ikisellä Turun reissullani päätyä kuin suosikkikahvilaani Café Artiin. Siellä tilasin cappuccinon kahdella espressolla (toimii vain lattessa) ja suklaa-mangojuustokakun, joka ei ollutkaan niin erityistä kuin luulin, mutta kaikkea pitää maistaa. 

Pian kamuni saapui pöytääni istumaan, vaihdettiin kuulumisia ja räpsin vähän kuvia. Syömingin jälkeen lähdettiin kohti Föriä, koska en ole ylittänyt sillä tänä vuonna vielä jokea.

Uudet aurinkolasit (Anttilasta) ovat jo käytössä muunakin kuin pöydän koristeena. Keskiviikkona meillä oli kevätjuhlat ja samalla reissulla unohdin bussipysäkille aurinkolasini. Uudet olivat kyllä jo harkinnassakin, kun vanhoissa oli niin paljon naarmuja. Aiemmin on yhdet ruskeat aurinkolasit hävinneet.

<3 Näkymä aurakadun ja läntisen rantakadun risteyksessä.

Street art! Mahtoiko olla viime vai edellisvuonna, kun tämä taidekaupunki päätti koristaa kaikki kadulla olevat pömpelilaatikot.

Turun tähtiä tuijottavat patsaat löytyvät pitkin jokivartta. Tai ainakin kolme. Oli saippuakuplapullokin (tietysti) mukana ja yritimme saada kuplista kuvia.

Förille asti eikä vierassatamaankaan asti päästy, koska siellä oli joku iso teltta ja jälkkärit kadun varressa vahtimassa, ettei kukaan mene pidemmälle. Voi räkä! Jotkut kesän alottajaiskekkalot siellä. No ensi kerralla sitten pitää kävellä Förille, vierassatamaan ja katselemaan Suomen Joutsenta. 

Palatessamme takaisin huomasimme tähtiä tuijottavan patsaan varpaiden vieressä nämä kaksi elokuvalippua ja kehotuksen. Katselimme lippuja hetken ja huomasimme viimeisen voimassaolopäivän olevan 31.5. eli eilen. Olisimme voineet käydä samana päivänä iltaleffassa, mutta päätimme antaa jonkun toisen onnekkaan huomata ne. Siinä muutaman metrin päässä istui nainen puhelimeen höpötellen ja ilmeisesti hän oli ne siihen jättänyt, kun kaverini kertoi hänen sanoneen puhelimessa jotain tapaan "Hetken niitä kattelivat, muttei niille kelvannut. Mutta mennään me sitten", jonka jälkeen hän kävi hakemassa liput itselleen ja langan päässä olevalle ystävälleen. Toivottavasti heillä oli kiva leffailta.

Palasimme kristiinankatua pitkin takaisin ja kävimme Kauppahallin läpi kävellen katsomassa, olisiko torilla vielä myynnissä hedelmiä, mutta siihen aikaan kaikki myyjät olivat jo pakanneet kimpsunsa ja kampsunsa. Heipattiin sitten kaverin kanssa ja odotin toista kaveriani Sokoksen edessä. 

Ei käytykään Wickellä, vaan menimme Stockmannin vessan kautta Kultatalon ylimpään kerroksen Greenziin syömään. Saatuamme annoksemme eteemme ja tapani mukaan ruoka-annoksen halusin kuvata, niin ihmettelin, että missä pirhanassa se kamera on ja säikähdin, että se on jäänyt sinne Stockmannin kahvilan vessan ovenkahvaan roikkumaan. Nopea säntäys siihen suuntaan ja poukkoilua kerrosten välissä. Ensin odotin, että joku tulee vessakopista pois, mutta kamera ei ollut siellä, joten kysyin kahvilan kassalta kameraa ja huokaisin helpotuksesta, kun kahvilaneiti kameran tiskin alta ojensi. Joku ystävällinen ja rehellinen ihminen oli huomannut kameran ja vienyt sen kassalle. Kiitos sinulle, kuka tahansa oletkin!

Mussutimme ruokamme, ostin Cubuksesta mustat jegginsit ja katsoimme kirjakaupat läpi. Sophie Kinsellan uusinta ei ollut siellä, vaan se ilmestyy vasta tässä kuussa (jee kesäkuun ensimmäinen - miten ihanalla koiranilmallaan). Ostin Lisa Jewellin englanninkielisen The House We Grew Up In (2013), jota en ole lukenut. Sen jälkeen kävimme Siwassa ostamassa jäätelöt ja jogurtit ja menimme kaverin kämpille hetkeksi istumaan, kunne lähdimme katsomaan, minkälaisia ihmisiä on valmistumispäivänä liikkeellä. Totesimme, että voi kun he kaikki ovat nuoria, mutta me emme kuitenkaan ole vielä vanhoja.

Heräsin tapani mukaan pari tuntia emäntää ennen, kuvailin vähäsen, söin jogurttia ja luin Jojo Moyesin kirjaa, jota luin koko Helsinki-Turku- bussimatkan. Ensin en edes pitänyt paljon siitä kirjasta ennen kuin se muuttui kiinnostavaksi. Kesti hetken tottua siihen, ettei se kertonut nykyajasta, vaan luultavasti 50-60-luvusta.

Kaverin herättyä hetken höpisimme ja pääsimme vihdoin lähtemään, kun kaikki tavarat olivat kassissa. Menimme Cafe Artiin aamukahville ja leipää puputtamaan. Aamukahvihetki kahvilassa on vain niin satumaista tai jotain sen kaltaista - samanlaista kuin auringonnousu sumun keskeltä meren ja vuorten takaa (tms imagine yourself). 

Ihailimme kahvilassa olevia uusia tauluja, jotka olivat taidokkaita laadukkaalla kameralla kuvattu lähiseudusta, kuten panoraamakuva Aurajoesta. Ja tietysti höpötimme kaikenlaista. 

Kävimme ennen kyytiä Helsinkiin vielä katsomassa Sokoksen läpi ja se oli tosiaankin muuttunut, kun elektroniikkaosasto ja leluosasto oli poistettu. Luultavasti myös kirjaosasto.

Olin kuitenkin kuin lapsi karkkikaupassa huomatessani Desigualin vaatteita livenä naistenvaateosastolla ja tunsin itseni hetkeksi villivarsaksi. Tunsin sitä lapsenomaista kuplivaa iloa jotain asiaa kohtaan, josta tykkää. Se on aivan ihana tunne, en muuta sano.

~ Lilja Lumi

Syö niin kuin Välimeren ihiminen

On käynyt mielessä, jospa kertoisi vähän Välimeren ruokavaliosta, kuinka hyödyllistä se olisi. Luin siitä KuntoPlus - lehdestä, jonka voisi tilata Sportin tilalle. Sport-lehden tilauksen saisin lopetettua heti kun vain löytäisin asiakasnumeroni. KuntoPlus tarjoaisi paljon hauskemman ja laajemman tietopaketin. Fit on myös kiva, mutta ei tarpeeksi kiva tilattavaksi. Jospa vain lukisi kaiken kirjastossa - kunhan sinne asti pääsisi. Pasilaan ei aina vaan jaksa lähteä ja Munkassa ei ole tarpeeksi laaja valikoima lehtiä.

10 oleellisinta asiaa Välimeren ruokavaliossa ovat:

1. Valkosipuli sis allisiinia, joka alentaa verenpainetta, ohentaa verta sekä ehkäisee verisuonitukoksia

2. Täysjyvävilja, josta saadaan runsaasti kuitua, foolihappoa, magnesiumia ja kaliumia, jotka auttavat pitämään diabeteksen, syövän ja sydänsairaudet loitolla ja ruoansulatuksen kunnossa.

3. Oliiviöljy ehkäisee syöpää korjaamalla DNA:n vaurioita.

4. Pähkinät pitävät verensokerin tasaisena, alentavat verenpainetta ja veren rasva-arvoja sekä ehkäisevät rasvan kertymistä vyötärölle. Lisäksi pähkinöissä on runsaasti proteiinia, vitamiineja sekä kivennäisaineita.

5. Sitrukset sisältäävät runsaasti C-vitamiinia, joka vahvistaa vastustuskykyä ja edistää raudan imeytymistä ruoasta kehoon. Lisäksi sitrukset ovat hyvä pektiinin lähde.

6. Palkokasvit sisältävät paljon kuitua, joka alentaa kolesterolia ja pitää verensokerin kurissa. Ne sisältävät runsaaasti myös täyttävää proteiinia, joka helpottaa painonhallintaa ja saattaa auttaa jopa karistamaan kilon tai pari.

7. Viini tekee hyvää sydämelle.

8. Yrtit maustavat hyvin ruokaa hyvin, joka vähentää suolan käyttöä, ja lisäksi välimeren ruokavaliossa paljon käytetyt rakuuna, oregano, basilika ja timjami vaikuttavat myös limaa irrottavasti ja ruoansulatuselimistöä virkistävästi. 

9. Kalat ja äyriäiset, joista saadaan seleeniä ja jodia. Varsinkin rasvainen kala on tärkeä omega 3 - rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde. (Omega-3-rasvoihin kuuluvat EPA- ja DHA-rasvahapot ovat aivoille tärkeitä aineita, ja D-vitamiini kohottaa mielialaa ja pitää luuston ja immuunipuolustuksen kunnossa.

10. Kasvikset ovat mittava osa Välimeren maiden ruokaperinteitä, ja niitä pidetään ruokavalion terveysvaikutusten todennäköisimpänä syynä. 

Välimeren ruokavaliossa syödään paljon enemmän kasviksia, enemmän kalaa lihan sijaan sekä terveellisempää rasvaa.

Välimerellisestä elämästä voisi oppia myös, ettei tarvitsisi niin paljon stressata kaikesta, vaan voi nauttia elämästä. Ota aurinkoa terveellisesti: vietä auringossa jonkin verran aikaa päivittäin tankkaamassa iloa, valoa ja d-vitamiinia, mutta pysyttele keskipäivällä kuitenkin poissa auringosta, jolloin se on korkeimmillaan.

Olisi todellakin opittava pitämään oliiviöljystä ja yrittää välttää kaikkea liikaa puputusta. Voisi tulla riippuvaiseksi hedelmistä ja salaateista. Kesä on helppoa aikaa oppia :)

Haluaisin myös alkaa nauttia ruoanlaitosta ja harrastaa sitä enemmän.

~ Lilja Lumi

Onnellinen jälkityhmyri

Kun luin ja näin Finlaysonin Kesäkuu-keräilyn K-kaupoissa, niin ajattelin heti, että "Has to have it!" Kävin Munkissa ja siellä ei ollut tietoakaan niistä. Kävin myös Turun Citymarketissa, mutta ei missään näkynyt. Ajattelin jo, että mitä ihmettä, eikö se kampanja olekaan vielä alkanut ja olin hämilläni. Tein Keskolle kyselyn asiasta ja sieltä tuli vastaus, että se on vain K-marketeiden keräily, eikä suinkaan supermarketien tai citymarketeiden, vaikka ne K-kauppoja ovatkin.

Aloin sitten pohtia, mistäpä löytäisin lähimmän K-marketin ja päädyin eilen bussimatkan yli Paciukseen. Siellä tönötti kampanjan muut tuotteet: tyynyliinapakkaus, essuja, pyyhkeitä, aluslakana, uunikinnas ja patalappu, mutta ainoa kohta, mikä ammotti tyhjyyttään oli se, missä pussilakanasetin olisi pitänyt olla. Laitoin suunpielet alaspäin ja menin odottamaan bussia kotio. Näin seuraavan K-marketin ihan vähän matkan päässä, mutta eihän siellä mitään ollut, koska se oli yhteydessä huoltoasemaan eli pieeni. Harmistus.

Tänään töiden jälkeen kävin työpaikkaa vastapäätä olevassa K-marketissa, kun työkaveri siitä vinkkasi. Ihme juttu, etten tiennyt sen kaupan olevan K-marketti, vaikka siitä niin usein ohi kävelenkin. Onhan se toki totta, ettei K-marketeja niin paljon huomioida (tai no mie en huomioi). Siellä oli sama juttu kuin Paciuksessa: no luck.

Otin seuraavan bussin, joka tuli vastaan, vaikka se olisikin mennyt Kalasatamaan, mutta ajattelin, että miksipäs ei, onhan sielläkin K-market. Hyppäsin kyydistä, kun näin K-marketin, mutta sekin oli joku huoltsikka-market, jossa ei tietenkään niitä kampanjatuotteita ollut. Etsin bussia ja kysyin yhteen osuttuani, menisikö hän keskustaan - eipä mennyt, mutta neuvoi miut ystävällisesti 200 metrin päässä olevalle metroasemalle. Nousin siis Kalasatamassa (jonka luulin olevan länsisatama, mutta ei) Ruoholahteen menevään metroon ja hyppäsin Hakaniemen kohdalla pois, koska siellä olisi K-market. Kadulla se siinä törötti kadun toisella puolella ja siellä oli jopa yksi pussilakanasetti, jonka nappasin itselleni.

Siinä kohtaa olin kyllä jälkityhmä tai viisas, miten sen nyt ottaa, koska vasta seuraavassa kaupassa tajusin, että olisin voinut niitä merkkejä passiin pyytää, koska viidestäkympistä saa viisi merkkiä, mikä olisi riittänyt -50% seuraavasta pussilakanasetistä (jonka löysin Asematunnelista ja tajusin sen vasta siellä). Kyllä ketutti oma tyhmyyteni tai oikeastaan ajattelemattomuuteni, mutta sellaista sattuu. Ehkäpä ensi kerralla on viisaampi.

Tässä ne viimein kuitenkin ovat! <3

Tiedän tiedän, että ne pitäisi pestä, mutta meidän perheessä ei ole koskaan ollut tapana. Tosin ne eivät ole koskaan ennen haisseet etikalta, vaan hyviltä vähän niin kuin uudet vaatteet tai kirjat. Ramppasin kuitenkin niin monessa kaupassa, kun löytyi vasta viidennestä ja kuudennesta kaupasta, että haluan ne vain käyttöön. Voihan niitä hetken käyttää, pestä ne sitten ja sitten käyttää uudelleen. Ne ovat vain niin ihanat! Skippasin salinkin, koska siinä kohtaa, kun salille olisi pitänyt mennä, niin jalat sattuivat jo sen verran kaikesta siitä kaupoissa kiertelystä, portaiden noususta ja kävelystä, että hyvillä mielin siirrän toiseen kertaan. Pitää vain muistaa nostaa vesikiintiötä.

Kotiateriana töistä tultua oli tällainen taco-kanasalaatti kaupasta. Hauskoja vivahteita taco-lastuista kyllä juuston, kanan ja salaatin seassa ja hyvää salaatinkastiketta. Kesä kun tulee, niin tekee muutenkin mieli syödä raikkaasti ja kevyesti. Kesällä tekee mieli olla kevyt ja se on helpompaa myös, koska lämpimiä aterioita ei tee kovasti mieli syödä kesällä, kun on muutenkin niin kuuma ja tekee mieli vain ulkoilla paljon. 

Töissä oli hassua, kun aina kahvitauolla 12:30-14 aikoihin tekee mieli juoda kahvia, mutta tänään olin ottanut Nescafen kaakaon mukaan, jonka sekoitin kahteen desiin kuumaa vettä. Ajattelin sen jälkeen juoda kahvia, mutta kahvi maistui kuralta ja päivän kuuma-annostus tuntui olevan täynnä. Kesällä tekee mieli juoda kahvikin kylmänä, jos ollenkaan. Siinä kahvia siemailtua tuli mieliteoksi vain vesi - ehkä keho alkaa vihdoinkin tunnistaa, mikä on hyväksi sille. 

Ensimmäinen herhiläinen, jonka tänä vuonna näen <3 Ne on niin söpöjä! :)

Otin takaovelta kivaisan kuvan. Otin kuvan muurahaisestakin, mutta se oli niin pieni, ettei kamera viitsinyt tarkentaa. Mutta kohta haen nuo ihanaiset lakanat ulkoa ja käyn suihkussa. Sitten voi käpertyä noihin ihanuuksiin :)

~ Lilja Lumi