Mitenkäs se juhannus sitten. Kävin ystävän luona kakkukahveilla, nautin vapaapäivistä. En oikeastaan tällä hetkellä muuta muista. Viimeisellä lomaviikolla kävin myös työystävän luona ja melkein aloin jälleen miettiä Dolce guston hankkimista.
Kissa onnistui vahingossa pudottamaan kahvipannun lattialle, kun yritti saada pöydällä ollutta tyhjää pizzalaatikkoa auki. Olen toistaiseksi ollut ilman pannua ja valuttanut kahvit suoraan keittimestä mukiin. Käy se niinkin. Uusia kannuja (ei siis pannuja) olisi mahdollista saada jostain netistä tilaamalla, koska en haluaisi tällä hetkellä uutta keitintäkään hankkia. Huomasin, ettei netistä tällä hetkellä löydy samanlaista kahvinkeitintä kuin omani, jollei se yksi keitin ole vielä Torissa myynnissä.
Kävin uuden tuttavuuden kanssa Boa and bim bakery cafessa Käenkujalla. Pieni sievä kahvila. Sain myös luettua loppuun Eeva Kilpin Elämää kaikki päivät ja palautin sen maanantaina kirjastoon.
Eräs päivä huvitti, kun söin löhötuolissani banaania ja heitin sen lavuaariin päin, niin se päättikin jäädä tuohon ovenkahvaan roikkumaan. Kissaakin kiinnosti. Sitten oli kolme keltaista roikkujaa ovissa kiinni.
Minua on ihan hirveästi harmittanut, kun on tuotu Franzeninaukiolle isoja rumia laatikoita ja tyhmiä riipputuoleja. Ei ole haitannut, että muualla Fleminginkadulla on ollut pienimuotoisesti kukkaistutuksia ja tuoleja, mutta että ne piti tuoda kaunista Franzeninaukiota rumentamaan. Asun lähettyvillä, niin tämä asia harmittaa, ahdistaa ja pistää vihaksi hyvin paljon. Olen laittanut kaupungille palautetta, että miksimiksimiksi ja milloin ne viedään pois. Toivon tosissani, etteivät ole tulleet jäädäkseen. Olisi voitu pystyttää vaikka Punavuoreen, siellä sitä tilaa on.
Jos ovat tulleet jäädäkseen, ne olisi pitänyt suunnitella paljon hienommiksi, sommitella paremmin ja pienemmällä mittakaavalla. Miksi rumentaa kaunista paikkaa ja vielä esteetittömyys edellä. Nämä talot ovat kaunista arkkitehtuuria 1900-luvun alusta ja sitten joku pönäyttää sen kaiken keskelle rumia isoja oransseja laatikoita tehty ties mistä. Tämä aukio ei ole koskaan ennen kerännyt roskia puoleensa, mutta nyt se tekee niin - lisäksi roskiksia tälle alueelle suunnitellut ei ole ymmärtänyt käytännöllisyyden päälle. Roskikset ovat saman tien täynnä ja paljon roskia vain lojuu maassa.
Tämä asia on nyt jo sen verran minua ahdistanut, että olen ihan tarkoituksella alkanut etsiä uutta asuntoa itselleni toiselta paikalta. Harmillista, koska heti muuttaessani nykyiseen asuntooni se on tuntunut kodilta. Nyt on pakko muuttaa, kun en enää tunne oloani turvalliseksi ympäristön vaikutuksen takia.
En ylipäätään ymmärrä, miksi jatkuvasti monessa kaupungissa pitää muuttaa sellaisia asioita, jotka ovat toimivia, ja ne muutetaan rumemmiksi, epäkäytännöllisiksi ja vaikeammiksi hallita.
Sunnuntaina menin ystävän luokse ja yritimme tutustuttaa kissojamme toisiinsa huonolla menestyksellä. Tämä toinen kissa oli kyllä kovin kiinnostunut Vinskistä ja säyseän oloinen, mutta Vinski sähisi ja mourusi ja loppujen lopuksi oli hyvin vihainen minulle, kun olin sen sellaiseen paikkaan tupnut. Pois lähtiessämme kisseli oli kanssani jälleen hyvää pataa.
Päätin päivän päätteeksi vielä pestä lattian, johon liittyi huonekalujen siirtelyä. Käänsin vaihteeksi sängyn toisinpäin.
Maanantaina lähdin Turkuun VR:n ratatyöbussilla, mikä oli yksi tämän vuoden kamalimpia kokemuksia. Se ei todellakaan ollut bussi, joka olisi kulkenut raiteen päällä, vaan tavallinen ylitäyteen pakattu bussi, missä superpainava reppuni piti mennä tavaratilaan. Saa nähdä, miten hyvin sujuu matka takaisin, kun on ainakin yksi pussi lisää. Onneksi vieruskaverini tykkäsi kissasta ja kissa sai paljon hyvää huomiota ja silityksiä häneltä, kun olin kysynyt, voiko kissa matkustaa sylissäni matkan ajan. Olin lemmikkipaikasta maksanut ja sain rupuisen käytäväpaikan. En tiedä, onko edes Onnibusseissa yhtä ahtaat jalkatilat kuin siinä bussissa oli.
Maanantaina tuli käytyä synttäreillä ja nähtyä tuttuja. Tiistaina näin ystävääni, kävimme Brinkhallin kartanolla ja sitten kävelin Wärtsilästä Eerikinkadun UFFiin, jossa tein muutamia löytöjä. Sai pitkästä aikaa ihastella jokirannan maisemia. Menimme illemmalla äidin kanssa veljen uuteen asuntoon siivoilemaan, kunnes tulimme illalla kotio rättipuhkipoikki väsyneinä.
Matkalla UFFiin näin yhden Turun kadun muutetun kävelykaduksi ja oleskelutilaksi, niin kuin Helsingin Kalliossakin tällä hetkellä yritetään tehdä. Turussa oli toimiva ja ihan nätti kadunpätkä muutettu toimintatilaksi: ei keskellä liikaa tavaraa, pienet pöntöt kukkaistutuksille ja tuolit reunassa niin, että on vielä tilaa kulkea keskellä.
Käväisin myös Espresso Housessa kuluttamassa lahjakorttini ja ostin lounaaksi kana-mozzarellafoccaccian ja summer latten. Pyysin ihan pienesti vain että lämmitettäisiin, mutta myyjä oli unohtanut sen ja sanoin siitä, kun hän oli minuutin lämmittämisen jälkeen tarjoamassa sitä minulle. Hän asiallisesti pahoitteli, otti vitriinistä uuden leivän ja lämmitti sitä vain kymmenen sekuntia toiveeni mukaan. En kestä, jos leipiä paahdetaan ihan koviksi koppuriksi, jolloin ne satuttavat kitalakea, eivätkä ole enää pehmeitä. Kymmenen pistettä ja papukaijan merkki siis Hansan Espresso Housen asiakaspalvelusta. Tuli hyvä mieli ja tarjottavat olivat maistuvia.
UFFista tein muutaman löydön ja palasin sinne vielä seuraavana päivänä katsomaan, löytyisikö mitään lisää, kun ehti jäädä kierros kesken, kun piti rientää seuraavaan paikkaan.
Pieni vanhempi rakennus uusien ympäröimänä Turussa. Turussa vaihtui ensimmäinen päivä tätä kuuta kaikki bussit ihan oudon numeroisiksi. 11 ja 7 olivat ihan kivoja numeroita, jotka kulkivat Kaarinaan, mutta että 6a - tosi outo, kuin jokin talon numero. Turussa on myös nämä samat roskikset käytössä mitä Tampereellakin. Näitä tällaisia pitäisi olla kaikissa kaupungeissa, varsinkin isoissa.
Ehti mennä jo kolme päivää eteenpäin siitä, kun tätä postausta kirjoittelin. Seuraavaksi sitten juttuja keskiviikosta. Nyt käyn katsomassa, jaksanko vielä raijata tavaroita vierashuoneessa vai menenkö vain nukkumaan. Vielä ei kyllä väsytä, kun juuri joimme kahvia. Tänään oli pari vierasta käymässä ja leivoin persikkapiiraan, joka ehti jo suurimmaksi osaksi parempiin suihin. Herr Kyläluuta oli päivästä oikein otettu, kun sai niin paljon silittelyjä ja rapsutuksia.
Eipä siis muuta kuin
Hyvää yötä :)
