Alkuvuoden 2025 kuulumisia

Perjantai. Työkaverini kysyi tänään minulta, mitä kuuluu ja tokaisin vain, että on kivaa, että on perjantai. Perjantai laittoi minut hymyilemään tänä aamuna. Vaikka heräsin puolitoista tuntia ennen kelloa ja rötväsin kauan sängyssä ennen kuin nousin vähän myöhässä ylös, niin tuntui silti, että tänä aamuna oli normaalia enemmän aikaa tehdä kaikkea. Varsinkin jos saa vaatteet päälle siinä kohtaa, kun puuro on mikrossa ja kahvi porisemassa, niin tuntuu, että on jo puolessa välissä kaikkia aamutoimia. 

Ehdin ratikkaan ja ehdin vielä hakea evästäkin töihin kaupasta, kun muistin aamulla, etten ollut tälle päivälle ostanut lounasta. Ei tarvinnut mihinkään juosta. Töihin saapuessakin oli hetki aikaa laskeutua työpäivään, eikä liukkauskaan haitannut. Aamulla oli kaunis auringonnousu. 

Löysin kirjastosta tämän Tsemppaus-kirjan, joka on ollut aika kevyttä luettavaa. Jospa se antaa rentoutusta. Yritän muutenkin nyt lukea enemmän kuin ennen ja yritän löytää lukuinspiraatiota. 

Oikeastaan vuodenvaihteessa ja nyt alkuvuodesta katsoin muutamia elokuvia, mutta sitten kun ne muutamat elokuvat oli katsonut, niin olen muutaman päivän vain kuunnellut maailmaa ja omia ajatuksia. Välillä laittanut musiikkia soimaan ja nauttinut vain hetkessä elämisestä. 

Usein kuljen kaupungilla kuulokkeet korvilla pipon päällä, mutta kuulokkeet eivät ole oikeastaan päällä. Tykkään vain blokata ylimääräisen melun. Kävin kuulokkeilla katsomassa Vaiana kakkosenkin, mutta se ääni ei ollut niin kovalla kuin normaalisti tai sitten olen ollut vain ISENSE-saleissa edellisillä kerroilla. Vastamelukuulokkeet on hyvä asia: ne blokkaavat tietyn määrän ääntä, mutta voi ihan normaalisti puhua niiden kanssa.

Kuva tietokoneesta ja auringosta, kun viimeksi kirjoittelin viimeisenä ja toisiksi viimeisenä päivänä viime vuotta. Aurinko voitti joksikin aikaa ja kävin kissan kanssa kävelemässä ja katselemassa maisemia. Muuten vain tein monta tuntia vuosikoostepostausta.

Halipatsuikka - ukulele.

Tammikuun saapuessa saapuivat myös veriappelsiinit ja puoliveriappelsiinit kauppoihin. Ne ovat niin hyviä! Nautin yhden ja joskus kaksikin punaista appelsiinia päivässä. Eikä muuten tee mieli makeaa. Siihen saattaa liittyä myös ns. makealakon lisäksi (ei se luultavasti toimisi ilman sitä) se, että olen nyt melkein viikon juonut yhden lusikallisen omenasiiderietikkaa sekoitettuna noin puoleen litraan vettä. Joko se on oikeasti toiminut tai se on lumevaikutukseltaan toiminut. Yritin löytää vastausta yhteen iho-ongelmaan ja netistä löytyi video, jossa käytetään apuna omenasiiderietikkaa ja B3-seerumia, jotka molemmat hankin Hyvinvoinnin tavaratalosta nyt vuoden alussa. Mielestäni sillä on ollut vaikutusta. 

Omenasiiderietikka vaikuttaa ainakin seuraavilla tavoilla: 

- voi edistää laihtumista

- voi tappaa haitallisia bakteereja

- voi laskea verensokeria 

- voi edistää sydänterveyttä

- voi olla hyödyllistä iholle

 

Lisäksi olen juonut enemmän vettä viime aikoina. Kun on saanut ensimmäisen pullollisen juotua omenasiiderietikan kanssa, niin on helppo jatkaa veden juontia yhden tai kahden pullollisen verran.

 

Neljäs tammikuuta oli ihastuttava ilma ja laittauduin nätiksi, koska oli viikonloppu ja menin tapaamaan ystävää keskustaan. Aikomuksemme oli mennä Ziara'siin syömään kuplavohveleita. Harmi että kuplavohvelipaikoista Triplassa sijainnut sekä Kluuvikadulla sijainnut on lopettanut toimintansa. 

Ziara'sissa nyt toista kertaa vierailin. On kaunis paikka, jossa tehdään kauniita annoksia. Kuplavohvelin syönti alkoi kivasti ja oli hyvää, mutta maistoin selkeästi kananmunan läpi siitä ja muutenkin alkoi olla loppua kohden vähän liian makea omaan makuun, joka oli juuri poistumassa makean maailmasta. Lähdettyämme kahvilasta suuntasimme Hietalahden kauppahalliin ja hyvä niin, koska alle vartissa kananmuna alkoi tökkiä. 

 

Yritän vältellä tällä hetkellä kananmunaa suurimmalti osin ja ainakin, jos se on todella selkeä osa ruokaa. Aika moni asia on helppoa tehdä ilman kananmunaa, mutta joissain asioissa sitä taas on, mutta pieni määrä ei onneksi haittaa. Mietin vain, miksi yhtäkkiä olen sille altistunut - on toki ollut jonkin aikaa omat epäilykseni asiasta mutta silti. Kananmunalle yliherkkyys myös auttaa päättämään, mitä suuhunsa pistää ja syömään tietoisemmin. 

Olon helpotuttua suuntasimme Kampin Fitness 24/7:aan ja käytin kaverikortin. Ystävä valitsi juuri sopivan päivän tulla salille kanssani, kun puolivuotinen jäsenyyteni oli loppumassa. Tällä hetkellä ei ole jäsentarjousta Fitnessillä, joten olen ns. salien välissä. Olisi mukavaa pitkästä aikaa valita sali saunalla.

Palasin lomalta töihin toinen tammikuuta. Jonkun verran jännitti, mutta ihan kivasti se meni. Nyt on pari viikkoa ns. normaalia arkea takana tänä vuonna. Seitsemäntenä päivänä olin hyvällä tuulella koko päivän ja suu muikeana kuljin töissä. Olin pyytänyt ystävää tekemään kakun sen kunniaksi, että minulla tuli kymmenen vuotta täyteen samassa työpaikassa, niin onhan se aika kiva saavutus. Kakkua kehuttiin ja onniteltiin myös. Enpä saanut haleja, mutta enpä niitä vaatinutkaan. On toisaalta harmillista, kuinka kaikki eivät välitä halauksista, kun taas itse koen, että halaukset tuovat ihmistä lähemmäs toista ihmistä. Toki myös muut asiat. Kerroin myös ystävälleni ennen seitsemättä päivää, että en ole koskaan odottanut työpäivää niin kuin odotin huomista, joka oli loppiaisen jälkeinen tiistai.

 

 

Parina vai kolmena päivänä on tullut tehtyä ruokaakin.      

8.-12. tätä kuuta oli Lux Helsinki. Alunperin piti käydä ystävän kanssa katsomassa sitä torstaina, mutta siirsimme katsomisen perjantaille, jolloin Helsingissä riehui joku ihmeen talvimyrsky sunnuntaihin asti. Emme olleet tietoisia siitä, että teokset olivat vain kymmeneen asti auki. 

Lumi tuli ja lumi suli, vaikka hetken oli hauskaa, kun sitä oli paljon tämän viikon alussa. Nyt on vain jäistä ja hyhmeää ulkona. Kiviä kadut täynnä.

 

 

Viime sunnuntaina kisu otti aamupäikkärit sylissäni, jonka jälkeen suuntasin Oma maa - kahvilan kautta kaupungille museoimaan ja tapaamaan kaveria. Hankin kuin hankinkin Museokortin, koska ajattelin, että tänä vuonna haluan mennä, nähdä ja kokea. Kävin Ateneumissa katsomassa uutta Gothic Modern - näyttelyä sekä vanhoja suosikkeja, sekä jälleen kerran Kiasmassa vähän pettymässä, mitä ihmettä siellä taas olikaan. En muista, olisinko kertaakaan törmännyt Kiasmassa mihinkään hienoon näyttelyyn - ei millään pahalla. Siellä on todella outoa taidetta.

Juodessani pehmeää ja täyteläistä cappuccinoa ja fiilistellessäni sunnuntaita ratikassa tuli tällaiset sanat mielen päälle, jotka kirjoitin ylös:

Aurinko paistaa

On sunnuntai

Kävin kahvilassa

Otin mukaan

Istun ratikkaan

Siemaisen

 

Kuuntelen ihmisten puhuvan,

vanhan pariskunnan,

ranskaa toisilleen

 

Maku on pehmeä

Täyteläinen

 

Olen menossa katsomaan

jotain vanhaa,

minulle uutta

 

Kaunis sunnuntai

Sinä tartutit minuun hymyn

Enkä voi muuta

Hymyilen

 

Muistelin jälleen eräs päivä kahviloita, jotka esimerkiksi korona tai konkurssit tai joku mikä lie ihme syy on vienyt. Roots oli joskus Vaasankadulla ja kävin siellä mielelläni vuonna 2018 olisiko ollut, hmm. Sen jälkeen siihen tuli ihan samankaltainen Oh My Goodness, jonka edelleen haluaisin takaisin. Se oli konseptiltaan niin erilainen kuin muut kahvilat Rootsin ja Goodio cafen kanssa. Milloin sellaiset kahvilat tulisivat takaisin ja vielä suht koht järkevillä hinnoilla. Rakastin aina tuon kahvilatilan valoa, mikä Vaasankadulla oli. Se valaistus oli aina täydellinen, tunnelma rento ja ilmava, kaunis yksinkertainen sisustus, astiat kauniit sekä ruoka hyvää ja terveellistä.

 

 

Siisti kaunis koti kiva koti. Hymyilin viime sunnuntain päätteeksi maireasti, koska olen päättänyt olla tänä vuonna 2025 onnellinen. Uskon myös kiinalaisuuteen, että tämä olisi onnen vuosi. Ja jokainen on itse oman onnensa seppä; siksi aionkin entistä enemmän mennä, tehdä ja nauttia jokaisesta hetkestä.

Sunnuntaina ehdin siis kuuden jälkeen vielä luututa lattian, pestä tiskit, pestä pyykit, ripustaa ne ja vaihtaa lakanat sänkyyn. Aikamoista ajan hyväksikäyttöä.

 

 

Hankin tällä viikolla uuden hoitavan ja avaavan astmalääkkeen. Mielestäni senkin takia olo on alkanut paranemaan päin. Minua on kiusannut yli viikon ihmeellinen yskä. En ole lainkaan kipeä, mutta toisinaan päivässä muutaman kerran vieraileva yskä on ollut kiusallinen. Nyt se jo onneksi alkaa hellittää, mutta tuntuu, että heti aloittaessani bufomix-lääkityksen uudelleen, ja otan aamun lisäksi sitä myös iltaisin, niin tuntuu yskän alkaneen sen takia helpottaa. Tai sitten saa vain kaiken liman yskittyä ulos. Ihmetys piileekin siinä, mistä se yskä oikein ilmestyi. Tosi mielenkiintoista, tiedän.

Kävin tällä viikolla, edellispäivänä olisiko ollut, yllättävillä UFFin yhden euron päivillä, ja löysin sieltä viisi vaatetta itselleni ja maksoin niistä neljä euroa. Mm. nämä kuvassa näkyvät housut ja paita. 

Toinen kuva on vuodelta 2017, kun olin Sellon New Yorkerissa kaverin kanssa shoppailemassa. Hän otti tosi hyvän kuvan - en vain muista, kuka hän oli. Kuvassa paitakin näyttää tosi hienolta, muttei tuolla reissulla lähtenyt mukaan - meinasi kyllä.

Meinasin puhua vielä roskista, mutta en jaksa ja olen puhunut aiemminkin, joten meh. Jaksan pestä naaman ja hampaat ja käydä nukkumaan, kun oikeasti heräsin puoli kuudelta ja olen ihan sirppinä nyt.

Hyvää yötä ja hienoa alkanutta vuotta 2025!

Vuosikooste 2024 2/2

Jatkuu heinäkuusta. Kävin Nuuksiossa ystävän kanssa ekaa kertaa retkellä heinäkuussa. Kävimme Ahveniston ja Haukkalammen äärellä. Päädyimme Iso-Holmaan. Oli todella kaunis auringonlasku ja löysimme hyvän telttapaikan veden ääreltä. 

 

Ystävä tuli kylään ja arkkitehtuurikävelylle mukaan. Tällä kertaa suuntasimme Punavuoreen ja kävimme samalla bongaamassani Daebakissa, korealaisessa kahvilassa, joka oli sisustukseltaan ihanan ilmava, raikas ja sielläkin sai erilaisia kahvijuomia, teetä, matcha-juomia ja kofeiinittomia juomia. Jonain päivänä ensi keväänä tai kesällä maistan sitä söpöä kissavanukasta, joka ehti aina loppua, kun sinne asti pääsi.

Kävin kokeilemassa Kampissa olevaa Matcha crewta, joka on erikoistunut matcha-juomien tekoon. Otin tottakai strawberry matchan, johon tykästyin kesällä. Roundiakin kulutin jonkin verran.

Harmittanut on kovasti tänä vuonna, että jotkut kivat isot kaupat muutetaan labyrinteiksi, eikä hyllyjen läpi enää näe niin kuin ennen ja tavaroiden paikkoja muutetaan. Labyrintteihin eksyy helposti.

 

Tänä vuonna kokeilin muutamia Zoegasin kahveja, mutten ehtinyt ihan kaikkia kokeilemaan, kun päädyin tuttuun Löfbergsiin. Tällä hetkellä ostaa ehkä eniten sitä, mikä sattuu olemaan tarjouksessa, eikä ole Juhla Mokkaa. Juhla Mokankin hinta nostettiin pilviin niin kuin muiden kahvien.

 

Tuli käytyä Talvipuutarhassa, joka sijaitsee lähellä Töölönlahtea. Sisältä löytyy ihana keidas.

Kunnostauduin enemmän juoksemisessa salilla ja löysin kivoja juttuja kirppareilta. Kuvailen aina kaunista vanhaa arkkitehtuuria, mistä sitä ikinä löydänkin. 

 

Kesäloma loppui ja paluu töihin sujui mukavasti.

Heinäkuun lopussa isä emäntineen tulivat Helsingissä käymään. Olin tehnyt ekaa kertaa banaanileipää, jota laitoin tarjolle. Kävimme Oodissa, Little Italy festival - tapahtumassa, Vanhankaupunginkoskella, Lammassaaressa ja Kuusiluodolla.

 

 

 

 

Elokuussa kävin Kallio block partyssa ja näin Tampereelta vierailulle tullutta ystävää. Oli aika kurja olo sen illan jälkeen.

 

Seuraavana päivänä onneksi toinen ystävä tuli Helsinkiin ilahduttamaan ja vietimme syntymäpäivääni. Kävimme Hämeentien varrella Pronto - pizzeriassa, jonka kerran kotiin tilattuun Margherita - pizzaan olin ihastunut. Nytkin otin Margherita-pizzan, joka oli ihanaa paksulla pehmeällä pohjalla oliiviöljyyn tehtynä.

 

Pizzan jälkeen kävelimme herkuttelemaan Ullanlinnaan Tehtaankadulla sijaitsevaan Relife coffee shopiin. Synttäreiden jälkeisenä arkiviikonpäivänä toinen ystäväni tarjosi minulle ihanana eleenä synttäriherkun Relife coffee shopissa. Ystävät ovat ihania ja tärkeitä.

 

Viikko syntymäpäivieni jälkeen äiti ja veli tulivat vierailulle. Käytin heitä Tornissa katsomassa maisemia, kävimme Prontossa syömässä ja olin tehnyt suklaakakun, jonka täytimme ja koristelimme täytekakuksi loppuun yhdessä. Kävin heittelemässä koripalloa veljen kanssa illalla ja tein vieraille iltapalaksi leipää. 

 

Kävimme ystävän kanssa kuvailemassa Eiran ja Ullanlinnan arkkitehtuuria.

 

Green Hippossa maistelin pitkästä aikaa avokadopastaa, Oma maassa maistoin herkkubrunssia ja ystävän kanssa maistelimme nepalilaisessa Resunga - ravintolassa apetta. 

Eräs päivä tuli käytyä pitkästä aikaa Korkeasaaressa. Pasilan maalauksia piti viime kesänä kuvata, mutta jospa ensi kesänä sitten.

 

 

 

 

Tunsin, kun oli kesän viimeinen päivä ja syksy alkoi syyskuun kanssa. Tämä teksti kertoo niistä. Kesän viimeisenä päivänä kävin Munkkivuoren metsässä pitkästä aikaa. Runosuonikin kukki. Oli jonkinlainen syysflunssa.

Kävin ihanan ystäväni kanssa Tuusulassa Koiramäen pajutallilla ihastelemassa upeita syysasetelmia ja kaikkea muutakin ihanaa herkuttelua unohtamatta.

Teimme ystävän kanssa toisen retken Nuuksioon. Kävimme Maahisenkierroksen näköalapaikalla ja päädyimme Urjan leirintäalueelle, vaikka piti mennä Vääräjärvelle, muttemme jaksaneet, kun oli liikaa kiloja taakkana.

Kävimme ystävän kanssa kuvaamassa kaunista Kruununhakaa sekä kävelemässä Kansainvälisillä suurmarkkinoilla Senaatintorilla.

 

Ystävän kanssa kävimme kuvailemassa parina päivänä Vanhan Vallilan eli Puu-Vallilan taloja. Syksyssä on kyllä parasta, että illat taas pimenivät ja sai nähdä jälleen auringonnousuja ja auringonlaskuja.

 

Lokakuussa kävin ystävän luona ja sain kaikenmoisia herkkuloisia, ihastuin erityisesti leipägrillillä tehtäviin herkkuleipiin ja mietin, pitäisikö omaankin kotiin hankkia leipägrilli. 

 

Ihastuin Christina Laurenin ainoaan suomennettuun teokseen ja sen toinen osa on tällä hetkellä kesken. Olin ehtinyt kesälläkin jotain kirjaa lukea. 

Äiti oli kylässä ja toi minulle pari vuotta kinuamani ihanan muhkean, pehmeän ja lämpimän huivin. Jossain vaiheessa syksyllä hiusteni väri muuttui punertavaksi ja sitä se on vieläkin.

 

Kävelin Meilahdesta Hietsuun ohittaen Regattan pitkästä aikaa. Hietsusta kävelin Lapinlahden ohi Ruoholahteen. Oli ihanaa kävellä ja kuvailla nauttien päivästä, auringonpaisteesta ja syksyn kauniista ruskasta.

 

Tein tietoisen löydön Citycenterin Lifesta eli tämän kauniin pullon, jossa on sisällä pilli, ja joka inspiroi juomaan enemmän vettä. Tämä on ollut ihan kaikkialla mukana hankinnastaan asti.

 

Ystävän kanssa kävimme lakritsi- ja salmiakkifestivaaleilla Wanhassa Satamassa. 

 

Joulu saapui kauppoihin ja tämä kuukausia haaveilemani tuoli saapui ystävän avustuksella kotiini. Heti tähän asuntoon tullessa näin, että tuoli kuuluisi siihen, missä se nyt on. Asunto valmistui vihdoin.

 

 

 

 

 

 

Marraskuussa saapuivat upeat auringonpaisteiset aamut ja jossain vaiheessa villasukatkin päätyivät kotona jalkaan. Kissa nauttii, kun omistajakin oli enemmän kotona. Mikäpä kiire kylmään ulkoilmaan. 

Kestitsin ystävää jos toistakin ja nautimme Kaffa roasteryn uudesta Talvirieha - kahvista, joka oli kertaheitolla makumaailmaltaan aivan upea, pehmeä ja toffeinen.

 

Kesävaatteet siirtyivät varastoon ja talvivaatteet joutivat kaappeihin. Huomasin, etten tarvinnutkaan uusia talvikenkiä tai takkia. 

 

Kävin isänpäivänä isän luona juhlistamassa isää. Söimme tortilloja ja saunoimme.

 

Kävin Wicken jouluosastoa kuikuilemassa ja ystävän kanssa Stockan jouluosastoa katselemassa. Luntakin tulla tupsahti joku päivä marraskuussa, mikä oli iloista.

 

Kävimme ystävän kanssa Kampin MUJI-kerroksessa ja söimme MUJI-ravintolassa. Syöminkien jälkeen kävelimme Punavuoren Andanteen tutustumaan, mutta se ei vakuuttanut harmikseni.

 

Otin jälleen sisäistä nysvöä niskasta kiinni ja kävin Pariisin kevättä katsomassa  Ääniwallissa i Vallila.  

 

 

 

 

Ensimmäinen  joulukuuta kävin Tuomaan markkinoilla talsimassa. Helsingin tuomiokirkko on kaunis. 

Itsenäisyyspäivän aikoihin kävin äidin luona kylässä ja olin muutaman yön. Seitsemäs joulukuuta menimme seitsentoistahenkisenä porukkana laivalle juhlimaan serkun synttäreitä Turusta Maarianhaminaan ja takaisin. Tuli syötyä pari kertaa navat ihan pinkeiksi.

Kävimme ystävän kanssa ihanassa Puoti pihlajan varjossa - puodissa Lauttasaaressa. Kävin siellä mielestäni aiemminkin yhden toisen ystävän kanssa tänä vuonna.

Aamut ovat olleet todella upeita joulukuussakin, kun aurinko on näyttäytynyt. 

Kävin kävelemässä Töölönlahden ympäri ja löysin itselleni uuden ulkokuntosalin. Aurinko paisteli ihanasti. Joulukuussa olen ajatellut, että ns. uudenvuoden lupaus alkaa kuntoilemaan alkoi etukäteen.

Joululoma alkoi. Ehdin nähdä neljää ystävää ja kolmea tuttua sekä käydä kolmessa kaupungissa mm. Tampereella, ennen kuin lähdin 23. päivä kissan kera Turun seudulle viideksi yöksi. Näin Turussa perhettä, tuttuja sekä muutamaa ystävää. Kävin elokuvissa katsomassa Mufasan, isän luona ja vietin äidin kanssa aikaa. Kotiin kanssani lähti uusi pehmoinen paita, sydänkoru ja ihana pörröpipo.

Sellainen vuosi se 2024. 

Muutama asia vielä, jotka kirjoitin etukäteen. En ole monesti maininnut sitä, että käyn lähes viikottain hieronnassa. Se on ollut yksi tämänhetkisen elämäni henkirei'istä.

Olen huomannut, että minun mielipiteilläni on merkitystä ja että minun on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Minulla on vuosia kestänyt tuoda ääneni kuuluville ja viime aikoina olen antanut sen kuulua yhä enemmän. Tunnen samalla tulevani koko ajan enemmän omaksi itsekseni - siksi henkilöksi, joka minun kuuluu olla.

Ensi vuonna aion edelleen vaikuttaa asioihin ja tuoda vielä enemmän mielipiteitäni esille. Aion edelleen uskoa unelmiini, koska ilman unelmia ja optimismia olisin aikoja sitten hävinnyt tässä elämässä. Minä uskon hyvään kaiken pahuuden keskellä. Tulee mieleen yksi vuosia sitten kirjoittamani runo:

Keskeneräinen maailma

Hän näkee.
Sinä näet.
Minä näen.
Minä näen sinut!

Valo loistaa kasvoiltasi
ja hymyilet minulle
Vahvoilla lapsen käsilläsi
nostat olkapäillesi
koko maailman painon
Ja jaksat rakentaa parempaa huomista

Maailman paino ei ole lapselle taakka
Se on höyhenenkevyt

Utelias lapsen usko
niin täynnä unelmia
niin täynnä iloa ja toivoa
Jaksaa kantaa maailmaa
niin raskaaksi tehtyä

Optimismi
Unelma joka päivästä
kuuluisi ihan kaikille 

Olen ollut ja olen edelleen huolissani Helsingin roskatilanteesta ja välinpitämättömistä ihmisistä, jotka heittävät roskia maahan. Toki keräilen roskia maasta aika useinkin, kun niitä huomaan ja on pihdit mukana, mutta jonkin ylemmän tahon pitäisi ottaa asiaa niskasta kiinni. Helsingin pitäisi ottaa enemmän mallia Tampereesta ja muista siisteistä kaupungeista, joiden kaduilla on hyvin vähän roskaa.

Optimistista vielä sen verran, että lottoan joka viikko, vaikken olekaan voittanut vielä suuria summia, mutta asia, josta joskus ehkä kerron, ratkeaisi sillä, että saisin suuremman lottovoiton. Pääsisin myös matkustelemaan kaikkiin maihin, joihin olen aina halunnut, mutta tärkeintä tällä hetkellä olisi päästä siitä, mikä viime vuoden lopussa minua varjosti ja varjostaa edelleen (vaikken anna sen pilata mieltäni tai näkyä ulospäin), mutta en vielä avaudu siitä. Jonain päivänä kyllä varmasti kerron. Jaksan siis toivoa, olla optimistinen. Ilman optimismia olisin syvästi masentunut ja sitä en halua. Hassu juttu muuten: kutsuin itseäni jo teini-iässä unelmoijaksi ja toisen sähköpostiosoitteeni alkukin oli "dreamer". Lempikappaleeni oli Ozzy Osbournen Dreamer. Sellainen minä olen.

Tänä vuonna olen oppinut käyttämään sanaa rakas, ja olen ainakin kahdesti kiittänyt siitä sitä ihanaa ihmistä, joka opetti sen minulle omalla esimerkillään.

Jokainen ihminen, joka kuuluu elämääni, on minulle tärkeä. Toivoisin edelleen niiden ihmisten kuuluvan elämääni, jotka jostain syystä elämästäni lähtivät. En lakkaa toivomasta, en voi unohtaa heitä. Aion nähdä enemmän, jos vain mahdollista, kaikkia minulle tärkeitä ihmisiä.  Haluaisin myös, että ensi vuonna elämääni tulee enemmän uusia tärkeitä ihmisiä. Ihmiset ovat kaikki kaikessa, enkä voisi elää ilman heitä.

Aion ensi vuonna treenata enemmän ja syödä terveellisemmin. Jospa tehdä ruokaakin useammin.

Olen alkanut pitämään hetkistä kiinni. En kulje sumussa, jos elävä ihminen on lähellä. Jokainen satunnainen hymy julkisissa liikennevälineissä ihmiseltä, joka ei tutki puhelintaan, tuo läikähdyksen sydämeeni. Ja minä hymyilen, joka päivä enemmän.

Minulla ei ole enää tylsää, aion pitää siitä kiinni. Aina keksii tekemistä, jos sitä ei ole. Aion tarttua myös kirjaan entistä useammin tai sitten lähden vain ulkoilemaan, jos ei ole tekemistä. Joskus makoilen kotiin tullessanikin lattialla vielä ulkovaatteet päällä ja annan ajatusten virrata, kunnes saan itseni ylös ja ulkovaatteet kaappiin. Arvostan vapaa-aikaani ja arvostan työssäkäyntiä. Pitää entistä enemmän nauttia hetkistä, pitää niistä kiinni ja ottaa kaikki irti. Aion entistä enemmän harrastaa chit chatia; tiedä vaikka tulisi uusia tuttavuuksia sillä tavoin.

2024 oli ihan jees, toivottavasti vuosi 2025 on vielä parempi :)