Flunssan nousu ja tuho sekä matkustelua

Tarina jatkuu siitä mihin se jäi eli 28. lokakuun jälkeiseen lauantaihin. 28. päivä meillä oli työporukan kanssa virkistysiltama hyvän syömingin kera, mutta luulen, että jokin siinä ruoassa tai niissä kahdessa viinilasillisessa laukaisi uudestaan pienen flunssan, joka oli ollut jo matkalla poispäin. Tuntui, että kävin lauantaina hyvin hitaalla, mutta halusin Kirjamessuille päästä käymään ja odottamilleni Lautasella-messuille, jotka olivat kyllä pettymys. Lautasella-messut oli viimeksi käydessäni ihan omassa salissa suurempana kokonaisuutena, mutta nyt oli vain muutama gluteeniton koju noin viidenkymmenen neliön alueella. Ei ollut mitään maidotonta uutta kivaa, vaikka niitä olisin halunnut päästä eniten maistelemaan. No josko sitten ensi vuonna.

Kirjamessuilla en oikein jaksanut selata kirjoja, kun huteralla ololla halusin aika nopeasti pois koko tapahtumasta, mutta löysin tosi ihania minulle uuden tekijän, Kenkämaakarin, jolla oli kortteja, avaimenperiä, jääkaappimagneetteja, korvakoruja, you name it! Ostin kymmenen korttia ja ajattelin, josko kävisin kivijalkamyymälässä joku päivä.

Messujen jälkeen tapasin kaveria ja kävimme Kaivopuistossa kävelyllä. 

Tässä kuva niistä kymmenestä suloisesta kortista.

Tämän viime flunssan alettua olen yrittänyt syödä terveellisemmin ja naamakin on kiittänyt, vaikka nyt se osoittaa mieltään jostain, sekä olen pysynyt hyvin nesteytettynä. Lisäksi olen ollut Kirjamessuilta tähän asti täysin sokeriton, kunnes tänään söin pari karkkia ja isänpäiväkakkua. Sokeriton jatkukoon!

Sunnuntaina uskalsin käydä lähikahvilassa moikkaamassa kaveria, jonka jälkeen painuin takaisin kotiin lepäämään.

Flunssan aikana kissa piti minusta huolta ja oli normaalia rauhallisempi niin kuin se aina on, kun aistii sen, etten oikeasti jaksa. Viime viikon maanantaina soitin töihin, että jään kotiin, kun on niin limainen ja tokkurainen olo. Tämä flunssa oli erilainen kuin muutama aiempi sen vuoksi, että on oikeasti tehnyt mieli nukkua ja ruokahalu oli muutaman päivän aika tiessään. Normaalisti jopa flunssan aikana ruokahaluni on pohjaton ja en normaalisti osaa flunssassa nukkua, vaikka se on hyvin tärkeää. Nyt oli pahempi pöpö kyseessä. 

Keskiviikkona yritin töihin, mutta päädyin bumerangina takaisin lounaan syötyäni mitattuani lämmön, joka oli töissä noussut 37.8:aan, vaikka oli kotoa lähtiessä 36.5. Kävin kaupasta hakemassa litran appelsiinimehua sekä apteekista hakemassa kahta särkylääkettä, nuhasumutteita ja sinkkipurutabletteja. Kotiin päädyttyä menin peiton alle ja heräsin kolme tuntia myöhemmin. Olin loppuviikon töistä pois.

Yhtenä päivänä hain kirjastosta varaamani Tove Janssonin kirjat, joita en ole vieläkään saanut avattua.

Onnea on lähiravintola sekä ihana karvakamu.

Perjantai-iltana uskaltauduin ulos, kun olin varannut kampaamosta ajan hiusten värjäykselle. Pelkäsin koko kampaamokäynnin ajan, että alkaa nenä valua tai yskittää, mutta ihmeen hyvin pysyi hallinnassa olotila. 

Ihana luottokampaajani vaihtuu pian ja pitäisi löytää jostain uusi, mutta vielä sain nauttia hänen seurastaan ja kättensä upeasta taidosta. Laitettiin tyveen tummempaa kuparia ja samalla raitoja koko hiuksiin. Tuli kyllä tosi upea tukka ja tykästyin. Onneksi ei mennyt vielä tummaan, kun höpsöpäissäni olin katsonut juuri samana päivänä vanhoja kuvia itsestäni tummatukkaisena. Pikkuhiljaa ehkä. Kampaamolla värjäys on kyllä ihan eri juttu kuin kotona värjäys. Sellaista ylellistä hemmottelua ja jälki on todellakin ammattimaista, jos on ammattitaitoinen kampaaja.

Viime viikonloppunako vai perjantaina tekaisin riisipuuron ekan kerran kookosjuomaan. Pitää olla kyllä se toinen versio tästä, tämä no sugars ei ole hyvää. Anyway on tosi kurjaa, että joissain kaupoissa on valmisruokahyllyissä kyllä vaikka mitä erilaista puuroa, mutta mihin ihmeeseen Hoviruoka-merkin maidoton kookosmaitoon/-juomaan tehty riisipuuro on kadonnut?

Hyvinvoinnin verkkokaupasta lisää vitamiineja, kun vanhat menivät loppumaan. Samassa tilauksessa tuli kaulakoru-diffuuseri, jonka mukana tuli appelsiiniöljyä, jonka pitäisi virkistää. Olen miettinyt hankkivani myös toisia öljyjä tähän. Tuntuu, että tällä hetkellä hajut ja tuoksut tuntuvat minulle tosi tärkeiltä. Saattaa johtua myös sokerittomuudesta, kun sokerittomuuden myötä makusilmut aktivoituvat entistä enemmän maistamaan kaikkia makuvivahteita.

Ennen ja jälkeen. Viime sunnuntaina tuntui, että on vihdoin tarpeeksi paljon voimia siivoamiseen, joten näinpä tein. Keräsin romppeet lattialta, laitoin kaappiin, pyykkäsin, kävin kierrättämässä roskia ja laitoin kahvin valmiiksi aamua varten.

Sunnuntai on minulle aina siivouspäivä: siivoaa vanhan viikon jäljiltä asunnon ja voi periaatteessa aloittaa uuden viikon puhtaalta pohjalta vai miten sen sanoisi.

Tämän viikon maanantaina palasin töihin. Edelleen oli yölimaisuutta, joten oli edelleen toipumisviikko. Eniten flunssassa on se harmittanut, ettei ole päässyt uimaan tai oikein mitään muutakaan. Tästä voimistuttuani ajattelin oikeasti jälleen jatkaa treenaamista, koska treenaamisella on tärkeä osansa terveyden ylläpitämisessä. Perjantaina lounaaseen mennessä tuntui, että olen vihdoin toipunut siitä flunssaryppäästä. Olen silti ottanut rauhallisesti koko viikon varmuuden vuoksi.

Hankin itselleni kukkia, maistoin Pauligin Mainio-kahvia sekä postipakettia palauttaessa taivas oli todella ihanana Hakaniemen yllä.

Eräs päivä töiden jälkeen, kun en ollut saanut kahvia suuntasin Jokeri Ratikalla Leppävaaraan. Tuli koettua sekin. Oli jännää, miten olin unohtanut, että Valimotielle oltiin tekemässä raiteita, kun Munkkivuoressa vielä asuin.

Isälle väritin taulun ja kävin laminoimassa sen. Annoin isälle myös Lakritsifestareilta ostamaani ruotsalaista kaikkein maistuvinta lakritsia isänpäivälahjaksi. Tykkäsi molemmista.

Kisse jäi yli päiväksi yksin toisen kerran elämässään, mutta sillä oli uusi hiekka, leluja esillä, raikasta vettä ja paaljon muroja. Kyllä se ihan hyvävointiselta vaikutti palatessani tänään takaisin.

Anyway eilen matkasin isän luokse sen jälkeen, kun olin pakannut ja kavrun kanssa käynyt syömässä ja höpöttelemässä. Isän luona viihdyttiin saunakamarissa, kunnes käytiin naiset ja miehet vuorotellen saunassa. Oli ihanaa käydä saunassa ekaa kertaa yli kolmeen viikkoon! 

Söimme hyviä bataattiranskalaisia ja sain kanaa, kun muut söivät pihvejä. Ruoan jälkeen pelasimme Smart 10 - nimistä peliä yhdessä, jossa oli ihan liikaa maantietoon liittyviä kysymyksiä. Harmikseni en päässyt nukkumaan tosi väsyneenä, vaan pyörin yli kaksi tuntia ennen kuin sain unta ja aamuvirkku kun olen, niin heräsin puoli seitsemältä unisaldona 4-5 tuntia, ja puuhailin itsekseni kolme tuntia ennen kuin muut heräsivät. 

Söimme leipää ja sain haluamaani puuroa. Puuro on minulle todella tärkeä, jonka syön joka ikinen aamu päällisineen ja kahvin kera. Viikonloppuina saatan syödä joskus tunti puuron syömisen jälkeen leipää lisäksi, jollei ole jo lounasaika.

Äpöstelyn jälkeen leikkasin veljen tukan ja sain lyhentää isänkin pehkoa. Hiustenleikkuiden jälkeen joimme vielä toiset kahvit isänpäiväkakun kanssa, jonka jälkeen isä ja veli lähtivät heittämään minua bussiasemalle.

 

Veli oli hakenut äidin luota pyytämäni nallen, joka lähti mukanani Onnibussilla Helsinkiin. Se oli söpösti vyötetty autossa, kun isä ja veli hakivat minua asemalta, joten ajattelin vyöttää sen bussissakin. Because it's just so cute. 

Perillä Helsingissä kävin kaupassa ja ratikalla rullasin lähelle kotia ja poistuessa ratikasta kassin pohja repesi ja kaikki ruokatarpeet levisivät, kun oli liian heikko kassi. Onneksi vastapäätä istunut nainen auttoi minua ja kiitin, jonka jälkeen latosin tavarat kangaskassiin, jonne ne onneksi vielä mahtuivat ja onneksi oli kangaskassi mukana. Kangaskassit ovat aika jees keksintö. 

Home sweet home ja kisse oli hyvin hellyydenkipeä ja annoin sille uuden lumiukkopotkulelun sekä kokonaisen herkkutikun syötäväksi. 

Nyt nukkumaan, olen tunnin siitäkin myöhässä. 

Luultavasti nukahdan pian, mutta ensin pitää pestä legot.

Voimia uuteen viikkoon!

Messuja, kestitsemistä ja arkkitehtuuria

Maisema, jonka näen joka päivä matkalla töihin. Jokainen auringonnousu on erilainen. 

11. lokakuuta olimme työporukalla Kehittämispäivänä Stadin ammattiopiston tiloissa opiskelemassa MiniNepsyä ja syömässä kupumme täyteen ruokaa. Vaikka voin syödä paljon ja tulla täyteen, niin aina tunnin päästä on uusi nälkä ja tuntuu, että mahtuisi lisää ruokaa massuun. Nyt olen ollut viikon kipeänä ja keho yrittänyt viikon palautua siitä, niin ajattelin, että pitää alkaa kokata enemmän itse ja jättää kaikki ravintolat, jotka eivät tarjoa aidosti tasokasta ja rikasta ruokaa. Kotona tein todella täyttävän ruoan yhtenä päivänä tullessani töistä kotiin; joskus viiden aikaan sen söin ja olin loppupäivän kylläinen.

Erään perjantain saapuessa kävin kaupasta vihdoin hakemassa tämän Torju tulehdus - lehden, joka sisältää kaikenlaista mielenkiintoista tietoa tulehduksista, niiden synnystä, välttämisestä ja muutamia reseptejä auttamaan tulehdusvapaan elämän ylläpitämisessä. Nyt varsinkin olen terveellisestä elämästä kiinnostunut, kun olen päästänyt immuniteettini läpi jonkin yksittäisen viruksen/bakteerin. Toivoisin pääseväni huomenna uimaan, kun ei viime viikonloppuna voinut käydä. Pitää oikeasti yrittää keksiä jokin veruke sokerille, pahin riippuvuutta aiheuttava tekijä minulle.

Eräs aamu, jona heräsin aikaisin aamuvuoroon, ja eräs ilta Tove Janssonin elämästä kertovaa Tee työtä ja rakasta - elämänkertaa lukien, jonka sain luettua eräänä päivänä loppuun. Nyt olen tosi kiinnostunut lukemaan kaikkea, mitä Tove on itse kirjoittanut. 

Luonto <3

Mikähän päivä se oli, kun sain postista Didriksonin lämminvuorisen täysin veden- ja tuulenpitävän takin, jota olen käyttänyt joka päivä ja josta tykkään todella paljon. On ihana.

Pari viikkoa sitten lauantaina näin Turusta vierailulla ollutta kaveria lauantai-iltana ja kävimme sunnuntaina kahvilla ja kävelemässä. Jatkoin kävelemistä sanottuamme heipat ja lähdin kuvailemaan Kampin/Punavuoren/Ullanlinnan arkkitehtuuria. Otin skuutin alle ja lähdin pitkästä aikaa käymään Hietsussakin Lapinlahden reitin kautta, koska en ollut siellä käynyt pitkään aikaan ja oli tosi nätti päivä. Yhtäkään kaunista päivää ei saa ikinä tuhlata, on yksi motoistani. Oli aika tuulinen ilta ja ripsaisi vähähn sadettakin, joten samalla uusi takkikiva pääsi todelliseen säätestaukseen. Ei tullut kylmä tai märkä; tämä on paras takki, joka minulla on ikinä ollut. 

Kävin pitkästä aikaa illansuussa Töölönlahteakin kiertämässä. Kisse oli mukana ulkoilemassa ja oli väsynyt sen jälkeen. Jos tänään aurinko ilmaantuu, voisin myös käydä kävelyllä. Tosin nenä tuntuu siltä, että parempi pysytellä sisätiloissa ja siivota kaikki kissan levittämät pahvipurut, jotka ovat syntyneet siitä, että se on pureskellut isoa pahvilaatikkoa, jossa tämä takki saapui, palasiksi.

Viime perjantaina olin hetken töissä, kunnes lähdin kotio potemaan pyörryttävää oloa ja tukkoista nenää. Menin kaupan kautta, josta ostin litran appelsiinimehua, puolitoista kiloa satsumia ja apteekista neljälläkympillä (kyllä, Suomi on nykyään tosi kallis) flunssatarpeita. Minulle oli tulossa vieras Tampereelta ja varmistelimme vielä lauantai-aamuna, olisiko olo sellainen, että voisin toimia vierailuemäntänä. Podin huonoa omaatuntoa, että oli ostanut jo matkaliput ja olisi kurjaa, jos matka peruuntuisi. Niinpä päätin tahdonvoimalla pysyä tarpeeksi terveenä, että vierailu onnistuisi. 

Harmitti, että piti perjantain kaveritapaaminen perua, mutta näemme ensi viikolla. 

Lauantaina aamupäivällä näin yhtä toista kaveria nopsaan ja lähdin I love me - messuille yksinäni. Viikonloppu, joka oli buukattu täyteen tekemistä ja ystäviä, piti tietenkin olla myös viikonloppu, jona olin hieman toipilas koko ajan. Nuha istui nenässä ja toivoin jatkuvasti, ettei se äityisi yskäksi, koska silloin olisin poissa pelistä. Näimme kaverin kanssa päästyäni pois I love me - messuilta, joista en saanut paljon irti. Kävin Foodinilla syömässä välipalaa ja ostin sieltä muutaman tuotteen ja sain uuden kangaskassin kaupan päälle. 

Yllättävän paljon ehdimme lauantaina tehdä, vaikkei ollutkaan erityisempiä suunnitelmia. Kävimme kaupassa Arabiassa ja Redissä, jonka jälkeen kävimme Skifferissä, jossa jaoimme pizzan, koska lankkupizzat ovat aika suuria. Jaettu ruoka on parasta. Sunnuntaina söimme tortilloja, joita sain mussuttaa pari vielä maanantaina töistä tullessa. 

Kävimme tuona samaisena sunnuntaina Lakritsi- ja salmiakkifestivaaleilla, joissa olin ennenkin käynyt, mutta kaverille ne olivat eka kerta ja hän oli mukavan innoissaa niistä, lakritsin ja salmiakin rakastaja kun on. Löysin itsekin pari pussia kotiin ja lahjaksi vietäväksi festareilta. Siellä oli paljon maisteltavaa ja käytyämme joka pisteellä maistelemassa tuli sellainen olo, että salmiakit ja lakritsit tulevat korvista ulos. Palatessamme ratikalla kaupan kautta kotio tekemään niitä tortilloja, tuli himo soijajuomaa ja kehotin kaveria ostamaan maitoa tasapainottamaan lakritsin ja salmiakin suolaisuuden ja sokerisuuden. Sitä kalsium ja maitojuomat sekä maidon korvaajat tekevät kehossa. Vesi vain laimentaa aivoissa, veressä ja mahassa vellovaa sekasortoa, mutta maitojuomat ovat pelastajia tässä suhteessa.

Syötyämme tortillat lähdimme kävelemään keskustaan. Menimme Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kautta, koska oli aikaa, ja ajattelin, että olisi ihana palata sinne paremman ajan ja hyvän ilman kera ehkäpä hyvässä seurassa. Haluaisin niin kovasti nähdä myös Talvipuutarhan.

Heipattuamme Citycenterissä menin Tokmannilta hakemaan Metsä-pussilakanasetin, joka koristaa nyt ihanasti sänkyäni. Tulin Töölönlahden kautta kotiin ja valoisat rakennukset heijastuivat vedestä.

En halua kertoa enempää Kipukaupalta tilaamistani ihanista sinisist paljasjalkakengistä (koko 40), jotka piti laittaa ekaa kertaa töihin maanantaina, mutta ne hävisivät aamulla joko Sörnäisissä (jolloin niitä ei luultavasti ikinä enää löydy) tai unohtuivat bussiin. Kyllä se kovasti harmitti ja olen pari kertaa yrittänyt löytää ne Rautatieasemalla sijaitsevasta löytöetsivätoimistosta. 

Eilen kävimme työporukan kanssa virkistäytymässä syömisen merkeissä. Kävimme Käpylässä sijaitsevassa Groovy - nimisessä ravintolassa, jossa oli ihan jees ruokaa suurimmalti osin. Otin kantarellipizzan, koska meillä töissä ollut lista ei ollutkaan enää voimassa. Olin kovasti unelmoinut karkkiporkkanoista ja punajuuripyreestä, mutta koska sitä ei enää ollut, niin päädyin jännittävään pizzaan, missä oli kantarelleja, rucolaa, parmesaania ja tuntui olevan jonkin verran myös valkosipulia. Jaoin kahden muun kanssa viinipullon ja join pari lasia viiniä ruoan kanssa, joka omalla kohdallani tuntuu edelleen kehossa. Piti tänään mennä uimaan, mutta vietän tämän päivän nesteyttämällä kehoa ja menen huomenna uimaan. Olen pari viikkoa odottanut uimaan pääsyä, tullut jo kova ikävä uutta rakasta harrastusta ja ihanaa kylmäallasta. 

Jospa tämä päivä tästä urkenee. Toivottavasti aurinko vähän edes pilkahtaisi pilvien lomasta.

Mukavaa viikonloppua!