Herkkusuita ja lahjontaa

Viikko jälleen kulunut.

Tai ylikin. Mietinkin, josko minusta tulisi blogini kaltainen. Perjantai-fiiliksiä on tarkoittanut enemmänkin aina tunnetilaa, mutta mitä jos kirjoittaisikin vain kerran viikossa viikon päätapahtumista? Tai sitten muinakin päivinä; aina kun tulee jotain mieleistä kerrottavaa :)

Viime lauantaina taisi olla lötkömötkö-päivä. Aamupalaa nautittiin kynttilän valossa. Päivän annettiin olla todella hidas. Ulkonakin taidettiin käydä vain viemässä roskat ulos.

Huomenta-muki on joillekin henkilöille todella tuttu. Se on kuppi, jonka omisin töistä, koska se ei ollut kenenkään muunkaan ja käytin sitä ollessani vielä töissä Turussa joka ikinen työpäivä. Keitimme aina sumpit eväshetkellä ja toisinaan aamusellakin. Ihanaa aikaa <3

Joistain asioista pitää kuitenkin aina luopua saavuttaakseen jotain muuta. Mutta tuskin koskaan tulee yhtä rentoa työpaikkaa vastaan, kun kaikki on niin harmonista ja sulassa sovussa keskenään.

    

Ai niin. Viime kirjoituksessa mainittu suklaakonvehtirasian sisältö tässä kuvassa. Sitä olemme tässä nautiskelleet ja ihme kyllä, siellä on vielä muutama suklaapala jäljellä. Tuntuu kyllä, että viime aikoina on tullut syötyä ihan liikaa kaikkea makeaa.

Uunipuuroa ei kuitenkaan lasketa, eihän? Laitoin sellaisen uuniin taas eilen illalla, koska teki mieli. Hassua on kyllä, että tykkäämäni turkkilainen jogurtti hunajan kanssa on alkanut tuntua ällömakealta, ihan kuin hunaja takertuisi kurkkuun kiinni.

Lauantain lötkömötkö-päivänä tein tällaisia, joihin kului useampi tunti, mutta mitä sitä tekisikään, kun on vain aikaa olla möllöttää :) Ihanaa sellainen. Tänäänkin pitäisi kyllä tehdä kaikkea, eikä vain kuunnella joulumusiikkia viululla, sellolla ja pianolla säestettynä, vaan siivota, tehdä salaatti, ehkä tiskata tiskitkin. Illemmalla, kun tuo yksi pääsee töistä, niin lähdemme keskustaan hankkimaan leffaevästä pähkinäisemmässä ja kuivahedelmäisessä muodossa, tapaamaan vanhaa koulukaveria sekä uusinta Hobittia katsomaan. Lots to do! Ja tässä istun ja kirjoitan, koska nyt vain täytyy.

Viime sunnuntaina piti sitten muutakin tehdä kuin olla möllöttää, joten kävimme Espoon Kodin Ykkösessä ja samalla K-Raudassa vähän etsimässä lahjoja ja kovasti tuli myös katseltua jouluvaloja, mutta ei löytynyt yhtään sopivaa, vaikka monesta paikasta katsoimme. Kävimme vielä Isossa Omenassa tutkimassa ja ruokaostoksilla. 

Tämä viikko on töiden puitteissa vietetty kokonaan Pikku Huopalahdessa, mutta vähän hyisemmässä ja sateisemmassa säässä. Eipä se paljoa ole haitannut. On kyllä pitänyt ottaa kultaseni tuoma valkoinen pehmoinen paita päälle joka päivä, koska se on niin lämmin ja ulkona lämpöä tarvitsee paljon, ettei vilustu. Sitähän kukaan ei halua. Tiistaina ukkoseni teki hyvää ruokaa broilerin rintafileistä ja juureksista. On hän kyllä hyvä kokki :) Punajuurikin on hjuvaa! 

Keskiviikkona kymmenentenä päivänä tuli jälleen yksi erityinen päivä, joten metsästin kaupasta työpäivän jälkeen rommipullon ja Lindt:n nallen ja paketoin ne, joten pari pakettia oli kotona odottamassa, kunnes miehekäs tuli kotio avaamaan ne. Hän kysyi, mahtaako tuo nalle kestää jouluun asti ja siihen vastasin, että kuka sanoi, että sen pitäisi kestää :D

Hänelläkin oli yllätys: hän oli ostanut valkoisen 70cm jumppapallon, jota olin toivonut. Hän itse olisi halunnut tumman, koska valkoinen kerää kaiken lian itseensä. Ei vielä ole kerännyt, vaikken olekaan vielä näyttänyt imulakaisinta matolle.

Pyöräytin piirakan myös saman päivän iltana. Mutta nyt pitäisi joutua tiskien kimppuun ja imurin varteen. Eikä millään tekisi mieli! Urgh! No ehkei salaattia tarvitse tehdä, mutta siivota pitäisi, järjestellä paikkoja, pyöräyttää harjaa vessanpöntössä ja näyttää anakondaa pihakuuselle. Adios!

~ Lilja Lumi

Aktiviteettipaskartelija

Heippistä hei!

Tämä viikko on ollut erikoinen ja ainakin erilainen :)

Olen ollut eri paikassa töissä kolme päivää ja on ollut upeaa. Aivan ihana paikka Huopalahdessa, jonne pyöräily aamuisin piristi päivää jo ennen kuin päivä ehti kunnolla alkaakaan. Lisäksi eilen illalla oli hätkähdyttävä auringonlasku sekä täysi kuutamo loisti mustalla yötaivaalla. Harmi kyllä, etten siitä saanut kuvaa, mutta jotkut onnekkaat onneksi saivat. Voin fiilistellä sitä muistista :)

Nämä kuvat nappasin erittäin kylmänä keskiviikko - iltana töistä lähtiessä.  Huopalahden lähiössä voisin kyllä asua :)

Tämän talvikimpun ostin sunnuntaina tai maanantaina, en ole varma, mutta talvikimppu <3

Ei tämä viikko ole kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista ollut, koska sairastin kolmisen päivää flunssaa ja vieläkin nenä tuhisee. Oli maanantai-iltana jo aika pöpö-olo, mutta tiistai-iltana mietin, pystyykö menemään seuraavana päivänä töihinkään, kun olo oli kipeä; yhtenä aamuna oli aste alilämpöä ja kylyymä.

Tiistai-iltana pyysin ukkostani tuomaan kaupasta appelsiinimehua, jota teki aivan älyttömän valtavasti himo ja jota joinkin lähes litran yhteen soittoon, kunnes tuli sellainen hengästynyt olo, että vihdoin jano on sammutettu. Hassua, miten juoksemisella ja janon tyydyttämisellä on samoja piirteitä eikä juoksiessa hengästyneeksi tulemisessa ole mitään kivaa, mutta juomisessa se taas on merkki siitä, että jano on helpottanut. Kuinka voikin olla niin kova jano ja varsinkin appelsiinimehua teki mieli. Keho varmastikin viestitti, että "tänne sitä C-vitamiinia ja ihan helevetin äkkiä!" :D

Onneksi on jo parempi olo. :)

Eilen illalla ei ainakaan tylsyys iskenyt kesken kaiken niin kuin ei tänäänkään. Bongasin hauskan näköisen inkiväärijuoman (alkoholiton) kaupasta, varsinkin tuo kuva oli todella :) jonka takia se lähtikin mukaan.

Ostin myös punaista kartonkia tiiliseinäpaskartelua varten. Siitä piti ensin tulla vessan ovessa näkyvä versio, mutta päädyinkin sitten perinteiseen. Pahasti vielä kesken, mutta tänään on muuta tekemistä. Meinasin koittaa tehdä paperikuusta lumitähtimenetelmällä - saa nähdä, miten käy. Yritin kiinnittää pipareitakin koristeeksi langan päästä roikkumaan katon rajaan, mutta kolme tipahti yön aikana. Tontut tiputtelevat ja syövät ne, mokomat herkkusuut. Ei maar, herkkusuu asuu kyllä täällä, muttei hän niitä tiputtanut. Ja hän ei ole myöskään tonttu - tietääkseni.

Eilen pohdin sellaistakin käytyäni varastorakennuksessa möyrimässä lehtikasassa, että miksi tuo pirun teksti ovessa pitää olla, koska tykkäisin ihan valtavasti mainoksista, mutta en kyllä ilmaisjakelulehdistä niinkään. Voi mennä monia asioita ihan ohi, kun ei saa mainoksia, mutta thank gudness sentään vanhanaikaisista lehtilaatikoista, joihin ihmiset laittavat lehdet, joita eivät enää tarvise (tuonne tuodaan luettavia viihdelehtiäkin ihan esille, kivaa!).

Olen mainosten kimpussa kuin Nalle Puh hunajapurkissa. Otan valtavan läjän niitä syliin ja rutistan kuin nallekarhua. Toinen taloudesta ei voi sietää lehti"roskia", kun toinen taas ei voi saada niistä tarpeekseen.Ehkä vähän ruisi ilmaisu, mutta tykkään toki mainoksista.Ja kuvista. Ja resepteistä. Lehtileikkeistä <3 Maassa maan tavalla.

Minkäs sille voi, että on syntynyt kultaisten lehtien keskellä - siis kaupungissa, missä kirjasto on ollut kaupungin keskipisteenä ja ihania lehtiä on sadellut postiluukusta sisään kaksi kertaa viikossa. Ah autuutta!

Menepä kauppaan ennen pyhäpäivää, kun tiedät, että molemmat käyvät kaupassa, eikä mitään samaa saa ostaa, eikä kuitenkaan tiedä, mitä toinen ostaa.

Ostin mm. tämän suklaakonvehtirasian, jossa lukee Desserts eli jälkiruoaksi tarkoitettuja konvehteja (kaikissa muissa tapauksissa ehdottomasti kielletty syömästä!)

Lempilehtenikin tuossa uunituoreena odottamassa, että tarraan siihen kiinni. Ostin teippiä ja nättiä lahjapaperia kaupasta ja päätin vain paketoida tämän pikkujoululahjan meille :) Rakastan lahjojen antamista <3 Se on niin sydäntä lämmittävää. ^_^

Saatoin kerran ennenkin mainita pitäväni enemmän lahjojen antamisesta kuin saamisesta, koska rakastan hemmotella minulle tärkeitä ihmisiä, mutta onhan se kiva saadakin välillä, vaikka aina kun saa jotain tuntee joko itsensä todella tärkeäksi tai sitten ajattelee, että mitä pitäisi antaa vastalahjaksi. 

Mutta toisaalta muillekin lahjan antajille saattaa olla sama asia tärkeää kuin minulle eli antaminen ja nähdä lahjan saajan reaktio pakettia avatessa :) Eihän sitä oikeasti tarvitse olla kuin ihanan kiitollinen ja otettu, koska se on samanlainen ele joltakulta minulle kuin minulta jollekulle.

Ja voin kertoa olevani joka päivä kiitollinen, koska joka päivä saan jotain, vaikkei se olisikaan käsin kosketeltavaa. Useimmiten ne ovat ystävällisiä eleitä tai tekoja. Joskus voi jopa kiittää kiittämisestä. 

Sellaisestakin tulee ihanan hyvä mieli, koska nykyään niin usein jopa kiittäminen unohdetaan ja se jopa unohdetaan opettaa. 

Hyvät tavat kaunistavat molemmin puolin <3

Ihanaista viikonloppua ja itsenäisyyspäivää! :) <3 <3 <3 

~ Lilja Lumi

Flamingo ja Jumbo

Aah! Ei voi muuta sanoa :) Niin ihana viikonloppu takana, ettei ole tullut kertaakaan ajateltua töitä - varsinkaan eilen lauantaina.

Hitaasti herättyämme ja syötyämme aamupalan lähdimme autolla köröttelemään kohti Vantaata ja kylpylä Flamingoa.

Vesipuistossa polskuttelimme hetken ja kävin pari kertaa villivirrassa, joka ei ollut ollenkaan niin pitkä kuin Espoon Serenassa. Serenassa tuli käytyä joskus 10-vuotiaana. Hyppyaltaaseen hyppy kolmesta metristä riitti mulle kerran, ukkonen tykkäsi käydä kolme kertaa. Inkaputousta kokeilimme kerran. Se olisi kivempi paljon pidempänä ja nopeampana. Magic Mayassa kävimme kaksi kertaa renkaiden kanssa laskemassa. Se oli kivoin.

Emme kovin kauaa viihtyneet vesipuiston alueella, vaan teki mieli mennä katsomaan, mitä Spassa on ja vietimmekin siellä loppuajan. Kylpylän puolella oli ikärajakin K-20, joten siellä oli aika kuhertelutunnelma. Siellä oli kuvassa näkyvä lämminvesiallas, jossa pötköttelimme jonkin aikaa käytyämme ensin höyrysaunassa, parissa muussa saunassa ja mineraalivesialtaassa.

Teemasaunaa vähän ihmettelimme, koska siellä oli lappiaiheista sisustusta, eikä yli 45 astetta lämpöä. Perinnesaunassa oli lämpimämpää, mutta en oikein tykännyt intialaisesta musiikista.

Höyrysaunoja oli kaksi: cocos ja black currantin tuoksuinen. Cocos oli valkoinen ja black currant tummempi sekä siellä oli keskellä oleva höyrypesä päällystetty kullatuilla pikkutiilillä.

Mineraalivesialtaassa viihdyimme kauimmin. Vesi todellakin oli suolaista ja lämmintä, siellä oli ihana tunnelma, poreita, upea sävyisä valaistus ja olo saavutti täydellisen rentoutumisen siellä lilluessa rakkaan kanssa. Lempeä musiikki soi huoneessa, mutta kun korvat laittoi veden alle, niin siellä soi ihanan rentouttava karibialainen musiikki. Menin veden allekin tähystelemään, eikä vesi sattunut silmiin, kun ne aukaisi. Oi autuutta! Pääsisipä sinne joka viikko!

Piti kuitenkin jonkin ajan kuluttua lähteä pois, että ehti peseytyä, kun kaupat lauantaisin menevät kuudelta kiinni. Menimme Jumboon. Yritin etsiä Anttilasta jouluvaloja, mutten löytänyt sopivia.

Oli ihan hirmuinen nälkä lilluttelun jälkeen, joten menimme Arnoldsiin syömään bagelia ja toastia kahvin kanssa, jälkkäriksi kronssit (vaimitälieolivatnoms). Massu täynnä kävin Seppälässä etsimässä olo-/yöasua ja löysinkin tosi kivaisan.

Punainen hihaton paita ja ihanan pehmoiset sydänhousut :)

Piipahdimme vielä Citymarketissa ruokaostoksilla ennen kotiin palaamista.

Aloimme kotiin palattuamme valmistautua illan pikkujouluihin ja loppuilta menikin siellä.

Tänään katsoimme leffan, eikä ollut mitään kummempia suunnitelmia, mutta meidät kutsuttiinkin tuttaville kylään ex tempore ja vietimme siellä muutaman tunnin höpötellen ja nauttien hyvästä ruoasta ja tuntien hitaudesta, hetkeen seisahtumisesta.

Ihana viikonloppu takana ja nyt voikin hyvillä mielin aloittaa uuden työviikon.

Huomenna onkin joulukuun ensimmäinen päivä! Kuinka se aika lentääkään! Löytäisinpä sen yhden joulurunon, jonka viime jouluna keksisin ikkunan taakse lapsia katsovasta tonttusesta.

Joulumieltä kaikille! ^_^

~ Lilja Lumi

Pikkujoulutunnelmaa Trattoria Sognossa

Töölöntorinkatu 2

on paikka, jossa Trattoria Sogno sijaitsee. Olin viiteen asti töissä, joten piti olla juhlatamineet töissä mukana. Lähdin työkaverin kanssa heti töiden loputtua bussilla Töölön torille ja löysimme paljon ennen muita perille, joten höpöteltiin vähän aikaa ennen sisälle siirtymistä. Sisällä vessassa vaihdoin sitten edeltävänä päivänä hankkimani mekon (jonka kuvaan tänä iltana, kun suuntaamme ukkelin kanssa pikkujouluihin) ja tälläydyin eli tein naamataulusta siedettävämmän näköisen. Sillä välin tuttuja naisia näkyikin vessassa, joten popula valui paikalle. Meitä oli kahdeksantoista.

Ollessani laittautumassa muut tilasivat kuohuvaa, jolla sitten nostettiin malja. Mie en kuohuvasta koskaan ole perustanut, joten kippistelin vesilasilla. Tilasin ruoan kanssa kyllä yhden valkoviinilasillisen, että siinä illan alkoholitarjonta.

Alkuruoaksi oli paljon kaikkea. Tuota punaista lihaa en syönyt, enkä munan ympärillä olevaakaan tavaraa. Oliiveja, paprikaa, kahta eri juustoa (valkohomejuustosta tuli mieleen koti, koska valkohomejuusto+pipari), sientä, munakoisoa, savustettua ankkaa ja simpukoita, jotka olivat hyviä. Alkuruoassa meni jonkin aikaa. Samalla kävi kova pulina.

Jotkut ottivat pääruoaksi kuhaa ja toiset yön yli haudutettua karitsan niskaa. Lisäkkeenä oli linssimuhennosta ja risottoa. Otin parmesaanilinsseistä kuvan, vaikken niitä syönytkään. Kaksi seurueen jäsentä kun olimme laktoosittomia, niin saimme linssit ilman parmesaania. Todella hyvää ruokaa kyllä. Pöytäseurueen suista kuului mm. sanat "ihanaa!" ja "taivaallista!" Khihi.

Laktoosittomaksi jälkiruoaksi oli päärynänpaloja, kirsikkaa, sorbettia, keksimäistä juttua ja jotain marengilta maistuvaa hampaisiin juuttuvaa tavaraa. Koko lautasen söin tyhjäksi ja kuvasin lautasen kauniit kuviot jälkeen. Pitkässä pöydässä, jossa ei kuullut toisen pään juttuja leikimme muutaman kerrran rikkinäistä puhelinta. Lapsetti :)

Muille oli tällainen lautanen aina neljään pekkaan jaettavaksi. Eli kahta tai kolmea lajia jäätelöä, chilisuklaakakkua ja kirsikkakastiketta. Lauloimme myös pomolle onnittelulaulun seisten, kun hänen synttärinsä ovat tulossa ja annoimme pienen lahjan, jonka jälkeen muissa pöydissä myös taputettiin.

Tilasin jälkiruoan lisäksi vielä cappuccinon, kun työkaverikin niin teki, niin tottakai teki mieli. Ja aiemmin jo tuoksuttelin, kun kahvia leijui ilmassa. Kaikin puolin mukava neljän tunnin pöydässä istuminen oli maukas ja iltaa kohden volyymikin nousi (ihmekös tuo), mutta pylly ei tykännyt istumisesta niinkään. Ja saatoin jossain kohtaa syödä tai juoda laktoosia tai gluteenia, kun puolessa välissä ruokailua alkoi vasemmalta puolelta alavatsaa tuntua painetta suolistossa ja teki mieli päästellä ilmoja. Pitäisi siis ruveta kokonaan gluteenittomaksi ja laktoosittomaksi, jollei jopa maidottomaksi. Ennen teräsvatsainen ja nykyään rajoittunut :P

Jotkut lähtivät ravintelin jälkeen jatkoille, mutta mie vässykkänä halusin vain kotiin ukkokullan kainaloon ja nukkumaan. Nyt me lähdemme Vantaalle ajelemaan ja kylpylä Flamingoon :)

Yöllä modeemi, joka on kiinni katonrajassa teipillä, putosi keskellä yötä ja säpsähdimme molemmat hereille. Ensimmäinen ajatus oli vain "Murtovaras!?!", mutta onneksi tiesimme, mistä on kyse, kun se aiemmin illalla jo putosi samoin. Mutta nyt pulikoimaan!

~ Lilja Lumi

Päivittelyä, muisteloita ja tunnelmointia.

Moih!

Blogihiljaisuuteni johtuu siitä, ettei ehdi/jaksa/ole mitään kerrottavaa. Eli suuremmalti osin on pyörinyt päässä vain asiat, joista ei saa kertoa: työasiat - joskus ne pyörii jopa illalla ennen nukkumaanmenoa ja aamulla heti herätessä. On univelkaa ja olen saanut nauttia muutaman päivän jo silmäkulmassa viihtyvästä elohiirestä. Not so fun.

On sitä muutakin kyllä. Tietenkin. Työ on vaan asia, joka vie suurimman osan ajasta, jollei nuku. Sellaista elämä on. Onhan sitä toki viikonloputkin ja arki-iltoinakin on saanut nauttia ruoasta, ihanasta seurasta ja elokuvista ja sarjoista.

Nykyisin vietetään paljon aikaa internetissä. Mikä olisikaan kivempaa kuin kissa/koira-videot. Niiden parissa saa vietettyä hyvinkin tuntikausia. Aika tuntuu tosin menevän nykyään todella nopeasti.

Tämä on yksi ihanista leffoista, joka tuli katsottua <3 Rachel McAdams on kyllä yksi maailman kauneimmista ihmisistä, mielestäni. Maailmassa on valtavasti kauniita ihmisiä.

Tulin päivitelleeksi helsinkiläistä kauppaakin, kun en ole vieläkään niihin oikein tottunut. Tavallisena lauantai-päivänä puoli kolmen aikaan pienessä kaupassa oli enemmän populaa kuin Turun suosituimmassa K-kaupassa, joka on kaiken lisäksi paljon isompi. Mihin ihmiset tarvitsevat niin paljon tavaraa? Eivätkö he kestä sitä, että seuraavana päivänä kauppa aukeaa vasta kahdeltatoista? Vai onko lauantai vain superhyvä päivä käydä kaupassa?

Toisinaan ihmiset pysähtelevät with their trolleys keskelle mahdollisimman ahdasta käytävää tutkimaan puhelintaan, ostoslistaa tai kysymään kaverin kuulumisia. Jos ei olisi refleksi toiminut, niin olisin oikeasti törmännyt yhteen vanhemman puoleiseen naiseen.

Ja lisäksi liian monella on kärryt, vaikka ostoskoriinkin mahtuisi kaikki se pieni tavaramäärä, mitä henkilö ostaisi. Kaupassa oli sillä hetkellä 15 kärryllistä ja vain kaksi heistä oikeasti niitä tarvitsi, että tuli enemmän tavaraa kuin olisi kori sallinut.

Pienenä oli muuten tosi kivaa istua kärryssä työnneltävänä ja sai kaikki kauppatavarat syliinsä tutkittavaksi. Nykyään sekin on kiellettyä :/

Eilen oli tällaista hyvää ruokaa :) Ruokajuomana valkoviini ja jouluolut. Pitäähän kaikkea maistella.

Ruokana siis kanan rintafileepaloja, jotka ovat käyneet uimassa kookosmaidossa ja -kermassa, maustettu ja laitettu avokadokuutioita sekaan polskuttelemaan. Muusi on hieman oranssihtavaa, koska perunan lisäksi siinä on porkkanaa, nam nam :) Lisäksi kurkkua, punajuurta ja kurpitsansiemeniä. Jälkkärin virkaa toimitti mansikka-raparperimössö vaniljakastikkeella.

Eihän tässä millään sokerittomalla olla. Tänään hankittu joulusuukkoja, kun ei oltu ennen kokeiltu. Vähintään daily dose eli yksi pala tummaa suklaata tulee nautittua joka päivä. Pitäisi kyllä juoda enemmän vettä ja käydä enemmän happihyppelyllä, ettei uuvahda. Itsestään täytyy pitää huolta myös.

Tänään oli ihana töiden jälkeen käydä kauppakeskus Kaaressa moikkaamassa purusta ja muutenkin. Siellä oli iso koristeltu kuusi! Joulukadun avajaiset jäi viime kerralla käymättä, vaikka piti ehdottomasti sinne mennä, muttei sitten mentykään. No tulen joka tapauksessa näkemään sen joku päivä, jollen silmiä kiinni pidä. Keskustaan pitää erikseen mennä.

Turussa oli helpompaa: lyhempi matka ja kaikki yhdessä. Turun tunsin läpikotaisin kuin omat taskuni - Helsingistä tunnen vain tämän yhden kolkan. Toisinaan tosiaan kaipaan Turkuun. Luin siitäkin, että Turun keskustasta on lopettamassa Forumissa olevat Amarillo, Rosso ja Coffee House. Amarillosta en niinkään välitä, mutta Rossosta ja Coffee Housesta olen siellä aina tykännyt ja viihtynyt. Ne ovat yksiä keskustan eniten käydyistä paikoista, joten ihmettelen, miksi ne lopetetaan, kun ei pitäisi.

Tänään kuitenkin kävin Kaaressa ja menin ensin Punnitse&Säästä- kauppaan ostamaan vähän purtavaa (kävin myös ostamassa huomiselle kivan pikkujoulumekon). Siellä oli vaikka mitä uutta kivaa ja jouluista. Se on ihana tunne, kun on jouluista. Rintaan leviää lämmin tunne ja sydän rummuttaa kovempaa. Prismassakin oli ihania joulusisustusjuttuja ja astioita <3 Kyllä, olen jouluihminen. Always been and always will be.

~ Lilja Lumi

Joskus, kun puhutaan liian kovaa, en kuule oikeastaan yhtään mitään.

Rötväysviikonloppu

Tsirp!

Jälleen viikonloppu meni ohi, vaikka sen yritti ottaa mahdollisimman hitaasti. Aikaa ei oi hidastaa, harmi vain. Tiedättekö, mikä on lempikohtani viikossa? Lauantai-aamu, kun herää ja tietää voivansa viettää kaksi päivää ilman mitään velvoitteita. Saa tehdä mitä haluaa. Mutta sisulla mennään eteenpäin! Joka päivä.

Ostin eilen kukkia, valkoisia ruusuja tällä kertaa, koska kävimme S-kaupassa. Kolme neilikkaa oli vielä säilynyt, joten ei epäkuolleita kukkia kannata roskikseen heittää. Ennen ostosteluja oli rötväystä, aamupala ja kävimme Talin lenkkikierroksella. Tulimme Pitäjänmäessä ulos, ettei tarvitsisi kulkea kodin vierestä kauppaan. Eli jottei koko viikonloppu olisi mennyt sohvalla makoiluksi, niin piti käydä tunnin lenkillä vähän haukkaamassa raitista ulkoilmaa.

Lenkiltä tultua ukkoseni teki kaksi pizzaa, joten siitä riitti koko viikonlopuksi.

Yritimme hieman matkia Classic Pizzan Verde mon dieu - pizzaa, joten Pizza nro 1:ssä oli tomaattisoseen, kalkkunan ja juustoraasteen lisäksi auringon-kukansiemeniä, kurpitsansiemeniä, punajuurta, punasipulia, aprikoosia ja homejuusto korvattiin Koskenlaskija-juustolla. Uunin jälkeen vielä päälle mahtui rucola sekä hunaja. OLI HYVÄÄ! Siksi se onkin masussa (tai no viemärissä jo).

Viikonlopun aikana katsoimme myös kolme leffaa eli superrötväysviikonloppu! Letkeetä :)

Tänään söimme pizzan numero kaksi, joka oli myös om nomskis - materiaalia :)

Piti käydä myös ulkoilemassa kauppakierroksella hankkimassa, mitä eilen jäi puuttumaan. Lisää herkkuja. Kyllä tästä ryhdistäydytään! Muutenhan tulee niitä liikakiloja :O

Kuvassa on illan leffanaposteltavat. Ghiblin leffaa tuijottelimme. Eli omenat ja porkkanat upotettiin ranch-dippiin ennen pureskelemista ja pipari sai päällensä Viola Appelsiini - tuorejuustoa. Uusi pöytäliinakin vaihdettiin, koska pöytä-tabletit olivat ihan punajuuressa. Kuvassa näkyy myös daily dose - suklaa: yksi pala päivässä.

Leffatunnelmissa naposteltavat sekä glögilasit vettä unohtamatta. Näissä tunnelmissa ja vatsantäytteillä kelpaa aloittaa uusi viikko ja uudet haasteet. 

Ja nyt moikkaamaan Nukku-Mattia. Hej på dej!

~ Lilja Lumi

Isänpäivä, herkkuja ja lähimmäisenrakkautta

Heips!

Viikko on taas kulunut tohinalla. Jälleen on viikonloppu ja pitää vain toivoa, ettei se mene yhtä nopeasti kuin viime viikonloppu.

Viime viikon lauantaina nousimme ylös, söimme aamupalan, teimme aamutoimet ja pääsimme vihdoin lähtemään - tunnin myöhässä jopa :D Ihan ajoissa olimme sovitussa paikassa, mutta jos olisi ollut enemmän aikaa, niin olisi voinut vaihtaa muutaman sanan enemmän. Ja ehkä käymään Turussakin.

Lähdimme siis yhdentoista aikoihin kohti Kaarinaa ja Turkua. Menin äitini luokse, jossa näin myös veljeni sekä ukkoseni meni siskonsa luokse, jonka jälkeen hän suunnisti isänsä luokse. Sukulointiviikonloppu siis oli.

Lauantaina kävimme äidin kanssa kaupassa ja ilta sujui mukavasti. Sunnuntaina söimme aamupalaksi uunipuuroa, jonka edellisenä iltana väsäsin ja oli jälleen sen kahdeksan tuntia uunissa. Samaa hunajaa ei kyllä kaupasta löytynyt, joten puuron maku oli vähän erilainen. Ja onhan se aina eri asia, kun maistaa ensimmäisen kerran ja seuraavia kertoja. Tosin jotkut asiat maistuvat aina yhtä hyviltä, esimerkiksi omenapiirakka.

Aamujumituksen jälkeen suuntasimme isän luokse Lietoon, kun olimme käyneet isoäidin luona visiitillä ja viemässä pyykkikassin. Mamma tykkää nykyään mankeloida lakanansa.

Isälle annoin lahjaksi

valkoisen tontun, talven tuojaksi ja Porvoon lakritsia, suun makeuttajaksi

sekä pienen joulukalenterin joulun odotukseen.

Isän luona söimme kalakeittoa, jossa oli Koskenlaskija-juustoa. Ensimmäisen kerran sellaista keittoa söin ja oli kyllä hyvää. Oikeastaan isä jätti meidät vahtimaan keiton valmistumista, jonka aikana hän haki mummin kylään, koska halusi muistaa äitiään samalla. More the merrier, eikö niin? :)

Äiti oli putsannut ja kiillottanut vanhan öljylampun, jonka antoi isälle, koska hänen mielestään se isälle kuului ja oli lojunut hänen nurkissaan jo riittävän kauan. Kyllä me sitä jonkin aikaa ihmettelimme. Löysimme lampun sisältä vielä kankaanpalan ja isällä oli lamppuöljyäkin kaapissa, joten saimme lampun palamaankin :)

Isän takassa ei palanut tuli, joten sytytin sinne kynttilöitä, mitä isäni ei harrasta tehdä. Mielestäni on nättiä, kun takassa palaa tuli jossain  muodossa. 

Pitihän se ikuistaa.

Ihmettelyiden ja rupatteluiden jälkeen keitettiin kahvettä ja söimme kääretorttua ja omenapiirakkaa. Persoonallisen mielipiteeni, jos saan sanoa, tykkään paljon enemmän kotitekoisista leivonnaisista ja tortuista kuin kaupasta tuoduista.

Home made is the best!

Viideksi pitikin sitten jo ehtiä Helsinkiin menevään bussiin ja seuraavana aamuna töihin.

Maanantaina oli erityinen päivä ja kävin töiden jälkeen keskustassa ostamassa Studio Ghiblin uusimman leffan, Tuuli nousee, jonka ehdimme jo katsoa. Ostin samalla vähän herkkuja. Helsingin bussijärjestelmä ei ole kyllä kovin toimiva, kun Helsingissä maksaa sen kolme euroa ja pääsee matkustamaan tunnin, kun taas Turussa pääsee samaan hintaan kaksi tuntia ja ehtii tehdäkin jotain.

Eilen kävimme kaupassa ja ostimme viiliä, omenoita sekä Wanhanajan Waniljakastiketta. Onko vaikea arvata, minkä takia? Syntyikö siitä kenties jotakin?

Omenapiirakkaa, mitäpä muutakaan. Om nom noms! Tuli jälleen kerran todella herkullista. Vielä on maistamatta turkkilaisesta jogurtista tehty versio sekä piimästä tehty versio, mutta vielä ehtii! :)

Viilin kanssa tehdyt piirakat ovat kyllä tähän mennessä olleet parhaita.

Katsoimme eilen myös Lone ranger - nimisen leffan, joka oli yllättävän hyvä.

Tuli mieleen tästä leffasta, että äitinikin voisi siitä tykätä. Suosittelen kyllä kaikille seikkailuista ja vähän hassuttelusta tykkääville immeisille.

Ennen kuin menen sohvan nurkkaan KuntoPlus-lehden kanssa ajattelin kertoa ihmisten luontaisesta hyvyydestä. Tai ajattelin aiemmin kertoa, silloin kun se oli vielä vahvasti mielessä, mutta se hälveni kyllä jo. Perusidea, mistä se oikeastaan lähti, on jokapäiväiset teot. Tänään kaupassa käydessä menin hakemaan pikkupussia ostoksia varten ja samalla liikutin vanhan hidasliikkeisen miehen kauas jäänyttä lämmintä ruokaa miehelle päin - luultavasti miehen huomaamatta, mutta teinpä niin silti. Ihan ohimennen. Asioita on helppo tehdä ohimennen ja jäädä niihin hetkiin hetkeksi kiinnikin.

Kerran toisessakin kaupassa vanhempi herrashenkilö oli huomaamattaan jättänyt jogurttipurkin lastauspaikalle ja kun menin siitä vierestä pikkupussia ottamaan, niin otin samalla tuon jogurtin, pysäytin miehen, annoin jogurtin hänelle samalla sanoen "Anteeksi, teiltä taisi jäädä tämä", josta sain palkaksi kiitoksen ja lämpimän hymyn. Teitittely tulee myös luonnostaan.

Olen varmaan kertonut joskus, kun olin paljon nuorempi, vähän alle teini-iän tai siinä hujakoilla ja olin äitini kanssa jossain yleiskaupassa, Citymarketissa luultavasti. Muistan vieläkin, kun ulkomaalainen äiti 4-5-vuotiaan tyttärensä kanssa oli meidän jälkeemme jonossa ja olimme pakkaamassa tavaroita kassiin ja puoliksi seurasimme seuraavan asiakkaan asiointia. Naisen tavarat luettiin kassasta läpi, mutta kun tuli maksamisen aika, niin hänellä ei ollutkaan varaa kaikkeen. Tämä pieni tyttö joutui luopumaan uusista kengistä, koska ruoka oli tärkeämpää perheelle. Äitini tarjoutui maksamaan kengät, jotka eivät olleet edes kalliit, alle kolmenkympin luultavasti, mutta tämä nainen ei ottanut apua vastaan - mutta apua sentään tarjottiin, harmi ettei hän ottanut sitä vastaan.Eikä syytä siihen, miksi hän ei halunnut apua, kun sitä tarjotaan, koskaan meille selvinnyt.

Tämän kuulin yhdeltä tuttavaltani, että kerran ruokakaupan kassalla oli keski-ikäinen nainen ostamassa kaurahiutaleita, kaksi pakettia leipää, kaksi viiliä ja yhden banaanin. Hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa, joten ensin poistettiin banaani, sitten viili, jonka jälkeen toinen viili ja jäi vielä velkaakin kassalle. Kyse on siis alle puolestatoista eurosta. Olisin maksanut hänen puolestaan vaikka koko ostokset, koska asiat eivät voi olla niin pienestä kiinni, vaikka kovin moni asia onkin...

Tulee kyyneleet silmiin pelkästä sellaisen asian ajattelemisestakin. Nykyään heitetään niin paljon ruokaa pois hukkaan ja jätetään ruoka kesken. Jotkut olisivat valtavan onnellisia edes saadessaan ruokaa joka päivä, koska sitä mahdollisuutta kaikilla välttämättä ei ole. Ei edes sitä mahdollisuutta...

Jos huomaatte mahdollisuuden auttaa,

tarttukaa siihen kiinni.

Teemme yhdessä maailmasta paremman.

~ Lilja Lumi

Me olemme maailman tukipilarit,

jokainen meistä

Nostetaan siis maailma harteillemme,

jos se meinaa omasta painostaan sortua

Tehdään siitä vahvempi

Jos näet apua tarvitsevan,

ojennathan auttavan kätesi,

sillä sinulla on siihen mahdollisuus.