Tukholman matka eka päivä 1/3

Kauan odotettu Tukholman matka oli vihdoin hollilla. Sitä odotimme kuukauden päivät. Ystävä tuli aiempana päivänä yöksi ja kävimme sinä edeltävänä iltana Rajasaaressa kävelemässä ja katsomassa tätä auringonlaskua. Oli tosi nättiä.

Bussimme kohti Turkua lähti puoli kahdeltatoista Triplasta ja sieltä piti etsiä oikea pysäkki Veturitieltä. Vähäsen pänni, kun huomasimme, että ihan asuntoni vierestä se samainen bussi olisi mennyt ohi. No ensi kerralla pitää ottaa paremmin selvää.

Saavuimme Turkuun 13:40 ja äiti oli vastassa asemalla. Veimme kisun äidin luokse ja kävimme syömässä buffetissa. Sen jälkeen oleskelua, suihku ja pelailua, kunnes pitikin lähteä kohti Tallink Silja Linen satamaa. Terminaalissa oli ilokseni näitä Hej Hylje - hankkeen hylkeitä, mutta äiti sanoi, että ne on maalattu uudestaan. Voi kurja, miksi niin on tehty. Ne oli tosi nättejä, eikä niillä ole enää samaa merkitystä, jos ne kerta on maalattu uusiksi. 

Laivassa kävimme Tax freessä ja tutkimme pelikoneita. Tax free oli tosi kallis, mitä ihmettelin, mutta ajattelin, josko paluumatkalla jotain ostaisi, saattaisiko olla halvemmalla. Hyttimme sijaitsi 8. kerroksessa ja oli kaksi sänkyä alhaalla. Oli hauska taulu hytissä seinällä. Laiva tärisi ja oli vaikea saada unen päästä kiinni sekä pysyä unessa. Suihkussa oli jees käydä aamulla. 

Aamulla jännäsimme, herättääkö kello oikeaan aikaan, kun Ruotsissa on tunti vähemmän kuin Suomessa, ja kääntyykö kello, jos pitää puhelinta lentotilassa. Kolmen aikaan yöllä, kun heräsin, niin otin oman kelloni pois lentotilasta. Kännykän näytölle ilmestyi sekä Suomen että Ruotsin aika. Oli jännää katsoa molempia aikoja matkan ajan. Ja kaikkein parasta Suomesta Ruotsiin matkustaessa, niin matkapuhelinliittymässä on edelleen Kotimaan hinnat ja kännykkää ja nettiä sai käyttää huolettomasti. 

Saavuimme kuuden aikoihin Tukholman satamaan ja heräsimme viideltä. Ensin neljältä lentotilan ollessa päällä, mutta tulipa muutenkin yöllä pyörittyä. Kävelimme pitkän tunnelin läpi Silja Linen terminaalista, että pääsimme maaperälle. Hetken käveltyämme löysimme jopa tosi kivan kahvilan Eastside Cafen, joka oli aikaisin avautunut. Ei tarvinnut kärsiä nälästä, vaan söin leivän (jonka välistä annoin paprikan siivun kaverille), mango-chiavanukkaan sekä cappuccinon. Kovasti yritin aina tilata ruotsiksi, mutta englanninkieli tulee aina väkisin läpi.

Stockholm build differently. Olin ihan aww siitä tuuheiden puiden määrästä ja siitä, miten kaikkea ei ollut rakennettu täyteen niin kuin Suomessa tupataan tehdä (harmillista!). Ruotsin suuri etu on se, että se ei kärsinyt sodasta ja Tukholmassa on paljon paljon vanhoja upeita kivitaloja, joista pidetään hyvää huolta. Lisäksi Ruotsilla on periaate, että kaupunki rakennetaan luonnon ympärille, millainen periaate olisi hyvä Suomellakin olla.

Tellenparkenin ja paljon muitakin puistoja löysimme kahvilassa käynnin jälkeen. Ihanaa, miten paljon kasvillisuutta ja puistoja Tukholmassa on! Alkoi tulla lämpöisä ja onneksi olin laittanut aamulla valmiiksi aurinkorasvaa iholle.

Aivan upea arkkitehtuuri ja kauniit rauhalliset kadut. Paljon kirkkojakin löytyi, mutta jaan tämän Tukholman matkan useaan postaukseen, koska kuvia tuli otettua noin 1400. Minulla oli myös minijärkkäri mukana, mutta hylkäsin sen, kun tämänhetkinen kännykkäni kamera on niin mainio.

Malminkartanon jätemäki ja vierailijoita Turusta

 

 

Nopea postaus, joka jäi kesken 28.6. Piti kyllä ehtiä kirjoittaa se ennen lähtöä Turkuun 30.6., mutta minkäs teet. 

23.6. pyöräilin Malminkartanon jätemäelle pitkästä aikaa portaita kiipeämään. En ollut käynyt sen remontin jälkeen siellä, joten siitä lienee muutama vuosi aikaa. Hassu navigaattori neuvoi minut pyöräreittiä ylös asti, mikä laittoi pohkeet tuleen, kun talutin viimeiset 200 metriä pyörää ylös. 

Ylhäällä maisemien ihastelun jälkeen talutin pyörän jarrusta kiinni pitäen alas pitkin hiekkaista mäkeä portaiden juuren lähellä sijaitsevan puun alle piiloon. Menin portaat ylös ja alas ja heti alkoi hengästyttää ja harmitti, että portaisiin tehtiin remontti. Ennen portaita oli joku 426 ja nyt 374. Remontin aikana siis kaikki portaat uusittiin ja levennettiin, mutta uusimisen yhteydessä ja portaita vähentäessä portaiden väli piteni, mikä teki niistä raskaammat nousta. Entisiä portaita oli tosi helppo nousta. 

Pitäisi toisaalta vähän kuntoakin kasvattaa, mutta ei ole kovin hyvä, että pohkeet sattuvat melkein viikon sen jälkeen, kun on käynyt kipuamassa. Se oli kyllä suurimmalti osin navigaattorin syytä sillä tavallinen portaiden nousu ei satu yhtä paljon pohkeisiin. 

Sinne portaiden lähettyville ei ollut tuotu vie-lä-kään ulkohuussia, joten pari kertaa ylös alas mentyä oli ihan pakko päästä vessaan. Suuntasin lähimpään hotelli helpotukseen, joka sijaitsi kauppakeskus Ristikossa. Söin päivän lounaaksi salaattia, kahvia ja proteiinipirtelön. Luulin, etten ollut siellä aiemmin käynyt, mutta siinä paikassa oli jotain todella tuttua.

 

 

 Annos kissa-purr-hellyys-lellyyttä.

Tuli roskia kerätty lähiseudulta. Olen kaupungille laittanut muutamaan otteeseen painavaa palautetta ties mistä, mutta eniten siitä, että miksei kaupunkia siivota näistä roskista, miksei rakenneta samanlaisia roskiksia Helsinkiin kuin Turkuun ja Tampereelle. Miksimiksimiksi.(!) Siivosin siis parissa tunnissa neljä bussipysäkkiä ja kaksi pientä puistoa. Mutta voih!

 

Isä, isän emäntä ja veli tulivat Helsinki - visiitille 27.6.. Esittelin ensin upeaa taloa, ullakkokomeroa ja takapihaa sekä puistoja, minkä jälkeen kuljetin heitä Talvipuutarhaan, joka sijaitsee Töölönlahden vieressä. Siellä oli mukavaa, mutta ihme valituksia sain asunnossani ja puutarhassa jostain kuumuudesta - mitäköhän sekin oli. Talvipuutarhassa on aina ihana käydä, vaikka Kaisaniemen kasvitieteellinen sisäpuutarha on paljon hienompi - se on ikävä kyllä maksullinen. Pitää käydä joskus Kumpulan kasvitieteellisessä, josta olen kuullut huhua.

Kasvihuonekiertelyn jälkeen itselläni olisi ollut nälkä, mutta vierailijoilla ei, niinpä kävelimme Töölönlahtea pitkin ja ihmettelimme puita ja vettä. Kaupungissa oli Pride-kulkue, jonka läpi ja Stockmannin läpi puikkelehdimme Pohjois-Esplanadille ja sieltä Kauppatorille hetkeksi ihmettelemään. Sieltä Mummotunneliin a la Venn a la sen kolmas nimi, jossa joimme huurteiset. 

Sen jälkeen pohdimme ruokapuolta ja päädyimme pohdiskelujen jälkeen Mikonkadun Vapianoon syömään, jossa saimme yllättävän hyvää pöperöä massuumme. Syöminkien jälkeen piipahdimme Juova oluthuoneeseen, joka on kyllä aika kivaisa paikka. Jääkaapissa sijaitsevien pullojen lisäksi sieltä saa kahtakymmentä erikoisolutta hanoista ja olikin hauska katsoa, miten putket ja mittarit oleskelivat katonrajassa. Sielläkin maistelimme huurteiset. 

Sitten kävelimmekin kotiin ja vieraat lähtivät puoli kahdeksan aikoihin. Olivat ilmestyneet yhden aikoihin paikalle. Askelia tuli askelmittarin mukaan yli 18 000 ja google mapsin mukaan ainakin seitsemisen kilometriä tuli käveltyä. All good. Oli kivaa, kun kävi vieraita.

Aamiaiseksi nykyään tuorepuuroa ja kahvia plus toisinaan Herkku-leipää kylkiäisenä.

Nyt adios, pitää lähteä veljen synttäreitä juhlistamaan!