Luontoa ja kulttuuria

Työmatkalla bongattua silloin, kun kirsikankukkapuut vielä kukkivat. Harmittaa, etten saanut aamulla kuvaa munkkipatsaasta Hermannissa, jonka takana kasvaa hienosti kirsikkapuu ja sen takana vielä korkeampi vaaleanvihreä puu. Kukat kuihtuivat, enkä ehtinyt kuvata, kun joka aamu on liian kiire lähtö. En ymmärrä itseäni: vaikka yritän lähteä ajoissa, niin aina lähtö viivästyy 20 minuuttia.

  

  

Söpöläishöpöläinen nukku-ukko ja ikkunasta tuijottelija.

  

Vappupäivänä näin ystävää Tampereelta. Ensin rentouduin lukemalla ja kahvin seurana Dash Coffee - kahvilassa. Sen jälkeen lähdin keskustaan. Tapasimme Esplanadin puistossa ja yritimme löytää mukavan vapputorin jostain. Narinkkatorilla oli vain kristillinen tori, josta lähdimme nopeasti pois. Löysimme Keskuskadun toisesta lakurekasta metrilakua, otin viisi eri makua. Vein ystäväni Enchante - kahvilaan, koska onhan se tosi mukava kahvila, josta saa kaupungin parasta kaakaota, mutta minut puhuttiin ympäri sillä kertaa ottamaan chai lattea. Jäin kaipaamaan kaakaota, jota seuraavalla kerralla sain juodakseni. Kävelimme luokseni kiusaamaan kissaa, kunnes kaverin piti lähteä.

 Joku toinen liputuspäivä. Kissalla on joskus omat tapansa syödä ruokaa.

Vanhankaupunginkoskella kävin viikonloppuna toukokuun alussa. Usein siitä menen ohi, mutten koskaan siihen pysähdy katselemaan kalaportaita ja kosken kuohuntaa, ylitä matinkaarensiltaa.

Tykkään etanoista ja kaikista ötököistä. Ainakin sen verran, etten niiden yli ajele. On ne söpöjäkin.

Työmatkapyöräily on mukavaa. Joskus on ollut tosi kylmä aamu, mutta kun tiedän päivästä tulevan lämpimän, niin se ei estä minua pyöräilemästä. Ja aina kuitenkin saapuu vähän hikisenä perille. Pitäisi vain lähteä niin aikaisin, että ehtisi käymään suihkussa ennen työpäivän alkamista. Jospa jonain päivänä opin. On ainakin mukavat maisemat matkalla töihin ja takaisin. Senkin olen huomannut, että mennessäni töihin jaan matkan viiteen osaan, mutta tullessani töistä se sama matka on helpompi ja se on kolmessa osassa. Töihin matkalla on kaksi isoa jyrkkää ylämäkeä, mutta töistä takaisin on vain yksi jyrkempi ylämäki eli enemmän alamäkiä tullessa kuin mennessä.

Kaksi ystävää kahtena päivänä. Toisen kutsuin luokseni: sain hyvän syyn siivota, tehdä banaanileipää ja keitin kotikahvia. Toisen kanssa menin maistelemaan Enchanteen kaipaamaani pehmeää kaakaota.

Eräs kaunis aamu. Välillä pitää pitää välipäiviä työmatkapyöräilystäkin ja mennä bussilla töihin. Bongasin kaupassa Zoegasin tämän kesän kahvin; pitää seuraavaksi kahvin loppuessa käydä ostamassa.

 

Eilen meillä oli kehittämispäivä koko työporukan kanssa. Kuuntelimme luentoa itsetunnosta Kaupungintalolla, söimme lounaan, jonka jälkeen menimme pohtimaan syvällisiä Vanhaan kirkkopuistoon, joka on ehkä kaunein puisto Helsingissä tai ainakin kaunein, jonka tiedän. Pohdintojen jälkeen keräännyimme työporukalla takaisin yhteen ja menimme Iso Roobertinkadulle Helsinki Campingiin, jossa lauloimme karaokea ja pelasimme minigolfia. Työpäivän jälkeen lähdimme omille tahoillemme ja lähdin Enchanteen, jossa makustelin kaakaon ja kahvin risteyksellä, tiedä sitten, mikä tämän kaakaokahvijuoman nimi on. Sieltä kävelin kotio. 

Nyt pitää alkaa valmistautumaan vaellusmatkalle. Lähdemme ystäväni kanssa Nuuksioon samoilemaan. Seuraava postaus onkin vaellukselta. 

Mukavaa viikonloppua!

Kahvi-, jäätelö- ja suklaafestivaalit

  

 

 

Oliko se tosiaan viime viikonloppuna, kun kävin Kahvifestareilla yhdistettynä Jäätelö- ja suklaafestareihin. Kolme kärpästä samalla iskulla. Sekä vähän lakritsia. Olisi pitänyt lukea pieni präntti festareiden alussa, että ottaa panttikupin, johon sieppaa kaiken kahvin. Joillakin oli omiakin mukeja mukana. Ensi vuonna senkin tietää. Joillain lapsillakin oli tosi söpöt kuksat. Haluaisin tosiaan joskus oman söpön kuksan. Siinä viehättää jokin paljon.

 

Tältä sivustolta  löytyy näytteilleasettajat ja yhteistyöntekijät. Kaikkein eniten oli kahvinäytteilleasettajia, muutama teepaikkakin löytyi joukosta. Jäätelöä oli toiseksi eniten, mutta suklaata oli todella vähän. 

 

Menin festareille ystäväni kanssa, joka oli Kaapelitehtaan edessä odottamassa minua, kun olin myöhässä. Kumman paljon aikaa sitä voikin kulua hiusten ja naaman kuosiin laittamiseen, mutta halusin olla nättinä vähän erityisempänä päivänä. Kävimme ensin sellaisissa paikoissa, missä ei ollut jonoa ja viimeisenä sellaisissa kojuissa, joihin piti vähän jonottaa. Tuli kyllä pieni makeaöveri ja puoli neljältä kahvi tuntui tulevan korvista ulos. En tiedä, johtuiko se festareista vai iltasiivouksesta, mutta nukuin tuskin lainkaan seuraavana yönä. Muutama kahvi jäi maistamatta, mm. Rost, jota olen kyllä ennenkin maistanut ja on kyllä yksi parhaimmista. En huomannut Lehmus Roasteryn olevan paikalla - heillä on lempikahvini Pusupuisto. Olisi ollut myös hienoa, jos Kaamos paahtimo  olisi ollut paikalla, mutta pitänee joku päivä matkustaa pohjoiseen maistelemaan. Tosi moni oli päässyt paikalle, mutta eipä sinne kovin montaa enempää olisi mahtunutkaan. Yhteen paikkaan en pystynyt menemään, kun sieltä tulvi niin vahva hajuveden haju, mutta suurinta osaa tuli käytyä kuikuilemassa.

 

Jos yksi paras asia festareilta pitäisi valita, niin se oli Sammontanan uudet jäätelöt karamelli-pistaasi ja mango. Odotan kovasti, että ne tulevat kauppojen pakastealtaisiin. Pitää tutkia isoja kauppoja, jos olisivat jo siellä. Parhaimman makuinen kahvi oli itse tehty cappuccino Robert Pauligin pisteeltä. 

Kaiken kaikkiaan oli hieno elämys. Tuli vietettyä tapahtumassa 3-4 tuntia. 

Ensi vuonna uudestaan!