Syksy on saapunut

Edellisviikon sunnuntaina 25.8. huomasin, ettei museokorttini ollutkaan voimassa, joten mieleni minun tekevikin sitten lähteä vanhaan lähimetsään Munkkivuori-Tali-Pitäjänmäki - akselille. En jatkanut Pitäjänmäestä pidemmälle, vaan otin bussin takaisinpäin, mutta oli ihan mukavaa käydä metsässä.

Tullessani takaisinpäin keskustaan jäin Meilahdentiellä pois ja poikkesin Mannerheimintielle. Katselin näitä puita, rakennuksia, puiden nimiä ja puiden värikkäitä marjoja, josta mieleeni tulikin runo.

Herätessä tuntui

että tänään on

kesän viimeinen päivä

Huomenna alkaa syksy

 

Eilen illalla kesän ilta-aurinko tuli esiin

Kuinkahan kauan sitä

tämän päivän jälkeen pitää odottaa

 

Tänään on lämmin päivä;

aurinko paistaa matalammalla kuin ennen

Puissa lehdet ovat keltaisia ja punaisia

Metsässä kasvaa villiomenapuita

Kadun varrella orapihlajapuu

 

Tänään aika on hidasta

Kesän viimeisestä päivästä pitää nauttia

Antaa sille aikaa

Tuntea, kuinka keltainen lehti koputtaa olalle

 

Syksy on pian täällä

Ihan kohta

 

Hetken vielä oli valkoiset krysanteemit. Katkoin niitä alavarresta sekä kuivuneita osia ja ylimääräisiä lehtiä pois. Kyllä ne muutaman päivän vielä jaksoivat porskuttaa, mutta sitten nekin piti heittää pois niin kuin kaikki leikkokukat jossain vaiheessa.

Tämä hellyyspatsuikka niin söpönä oli viime viikon lopulla (toki myös muutenkin), kun oli huomannut emännän olevan kipeä, että oli ollut entistä enemmän läsnä, tarjonnut hellyyttä, pusuja ja antanut paijata paljon enemmän kuin ennen. Ei ollut edes normaalisti ärsyttänyt tai ollut levoton, paitsi yrittämällä viedä ruokani, mutta se on normaalia.

Ei ollut ollut pitkään aikaan niin kipeää kurkkua ja siitä johtuvaa yskää kuin viime viikolla. Yleensä yskä on johtunut limasta kurkussa, mutta viime viikolla yskitti vain siksi, kun kurkkuun sattui. Onneksi sekin meni ohi. Säästin ääntäni mahdollisimman  paljon ja pidin torstain ja perjantain sairaspäivinä. Öisin heräsin yskimään jopa kymmeneksi minuutiksi kerrallaan ennen kuin pystyi jatkamaan unia. Viikonloppuna piti peruuttaa kauan odotettu telttailutapahtuma ystävän kanssa, mikä kovin harmitti, mutta lauantain vastaisena yönä heräsin kolme kertaa köhäämään limaa kurkusta, niin en olisi ollut kovin mairittelevaa retkeilyseuraa, enkä kovin tervettäkään sen puoleen. Onneksi tämän viikon maanantaina pääsin töihin. Oli kyllä pitkä viikko, mutta arkiviikko päättyi ihanasti perjantaina ja viikonloppu hujahti todella nopeasti. Niistä kuitenkin lisää kahdessa seuraavassa postauksessa.

Pitihän toki kaupassa kipeänäkin käydä, että sai ruokaa, joten todella nopeasti yritin kaupasta selviytyä, ihailin hetken kukkia ja kävin pari minuuttia ihailemassa Eläintarhanlahtea Hakaniemessä, missä tulee käytyä kyllä ihan liian vähäsen. Ennen kuin muutin Munkkivuoreen välissä ja asuin Kalliossa, niin tuli pohdittua, että vaikkei olekaan metsää ihan vieressä, niin onneksi on vesi lähellä. Kaupassa tuli sellainen yskänpuuska kyllä, että alkoi tehdä mieli maitoa - ja hyvä että tekikin, koska huomasin maidon olevan oiva irrottamaan limaa kurkusta. Ja siitä asti olen nyt juonut ainakin yhden lasin maitoa päivässä. Maito ei olekaan enää sillä listalla, mitä ei voi kurkustaan alas kaataa, vaan juon sitä todella mielelläni sen hyvän maun ja terveysominaisuuksien vuoksi.

Tulipa muuten flunssahuuruissa keksittyä toinenkin runo elokuun viimeisenä päivänä.

Syksy on tullut

Eilen ilta hämärtyi nopeammin kuin ennen

Haistan ikkunan läpi sateen

Pisaroita ikkunalla

Lehdet vaihtavat väriään eri sävyihin

Lämpimämpiä vaatteita päälle

Hämärässä sytytetään kynttilöitä

Teemuki lämmittää käsiä 

 

Iltaisin voi käpertyä sohvan nurkkaan

tai päättää lähteä ulos

Syksyllä voi valita

Mutta talven tullen kylmyyden saapuessa

tuntuu, että on vangittuna sisälle

Heti ensipakkasen puraistessa

toivoo, että olisi jo kevät

 

Kun maahan pudonneet lehdet häviävät

ja uudet lehdet tekevät puihin silmuja

Niin, rakastan syksyä, mutta talvea en toivo

 

Syksyssä on paljon kaikkea, mitä ei kesässä ole 

- syksy tuo lohtua kehoon ja mieleen

 

Syksyn väriloisto muistuttaa kevään alkua

Talvi on liian pitkä täällä

Kunpa aina vain näkyisi lehtiä

Ja olisi tarpeeksi lämmin villapaita päällä

Olin ihan onnessani syyskuun saapuessa! Syyskuu on luultavasti lempikuukauteni koko vuodesta. Hämärä saapuu aiemmin, ilta tuntuu illalta, on pienesti koleaa, mutta silti lämmintä ja kaikki niin kuin tuossa runossa heijastaa tunnettani syksyyn. Vielä paljon enemmänkin. 

Pimeän saapuessa on tärkeää ja hauskaa näkyä pimeässä. Ole sinä se valo. 

Kerronpa suhteestani syksyyn. Eräässä runossa kerron, että syksy on valoa sisältäpäin. Syksyllä pitää olla näkyvä, valo pimeydessä. On jännittävää, kun voi pitää heijastimia, sytyttää kynttilöitä kotona tuomaan tunnelmaa ja kulkea taskulampun kanssa. Syksy on jännittävä, kun tarvitseekin tuoda oman valon mukanaan nähdäkseen. Ja se valo luo turvaa. 

Aurinko on kesällä liian kirkas, se häikäisee. Syksyllä auringon valo ikään kuin kimaltelee ja loistaa, luo lehtiin varjoja sekä valoa, kun paistaa vähän matalammalla (kai) ja tuo kaikki värit esille. Silloin kun ei enää häikäise liikaa, niin voi nähdä paljon sellaista, mitä ei kesällä nähnyt. 

Syksyllä on ihanaa kerrospukeutua, pukeutua lämpimästi ja värikkäästi sekä lähteä ulos. Kesällä tuntuu, että on todella kuuma lähteä ulos ja ihmettelee iltaisinkin, kun pitää mennä nukkumaan, vaikka aurinko valaisee vielä taivaalla. 

Syksyllä ei myöskään ole minkäänlaisia tunnontuskia siitä, että jääkin iltaisin sisälle, eikä mene katsomaan katujen meininkiä. Syksyllä tekee mieli tehdä kaikenlaista todella mielellään kotosalla - tai niin minusta ainakin tuntuu: harrastukset, kuten kutominen, leipominen, ruoan teko, lämpimämpien ruokien syöminen, pitkään hauduttaminen, teekupposet, lukeminen, värittäminen jne. tuntuvat niin paljon mieleisemmiltä kuin kesällä, jolloin aurinko koko ajan kutsui ulos, että "tule tule tule nyt, täällä on kivaa!". 

Syksyllä myös, kuten ystäväisenikin tokaisi, runosuoneni alkaa laulamaan: olen eniten keksinyt syksyisin runoja sekä syksystä runoja. Keväällä herää ja virkistyy, kun valoisuus lisääntyy, mutta syksyllä luovuus herää ja se on minusta aivan mahtavaa.

Tämä runo on tältä päivältä vuosi sitten eli 8.9.2023

Suutele minuakin kaunis mies

Suutele sopusoinnuiksi suukopu

jota olen joskus

ajattelemattomuuksissani kylvänyt

 

Taivuta minulta jalat alta

ja nosta minut ilmaan

Pidä kiinni niin kauan

että alkaa huimata

 

Et haluaisi erota

mutta täytyy

 

Sanoitamme huulillamme hein

Ja laitat minut lupaamaan

että pian taas näemme

 

Et kestä edes yöhön asti

vaan saavut ovelleni illansuussa

Ja haluat pitää kädestäni kiinni

kunnes yö syleilee meitä -

kietoo johonkin unenkaltaiseen,

sinun sormesi sormieni lomassa

Olen yrittänyt tätä kovasti lukea, mutta kirjojen kuunteleminen tuntuu olevan mieluisampaa, helpompaa ja luontevampaa puuhaa. Olen kuunnellut todella hyvän kirjan, Beth Morreyn Lucky day, jota luki todella hyvä ja ilmeikäs lukija Kristin Atherton. Tykkäsin niin kovasti lukijasta, että kuuntelin myös Howl's moving castle - kirjan, jonka on kirjoittanut Diana Wynne Jones (ensimmäinen julkaisu 1986) ja josta Studio Ghibli on vuosia sitten tehnyt elokuvan. Olen nähnyt tämän todella hyvän elokuvan ja oli todella hauskaa seurata kirjan avulla elokuvaa uudelleen, niin että ihanan lukijan avulla myös pystyin näkemään kirjan kuin elokuvana. Lisäksi kirja syvensi kertomusta ja oli mielenkiintoista kuulla, mitä elokuvassa jätettiin kertomatta ja näyttämättä. Pitää kyllä katsoa se elokuva taas joskus uudelleen. 

Kristin Atherton on lukijana myös toiselle Diana Wynne Jonesin kirjalle, jota tällä hetkellä kuuntelen: House of many ways. Aion tämän jälkeen kuunnella samalla lukijalla kirjan nimeltä Castle in the air, jonka nimisen elokuvan Studio Ghibli on myös tehnyt, mutta en ole vielä täysin varma, onko tämä tarina sama kuin elokuvassa. Se jää kuultavaksi!

Tein eräs päivä makaronilaatikkoa kruunuvihanneksilla ja ilman kananmunaa ja se oli oikein maistuvaa. Reseptiin olisi kuulunut juustoraastetta, mutta korvasin sen kruunuvihanneksilla ja jätin sipulin pois.

Taivas, aurinko ja pilvet on <3

Nyt on aika mennä nukkumaan ja kohdata uusi päivä hymyillen. 

Hyvää yötä ja upeaa alkavaa viikkoa!

Hyvinvointia, ihonhoitoa ja syöminkejä

Kerroinko jo, miten Vinski nykyään viihtyy paremmin kiipeilypuussaan, kun sieltä on niin lyhyt matka nukkuvan viereen. Toinen  kuva on eiliseltä, kun sain postipaketista näitä toivottavasti hiuksia tuuheuttavan hoitosarjan ja yllätyslahjana ruusuveteen tehdyn kasvopuhdistusvaahdon. Anyway kissallani on pitää purra korkkeja - fetissi, niin nauroin sille illalla, kun se näki edessään neljä kivan näköistä korkkia ja sillä kesti hetken valita, mitä niistä vähän jäystää. Oli huvittavaa katsoa.

Aamuisin bussia odotellessa töihin on kiva katsella taivasta ja pilviä. Ja on ihana jakaa pilvikuvia myös muille, joiden tietää myös rakastavan pilviä sekä aurinkoa.

Kovaa vauhtia yritän saavuttaa takaisin juoksukunnon, mikä oli huipussaan vuonna 2021, jolloin juoksin kympin vähän yli tuntiin, mikä oli ihan mahtavaa ja palauduin aina tosi nopeasti. Nyt olen juossut viittä kilometriä paitsi viime lauantaina päätin, että juoksen seitsemän kilometriä välillä kävellen (niin kuin tällä hetkellä vielä aina) ja oli huippua. Tosin silloin piti vähän väliä pysähtyä kävelemään vain sen takia, että keuhkojen tilavuus tuntui loppuvan juostessa, joten piti pysähtyä hengittelemään ja haukottelemaan juoksumatossa olevaa tuuletinta apuna käyttäen. 

Kävin apteekista tällä viikolla hakemassa avaavan astmalääkkeen, buventolin, (minulla on rasitusastma, joka selvisi joskus 2021 olisiko ollut) ja käytin sitä ennen viime juoksua ja tuntui, että hengittäminen oli erilaista. Toki piti välillä kävellä, koska oli ollut aika rankka viikko töissä ja univelkaa sekä liian vähän nesteitä päivittäin, eikä juoksu tuntunut kulkevan, mutta sain juostua/käveltyä viisi kilometriä ja joka välissä, kun pysähdyin hengittelemään, niin keuhkoissa toki tuntui, mutta ei haukotuttanut kertaakaan.

Eräs päivä ystävä tuli korjaamaan pyörääni, josta taas oli vaihteet tippuneet jonkin aikaa ja selvisi, että takarengaskin oli jälleen vinossa. Tosin ei saatu vaihdelaatikkoa enää pysymään paikoillaan, jolloin pyörällä ei voi ajaa. Joko vien sen pyöräliikkeeseen kysymään, josko vaihdelaatikon voisi vaihtaa tai hankkia kokonaan uusi pyörä ensi vuonna. (huomasin kyllä virheen, mut have a laugh)

Kaunis aurinko aamuisin <3

Aamupala ja Zoegas - merkkisen kahvin maistelemista, tällä kertaa Kahawa - niminen. Näitä Zoegasin kahveja on kahdeksan plus eka summer edition, jota maistoin. Aion maistaa niistä jokaista. Tykkään kokeilla uusia makuja.

Hain eräs päivä postipaketin Âme purelta, joka oli lähetetty lähipostiautomaatin sijaan Pasilan K-Kauppaan, paikkaan, jossa en ole pahemmin käynyt. Näin siellä matkan varrella näitä Pasilan seinätaiteita ja mietin, että pitäisi varmaan joku päivä tulla ajan kanssa tutkimaan ja kuvailemaan.

Olen kovin ollut tykästynyt Âme puren tuotteisiin. 

Exotic coco colada body butter oli aivan mielettömän ihanan tuoksuinen ja tuntuinen, tosi raikas ja varsinkin ihana kookoksen ystävälle. Harmitti kovin, että se loppui. 

Toisena minulla oli Sweet pomegranade body butter, jossa oli myös oikein miellyttävä tuoksu ja teki ihon silkkisen sileäksi ja kosteutetuksi. 

Kolmantena minulla oli peels so good, minkä kautta luultavasti löysinkin sivulle, kun näin sen mainoksen sattumalta jossain ja klikkasin. Se on oikeasti todellinen tehotuote ja eroaa muista kuorinta-aineista todella paljon sillä, että irrottaa silminnähden kaiken harmaan kuolleen ihosolukon, minkä seurauksena ihosta tulee sileä kuin vauvan peppu. Käytän sitä viikoittain kasvoihin, dekolteelle ja yläselkään. 

Tällä kertaa hankin kuvassakin näkyvän choco glow skin dessert body yoghurtin, joka tekee ihosta hieman hehkuvan ja todella pehmeän näköisen sekä tuntuisen. Tuntuu, että kun aloitin tämän käytön ja olen muutenkin vähentänyt sokerin syöntiä ja yritän kuntoilla sekä juoda vettä (not so good), niin iho on alkanut tosi nopeasti paranemaan. Saattaa toki olla Lumenen Valo - seerumillakin osansa asiaan.

Hankin myös Sweet like honey body butterin, jonka ajattelin oikeasti tuoksuvan ihanalta hunajalta ja hoitavan ihoa niin kuin kaksi muutakin kokeilemaani Âme puren body butteria. Harmikseni olen sitä vain pari kertaa testannut ja huomannut, että en siedä sen hajua, kun omaan nenääni haisee ihan kaljalta. Pitää varmaan myydä eteenpäin.

Olen muutenkin huomannut, että olen jokseenkin tuoksuyliherkkä. Inhosin pienenä vaatekauppoja, joissa oli kuumaa ja tunkkaista, enkä vieläkään voi sietää jasmiiniriisin hajua, curry-mausteen hajua tai tupakan löyhkää, tai mitään kukkaistuoksuja (paitsi olen jasmiini-tuoksuun totuttelemassa, kun se on esim osa deodoranttia), mitkä harmikseni ovat äitini lempituoksuja. Kaduilla ja töissäkin minua inhottaa ja etoo, kun ihmiset käyttävät mitä tahansa hajuvettä tai edes suihkutettavaa deodoranttia, joka "döfää" kauas. On jo paha, kun sitä käytetään vähän, mutta useat käyttävät  hajusteita ihan liikaa ja tuntuu, etteivät he välitä tai mieti muita ihmisiä. 

Olen yrittänyt löytää tietoa hajusteiden ja hajuvesien haittavaikutuksista sekä hajusteyliherkkyydestä hengitysliiton sivustolta, josta kävi ilmi, että hajusteyliherkkiä on jopa mutta netissä siitä on tietoa ihan liian vähän, pikkuisen tietoa löysin myös Ohio state health & discovery- sivustolta. Pahinta se on kuitenkin niille, joilla on tuoksuyliherkkyys tai astma, tai jos sattuu olemaan pieni lapsi, koska ilmeisesti liiallinen hajusteille altistuminen voi myös sekoittaa hormonitoimintaa. Tuoksut voivat aiheuttaa sekavuutta, silmien ja nenän vuotamista, pahaa oloa, päänsärkyä, hengitysvaikeuksia, stressitason nousua ja ihan yleistä ärtymystä jne. Olisi mukavampaa olla maailmassa, jossa olisi vähemmän keinotekoisia hajusteita ja haistaisimme enemmän oikeita puhtaita hajuja.

Eräs päivä kävin syömässä Green Hippo Cafessa avokadopastaa.

Viime viikonloppuna kävin Oma maa - kahvilassa syömässä brunssin: kahvia, tuoremehua, tattarilettuja jäätelön ja hedelmien kera sekä alkupuuron. Sain vihdoin ja viimein luettua loppuun Debbie Johnsonin Falling for you - kirjan ja palautettua sen kirjastoon. Olihan se ehtinyt jo olla lainassa.

Kävimme kavrun kanssa Korkeasaaren eläintarhassa kääntymässä, jossa en ollut käynyt yhdeksään vuoteen vaiko kymmeneen. En ollenkaan pidä ajatuksesta, että eläinten pitää olla häkissä, vaan että heillä olisi iso luonnollinen elintila sen sijaan. Kerroin kaverilleni, että mieluiten sellaiset eläimet olisivat eläintarhassa, jotka eivät paljolti oikeastikaan liiku ja ne olisivat päätyneet eläintarhaan alunperin vaikka erinäisten syiden takia, jonka takia ne eivät selviäisi enää luonnossa. 

Lisäksi minua ihmetytti eläinaitauksissa olleiden altaiden vesien likaisuus, ikkunoiden likaisuus ja se, että miksei kaikilla eläimillä ollut kaveria aitauksessa, toista pitämässä seuraa. 

Taivasrakastajan päiväkirjasta.

Keskiviikkona kävin väliaterialla töiden jälkeen Roundissa. Otin avokadobagelin, summer matcha - donitsin ja mansikka matcha latten. Syöpöttelin siinä mukavasti ja katselin kännykästä sarjaa, olin pari kertaa siemaissut ihanaa viikkoja odotettua juomaani, kunnes se suruksi ja harmiksi kaatui päälleni. Kastuin ja niin kastui myös pöytä sekä lattia. Joku ystävällinen toi minulle käsipapereita ja surkeana pyyhin sotkua pois ja mietin, olisinko saanut toisen juoman kivalta työntekijältä ilmaiseksi, mutta siellä oli kolme asiakasta jonossa, niin en kehdannut mennä pyytämään. Onneksi en ollut kaukana kotoa ja oli vielä aikaa seuraavaan tapaamiseen, niin kävin vaihtamassa vaatteet kotona. Onneksi ihminen, jonka sinä päivänä näin sai minut piristymään niin kuin aina. 

Maistoin tänä aamuna Zoegasin Blue Java - kahvia. 

Minä niin aina toivoisin, että osaisin teleportata, niin ei tarvitsisi kärsiä välimatkoista, pääsisi nopeasti paikasta toiseen, voisi matkustaa vaikka minne ja nähdä vaikka ketä monia kertoja sekä saisi lisäaikaa päiviin. 

Tänään matkasin ystäväni luokse Klaukkalaan. Ensin odotin ratikkaa, joka veisi minut Kamppiin, mutta sitten huomasin, että tämä ratikka oli joko jättänyt vuoron ajamatta tai myöhästyi jonkun Helsinki City Marathonin takia. Seuraava vastaava ratikka olisi Kampissa liian myöhään ja myöhästyisin bussista, joten valitsin toisen ratikan viemään minut Töölöntullille, josta bussi meni myöhemmin ohi, mutta ärsyttää sellainen kuikuilu, ettei varmastikaan katso muualle, kun oikea bussi menee ohi. Eipä onneksi mennyt, mutta oli siinä bussissa 455A hämäävästi kirjain U edessä. Pääsin kuitenkin perille, nälkäisenä tottakai. Kävimme tervehtimässä kissaa sekä vessassa kaverin luona ja päädyimme syömään Klaukkalan omaan nepalilaiseen ravintolaan Resungaan.

Siinä kaikki tällä kertaa.