Museokiertelyä: HAM, Taidehalli ja Amos rex

Sosiaalisen ja toiminnantäyteisen työpäivän, tavallista kovemman treenin ja saunan jälkeinen olotila. Kiireettömyys ja raukeus. Tätä ajattelin tällä viikolla yhtenä iltana salin jälkeen. Aivan ihanaa, että pääsee taas treenaamaan, vaikka onkin jälleen aloitellut aika rauhaksiin. Viime postauksen jälkeen on vain parannellut jälkiräkää eli ei oikeastaan ole enää yskää tai nuhaa, mutta aina kun viimeiset limat ja räät meinaavat tulla ulos, niin ei voi sylkäistä mihinkään. Joten jälkiräkä. Tosi mielenkiintoista.

Eipä tässä ole paljon tapahtunut. Töissä ja salilla käynyt. Tänään oli mukava päivä töiden jälkeen töissä ja töiden jälkeenkin, kun tapasin ystävää ja kävimme kahdessa museossa ja teellä.

Starbucksin kahvilassa ja kirjakaupassa yhtenä sateisena päivänä töiden jälkeen viime viikolla. Aurinkoista sateen jälkeen.

Kaupungilla voi löytää taidetta mistä tahansa.

Viime viikolla kävin pikaisesti HAMissa katselemassa, olisiko siellä mitään jännää.

Museokaupasta löytyy kaikkea kivaa. Tuollaisia hauskoja suklaita teksteillä löytynee joistain K-kaupoista. Ainakin Kampin K-kaupasta vai onkohan se supermarket.

Aurinko on ihanasti pilkistellyt vähän väliä pilvien välistä. Sitä kaipaa kyllä koko ajan, mutta onneksi valoisa aika päivissä pitenee jatkuvasti, kun mennään kevättä ja kesää kohti.

 Huvituin itsekseni, kun yritin kuvata kaunista aurinkoa tornirakennuksen takana Sörnäisten kohdalla. Oli aiemman päivän asetukset jäänyt päälle vähän eri valaistuksessa, niin tuli tällainen jännän sävyinen kuva.

Samaan aikaan vuosi tai pari sitten.

Pitkästä aikaa työmatkalla auringonnousuakin näkee ihastuttavan Vallilan kohdalla.

Vuosi tai pari sitten sama paikka samana vuodenaikana.

Menimme tänään ystävän kanssa parissa museossa käymään. Ensin menimme Taidehalliin, joka sijaitsee Eduskuntatalon takana, eikä kumpikaan meistä ollut käynyt siellä. Siellä on tällä hetkellä Paul Osipowin näyttely. Mietin kovasti, mitä tyylilajia hänen maalauksensa edustavat.

Paul Osipow (s. 1939) on 60-vuotisella taiteilijanurallaan tarkastellut järjestelmällisesti ilmaisutapansa mahdollisuuksia maalauksen keinoin. Suomen Taideyhdistyksen tuottamassa retrospektiivisessä näyttelyssä nähdään Osipowin geometrisiä ja vapaamuotoisia abstraktioita, figuratiivisia klassisia aiheita, kuten ruoka-asetelmia ja raunioita sekä ennennäkemättömiä ei-esittäviä maalauksia, 1960-luvulta tähän päivään.

Moninaisen ilmaisun keskiössä on aina ollut maalaaminen sekä siihen liittyvä prosessi. Osipowin teoksissa voi nähdä viitteitä eri taiteilijoihin ja taidesuuntauksiin. Taiteilija ei noudata yhtä tiettyä tyylisuuntaa tai ideologiaa, vaan on kautta uransa ammentanut omaehtoisesti taiteen historiasta keskittyen maalaamiseen orgaanisena tapahtumana, jossa värit ja muoto hakevat paikkaansa kankaalla.

Taidehallin jälkeen menimme Amos Rexiin, jossa ei olekaan enää jännittävää valonäyttelyä, vaan Magritten outoa, jännää, hienoa, surrealistista taidetta. Kannattaa itse käydä katsomassa.

Keväällä 2019 Amos Rex esittelee belgialaisen taidemaalari René Magritten (1898-1967) ensimmäistä kertaa Suomessa. Surrealismin johtohahmona pidetty taiteilija on erityisesti tunnettu teoksistaan, joissa arkinen todellisuus käännetään päälaelleen; omena valtaa kokonaisen huoneen, ja nenä kääntyy piipuksi. Tuttu onkin yhtäkkiä hämmentävän vierasta.

Taiteilijan surrealististen vaiheiden päämääränä oli päästä selvyyteen ihmiseen liittyvästä arvoituksesta – vastausta ihmisyyden universaalisti pohdittuun kysymykseen Magritte haki taiteensa kautta. Luotaamalla arkitodellisuutta hän koetti päästä käsiksi siinä piilevään mysteeriin.

Näyttelyssä annetaan puheenvuoro taiteilijalle itselleen: se on rakennettu Magritten luennon Elämänviiva pohjalta, jonka hän piti Antwerpenissa vuonna 1938. Tilaisuus oli yksi niistä harvoista kerroista, kun arvoituksellinen taiteilija avasi työskentelytapojaan ja taiteellisia vaikuttimiaan. Magritte oli muutoin aina kieltäytynyt selittämästä teoksiaan, jotka tarjosivat väläyksiä siitä, miltä ”maailman mysteeri” voisi kuvallisessa muodossa näyttää.

Esillä olevat teokset avaavat monipuolisesti Magritten työskentelyn kehitystä eri aikakausilla. Magritten elämänvaiheet ja ajatukset siivittävät matkaa taiteilijan vaiherikkaan uran läpi aina surrealismin esiasteista ”sikailukauteen”. Kuvataiteiden lisäksi elokuvasta kiinnostuneen taiteilijan näyttelyn oheisohjelma laajenee myös Bio Rexin valkokankaan puolelle Fantômas-mykkäelokuvasarjan muodossa.

Museoiden jälkeen menimme ystävän kanssa vielä kahvilaan Cafe Javaan höpöttelemään, juomaan teetä ja syömään herkullista keksiä.

Ihania maisemia vuosi tai pari sitten.

Aurinko näkyy päivän molemmissa päissä.
Eilen pilviverhon alta illalla
tänä aamuna se laskeutui talon seinää pitkin maahan.
Eikä aina haittaa, vaikkei paista aurinko,
koska päivä voi sisältää muutenkin auringonpilkahduksia
niin kuin eilen, pilvisenä päivänä.

- 11.3.2014

Löysin tämänkin helmen tänä päivänä - historiarkistoista:

Kevät versoisi

Heikko varsi

kukantaimi

nousee ikivalkoisesta maasta

roudanpeitteisestä

Kasvaa sillä voimalla

josta auringonsäteet saavat alkunsa

Aurinko suutelee maata

sulattaakseen roudan

sulattaakseen jäisen talven sydämen

Rakastuessa sitä ihan läkähtyy

hengästyy ilman juoksemista

Valonsäteet lämmittävät 

Kutittavat talven jalkapohjia

niin että sen viimein tarvitsee

rentouttaa käsivartensa

jotka suojelevat jäistä sydäntä

ja pudottaa sydämen sulamaan

kevään avoimelle kämmenelle

- 8.3.2013

Kohta kevät saapuu. Ihan varmasti.

Flunssapotilas

Kello on kolme, enkä ole käynyt vielä ulkona. Heräsin puoli yhdeltä kumma kyllä. Nukuttuani 13 tuntia parilla heräämisellä välissä. En ole koskaan herännyt niin myöhään paitsi silloin, kun tein yötöitä, enkä saanut kunnolla päivällä nukuttua eli olin mennyt vasta seitsemältä nukkumaan. No onneksi en ollut siinä kolmivuorotyössä kovin kauan. Minulle sopii vain yksivuorotyö, päivätyö.

Olisin niin iloinen, jos tämä flunssa olisi mennyt ohi nukkumisella, sillä silloin, kun tämä iski keskiviikkona ja jouduin poistumaan töistä kesken päivän kuumeen takia 37.8, niin kotiin tullessa nukuin ensin kolme tuntia, hetken yritin katsella leffaa ja nukuin 12 tuntia seuraavaan aamuun asti. Söin niiden viidentoista tunnin aikana puolikkaan banaanin. Ja torstaina kuume olikin huitelemassa 38.9 kohdilla. Ihmeellistä. Tämä kuume on sahannut nyt neljä päivää 37.6-38.9 välillä.

Perjantaina se oli pudonnut 35.8:aan aamulla ja ajattelin, että jee, olen terve (paitsi tähän liittyy myös yskää, joka johtuu limasta keuhkoissa, jonka olen saanut suurimmalti osin pois, kun en ole tänään juuri yskinyt). Harmi kyllä, ettei ollut mitään pelastavaa enkeliä auttamassa, mutta oli nälkä ja käväistessäni nopeasti kaupassa kuume nousi jälleen. Eli aika lyhyt ilo oli. Koko flunssa alkoi siitä, kun tuntui, että kurkku oli tosi karhea ja kipeä.

Olen syönyt jo kokonaisen rasiallisen särkylääkkeitäkin, mutta kuume ei tunnu talttuvan niillä. Ainoastaan sillä, että viilentää kehoa välillä esimerkiksi viileällä pyyhkeellä otsan päällä, jota kutsun muumi-menetelmäksi, koska idean sain siitä. Hyvä menetelmä! Konkreettisesti viilentää kehoa. Olen kuullut tai nähnyt sitäkin, että todella kovassa kuumeessa sairaalassa voi laittaa kylmäpeiton päälle, jotta saisi kehon lämmön laskemaan. Hätä keinot keksii.

Pitää uskaltaa kohta kauppaan, jos tulisi vaikka nälkä, hakea appelsiinimehua ja sinkkisuihketta apteekista. Ei ole kiva homehtua sisällä, kun tekee niin kovasti mieli ulos. Kaikkoa flunssa!

Vastasin torstaina jopa vanhan puhelinoperaattoritarjoajani soittoon ja kuuntelin vastaillen yksitavuisilla ynähdyksillä, jotka toivon mukaan kuulostivat sanoilta (korkea kuume, halu nukkua) vain sen takia, että sain jonkin kosketuksen ihmisääneen. Olihan se pelkkä ääni, mutta silti lähempänä kuin pelkät tekstiviestit. Niin ikävä ihmisten läsnäoloa, että nautin puhelinmyyjän äänestä, haha. En varmaan ole ainoa, jolla kasvaa hellyydenkipeys ja läheisyydenkaipuu tullessaan kipeäksi. 

Tästä lähin täytyykin alkaa pitää parempaa huolta terveydestä, vaikka en ole sitä tahallaan laiminlyönytkään. Kaveri ajatteli, josko tämä olisi influenssa. Ei tunnu kyllä jyrän alle jääneeltä, mutta ihoa kihelmöi ja pää tuntuu pehmoiselta. En yllättyisi, vaikka olisikin. Pitää kai sekin kerran elämässään sairastaa. Toivottavasti jäisi vain kertaan ja loput flunssat olisivat niitä parin päivän mittaisia. Olen kehuskellut hyvällä immuniteetillani, kunnes tuli viime kertainen kuume ensimmäisen kerran moneen vuoteen. Ja vatsatauti, mutta se oli kyllä kovin katala. 

Vaikka on hyvä immuniteetti ja oikeasti voi sanoa ohittaneensa monen monta tautia, kun työskentelee sellaisessa paikassa, missä niiskutetaan pitkin vuotta, niin silti ihan kaikelta ei voi suojautua. Käytän tällä hetkellä teen, särkylääkkeiden ja veden lisäksi komediaa parantumisen edistämiseen, josko hymyily ja nauraminen auttaisi leukosyyttejä puskemaan taudin pois kehosta. 

On kyllä ihanaa olla terve. Aina terveyttään arvostaa ja vaalii enemmän, kun on ollut kipeänä. 

Pysykää terveinä!

Valoisia päiviä ja uusia ihanuuksia

Hyvinvoinnin pakettini saapui maanantaina (tai sumnnuntaina) noudettavaksi pakettiautomaatista. Kauan odottamani Puhdas + - ultra sonic aroma diffuuseri tuli viimein. Olin toki odottanut myös uutta Madaran pihlaja drops - putelia, kun vanhasta oli päässyt neste loppumaan. Hyvinvoinnin tavaratalosta löytyy kyllä vaikka mitä kiinnostavaa ja inspiroivaa sekä sinne tulee ajoittain uusia tuotteita.

En ole ihan varma, toimiiko tämä diffuuseri ja sen öljyt väittämällään tavalla, mutta ennen kaikkea se on todella rauhoittava pienine sihinineen ja käytän sitä vähintään kerran päivässä.

Huoneessa piti tehdä pieni muutos, että johto ylettyy diffuuseriin "kirjahyllyn" päälle, joten siirsin kirjahyllyä sekä yöpöytää ja työnsin sängyn seinää vasten. Vaihdoin jopa johtojen paikkoja ja jatkojohtopötkylä löytyy nykyään sängyn alta. Voi kätevästi laittaa kännykänkin latinkiin yöksi.

Tällä viikolla on riittänyt aurinkoa, vaikka tänään onkin pilvistä. On saanut laittaa aurinkolasit nenälle ja haistella kevätauringon tuoksua.

Ei välttämättä tarvitsisi uusia lenkkareita, mutta jotkin uudet kevätkengät olisivat ihan kivat kevätlaukun lisäksi. Luultavasti kenkiä lähden etsimään Citymarketista. Nämä olivat Stadiumin näyteikkunassa. Ainakin Nikella jollei Adidaksellakin ole tullut uudet kengät markkinoille.

Ihanan ihana aurinko. Kävin torstaina nopeasti Redissä odotellessani kaverin tapaamista ja tämä näkymä löytyi rakennuksen välipihalta.

Söin siellä ollessani Arnold'silla combon, johon kuului bagel, juoma ja donitsi. Otin virvoitusjuoman kahvin sijaan, kun halusin ystävän kanssa käydä kahvilla. Keho ei siedä kovin montaa kahvia peräjälkeen.

Kävimme pikaisesti Fredrikinkadun UFF:ssa, joka oli tupaten täynnä ihmisiä ja paljon suurempi sisältä kuin kadulta luulisi. Siellä on alakerta, joka on suunnilleen neljä kertaa suurempi kuin yläkerta. Siellä ei ollut ollenkaan vaatteita minua varten, sillä se oli vintagetyyppisten vaatteiden myymälä. Kaveria sen sijaan kiehtoi kovinkin moni vaate.

Olin ystävän kanssa kahvilla cafe Picnicissä turisemassa. Kun poistuttiin, niin halattiin heipat ja kävin hetken Ruohonjuurta kuikuamassa.  Olin matkalla salille, kun huomasin, että kuulokkeet olivat unohtuneet kahvilaan. Täyskäännös ja kuulokkeita hakemaan. Kahvila oli mennyt kiinni 10 min sitten, mutta onneksi kahvilatyttö oli juuri putsaamassa pöytiä, huomasi minut yrittämässä ovea auki, avasi oven ja kysyi heti, olinko unohtanut kuulokkeet sinne ja ojensi ne minulle. Kiitin helpottuneena.

Thank goodness there are blessed people in this world ♡

Perjantaina töiden jälkeen ehdin viideltä Kiasman edestä lähtevään Espoon Ikean bussiin. Kiersimme yläkerran, kävimme IKEA-ravintolassa syömässä ja kiersimme vielä alakerran. Ystävä etsi muutamaa asiaa uuteen asuntoonsa, kun hän oli juuri muuttanut.

Espoon sisäisellä bussilla kesti viisi minuuttia Espoon niin sanottuun keskustaan, josta oli kävelymatka hänen asuntoonsa. Luulin, etten ollut käynyt koskaan Espoon keskustassa, mutta olin väärässä ja muistin heti ympäristön nähtyäni reitin läheiseen kirkkoon, johon sieltä olin kävellyt kerran kuuntelemaan aariaa. Kaverin asunto oli kyllä hieno, vaikkei siellä ollut vielä kovasti sisustettu. Asuisin mielelläni itse sellaisessa. Harmi ettei se ole Helsingin puolella. Työmatka kestäisi yli tunnin.

Eilen suunnistin metrolla pikasalin jälkeen Tapiolaan Isoon Omenaan. Ilma oli kirkas ja aurinkoinen, mutta pirun kylmä niin kuin muutamana päivänä tällä viikolla.

Menin sinne hankkimaan pitkään mielessä pyörineen tabletin ja katsoin, missä se olisi saatavilla. Olin muutenkin miettinyt viime aikoina Iso Omppuun menemistä. En käytä pöytäkonettani eli läppäriäni lähes ollenkaan kuin kerran viikossa blogin kirjoittamiseen, mutta olisi hienoa saada kannettava tietokone mukaan ilman johtoa ja pienempänä, niin siksi tabletti, jossa on huomattavasti isompi näyttö kuin kännykässä. Oma läppärini on jo yli kolme vuotta vanha, eikä siinä ole muuta vikaa kuin akku eli toimii vain kotona pöytäkoneena sillä ei suostu käynnistymään ilman johtoa.

Ilokseni huomasin vihdoin myös sen, että digilehtitilaus on ollut minulla jo sen verran, että sain kaikki Sanoma median lehdet digitaalisesti ulottuvilleni. Isolta näytöltä on paljon helpompi katsella lehtiäkin ja kaiken maailman kuvia. Tässä Samsung Tab A6:ssa on myös ihanteellisen tarkka näyttö. Tällä on ihana katsella kuvia. Oikea unelma tälläiselle kuvahifistelijälle. Ajattelin josko alkaisin katsella myös enemmän uutisia, joita myönnän, etten ole seurannut lainkaan. Alan sivistää itseäni enemmän. Uuden mielenkiintoisen tiedon oppimisesta saa myös ns. kiksejä, joka vapaasti käännettynä meinaa mielihyväpurkauksia kehoon.

Katsellessani tänään jälleen tätä kuvaa mieleeni tulvahti muistoja isoäidistäni äidin puolelta eli mammasta. Eilen mietin, milloin mamman kanssa tuli tavaksi halata aina kun lähdetään toisen luota. Ja hän tiesi sen, toisteli, että näin me aina tehdään. Muistan hämmennyksen sairaalassa, kun näimme toisiksi viimeistä kertaa, eikä hän muistanut halata, enkä mennyt tyrkyllekään. Ja aina hänen silmänsä kostuivat, kun piti erota. En voi enää häntä halata, mutta onneksi muistot jäivät ja joskus hän vierailee unissakin. Säilytän hänen ja Charlie Chaplinin kuvaa liesituulettimen yllä, niin näen hänet joka päivä ♡

Tekisipä mieli lähteä pyöräilemään ja tutkimaan kevättä. Missäköhän kadunlakaisukone viipyy?

- 23.2.2014

Tekee mieli pukeutua moniin väreihin ja haaveilla suklaamunista. Selvästi kevät mielessä.

- 23.2.2013

Kuuntelen tällä hetkellä Harry Potterin neljättä kirjaa eli Liekehtivää pikaria. Muutenkin on mukavaa kuunnella kuin vain Vesa Vierikon ääntä; se että muistaa leffat hyvin ja kuulee, miten kohtaukset on toteutettu ja mitä kohtauksia jätetty pois elokuvasta kuulee myös paljon sellaista, jota ei ollenkaan muistanut. Vaikka Harry Potterit lukikin teini-iässä, niin kuullessa kirjan jotenkin käsittelee ja kuulee jotkin asiat paljon selkeämmin ja helpommin kuin lukiessa. Lisäksi pystyn visualisoimaan kuulemani helpommin. Siksi luen hitaasti, koska pyrin visualisoimaan kirjan tekstin. Toinen syy siihen, miksi asiakirjat ovat niin vaikealukuisia, koska niitä ei voi visualisoida, ne pitää vain opetella mahdollisimman hyvin.

Pitää ottaa itseään niskasta kiinni treenaamisen ja syömisen suhteen.

Tuntuu, että on laiskistunut ja tehnyt mieluummin muuta kuin saleillut. Tosin pari iltapäivystystä ei ole innostanut salille ja perjantaina töiden jälkeen lähdinkin IKEAan. Pitäisi sellaisina päivinä herätä aiemmin ja tehdä vähän aamujumppaa kotona tai vastaavaa. Viikonloppuisin piyäisi raahata itsensä lenkille herättuä ja tulla sitten vasta syömään aamupalaa ja nauttimaan hitaasta aamusta. Se voisi toimia. Voi että jos olisi oma uima-allas, niin si3llä varmasti kävidi joka aamu nakkena polskuttelemassa. Nyt kevään tullessa voisi muutenkin toteuttaa sen, mitä ,ietti joskus syksyllä, eytä kävisi kerran viikossa uimassa. Ei se ole kuin alle jonkin kahvilakäynnin hinnan. Ja paljon terveellisempää kuin latte kermavaahdolla ja leivonnainen.

Ruoan suhteen tuntuu, että vyötärön ympärys vain kasvaa, kun syö herkkuja joka päivä ja enemmän normaalia ruokaa kuin tarvitsisi. Kuulemma, jos haluaa laihtua, niin pitäisi kuluttaa enemmän kuin ahtaa kitaansa. Suuren osan ruoasta saatavasta energiasta käytämme peruselintoimintoihin, mutta siihen jää vielä muutama sata kaloria kuljetettavaksi. Tottakai on hyvä pitää lepopäivä ja tankkaudpäiviäkin, jolloin voi seuraavana päivänä treenata kovempaa. Kannattaa aina kuitenkin pitää mielessä,  mitä varten treenaa ja syö sekä toimia sen mukaan. Jos elää mielihyvän tuntemusten mukaan, niin kyllä silloin saakin mässäillä oikein olan takaa, mutta pitkällä tähtäimellä keho ei siitä tykkäisi.

Ole itsellesi lempeä, mutta muista, että keho kyllä pitää huolen myös sinusta ja saattaa pystyä paljon suurempiin asioihin kuin uskotkaan.

Ihanaa sunnuntai-illan loppua ja tulevaa viikkoa!