Ajatuksia kesästä

Herään ja annan uudelleen nukahtaa. Yöllä pidin kännykkää kädessä yhden aikaan ja heräsin edelleen se kädessäni kahdelta. Pientä lihasjännittyneisyyttä ilmassa.

Pilvinen sää. Harmaa taivas. Unohdun vartiksi tuijottamaan seinää, kunnes huomaan mikron kilahtaneen ja puuron valmistuneen aikoja sitten. Otan kulhon pois mikrosta ja laitan teeveden tulille. Jumitun uudelleen. Hämmennän puuroa, lisään marjat ja jogurtin. Puuro ehtii jäähtyä ja mikro täyttyy vesihöyrystä. Pudotan veteen teepussin ja annan hautua.

Hitaat aamut, ne pilvien peittämät, ovat useimmiten pysähtyneitä. Lomalla ei ole kiire mihinkään, vaikka kaipaan kiirettä. En kiirettä, vaan verkkaista toimintaa. Että pitää lähteä johonkin. Vaikka aamukahville kaupungille. Brunssille näkemään ystävää ja sen jälkeen pyöräilyä puistoon. Lukemaan kirjaa, kuuntelemaan musiikkia. Pieni jumppa: muutaman kerran portaat ylös ja alas, kunnes kehon täyttää raukeus. Illalla menisi saunaan ja pyyhe päällä istuisi laiturin nokassa katsellen peilityyntä järveä kevyt huurteinen kädessä. Varpaat vedessä.

Joka päivä suunniteltu ohjelma, kun ei voisi vain jäädä katselemaan kattoa, vaan pitäisi mennä ja tehdä. Ei siinä auta muu kuin vetää itsensä niskasta liikkeelle, eikä jäisi koneelle jumittamaan. Ei jäisi päiväunia koisimaan, jollei niitä voisi koisia ruohikon päällä riippumatossa aurinkovarjon suojassa, kun lämpöä olisi ainakin 20 astetta ja joku toisi nukahtaneelle kevyen viltin päälle.

Tänään lämpöä oli 15 astetta ja auringosta ei tietoakaan, kun kävelin salille. Valo silti sattui silmiin ja treenin aikana ihmettelin, miksi jatkuvasti meinaa niskasta levitä päänsärky takaraivolle. On heinäkuun kolmas päivä ja lämpötiloja viisitoista. Eilen ihmettelin, milloin se kesä tulee: se kesä, jolloin voisi olla hellemekko päällä tai bikineissä ja shortseissa. Missä ovat helteet? Missä kesäaurinko? En ole kertaakaan käynyt tänä kesänä uimassa ja se surettaa.

En muista, kävinkö viime kesänäkään. Viime kesä oli surullinen, toivottavasti tämä ei ole surullisempi. Ajattelen toisinaan töitä, syyskautta ja harmittelen, miksen ottanut viimeistä viikkoa lomaa vaan suostuin kesätöihin viikoksi. No ei se ole pitkä aika, nopeastihan se menee ohi. Nyt on vielä kolme viikkoa lomaa, joten ei pitäisi vikistä. En kuvitellut lomalla pukeutuvani joka päivä takkiin, väisteleväni lätäköitä ja miettiväni sitä, mihin voisin käyttää pari euroa.

Viime viikolla oli kesä muutaman hetken, pari päivää. Onneksi senkin verran. Ja toisinaan herään miettimään, että miksi minä joidenkin muiden mukana suren tätä tapaa elää, kun monilla maailman ihmisillä on asiat toisin. Ei sen pitäisi tehdä murheelliseksi, ettei joka päivä tapaa jotakuta, eikä joka päivä saa mahaansa täyteen ruokaa. Ettei aina ole iloinen. Mitä silloin pitäisi tehdä? Pitää etsiä metsä. Ennen kun asuin Munkkivuoressa löysin metsän heti, koska se ei ollut sataa metriä kauempana.

Luonnossa oleilu poistaa stressiä ja vedessä oleilukin. Jos ei pääse luonnon veteen, niin pitää löytää jostain uimahalli, vaikka sen kloorivesi saakin silmät kutisemaan. Jonain päivänä ihan varmasti tänä vuonna menen Flamingo Spahan. Olen odottanut sinne menoa jo kaksi vuotta. Sama juttu huvipuiston kanssa. Ihan varmasti menen kivan seuran kansa sinne ennen huvipuistokauden loppumista. Miksi se on niin tärkeää? Mennä laitteisiin, jotka pelottavat? Ehkä kaipaan adrenaliinia, veren pumppaamista nopeasti verisuonissa, sydämen kiihtyvää sykettä. Sitä että tuntee jotain suurempaa välillä, mitä ei normaalisti tunne. Se tunne, mitä jotkut etsivät tuntevansa vielä elävänsä, ettei tapahdu niin, että elääkin unessa - että jollain asioilla oikeasti on merkitystä.

Viime viikolla piti mennä kaverin kassa Linnanmäelle, mutta oli aika koleaa ja tuulipäivä, joten kävimme vain kaupasta hakemassa pizzat ja jäätelöt ja katselimme leffan.

Kävin kuikuamassa, mistä löytyy Töölön kirjasto.

Yhtenä päivänä menin aamupäivästä lenkille, otin pikku päikkärit ja iltapäivästä salille. Hyvä, etten vielä illalla tehnyt pientä kotijumppaa, vaan tyytysin äpöstelemään ja lepäämään. Töölön lahtea kiertäessäni huomasin paikan, josta voi vuokrata sup-lautoja. Yksi goal siinäkin, sitä on tehnyt jo viime vuonna mieli kokeilla. Jospa joku päivä.

  

Tuli toinen päivä, kun oli leppoisa päivä ja olin juuri käymässä salilla, kun kaveri otti yhteyttä, että on Helsingissä ja jospa tänään sinne Linnanmäelle. Menimme vain kiertelemään ja ihmettelemään, mitä uusia laitteita oli parissa vuodessa tullut ja pääsihän sitä ilmaiseksi käymään Panoraamassakin, jossa tuntui navan seudulla kummia, kun ylitimme tietyn korkeuden (kunpa tietäisikin, mistä se johtuu). Jospa jonain päivänä laiteranneke kouraan, kuten mainitsinkin aiemmin adrenaliinihalusta.

Keskellä viikkoa kävin toisen kaverin kanssa Helsingin kaupunginmuseossa.

Sekä nautiskelemassa Pauligin kahvilassa. Oli ihana höpötellä niitä näitä ja ihmetellä kaikenlaista jälleen kerran. Sovimme, että ensi viikolla eli tällä viikolla menevämme, kun kuukauden ensimmäinen perjantai pääsee muutamana tuntina ilmaiseksi Luonnontieteelliseen museoon, mutta valitettavasti se on juurikin 14-17. Jos olisi ollut 10-14 olisin ehtinyt loistavasti. En vain pääse, koska lupasin äidilleni meneväni veljen synttäreille perjantaina ja olevani Turussa viimeistään klo 16, joten pitää lähteä viimeistään klo 14 bussilla. Kyllähän se harmittaa, mutta tuleehan näitä kuukausia. Seuraava mahdollisuus olisi 4.8. omana synttäripäivänäni, jolloin olen jo palannut töihin, mutta toivottavasti saan aikaisen vuoron, niin pääsisin sinne, ettei tarvitsisi kahta kuukautta odotella.

Muutamana päivänä tuli käveltyä keskustasta kotio. Eihän se ole pitkä matka. Mukava kävellä.

Viime viikolla tunnin miettimisellä päätin lähteä Turkuun katsomaan isääni, avopuoliskoa ja paria kisulia. Päätin lähteä käymään  kotosalla. Ja tunsin hetken kesän. Ja halusin nähdä myös käsityöläismarkkinat ja keskiajan markkinat. Paavo Nurmenkin maratoni oli parhaillaan käynnissä tullessani.

Harmi kyllä, että perille päästyä, kun piti yksi kaveri nähdä, niin ajatukset olivat menneet sen verran ristiin, ettei nähtykään ihan heti, joten päätin yksikseni kävellä markkinat läpi. Alkoi kyllä sen verran tuskastuttamaan odottelu, ihmispaljous, markkinoilla oleva savu ja mieliala laski kuin lehmänhäntä, joten löysin itseni Cafe Artista, kun tunnistin verensokerin myös osaltaan tuovan kärttyisyyden mieleen. Otin mango-suklaakakkua, kun mietin sen ja valkosuklaa-vadelmakakun kanssa ja valitettavasti päädyin väärään lopputulokseen. Mango-suklaajuustokakku ei ollut mieleeni, mutta onneksi kaakao oli todella herkullista.

Vihdoin näin kaverin, rupattelimme jonkin aikaa ja pääsin isän luokse. Söin kanaa, perunaa ja salaattia, kun isäntäväki oli jo ehtinyt syödä, höpöttelimme ja paijasin kisuja, jotka nukkuivat koko illan ja olivat silitettävinä. Jälkiruoaksi söimme herkullista jäätelöä. Lämmitettiin sauna ja saunassa oli hikistä ja mukavaa. Yhden huurteisenkin join.

Kun oli aika käydä nukkumaan, niin kesti ihan vain hetken, kun kissat aloittivat yöjuoksunsa ja nukuin niin ja näin. Aamulla heräsin kuudelta vessaan ja onneksi kissat olivat taas rauhoittuneet, joten nukuin 2-3 tuntia lisää ilman häiriöitä.

Seuraavana päivänä nautimme aamiaisen, kävimme kaupassa, söimme wokkia ja kävimme vielä ennen lähtöä Kuralan kylämäessä rapsuttamassa lampaita ja yritimme saada hepat luokse, mutta ne vain seisoivat niityllä, eivätkä korvaansa lotkauttaneet. Ja sitten lähdin takaisin Helsinkiin.

~ Lilja Lumi

Juhannusmatka Turkuun

Pitäisitsitsit... No ei mitään pitäisi! Mie oon lomalla. Siispä otan kulauksen kuvitteellisesta punaviinilasillisestani ja heittäydyn pitkäkseni kuvitteelliselle sohvalleni. Tekisi mieli tehdä jotain muuta kuin tätä kirjoitella, mutta kyllähän tässä ehtii. Voi huoletta valvoa vaikka aamuun asti, jos siltä tuntuu. Jos tätä ei nyt tule tehtyä, niin ei ollenkaan. Aina on valtavasti ideoita ja tekstiä, minkä saisi vain suollettua tähän näytölle, mutta aina kun tietokoneen ääreen istahtaa, niin joku pyyhkii valkotaulusta tussin jäljet, eikä jätä edes puolia lauseita näkyville. Tarvitsisi jonkun sanelijan.

  

Mitä teit juhannuksena? Perjantaina kävin katselemassa nukkuvaa kaupunkia. Oikein mikään paikka ei ollut auki, joten mie vaan käppäilin ympäriinsä keskustassa, kävelin takaisin ja kävin salilla.

Mitä tein juhannuksena? Siinäpä kysymys. En tehnyt juhannuksena, mutta juhannuksen aikana. En sinänsä sitä viettänyt. Ei ollut tällä kertaa mökkiä, mihin mennä. Sanotaan, että perjantaina sitä vietetään, mutta omasta mielestäni juhannus ei ole sama kuin Suomen joulu ja sitä voi viettää edelleen lauantainakin ja vaikka koko viikonlopun niin kuin varmasti moni on tehnytkin. Vietin juhannusta menemällä äidin luokse kylään. Meillä oli mukavaa.

  

Lauantaina aamulla puoli yhdeksältä suunnistin metrolla Kamppiin ja kävin R-kioskilta hakemassa Pauligin kahvin. Ilokseni huomasin, että siinä oli kahvin kanssa tarjolla Oatlyn kahvimaitoa. Nappasin sen mukaan. Pieni perinne, kun lähtee bussilla Turkuun päin. Yleensä saatan ottaa Starbucksilta tai terminaalikioskista kahvin (juujuu, olen edelleen teenlipittäjälinjalla), mutta nyt kumpikaan ei ollut auki joten R-kioski.

Yhdeksän aikaan lähti Pohjolan liikenteen bussi Kampista kohti Turkua, kun Onnibus ei liikkunut sinä päivänä siihen suuntaan. Onnibussilla tulin tänään kahden aikaan takaisin. On kyllä harmitus, että nykyään Onnibusseissa määritellään istumapaikat, eikä istumapaikat ole enää saman hintaisia. Voi, mihin tämäkin maailma on menossa, jos kaikesta "muka-luksuksesta" (suurempi jalkatila, ei ketään edessä) pitää maksaa enemmän. Ennen sitä meni siihen paikkaan, mikä sattui olemaan vapaana ja kaikki olivat tyytyväisiä, vaikka se jalkatila saisi kyllä olla jokaisen penkin kohdalla suurempi. Vanhoissa Helsingin busseissa on pitänyt ahtaa itsensä yhtä pieneen tilaan ja tuntenut matkustavansa laatikossa. Miettii, miksi käyttävät vanhoja busseja ja tekevät uusia ratikoita.

Perillä äiti tuli hakemaan ja kävimme Prismassa. Ajatella, että Helsingissä oli vain R-kioski auki, ei edes K-market. Ja Turussa on suuretkin kaupat auki. Heti perillä äidin luona sain siivota jääkaapin ja siitä tuli siisti, äiti pesi lasihyllyt ja mie ladoin vielä hyvät ainekset takaisin kaappiin. Sitten söimme uusia perunoita. Pääsin saunaankin, kun kävimme mamman luona kylässä. Ja oli niin kuuma sauna, että korvat meinasivat palaa. Pidin äidille jumppatuokion ja kahtena päivänä piti mennä lenkille, mutta sitten satoi vettä, joten jumppasimme. Pitää ottaa samat jumpat kotiinkin. Puuttuu vielä vaan käsipainot. No sali ei ole kaukana. Voisi kaksikin kertaa päivässä jumpata ihan hyvin. Jaksamisen mukaan tottakai, mutta aina edes kerran päivässä sellainen 15-30 minuutin ohjelma.

Mietin joskus, mitkä muut ammatit sopisivat minulle. En koskaan kyllästy paasaamaan hyvistä elämäntavoista ja miten voisi paremmin lukeman ja kokeman perusteella.

Äidin luona tuli vähän herkuteltua, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Nyt alan jälleen vesikuurille eli juon ainakin sen pari litraa vettä päivässä. Pitää kuitenkin muistaa kuunnella kehoaan ja juoda se vesi pitkin päivää. Jos on tarve, esim jos juo kuivattavia nesteitä tai hikoilee, niin juo enemmän vettä. Omaa kehoaan pitää kuunnella senkin takia, ettei mene suolatasapaino sekaisin. Jos tuntuu, että tekee mieli makeaa, mieti milloin viimeksi söit ja söitkö tarpeeksi ja riittävän useasti päivässä. Makean himo on usein kiinni siitä, että verensokeri on alhaalla ja keho haluaa sen äkkiä takaisin ylös.

Minulla ei kovin monesti tee mieli suolaista, mutta kerran kun teki treenin jälkeen, niin ajattelin, että keho kyllä tuntee suolan tarpeensakin, vaikkei voimakassuolaisia ruokia suositellakaan nautittavaksi. Normaalisuolaisuus on ihan ok. Äidillekin höpötin, jos jostain löytyisi merilevähiutaleita.

Nälkä (ei makean nälkä) voi olla myös piilotettua janoa. Jos on nälkä vielä hyvän monipuolisen aterian jälkeen, niin keholla saattaa hyvinkin olla jano, eikä uusi nälkä. Pitää ottaa myös huomioon, että ruoalla kestää jonkin aikaa täyttää vatsa. Kaikkea tällaista.

Olisi mieletöntä olla vaikka ravintoterapeutti, ravinto/hyvä elämä - luennoitsija, personal trainer tai toiminta-/fysioterapeutti. Haaveilen myös kirjailijan, kahvilanpitäjän ja maalaajan ammatista, mutta ne olisivat vain harrastuksia. Ja vielä jonain päivänä opettelen soittamaan viulua. Ihan varmasti! Vaikka nautin näistä asioista ja aiheista vapaa-ajalla, niin en silti kuitenkaan nauttisi niistä yhtä paljon kuin nykyisestä työstäni, jossa saa myös toteuttaa itseään ja mitä parasta saada ihan huikeita ideoita ja kokemusta muilta kanssatyöntekijöiltä ja oivaltaen itse ihan joka päivä.

Sunnuntaina äiti oli kolmeen asti töissä, joten kun aamusta ei ollut seuraa, niin miepä avasin äidin koneen ja nörttiydyin päiväksi koneen ääreen. Äidin tultua töistä söimme uusia perunoita. Emme lähteneet sinäkään päivänä lenkille, söimme jäätelöä. Menin kylpyyn ja otin vesilasin ja kirjan mukaan. Niin kuin yleensäkin. En ottaisi omaan kotiin kylpyammetta, mutta silloin tällöin kylpyhetki on oikein mukava ja hieman ylellinenkin.

Tänään aamulla heräsin puoli seiskalta ja ajattelin, etten nukahda uudestaan, mutta olinkin nukahtanut ja heräsin seuraavan kerran puoli yhdeksältä ja olin omissa ajatuksissani, kunnes huomasin äidin kuikuilevan ovesta sisään. Tein äidille ja minulle puurot ja keitin teet. Pakkasin laukun ja lähdimme kymmenen aikoihin kohti Turkua. Näin Turussa asuvan ystäväni tällä kertaa enemmän kuin 20 minuuttia. Kävimme Tuomiokirkkoa lähellä sijaitsevassa Fabbes Cafessa, jossa oli oikein mukavat hinnatkin. Sää oli hyvin vaihtelevaa koko päivän. Turussa satoi ja paistoi, eikä osannut päättää, kumpaa. Helsinkiin tultua sää asettui auringon puolelle.

Matkalla Turusta Helsinkiin satoi ja paistoi ja suurimman osan matkasta kuvailin pilviä, aurinkoa, katselin maisemia ja juttelin kännykällä kavereille ja lähettelin kuvia ja otin muutaman videonkin matkalla. Perillä Helsingissä päädyin ihmisvilinään. Jälleen kaikki paikat olivat auki. Juhannus oli tampattu ja ihmiset olivat mökeiltään palanneet kaupungin hulinaan.

  

  

Kun kerran olin Kampissa, niin päätin vihdoin käydä katsomassa, miltä se Date and kale - paikka näyttää ja olin ihan äimistyneen kummastunut. Tiedän, etten ollut käynyt Kampin yläkerroksessa vähään aikaan tyyliin 2-3 kuukauteen, mutta se oli ihan kokonaan muuttunut. Siis ihan kokonaan! Täysin! Täynnä ravintoloita ja uusi kerroskin! Missä vaiheessa ne ovat sen tehneet? Tunsin oloni samaa aikaa ällistyneeksi ja ihan pölhöksi, etten ollut tiennyt ja että montako kuukautta siitä oikeasti onkaan, että olen käynyt siellä. Käyn ainakin kerran viikossa Kampissa siellä alakerrassa, mutta yläkerrassa ei ole ollut mitään jännää, joten ei ole tullut siellä käytyä. Nyt varmaankin tulee käytyä vähän enemmän. Vähän akvaario-olo oli kieltämättä. Kävin rappuset ylhäälläkin katsomassa, millainen näkymä sieltä on.

Kävelin Kampin takaata ja Kluuvikadun läpi ja kävin kahvilassa matkalla ja höpöttämässä niitä näitä baristan kanssa. Tällä kertaa en käynyt soitinliikkeessä. Kävelin kotio, kun ihana aurinko paistoi. Kävin kaupasta hakemassa ruokaa ja kotona söin, kunnes oli aikomuksena lähteä kirjastossa käymään ja sen jälkeen salille. Tietokone pläjäytti yhden jännän uutissivuston sankarikoirista sun muista, joten jämähdin niitä katsomaan yli puoleksi tunniksi, joten menin suoraan salille. Kyllä sitä ehtii kirjastossa käydä muunakin päivänä. Voisi joku päivä käydä katsomassa, minkälainen Töölön kirjasto on. Ja tehdä retkiä kaduille, joissa en ole käynyt. Etsiä Helsingin salaisuuksia.

Tämä ihana laulu on soinut koko päivän päässä :)

Nauttikaa kesästä ihanat!

~ Lilja Lumi

Juhannushöpöttelyä

Kolmea teemukillista, puurolautasellista, vähän suklaata ja muutamaa How I met your mother - jaksoa myöhemmin. Vasen korva ollut lukossa jo viisi päivää. Vielä se ei ole iskenyt, mutta vasta kahden päivän jälkeen sitä tajuaa, ettei olekaan viikonloppu, vaan kesälomalla. Eilen suljin talon kesäksi niin kuin viimeksikin suljin.

Maanantaina töiden jälkeen piti mennä salille, mutta olin niin rättipoikki, että menin kotia nukkumaan puolentoista tunnin päikkärit.Tunsin flunssan lähestyvän (seuraavana päivänä pitikin vähän niistellä tuhisevaa nenää). Ja sen jälkeen koin neljän seinän - syndroomahetken.

Onneksi se meni ohi.

Nappasin itseni taas kiinni siitä, mitä kaikkea tekisin, jos saisin mennä muutaman vuoden taaksepäin ja elää sieltä asti uudelleen, mutta paljon nopeammalla vauhdilla. Hölmöjä asioita mietin, miksi pitäisin kaiken mielessäni. Kyllä jotkut tietävät, minkälaisia ajattelen ja sanovat, että haaveilen turhia, kun unelmoin myös lottovoitosta. Se on ihan yleinen unelma. Minulla on myös muita unelmia, mutta kerron niistä sitten, kun ne toteutuvat.

Miksi kertoa niistä unelmista ääneen, joiden tietää tapahtuvan vain erittäin pienellä maagisella todennäköisyydellä. Haluaisin perustaa kahvilankin: sisustaa sen, valita työntekijät ja tuotteet, kirjanpitäjän, mutta olisin vain sen kahvilan omistaja. Nyt on avattu jo kolmas yhden kivan, mutta liian monena turhan kahvilaketjun kahvila sellaiseen paikkaan, missä sitä ei kaivata. Kolme samanlaista on 100 metrin säteellä, joten minusta se on aika pöhelöä.

Maistoin pitkästä aikaa maanantaina töissä kahvia ja se maistui pa(sk)halta. Kahvilakulttuuriin rakastunut tyttö, joka ei tykkää enää suodatinkahvista. Erikoiskahvi käy harvoissa tapauksissa, kun se on tehty oikein hyvin. Pauligin kulmassakin olen juonut mantelimaidolla lattea ja se oli ihan hyvää. Muuten mennään teellä. Tänään join valkoista appelsiiniteetä, valkoista sitruunateetä ja vihreää aloe vera&sitrus - teetä. Kahvia ei pysty juomaan niin paljon peräjälkeen. Joskus ihmettelin, miten joku voi juoda 5 kupillista tai enemmänkin teetä päivässä, mutta oma average - mittani on kolme kuppia teetä päivässä. Silloin, kun ihmettelin, en juonut päivittäin yhtäkään, ehkä pari kahdessa kuukaudessa.

  

Minulla on jokin juttu tästä kirjasta, että pitää saada lukea se. En ymmärrä. Vihdoin löysin sen vanhan version kirjastosta, mutten saanut lainattua sitä. Tällä viikolla on ollut 2-3 sateista päivää. Jopa ukkonen jyrissyt. Todella hauskaa ajatuksena - pelottavaa, jos tulee liian lähelle.

Kävin keskiviikkona töiden jälkeen Stockmannin Espresso Housessa ja join pitkästä aikaa latten, joka oli ihan jees. Menin Herkkuun ruokaostoksille, kunnes kahvihuurut iskivät aivoihin ja tulin pieneen höpsöön inspiroivaan kofeiinihumalaan. Ostin pussillisen paraguayoja ja klementiinejä katsellessani ja tunnustellessani ajattelin, mikä kaunis perimä se on ihmiseltä ihmiselle, että me opimme tunnistamaan hedelmien tuoreuden ja kypsyyden niiden kovuuden ja pehmeyden, tuoksun sekä ulkonäön eli useimmiten värin perusteella. Tätä ei opita kirjasta, vaan sillä, että joku sen meille joskus opettaa ja että opimme sen itse. Niin ainutlaatuisen yksinkertainen asia, mutta niin mahtavan hienoa mielestäni. Tätä taitoa ei pidä vähätellä, vaikka luulemmekin sen olevan normaalia ja arkipäiväistä.

Yksi aurinkoinen aamu ennen töitä. Ihme, etten ollut ennen huomannut, miten kukoistava pensasrivistö siinä kohtaa komeilikaan. Aina menee niin vauhdilla ohi tai katsellen puhelimesta vielä muutamia kuvia tai auringonloistetta tai yrittää päästä sateelta sisälle. Eilen istuin illalla kotona parvekkeen ovi raollaan ja kuuntelin, mikä suhisee. Menin ovelle katsomaan ja se oli kaatosateen suhina. Alhaalla vanhempi mies sateenvarjonsa alla katseli veden liittymistä alaspäin virtaaviksi puroiksi asvalttiin.

Saatuja juttuja. Herkut ehdin jo syödä. Haluaisin opetella käyttämään oliiviöljyä ja saada serveteille käyttöä. Kutsua ystäviä kylään, tarjoilla hienosti ruokaa, vaikka vain jäätelöä. Sipaisisin servetin kolmesti taiteltuna lautasen alle iloa tuomaan ja somistamaan.

Sain myös tämän erikoisen näköisen kukkasen. Ystäväni ajatteli sen olevan nimeltään Verenpisara. Hyvin mahdollista. Muistan nähneeni näitä Turussa asuessani Petreliuksen luonnontieteellisessä puistossa. Sen läpi tuli aina välillä käveltyä kotiin. Siellä oli paljon erilaisia kukkia, liljojakin.

Tällä viikolla tuli jostain yksi runokin mieleen:

Heijastus

Et ole kiltti
Huomaavainen
Kohtelias
Ei, et ihan aina
Eikä sitä aina huomaa
Silti pitää hymyillä
vaikka hampaat irvessä

Vain koska sinun täytyy

Myöhemmin voit nauraa
Miten kevyeksi tehty
voi toisinaan olla niin raskasta
Naura omalle peilikuvallesi
kun se sinulle virnuaa

Vain koska sinä voit

Nämä valkoiset neilikat ostin tällä viikolla, kun piti heittää pari muuta kukkasta roskikseen. Tämän viikon väri on jostain syystä valkoinen. Suurin osa kukista ovat kauniita ja on ihana saada kukkia, mutta voi niitä myös omaksi ilokseen ostaa. Mistä löytäisi pioneja?

Katselin facebookissa vanhoja muistoja tältä päivältä. Muistoja, jotka toivat hymyn huulille. Tämä on vuodelta 2013: "Oltiin isotädin luona ja siellä oli yksi sukulainen Raahesta käymässä. Isotädillä on hauskoja sanontoja: hän puhui, miten uni-ihmiset jaksaa nauraa turhalle ja miten joku mies oli puolen maailman kokoinen (2m ja kookas). Tänä viikonloppuna on kyllä tullut niin paljon syötyä, että pumppaan pyörän päälle ja lähden ajelemaan."

  

Kuvia viime juhannuksen tienoilta. Pääsin kivaan saareen, jossa ei ollut yhtään hyttysiä ihanan ystäväni kanssa. Saunoimme ja pulahdin uimaan. Oli aurinkoista ja lämmintä.

Nyt on kuulemma "juhannus" ja olen Helsingissä kotonani. Tai asunnossani. Miten tämän nyt ottaa. Helpompi puhua kodista kuin asunnosta tai kämpästä, vaikka sydämeni koti olisikin muualla.

En välittäisi muutamasta juhlasta. Pari niistä on ilmiselvästi ryyppyjuhlia, kuten vappu ja uusi vuosi. Mitä turhaan. Miksi ihmiset juovat alkoholia päihtyäkseen, metelöivät ja tekevät typeriä asioita? Pari viinilasillista silloin tällöin on ok ruoan ja miellyttävän seuran kanssa. Hyvä olut aurinkoisella kivellä merta katsellen kivan ihmisen kanssa.

Olen jopa huomannut, että alkoholia pitäisi vähentää senkin takia, mitä se tekee hammaskalustolle ja ikenille. Toisinaan, kun on vaikka olusen juonut (tai pienen pullon coca cola zeroa niin kuin eilen) huomaan seuraavana päivänä ikenieni sattuvan ja ientulehduksen syntyneen. Ostin tällä viikolla, kun teki mieli ja pizzan seuraksi pienen pullon J.P. Chenetiä, join yhden lasillisen tiistaina ja toisen keskiviikkoiltana. Keskiviikkona kurkku tuntui karhealta ja vähän yskitytti, mutta torstai-aamuna, kun työkaveri kysyi, mikä on vointi, niin totesin punaviinin (ehkä) vieneeen flunssan pois (onhan siinä flavonoideja) ja on paljon parempi olo. Ostin kyllä flunssanpoikasen huomattuani lisää tehoshotteja ja appelsiinimehua teki kehon mieli, joten sitäkin. Samana aamuna, kun teki mieli appelsiinimehua, niin miniluumutomaatteja söin muutaman jääkaapista ja voi että miten ne olivatkin juuri silloin herkullisia. Keho tuntee, mitä haluaa, joten sitä pitää kuunnella. Olin viikonloppuna kyllä vähän vääränlaista ei-tonton - herkkuja syönyt, saattoi johtua siitäkin flunssainen, mutta onneksi ei kestänyt kuin muutaman päivän.

Moni lähti tänään tai eilen mökille juhannukseksi. Olisin halunnut mukaan. Enpä siis oikeastaan vietä juhannusta, vaikka tiedänkin sen olemassaolon. Lähden kohtapian kaupungille katsomaan, mitkä paikat voisivat olla auki tänään. Toivottavasti edes jokin. Tarvitsen ruokaa tänäänkin. Huomenna aamulla lähden äidin luokse pariksi yöksi. Hän yrittää raahata minua johonkin tanssipaikkaan, mutta huvittaa kuin kukkakeppiä. Juhannustanssia en tanssi, kun en voi tanssia sen kanssa, jonka kanssa haluaisin tanssia.

Täällä Helsingissä sanoilla juhannustanssit pyörii vain bileyökerhot, joissa on muutamaa vuotta nuorempaa sakkia ja tuntisin oloni siellä vain tyhmäksi, enkä muutenkaan viihdy yökerhoissa. En sen jälkeen, kun täytin 24. Sellaiset paikat ovat nykyään vain uuvuttavia, enkä ymmärrä sitä menoa, kun ihmiset voisivat bilettää vaikka aamuun asti. En silti kutsuisi itseäni vanhaksi.

Voin valvoa aamuun asti, mutta mieluummin vaikka vähäprosenttista olusta siemaillen laiturinnokassa yöttömänä yönä, kun auringonlaskun jälkeen se jo kohta nouseekin. Sosiaalihumala ja kofeiinihumala vaikuttavat minuun paljon vahvemmin kuin alkoholi, joka oikeastaan alkaa vain väsyttämään. Eipä siitä sen enempää.

Olisi ihanaa olla jossain mökillä jonkun erityisen kanssa, käydä saunassa, höpötellä, pulahtaa veteen ja valvoa aamuun asti istuen laiturinnokassa sen toisen kanssa. Katsella tyyntä vettä ja horisonttia. Kuunnella aamulintujen laulavan.

~ Lilja Lumi