Flunssa eli elämä ilman maku- ja hajuaistia

  

Nautin perjantaista ja auringosta töiden jälkeen. Torstain ja perjantain välisenä yönä oli tullut muutama milli lunta ja jonkin verran harmitti takatalvi, mutta iltapäivään mennessä melkein kaikki lumi oli jälleen sulanut. Tänäänkin oli jossain vaiheessa, kun katsoin, ainakin 8 astetta plussaa.

Tämän viikon olen kipeillyt. Olen antanut kehon taistella omalla painollaan flunssaa vastaan. Ja hyvin on taistellutkin. Olen jo kolme päivää pystynyt hengittämään nenän kautta jee! On edelleen nuha, mutta yskä oli vain satunnaista kuivan kurkun aiheuttamaa köhinää. Tämänkertainen nuha on kytkenyt koko hajuaistin pois. Ensimmäisen hajuni haistoin eilen ja viikonlopun aikana haistoin 5-6 hajua ja maistoin kaksi makua. Tai muutaman prosentin kahdesta mausta. Mikä jännintä, niin haistoin ainoastaan tietynlaisia pesuaine- tai kukkaisparfyymimaisia tuoksuja. Oli huikeaa kävellä kadulla yhtenä päivänä, eikä haistanut edes sitä pahinta hajua, joka useimmiten nuhaisenakin haistaa läpi, mutta tällä kertaa ei haistanut sitäkään ja olin siitä niin iloinen.

Tunnen kyllä kielellä, että jokin on makeaa, suolaista, karvasta tai kirpeää, mutten maistanut makuja. Join jopa litran veriappelsiinimehua, jota en normaalisti juo ja tunsin vain, että se on hieman kirpeää, muttei mitään verrattuna greipin tai sitruunan kirpeyteen. Flunssaiselle kehoitetaankin juomaan paljon ja oli niin jännittävää, miten paljon keholla oli oikeasti jano ja se halusi juotavaa monesti toimiakseen ja huuhtoakseen pöpöjä elimistöstä. Nestettä pitäisi muutenkin juoda tarpeeksi ihan vain normaaleihin elintoimintoihin ja kuona-aineenvaihduntaan jne.

Olisikin kiva, jos haistaisi vain hyviä tuoksuja. Pesin tällä viikolla numero kakkostakin ihan huolettomana ja kun työkaveri tuli haistelemaan, niin näki naamasta, että taisi olla kovinkin paha haju. Hygieniasta huolehtiminen pitäisi kyllä pitää muistisääntönä, että muistaa säännöllisin väliajoin pestä hampaat, käydä pesulla, pestä kädet ja käyttää deodoranttia (niin kuin normaalistikin). Kaupassa työpäivän jälkeen menin varmuuden vuoksi pesemään kädet saippualla, koska en voinut tietää, jäikö niihin mitään hajuja, enkä voinut vastaan tulevaltakaan käydä kysymässä, että "Anteeksi, haisevatko käteni paskalta?" Tosin jotkut hajut tuntuvat nenässä niin, että on oikeasti vaikea hengittää, joten osaisihan niitä haistamattakin vältellä.

 Espoon kohdalla Helsingistä Turkuun.

Syöminen olisi todella helppoa. Olen nyt tunnustellut, millaisilta ruoat tuntuvat rakenteeltaan suussa eli millaiset ruoat miellyttävät enemmän ja millaisia ei tee mieli mussuttaa. Tulisi syötyä vain terveellisesti ja mukavalta tuntuvia ruokia. Ei tulisi syötyä herkkuja, koska ei haluaisi syödä niitä, koska ei voi nauttia ruoasta maistamatta ja haistamatta. Olinkin tosi hyppeleväisellä, kevyellä tuulella, kun menin lauantaina äidin luokse Turun suuntimille, koska en ollut syönyt mitään herkkuja 3-4 päivään.

Viikonloppuna kyllä söin senkin edestä. Tai no yhteensä seitsemän leivosta/pullaa. Eli periaatteessa olisi voinut olla enemmänkin. Yritin maistaa kaikista makuja, mutta mikään ei maistunut miltään, ainoastaan tunsin makean osassa, että syön makeaa. Rakenne niissä oli hyvä kyllä, pehmoinen. Yhden päällysteestä tunsin, ettei masu kauheasti tykännyt, tuli pullottava olo suoraan, joten ajattelin, ettei se ole kovin hyväksi. Muutenkin herkutteluviikonlopun jälkeen äidin ja isän luona ajattelen nyt, että jatkan mahdollisimman terveellisellä linjalla ja kuuntelen tyytyväisenä, miten muut kehuvat ruokaa.

Muuten voisikin ihan helposti elää ilman haju- ja makuaistia, vaikka onhan se harmillista, ettei ruoasta oikein nauttisi, että se olisi vain kehon energiaa, polttoainetta, mutta hajuihin liittyy monia asioita, kuten hajumuistot, jotka voivat olla visuaalisia muistoja vahvempia. Ja kaikkein tärkein eli sen tärkeimmän ihmisen haju. Muistan, miten rakastin rakastamani ihmisen tuoksua, se tuoksu ja koko ihminen merkitsi minulle kotia. Se on niin alkukantainen asia, että oikean kumppanin tuntee hajun perusteella. Siksi meidän ei pitäisi elää hajuttomassa ja mauttomassa maailmassa. Olisi helppo elää sellaisessa, nenässä kyllä tuntee vaaralliset hajut, mutta muuten pitäisi luottaa muihin aisteihin ja muiden sanoihin.

Oletteko koskaan miettinyt, miltä hajut ja maut tuntuvat sen sijaan, että mietitte, millaisilta ne haisevat tai maistuvat? Kannattaa, koska ne todellakin tuntuvat. Sisään hengittäessä erilaiset hajutkin täyttävät hengitystiet, sieraimet ja keuhkot eri tavoin, tuntuvat erilaisilta. Tiedän, miltä äidin tekemä eilinen mustikka-rahkapiirakka maistui ja tunsin, miten uunin hieman painostava haju levisi joka huoneeseen. Puhdas ilma tuntuu aina vapaammalta hengittää, sitä tekee mieli hengittää. Ulkosaasteet saavat keuhkokarvat nousemaan pystyyn, valpastumaan, että tätä ei pitäisi haistella. Ei ole kivan tuntuista, kun sieraimet ja keuhkot täyttyvät vääränlaisella ilmalla.

Elämä on kuitenkin tehty nautittavaksi ja vaikka pidän tästä eräänlaisesta huolettomuudesta, minkä hajuttomuus ja mauttomuus aiheuttavat, niin haluan silti kokea hajuja ja makuja, koska niitä on tuhansittain erilaisia ja elämästä pitää nauttia kaikin aistein, jos siihen on mahdollisuus.

Kävimme äidin kanssa lauantaina Länsikeskuksen Citymarketissa ja uuden Talouspörssin avajaisissa. Oli valtavasti kaikkea nähtävää ja tutkittavaa. Voi että miten mielettömän monipuolinen Länsikeskuksen Citymarket onkaan. Siellä on ihan älyttömän paljon kaikkea mahdollista! Enemmän erilaisia jäätelöitäkin kuin missään muualla ja bongailin tämän vuoden uutuuksia, joita aion jossain vaiheessa maistaa, kun saan joskus makuaistini takaisin. Talouspörssissä oli aika pitkä jonotus ja molemmissa kaupoissa koittelin aurinkolaseja, muttei vielä tullut mukaan. Talouspörssistä sain söpöt pinkit kettusukat, jossa naama yhdistyy, kun molemmat jalat tuo kiinni toisiinsa. Kuulostaa oudolta, olisi pitänyt laittaa siitä tähän kuva.

Kävimme Filmtownista etsimässä Ihmeotukset ja niiden olinpaikat, jonka itse olin nähnyt kerran leffateatterissa, mutta minkä halusin näyttää äidille ja veljelleni. Ei sitä ollut hyllyssä DVD:nä eikä Blu-rayna, mutta meninpä myyjältä kysymään, niin hänelläpä oli sattumalta yksi DVD tiskin alla. Aika onnekasta. Myöhästyin bussista, mutta oikea leffa löytyi oikeasta paikasta.

Äiti alkoi tekemään ruokaa (lapsuuspöperön variaatiota) ja autoin piirakan teossa, kunnes lähdin hakemaan veljeä bussiasemalta autolla. Oli kivaa ajella pitkästä aikaa, vaikka olikin jotain hiisin tietöitä matkan varrella. Selvisin ehjin nahoin perille ja takaisin hiphei! Lainasin matkalle äidin pörröhanskoja ja tätä aivan ihastuttavaa valkoista myssyä. Aivan ihana!

Toin veljen äipän luo ja söimme pöperöstä ja aloimme katsella leffaa. Kesken leffaa keitimme kahvia ja söimme vähän piirakkaa, kunnes menimme jatkamaan leffan katselua. Tänään isä haki meidät luokseen ja söimme kalakeittoa (tunsin keitossa koskenlaskijajuuston täyteläisyyden) ja pureskelin ruisleipää suolaisella kielelle sulavalla voilla ja juustolla.

  

  

Elli ja Ropsukka. Aurinkokin tuli näkyviin tänä viikonloppuna.

Lähtö Turusta takaisin Helsinkiin päin klo 18. Onnibussilla. Jälleen viivähti viikonloppu nopsaan. Mietin, kuinka kivaa olisi kolmipäiväinen viikonloppu. No ensi viikollahan oli se nelipäiväinen viikonloppu? Vai vasta sitä seuraavana?

Oli mukavaa, kun olin metroutunutkin ja käppäilin vielä mäkeä ylös, niin naapuri tuli vastaan ja hymyili. Hymyilin hänellekin väsynyttä matkahymyä. Vastasiko hän hymyyn eli hymyilinkö ensin. Kuka tietää. Voi hymyillä huomaamattaankin :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

~ Lilja Lumi

Keväinen reissu Turussa

I just thought few minutes ago that I should take a light evening nap but then I thought meh and got up. Besides it's still lots to do today even though I have this little bastard called flu. I got it from weekend which was great. I was at my dad's in Turku's neighbour but something made this hiding flu to come up. Eli jokin voi aiheuttaa flunssan käynnistymisen, kun se on kehossa piilevänä esim. sokeri tai alkoholi tai liian kylmä ilma, mikä tahansa bakteereja ruokkiikaan ja laskee kehon vastustuskykyä. Juuri sain päivitettyä naamakirjaankin, että olenpa nykyään entistä terveempi ja peukutin hyviä elintapoja, nukkumista ja liikuntaa, kun aiempina vuosina tähän aikaan ja aiempina viikkoina on ollut päivitystä flunssasta. No nyt se tuli ja tiedän, miksi se tuli, joten en jatka tähän siitä sen enempää, vaan laitan kuvia viikonlopusta. Pitää tänään vielä vaihtaa lakanat, kun tuli hikoiltua eilen illalla lämmön noustua hieman (hyvä vaan, saavat bakteerit kyytiä), kun nukuin kolmen tunnin ilttarit, heräsin 20:30 ja jatkoin unia keskiyöllä. No olipa tänään paljon parempi olo. Toivottavasti tämä tyhmä flunssa häipyy viikonlopuksi, kun matkaan jälleen.

Lauantaina 20 yli neljä lähti bussi Kampista kohti Turkua. Olin rötvännyt ja käynyt kaupassa. Saanut kassiin mahtumaan parit vaihtovaatteet, kolme kirjaa ja välttämättömät hygieniavälineet. Kerrankin Onnibussissa pääsin ihan ylös eteen, josta näkee maiseman. Aurinko alkoi paistamaan juuri ennen lähtöä ensimmäistä kertaa koko päivänä, joten vietinkin puolet matkasta kuvaillen ja kuunnellen musiikkia, kun en jaksanut kuunnella, kun joku läheisiltä penkeiltä parjasi turkulaisia ja Turkua.

Matkaevääksi otin juuressipsejä, vesipullon ja banaanin. Juuressipsit rouskutin menemään kirjaa lukien ja musiikkia kuunnellen bussissa ja hölpötin kavereiden kanssa juuressipseistä ja kuinka jonain päivänä aion maistaa muutamia Ruohonjuuren sipsejä. Outoa, että joskus perunasta on sanottu kummallisuuksia, koska peruna on toinen lempijuurekseni punajuuren lisäksi. Rakastan kaikkea perunasta tehtyä paitsi tavallisia sipsejä ja kaupan pakastealtaasta tulleita ranskalaisia. Ranskalaisista noin muuten, perunoista, muusista, lohkoperunasta, uuniperunasta jne. tykkään ja ovat erittäin makoisaa ja myös ravintorikasta syötävää. Perunan, riisin ja pastan välillä valitsen kyllä perunan.

Bussi oli jopa muutaman minuutin etuajassa ja hyppelin hetken lämpimikseni ennen kuin kyyti saapui. Höpöttelimme niitä näitä kaalinpäitä ja syvällisiäkin asioita, jatkoimme perillä, nautin banaanin ennen saunaa, halisin kisuja, join lasillisen valkoviiniä ja menin naisseurassa saunaan, jossa juttu jatkui vielä. Ihana sauna, miten aina kaipaankaan saunaan ja haluaisin oman saunan. Saunassa pidimme kuorivaa kasvonaamiota ja kyllä iho oli ihana sen jälkeen. Vedellä huljuttelu ja pyyhe ympärillä saunarakennuksesta takaisin päärakennukseen ihastellen matkalla tähtiä.

Saunan jälkeen laitoin asiaankuuluvat kasvoveden ja kosteusvoiteen naamalle ja sitten maistoin peruna-kanalaatikkoa, joka oli hyvää. Jonkin ajan kuluttua pelasimme neljästään Aliasta. Voitimme isän kanssa vastapuolueen. Viimeisenä tarvitsimme vain yhden pisteen ja isä leikkisästi tahallaan viivytteli vastauksensa kanssa, kunnes aika oli melkein loppu.

Pikkuhiljaa siirryimme nukkumaan hölpöteltyämme vielä tovin ja juotuamme kahvit sekä leikittyämme kisujen kanssa. Veli meni nukkumaan saunarakennukseen ja minä nukuin sohvalla. Luin vielä hetken kirjaa, kunnes laitoin maate. Aamulla en saanut pitkään rauhaa, vaan kissat alkoivat kynsillään kiinnostumaan paljaasta ihokaistaleesta ja roikkuvista petivaatteistani. Kello oli varttia vaille seitsemän, joten annoin periksi, kun en enää saanut unta, vaikka pääsin vihdoin viimein kissojen kiusasta, kun keräsin lakanat mytyksi viereen. Kelloja oli kuitenkin siirretty sinä yönä, joten nukuinkohan viittäkään tuntia. Olin paikka paikoin väsynyt sunnuntaina, mutta eipä se valtavasti haitannut. Luin aamulla kirjaa ja sain sen luettuakin, kunnes parin tunnin päästä isäntäväkikin heräsi ja keitin kahvit. Isä paistoi ja keitti kananmunia ja muulle porukalle myös pekonia. Leipää kananmunalla, juustolla, kalkkunaleikkeellä, kurkulla ja paprikalla, tuoremehua sekä kahvia aamiaiseksi. Pitkästä aikaa maistoin myös paahtoleipää, ai että oli hyvää!

Leikkasin veljen hiukset ja hetkeksi tuli lisääkin vieraita. Jonkin ajan kuluttua vieraat lähtivät ja niin mekin lähdimme.

En tiedän tätä Turun alueen nimeä, mutta kirkon lähellä on puutaloja ja kauempana yliopisto, niin siellä on pari kahvilaa ja menimme tähän toiseen pieneen kahvilaan nimeltä Fika. Siellä oli kivan näköiset tarjottavat ja suopeat hinnat. Teki ihan valtavasti mieli jäätelöä, joten otin vegaanisen marjapiiraan kanssa sellaista. Aamukahvista jäi orastava närästys, joten pyysin saada kaakaota. Oli herkkuhetki. Aurinko alkoi paistamaan.

Veimme veljen Mynämäkeen ja suuntasimme takaisin Turkuun kävelemään Aurajoen rantaan, kun se ajatus kävelemisestä aurinkoisilla kaduilla viehätti jo kahvilassa istuessamme. Mieli huusi vain "haluan päästä ulos tallustelemaan, hyppelemään ja kuvailemaan!".

Aivan ihana piristävä aurinkoinen kevätpäivä, vaikka välillä tuulikin. Käpystelimme Suomen Joutsenta katsomaan ja piipahdimme Forum Marinumin putiikeissa, jossa törmäsin tähän hienoon pienempään ankkuri-kaulakoruun, jonka voisin joskus käydä hankkimassa. Nälkä alkoi kurnia vatsassa ja energia pikkuhiljaa hiipumaan, joten aloimme suunnistamaan ja miettimään, mistä löytyisi hyvinkin sopiva ravintola.

Tiemme johti Morrinon'siin, jota en tiennyt edes Turussa olevan, mutta se oli tullut siihen, missä ennen oli RAX, Hansan taakse. Kristiinankadulle. Söin ranskalaisia, salaattia ja hampurilaisen, jossa oli kanaa ja aurajuustoa sisällä. Aivan mahdottoman herkullista! Äpöstelimme ihan vatsamme täyteen. Jälleen oli energiaa kävellä takaisin autolle ja nauttia ihanasta ilmasta.

Sellainen kuvakollaasipostaus tällä kertaa. Lisää aurinkoisia päiviä! No nyt onkin tulossa aikamoisen lämmin kevät kuulemma. Naureskelin vähän sillekin, kun lehdessä luki, että kesäterassikausi avataan viikon päästä. Aijaa? Nyt on maaliskuu! No viikon päästä on huhtikuu. Kohta tulee lehdet puihin. Ovat jo silmuilla. Pitää löytää jostain pajunkissoja.

Nyt lämpimään suihkuun ja siivoan tämän kämpän, kunnes voi uppoutua kirjaan.

~ Lilja Lumi

Aamuajatuksia

 

Keskiviikolta, kun käpystelin Sörnäisistä kotia.

Myöhemmin samana päivänä napsaisin vähän ennen kuin menin salille. Se oli juuri SE päivä.

Torstai-aamuna bussissa otin kuvan Vallilan kohdalla auringon noususta,

kun menin puoli seiskaan töihin.

Eilen bussissa jossain Käpylän alueella (ilmeisesti) otin kuvan tästä upeasta taivaasta, joka sinä päivänä antoi auringon paistaa kauniisti ja lumen sataa suurina hiutaleina vuorotellen. Pari kertaa näin ne jopa samaan aikaan, aurinko paistoi ja lumi satoi taivaalta kuin höyhenet.

Mihin aikaan mahdoin taas nukahtaa yksinäisen olusen juotuani vaatteet päällä (olovaatteet kylläkin) ja hampaat pesemättä. Ysiltä varmaan. Tarkoitus oli vielä eilen illalla lukea kirjaa ja siivota kämppä ennen nukkumaan menemistä, piti hetkeksi vain ummistaa silmät. No ummistin ne vähän yli kuuteen asti aamuun eli tuli ainakin yhdeksän tuntia nukuttua. Kai se oli tarpeen.

Nyt on unisaldo jälleen täysi ja heräsin ihan kamalaan uneen. Alitajunta käsittelee vielä asioita. Oli joku suuri Manhattan-kirppis - tyylinen paikka. Olin siellä isän kanssa. En ollut hetkeen nähnyt äitiäni ja hän oli pukeutunut mustaan ja hänellä oli selvästi pyöreä vatsakumpu, kysyessäni hän sanoi lasketun ajan olevan viides toukokuuta. Isä meni vessaan ja äiti jäi odottelemaan pissahätäisenä oven taakse. Isästä ei hetkeen mitään kuulunut ja kun menimme sinne (hyppään kamalimman yli) hän oli muuttunut televisioksi ja telkkarin ruudussa näkyi kiitossanoja. Sitten heräsin ja itkin. Unet ovat todella omituisia. Oikeastaan en muista, olisiko ollut yhtään unetonta yötä, kun siirsin tuon sängyn tuohon ikkunan viereen. Pitäisiköhän se siirtää takaisin tai alkaa käyttämään jotain uninaamiota.

Nyt pitäisi käydä suihkussa pesemässä tukka ja syödä aamupuuro. Keittää kahvia. Unohdin molemmat puurokipponi ja pari lusikkaa töihin, vaikka jo kahdesti laitoin ne valmiiksi odottamaan. Pitää yrittää syödä tuosta yhdeltä syvältä lautaselta, vaikka sen käyttöä karsastankin. Hyvä, etten ihan vielä ehtinyt heittää pois. Siinä on sellainen pinta, että jos metalli osuu siihen, niin se tuottaa kylmiä väreitä. Ei varmaan kaikille. Liitutauluefekti. Tai jos tahallaan on hinkannut haarukkaa ja veistä lautaseen ja tietää siitä kuuluvan äänen, niin sitten tietää, mitä tarkoitan.

Aamiaisen jälkeen pitäisi pakata ja voisi ehtiä katsomaan jonkin leffan Netflixistä. Mietin eilen, jos menisi tänä aamuna lenkille, muttei ole yhtään sellainen olo. Voisi ottaa lenkkitossut mukaan ja mennä huomenna aamulla Turun seudulla lenkille. Vähintään joka sunnuntain lenkki voisi olla hyväksi. Käyn ainakin kolme kertaa kuitenkin viikossa salilla. (Tiesittekö, että ainakin-sana tarkoittaa samaa kuin vähintään kun puhutaan määristä. Tiedän kaiken muun suomenkielen äidinkielestä paitsi näitä sijamuotojen määritelmäsanoja (allatiivi,adessiivi, essiivi), niitä en koskaan oppinut. Täydellinen ei voi olla missään - voi olla mahdollisimman hyvä ja kuitenkin koittaa parantaa.)

Aamuajatuksia. Jospa nyt menisin sinne suihkuun. Laittaisin puuron mikroon ennen ja se olisi valmis, kun tulen suihkusta. Voisi laittaa kahvinkin tulille. Mietin, mitä pakkaisi mukaan Turun reissulle isän luokse. Velikin tulee sinne. Pyysi ottamaan sakset mukaan, että leikkaisin hänen tukkansa. Sitä ennen vielä leffa täällä ja pitäisi nähdä tamperelaista kaveria ennen kuin nousen Onnibussiin Kampissa.

Lähtölaskenta alkaa N-Y-T. Nyt!

~ Lilja Lumi

Nuku rauhassa

Third time I cry today
Third time I'm missing
This is still absurd
If I knew better

I didn't think about you every day
But I thought about you some way
I let myself sorrow
And hope there's better tomorrow

I hope it's better there where you went
This is a prayer my heart to you sent
I miss you more than I knew

Rest in peace <3

I believe angels will guide your way <3

Tämä tapaus tuntui avaavan enemmänkin haavoja sisälläni, joita en osaa kaikkia edes nimetä.

23 tuntia sitten kirjoitin tuon runon. Runossa kerron itkeneeni kolmannen kerran, siitä syntyi runo. Itkin eilen kuitenkin vähintään kymmenen kertaa, kyyneleet eivät lopu. Kolme kertaa itkin suihkussakin maistaen kielelläni suolaisia kyyneleitä läpi veden. Suihkussa lauloin kovempaa kuin koskaan ennen ja ajattelin, jos laulaisin Suojelusenkelin hänen hautajaisissaan. Hän varmaankin pitäisi siitä.

Toissayönä isäni äiti, isoäitini, mummini, nukkui pois. 

Se on niin absurdi ajatus. En osaa sitä käsittää. Hän on aina ollut olemassa, vaikkei olekaan ollut niin läheinen kuin olisi toivonut. Enemmän näin häntä lapsena, kun asuimme vierekkäisissä kaupungeissa. Hän asui Turussa metsän keskellä kaupungissa, talossa, jonne johti tie, josta pystyi menemään vain yksi auto kerrallaan. Nykyään se metsä on hakattu pois ja siinä on kerrostaloja. Sen jälkeen mummi asui muutamassa kaupungissa lähellä Turkua. 

Muistan parhaiten kuitenkin tämän asunnon metsän keskellä. Siellä oli kaksi koiraa ja kissa, taisiko olla useampikin kissa. Näin aikuisena unta tästä puretusta paikasta ja siinä unessa oli paljon kissoja. Muistan myös, kuinka mummille tuli juuri sinä päivänä, kun olin kerran 10-12-vuotiaana käymässä, 6-viikkoinen koiranpentu. 

Muistan mummin talosta myös sen, että siellä oli salapirtti: portaat tai tikkaat menivät ylös yläkaappiin, joka oli minun ja veljeni maja. Mummi oli maalannut Lumikin ja seitsemän kääpiötä seinälle. Mummi oli taitava maalaamaan. Hän maalasi monia hienoja tauluja.

Muistan mummin asunnosta myös, että siellä oli aina paljon kasveja. Hän piti niistä huolta. Hän tykkäsi myös kutomisesta. Häneltä saamani villasukat ovat aivan ihanat ja niissä on sydän. Luulenpa nähneeni sanaristikon joskus. Hänen pöytänsä alta myös löytyi Valitut palat ja horoskoopeista kertovia kirjoja. Hän aina tykkäsi kertoa horoskoopeista.

Ainoa asia, josta en mummissa pitänyt oli hänen tupakointinsa.

Ulkona hän tykkäsi mietiskellä, kuunnella luontoa ja katsella ympäristöä.

Aina jos jollekin kerroin mummistani, niin sanoin, että ekana tulisi mieleen Nalle Puh tai Muumipeikko. Hänellä oli ihan samanlainen ääni kuin niillä kahdella (muumien alkuperäisessä suomalaisessa versiossa) ja muutenkin hän oli luonteeltaan niin kuin ne: pohdiskelija, keskustelija, lapsia ja eläimiä rakastava, lempeä ja rauhallinen ihminen. Hän tykkäsi kestitä vieraita ja nautti siitä, kun perhe oli ympärillä. Ja luultavasti perin taiteellisuuden häneltä.

On paljon asioita, joita en tiennyt hänestä. Edellispäivänäkin mietin, että olenko koskaan kuullut hänen toista nimeään. Olen luultavasti ja tiedän tietäväni, kun näen sen uudelleen. 

Ja muistan hänen naurunsa. Sellaista ei ollut kenelläkään muulla. Hän nauroi usein.

27.9.1938 - 22.3.2017 

Hän eli 78 vuotta 6 kuukautta ~13 päivää

Enkelit vartioikoon polkuasi

~ Lilja Lumi

Tukka lenkillä

Viime lauantaina varasin timmasta ajan ja valitsin kampaamokseni Hairfashion Liiterin, joka sijaitsee Kluuvissa, jossa ei tule kovin monesti käytyä syystä jos toisesta. Liiterissä oli rento tunnelma ja puita sisällä vaikka odotin ehkä vielä enemmän metsämäisyyttä.

Alennushinnasta ei sivustolla puhuttu, mitä se koskee, kun ajattelin, että otanpa nyt värin ja leikkauksen samalla, kun olen niitä pastellivärejä katsellut, mutta siihen kuului vain leikkaus. Onneksi myös sain pesun hiuksiini, ettei se täällä ollut erikseen. Oli sopivasti hiustenpesupäivä, kun pesen joka toinen päivä ja hiukseni pestiin ja hoidettiin ihanalla Davina - nimisellä (muistaakseni) tuotteella ja viimeisteltiin suolasuihkeella ja lakalla.

Sain kivan kerrostuksen, vaikken ihan juuri sellaista, jota olin miettinyt, koska hiukseni suurin massa on keskittynyt pään keskiosaan ja etuosaan. Sain kuitenkin sellaisen, minkä pystyin saamaan. Höpöttelin kampaajani kanssa niitä näitä kaalinpäitä ja tunnelma oli rento. Vieressä olevalle tehtiin juhlakampausta. Hiukseni leikattiin, föönättiin ja vielä sain ihanan taipuisia kiharoita ja kiiltävän kuontalon jättäen pois märän nenän pään. Aion kyllä ostaa Davinaa, kun se oli niin ihanan tuoksuista ja tuntuista, vaikka seuraavasta palkkapussista ja palata Liiteriin, vaikka timmassa oli muitakin kivan kuuloisia parturi-kampaamoja.

Juttelin myös kampaajani kanssa tykkäämistäni vaaleanpunaisista raidoista, mutta ensin pitäisi käynnistää vaalennusprosessi, koska vaaleanpunaisen voi laittaa vain vaaleaan hiukseen. No vähintäänkin vaalennuksella raitoja ensi kuussa niin saa elävyyttä hiuksiin vaikka kyllähän niihin nytkin tuli lisää elävyyttä. Hyvä, että leikattiin myös toisinaan häiritsevä otsatukkamassa oikeanlaiseksi - kyllä oli osaava kampaaja, että pitää tehdä välillä muutakin kuin näitä omilla saksilla johdettuja otsatukkia.

Kluuvista lähtiessäni Aleksanterinkadulla tapahtui jotain sellaista, jota en oikeastikaan tänne julkiseksi pistä. Joillekin olen asiasta kertonut, enkä oikeastaan halua siitä suurempaa keskustelun aihetta, joten annan olla. Sanotaanpa lyhyesti, että uskon ja tiedän tehneeni hyvää, vaikka jälkikäteen huomasin, että tässä hyvän tekemisessä saattoi saajalla ollakin vähän eri ajatukset.

Kävin myös GoExpo-messuilla, mutta ne eivät olleet kovin ihmeelliset. Aivan liian suuri Golf-osasto ja paljon asioita puuttui, jotka mielestäni olisivat voineet olla esillä. Tykkään enemmän Ski-, ja BoardExposta, mutta se on talvella. Sain kyselyyn vastattuani pääsylipun seuraaviin valitsemiini messuihin, mutten tiedä, olisivatko ne lapsimessut vai vasta I love me - messut.

 

 

Piti kirjoittaa tämä eilen, mutta kone meni jumiin. Maanantaina kävin salin sijaan lenkillä, kun oli niin nätti ilma ja oli ollut aivan ihastuttava aurinko, joka oli laskemassa. Halusin myös ulkoiluttaa ensimmäistä kertaa uusia juoksukenkiäni ja voin vannoa, että paikoittainen juokseminen tuntuu vieläkin jaloissa, vaikka olinkin eilen salilla. Töölönlahden ympäri taas käpyttelin välillä spurtaten ja välillä kävellen. Pitää alkaa enemmän harjoitella juoksemista, että saisi pidempiä aikoja juostua. Pitäisiköhän sitä mennä johonkin juoksukouluunkin. Odotettavissa on Naisten Kymppi, johon olen ilmoittautunut, mutta vielä mietityttää Väriestejuoksuun ilmoittautuminen. Luulen, että ilmoittaudunkin, kunhan ensi kuun palkka tulee. Nyt tuli muutama yllättävä menoerä. Aion mennä kahtena peräkkäisenä viikonloppuna Turun suunnalle käymään ja olen yötä ensin isän luona ja seuraavaksi äidin luona. Kevät saapuu ihan kohta. Tänään odotettavissa on lumisadetta.

~ Lilja Lumi