Karkkia

Havahduin siihen, kun ihmiset alkoivat taputtamaan kirjakaupassa. Katsahdin sinnepäin niin kuin vierustalla istuva japanilaismies ison matkalaukkunsa kanssakin. Ilmeisesti oli jokin kirjailijantapainen tms ollut puhumassa, vaikka kahvilaan ei ollut mitään kuulunut, koska siellä soi leppeä musiikki ja keskittyminen oli kirjassa, jota luin. Eppu Nuotion kirja on lopulta edennyt siihen vaiheeseen, miksi se on löytänyt tiensä kirjaston jännitys-osastolle.

Töiden jälkeen oli keveä mieli ja olin ottanut lähijunan keskustaan. Piti ostaa mobiililippu, kun bussikorttia ei näkynyt mailla halmeilla - myöhemmin toki löysin sen (mokoma) salikassin etutaskusta, kun olin eilen ollut salilla. Eilen salin jälkeen olin ollut niin väsynyt, että kävin ostamassa hampurilaisaterian ja irtokarkkia ja söin ne hyvillä mielin. En halunnut muuta kuin kotiin vällyjen väliin.

Tämän viikon alussa olin ollut niin väsynyt, että vetelin kymmenen tuntia hirsiä ensin nukahtaen kahdeksan paikkeilla valot päällä. Toki herättyä ja hampaat pestyä kesti hetkisen taas saada unen päästä kiinni. Tohdin seuraavana iltana valvoa pitkään, kun oli myöhemmin herätys, mutta kas kummaa, kun sitten pitääkin herätä kaksi tuntia ennen kellon soittoa. No mikäs siinä lukiessa aamua aloitellen ja puuroa sekä kahvia sängyssä syöden.

Ostettuani paperisen lipun akun loputtua kännykästä seuraavaa julkista kulkuvälinettä varten suuntasin rautatieasemalta Stockmannille, mutten viihtynyt siellä kuin hetkisen ja kävelin tien toiselle puolelle Starbucksiin. Mieli teki mennä sinne. Ynnäilin porkkanakakun ja uutukaisen vadelma-suklaa-juustokakun kesken ja kysyin myyjältäkin mielipidettä: "Nytpä pistit kyllä aika pahan. Varman päälle voi aina pelata porkkanakakulla". Siispä otin porkkanakakun, vaikka olin hilkulla valitsemassa juustokakun. Ehkä joku päivä. Kakun kaveriksi otin pienen latten.

Oli ilo ottaa repussa oleva kirja esiin luettavaksi samalla kakkua syöden ja erikoiskahvista nauttien. Olin kolme tuntia ilman kännykkää ja mieluummin kirjaa luenkin kuin katselen kännykkää. Nostaessani katseeni näin niin monella kännykän, jopa äidillä ja tyttärellä. Ilokseni näin myös kaksi nuorta naista höpöttämässä ja nauramassa keskenään katse toistensa silmissä, eikä pöydällä ollut kuin heidän juomansa. Tykkään kulkea myös kaupungilla ilman kännykkää. Siellä on valtavasti paljon mielenkiintoisempiakin asioita, mitä pitää nähdä, kuulla, kokea, ja useimmiten kännykkä onkin mukana kuvien ottamisen takia.

Päästyäni kirjassa luvun loppuun nousin ja suuntasin kirjakauppaan. Tunsin sydämen sykkivän hetken lujempaa ja kofeiinin suonissa. Haistoin uusien kirjojen tuoksun. Hymyilytti liikkeen uusi järjestys ja kevään uudet kirjat. Katselin ja kiersin kirjahyllyjen välissä. Katselin kansien kuvia, silitin pintaa, mietin sopivia luettavia, jotka laittaisin mieleni muistioon. Joistakin kirjoista aukaisin summittaisen sivun tarkistaakseni, minkälaista kieliasu on: jotkut hyväksyin, toiset hylkäsin.

Katseltuani koko ensimmäisen kerroksen kirjat pikaisesti läpi astelin takaisin Stockmanniin ja Herkku-osastolle. Sieltä ostin leivän, 5dl maidon ja skyr-juotavan sekä muuta kosmetiikkaosastolta. Olen ajatellut juovani pienen  purkin laktoositonta maitoa joka kerta, kun iskee joku makea herkkuhimo sillä maito itsessään maistuu lähes vaniljajäätelöltä ja ainakin hieman makealta. Se on tepsinyt jo pari kertaa. Kerran viime aikoina söin jäätelön ja kinder-munan ja tuli överimakeus-olo, niin se riitti joksikin aikaa pysymään erossa makeista herkuista. Irtokarkkeja nyt oli vain muutama ja ne söin täysin hyvällä omallatunnolla. Silloin niitäkin valitessa ei tehnyt lainkaan mieli suklaata tai supermakeita karkkeja.

Huomasin seinäkellosta, että oli kulunut jo se aika, että olisi päässyt paperilipulla julkiseen, joten päätin ottaa ja kävellä sillä enää ei tuullut eikä satanut niin kuin aiemmin päivällä ja ilmakin oli pari astetta tuntuen lempeältä. Tulipa samalla lisää liikuntaa siinäkin matkassa. Lähtiessäni kävelemään oli kulunut parisen tuntia porkkanakakusta (josta jätin makean ulkoreunan syömättä) ei tehnyt mieli mitään: ei makeaa, alkoholia, ei edes hedelmiä, ei tehnyt mieli katsoa elokuvaa tai kuunnella musiikkia. Ei ollut kiire minnekään. Katsoin vain, miten taivas oli täysin sininen ja autoista ja rakennuksista näkyi valoläikkiä. Olisin hetkeksi vain voinut pysähtyä nuuhkimaan tunnelmaa kulkiessani Ateneumin edestä. Puoli seitsemän tunnelma.

Viime aikoina aika on kyllä kulkenut niin sukkelaan, että lentää viikonlopusta viikonloppuun ja yhtenä päivänä havahduin siihen, että menen taas nukkumaan, vaikka juuri äsken vielä olin laittamassa päätä tyynyyn.

Matkalla kotia huomasin Eurokaupan, josta olen monta kertaa ohi mennyt ja vähintään yhtä monesti miettinyt, mitä kaikkea se pitää sisällään. Nytpä päätin mennä katsomaan, kun se oli vielä auki. Kiertelin, enkä meinannut ensin ottaa mitään, mutta sittenpä löysinkin muutaman kivan jutun, kunnes myyjä huikkasi, että ovat sulkemassa.

Ihastuttava söpö sammakko toi mieleen täytetyt liskot, joihin lapsena ihastuin.

Eurolla seitsemän korttia ja vaaleanpunaiset (pop!) sukat. Olisi ihana löytää jokaiselle kortille vastaanottaja syystä jos toisesta :)

Uusi ripsiväri, kun vanha katosi teille tietämättömille. C-vitamiini + sinkki (jospa kynsien liuskoittuminen parantuisi, en löytänyt opti-mitälietä.  Ihastuttava vaaleanpunainen kynsilakka. En arastellut edes sen pääkallo-ulkomuotoa, se on hieno. Punainen huulipuna huuliin :) Vaaleanpunaista en laittaisi omiin huuliini - not my style.

 Ihanat kookokselta ja kahvilta tuoksuvat kynttilät <3

Kasvoja ja itseä pitää helliä. Aion vielä tänään käyttää tuon saunanaamion (tai jospa vasta aamulla) ja kahvimutanaamion ostin tulevaisuuden varalle.

  

Kävin vielä K-kaupasta hakemassa kauneutta kotiin. Kyllä, vaaleanpunaisia tulppaaneja - en tiedä, miksi juuri se väri iskee tällä hetkellä todella kovaa. En ole lähes koskaan omistanut mitään pinkkiä tai vaaleanpunaista. Eka kasvi on traakki nimeltään. Oli niin mieleen, etten raaskinut jättää sitä sinne kauppaan, vaan toin kotiin kotia koristamaan ja omistajalle hymyä tuomaan.

  

 

Keskiviikkona töiden jälkeen lähdin Selloon ystäväni kanssa. Tarkoituksena oli vain käydä Prismassa katsomassa, jos löytyisi uutta paistinpannua, kun vanha ei suostunut enää jynssääntymään. Löysimmekin sopivan ja se lähti mukaan ja kulki repussa kahva ylhäällä. 

Prismaa ennen piipahdimme Stadiumilla ja Intersportissa, jossa katsoin kenkiä, eikä pitänyt alunperin edes sellaisia ostaa, vaikka olivathan ne mielessä tulevaa kevättä ja Naisten Kymppiä ajatellen, ja muutaman sovittelun jälkeen löytyi juuri sopivat ja niin hienot (!). En muista, milloin viimeksi olisin Adidaksia käyttänyt, mutta nämä ovat kyllä upeat. Adidas PureBoost Xpose W oli nappivalinta, vaikka myyjämies painottikin, että nämä ovat paljasjalkakengät, että olethan juossut sellaisilla ennenkin, muuten näitä ei kannata ottaa. Kerroin, että viimevuotiset kenkäni olivat Nike Free Run flyknitit, joten hän vakuuttui asiasta.

Mitään tämän suurempia hankintoja ei pitäisi enää tehdä ennen seuraavaa tilipäivää, vaikka edelleen mietin sitä kampaajalla käyntiä. Saapa nähdä.

 

Ostostelujen jälkeen ystäväni sai taivuteltua minut vielä syömään RAXissa, vaikka ruinasin vastaan, koska olin jo aika väsynyt. Ruoka piristi kuitenkin tarpeeksi, että pääsin kotia asti pesemään hampaat ja nukkumaan.

Huomenna nokka kohti GoExpo-messuja. Lippu on jo hankittu!

Mukavaista viikonloppua!

~ Lilja Lumi

Olen männä aikoina rumsteerannut asunnon uuteen uskoon, mitä olen täällä tehnyt vain pari kertaa ennen. Vaihdoin kirjahyllyn vastakkaiselle seinälle "ruokailutilasta" olohuoneeseen ja nostin television sen päälle ja vedin yöpöydän sen viereen. Jos kuvaa venyttäisi vasemmalle näkyisi sänky, joka tuli ruokapöydän tilalle ikkunan viereen. Siinä vieressä ikkunalaudalla nököttää aiemmin kuvassa näkyvät vaaleanpunaiset tulppaanit.

Kirjahyllykön neljä lokeroa järjestelin uusiksi ja kirjat sekä leffat löysivät paikkansa yöpöydän alalaatikosta, että yleisilme näyttäisi siistimmältä. Ensin mietin niitä tuohon väliin, mutta eivät olleet nätit omaan silmään siinä.

Mummin tekemä maalauskin pääsi esille.

Ruokapöytä tuli näppärästi seinällä olevan hyllyn alle ja sopii siihen aika hyvin.

Aluksi epäilin tätä järjestystä ja ajattelin vain koittaa, miltä se näyttää ja tuntuu, mutta tämä tuntuu oikein toimivalta ja näyttää kivalta varsinkin, kun tänään sain viimein järjestettyä sotkun pois lattialta ja maton päältä. Piti saada vietyä kaikki roskatkin pois ennen kuin pystyi ottamaan kuvan. Puhdas ja siisti koti on kiva asia. Nyt täällä vallitsee ihan hyvä zen, vaikka unet ovatkin vähän hassuja välillä.

P.P.S. Nyt olen kokeillut hampaidenvalkaisupulveria ja toimii kyllä paremmin kuin se tahna. Myös ikenet saavat kyytiä. Mushroom coffee mixikin maistuu täysin kahvilta :) Eikä edes tee mieli oikeaa kahvia, kun voi juoda sitä :) 

Herkkupäivä

Tänään oli herkkupäivä. Herkuttelu alkoi aamiaisella Espresso Housessa saatuani vaatteet päälle ja tukan sutaistua pipon alle. Aamiaiseksi Caramel latte, tuorepuuro ja kalkkunacroissant. Sitten metrolla paikkaan x ja bussin kyytiin nokka kohti työpaikkaa.

  

Työpäivän jälkeen minulla oli tietyt asiat mielessä, mitä ostaa. Kävin kuitenkin ennen ostoksia Cafe Esplanadissa, johon jalat halusivat vain ohjata, vaikka mieli hanakoi vastaan ja yritti jarruttaa. Tällä kertaa olisi todellakin pitänyt kuunnella mieltä, koska töiden jälkeen nautittu latte ja marjapulla eivät tehneet hyvää, eivät mielelle, eivätkä keholle ja mietin koko ajan, miksi sellaisia mussutan. Halusin vain periaatteen takia kyseiseen kahvilaan, koska tykkään siitä paikasta niin kovasti, mutten olisi tarvinnut mitään syömisherkkuja. 

Liikuin kahvilan jälkeen Forumin läpi Kamppiin ja aioin mennä ennen Ruohonjuurta ja ruokaostoksia käymään Ninjassa ja Bijou& Brigittessa. Yritän löytää jostain feikkilävistyskoruja, mutta en löytänyt kummastakaan sellaisia, mitä etsin. Kävin Cybershopissakin kuikuilemassa. Sieltä olisi pitänyt kysellä pastelliväriä hiuksiin, mutta mietin vielä sitä kampaajaa. Ei sillä ole niin kiire. 

Tällaiset ihanaiset näin ja ostin Ninjasta. Oli siellä muutakin kivaa. Ja ihan huippua, että Elvarinkin koruja myydään nyt jossain muuallakin kuin jollain markkinoilla tai messuilla. Ovat aivan herkullisen näköisiä, että tekisi mieli syödä. 

Vaaleanpunainen on tällä hetkellä "the Väri", joten vaaleanpunaiset ihanat tähtikorvikset ja donitseistakin valitsin vaaleanpunaisen supersöpön avaimenperän työpaikallani odottavaan (ehkä Elvarin myöskin) salmiakkiavainnauhan liitteeksi. Muutkin värit olivat tosi kivoja. Oi että. 

Katselin myös aurinkolaseja, mutta vielä ei löytynyt sopivia. Minnekähän ne yhdet ovat menneet.

  

K-marketista hakiessani ruokatarpeita menin katsomaan, onko Ben&Jerryltä ilmestynyt jotain uutta ja toden totisesti olikin. KOLME uutta herkullisen näköistä jäätelöä! Pitää maistaa joku päivä! Metrolla liikkuessani näin tämän ihanan pinkin kitarakotelon. Rosa ja Pinkki nyt vetävät puoleensa.

Tässä päivän ostossaldo.

Filmtownista pari leffaa: huomasin sivuilla Trollsin ja olen miettinyt sen katsomista. Tuli Dorikin mukaan, kun sai kaksi yhden hinnalla. Aamiaistarpeita: vadelmakeitto, maito, kahvi, raejuusto. Maistoin virgin mojito-smoothieta. Ruohonjuuresta hampaiden valkaisutahna, paleo crunch ( huomisen pitkän päivän eväs+piti saada tasasumma ), havupuujuoma, mushroom coffee mix & super green tea. Uusi tiskiharja kun vanha mustui pois heitettävästä paistinpannusta. Vauva-lehti ( oli tullut uusi ). Teippiä askartelu-paskarteluihin. Shampoota ( ihanan tuoksuinen ja pitää pestä likainen tukka ).

Happy <3

Kymmenen päivän kuuri tätä. Saa nähdä, alkaako kehossa tuntua mitään erilaista. Kerron sitten :)

Hyvää yötä.

~ Lilja Lumi

Ikeassa ja Ruohonjuuressa

Tämä postaus on aloitettu eilen, jos näyttää ajanmääreet hassuilta.

Siitä huolimatta, että piti napsuttaa viime blogiteksti sinnitellen nukahtamista vastaan silmät lerppuen, niin silti jostain syystä pitää herätä ennen kahdeksaa. Ei se nukkumisen määrä, vaan sisäinen kello on sitä mieltä, että "ollaan normaalistikin tähän aikaan hereillä!" Oh tsiis. Eli jösses.

Jäi kuitenkin mieleen pyörimään, kun ajattelin eilen kirjoittaa siitä Ruohonjuuresta, mutta oli yksinkertaisesti vain liian väsynyt ja minulla on kuitenkin tapana hoitaa asiat loppuun. Teen siitä siis erillisen kirjoituksen. Ja vielä ihan virkeänä. Tässä samalla syön puuro-raejuusto-mehukeitto-sekoitusta ja juon kahvia. Aurinko paistelee niin iloisesti ikkunan takaa ja houkuttelee ulos. Ulos lähdenkin viimeistään puolen päivän jälkeen. Shopittelemaan. Miulle ikkunashoppailua, kaverille oikeaa shoppailua.

Ikeassakin tein toistaiseksi katselua ja ystäväni kanssa söimme broileria ranskalaisilla ja kastikkeella sekä korvapuustit ja kahvit. Ikeasta (tai Prismasta) pitäisi hankkia uusi paistinpannu. Tällä hetkellä myös kiinnostelee kovasti se vaaleanpunainen väri ja voisinkin musta-parin ja valko-parin seuraksi hankkia kaksi vaaleanpunaista leipälautasta. Ja yksi palapeili. Harmitti hurjasti, ettei Ikeassa ollut enää sellaista suurta hienoa taulua, jonka joskus ajattelin hankkia. Tavarat aina vaihtelevat, eihän sille mitään voi. Ikeassa oli kyllä aivan ihania tavaroita kevättä varten ja huvitti jopa puutarhatuolit, jotka ovat oikeastaan vasta kesää varten. No pitäähän sitä ajoissa varautua! Pitäisi hankkia myös aloe vera - kasvi, kun jossain luin, että se olisi oiva huonekasvi, että se päästää enemmän happea ilmaan, rikastuttaa ilmanlaatua tai kosteutta tai miten nyt oli.Tarvitsen myös lampun valaisimeen, joka on ruokapöydän yläpuolella. Se yleensä valaisee suurimman osan huoneesta. Yli vuoden se on kestänyt ja nyt simahti. Ja televisiokin voisi nousta lattialta ylemmäs.

Mitähän sitä piti miettiä. Tätä on muuten joskus joku muukin kysynyt, kun olen itsekin miettinyt ääneen, että mitähän sitä äsken oli mielessä. Mitäpä siihen vastaamaan kuin, enpä voi tietää tai kunpa olisinkin ajatustenlukija.

 Aamupäivän aurinko ikkunan läpi

Menossa Ruohonjuureen :)

 Oli tosiaan sellainen olo eilen. 

Niin ihana kevätaurinko ja muutama aste lämmintä.

Eilen oli ihastuttavan keväinen päivä. Kiertelin ystävän kanssa kaupoissa ja toisen kanssa menin ensimmäistä kertaa Fazerin kahvilaan, joka sijaitsee kluuvikadulla. Kävin siellä pikaisesti kuikuilemassa eräs päivä ja ajattelin joku päivä sinne mennä herkuttelemaan - se päivä tuli yllättävän nopeasti. Voisin ottaa kevään ja kesän aikana uudestaan projektiksi sen, että tutustuisin mahdollisimman moneen kahvilaan ja paikkaan Helsingissä. Nyt on ainakin Uunisaari koettu ja tiedän, että Eiran päätepysäkiltä kävelee Kaivopuistoon. Kävin jopa Mellunmäen Fit24seveniä kokeilemassa. Vielä en ole käynyt Malmilla. 

Nyt niitä hankintoja Ruohonjuuresta.

Ihanan valkoiset hampaat luonnollisesti! Huikean suosion saavuttaneella Black & White-hampaidenvalkaisijalla poistat värjäymät hampaista hellävaraisesti ja ihan ilman kemikaaleja.

Black & White-hampaidenvalkaisija on kookospähkinän kuoresta valmistettua 100% aktiivihiiltä, valmistusprosessissa ei käytetä kemikaaleja. Tuote sisältää pelkkää aktiivihiiltä, eikä siinä ole mukana muita aineita. Hampaidenvalkaisijan teho perustuu siis aktiivihiilen ominaisuuksiin.

Aktiivihiili imee itseensä jopa tuhatkertaisesti oman massansa verran haitallisia aineita, myrkkyjä, kemikaaleja ja likaa. Esimerkiksi tee, kahvi, tupakointi ja punaviini värjäävät hampaita tummemmiksi ja aktiivihiili poistaakin tehokkaasti värjäymät hampaiden pinnalta. Riittoisasta purkista riittää noin 90 käyttökertaan.

Puhdistamon Vahva Havupuujuoma sisältää kolmen suomalaisen havupuun nuorta kuorta sekä nilaa. Mukana ovat mänty, kuusi ja kataja. Kolmen erilaisen havupuun ansiosta juomassa on rikas ja laaja kirjo suojaravinteita sekä kivennäisaineita, joista voi olla hyötyä terveellisten elämäntapojen tukemisessa sekä yleiskunnon vahvistamisessa.

Kolmen havupuun lisäksi mahtijuoman erikoisuutena on pienen pieni ripaus raffinoimatonta merisuolaa, jonka avulla juoman imeytyminen tyhjään vatsaan saadaan tehokkaammaksi. Juoma on parhaimmillaan käytettynä päivittäin. Siksi se onkin pakattu näppärään 1 litran bag-in-a-box -formaattiin, josta on helppo lurauttaa joka aamu haluttu määrä lasiin ja antaa päivälle heti kättelyssä satamiljoonaa auringonsädettä ikivihreistä puista uutettuna itse tähän superjuomaan. Nautitaan yhdessä - kippis ja kulaus!

Joko tunnet fenkolin salat? Mukana maukkaassa menossa on ruuansulatusta ja vatsan hyvinvointia tukevista vaikutuksistaan erityisen tunnetuksi tullut fenkoli, joka poistaa myös kehosta kuona-aineita ja toimii siksikin oikein oivallisesti detox-kuurien tukena. Nyt kuona-aineille kyytiä helposti ja herkullisesti - testaa ja totea terhakoittava teho

Terveellisiä perunalastuja ja joissakin on muutakin kuin perunaa :)

 

Tuo kasvoille sävyä ja valoa kosteuttaen samalla kevyesti. Tasoittaa ihon väriä tehden kasvoista raikkaat ja sädehtivät. Häivyttää pieniä ihovirheitä ja juonteita. Kevyempi vaihtoehto meikkivoiteelle – ei meikkimäistä pintaa, ei tukkeutuneita huokosia. Ihosi hohtaa, kuin päivänkakkaran terälehdet kuunvalossa.

Jokaisen Ruohonjuurituotteen perässä on tämä teksti:

Tiedäthän sen, että tämäkään tuote ei tokikaan korvaa monipuolista ruokavaliota (muista pureskella hyvin ja syödä muutenkin tietoisesti) eikä muita terveellisiä elämäntapoja. 

Tärkeää on siis muistaa myös levon ja liikunnan tasapaino, yhteinen aika läheisten ja ystävien kanssa sekä syvään hengittäminen. Pyöräillessä kannattaa käyttää kypärää ja pimeällä liikuttaessa heijastinta. Tukalissa tilanteissa pää tulee pitää kylmänä ja laskea vähintään kymmeneen.

On hyvä lisäksi pyrkiä näkemään elämässään enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia - ja kohdella muita siten, miten tahtoo itseään kohdeltavan. Kannattaa myös muistaa, että valinnat vaikuttavat ja että tulevat sukupolvetkin haluavat varmasti elää planeetallamme.  

Pitäkää huolta itsestänne ja muista!

~ Lilja Lumi

Pieni avautuminen suomenkielestä

Joku on ehkä huomannut tai ollut huomaamatta, mutta muistan, kun kerran jollain luokalla opettaja pyysi minua käyttämään enemmän samaa tarkoittavia sanoja eli synonyymejä tekstissä, mikä onkin ollut erittäin tärkeä oppi, koska sen jälkeen aina olen pyrkinyt rikastuttamaan kieltä eri sanoin ja sehän myös vähentää toistuvuutta. Joskus minulla oli tarve myös yrittää iskostaa jokin tietty asia lukijan päähän, mutta opettaja kertoi siitäkin, että kyllä se yksi kerta oikeasti riittää. Äidinkielestä olen luultavasti oppinut eniten.

Pidin ja pidän vieläkin eniten suomenkielestä ja senkin takia pyrin vastustamaan "nykysuomea", joka ei ole joissain määrin suomenkieltä laisinkaan, koska se vilisee lainasanoja englannista tai ruotsista ja lisäksi suomenkieli on köyhtymässä adjektiivien käytön osalta (miten voi olla sairaan kiva? ristiriitaista) ja ihmiset haluavat vain sanoa asiat lyhyemmin, mikä on minusta on tyhmää, koska jättäessä sanoista vaikkapa ma-kirjaimet varrelta tai -ta lopusta, niin omaan korvaani se kuulostaa vain pöhköltä. Olenkin muualta ja äitinikin korvaan nämä nykysuomalaiset tavat puhua kalskahtavat. Tai sitten vain äitini toisena ihmisenä on myöntänyt asian.

Jonkin verran vaivaa myös se, että jopa asiateksteissä ja -kirjoissa alkaa olla todella paljon yhdyssanavirheitä ja sitten on tämä tapaus, kun olisi vaikka nelisanainen yhdyssana, niin kirjoitetaan vain kaksi sanaa yhteen kerrallaan - mikä ihmeen järki siinäkin on, kun ne kaikki neljä sanaa kuuluvat yhteen siinä kohtaa? Lievä huvittunut avautuminen suomenkielestä, mutta antaa nyt olla.

Tosin kun katselee jotain vuosien takaista päiväkirjaa, johon kirjoitin mahdollisimman puhekielellä (Turun murteella) niin ihmettelen itsekin, miten olen päätynyt tähän tapaan puhua suurimmalti osin kirjakieltä tai yritän oikeastaan puhua murretta, joka on sitä lähinnä, mutta luultavasti se johtuu työstäni, koska opetan omalta osaltani myös lapsia puhumaan ja haluan tehdä sen oikein vaikkakin leikkimielisesti, koska käytän puhekielessäkin sä, sie, sinä - ilmaisuja vaihtelevasti. On surullista, että jo kolmevuotias käyttää sanaa sika adjektiivina/tehostesanana (tietääkseni sika on eläin).

Tietysti on myös tämä tarpeeni kirjoittaa on lisännyt monipuolisen suomenkielen käyttöä. Pieni haaveeni on tulla kirjailijaksi, vähintään runojen osalta. Vaikka pystyn paremmin kirjoittamaan mielipiteitäni kuin suullisesti niitä lausumaan (olen harjoitellut suorempaa puhetta) mutta kärsivällisyys ei riitä kirjoittamaan kirjaa, vaikka lyhyitä tarinoita kyllä, vaikka onhan minulla vieläkin kesken tarina, jonka aloitin 6 vuotta sitten. Jospa se joku päivä valmistuu. Olisi kyllä huippua kirjoittaa kirja, mutta kirjoittaisin sen anonyymina. Enkä koskaan tule yltämään yhtä korkealle kirjoitustaidossani tai paremminkin kuvaustaidossa sanoin kuin Eppu Nuotio, jonka tapaa kirjoittaa ihannoin yli kaiken. Valokuvaus on onneksi tätä varten omalla kohdallani.

Kevät lähestyy

Arkiviikko jälleen vierähtänyt töissä ja salilla, kotona lötkötellen kiroten suoraveloittajia, jotka molemmat peruutin. Aurinko on paistellut ja lunta on saanut potkiskella. Ei mitään suurempaa tapahtunut tänä viikonloppuna. Viime viikonloppuna kylläkin, mutta tänne en ala siitä purkautumaan. Salilla olen nostanut käsipainot nyt yhdeksään kiloon, kun kahdeksan kiloa alkoi tuntua liian köykäiseltä. Edistystä on tapahtunut ja ehkä jopa pienesti lihaskin kasvanut.

Viime viikonloppuna oli ihana aurinkoinen ilma ja pilvinen ilma. Olin aika paljon liikkeessä ja kävin Cafe Regattassa. Kuljin kaikilla Helsingin sisäisen liikenteen kulkuvälineillä ja kävelin myös paljon paikasta toiseen. Sunnuntaina paistoin banaanilettuja. Vain itselleni. Teen usein sunnuntaisin banaanilettuja. Voisin tehdä siitä sunnuntaiperinteen. Pitäisi hankkia uusi paistinpannu, kun vanhasta pannusta ei suostu lika lähtemään, eikä sitä jynssätäkään varmaan parane, kun se on keraaminen.

Mikä olisi hyvä paistinpannu? Onko kokemuksia? Prismassa näin yhden kivan.

I love Sunday mornings 

when sun is shining 

and spring is coming
Snow and ice are melting away 
and you can see pidgeons on town square

Tämä kuva on torstai-aamulta. Aikaiselta seiskan vuoroon bussilla mennessä näin auringon nousevan. Sattumalta tähän päivään, 9.3., sisältyi myös paljon muita kivoja muistoja. Olen iloissani, että FB kertoo aikaisempien vuosien asioita.

Valkoista teetä ja leffaa karvaisten ja pehmoisten kanssa sohvalla. Leffailta on aina parempi vaihtoehto kuin joku hikinen baari. Ja saa nukuttua hyvin, eikä tarvitse käyttää koko seuraavaa päivää voivotteluun, vaan voi lähteä hyvillä mielin vaikka lenkille kevätauringon kanssa

Äiti asteli bussin peräpäähän lapsi edessä kulkien ja totesi ääneen "taas kaikki istuvat yksin, eikä meille ole yhtään paikkaa, vittu". Että öö... No sitten lapsi sanoi äitinsä olevan suitsait.

Isän luona eilen saunassa, oltu yötä, syöty, käyty kaupassa ja nyt näkee auringossakin, kun on tummennukset nokalla. Mitä seuraavaksi tekisi?

- 9.3.2013

Kevätväsymys vs aurinkoinnostus = minipäikkärit ja pyöräilemään! :D

Kaksi tuntia pyöräilyä ja valokuvailua ihanassa aurinkoisessa ulkoilmassa. Me like <3

- Tällä hetkellä ei todellakaan voisi pyöräillä niin kuin silloin Turussa, mutta toivottavasti pian lumet sulavat ja joku korjaisi takarenkaani pyörästä, niin pääsisi pyöräilemään! Tosin edelleen unelmoin ohutrunkoisesta ja renkaisesta pyörästä.

Hihi, löysin kurpitsansiemeniä kaapista, enkä muista niitä ostaneeni. Ovat taitaneet jäädä viime kesältä. Laitoin niitä ja raakakaakaota banaanilettutaikinaan eli proteiinia, vitamiineja, supervoimaa ja sinkkiä

- 9.3.2014

Kävin Ruohonjuuressa ja Ikeassa, mutta siitä myöhemmin. 

Ayer llegó tres años lleno de encontrar la casa de mi corazón.

Kevät versoisi

 

Heikko varsi

kukantaimi

nousee ikivalkoisesta maasta

roudanpeitteisestä

Kasvaa sillä voimalla

josta auringonsäteet saavat alkunsa

Aurinko suutelee maata

sulattaakseen roudan

sulattaakseen jäisen talven sydämen

Rakastuessa sitä ihan läkähtyy

hengästyy ilman juoksemista

Valonsäteet lämmittävät

kutittavat talven jalkapohjia

niin että sen viimein tarvitsee

rentouttaa käsivartensa

jotka suojelevat jäistä sydäntä

ja pudottaa sydämen sulamaan

kevään avoimelle kämmenelle

 ~ 8.3.2014

~ Lilja Lumi 

P.S. Katsoin vuotta aiempaa blogikirjoitustani ja sielläkin haaveilin samasta asiasta kuin nyt eli keltaisesta sadetakista. Jospa tänä vuonna tämän haaveen toteutan :) 

Kuulumisia ja ihailun kohteita

Kun jalat ovat vielä vähän kankeat nukkumisen jäljiltä, niin kädet ryhtyvät tiskaamaan astioita, jotka ovat jääneet altaaseen odottamaan. Kädet voivat toimia, vaikka mieli ei jaksaisi. Joskus pitää antaa käsien toimia omilla ehdoillaan ja mennä sinne, minne jalat vievät. Ne eivät aina kuuntele mieltä, vaan jotain syvemmältä kumpuavaa. Onpahan heti aamusta puhtaat astiat. Mukavaa.

Laitoin samalla kahvin tippumaan ja puuron mikroon. Puuron syön nykyään raejuuston ja vaihtelevan mehukeiton/kiisselin kera. Tällä hetkellä makuna sitruuna-vanilja, mutta seuraavalla kerralla jälleen jokin marjaisa.

Viime aikoina olen miettinyt, josko joisin vain aamukahvin ja lopun päivää joisin vettä, koska toisinaan tuntuu muutenkin, että tarvitsisi ainoastaan jonkin minilatten. Yleensä aamuisinkin juo sen pari kolme siemausta, kunnes on jo juostava bussille, jollei pakkaa kahvia matkamukiin, jolloin juoksee mukin kanssa bussille. Töissäkin tulee juotua vain pari kolme siemausta, koska ei huvita juoda enempää, se ehtii toisinaan jäähtyä, kun tekee tauollakin töitä, tai sitten se vain maistuu pahalta, eikä halua juoda. Ja sanotaan, että vesi virkistää ihan yhtä paljon, jollei enemmänkin. Vesi ei sisällä kofeiinia, mutta vesi virkistääkin kokonaisvaltaisemmin nesteyttäen koko kehoa ja keho toimii paremmin ja pysyy hereillä.

  

Eilen olin töiden jälkeen ystäväni kanssa Roasbergin kahvilassa/ istuskelupaikassa. Join pari lasia kahta punaviiniä ja sitten teki mieli vielä chococcinoa, kun ystävälläni oli sellainen. Eikä tämä herkku muuten maksanut paljon. Tällä viikolla on kyllä vähän taas herkuteltu, mm vedettyä yksi suklaalevy, mutta olen iloinen, että söin sen jo, koska nyt se ei kummittele siellä kaapissa. Oli ihanaa istuskella, rentoutua ja höpötellä ystävän kanssa. Oli jälleen se iltama, kun laulettiin ja rummuteltiin ja piti jutella vähän kovempaa, mutta lähdimmekin siitä juomiemme jälkeen, suuntasimme Filmtowniin vuokraamaan leffan, Pete ja Elliot, joka oli kyllä tosi mielekäs elokuvakokemus. Varsinkin se lohikäärme oli niin söpö ja oli suloisia kohtia, vaikka meinasi tulla tippa linssiin yhdessä kohdassa.

Pari kolme kertaa tuli salillakin käytyä. Iltapäivystysaamunakin tosi pikainen painojen nosto ja bussilla kohti töitä. Kyllä siinä huomasi, että aamulla lihakset eivät ole yhtä yhteistyöhaluisia kuin iltapäivällä tai illalla, enkä yhtään ihmettele, kun eivät ole saaneet kerätä energiaa päivän aikana. On kyllä ollut haaveena lähteä lenkille ennen töitä tai käydä salilla. Lenkki voisikin onnistua, jos herää tarpeeksi aikaisin. Sitten menisi töihin virkistäytyneenä ja hehkeänä.

Jos omistaisi parvekkeen, niin siellä voisi joka aamu tehdä vaikka vartin joogan ja se virkistäisi. Mielikuva isosta lasitetusta parvekkeesta, muutamasta kasvista, joogamatosta pehmeän maton päällä, ihminen lotus-asennossa ja kahvikuppi tai teekuppi vieressä. Tuulen vire kävisi kasvoilla ja kuuntelisi aamuisen kaupungin heräävän uuteen päivään.

Tällä viikolla on muutama hetki ollut hieman omituinen, oman pääni ja kehoni sisällä. Ihan kuin läsnäolevia poissaolokohtauksia - siksi niitä kutsun. Niitä tuli enemmän alkuviikosta. Ensin tuntui huimaamiselta päässä, jossa meinasi menettää tasapainonsa, vaikka istui lattialla. Mutta sitten on toisinaan niin lähellä tilanteessa, ettei hetkeen tunne mitään. Mieli on läsnä, mutta yhtäkkiä ei tunnekaan kehoaan. Tuntuu, ettei otetta omasta kehosta ole. Tuntuu vähän tunnottomuutena kasvoillakin. Mutta sitten tunto taas palaa kehoon ja palaa takaisin siihen hetkeen, vaikkei olekaan ollut poissa siitä hetkestä. Ovat saattaneet kestää vain pari kolme sekuntia. Se on vähän niin kuin tinnitus mutta kehossa. Tulee ja menee. Kummallista. Onneksi ei ole ilmennyt sen kummemmin. 

En kerro töistäni muuta kuin sen, että meillä oli iltama yhdessä kahden talon kesken ja oli tosi innostavaa, kun sai kertoa omia ajatuksiaan ja kuunnella muiden ajatuksia esimerkiksi hyvinvoinnista työyhteisössä. Ykkösajatukseni oli ihan yleisestikin Älä jätä yhtäkään kaunista ajatusta ääneen sanomatta, vaan kerro se hänelle, kenestä niin ajattelet. Voihan toinen siitä hämmentyä, mutta ihmettelen, miksi pitäisi hämmentyä kohteliaisuudesta. Toivoisin vain tuovani iloa toisen päivään kertomalla sen, koska jos joku kertoisi minulle kohteliaisuuden ja levittäisi kaunista sanaa, niin olisin kyllä otettu ja tulisin tosi iloiseksi.

Heitin vanhat kukat roskiin. Toisipa joku uusia kukkia pöydälleni. Kukat ovat kauniita. Kaikkein parasta ja ihaninta olisi saada niitä joltakulta. Yllätyksenä. Tykkään yllätyksistä.

Olen katsonut Netflixistä myös Supernanny on tour - sarjaa muutaman jakson ja saatan niistä saada omia vinkkejä työhöni tai olla saamatta, mutta eniten siinä sarjassa ihailen Jo Frostia, hän on aivan mielettömän ihana ihminen ja hän arvostaa samoja asioita kuin minäkin.

Ennen joskus teinivuosina saattoi olla julkisuuden hahmoja, usein amerikkalaisia näyttelijöitä tai laulajia ihailun kohteina, mutta heitä ihaili aivan eri syystä kuin arkipäivän idoleita. Arkipäivän sankareissa jotain aivan erityistä heidän tavassaan olla, puhua ja ottaa muut huomioon. Minulla on muutama arkipäivän idoli: äidinkielen opettajani lukiosta, kaksi opettajaa ammattikoulusta, muutamia vanhoja tai nykyisiäkin työkavereita, tuttuja tai jopa satunnainen kaupungilla vastaan kävelijä voi olla sellainen.

Heidän tekonsa hymyilyttää. Heidän seurastaan nauttii ja keskittyy siihen, mitä toisella on sanottavana. Otan vaikutteita näiltä arkipäivän sankareilta, heidän tavastaan olla. En ota vaikutteita sellaiselta, joka ei käyttäydy mielestäni mukavasti, heille saatan ränistä takaisin, huomauttaa kohteliaasti tai olla välittämättä huonoista tavoista ja silloin pitäydyn omassa tavassani olla. Ihmisellä on perusluonteensa, mutta aina voi omaksua uusia tapoja.

Viime viikonlopun olin aika pitkälti liikkeessä. Kävin Espresso Housessa syömässä ja Roasbergillakin syömässä raakakakkua ja juomassa kahvia, kun Töölön konditoria ei kelvannut. Kuljin ristiin rastiin ja pitkin poikin metrolla ja ratikalla sekä bussillakin. Kävelinkin jotkut välimatkat.

Sunnuntai-iltana kun oli koko päivän ollut liikkeessä ja hetken kotona hengähti, niin ei jaksanutkaan kotoilla, joten menin leffateatteriin katsomaan Vaianan. Oli ihan ok. Teatterista poistuessa satoi lunta. Ja on sadellut monta kertaa sen jälkeenkin lunta. Lumisade on ihanaa, mutta olisi kyllä mielestäni jo kevään aika. Kyllä se pian tulee, onhan jo maaliskuu. Plussakelit ovat alkaneet.

Olen aloittanut uuden kirjan, Eppu Nuotion Koston. Se on eka jännityskirjani, jota luen, joten Eppu on aivan loistava siihen tarkoitukseen, koska Eppu on oikeastaan yksi lempikirjailijoistani jollei jopa se ykköslempikirjailijani. Muut lempikirjailijani ovat myös olleet joko suomalaisia tai brittiläisiä. En nyt ala luettelemaan. Epulla on kuitenkin aivan ihmeellinen kirjoitustaito, mihin en koskaan yltäisi (jokaisella on omansa, voihan sitä harjoitella) ja hän kertoo asioita niin taitavasti kuvaillen ja erittäin mielekkäästi, että sitä vain alkaa hamstraamaan tekstiä eteenpäin. Yksi hänen tähän asti luetuista kirjoistaan ei kyllä miellyttänyt, en olekaan päässyt muutamaa sivua pidemmälle, kun ei vain saanut luettua. Jotkut kirjat ovat sellaisia, lopettaa heti alkuunsa, jos ei miellytä. Miksi lukeakaan sellaista kirjaa, joka ei miellytä? On muutama muukin kirja odottamassa ja lukemiseni on nykyään paljon hitaampaa kuin teinivuosina, mutta tykkään lukemisesta. Suomihan onkin lukemisen ja kirjojen luvattu maa, vai miten se meni.

Tänään pitää käydä kirjastossa ja salilla. Sitten voi keksiä jotain muuta.

Mukavaa viikonloppua!

~ Lilja Lumi