Turku-reissuilua kesän kynnyksellä

Viikonloppuna kävin Turussa, tuossa ihanassa aurinkoisessa jokikaupungissa, johon ei koskaan kyllästy. Perjantaina tuli syötyä paljon karkkia, joka saattaa olla osasyyllinen tämän hetkiseen flunssaan, o-ou.

Turku on aina niin taiteellisen kaunis, enkä koskaan ole nähnyt kauniimpaa kaupunkia, vaikka tykästyinkin Helsingin moninaisiin vanhoihin kauniisiin taloihin, joita luulin olevan vain Turussa. Turku on kuitenkin alkuperäinen ja viehätysvoimainen kaikessa yksityiskohtaisuuksissaan. Aina voi löytyä itselle jotain täysin uutta, vaikka se olisi siinä seissyt monia vuosikymmeniä.

Helsingin päässä pyöräilin lauantaina aamupäivällä hitaan aamun jälkeen täyttä häkää bussipysäkille huomaten samalla huonon kuntoni, mutta ehdin hyvin bussiin, joka tuli muutaman minuutin myöhässä. Turun Tuomiokirkkotorille bussi pudotti miut puoli yhden aikaan, josta lähdin jokivarren alkuperäistä puolta kohti kirjastosiltaa ja kirjastoa. Alkuperäinen suunnitelma oli selata muutama lehti ja tavata kaveri, mutta nälkä ja vessahätä voittivat, eikä voinut keskittyä lehtien lukuun. 

Mihin muuhunkaan voisin joka ikisellä Turun reissullani päätyä kuin suosikkikahvilaani Café Artiin. Siellä tilasin cappuccinon kahdella espressolla (toimii vain lattessa) ja suklaa-mangojuustokakun, joka ei ollutkaan niin erityistä kuin luulin, mutta kaikkea pitää maistaa. 

Pian kamuni saapui pöytääni istumaan, vaihdettiin kuulumisia ja räpsin vähän kuvia. Syömingin jälkeen lähdettiin kohti Föriä, koska en ole ylittänyt sillä tänä vuonna vielä jokea.

Uudet aurinkolasit (Anttilasta) ovat jo käytössä muunakin kuin pöydän koristeena. Keskiviikkona meillä oli kevätjuhlat ja samalla reissulla unohdin bussipysäkille aurinkolasini. Uudet olivat kyllä jo harkinnassakin, kun vanhoissa oli niin paljon naarmuja. Aiemmin on yhdet ruskeat aurinkolasit hävinneet.

<3 Näkymä aurakadun ja läntisen rantakadun risteyksessä.

Street art! Mahtoiko olla viime vai edellisvuonna, kun tämä taidekaupunki päätti koristaa kaikki kadulla olevat pömpelilaatikot.

Turun tähtiä tuijottavat patsaat löytyvät pitkin jokivartta. Tai ainakin kolme. Oli saippuakuplapullokin (tietysti) mukana ja yritimme saada kuplista kuvia.

Förille asti eikä vierassatamaankaan asti päästy, koska siellä oli joku iso teltta ja jälkkärit kadun varressa vahtimassa, ettei kukaan mene pidemmälle. Voi räkä! Jotkut kesän alottajaiskekkalot siellä. No ensi kerralla sitten pitää kävellä Förille, vierassatamaan ja katselemaan Suomen Joutsenta. 

Palatessamme takaisin huomasimme tähtiä tuijottavan patsaan varpaiden vieressä nämä kaksi elokuvalippua ja kehotuksen. Katselimme lippuja hetken ja huomasimme viimeisen voimassaolopäivän olevan 31.5. eli eilen. Olisimme voineet käydä samana päivänä iltaleffassa, mutta päätimme antaa jonkun toisen onnekkaan huomata ne. Siinä muutaman metrin päässä istui nainen puhelimeen höpötellen ja ilmeisesti hän oli ne siihen jättänyt, kun kaverini kertoi hänen sanoneen puhelimessa jotain tapaan "Hetken niitä kattelivat, muttei niille kelvannut. Mutta mennään me sitten", jonka jälkeen hän kävi hakemassa liput itselleen ja langan päässä olevalle ystävälleen. Toivottavasti heillä oli kiva leffailta.

Palasimme kristiinankatua pitkin takaisin ja kävimme Kauppahallin läpi kävellen katsomassa, olisiko torilla vielä myynnissä hedelmiä, mutta siihen aikaan kaikki myyjät olivat jo pakanneet kimpsunsa ja kampsunsa. Heipattiin sitten kaverin kanssa ja odotin toista kaveriani Sokoksen edessä. 

Ei käytykään Wickellä, vaan menimme Stockmannin vessan kautta Kultatalon ylimpään kerroksen Greenziin syömään. Saatuamme annoksemme eteemme ja tapani mukaan ruoka-annoksen halusin kuvata, niin ihmettelin, että missä pirhanassa se kamera on ja säikähdin, että se on jäänyt sinne Stockmannin kahvilan vessan ovenkahvaan roikkumaan. Nopea säntäys siihen suuntaan ja poukkoilua kerrosten välissä. Ensin odotin, että joku tulee vessakopista pois, mutta kamera ei ollut siellä, joten kysyin kahvilan kassalta kameraa ja huokaisin helpotuksesta, kun kahvilaneiti kameran tiskin alta ojensi. Joku ystävällinen ja rehellinen ihminen oli huomannut kameran ja vienyt sen kassalle. Kiitos sinulle, kuka tahansa oletkin!

Mussutimme ruokamme, ostin Cubuksesta mustat jegginsit ja katsoimme kirjakaupat läpi. Sophie Kinsellan uusinta ei ollut siellä, vaan se ilmestyy vasta tässä kuussa (jee kesäkuun ensimmäinen - miten ihanalla koiranilmallaan). Ostin Lisa Jewellin englanninkielisen The House We Grew Up In (2013), jota en ole lukenut. Sen jälkeen kävimme Siwassa ostamassa jäätelöt ja jogurtit ja menimme kaverin kämpille hetkeksi istumaan, kunne lähdimme katsomaan, minkälaisia ihmisiä on valmistumispäivänä liikkeellä. Totesimme, että voi kun he kaikki ovat nuoria, mutta me emme kuitenkaan ole vielä vanhoja.

Heräsin tapani mukaan pari tuntia emäntää ennen, kuvailin vähäsen, söin jogurttia ja luin Jojo Moyesin kirjaa, jota luin koko Helsinki-Turku- bussimatkan. Ensin en edes pitänyt paljon siitä kirjasta ennen kuin se muuttui kiinnostavaksi. Kesti hetken tottua siihen, ettei se kertonut nykyajasta, vaan luultavasti 50-60-luvusta.

Kaverin herättyä hetken höpisimme ja pääsimme vihdoin lähtemään, kun kaikki tavarat olivat kassissa. Menimme Cafe Artiin aamukahville ja leipää puputtamaan. Aamukahvihetki kahvilassa on vain niin satumaista tai jotain sen kaltaista - samanlaista kuin auringonnousu sumun keskeltä meren ja vuorten takaa (tms imagine yourself). 

Ihailimme kahvilassa olevia uusia tauluja, jotka olivat taidokkaita laadukkaalla kameralla kuvattu lähiseudusta, kuten panoraamakuva Aurajoesta. Ja tietysti höpötimme kaikenlaista. 

Kävimme ennen kyytiä Helsinkiin vielä katsomassa Sokoksen läpi ja se oli tosiaankin muuttunut, kun elektroniikkaosasto ja leluosasto oli poistettu. Luultavasti myös kirjaosasto.

Olin kuitenkin kuin lapsi karkkikaupassa huomatessani Desigualin vaatteita livenä naistenvaateosastolla ja tunsin itseni hetkeksi villivarsaksi. Tunsin sitä lapsenomaista kuplivaa iloa jotain asiaa kohtaan, josta tykkää. Se on aivan ihana tunne, en muuta sano.

~ Lilja Lumi

Syö niin kuin Välimeren ihiminen

On käynyt mielessä, jospa kertoisi vähän Välimeren ruokavaliosta, kuinka hyödyllistä se olisi. Luin siitä KuntoPlus - lehdestä, jonka voisi tilata Sportin tilalle. Sport-lehden tilauksen saisin lopetettua heti kun vain löytäisin asiakasnumeroni. KuntoPlus tarjoaisi paljon hauskemman ja laajemman tietopaketin. Fit on myös kiva, mutta ei tarpeeksi kiva tilattavaksi. Jospa vain lukisi kaiken kirjastossa - kunhan sinne asti pääsisi. Pasilaan ei aina vaan jaksa lähteä ja Munkassa ei ole tarpeeksi laaja valikoima lehtiä.

10 oleellisinta asiaa Välimeren ruokavaliossa ovat:

1. Valkosipuli sis allisiinia, joka alentaa verenpainetta, ohentaa verta sekä ehkäisee verisuonitukoksia

2. Täysjyvävilja, josta saadaan runsaasti kuitua, foolihappoa, magnesiumia ja kaliumia, jotka auttavat pitämään diabeteksen, syövän ja sydänsairaudet loitolla ja ruoansulatuksen kunnossa.

3. Oliiviöljy ehkäisee syöpää korjaamalla DNA:n vaurioita.

4. Pähkinät pitävät verensokerin tasaisena, alentavat verenpainetta ja veren rasva-arvoja sekä ehkäisevät rasvan kertymistä vyötärölle. Lisäksi pähkinöissä on runsaasti proteiinia, vitamiineja sekä kivennäisaineita.

5. Sitrukset sisältäävät runsaasti C-vitamiinia, joka vahvistaa vastustuskykyä ja edistää raudan imeytymistä ruoasta kehoon. Lisäksi sitrukset ovat hyvä pektiinin lähde.

6. Palkokasvit sisältävät paljon kuitua, joka alentaa kolesterolia ja pitää verensokerin kurissa. Ne sisältävät runsaaasti myös täyttävää proteiinia, joka helpottaa painonhallintaa ja saattaa auttaa jopa karistamaan kilon tai pari.

7. Viini tekee hyvää sydämelle.

8. Yrtit maustavat hyvin ruokaa hyvin, joka vähentää suolan käyttöä, ja lisäksi välimeren ruokavaliossa paljon käytetyt rakuuna, oregano, basilika ja timjami vaikuttavat myös limaa irrottavasti ja ruoansulatuselimistöä virkistävästi. 

9. Kalat ja äyriäiset, joista saadaan seleeniä ja jodia. Varsinkin rasvainen kala on tärkeä omega 3 - rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde. (Omega-3-rasvoihin kuuluvat EPA- ja DHA-rasvahapot ovat aivoille tärkeitä aineita, ja D-vitamiini kohottaa mielialaa ja pitää luuston ja immuunipuolustuksen kunnossa.

10. Kasvikset ovat mittava osa Välimeren maiden ruokaperinteitä, ja niitä pidetään ruokavalion terveysvaikutusten todennäköisimpänä syynä. 

Välimeren ruokavaliossa syödään paljon enemmän kasviksia, enemmän kalaa lihan sijaan sekä terveellisempää rasvaa.

Välimerellisestä elämästä voisi oppia myös, ettei tarvitsisi niin paljon stressata kaikesta, vaan voi nauttia elämästä. Ota aurinkoa terveellisesti: vietä auringossa jonkin verran aikaa päivittäin tankkaamassa iloa, valoa ja d-vitamiinia, mutta pysyttele keskipäivällä kuitenkin poissa auringosta, jolloin se on korkeimmillaan.

Olisi todellakin opittava pitämään oliiviöljystä ja yrittää välttää kaikkea liikaa puputusta. Voisi tulla riippuvaiseksi hedelmistä ja salaateista. Kesä on helppoa aikaa oppia :)

Haluaisin myös alkaa nauttia ruoanlaitosta ja harrastaa sitä enemmän.

~ Lilja Lumi

Onnellinen jälkityhmyri

Kun luin ja näin Finlaysonin Kesäkuu-keräilyn K-kaupoissa, niin ajattelin heti, että "Has to have it!" Kävin Munkissa ja siellä ei ollut tietoakaan niistä. Kävin myös Turun Citymarketissa, mutta ei missään näkynyt. Ajattelin jo, että mitä ihmettä, eikö se kampanja olekaan vielä alkanut ja olin hämilläni. Tein Keskolle kyselyn asiasta ja sieltä tuli vastaus, että se on vain K-marketeiden keräily, eikä suinkaan supermarketien tai citymarketeiden, vaikka ne K-kauppoja ovatkin.

Aloin sitten pohtia, mistäpä löytäisin lähimmän K-marketin ja päädyin eilen bussimatkan yli Paciukseen. Siellä tönötti kampanjan muut tuotteet: tyynyliinapakkaus, essuja, pyyhkeitä, aluslakana, uunikinnas ja patalappu, mutta ainoa kohta, mikä ammotti tyhjyyttään oli se, missä pussilakanasetin olisi pitänyt olla. Laitoin suunpielet alaspäin ja menin odottamaan bussia kotio. Näin seuraavan K-marketin ihan vähän matkan päässä, mutta eihän siellä mitään ollut, koska se oli yhteydessä huoltoasemaan eli pieeni. Harmistus.

Tänään töiden jälkeen kävin työpaikkaa vastapäätä olevassa K-marketissa, kun työkaveri siitä vinkkasi. Ihme juttu, etten tiennyt sen kaupan olevan K-marketti, vaikka siitä niin usein ohi kävelenkin. Onhan se toki totta, ettei K-marketeja niin paljon huomioida (tai no mie en huomioi). Siellä oli sama juttu kuin Paciuksessa: no luck.

Otin seuraavan bussin, joka tuli vastaan, vaikka se olisikin mennyt Kalasatamaan, mutta ajattelin, että miksipäs ei, onhan sielläkin K-market. Hyppäsin kyydistä, kun näin K-marketin, mutta sekin oli joku huoltsikka-market, jossa ei tietenkään niitä kampanjatuotteita ollut. Etsin bussia ja kysyin yhteen osuttuani, menisikö hän keskustaan - eipä mennyt, mutta neuvoi miut ystävällisesti 200 metrin päässä olevalle metroasemalle. Nousin siis Kalasatamassa (jonka luulin olevan länsisatama, mutta ei) Ruoholahteen menevään metroon ja hyppäsin Hakaniemen kohdalla pois, koska siellä olisi K-market. Kadulla se siinä törötti kadun toisella puolella ja siellä oli jopa yksi pussilakanasetti, jonka nappasin itselleni.

Siinä kohtaa olin kyllä jälkityhmä tai viisas, miten sen nyt ottaa, koska vasta seuraavassa kaupassa tajusin, että olisin voinut niitä merkkejä passiin pyytää, koska viidestäkympistä saa viisi merkkiä, mikä olisi riittänyt -50% seuraavasta pussilakanasetistä (jonka löysin Asematunnelista ja tajusin sen vasta siellä). Kyllä ketutti oma tyhmyyteni tai oikeastaan ajattelemattomuuteni, mutta sellaista sattuu. Ehkäpä ensi kerralla on viisaampi.

Tässä ne viimein kuitenkin ovat! <3

Tiedän tiedän, että ne pitäisi pestä, mutta meidän perheessä ei ole koskaan ollut tapana. Tosin ne eivät ole koskaan ennen haisseet etikalta, vaan hyviltä vähän niin kuin uudet vaatteet tai kirjat. Ramppasin kuitenkin niin monessa kaupassa, kun löytyi vasta viidennestä ja kuudennesta kaupasta, että haluan ne vain käyttöön. Voihan niitä hetken käyttää, pestä ne sitten ja sitten käyttää uudelleen. Ne ovat vain niin ihanat! Skippasin salinkin, koska siinä kohtaa, kun salille olisi pitänyt mennä, niin jalat sattuivat jo sen verran kaikesta siitä kaupoissa kiertelystä, portaiden noususta ja kävelystä, että hyvillä mielin siirrän toiseen kertaan. Pitää vain muistaa nostaa vesikiintiötä.

Kotiateriana töistä tultua oli tällainen taco-kanasalaatti kaupasta. Hauskoja vivahteita taco-lastuista kyllä juuston, kanan ja salaatin seassa ja hyvää salaatinkastiketta. Kesä kun tulee, niin tekee muutenkin mieli syödä raikkaasti ja kevyesti. Kesällä tekee mieli olla kevyt ja se on helpompaa myös, koska lämpimiä aterioita ei tee kovasti mieli syödä kesällä, kun on muutenkin niin kuuma ja tekee mieli vain ulkoilla paljon. 

Töissä oli hassua, kun aina kahvitauolla 12:30-14 aikoihin tekee mieli juoda kahvia, mutta tänään olin ottanut Nescafen kaakaon mukaan, jonka sekoitin kahteen desiin kuumaa vettä. Ajattelin sen jälkeen juoda kahvia, mutta kahvi maistui kuralta ja päivän kuuma-annostus tuntui olevan täynnä. Kesällä tekee mieli juoda kahvikin kylmänä, jos ollenkaan. Siinä kahvia siemailtua tuli mieliteoksi vain vesi - ehkä keho alkaa vihdoinkin tunnistaa, mikä on hyväksi sille. 

Ensimmäinen herhiläinen, jonka tänä vuonna näen <3 Ne on niin söpöjä! :)

Otin takaovelta kivaisan kuvan. Otin kuvan muurahaisestakin, mutta se oli niin pieni, ettei kamera viitsinyt tarkentaa. Mutta kohta haen nuo ihanaiset lakanat ulkoa ja käyn suihkussa. Sitten voi käpertyä noihin ihanuuksiin :)

~ Lilja Lumi

Luonnonlapsi Turkustelemassa

Näin ajattelin tänään metsässä tultuani Turusta Helsinkiin ja käytyäni kodin kautta kävin vielä vähän hyppimässä pusikoissa kameran kanssa. Postaus sisältää paljon kuvia! Kävin äidin luona Kaarinassa hakemassa sinne jääneen kamerani ja tuli siinä samalla moikattua äippää, veljeä ja kummivanhempia, jotka kyläilivät äipän luona eilen illalla.

Alunperin äidin luo mennessä kamerahakureissun lisäksi oli tarkoitus siivota (kääntää kämppä ylösalaisin) ja kunnolla, oikein kevätsiivous! mutta ei vaan voinut, kun oli vieraita käymässä. Joku päivä vielä! Yritin samalla etsiä mustavalkoraidallisia kesäshortseja, jotka ovat hävinneet vain johonkin. Pitäisi kai tutkailla tuo omakin varasto, jos oisin heivannut kesävaatteet sinne odottelemaan.

Kävin veljen kanssa Kaarinan rannassa vähän kuvailemassa eilen illalla.

Tänä aamuna joimme kahvit ja söimme äidin ja veljen kanssa aamiaista, jonka jälkeen parturoin veljen hiukset. Sen jälkeen lähdimme äidin kanssa Aurajoen rantaan kuvailemaan. Otin paljon kuvia, mutta laitan vain muutaman tähän, hieman makustelua.

Turku on kaunis, upea ja ihana kaupunki, jota tulen aina rakastamaan kaupunkina, jossa olen asunut ja jonka lähettyvillä olen asunut 27 vuotta. Oli jopa ihmetys, että Cafe Art oli auki sunnuntaina ennen yhtätoista, koska se ei ole ennen sunnuntaisin ollut auki. Ajattelinkin, mistä voi tulvahtaa ulos asti huumaava korvapuustin tuoksu muualta kuin Cafe Artista.

Kävelimme äidin kanssa kirjastolta Myllysillalle, siitä yli, koska näimme, ettei Föri ollut pyörimässä ennen yhtätoista ja piti kävellä Tuomaansillalle, mutta aika kului ja käännyimmekin Tuomiokirkkosillan kohdalla takaisin kuvattuamme vaaleanpunaiset puut ja Tuomiokirkon. Menimme kirjastosillan kautta, koska äiti ei ollut sitä vielä kertaakaan ylittänyt.

Kävellessä ja kuvaillessa tuli sekin mieleen, että mitä enemmän kuvailee, niin sitä enemmän huomaa ja näkee yksityiskohtia, enemmän värejä ja kaiken terävämmin. Turku on muutenkin kuin taideteos eläväisellä tekstuurisuudellaan, mukulakivikatuineen ja runsaine tummine puineen täynnä lehtiä.

Oli tosi jännä kerran, kun työskentelin vielä Turussa ja tulin bussilla keskustaan. Olin koko sen ajan katsellut mustavalkokuvia, joita olin kameraan tallentanut ja kun nostin katseeni pysäkillä noustessa niin näin hetken koko katukuvan mustavalkoisena. Oli se vähän pöhköä.

Nämä kuvat ovat bussimatkalta. Kävimme aurajokikävelyn jälkeen Citymarketissa, koska haluaisin löytää Finlaysonin kesälakanat, mutta ne eivät olleet vielä myynnissä. Harmi.

Kun olin saapunut Alepan kautta kotio, niin menin vielä vähän puska-jusseilemaan.

Kiva jos jaksoit katsella kuvia. Valokuvaaminen on niin sydämen asia mulle :) Joskus ihan ahmin kauniita kuvia. Ja luonto on niin kaunis ja ihana, kun se herää henkiin ja kukoistaa ihan täysillä.

~ Lilja Lumi

Kohteliaisuudesta ja helatorstaista

Kommentoin Hannan blogikirjoitukseen, jossa hän kirjoitti ihmisten piittamattomuudesta ja töykeydestä, että ymmärrän häntä hyvin ja että ärsyttää myös paljon.

Saatat pitää kymmenelle ihmiselle ovea auki eikä kukaan kiitä, jollei ohimenevä koira vähän nuuskuta ja omistaja vetäisee narusta - kaikki kävelee vain ohi päin katsomatta.

Joskus bussissa vastakkaisissa paikoissa istuen ikkunan puoleinen henkilö vain työntyi törkeästi ohitseni niin että olin kaatua penkiltäni. For god's sake, suun aukaiseminen ei ole niin mahdotonta! Vaikka pitäisin kuulokkeita korvilla, niin yleensä noustessani ikkunan puoleiselta penkiltä pysäkillä pois ja toisen pitäisi väistää, niin mainitsen "Anteeksi, nousen seuraavalla pysäkillä" ja toisen päästettyä pois yleensä kiitän. Liian usein näkee vain sitä, että toinen nousee sanomatta mitään ja toisen pitäisi siitä tajuta väistyä. Kysypä seuraavan kerran piruuttasi näin käydessä, että haluaako toinen nousta pois ja sano kovaan ääneen "ole hyvä", jos toinen ei kiitä.

Kerran meinasin törmätä autoon, kun pyöräilin kirjastoon alamäkeä pitkin. Keskellä sitä mäkeä lähellä bussipysäkkiä päätti kuitenkin keskellä tyhjää autotietä oleva auto kääntää ympäri pyörätien kautta ja minun piti lyödä jarrut pohjaan, etten olisi lentänyt auton yli. Olisi mieli tehnyt käydä potkimassa autoa kylkeen, mutta jatkoin vain matkaani auton ohi selvittyäni säikähdyksellä.

Kohtelen usein kanssaihmisiä niin kuin on opetettu vanhuksia kohdeltavan, vaikka tekisikin mieli huutaa perään ole hyvä, mutta sehän olisi kiertokeljuilua. Ehkä jonain päivänä muutkin oppivat. Useimmiten tapaan hyvää käyttäytymistä nuorilta naisilta ja miehiltä.

Olen ennenkin kirjoitellut epäkohteliaisuudesta ja kuinka ihmiset ovat unohtaneet hyvät tapansa, jos heille on koskaan sellaisia opetettukaan. Voisi kirjoittaa hyvistä tapoista ja niiden muistamisesta vaikka joka viikko, koska joka viikko näkee sitä töykeyttä ja epäkohteliaisuutta sekä kokeekin sitä, mutta onneksi näkee myös kohteliaisuutta ja toisten huomioimista.

Yritän omassa työssäni ottaa toiset mahdollisimman hyvin huomioon ja myös opettaa hyviä käytöstapoja, mutta joskus tuntuu, että olisin näkymätön, eikä sanojani aina kuulla. Mitä silloin kuuluisi tehdä? Yrittää uudelleen, ehdottomasti. Mutta jos työkaveri ei huomaa, niin silloin kyllä tekee mieli kysyä, että eikö hän vain huomannut vai onko jotain hampaankolossa. Enää ei tarvitse olla hiljainen, ei todellakaan. Näytä ja osoita tunteesi ja myös huolesi, mutta pidäthän silmällä toisen reviiriä lähestymällä varovaisesti.

Joskus, kun olen nähnyt hyvän teon esimerkiksi bussissa tai kadulla, olisi tehnyt mieli mennä sanomaan hyvää tehneelle henkilölle, että teitpä kivasti tms, mutta sitten iskee joku ujostuksen kaltainen, vaikkei siinä olisi mitään väärää tahi outoa - olihan hänkin juuri auttanut tuntematonta.

Helatorstaina eli tänään on tuntunut koko ajan, että olisi lauantai, mutta huomenna onkin töitä. Aurinko on paistellut nätisti ja mennyt välillä pilveen. Uhkaavan näköiset pilvet ovat kerääntyneet taivaalle ja samalla ripastellut vähäsen.

Tänään kävimme kuitenkin vähän testailemassa Kannelmäessä, kulkeeko rullalauta jalan alla vai saanko katsoa sen perään maan kamaralta. Viime kerralla rullaillessa meni vasen jalka edellä, kun tänään taas teki mieli viipottaa oikea jalka edellä. Tällä jalkojen vaihtelulla ei ainakaan pääse kovin pitkälle, kun ei edes tunne, kummin päin menee paremmin. Lapsetti ja menin välillä laskemaan kolme kerta rengaskeinulla ja sitten takaisin laudan päälle. Ukkeli vaihtoi omasta laudastaan pyörät ja taas rullaa paremmin. Miulta pitäisi löysyttää luultavasti akselia, että pääsisin cruiserillani kääntymään, kun se on vähän tönkkö, vaikka rullaakin kivasti eteenpäin. Viikonloppuna saan uuden kamerani takaisin, kun menen äipän luokse järjestelemään paikkoja. Sitten voisi ottaa vähän kuviakin, jos rullailu alkaa sujua. On kivempi ottaa sellaisia videoita, missä ei kaadu kuin sellaisia, missä näkyy hauska ilmalento ja törmäys maan kamaralle nenäaluksella.

Rullailun jälkeen kävimme Prismassa ostamassa salaattiaineksia ja muutakin. Salaattiin tuli jäävuorisalaattia, päärynää, mozzarella-juustoa, mansikoita, viinirypäleitä ja cashew-pähkinöitä. Salaatin kanssa mussutimme kanankoipea tai ainakin lihaa sen ympäriltä.

 

 

Teki myös mieli kovasti kukkia, joten ostin tällaisen kimpun. Vaaleanpunaisen tällä kertaa, vaikka oli paljon muitakin kauniita tarjolla. En kuitenkaan voi ostaa neljää kimppua vain kun tekee mieli.

Tämä odottaa vielä pakastimessa. Ei kannata huomioida piparipakkausta, tiedä vaikka sitä intoutuisi leipomaankin joku päivä. Se on siis jäänyt viime joulusta. Mitenköhän saisi piparista kesäisen, kun se niin liittyy jouluun? Mutta Ben&Jerry's illalla sekä varmaan ruisnappeja sulatejuustolla ja tuorejuustolla sekä viinirypäleillä. Armas on nyt rassaamassa pyörää, joten voisin ottaa vaikkapa päikät, kun on koko päivän haukotuttanut.

Arrivederci!

~ Lilja Lumi