Surinaa

"Sinä teet minusta rohkean." Tuli tänään mieleen, kun äiti puhui tyttärensä kanssa bussissa. Riippuu täysin seurasta, minkälainen on ja se minkälaisen ihmisen seurassa oleva henkilö tekee minusta muille ihmisille. Joidenkin seurassa olen niin oma itseni tai oikeastaan yli-itseni, että möläyttelen tuntemattomillekin, jos tekee mieli, vaikken sitä todellakaan yksinäni tekisi. Seura tekee kaltaisekseen, toisista ihmisistä saa voimaa.

Olin lapsena ujo, erilainen, koulukiusattu ja koulusysteemi kusi kiusaamisen ehkäisyn kannalta, koska kiusaamiseen ei joskus ollenkaan puututtu. Nykyään ainakin teinit halailevat toisiaan ihon väriin, pituuteen tai kokoon katsomatta - harmi ettei silloin ennen. Kuten yhden lehden pääkirjoituksessa luki, minkälainen olisi olla nykyajan 10-vuotias: koko ajan esillä, eikä saisi olla ollenkaan oma hiljainen haaveileva itsensä.

En tuntenut tänään olevani yhtään laiska, vaikken mennytkään salille kanniskeltuani salikassia töihin ja takaisin. Vapun takia (joka on tullut kumman nopeasti) en kumminkaan pystyisi pitämään saleilua tällä viikolla säännöllisenä, joten miksi pitäisi nyt mennä, jos ensi viikolla voisi käydä mahdollisimman usein.

Sen sijaan tunsin vain mukavuudenhalua ja ajatuksissani kääriydyin vilttiin ja lipitin teetä sohvan nurkassa kylvyn jälkeen. Ajattelin jo bussimatkalla töistä keskustaan, että käyn kahvilla ja vuokraamassa pari leffaa videovuokraamosta. Kahvia siemaillessa ja kakkua murustellessa pöydälle mietin, että mistä löytäisi sellaisen rauhallisen hälyttömän kahvilan, jossa aika seisoisi paikoillaan, eikä siellä olisi teinejä räkättämässä toistensa kännyköille ja kuluttamassa turhaan istumapaikkoja? Olen ennenkin miettinyt, miksi on valtava lössi teinejä viemässä tilaa penkeillä, kun vain yksi tai kaksi heistä on oikeasti kyseisen kahvilan asiakkaita eli ovat tilanneetkin jotain.

Anyways kahvin jälkeen suuntasin keskustan Makuuniin ja vuokrasin kolme leffaa ja ostin kolme leffaa, joista sain kolmannen ilmaiseksi. Sitten köröttelin bussilla kotio. Kannattaa kyllä käydä Pasilan aseman Makuunissa, jos haluaa löytää ostettavaksi suuremmasta valikoimasta leffoja, koska keskustan videovuokraamossa oli niitä vain pierun verran ja suurin osa ihan huonoja.

Käytyäni putsaamassa naamasta mansikkaisen kasvonaamion aion katsoa ranskalaisen leffan, Audrey Tautoun uusimman, Rakkauden palapelin (Casse-tete chinois), jossa on mukana sama miesnäyttelijä, Romain Duris, joka oli mukana aiemmassakin Audrey Tautoun leffassa, Päivien kuohu "L'écume des jours" (kannattaa katsoa, nerokas ja ihana leffa). 

Otin Makuunista kolme leffaa vuokralle, koska en pystyisi millään ennen sunnuntaita palauttamaan yhtäkään. Makuuni on Filmtownia kalliimpi, mutta sieltä saa aina yhden leffan pariksi päiväksi vuokralle ja kolme leffaa viikoksi, mikä on todella hyvä. Toisekseen tätä Audrey Tautoun leffaa ei löytynyt viimeksi Filmtownista, koska siellä oli joku ihmeen leffakato meneillään.

 

Olen myös ajatellut, pitäisikö alkaa syödä enemmän ruokaa, mikä auttaisi muistamaan asioita paremmin, koska pidän itseäni kauhean huonomuistisena. Toisaalta en kyllä ole huonomuistinen, koska en vain muista asioita, jotka eivät herätä tarpeeksi kiinnostusta. Yleensä kaikki, mikä liittyy valtakunnallisiin asioihin, politiikkaan, historiaan tms menee ohi korvien, sellaiset asiat eivät edes yritä pysyä päässä. Opin muutenkin paremmin näkemällä ja havainnoimalla kuin kuulemalla.

Ajattelin myös, että havainnointikykyni on aika tarkka, koska yleensä olen tietoinen kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu, eikä aina tarvitse nähdäkään, kun voi kuulemansa perusteella kommentoida (esim eri tavaroista lähtee erilainen ääni pudotessaan) ja havaitsen myös ilmapiiristä todella nopeasti sen kireyden tms ja jos ihmisten mielialat vaihtelevat. Sen sijaan keskittymiskykyni on toisinaan aivan surkea, jollei ole kyse kiehtovasta asiasta.

Olen aina ollut aikamoinen haaveilija luonteeltani ja muistankin kouluterveydenhoitajan ala-asteella kertoneen myöhemmillä luokilla, kun kuulotestini vihdoin onnistui, että ekassa kuulotestissä lauleskelin vain piippausten mukana :D Useimmiten jos ei ole kyse itseä kiehtovasta asiasta, niin korvissa kuuluu vain ---- ja huomaan jossain liihottavan perhosen. Joten toivottavasti en ole hymyillyt väärässä kohtaa.

P.S. Sateisten iltojen jälkeen on hyvä osata stepata, koska maa on täynnä kastematoja.

~ Lilja Lumi

Juilimista massussa ja brand new camera

Olin tilannut kameran lukemani Natan blogin perusteella, koska oli hyvät perustelut, hieno jälki ja kiva alennuskoodi, jolla tilasin sen netistä. Ensin oli ilmoitettu, että kamera on varastosta loppunut ja kahden päivän päästä kerrottiinkin, että kamera on saapunut myymälään ja voisin sen hakea sieltä.

Olin sattumalta miestä vastassa töissä, kun piti hakea juhlatamineisiin lisäksi vielä neuletakki vilun varalta sekä sukkahousut, ja lähdettiinkin Selloon hakemaan kameraa Rajala-kaupasta. Ylpeänä uuden kameran omistajana halusin päästä heti testailemaan sen toimintoja jne, mutta jo ennen Selloon saapumista oli suuri nälkä, joten kameran haun jälkeen kävin ostamassa Subwaylta kana teriyakin mukaan.

Söin patongin matkalla kotiin ja heti viimeisen haukun jälkeen tuli kummallinen tunne mahaan ja alkoi päässä hieman heittää. Menin pitkäkseni sohvalle puoleksitoista tunniksi, kunnes päätin siirtyä vadin kanssa sängylle yrittäen päättää, kumpi olisi vähemmän epämieluisa asento selällään vai kyljellään ja torkahtelin välillä. Neljän tunnin muilimisen jälkeen patonki ja muut päivän ruoat pääsivät koristamaan pönttöä. 

Kävin lämpimässä suihkussa, jonka jälkeen menin palelemaan peiton alle. Lämmin peitto oli päällä, mutta iho oli kananlihalla ja lämpöä oli noussut 0.3 astetta. Yritin koko loppuillan ja yön nukkua aika huonolla tuloksella koko ajan heräillen ja nähden unta vain hereillä olosta samalla kun tuntui, että napa olisi selkärangassa kiinni. 

Vihdoin aamu tuli ja pahan olon vatsassa tunnistin näläksi. Söin varovaisesti banaanin ja puoli lasia maitoa, kunnes palasin nukkumaan. Napa ei ollut enää selkärangassa kiinni, mutta selkä sattui koko yön kääntyilystä. Sain nukuttua kaksi tuntia unetonta unta. 

Seuraavaksi heräsin 8-9 aikoihin ja uskalsin nakertaa leivän nälkään. Maha alkoi juilia sen jälkeen ja nukuin sohvalla 1,5 tuntia. Heräsin uudelleen ja join vain vettä. Torkuin keskipäivän yli vielä toiset 1,5 tunnin unet, jonka jälkeen jaksoin pysyä hereillä ja söin banaanin. Lisäksi tänään olen syönyt pehmeän puuron ja maustamattoman viiliksen eli mahdollisimman neutraaleja ruokia ilman lisämakuja, joita maha ei sietäisi. 

Tämä on jo toinen vatsatauti/ruokamyrkytys tänä vuonna. Viimeksi mahataudissa olin 12-vuotiaana, mutta kun töissä ripulia ja vatsatautia myös on liikkeellä, niin minkäs teet. On tosi harmillista, kun on nälkä, eikä uskalla syödä ja useimmiten jos on liian kova nälkä, niin siitä nälästä tulee paha olo.

On tottunut syömään ainakin 3-4 kertaa kunnon annoksia päivässä, niin ei kai ihme, että on vähän väliä nälkä, koska keho on rutinoitunut saamaan tiettyyn aikaan ruokaa eli polttoainetta. Vatsa juilii, sattuu tai nälättää joka päivä ainakin kerran, mikä on kyllä aika turhauttavaa. 

Kerran olin kolme päivää raakaruokavaliolla ja silloin ei ollut nälkä, vaan olo oli pirteä ja kylläinen. Harmi vain, että raakaruokavalio on aika kallis tietyin osin ja joitain ruokia pitää valmistella monia tunteja. Olisi kyllä hyvä löytää se juuri oikeanlainen ruokavalio, joka antaa energiaa sopivasti päivän aikana sekä pitää olon sopivan kylläisenä ja pirteänä. 

Mutta nyt siihen kameraan!

Vielä avaamaton! Piti hankkia myös Möller-kapseleita, kun iho kaipaa hyviä rasvahappoja niin kuin kehokin.

Kyseessä siis Panasonic Lumix GM DMC-GM1K eli G -variaatio

Siinä se nyt on! Tämä napattu pokkari-canonilla

Kuvatestailuja. Näyttää kyllä terävältä jälki.

Mustavalkotoiminnossa on ihastuttavaa tarkkuutta ja syvyyttä.

Älykäs kamera tunnisti itse, että kyseessä on makrotoiminto, joten se keskitti yhteen kohtaan kuvassa ja sumensi taustaa. Neilikat ovat viime viikolla hankittuja. On kyllä paljon opittavaa tämän kameran kanssa, mutta teen tämän kanssa niin kuin kaikkien teknisten välineiden eli käyn kaikki nippelit ja nappelit läpi ja otan itse selvää, mitä mistäkin tapahtuu. Nyt alkaa kuvaukselliset ajat! Lisäksi on superhienoa ja kätevää, että kyseessä on minijärkkäri ja hassua on se, että miulla on nyt tämän talouden toista järkkäriä parempi (kuulemma) kamera. Khihihii! Pompin innosta ja ilosta, mutta nyt on taas nälkä.

~ Lilja Lumi

Heti sateen jälkeen

Heti sateen jälkeen paistava aurinko
on se kirkkain aurinko
kuin pieni uudestisyntyminen
Heti sateen jälkeen pilvien väistyessä
aurinko heijastaa valoa sateen jättämistä jäljistä
paistaen kahdesta suunnasta
ja voi vain hymyillä

Just train

Päätin vihdoin tarttua tilaisuuteen ja käydä urheiluliikkeessä shoppailemassa.

Piti ostaa vain uudet lenkkarit, koska vanhat ovat aika vanhan ja kuluneen näköiset. Laitoin vanhoihin liilat tähtinauhat piristämään, mutta vielä pitäisi miettiä, miten uudistaisi harmaata kuosia. Mitenköhän lenkkareita maalataan? 

Tarttuihan urheilukaupasta muutakin kuin pelkät uudet lenkkarit esimerkiksi vaaleansininen urheilutoppi ja nuo Sweet pantsit :) Nuo ovat Slim-versiot, vanhaa mallistoa (joten olivat halvennuksessa), mutta muutkin olisivat ihan kivoja, ketä tykkää mistäkin. Ja tosi kivoja kuosejakin löytyy!

Löysin myös Puma-nilkkasukat ja ainoana kappaleena tuollaisen Puma-paidan, 

jonka esittelen joskus myöhemmin paremmin, kun on parempi valaistus.

Ja tässä ne ovat! Nike Zoom Vomero 9 W - jalkineet :)

Koitin muutamia jalkineita kaupassa ja tallustelin ympäriinsä, mutta kun nämä tulivat jalkaan, niin aluksi tuntui, että onpa hassu korokepohja, mutta kun se pysyi jalassa ja muut kengät alkoivat tuntua oudoilta läpysköiltä, joten nämä lähtivät matkaan ja tuntuvat tosi hyviltä ja hienosti rullaavilta jaloissa :) Lenkkipäiviä odotellessa ja kyllä nämä kulkevat muutenkin jalassa.

Nykyään, kun on tuon Elixia SATSin jäsen, on tosi helppoa mennä kuntosalille, koska on city-kortti, joten pääsee kaikkiin Helsingin sisäisiin SATSeihin ja Elixioihin. Olen käynyt vasta Kampin ja Talin Elixiassa, mutta lauantaina aion käydä katsomassa, miltä Pitäjänmäen SATS näyttää. 

On miellyttävä mennä salille, kun on näitä kiloja vähän kertynyt ja nyt tavoittelen unelmakuntoa kesäksi. Kivaa on myös se, että tällainen saunakulttuurissa kasvanut (2 krt/vko ~ 20v) saa käydä joka saliaherruksen jälkeen rentoutumassa ja nauttimassa kuumista löylyistä. Harmi kyllä, jos on muita samaa aikaa saunassa, niin ei kehtaa läiskiä kovin paljon vettä kiukaalle, mutta kovin moni ei kumma kyllä saunassa käy. Suits for me, koska sitten saa paiskata niin kovat löylyt kuin haluaa. 

~ Lilja Lumi

Maailman paino

 Jos huomaatte mahdollisuuden auttaa,

tarttukaa siihen kiinni.

Teemme yhdessä maailmasta paremman.

Me olemme maailman tukipilarit,

jokainen meistä

Nostetaan siis maailma harteillemme,

jos se meinaa omasta painostaan sortua

Tehdään siitä vahvempi

Jos näet apua tarvitsevan,

ojennathan auttavan kätesi,

sillä sinulla on siihen mahdollisuus.

Sinun hyvyytesi on vahvempi

kuin yksikään ammuttu laukaus

kuin yksikään ulos purkautunut riita

kuin yksikään vihamielinen käsi

ja kestävämpi kuin luotiliivi

Hyvyys on kuin timantinkova panssari,

joka ei heikkene koskaan

niin kauan kuin pysyt vahvana

Niin kauan hyvyys pysyy sinussa

Päivä Tallinnassa

Vihdoin eilen koitti se päivä, kun pääsimme ukkoseni kanssa yhdessä Tallinnaan.

Herätyskello soi seiskalta, koska satamassa piti olla viimeistään kymmeneltä. Söimme, laittauduimme, pakkasimme loput tarpeelliset tavarat laukkuun ja sitten pitikin lähteä 8:45 bussilla keskustaan ja sieltä ratikalla länsisatamaan.

Nousimme Silja Line Superstarin kyytiin ja istuimme juomaan alkumatkan aperitiivit sekä selailemaan lehtiä. Kahden tunnin päästä saavuimme Tallinnan satamaan ja aurinko toivotti meidät tervetulleeksi. Lähdimme umpimähkään kulkemaan kohti Vanhaa kaupunkia ja löysimme sen.

NB! Pandas urineerimine keelatud! 

Mikäs sen mukavampaa kuin käpsehtiä etelänaapurissamme käsi kädessä kultaseni kanssa auringon paistaessa ja kuvaillessa kaikkea, mikä ei liiku eli rakennuksia. Ihmiset sattuivat aina tulemaan kuvaan, mutta sillehän ei voi mitään.

Emme ole kumpikaan hyviä kuvattavia: toinen vetää naamansa irveen kameran lähestyessä ja toinen taas näprää lähimmäistä seinäkiveä pois päin kääntyneenä. Kuinka vaikeaa voi olla, että onnistuisi kuvissa, kun pitäisi aloittaa siitä, että pystyy olemaan kuvattavanakin tuntematta itseään pelleksi?

Kuljimme oikeastaan suurimmaksi osaksi Vanhassa kaupungissa. Ensi kerralla pitää ottaa selvää eri matkakohteista ja nähtävyyksistä lähettyvillä ja kulkea vaikka kartan kanssa. Ja voisi mennä Tarttoon tai Riikaan. Unelmoin myös matkasta Lontooseen, Prahaan ja Tukholmaan sekä Hollantiin - näin aluksi ainakin (ja olisi mukava myös kuulla enemmän maan asukkaiden puhetta, koska suurimmaksi osaksi kuuli vain suomea eestin ja venäjän lisäksi, oikeastaan suomea eniten, koska palju turiste). Jos kävisi edes kerran vuodessa jossain, niin olisi kiva.

Viime Viron matkalla, jonka tein joskus 2007, en saanut tehdä mitään kivaa, koska maissa oli aikaa vain sen neljä tuntia ja piti kulkea ryhmän mukana.

Muutaman tunnin kuluttua tuli nälkä ja vessahätä.

Katselimme ravintoloiden listoja ja päädyimme Clazz-nimiseen restoraniin. Mies tilasi olutta juomakseen ja mie otin valkkarin.

Otin kanasalaatin, joka oli tõesti suur degusteerimine.

Mies otti hampurilaisaterian, joka oli myöskin erittäin hyvää :)

Vatsat täynnä jatkoimme matkaa ja yritimme löytää jotain muitakin kauppoja kuin turistikauppoja, joita oli vähän liikaa joka nurkassa. 

Juominkien ja makeisten lisäksi löysimme vain miehelle uudet aurinkolasit ja miulle huivin, koska unohdin reissua varten ostamani huivin kotiin. No nyt miulla on kaksi kevät/syksy-huivia, mikä on joillekin jopa liian vähän.

Iltaanhan tuo päivä alkoi taittua ja viimeistään kasilta piti olla satamassa ja takaisin laivassa, koska laiva lähti takaisin kohti Suomea 20:30. Oli todella kiva kokemus, vaikka selkä sattuikin iltasella pitkästä käpsyttelystä. Laivalla siemailimme inkiväärijuomaa ja höpötimme, jonka jälkeen kävimme

vielä tax free - myymälässä ostamassa Viron karkkien lisäksi nuo pötkylät ja peltirasiat. Kyllä nuiden tuhoamisessa jonkin aikaa vierähtää. Katsoin jopa, mistä maista nuo tuotteet oikeasti ovat peräisin: Englannista (Fisherman's friend, Mixed Fruit Drops, Butterscotcs Drops, Jelly Beans, Smarties), Italiasta (Kinder), Sveitsistä (KitKat, Lion, Milka) ja Virosta (Kalev).

Ostimmehan me juominkejakin, muttei niitä kuitenkaan kuvattu ja juomien haku Virosta ei tosiaankaan ollut matkan pääasia. Matka oli meidän kahden, ei viinaksien.

Päästyämme Suomeen hyppäsimme ryysiksestä päästyämme ulkona odottavaan ratikkaan ja sen jälkeen bussiin. Ilma oli jo jonkin verran kylmennyt, mutta kyllä se kevät selvästikin on tulossa, kun kukkiakin jo kasvaa siellä sun täällä. Saavuimme kotio puoli kahdentoista maissa ja puolilta öin olimme jo simahtaneet.

Virolaisista muuten pitää sen verran sanoa, että ovat todella kohteliasta ja ystävällistä porukkaa noin suurimmaksi osin ja liikennekäyttäytymisessä autot päästävät lähes aina tien yli, kun kävelijä on ylittämässä tietä. On myös liikennevaloissa kiva juttu, että näkyy se aika, joka pitää odottaa ennen kuin valot vaihtuvat toisiksi. Vielä kivempi olisi ne tanssivat liikennevalot. Senkin huomasin virolaisuudesta, että käsityöläisyys on siellä paljon suuremmassa asemassa kuin meillä.

Huomasin myös, että pitää hankkia uusi kamera, koska tämä nykyinen on aika kökkö.

~ Lilja Lumi

Jotain parempaa

Ei pidä unohtaa
Että maailmasta parempaa
Saa jos jaksaa uskoa
Parempaan huomiseen

Ei saa unohtaa
Että elämästä parempaa
Saa jos jaksaa ajatella
Niin itseä myös toisia

Eikä voi unohtaa
Että ystävistä kallein
On juuri se, kenen kanssa jaat
Niin ilot ja surut
Elämän kullanmurut

Sinä ja sinun minäsi

Joskus ajattelin, että jotkut ihmiset elävät vain määmää-maassa, koska he puhuvat aina vain "Minä tein sitä, tätä ja tuota" ja "eilen minä söin siellä uudessa paikassa" sekä "etpä arvaakaan, mitä mä huomenna teen!" Ihminen toki tietää itsestään eniten, jos ei osaa muusta puhua, mutta tokihan jos keskustelu jatkuu ei välttämättä enää puhutakaan vain itsestä. Ei se itsestä puhuminen haittaa, paitsi jos itsestään puhuu liikaa, vaan joskus on haitannut se "Mä/Minä itse" - liite siinä edessä.

Olen usein miettinyt, miksi ihmiset käyttävät "minä"- tai karkeampaa "mä"- sanaa lauseen alussa, jos kuitenkin mainitsevat omistusliitteen toisen sanan lopussa "olen". Tällaisia ihmisiä olen pitänyt erittäin itsekkäinä henkilöinä, mutta olenkin pienestä pitäen yrittänyt puhua oikein ja soveliaasti, enkä niin kuin muut. Olen huomannut kuitenkin esimerkiksi englanninkielessä, ettei ilman "Minä"-omistusliitettä oikein voi puhua omista mielipiteistään. Miltäpä kuulostaa "Thought you would done that already" kuin "I thought you would have done that already - because I asked you to do it yesterday that we could go to movies today" etc. Eli omistusliitteen kanssa (ja jälkisepustuksen) kuulosti paljon ystävällisemmältä. Ilman minä-sanaa ensimmäinen lause kuulosti lähinnä tuhahdukselta.

Olen saanut vierailta ihmisiltä joskus kuulla kuulostavani suomenruotsalaiselta, virolaiselta tms ihmiseltä, joka ei ole alunperin täältä kotoisin ja se johtuu vain siitä, että yritän puhua oikein, enkä luultavasti koskaan ole puhunut kunnon puhekieltä, koska en oppinut sitä niin. Luultavasti ihmiset, jotka puhuvat mä/minä-liitteen kanssa ovat vain pienestä pitäen oppineet puhumaan niin, eikä heillä se särähdä korvaan, koska he ovat aina niin puhuneet.

Olen kai helsinkiläistyttyäni oppinut kaikin puolin suvaitsevaisemmaksi niin kielen kuin muidenkin asioiden kannalta. En edelleenkään ymmärrä, miksi jotkut mainitsevat sian lauseessa muutoin kuin puhumatta kyseisestä eläimestä, muttei sen pidäkään olla minulle ongelma. Ihmiset puhuvat niin kuin puhuvat, joten puhukoot, kunhan puhuvat ystävällisesti.

Silloin kun ajattelin, etten koskaan muuttaisi Helsinkiin, oli suuremmalti osin siksi, että minulla oli sama stereotypia kuin joillain ihmisillä siitä, että helsinkiläiset olisivat itsekkäitä ja ylpeitä paskiaisia. Näin ei kuitenkaan todellakaan ole. Jotkut toki ovat, mutta suurin osa ihmisistä on todella ystävällisiä. Plussapojot siitä, että Helsingissä todellakin puhutaan ja ollaan avoimia, joten miksei käytäisi saman tien omat kuulumiset läpi siinä sivussa.

Jotkut Helsingissä puhuvat edelleenkin oudosti, kun kuuntelee bussissa olevia, mutta useimmiten Helsingin niin sanottua slangia saattavat käyttää vain nuoret, jos hekään. Harmi kyllä, että suomalaiset sarjat, joissa on kökkö puhe, on ainoastaan käsikirjoittajien vika. On sitä tullut seurattua suomalaisia sarjoja, joissa puhutaan oikeastikin esim. Isänmaan toivot vs Salkkarit, muttei lähdetä siihen sen enempää.

Totta on myös sekin, että jokin osa Helsingissä asuvista ihmisistä ei ole alunperin helsinkiläisiä, mutta ovat omaksuneet kielen omakseen, mutta onneksi myös säilyttäneet murteensa rippeitä. Opittu tapa puhua ei niin vain pyyhkiydy pois. Kuka tahansa voi puhua hassusti jonkun mielestä, mutta siitä ei tarvitse välittää, jos puhuja on mukava ja puhuu mielenkiintoisesta aiheesta.

Kommunikoimme puhumalla, koska olemme ihmisiä. Eläimetkin kommunikoivat, mutta enemmän elekielellä. Olen huomannut töissä pienten lasten parissa käyttäväni enemmän minä- sanaa, koska olen asemaltani yksi auktoriteeteista, mutta puheen selkeys on erittäin tärkeää myös lapsen puheen oppimisen kannalta. Ja lapselle myös kehittyy minuus ja minäkuva samalla ja he osaavat kertoa joka päivä enemmän asioita.

Postista sain nuo kaksi Madaran tuotetta tänään ja vihdoin voin ottaa suihkusaippuapullon mukaan myös salille :) Olen kyllä jo pari vuotta sitten laittanut Madaran merkille, mutten ole ennen ostanut sitä, koska ajattelin, että se on liian kallis. Mutta joskus voi ja on hyvä satsata itseensä ja omaan hyvinvointiinsa, eikä se ole lainkaan itsekästä.

~ Lilja Lumi

Kuuntele

Pysähdy hetkeksi kuuntelemaan
Mitä pystyt oikein kuulemaan?

Lasten naurua
Linnun laulua
Puron solinaa
Ruohon kohinaa

Kissan hiipiessä hiljaa
Henkäisten ruohonkorsia

Hetkeksi aika hiljenee
Perhonen lehahtaa kukasta ilmaan
Siivet välkähtävät auringon valossa>

Pipoja

Joskus pari vuotta takaperin Varasvuoren huipulla tuuli, joten lainasin kaverin hienoa pipoa.

On vaikeaa löytää itselleen sopivaa pipoa. Riippuu niin pään ja kasvojen mallista sekä hiusten määrästä ja mallista myös. Olen aina pitänyt kuontaloani aika ohuena, mutta vielä mitä! Olen aika peikko tämän peuhkoni kanssa :D Minulle ei sovi päätä nuolevat pipot eli sellaiset ohuet. Kun laittaa ohuen pipon päähän, niin siitä kohtaa, missä pipo on, pää näyttää tosi suipolta ja sitten pipon alta karkaavat hiukset kaikkiin ilmansuuntiin. En halua näyttää kyöpelivuorelta karanneelta, joten en käytä sellaisia pipoja. En myöskään ymmärrä otsapantoja, mutta koska ne eivät kuontalooni ole koskaan sopineet, niin miten voisinkaan ymmärtää.

Ohuita päätä nuolevia pipoja voivat käyttää miehet ja suorahiuksiset naiset, joilla ei sojota hiukset joka suuntaan. Samanlaisen peikkokuontalon omaavat voivat käyttää paksuja pipoja, jotka jättävät ilmaa hiuksille, eikä lytistä niitä lätyn näköisiksi. Erityisesti pidän suurineuloksisista pipoista.

Nämä kaksi ovat olleen kovin kivoja joskus ostohetkellä, mutta pidemmän päälle, kun on yrittänyt käyttää, niin on huomannut, että eiväthän ne sovi. Joten jos joku haluaa pipon, niin nämä saa ken haluaa. Kukallinen pipo on ostettu joskus Anttilasta ja tupsupipo on Superyellow:n pipo, jonka ostin viime vuonna messuilta. 

Nämä kolme ovat eniten käytetyimmät pipot, kun tullaan välikauteen. Sininen pörröpipo on joskus löytynyt kirpparilta ja olin silloin iloinen sen löydettyäni, koska olin etsinyt sellaista jo jonkin aikaa. Mustan Villawoolin rusettipipon olen saanut viime syksynä armaaltani ja harmaa beanie on joskus ostettu H&M:ltä.

"Venäläinen karvalakki" on kylmän talven pipohattu. Sinikirjavaa tupsupipoa (sekä yhtä laskettelupipoa, jota ei löydy) en laittanut tähän, koska ne ovat pari kerrosta alempana varastossa, enkä jaksa sinne parin pipon takia mennä.

Hatut taas sopivat päähän paremmin kuin hyvin. Tämä ruskea hattu on aikapäiviä jo menneen talven lumia, mutta tuona syksynä tai keväänä sitä rakastin ennen kuin siitä irtosi ja hävisi tuo söpö rusetti, jonka jälkeen koko lätsä olikin menettänyt kauneutensa ja erikoisuutensa ja näytti sangen oudolta.

Tänään Prismassa näin päähäni himoavan lätsän, joka oli pehmeästä huopakankaasta tehty ja siinä oli lippa, se maksoi 30 euroa, koska on Fredriksonin hattu, joten mietin vielä hetken ennen kuin ryntään ostamaan sen. Pitäisi kai mennä UFFiin piipahtamaan tekemään löytöjä. Etsin tällä hetkellä mekkoa ja uusia salivaatteita. On vaikeaa löytää treenitoppi, joka olisi valmiiksi topattu.

En löytänyt treenikamoja tai uusia lenkkitossuja, mutta löysin kolme pipoa Prismasta. Kahta näistä en aio pitää ja kaksi löysin lastenosastolta ja silti mahtuivat ihan hyvin päähän. Joskus ottaa päähän, että lapsilla on paljon hienompia ja veikeämpiä vaatteita, kun aikuisilla on vain tasaisen tylsiä ja värittömiä vaatteita. Ehkä siksi nykyään etsin treenivaatteisiinkin kirkkaita värejä. Parhaimman pipon tietysti saisi tekemällä sen itse. Harmi ettei treenivaatteissa ole hauskoja kuvia tai muuta sellaista, kuten tuollaista sammakkoa (Sammakkopipo on Hans Company Kokkola, Finland), raitapipo ihan peruspipo ja keltainen pipo on Skilan. Keltaisessa pipassa on kiva poimutus takana ja edessä olevassa merkissä lukee Spring has come :)

Ei kannata ajatella, että joku olisi liian lapsellista, vaikka rajansa kaikella. Joskus pitää vähän irroitella, arjessakin :)

Nyt käyn lukemaan Eppu Nuotiota, kun on vähän mälsää olla yksin kotona, mutta huomenna sitten salille.

~ Lilja Lumi

Mitä ikinä keksitkin pelätä

Toisinaan haluan vartioida untasi, 
suojella sinua, kun nukut 
Haluan pitää sinua lämpimässä 
sylissäni lähelläni
Vartioin joka askeltasi
Vartioin untasi
suojelen sinua kaikelta 
Lähetän pienen yön olennon matkaan 
läpi matkojen luoksesi
istumaan olkapäällesi

Eilen Elixiassa

Ennen kuin otan yhtään treenikuvaa, niin laitan kropan ensin parempaan kuntoon.

Eilen kävin kahvilla ja leivällä Cafe Picnicissä, kun sitä edeltävänä päivänä ei treenaaminen maistunut, vaikka olinkin koko päivän kantanut treenikassia mukana. Olin nukkunut alle kuusi tuntia ja kaiken lisäksi oli todella nälkä, joten voimia ei ollut. Syötyäni nukuinkin jonkun tunnin.

Eilen kuitenkin kahvin hörppimisen ja leivän puputtamisen jälkeen menin pinkkeine treenikasseineni Kampin Elixiaan, joka sopivasti sijaitsee bussipysäkkiä vastapäätä. Menin sisälle, katselin pukuhuoneesta kaappia ja palasin takaisin tiskille: "Täällä luultavasti tarvitse jonkin lukon?" Jeps, ostin siitä tiskiltä lukon, jossa oli kolme avainta ja Elixia-nauha, johon avaimen saa kiinni treenin ajaksi ja nauhan vaikka käden tai juomapullon ympärille.

Vaihdoin vaatteet ja tarkistin peilikuvan odottaessani vessaan pääsyä, että voisi täyttää juomapullon. Onhan se kroppa ollut paremmassakin kunnossa, mutta silloin kun se joskus oli paremmassa kunnossa, niin taisi itse ajatella, että voi mikä pläski, mutta vaikka kehon kunto ei ole valtavasti parantunut sohvaperunana olosta, niin itsetunto omasta kehosta on parantunut. Ajattelin, että tämä on nyt tällainen ja jostain kohdista sitä pitää parantaa. That's it.

Olen enemmänkin ajatellut, mitä suuhuni pistän ja huolehtinut ihoni kunnosta ja nyt kun se on vihdoin paljon parantunut, niin on aika huolehtia myös kehosta.

Elixia Kamppi oli kyllä vähän pettymys ja kirjoitinkin heille siitä. Menin ensin crosstraineriin, mutta se oli aika vanha ja jäykkä, niin kuin useimmat muutkin laitteet salilla. Puolet salista oli vapaiden painojen ja harjoituksen aluetta. Kaikkein eniten harmitus oli kuitenkin kömpelö vatsalihaslaite, joka vain rasitti selkää, eikä tuntunut vatsalihaksissa ja sivuttaisvatsalihaslaite puuttui kokonaan. No eri salit sisältävät varmaan eri laitteita ja voihan sitä ottaa nuita vapaitakin painoja harjoitteeseen. Kyllä sitä aina jostain innostuu :)

~ Lilja Lumi

Peilikuva

Uskotko peilikuvaasi,
omaan kuvajaiseesi,
joka näkee vain sinut?
Ja joskus myös rinnallasi seisovan.

Pystytkö tosissasi uskomaan peiliin?
Etkö epäile, että se voisi valehdella?

Mikään muu peili,
kuin toisen ihmisen silmät,
ei voi nähdä sisällesi
yhtä hyvin kuin sinä itse.

Peilikuva näyttää vain ulkokuoren 
ja joskus on hierottava silmiään,
kun peilikuva on sumuinen.

Ja joskus joku toinen ihminen
voi nähdä sinut
paremmin kuin sinä itse.