Viime viikon perjantainako sain loppupäivän vapaaksi ja lähdin pyörällä keskustaan. Peruin salijäsenyyden, mutta sain sitten uutta potkua käydä salilla. Salilla on kahden kuukauden irtisanomisaika, joten voin treenata vielä heinäkuun loppuun asti ja niin aionkin tehdä.
Olen käynyt muutamaan kertaan juoksemassa salilla, vaikka on edelleen vasen polvi ollut kipeä. Sitten on ollut pohkeet kipeät, mutta viime kerralla eli eilen käydessäni juoksemassa polvet eivät enää sattuneet, vaikka ensin pyöräilin vastatuuleen kahdeksan plus kahdeksan kilometriä. Jospa tämä juoksu alkaa sujumaan.
On kivaa käydä juoksemassa ja olla joka päivä aktiivinen, vaikka se verottaakin kehoa. Eräs päivä tällä viikolla nukuinkin kymmenen tuntia juoksupäivän, työpäivän ja pyöräilyn jälkeen; harmi kyllä, että pari viime yötä taas on mennyt liian vähillä unilla, vain kuusi tuntia, vaikka keho kaipaisi palautusta - aivot ovat eri mieltä asiasta.
Viime viikonlopun lauantain jälkeen seiniä oli tosi paljon sotkettu ja katuja roskattu. En ymmärrä, miten jotkut ihmiset haluavat likastaa ja vandalisoida. Olisi niin paljon kivempaa, kun kaupunki olisi aina siisti - kaikki kaupungit.
Makaronilaatikkoa with a twist. Tämän lehden aion ostaa seuraavana palkkapäivänä.
Sateinen päivä tällä viikolla ja legoleikkejä joka päivä. Näin kerran tämän etanan ison kotilon, mutta sitten törmäsin elävään yksilöön ja olin heti, että "wau, onpa hieno, pitää ottaa kuva!" niin kuin ajattelen kaikista hienoista uusista asioista. Joko tosi iso tai pieni lajinsa edustaja tai jotain, mitä ei ole ikinä nähnyt livenä, mutta on törmännyt jossain kirjassa tai netissä. Se että pääsee näkemään ja kokemaan jotain omin silmin on mahtavin tunne ikinä! Ah, etanan nimi on Viinimäkikotilo.
Aurinkoisena päivänä sateen jälkeen. Tuntuu, että joka yö on sadellut ja joka päivä maa kuivuu sateen jälkeen. Luonto nauttii ja hyvä niin. Joka päivä töihin mennessä pitää väistellä etanoita, kastematojen väistely ei ole ihan niin helppoa, mutta niitä on ihmeen vähän. Jospa linnut popsivat kaikki aikaisin suihinsa ja iloisina sirkuttelevat mahat täynnä.
Tämän upean olennon, sudenkorennon, näin töistä tullessa eräs päivä tällä viikolla. Se oli oudossa paikassa kivisellä tiellä ja minun piti ehdottomasti nostaa se turvaan ja ihastella sitä hetken aikaa. Yksikään sudenkorento ei jää huomaamatta. Mielestäni sudenkorennot ovat yksi maailman upeimpia ja kauneimpia olentoja. On aina upeaa kohdata sudenkorento.
Pieni karvainen villipylly kultapoika. Niin rakas, niin ärsyttävä, toisinaan hyvin outo, mutta <3
Nyt lähden etsimään ruokaa kaupasta. Tai olisi täälläkin ruokaa, mutta ulkona on kiva ilma, joten käyn ulkona käppäilemässä. Sitten pitäisi siivota, kun kaveri tulossa käymään ja toki muutenkin on hyvä ja kiva olla siistiä asunnossa, paikassa jossa elelee ja asustaa.
Mukavaa sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti