Viime viikonloppuna kävimme Nuuksiossa. Annan kuvien kertoa nyt enemmän, kun sanat eivät riitä. Nuuksion metsä on aina ihana niin kuin kaikki metsät, jotka saavat olla rauhassa metsiä.
Kiersimme ensin Kattilajärven kautta, jossa söimme lounaan vai päivällisen, kuten vain. Oli myös proteiinipatukoita ja pari porkkanaa mukana kahden aterian, iltapalan ja aamupalan lisäksi. Kattilajärveltä Vääräjärvelle tuntui menevän paljon lyhyempi aika, mutta saavuttuamme telttapaikalle olimme kävelleet viitisen tuntia. Saatuamme teltan pystyyn kello oli jo yhdentoista paikkeilla. Oli vielä pakko syödä iltapala, kun tietää, ettei nälkäisenä pidä mennä nukkumaan, jos haluaa ylipäätään nukkua. Yö oli todella vaikea ja kylmä. Kävin vessassakin pari kolme kertaa ja ekan kerran jälkeen piti laittaa lisää vaatetta ylle, kun tuntui hirveän viluiselta. Lisäksi alusta oli kova sekä tyyny, mutta kaikkein vaikeimmaksi nukkumisen teki alituinen kylmyys ja se, että kapeassa makuupussissa on todella vaikea nukkua, kun on tottunut liikuttelemaan jalkoja ja käsiä yön aikana. Nukuin puolen tunnin pätkissä, mutta onneksi aamulla tuli nukuttua pari kolme tuntia, kun oli saanut nakerrettua yhden porkkanan.
Yhteensä tuli patikoitua kymmenen kilometriä ja huonojen kenkien sekä lisäpainon takia etusääret kipeytyivät, ensin vasen ja sitten oikea, ja oikeaan jalkaan tuli vesikello, joka onneksi puhkaisun jälkeen parani nopeasti. Tällä viikolla olen kärsinyt vasemman polven kivusta, kun sitä taivuttaa kyykätessä. Onneksi kipu on alkanut laantua ja pyöräillessä on yrittänyt himmailla, ettei se sattuisi ja kuntoutuisi hyvin. Kävellessä ei satu. Toivon, ettei ala keho prakaamaan ennen kuin vasta joskus 65-vuotiaana. Pitäisi kyllä kaikenlaista venyttelyä ja ehkä jopa joogaa lisätä elämään.
Anyhow oli mukava retki surkeasta yöstä ja kolottavista jaloista huolimatta.
