Viimeinen lomapäivä

Colored and cut my hair and I love love lovin it! Torstaina tuntui siltä neljän salipäivän jälkeen, että piti pitää lepopäivä. Kävin siis katsastamassa Stockmannin Herkun, kun joku väitti, että se on nyt päivitetty S-ryhmän alaisuuteen, mutta helpotuksekseni mikään ei ollut muuttunut pahemmin.

Onneksi, koska se paikka on tunnettu siitä, että sieltä voi löytyä sellaista, mitä muista tavallisista kaupoista ei välttämättä löytyisi. Kävin parissa lähikaupassani ruokaostoksilla, mutten löytänyt kummastakaan hiusväriä, enkä luottanut neljän euron hiusväriin, joten suuntasin metrolla Helsingin yliopistoon ja Tokmannille (joka ennen tunnettiin Vapaa Valintana tai Tarjoustalona) ja löysin sieltä paljon mahdollisuuksia ja jäin hetkeksi ponderoimaan sinisen (oh yes!) ja ruskean eri sävyjen välillä.

Päädyin tähän aivan ihanaan sävyyn, joka on tummanruskea, vähän punertavakin, lämmin sävy.

Syksyllähän vaalensin tukkani pari kertaa ja sitten tummensin sitä vain asteen pari, kunnes päädyin takaisin tummanruskeaan. Pitää vain muistaa laittaa ripsiväriä, ettei huku tummuuteen.

Pimeän tultua 
valo vielä heijastuu

Ajattelin kirjoittaa jokaisen päähän pälkähtävän jännän ajatuksen ylös heti;

tiedä, kuinka hienoilta ne kuulostavat, vaikkakin pieninä koruina.

Sunnuntain aamiainen: munakahvia, puuroa, klementiinejä ja aamuherkuksi season suklaakonvehti. Tänään sain vihdoin kaikki konvehdit tuhottua. Harmi kyllä, niitä löytyy vielä työpaikan kaapista. Miun piti ehtiä kirjoittamaan tämä blogipostaus eilen, mutta tulikin muita juttuja ja se jäi tähän päivään. Vieläkin hymyilyttää, olo on höyhenenkevyt.

On hassua nykyään, kun vesisovelluksen ja liikunnan avulla juon ja liikun tarpeeksi, että sain aineenvaihduntani hyvään kuosiin ja iho on alkanut ihan oikeasti parantumaan vuosien jälkeen. Olisipa tiennyt tai osannut toimia ja innostua veden juonnista ja liikunnasta samalla tavalla. Ja uudenvuoden coitoksen jälkeen mahaankaan ei tee mieli laittaa valtavia määriä kerrallaan, kun ei ole mukavaa olla ihan täynnä, vaan sopivan täynnä.

Niin siis hassua on juurikin se, että jos ei oteta huomioon tätä päivää (ja takana olevaa hieman rikkonaista yötä viiden tunnin yöunilla) niin ei enää väsytä ollenkaan päivisin. Olen jopa yrittänyt päikkäröidä (olen aika hyvä nukahtamaan 30-45 min päiväunille) mutta viimeksikin makasin silmät kiinni pimeässä huoneessa viltin alla vartin ja ajattelin, ettei tule yhtään mitään nukkumisesta, kun oli täysin virkeä. Ja se on tosi ihanaa! Olla niin virkeä, mieli niin kirkas, ilman väsymystä. Mutta eilenkin istuessani bussissa, lukiessani kirjaa ja kuunnellessani kieltä, josta en ymmärtänyt sanaakaan, tunsin olevani hetken unessa ennen kuin saavutin oikean pysäkin ja piti palata todellisuuteen. Välillä pitää mennä alemmas tajuntaan, valveen ja unen rajamaille, koska se ruokkii mieltä, mielikuvitusta ja luovuutta. Pitää virkeänä ja hereillä.

Eilen oli aivan ihastuttava päivä. Aurinko paistoi aamusta, käytin pyykit koneessa ja söin rauhassa aamiaista, kunnes päätin lähteä kävelylle raikkaaseen pieneen pakkasilmaan. Viimeksi ollessa vain puolet yhtä ihana ilma kävin lenkin Hakaniemestä Kruunuhaan läpi Katajanokkaan ja sieltä kiertoteitä pitkin takaisin. Ajattelin ensin mennä samaa reittiä, mutta meninkin lenkki-maisemalleni Töölönlahden ympäri pitkästä aikaa ja olin iloinen siitä, sai nähdä ihanan aurinkoisia maisemia.

Love you, sunshine!

Ihania maalattuja pömpeleitä matkalla.

Ja se paistoi niin kirkkaasti lämmittäenkin.

Tässä rannalla vietin jokusen tovin. Eikö olekin ihastuttavan kaunis maisema! Otin siitä videokuvaakin, jonka laitoin instagramiin. Instagramissa julkaisen kuitenkin vain muutaman kuvan kaikista ottamistani, mutta voi että rakastan nykyisen kännykkäni kameraa. Sillä saa niin ihania kuvia ja tuntuu, että näkeekin enemmän mahdollisuuksia maisemia katsoessa ja enää ei malta olla kuvaamatta, kun ennen tiesi, ettei se kuva kuitenkaan onnistuisi valoisuuksien tms takia, mutta nyt näen kuvamahdollisuudet ihan eri tavoin, ei ole enää samanlaisia rajoituksia kuin ennen kuvatessa.

Hassua vanhoja päivityksiä lukiessa oli, että vuosi sitten tähän aikaan oli -20 astetta, nyt juuri ja juuri -3 astetta (mutta ikävän kylmä tuuli myöhemmin), ja jollen väärin muista, niin tuo Töölönlahti oli niin jäässä, että siitä saattoi kävellä. Nyt ei ole tietoakaan siitä, että kukaan siitä kävelisi, jollei osaa kävellä vetten päällä. En tiedä mainitsinko, mutta Kaarinassa ollessani joululomalla näin ensimmäisten pajunkissojen tulevan esiin. Todella leuto talvi ollut.

Kvaak kvaak kvaak! Sorsia Töölönlahden rannalla. Yksi niistä oli valkoinen ja ilostuin, että jee, albiinosorsa! Joku kuitenkin tappoi innostukseni ja sanoi sen olevan ankka. Luulen kuitenkin, että ankat ovat vähän isompia, koska muulta rakenteeltaan se oli täysin niin kuin sorsat. Sillä pystyi näkemään selässä jopa aavistuksen siniharmaamman alueen selässä. Ken tietää. Pidetään arvoituksena ja mieli iloisena. Eläimet ovat ihania, ainakin suurin osa.

Tuli muuten tämä ihana päivitys viiden vuoden takaa, jolloin minulla oli Vilperi-niminen kissanpentu. Nukahdin viime yöhön tippa silmäkulmassa ja hymy huulilla tuon ihanan kisun takia. Olin käymässä nukkumaan ja poika tuli pötköttämään poikittain mahan päälle. Rapsutin sitä ja jätin käden etutassujen väliin, se laski päänsä siihen ja nukahti. Poika säpsähteli unissaan ja silitin sen selkää, jolloin se halata rutisti etutassuillaan kättä. Liikutuin. En saanut unta ja vaihdoin jalan asentoa, jolloin kisu puoliksi heräsi ja rutisti kättä kahdesti kuin sanoakseen "älä mene mihinkään". Enkä ollut menossa minnekään. Hassua, kuinka vanhemmiten kovenee ja tulee samalla herkemmäksi.

Aivan ihana hetki. Aurinko laskee vielä varhain ja lempivuodenaikojani ovatkin syksy ja kevät, kun aurinkoa löytyy, mutta aamut ja illat ovat vielä unisen viileitä. Nämä kuvat ovat talvella, siis eilen otettuja, mutta tänäänkin auringon paistaessa haistoin sen säteissä aavistuksen keväästä.

Junia tulee ja menee. Mietin, josko joskus menisi junalla Pietariin.

Joutsenenpoikanen ui kohti. Eipä minulla ollut sille antaa leipäpalaa. Yksi mies koirineen kyllä pysähtyi siihen heittelemään leivänmuruja joutsenille, mutta eipä kovin kauaa kulunut, kun paikka kuhisi noita iänikuisia lokkeja, jotka moukat ajoivat joutsenet pois ruoka-apajilta.

Tokoinrannasta Hakaniemenrantaan. Aurinko laski seuraavan puolen tunnin aikana.

Loma sujui hitaasti, mutta niin nopeasti. Enkä kertaakaan oikeasti tylsistynyt. Jos halusin löytää tekemistä, keksin sitä kyllä. Nautin siitä, ettei tehnyt mitään. Olla möllöttämisestä, mutta tuli ihana liikuntakärpäsen puraisu. En vain osaa olla ilman sitä nykyään. Loma sai ihanan lopun hyvässä seurassa, kasviksia dipaten ja hyvää leffaa katsoen.

Joku vinkkasi, että 2018 olisi hyvinvoinnin vuosi. Sounds good for me!

Tänään palasin töihin ja näin paljon säteileviä hymyileviä kasvoja, sai taas koko päivän jutella höpöttää niitä näitä ja ihan muuten vain. Moikata työkavereita. Työkoneen ääressä juoda kahvia, syödä suklaata ja tehdä nopeasti jotain ennen kuin piti jälleen hypätä seuraavaan aktiviteettiin. Sekä sain valtavasti haleja, enkä saanut edes päiväkuulumisia rauhassa kirjoitella, kun halipiiri pyöri ympärillä. Ihana oli loma ja ihana palata töihin. Ihana ilma, mutta nyt pitäisi taas joutaa nukkumaan. Kun ei vain joutaisi. Haluaisi vain fiilistellä.

~ Lilja Lumi