Kahviloita, treeniä ja arkkitehtuuria

Tarina jatkuu viime viikon tiistailta. Kävin ekaa kertaa kivassa paikassa Kampissa, Matcha crewissa, joka on erikoistunut matcha-juomien tekoon. Nämä rakennukset ovat siitä ympäriltä, Lapinlahdenkadulta. Otin tottakai strawberry matchan, joka oli tosi hyvä, mutta harmikseni kaikki kylmät juomat kuluvat ihan liian nopeasti, tai siis tulevat liian nopeasti juoduiksi. Pitäisi olla sellainen litran kokoinen kylmä juoma, niin ehkä se sitten hetken kestäisi.

Viime viikon torstaina tai keskiviikkona suuntasin räpyläni kohti Selloa, söin siellä lounaan Espresso Housessa ja tuli käytyä UFFin neljän euron päivillä. Löysin sieltä tällaisen ihanan super kivasti istuvan cropped shirt pitkähihaisen topin, jollaista olen pitkään miettinyt ja vihdoin löytyi sattumalta ja vielä omaa kokoani. Löysin myös tosi mukavasti istuvat saumattomat housut, joita en olisi lainkaan halunnut riisua sovituksen jälkeen jalasta, koska tuntuivat niin mukavilta. Lisäksi kivan värikkään urheilutopin, jossa oli sisäänrakennettu liiviosuus, joista tykkään eniten. Neljänneksi löysin mustat saumattomat liivit, joissa oli padding sisällä. Aivan huippulöydöt siis! Tuntuu kyllä, että Sellon UFFissa tekee aina hyviä löytöjä. Tänään UFFeissa vaihdetaan uusia tuotteita rekkeihin ja hinnoitellaan. 

Tasarahapäivät kestivät pari viikkoa ja tuli käytyä kolme kertaa niissä. Eilenkin löysin viisi vaatetta, maksoin niistä neljä euroa ja kun ei ehtinyt sovittaa, niin kotona huomasin, että kaksi eivät sovi. Mutta on sitä pahempaankin menettänyt kolikoitaan. Btw miksi nykyään koot ovat pienentyneet? - itsehän en siis missään nimessä ole kasvanut ;) Ei maar. Sanotaanko, että joskus tulee vastaan housuja, joihin jalat mahtuisivat, mutta pylly ei. Säästin silti yhdet melkein mahtuvat housut siltä varalta, että ensi kesänä saattaisi mahtua (jollei ole mitään kivaa kumpua tässä edessä (haaveilua)).

Olen alkanut kunnostautua juoksemisessa. Ainakin jalat alkavat palautua nopeammin. Tänään oli suunnitelmissa juoksemista, mutta tuli käveltyä jonkun verran eilen ja jalat ovat tällä hetkellä sitä mieltä, ettei mikään muu kuin joutilas kävely tule kyseeseen. Pitää kuunnella kehoa. Paransin jopa kuudella minuutilla aikaani, koska halusin vain juosta, enkä lähes lainkaan levätä kappaleiden välissä. On ollut pientä limaisuudesta johtuvaa köhää, mutta mieli ja keho oli päättänyt, että sinä päivänä juostaan, niin köhäisyys ikään kuin unohtui kokonaan juoksun ajaksi. Viime kerralla tosin tuli huonompi aika, mutta kyllä tämä tästä. Vielä jaksan juosta yhä kauemmin ja pidempään, mikä on ihan huippua, koska se hikisyys ja endorfiinisyöksy on niin ihanaa ja voi mennä hassuun suihkuun peseytymään hymyillen venyttelyn jälkeen. 

Viime kerralla tällä viikolla yritin mennä juoksemaan, mutta söin ravintolassa en niin hirveän isoa annosta, mutta ruoalla kesti kaksi tuntia kauemmin laskeutua kuin olin luullut ja oikeasti se laski jopa viisi tuntia kahden tunnin sijaan. Hyvä ruoka kylläisyyden kannalta, muttei treenin kannalta (momo dumplings kastikkeessa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa).

Nyt on kuitenkin motivaatio treenaamiseen, mikä on parasta. Pitäisi vielä parantaa veden juomisessa. 

Juoksemisen jälkeen perjantaina menin Roundiin syömään päivän bagelin ja juomaan mansikka matcha latten. Kahvilatyöntekijä ei muistanut luvanneensa minulle donitsia, mutten kehdannut kysyäkään.

Luultavasti lauantailta, kun ystäväni pääsi käymään toisesta kaupungista. Käyskentelimme jälleen jalkaisin ympäri kaupunkia - tosin kotio menin Kampista ratikalla. 

Tämä on Daebak ja sijaitsee Pursimiehenkadulla. Daebak on korealainen kahvila ja sisustukseltaan aivan ihana, raikas ja puhdas. Siellä myydään korealaisia hauskoja tuotteita sekä sieltä saa valita monia erilaisia juomia kahvista teehen ja kofeiinittomiin juomiin. Vitriinissä on myös kaikenlaista herkkua tarjolla, kun ehtii ajoissa paikalle - muuten voi käydä niin, että kaikki on ehditty syödä. Harmittaa vähäsen, että kuulin paikasta vasta tänä kesänä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lempilähikahvilanikin selvisi minulle vasta tämän vuoden keväällä, vaikka se täytti juuri vuoden.

Kävimme myös Kaffa roasteryn myymälässä, josta sai ostaa juomia sekä kahvia paketeissa. Paikka on paljon isompi sisältä kuin ulkoa luulisi. Taempaa huonetta näytti päivystävän kirjakerho, kun jokainen oli löhöämässä tuolissa oman kirjansa lumoissa. Jospa minäkin joku päivä tulen lukemaan. 

Lukemisesta puheen ollen se ei ole oikein mennyt eteenpäin; edelleen yksi ja sama kirja on kesken. Mutta Bookbeatissa olen ehtinyt kuunnella monta kirjaa ja olen varsin tykästynyt tällä hetkellä Savannah Scottin -shipped - sarjaan. Kuuntelin myös Emily Henryn Lempipaikka - kirjan. Tykännyt myös kuunnella Katie Baileyn ja Sarah Adamsin kirjoja pari molemmilta ja yhden Emma Hartilta.

Punavuoresta kävelimme Torniin katselemaan maisemia.

Matkamme päätarkoitus oli käydä Daebakissa sekä tutkia retkeilyvarusteita: rinkkoja, makuupusseja, telttoja, kenkiä ja kaikkea muutakin retkeilyyn liittyvää retkeilyvarusteita myyvistä liikkeistä. Vedenkestävät kengät olisivat muutenkin hyvät syksyllä. Kumppareilla ei ole kiva lenkkeillä.

Sunnuntaina eksyin Isoon Omenaan ja huomasin, mitä oikeasti tarkoittaa Rautatieaseman remontti. Metrolla Kaisaniemeen, ratikalla tai kävellen Kamppiin ja sieltä metrolla jatkui reitti perille Matinkylään. Nautin Jungle juicen King kong - smoothien ja löysin Citymarketista kaiken muun superkalliin lisäksi (ostin jonkun verran) kivan olkalaukun, kun en löytänyt sopivaa pientä reppua. Sinne jäi kyllä aika kivan näköinen reppu, joka voisi olla hyvä salireppu ja eväsreppu. Jää nähtäväksi, menenkö sen ostamaan sieltä ennen heinäkuun loppua (-20% repuista) vai en.

Mielensäpahoittajan (minun) päiväkirjasta: kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Citymarketit ja Supermarketit, jotka ovat ennen olleet kauniita persoonallisia kauppoja vaihtavat kivat hyllykkönsä rumiin isoihin mustiin ja tekevät jokaisesta kaupasta labyrintin, jossa ei enää viihdy lainkaan. Sinne ja pois vain. Ei ole kivaa, että kaupat, jotka on vuosia tottunut näkemään kivoina ja kauniina pilataan nyt täysin uusilla rumilla hyllyköillä, jotka estävät näkemästä edes toisten käytävien lappusia. Miksi asioiden pitää muuttua? 

Joskus haluaisin aikaan ennen koronaa tai takaisin jopa lapsuuteen asti. Asioihin pitää vain tottua ja keskittyä positiiviseen. Maailma ei mene oman mielen mukaan. Muuten uusia asioita kyllä tapahtuisi, mutta hyvä jäisi olemaan hyvä, eikä mikään muuttuisi huonoon suuntaan. Onneksi on vielä muistot olemassa sekä Postitalon Supermarket ja Musta Pekka Supermarket, johon uudet hyllyköt sopivat kuin nappi silmään - en ole nähnyt sitä ilman niitä. Ja toisaalta siellä on edelleen leveät käytävät ja näkee kaiken, mitä pitääkin - hyllyköt eivät ole siellä estetiikan tiellä. Arabian Supermarket tuhottiin ensimmäisenä lempikaupoistani isoilla hyllyillä ja laittamalla hyllyt vielä ihan hassusti päin. Tällä hetkellä myös Ison Omenan Citymarketia ja Kampin Supermarketia ollaan tuhoamassa: vtn iso hyllynrohjake lähellä kassoja, jossa on vain muutama karkkipussi, eikä niihinkään ylety ja leipäosastoa ollaan muuttamassa niin, että kivat kaksi leivoshyllyä Fazerin leipomon(?) vieressä on otettu pois. Iso huokaus. Nykyään pitää vain käyttää enemmän S-kauppoja ja Lidliä, kunnes niihinkin tulee hyllynrohjakkeet (toivottavasti ei tule). Olen pienestä asti viihtynyt kaupoissa, kun niissä on ollut niin paljon nähtävää ja tutkittavaa. Nyt estetään näkyvyys ja kiinnostus tutkia uusia asioita ja kaupoista tehdään vain tunneköyhiä ruokavarastoja. Minusta sillä on suuri merkitys, että ihmiset viihtyvät paikoissa, joissa ihmisten halutaan käyvän.

Sunnuntaina kotiin palatessa oli ihana sateen jälkeinen näky Helsinginkadulla. 

Nyt pitää valmistautua pikapikaa kaverin näkemiseen. 

Kivaa sunnuntaita!

Nuuksiossa yötä

Viime lauantaiaamuna retkipäivän aamupala. Mietin jo laittaessa aamiaista, että se on pari kolme tuntia vatsaa täyttämässä ja on taas nälkä. Onneksi oli hankittu kaupasta monenmoista välipalaa mukaan ja menimme vielä etsimään muutamia retkitarpeita (esim seuraavan päivän sadetta varten kertakäyttöistä sadeviittaa) ja grillattavaa pariksi tunniksi Triplan Prismaan, Supermarketiin ja Lidliin. Espoon asemalla odotimme kolmatta bussia ja nautimme Löfbergsin jääkahvit perillä Nuuksiossa.

Välipysäkki Meilahdentien pysäkillä, jossa odotimme bussia numero kaksi. Kolmella bussilla pääsimme Nuuksion Kattilan pysäkille asti.

Perillä joten matka sai alkaa. Perille päästyämme olimme jo kolme tuntia reppuja kantaneet ja en kyllä valita enää minkään repun painosta. Minulla oli kuulemma kevyempi rinkka, mutta se painoi viisi kertaa enemmän kuin mikään reppuni ikinä - hyvä etten taaksepäin kaatunut joka kerta nostaessani sen takaisin selkään. Muistan, kun pääsimme käveltyämme luotani Triplaan ja menin vessaan (ja kaveri katsoi sen aikaa reppuja), että ekan kerran repun painosta päästyä tuntui jaloissa siltä, kuin kävelisi muutaman sentin ilmassa. Niin keveä olo oli. Mutta vielä mitä, reppu takaisin selkään ja menoksi! Kävelimme kokonaisuudessaan Nuuksiossa ja luotani Triplaan sekä Triplassa yli kymmenen kilometriä. Mutta se, että on 15-25 kiloa enemmän painoa päällä, tuntuu vähän enemmältä ja hidastaa matkaa jonkin verran.

Nuuksiossa sai tallata polkuja, varoa kompastumasta puunjuuriin sekä kävellä pitkospuita pitkin. Kännykässäni ei ollut kovin hyvä akku, enkä osaa enää räpsiä paljon digijärkkärillä, joten osa kuvista on ystäväni kännykällä otettuja. Laitoin jossain vaiheessa kännykkäni kiinni ja yritin mahdollisimman vähän sitä käyttää. Huutelin vähän väliä kaveria, että "tule tänne, otetaan tästä kuva". Eka lampi, jonka äärelle saavuttiin Kattilasta, oli Ahvenisto. Siellä oli hieno iso sudenkorento sekä paljon lumpeenlehtiä. Nuuksio oli myös ihan täynnä mustikoita, joten piti maistaa muutama.

Eka yli kahden minuutin pysähdyspaikka oli Haukkalammen näköalapaikka. Söimme siellä pussissa tehtävää pastaa, Summit to eat - pasta bolognesea. Trangian jäähdyttyä jatkoimme matkaa Iso-Holmaan.

Iso-Holmalle pääsimme vähän ennen auringonlaskua, joka oli myöhään. Joskus kymmenen paikkeilla ehkäpä vai olisiko kello ollut yhdeksän. Anyway. Grillasimme makkaraa ja päätimme sitten grillata vielä toisenkin paketillisen, kun seuraavaksi päiväksi oli luvattu vesisadetta. 

By the way Lidlistä löytyi parhaimman makuinen ja oikeastaan täysin lisäaineeton broilerimakkara vai oliko se kalkkunamakkara. Eikä se ollut niin kalliskaan. Harmi kyllä, ettei ollut mitään muuta grillattavaa kuin makkaraa. Alkaessamme suunnitella retkeä yli kuukausi sitten mietin, että olisipa kiva grillata maissia. Ei se sitten säilynyt mielessä, kun pyörimme pari tuntia kaupoissa. 

Meidän seuranamme grillipaikalla oli (en ole varma, mistä maasta saapunut) perhe, jotka grillasivat jälkiruoaksi banaaneja. Ihan siinä grillillä. Voisipa testata joku päivä, miltä ne  maistuvat. Oli myös mukava seurata, että perheen 9-10-vuotias poika keksi vain kaikkea omaa, eikä hänellä ollut mitään kännykkää tai muutakaan. Hän kävi vähän kauniin vesimaiseman ääressä vuolemassa keppiä, hakkasi vähän polttopuita pienemmiksi ja nautti perheensä seurasta ja luonnossa olemisesta. Mikä ilo oli katsoa sellaista lasta ja perhettä.

Yhdentoista ja kahdentoista välillä pystytimme teltan ja teltan pystyyn saatuamme piti vielä seurata ihastuttavaa auringolaskua, joka maalasi taivaan nopeasti monilla väreillä. Kuusirivistö, joka heijasti vedenpintaan sekä lukemattomat lumpeenlehdet veden pinnassa, koristivat maisemaa entisestään. Koko illan vedessä oli myös joutsen, jonka pää oli suurimman osan vedenpinnan alla tutkimassa kaloja. 

Retkipaikkamme lähettyvillä oli myös muutama muu teltta, mutta mielestäni me saimme parhaimman telttapaikan kauniilla maisemalla. Oli myös todella hyvä, että pystytimme teltan retkipaikalle, koska siellä oli myös puucee. Retkipaikalla nuotiopaikkojen läheisyydessä oli myös halkoja, saha ja kirves, jotta sai tulentekovälineitä. Parasta oli myös se, että nämä halot oli tuotu muualta, koska missään patikkamatkamme varrella ei näkynyt sahattuja puita. Tai sitten ne oli oikein sahattuja puita eli joko sellaisia, jotka vievät elintilaa muilta puilta tai eivät pysty kasvamaan muiden puiden varjossa hyvin.

Kahdentoista aikaan laitoimme vihdoin nukkumaan sekä varmistimme, että teltta ja reput olivat pressun päällä aamun sateen varalta ja reput olivat myös varmuuden vuoksi sateensuojilla vuoratut. Oli tosi hyvä, koska aamulla tosiaan oli satanut ja alkoi ripotella sadetta tehdessämme lähtöä. Aamulla keitimme trangialla vettä ja joimme platkua kahvia eli laihaa viileää pikakahvia. No kahvia kuitenkin. Katsoin aamupesun aikana, millaiset kalat uivat silmien alla, koska yö oli pelkkää heräilyä. Oli hankala saada unen päästä kiinni, kun keskiyöllä muutama lentokone lensi yli ja joku lintu piti hetken hirveää äläkkää.

Aamulla pakkasimme kaiken pussipuuro- ja patukka-aterian sekä kahvin jälkeen ja nostimme jälleen reput olille. Kävimme katsomassa kallion päällä Iso-Holman maisemia. Löysimme samalla tosi ihanan metsäkohdan, joka oli täynnä vaaleanvihreää, valkoista, vihreää sekä violetteja kukkia. Siinä oli mielestäni kaikki mahdolliset sammalet ja jäkälät yhdessä sekä tämä tietty punertava kukka, jonka nimestä en ottanut selvää, mutta se on tuossa yhdessä kuvassa näkyvillä. Aika ihastuttava satumetsä. Totesin jossain kohtaa kaverille, että ei voi väittää, etteikö satuolentoja ole olemassa, kun on niin lumoava metsäkin. Toisinaan tuli vastaan asioita, jotka ikään kuin kertoivat metsässä asuvan jotain muutakin kuin tavallisia jättikaneja - oikeasti sen kokoisia papanoita tuli vastaan, että odotti seuraavaksi tulevan eteen suklaamunia.

Kolmella bussilla tulimme myös pois Nuuksiosta ja sattumalta bussi tuli tosi nopsaan siitä, kun pääsimme pysäkille. Olin joskus kolmen paikkeilla kotosalla ja kävin saman tien suihkussa, kun olin saanut tavarani pois repusta ja retkivaatteet pyykkikoriin odottamaan pesua. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Siitä oli aikaa, kun olin viimeksi telttaillut, mutta voisinpa hyvinkin lähteä piakkoin uudestaan telttailemaan. Ainakin elokuun lopussa tulee yksi telttailuyö, mutta vielä ennen syksyä ja miksei syksylläkin ehdi jossain patikoida ja telttailla. Kovin montaa yötä ei kyllä jaksa ilman pesua ja pullojen sun muiden täyttöä. Karhunkierros olisi yksi unelmani, mutta siellä vaelletaan kuulemma viikko. Huh, sanonpa vain. Haluaisin nähdä sen yhden paikan siellä. Haluaisin nähdä monta paikkaa niin Suomessa kuin muissakin maissa. Haluan nähdä ja kokea luonnon ja maailman kauneuden.

See ya later, alligators!