Lomalla

Kello on vähän yli puolen yön ja ajattelin kirjoitella blogia, koska ei väsytä yhtään. Johtunee kai siitä, että heräsin pari minuuttia vaille yksitoista tänään. Siis aamupäivällä, en tunti sitten.

Tämä vuoden alku on poikkeus sillä tavoin, että joululoma kestää pidempään. No eipä haitanne, syysloman vietin luonnollisesti töissä (mikä syysloma?). Saa nähdä, mitä hiihtolomalle tapahtuu.

Kai tätä voisi pitää talvilomana, koska joulu meni jo.

Uusi vuosikin vaihtui, tervetuloa vain 2017.

Kuvasin uv-yönä, kun kipitin Tuomiokirkon ohi keskustasta kotia.

Harmittaa kyllä edelleen, ettei kukaan kertonut, mistä ne Helsingin oikeat ilotulitukset tullaan ampumaan. Olin siinä ihan lähellä ennen yhtätoista viime vuoden puolella, mutta jostain kumman syystä mieleeni oli iskostunut, että ilotulitukset näkyvät hienosti kauppatorilta. Pari vuotta sitten siellä olikin paljon väkeä. Tällä kertaa suurin osa väestä oli Kansalaistorilla, joka oli aidattu, että olisi pitänyt kaukaa kiertää, että sinne pääsisi.

Näin sentään joitain videopätkiä niistä upeista raketeista, mutta toivon, että näen uuden ilotulituksen pian tai sitten joku saa ojentaa minulle 3D-lasit, sekin olisi ihan mukavaa.

En kirjoita täällä oikealla nimelläni, eikä mikään ihme, vaan "taiteilijanimellä", jonka olen miettinyt vaihtavani, koska vaikka Lilja Lumi on todella kauniit kaksi nimeä, niin tällä hetkellä maailmaan on syntynyt todella paljon Liljoja ja Lumeja - se ei ole enää niin erikoinen. Taidan pitää tämän nimen kuitenkin täällä blogissa, mutta jos ja kun minulta joskus tulee jotain kirjantynkää, runoteoksia tai valokuviani julkaistaisiin (no olisihan se tosi kiva - minulta vähän väliä kysytään, miksen myy niitä mihinkään lehteen, mutta mielessäni jostain syystä siintää ajatus galleria-kahvilasta, vaikkei se olisi koskaan mahdollinen, mutta saa sitä unelmoida ja voihan sitä vaikka jonkin gallerian joskus perustaa) niin käyttäisin niissä seuraavaa taiteilijanimeäni, joka viittaisi enemmän oikeaan nimeeni. Jälkimmäistä osaa en ole vielä keksinyt, ehkä jotain luontoon liittyvää, mutta enpä ole koskaan törmännyt yhteenkään kirjailijaan tai taiteilijaan, jolla olisi sama etunimi. Monet kirjoittavat salanimellä, jotkut jopa kahdella nimellä. Siinähän se vähän onkin, kun en halua kuuluisaksi, mutta tykkäisin siitä, että jotkut nauttisivat ja pitäisivät, ehkä jopa iloitsisivat kätteni ja silmieni jäljestä.

Mitäpä olen tehnyt lomalla? No, antanut päivien soljua. Joskus tuntuu, että aika saattaisi madella, mutta toisinaan se vain lentää ja yhtäkkiä onkin katsonut kymmenen jaksoa putkeen vaikka jotain sarjaa (okei, ehkä seitsemän putkeen yhtenä päivänä) tai sit huomaakin, että kello on yhdeksän illalla, vaikka luuli sen olevan pari tuntia vähemmän.

Lomalla olen lukenut, katsonut sarjoja ja samalla katsellut netistä vaatteita ja käynyt sivustoilla, joista voisi saada vaikka totoro-kuosisia pussilakanoita ja paitoja sekä paljon kiinnostunut urheiluvaatteista kuten ylhäällä olevista aika päheistä Reebokin treenilegginseistä (tilasinkin nämä oijoi!), käynyt salilla, ulkoillut ja pelannut ihan liikaa candy crushia.

En ole käynyt kuin kerran kahvilassa ja sekin aika meni kuvien muokkailuun. Joskus minulla siinsi ajatus siitä, kuinka olisin kirjailija (tai jonkinlainen toimittaja, tyyppi joka luo tekstiä anyways) ja istuisin läppärini kanssa kahvilassa juoden kahvia, nostavani välillä katseeni katsellakseni ohi kulkevia tai istumaan tulleita ihmisiä, välillä kävisin hakemassa uuden kahvin, latten tai cappuccinon, ehkä jotain syötävääkin, jos nälkä tulisi ja jatkaisin kirjoittelemista.

Voisihan sitä nytkin tehdä vaikka jonain aamuna, kun ei ole vielä valtavasti väkeä paikalla, koska jos ihan joka pöydässä on joku ihminen höpisemässä ja kilistämässä mukiaan, niin silloin ei kyllä saa keskityttyä ollenkaan, jollei satu olemaan musiikkia äänieristetyissä kuulokkeissa tai muuten vain ajaudu siihen kovan hälyn aikaansaamaan hiljaiseen tilaan, kun kaikki on korvissa vain puuroa.

Valitettavan usein kuitenkin kuulee jokaisen keskustelun seitsemän metrin säteellä ja sen yli olevaa supinaa riippuen toki väen paljoudesta. Jotkut istuvat hiljaa, mutta useimmiten juttelevat seurassa.

Joskus minua ihmetyttää, miksi jotkut tulevat kahdestaan kahvilaan, eivätkä puhu toisilleen, vaan sen sijaan alkavat näpräilemään kännyköitään. Jos olisin kahvilassa tai ravintolassa ystävän kanssa, niin ottaisimme toki asiaankuuluvat ruokakuvat, mutta sen jälkeen pyytäisin laittamaan puhelimen pois, jollei ole todella tärkeää asiaa jollekin - tulosseurannat ja sosiaalisen median ehtii tarkastamaan myöhemminkin.

Aito seura ennen elektroniikkaa.

Ja kyllähän sitä sanotaan, että myös ruoan maistaa paremmin, jos siihen keskittyy, mitä syö. Sanotaan toki muutenkin, ettei kannata syödä elektronisten laitteiden, kirjan tai television parissa, koska silloin ei keskity ruokaan ja tulee syötyä enemmän, koska ei kiinnitä huomiota siihen, mitä ja kuinka paljon suuhunsa ajaa. Mutta ei siitä sen enempää. Ihmiset ja ruoka sekä niin moni muu asia on tarkoitettu nautittavaksi, joten nautitaan niistä täysillä.

En ala nyt avautumaan, miten tämä maailma on muuttunut varsinkin netin tulon myötä, koska jokainen varmasti tietää sen itsekin - ja saa olla, mitä mieltä tykkää asiasta. Kunnioitan perinteisempiä arvoja ja asioita ja minua pöyristyttää jo pelkkä ajatuskin siitä, mihin vaikka nykykoulujen tila on mennyt nettien takia.

Asia ajautui sivuraiteille. Pahoittelut.

Miksi siis puhuin ylipäätään kirjoittamisesta ja taiteilijanimestä? Olen ottanut ylös jokaisen runoni, jonka satuin löytämään. Ajattelin jakaa ne neljään osaan ja ehkä vielä yhteen, koska muutamat runoni ovat englanniksi. Olisiko se hassua laittaa englanninkielisiä runoja suomenkielisten sekaan?

Neljään osaan, jotka olisivat luonteiltaan erilaisia ja samanluonteiset runot menisivät samoihin kirjoihin. Ne olisivat kuin neljä vuodenaikaa/neljä päiväsaikaa ja luonteiltaan leikkisä/sukkela, lämmin/intohimoinen, haikea/syksyinen sekä synkempi/vakavampi. Syksyn/illan ja talven/yön runoihin sekoittuisi aina välillä valonpilkahduksia, koska minulla on oikeasti syksyyn ja talveen liittyviä runoja, jotka ovat hyvinkin iloisia.

Olen myös alkanut oikolukemaan tarinaa, jonka aloitin vuonna 2012. Minulla on siihen jo loppu mielessäni keksitty, mutta mieleen tulvii asioita, joilla välit pitäisi täyttää, että siitä tulisi oikea tarina, eikä mikään nopeakulkuinen disney-versio. Kirjoihin pitää saada elävyyttä, että se tempaisee lukijan mukaansa ja pitää antaa myös roolihenkilöille juoni ja tarina, koska on omasta mielestänikin aika hassua lukea nyt tällä hetkellä (kai sitä on kasvanut kirjoittajana ja lukijana) jotain sellaista, joka pomppii aika tavalla ja jättää valtavasti asioita välistä.

Tänään ajattelin sitäkin, että lasten kirjatkin ovat aika pitkiä, mutta nekin kertovat vain päivästä tai parista päivästä. Ja vaikka niissä onkin kuvia mukana, niin ilman tekstiä kuvat eivät kertoisi niin paljon. En ole kuitenkaan luomassa kuvakirjaa, joten tekstiä täytyy olla valtavasti enemmän.

Tunnen kyllä sen tarinan, vaikka se onkin neljä vuotta sitten aloitettu, vaikkei siitä tunnu olevan niin pitkä aika, niin nauraa tietyille rakennevirheille, mitä ei tällä hetkellä enää tekisi. Kappalejaot ovat päin persettä eli ihmeen sumpussa koko teksti (kerran yksi tuttu kiinnitti tämän blogin kappalejakoihin huomiota ja sitten aloin itsekin kiinnittää siihen enemmän huomiota - tekeehän se lukemisen huomattavaksi helpommaksi), joskus kerrontamuoto vaihtelee ja ajan määreetkin saattavat olla päin prinkkalaa. Se on sitä kun kirjoittaa eri päivinä, eikä pitkää aikaa putkeen. No ainakin sitä on hauska oikolukea ja korjailla.

Sellaista. Tykkään siitä, että on projekteja. Muutama projekti töissä ja muutama kotona, vaikka useimmiten kotona tekeekin mieli vain heittäytyä pitkäkseen ja katsella sarjoja, leffaa, pelailla tai lukea, mutta nyt kun on aikaa, niin voi myös heittäytyä projektien pariin. Lupaan itselleni heittäytyä välillä niiden pariin myös työn ohellakin.

Värittäminen on nyt vähän jäänyt, kun on enemmän keskittynyt mieleiseen sarjaan. Tälläkin hetkellä katselen Netflixistä Gilmoren tyttöjä, jota ei oikeasti koskaan tullut katsottua, kun se tuli telkkarista, mutta nyt olen luultavasti jo ensimmäisen tuotantokauden katsonut ja siinä on aivan ihania, valloittavia, höpsöjä, hauskoja roolihahmoja ja ihan vain rakastan kuunnella heidän jutteluaan, tosin se sarja saa myös katsomaan ruutua. Välillä aina tulee naurettua ja tänäänkin sitä katsellessani ajattelin yhdestä henkilöstä "voi että, kun se on niin suloinen ja herttainen!" (aww ku se on niin halittava luttana että! ^_^ P.S. en siis lässytä kuin kissoille ja ilmeisesti joillekin television roolihahmoille, joskus heikkona hetkenä ehkä nalleillekin - "Yes, I have some bears in ma house, let me introduce them sometimes" P.P.S. pientä väsymystä havaittavissa)

Treenit kulkevat kivasti. Pitäisi kai lisäillä painoa, kun ei ole uuvuksissa salin jälkeen. Tosin en haluaisikaan olla uuvuksissa salin jälkeen, mutta se on kivaa, kun joskus jossain vähän kipuilee hyvällä tavalla. Tuntuu, että jotain on tullut tehtyä. Jossain sanotaan, että on hyvät painot, kun jaksaa sen 8-12 kertaa, mutta pyllytreeniä ja vatsatreeniäkin teen tällä hetkellä kahdella kertaa.

Jokakertainen ohjelma salilla:

1.) crosstrainer 12 min

2.) vatsalihakset nojapuilla 5x jalat koukkuun / 5x nosto eteen x 2 /

satunnaista dippailua ja selän venytystä

3.) 8kg käsipainot norm liike 5 x 3 krt / nosto alhaalta kiertäen ylös 5x 2 krt / ojentajat 15x / penkillä makuu 8kg x 15 (joskus heilautan sivuille 10x)

4.) kyykkyjä 20kg kahvakuulan kanssa 10x / takareiden venytyksiä 16kg kahvakuulan kanssa 10x

5.) Reisien lähentäjät ja loitontajat laitteella 35kg kanssa 15x/10x/5x (viimeisen viiden kerran kohdalla useimmiten nostan painon 40kg:hen)

6.) Sivuvatsavenytykset 10kg kiekolla 10-15 x / sivurutistukset 10kg kiekolla 30x(60x) + 20x(40x)

7.) Jonkinlaista pientä venyttelyä

- Ihan liian vähän tulee tehtyä selkälihaksia, niitä pitäisi tehdä enemmän

- Viimeiseksi tekee usein mieli käydä tekemässä lisää pakaratreeniä ja nosteltua käsipainoja (because it feels good). Vettä tulee juotua 1,5 litraa eli kaksi pullollista paitsi jos tuntuu, että suolat laimentuvat.

Tänään "loppuvenyttelin" tanssimalla tasapainolaudalla ja heiluttelemalla keppiä kiertäen sitä ylävartalon ympäri. Aika hyvä boogie oli ja kirjoitinkin naamakirjaan, että "Gym is my playground".

Tämän kuvan otin, kun olin tullut salilta kotia ja ostanut ruokaa kaupasta. Salilla käynti tuottaa nälkää. Ilman ruokaa tulee huono olo. 

Himpessä kun en missään farkuissa hillu, vaan omistan todellakin kotiasuja, oleskeluasuja, kuten tämän ihanan haalarin (Ellokselta), joka ei ole yhtä paksu kuin tähtifleecehaalari, vaan juuri sopivan lämpöinen. Haalarien lisäksi pidän sisällä kotosalla useimmiten olohousuja plus rentoa pitkähihaista paitaa, t-paitaa tai hihatonta paitaa. Sukilla tai ilman. 

Ja tämän kuvanottohetkellä teki mieli pullaa, kahvi oli porisemassa. 

Pidin tänään (eilen) ensimmäistä sokeritonta päivää (edellispäivänä eli vuoden ekana päivänä söin vanukkaan ja pari palaa suklaata, hurjaa) ja sujui ihan kivasti, jollei tuota mangojogurttia (ei lisättyä sokeria) ja ketsuppia lasketa (no ei jaksa laskea, kun sitä niin vähän kuitenkin käyttää), mutta ylimääräistä sokeria en ajatellut nyt toistaiseksi käyttää (jospa tammikuun sokeriton voisi pitää), enkä liikaa vehnätuotteita. Maidonkin nautin laktoosittomana. 

Toistaiseksi olen huomannut olevani aika maitoholisti, koska joka toinen päivä pitää ostaa uusi purkki. Manteli-kookosjuoma jäi jääkaappiin lähdettyäni jouluksi äidin luo, pitäisi kai heittää pois. Haluan saada tämän ihoni kuntoon, eikä se tykkäile sokerista. Ihanaa vettäkin tulee juotua helposti 3 litraa päivässä tai 3-4 pullollista, aina ei jaksa kolmea litraa. Maitoa käytän puurossa puoliksi, kahvissa ja ruokajuomana. Yläselässä jonkin aikaa sitten ollut ihottuma on kokonaan kadonnut ja iho on siitä kohtaa tosi sileä ja pehmoinen. Hieno tietää, että ihollani on tulevaisuus (tai se on vihdoin aikuistumassa). 

Omena-päärynäsekoitus á la viherpuuro, johon yksinkertaisesti käytetään yksi omena ja yksi päärynä. Kuoritaan. Paloitellaan. Pistetään tehosekoittimeen. Ja kulhoon. 

Voi että, miten kauniita kuvia instagramissa ja joissain blogeissa on smoothiekulhoista.

 

Tuossa puoli kymmeneltä tuli jälleen nälkä ja tuntui, että verensokeri heittelee, niin piti lähteä uudelleen kauppaan hakemaan lisää ruokaa, koska täällä asunnossa ei normaalisti ole mitään muuta kuin margariinia, kahvia, puuroa, maitoa ja kananmunia. Olisi kyllä ihanaa, että jääkaappi olisi täynnä kaikkea hyvää ja värikästä. Ostin sitten lihan himon lisäksi päärynää, omenaa ja banaania. Ja lisää maitoa. Ei tehnyt mieli mitään makeaa karkkia, pullaa tai suklaata. Eilen melkein ostin juustopalleroita. Hyvin siis menee. 

Onko kellään muulla tammikuu-tavoitteita vai muuten vain lupauksia terveemmän tai sporttisemman vuoden/elämän puolesta?

Taidan mennä nukkumaan. Eilen satoi lunta, jehei!

Hyvää yötä!

~ Lilja Lumi

#joulunjälkeen

Joulu kävi kylässä. Nyt siitä on hyvä kirjoitella, kun on lämmintä päällä ja tietokone piuhan päässä. Ehti jo kerran sammua, kun kuvia latailin kännykästä ja kamerasta koneeseen akun varassa. Tämän jälkeen käyn suihkussa, kun on kädet ja varpaat kylmät.

Alunperin olin varannut bussimatkan aattoaamuksi yhdeksän maissa lähteväksi. Olin iltapäivystysvuorossa, niin varmistin, että pulju menee varmasti jouluksi kiinni. Kotia päästyä vähän uumoilin ja aloin pakkailemaan. Kahdeksan aikoihin menin Onnibussin sivuille ja ostin matkan, joka lähtisi 40 minuutin päästä. Ei kun matkaan siis! Nokka kohti Turkua ja aloitin uudestaan työkaverilla lainassa olleen Hippo Taatilan Isipappabluesin ja sainkin luettua sitä lähes 50 sivua, kunnes bussi saapui Caribialle 22:45.

Kyytiä ei näkynyt hetkeen ja hyppelin lämpimikseni (no en ihan hypellyt, oli raskaat kantamukset, joten talsin ympäriinsä) ja höpisin puhelimessa, kunnes kyyti vihdoin saapui. Oli nälkä, joten äidin luokse päästyämme söin kaksi kokonaista sämpylää juustolla, savustetulla kalkkunalla (jota epäilin) ja suolakurkulla sekä yhden äidin leipoman pullan. Join maitoa. Vatsa oli tyytyväinen ja höpistiin niitä näitä, kunnes menin sohvalle nukkumaan. Kuusen ajattelimme koristella vasta seuraavana päivänä. Enää ei jaksanut.

Heräsin neljän vai viiden aikaan aamulla pahaan oloon vatsassa. Kävin vessassa ja menin takaisin nukkumaan. Kun seuraavan kerran heräsin oli edelleen paha olo, äiti oli tehnyt riisipuuroa ja rusinakeittoa ja pyyti minua ja veljeä aamupalalle, kysyi, joisinko kahvia. Vastasin, että enpä taida juoda, on huono olo. Sain pari lusikallista riisipuuroa syötyä ja istuin lakanana keittiönpöydän ääressä. Uumoilin ääneen, jospa leipä vatsassa reagoi. Veljeni jaksaa kummastella, miksen syö vehnää. Kerroin hänelle, että siihen on ainakin kolme syytä ja pääsyynä on se, että se saa olon tukkoiseksi, niin kehon kuin mielenkin ja suoliston rullalle. Hän ajattelee, että kehoni ei kestä sitä, koska en syö sitä säännöllisesti, mutta kerroin, että en syö sitä vartavasten sen takia, että ilman sitä on paljon parempi olo. Kävin välillä halailemassa pönttöä, mutta mitään ei tapahtunut.

Kävin lepäämään, kunnes äiti pyysi pukemaan, että lähtisimme mamman luokse käymään. Ruinauksistani huolimatta lähdin äidin mukaan, koska en ollut pitkään aikaan mammaa nähnyt. Sain juteltua pari sanaa mamman kanssa, kunnes päädyin halailemaan pönttöä ja iltapala päätyi kahdessa erässä pöntön koristeeksi ja mikä muukaan siinä maistui kuin se savustettu kalkkuna. Sen jälkeen oli paljon parempi olo ja höpöttelin iloisesti, kunnes mamman kyyti saapui ja lähdimme takaisin äidin luokse. Kävin hetkeksi lepäämään ja katselin lumiukkoa peiton alta sohvalta. Uinahdin, kunnes tuli saunan vuoro. Menin äidin kanssa saunaan.

Sauna on ihanaa luksusta nykyään, kun ei nykyisellä salillakaan ole saunaa. Olin saunassa hetken, koska syke oli koholla, peseydyin ja kävin välillä pötköttämässä viileämmässä huoneessa, kunnes jaksoin peseytyä loppuun asti.

Saunan jälkeen lämmitimme ruoan ja laitoimme esille kystä kyllä. Paremmat vaatteet päälle ja sitten sai ensi kertaa sinä päivänä syödä niin, ettei ollut kovin huono olo. En yhtä lautasellista enempää syönyt, mutta oli mukavaa viettää joulua äidin ja veljen seurassa. Harmi, että aattopäivä meni vähän surkeana. Levytin ruoan jälkeen, kunnes kolme tonttua vaihtoi paketteja keskenään.

Joimme myöhemmin vielä kahvia ja söimme vähän piparkakkua ja pullaa. Ja vähän suklaata illan myötä. Ennen joulua ja sen aikana on kyllä tullut ihan liikaa herkuteltua, varsinkin sitä ennen ja sen aikana, joten nyt pitää aloittaa puhdistuskuuri. Suolisto, iho ja koko keho kaipaa puhdistumista. Ja paluuta salille myös. Onneksi sali on niin lähellä. Nyt on hyvin aikaa, kun on joululoma.

Joulupäivä meni öllötellessä, eikä masu ollut enää kipeä. Nautimme aamiaisen ja lähdimme isän luokse yhden aikoihin, kun isä tuli hakemaan. Isän co. luona pääsimme joulupöytään syöpöttelemään ja höpöttelimme niitä näitä. Tontut kävivät jälleen ruokalevon aikana odotellessa kahvin lorisevan pannuun.

Sain mm. nämä tosi söpöt siilihanskat (isä sanoi, että ne tulin niistä heti mieleen <3), joiden kanssa kävelin tänään kaupungilla.

Herkutteluhetkellä eli kahvin kanssa saimme nauttia tiramisukakusta, joka oli herkullista. Pullaa en maistanut, koska siinä oli kirsikoita (syön kirsikoita vain tuoreina).

Hyvä tunnelma oli ja paljon valoja.

Porukkaa alkoi tulla tupaan vähän enemmänkin ja veljeni ja minun kyyti saapui myös. Heitimme äidin kanssa veljen kotiinsa ja tulimme maisemareittiä takaisin. Teatterisilta oli kyllä kaunis. Olisi voinut jäädä kuvaamaan. Tapaninpäivä meni löhöillessä. Kävimme äidin kanssa Tokmannilla ja Citymarketissa. Söin kalakeittoa jouluruoan sijaan. Sain ajella autolla ja sehän sujui ihan kivasti, kun viime kerrasta oli vähemmän aikaa. Tulimme Filmtownin kautta takaisin. Äiti katseli leffaa ja mie menin kylpyyn lukemaan kirjaa ja siemailemaan vettä. Rentoilua.

Eilen aamulla siivoilin äidin keittiötä, kun äiti vielä nukkui. Hän oli ollut yövuorossa ja mie jäin talonvahdiksi. Äiti oli herätessään iloinen, kun oli siistiä ja kahvi oli porisemassa. Katselimme pari tuntia Disney Channelia ja aika kului, kunnes äiti kiirehti minua pakkaamaan loput tavarat. Salikassin lisäksi lähti kaksi muovikassia matkaan. Sai heittää jotain Onnibussin tavaratilaankin. Taatilaa luin hetken, kunnes katsoin, olisiko Netflixissä jotain ja siellä oli sopivasti Hobitin kolmas osa. Ensimmäiset kaksi osaa tuli joulun aikana katseltua TV:stä.

Matka sujui joutuisasti ja katsoin loput Hobitista kotona samalla siivoillen ja perkaen tavaroita.

Tänään oli todella kaunis päivä. Todella kaunis päivä pitkästä aikaa. Aurinko paistoi ja päätin vihdoin mennä bussilla nro 18 Kampin pysäkin ohi. Se menikin eri reittiä, mitä olen tullut sillä takaisin, mutta ei se mitään. Päädyin Eiran päätepysäkille, vaikka aluksi ajattelin hypätä karkkikaupan kohdalla pois, mutta kun se ei mennyt ihan samalta kadulta, niin menin mielenkiinnosta loppuun asti. Ja hyvä, että meninkin. Kävelin Eiran rantaa pitkin ja löysin Uunisaaren kyltin. Kävin ensimmäistä kertaa Uunisaaressa ja voi että oli ihanaa ja kaunista. Katsoin, että kello oli 12 ja seuraavan kerran katsoessa se olikin 13, aika hujahti ja näpit ja varpaat vain vähän jäätyivät. Annan kuvien puhua puolestaan.

Meilahti

Päätepysäkki

Eirassa on kyllä niin upeita taloja ja niin kaunis maisema varmasti ikkunoista suoraan merelle päin.

Lähetin alemman kuvan muutamalle ja he kyselivät, että onko siinä kuvassa kesä, mutta kerroin, että kuva on tästä päivästä ja hetkestä.

Tästä voisi tehdä jopa taulun. Ajattelin tilata muutaman kuvan Ifolorilta, mitä olen tänä vuonna nappaillut, koska huomasin, että niitä on ja paljon. 

Kun kaikki on upeaa ja ihmeellistä, niin ei voi kuin ihmetellä ja vielä auringon kanssa. En olisi edes lähtenyt ilman aurinkoa tänne. Olisin painunut suoraan kotiin ja salille, jos olisi ollut harmaa päivä.

 

Näille kallioille jäin varmaan ainakin vartiksi kuvailemaan, kun aurinko paistoi pilvettömältä siniseltä taivaalta. Jäät ja vesi kimaltelivat. Vesi löi kivikkoon kallioiden päältä. Sainpa kuvattua juuri hyvän hetken aaltojen lyödessä rantaan. Tunsin olevani niin iloinen kuvatessani sitä kaikkea kaunista.

Jäänpalat olivat kuin jalokiviä.

Joku oli vahingossa tai tahallaan heittänyt pois kauniita sydämen muotoisia keksejä. Kerran kirjoitin runossa, että löydän sydämiä, missä vain kuljenkin. Jostain syystä sydämiä tulee vähän väliä vastaan jossain muodossa, tällä kertaa keksien. Ne olivat niin kivasti siinä, että otin niistä kuvan.

Lähtiessäni pois Uunisaaresta aurinko ei ollut vielä laskenut, mutta oli alkanut laskemaan. Vielä on niin talvi, että niinä harvoina päivinä, kun aurinko paistaa se ei paista vielä kovinkaan kauan. Olemme kuitenkin menneet jo talvipäivän seisauksen yli eli sen päivän, jolloin päivät alkavat taas pidentymään.

Uunisaaresta kävelin Kaivopuistoon ja Kaivopuistosta Länsisataman kautta (ja kauppahallin läpi) Pohjois-Esplanadille ja menin Stockmannin Espresso Houseen nauttimaan yhden latten ja katselemaan kuvia.

Rento musiikki soi taustalla ja latailin kuvia vielä puoli tuntia latten nauttimisen jälkeen. Kuvasin vielä uuden aivan supersöpön matkamukin, jonka sieltä ostin ja hienon nurkkauksen, jonka huomasin vasta ensimmäistä kertaa, koska yleensä istun toisella puolella.

Nyt suihkuun ja pesemään tämä kasvonaamio, joka on ollut ehkä vähän liian kauan naamalla. Huomenna pitäisi ostaa viemärinavausainetta, vesi tulvii yli.

 ~ Lilja Lumi

  

Äiti-tontulta saadut olohousut ja maailman pehmeimmät sukat, joita olen pitänyt koko joulun jalassa, kun oli varpailla kylmä. Ensireaktio sukista olikin ihan kuin varpaat olisivat päässeet lämpimään vaahtokylpyyn. Hauskan mekon sain myös. Aion käyttää sitä uuden vuoden yönä luultavasti.

Olen höpötellyt tästä ja yrittänyt etsiä nettisivuilta, että missä nämä kyseiset Vallilan lakanat ovat, mutta eihän niitä siellä ole, vaikka olikin sisustuslehden sivuilla. Nämä tulevat vasta ensi vuonna, koska tämä kuuluu suomi100-hankkeeseen. Aivan ihanat lakanat, vaikka muistinkin, että olisivat olleet suurimmalti osin siniset <3

Joulun alla

Viime viikolla en kirjoitellut, koska kaikki asiat eivät kuulu blogiin. Ei tosin ole tehnyt mielikään kirjoitella. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoitella vähäsen.

Ei ole tullut otettua oikein kuviakaan viime aikoina paitsi muutama.

 

Paketointipuuhasteluja. Rakastan kyllä paketointia ja lahjojen valitsemista, mutta siitä kerroinkin viime kerralla. Ehkä tällä hetkellä harmittaa yhden paketin puuttumista, koska se on edelleen siellä postissa suuren kokonsa vuoksi. Ja sitten ne varmaan lähettävät sen Helsinkiin, eikä sinne, minne pitäisi. No onneksi tämä lahjan saaja sanoi, että tärkein lahja olisin minä. Voi äiti <3

Viime sunnuntaina ystäväni tuli käymään ja kävelimme Tuomiokirkolta ensin kurkistamassa sisälle kirkkoon ja sitten kiersimme Tuomaantorin läpi, kunnes päädyimme lempikahvilaani ja sen jälkeen Stockmannille.

Pulla, jota ei pitänyt syödä hävisi aika nopeasti lautaselta. Ei ollut hyvä olo sen jälkeen, mutta ei sitä kannata enää harmitella. Tosin siitä taisi alkaa sellainen joka päivä herkuttelu ja melkein hankin itselleni flunssankin. Ja on kyllä ollut aika väsynyttä, joten sokeri on ollut tervetullutta. No nyt jouluna vähän herkuttelee, niin tammikuussa sitten vähentää ja terveellistyy jälleen. 

Tässä kuva yhden salikäynnin jälkeisestä maisemasta ja sumuisesta säästä. Kamerassa ei siis ole vikaa, vaan ulkona todellakin oli tällaista 18-20 välillä. Seuraavana aamunakin oli vielä sumua, kunnes sää selkeni. Jännittävää. Olen yrittänyt käydä joka toinen päivä salilla, mutta välillä se jää väliin. Onneksi voi joka päivä tehdä kotosalla pientä kehonpainotreeniä, kyllä sekin auttaa.

Ei ole ollut viime aikoina oikein jouluinen mieli. Vaikka on kuunnellut joululauluja, nähnyt valtavasti joulumainoksia ja kaupoissa pyörinyt tonttuhommissa, niin silloinkin tuntui kummalliselta, että miksi ostaa niitä lahjoja. On tuntunut, ettei ole vielä valmis jouluun, kun ei ole ollut joulutunnelmissa. Ollut kyllä valmis lähtemään lomalle ja nyt tulikin vähän pidempi loma. Töissäkin olen puhunut Taavi-tontusta, ihan kuin hän olisi ihan oikeasti toinen henkilö, kolmannessa persoonassa. Olen puhunut hänestäkin niin paljon, vaikka olen itse loppujen lopuksi ollut se tonttu. Johtuneekohan joulumielen puute lumen puutteesta vai mistä. Jospa tulisi pian lunta.

Tänään se kuitenkin iski laitettuani puljun kiinni ja istuessani bussissa katsellen bussiaikatauluja moneen suuntaan eri päivinä. Yhtäkkiä ei osannutkaan keskittyä yhtään mihinkään, vaan hymyili typerästi ja tuntui, että silmät säkenöivät. Olen ostanut bussimatkan Turkua päin huomiseksi aamuksi, mutta voin vielä napata yöbussin. Saa nähdä.

Nyt pitäisi pakata kassi ja lahjat kapsäkkiin. Sekä siivota asunto siihen malliin, että on kiva palata 27. päivä siistiin asuntoon. En tiedä, saanko yöllä nukuttua. Tänäkin aamuna otettuani jatkotorkut näin erittäin kummallisia unia mm. valtavasta kirjastosta, missä oli erillinen parodiaosasto ja yritin löytää oikeiden kirjojen ja muiden materiaalien osaston. Siellä oli mm. tutun leffan jatko-osa nimetty Tyhmeliini II:ksi. Mietin vain, että miten pääsen pois sieltä. Sinne kirjastoonkin meni todella outo reitti, Kampintorilta nousi hissi sinne ylös ja sitten siinä oli vielä silta. Ehkä mieleni prosessoi tietämättäni uutta keskuskirjastoa. Aika hassua. Nyt vasta huomasin ajatuksissani, että sitähän siihen yhden rakennuksen taakse ollaan juuri rakentamassa.

Kuva googlesta

Ihanaa joulua!

~ Lilja Lumi

Joulun synty

Sanotaan, että keijukainen syntyy
vauvan ensinaurusta
viattomuuden siemenestä
Mistä tontut sitten syntyvät?
Mistä joulu on tehty?

Joulun aikaan ja taikaan lasketaan
kaksikymmentäneljä yötä ja päivää
Luukku kerrallaan
jännitystä moninkertaistetaan

Joulun lähestyessä alkaa ilmassa tuoksua
näkemättä ikkunoiden ohi juoksua
Näkemättä punaista hattua
kulkunen kilahtaa, pitipäs sattua

Ruokia tuodaan pöytään,
kynttilät sytytetään,
mausteet herättävät silmät näkemään
ei ripausta joulumieltä
vaan kattilallisen puuroa

Joulu on tehty hyvästä mielestä
ja lempeästä kielestä
Naurusta ja ilosta
vaikka joskus leikitään piilosta
Jouluun kuuluu paljon iloa
sekä hieman liikakiloja

Mistä joulu oikeasti on tehty?
Mistä se syntyy?

Joulu syntyy
uskosta ihmisten hyvyyteen
uskosta onnellisuuteen
uskosta lapsuuden unelmiin
joita voisi kantaa koko elämän hetkiin

(löysin arkistosta 24.12.2013)