Kevät mielessä

 Maisema kotimatkalla bussin ikkunasta.

Joskus on vain ihanaa olla kotona! Voi pukeutua kotivällyihin ja herkutella ruoan jälkeen irtokarkeilla ja kahvilla kirjoitellen ja pelaten uutta kivaa peliä, jonka kävi ostamassa töiden jälkeen, vaikka piti käydä salilla. Jospa sitten huomenna kävisi treenaamassa ja tänään tekisi kotitreenin. Nyt pitää palautua viikonlopusta.

Myöhemmin syöminkien jälkeen vielä pyykkäystä ja hemmottelen hiuksia hiusnaamiolla jospa siitä virkoaisivat ja kostuisivat, vaikka tekisi mieli vain ajaa ne pois, kun ovat aina sikin sokin.

No nih. Nyt on vedetty karkkiöverit, niin on hyvä jatkaa kahvilla (ja vihdoin hankin kotiinkin Oatlyn Kaffeta!) sekä vedellä katsellen leffaa ja odotellen pyykkivuoroa. Sen jälkeen voisi vielä siivoilla ja pelata uutta peliä. Mennä hymy huulilla nukkumaan vain koska vapaa ilta ja koti :)

Ja tänään paistanut aurinko, vaikka olikin aika kylmä ulkona. Lähestyvä kevään tulokin hymyilyttää. Tänään kaupassa huomasin, että pääsiäismunat ovat tulleet kauppoihin ja niitä on valtavasti! Siinä taas ajattelin, että jos olisin miljonääri, niin ostaisin töihin aina juhla-aikoina jotain kivaa työkavereille, kuten pääsiäisenä koristaisin kahvihuoneen pöydän höyhenillä, kukkasilla ja munakoreilla, joissa yhdessä olisi pääsiäiskarkkeja ja toisessa olisi minisuklaamunia. Jokaiselle ostaisin oman suklaamunan. Ja olisi ihana koristella koko paikka pääsiäistunnelmaan. Pääsiäinen on ollut minulle aina ehkä jopa tärkeämpi kuin joulu, sellainen pirteä, iloinen kevään alun aika, jolloin aurinko paistaa ikkunan läpi ja lämmittää varpaita.

 

Nämä kuvat ovat vähän ennen ystävänpäivää otettu. Ihania suklaita, sydämiä ja raikasta heleää kevätmuotia. I love it! Olisipa ihanaa uudistaa vaatekaappia.

Söpösiä pehmoleluja leluosastolla <3

Ihana kevätmallisto vai alkukevään. Anyway. Taitaa olla Pentikin ellei Vallilan .

Kukkia <3

Pääsiäispupusia <3

Olin viikonlopun Turussa, kuten aiemmin jo mainitsinkin. En aio kertoa siitä paljoa. Jotkin asiat menivät ihan nappiin ja toiset asiat taas eivät sujuneet suunnitelmien mukaan ja oli ihan ressu olo tultuani eilen illalla takaisin kotiin, kun olisin halunnut tavata ihmisen, joka ei voinutkaan tavata.

Yksi Turun ihanista plussapuolista oli, että varsinkin eilen paistoi ihana sunnuntain talviaurinko, joka kieli kevään tulosta. Ollaan niin lähellä jo lumien sulamista, vaikka pakkanen onkin noussut eilisestä tähän päivään harppauksella. Ei se silti mitään haittaa. Tänäänkin paistoi aurinko ja rakastan jokaista hetkeä, jolloin aurinko paistaa. Ja myös niitä hetkiä, kun aurinko onkin pilvien takana piilossa, mutta mielessä paistaa aurinko.

Aurajoki <3

Nautin sunnuntai"brunssin" eli myöhäisen aamiaisen kahvilassa, jossa en ollut käynyt ennen. Joskus ohimennen sen olemassaolon olen tiedostanut, mutta kun otin netistä selvää Fazerin kahvilasta Aurakatu 10:ssä oli se kuitenkin uusi asia. Siellä ei ollut brunssipöytää niin kuin Kluuvikadulla Helsingissä, enkä tiedä, olisiko Turun Stockmannin kahvilassa (joka on siis ilmeisesti myös Fazerin jonkin tiedon mukaan (ja mihin hittoon olivat sen alakerran pikkukahvioputiikin hävittäneet ärr")) ollut brunssipöytää. Brunssipöydät ovat aina ihania, vaikken kovin montaa ole kokenut. Joskus sitten.

Aurakatu 10 Fazerin kahvilassa sai kuitenkin aamiaisen joko kolmella valitsemallaan tuotteella tai kahdella valitsemallaan tuotteella. Luulin, että jälkiruokapulla kuuluu lisänä siihen, mutta se olikin yksi kolmeen valikoituvasta, vähän huonosti mainostettu "Turun fazer cafessa tarjolla aamuvarhaisesta aamiaista kaksi valinnaista tuotetta hintaan 10,50€ tai kolme valinnaista tuotetta 13,50€ aamiaisvalikoimastamme, hintaan sisältyy suodatinkahvi tai tee. Espressopohjainen juoma + 1€  ja herkullisia leivonnaisia." Itse sain siis tästä sellaisen kuvan, että jälkiruoka tulisi kaupan päälle. Tiedänpä ensi kerralla.

Otin siis erikoiskahvin eli latten, avokado-kananmuna-voileivän, chia-tuorepuuron sekä suklaisen muffinsipullan. Maha tuli aika täyteen siitä ja sitten äiti raahasi miut vielä Sokoksen kahvilaan syömään pullaa ja yritti saada minut ottamaan kahvia, teetä tai edes kaakaota, mutta ei vain mahtunut, enkä todellakaan pidä Tazza-kaakaon mausta.

Katselimme Sokoksella ihania huiveja, hattuja ja hajuvesiä (ostin kuivashampoon), kun olimme kirjastossa selanneet muutaman lehden. Tosi harmillista, että sieltä on hävinnyt kaksi lehteä, jotka siellä on ennen ollut, mutta sekin oli jollain lailla uudistunut.

Ja juuri ennen lähtöä käydessäni Stockmannin Herkussa tuntui, että oli tullut ihan outoon paikkaan. Se koko Herkku ei enää näyttänyt yhtään tutulta, mikä oli todella harmillista. Äiti tuli siis pitämään mulle seuraa Turkuun ennen kuin bussi lähti takaisin kohti Helsinkiä. Ja vaikka aika matelikin, niin se kulki tosi nopeasti. En ehtinyt nähdä yhtä ystäväänikään ja toinen ja kolmas ja neljäskin jäi tapaamatta. Jonain päivänä sitten.

Piipahdimme parissa vaateliikkeessä ja aivan ihanan ihanan ihanassa Finnmarin myymälässä!

Siellä myydään kaikkea herttaista ja suloista. Ostin pakkauksen vadelman tuoksuisia kynttilöitä piristämään, koska jo ennen bussin lähtöä vähän vaille neljän olin saanut viestin, joka oli saanut mieleni maahan. Nyt ne tuikkivat ja tuoksuvat Finnmarilta ostamassani kynttiläpidikkeessä, jossa on valkoisia lintuja. Sen ostin Espoon Ison Omenan Finnmarin myymälästä. Helsingissä ainakaan viime tiedon mukaan ei ole Finnmarin myymälää. Oli kyllä tosi ihana Myllyssäkin ollut putiikki, mikähän sen nimi olikaan. Äiti sanoi, että Finnmari muistutti Loviisan aittaa. Olisikohan Myllyssä ollut joku S:llä alkavan niminen, Saga tai jokin aivan ihana lahjatavara- ja sisustusliike.

Oli nopea kierros myymälässä, kun äiti sanoi odottavansa ulkopuolella, ettei kuluisi rahaa, mutta pysähdyin hetkeksi katselemaan tätä kaunista vaaleaa taulua. Kaiken lisäksi Finnmari on hyvin edullinen. Jospa tilaisi netistä, kävisi Isossa Omenassa tai menisi takaisin Turkuun ostostelemaan. Vähän vain vaikea kuljettaa oikein mitään Onnibussissa.

Nyt on jälleen uusi viikko ja tällä viikolla tuntuu siltä, ettei haluaisi huolehtia yhtään mistään.

Nyt pitää huolehtia kuitenkin pyykit pois pesutuvan koneesta ja vähän siivoilla. Laittaa ihanaa musiikkia päälle ja hiusnaamio suihkussa tukkaan. Jospa annan näiden olla päässä vielä hetken.

Mukavaa viikkoa!

Lepää rauhassa rakas mamma

Nousen ratikasta pois, olin ollut ystäväni kanssa kahvilla. Olin saanut jo tiedon, mutta ihmisten joukossa pystyy pidättämään sen, mitä ei yksin pysty. Muutama sata metri vielä olisi pitänyt jaksaa, mutta kyyneleet ehtivät ensin. Sumensivat silmäni, vierivät poskilta maahan. Ensimmäinen reaktio kahvilassa, kun tuli soitto uutisesta, oli ymmärrys ja pian en pystynyt enää puhumaan, vaan purskahdin itkuun. Onneksi ystäväni oli vieressä lohduttamassa ja kuuntelemassa. Vatsa meni ympäri. Se tunne oli kuin keuhkoista olisi puhkaistu ilmat pois ja jokin olisi puristanut lujaa sydäntä.

Eilen rakas isoäitini, äitini äiti, mamma-kulta... on nukkunut pois. Elettyään 84 vuotta.

Naurahdin ajatusta, ettei olisi voinut parempaa päivää valita kuin 13.2. Se päivämäärä muistuttaa jostain, mutta mistä, mikä siitä tekee niin sopivan. 

Olin suunnitellut jo kaksi viikkoa matkaa Turkuun, kun tiesin, että mamma, jolla oli jokin aika sitten todettu vatsasyöpä ja laihduttuaan sen takia liian laihaksi, ihan reppanaksi, oli päässyt terveysasemalta pois kotisairaanhoitoon. Tarkoituksena oli käydä hänen luonaan tietäen, että se vierailu saattaisi olla viimeinen vierailu. Olisi viimeinen kerta puhua hänen kanssaan, pitää kädestä, tuntea hänen lämpönsä, sinisten silmien katse, kuulla raikuva nauru, eikä haittaisi vaikka olisi kuullut samat jutut jo ennenkin. Ja olisi viimeinen kerta halata niin, ettei haluaisi päästää irti, ei haluaisi päästää lähtemään. Mammalla oli aina tapana sanoa ennen lähtöään, kun halusin halata heipat, että "Näin me sun kanssa aina tehdään, halataan lähtiessä". Päälle silmät rypistävä hymy ja silmien tuike. Toisinaan hänen silmänsä kyynelehtivät, kun vierailu oli päättymässä. Eikö voisi vielä hetkeksi jäädä? Miksi otit varaslähdön, kun en ollut vielä ehtinyt hyvästellä sinua?

Mammani oli voimakas nainen. Hän kertoi, miten oli tehnyt ruumiillista kovaa työtä ja kasvattanut vielä monta lasta, välillä yksinkin. Eikä häntä pysäyttänyt mikään, vähän rääväsuinenkin saattoi joskus olla. Hänellä oli aina aikaa lapsenlapsilleen sekä vieraille, sukulaisille, ystäville, kuorolle ja tanssiharrastukselle. Hän ei tykännyt olla yksin. On hyvä, että hän asui lähellä päiväkotia, koska hän rakasti lapsia yli kaiken. Hän tykkäsi seurata heidän puuhasteluitaan pihalla ja kertoi aina nauraen, mitä hassua jokin lapsi oli tehnyt. Hän on myös sellainen ihminen, jolla oli aina vierasvaraa kaapissa varmuuden vuoksi ja hän keitti pullakaffet. Kun meille hän tuli käymään, niin hän toi aina molemmille sisaruksille smurffilimpparipullon ja perheen yhteiseksi syötäväksi pikkupullapussin. Synttäreille hän toi ruusukimpun, fazerin sinisen suklaalevyn ja sadan markan setelin. Hänelle oli tärkeää pukeutua hienoksi ja laittaa tukka rullalle, että olisi siisti kampaus.

Hän kuunteli uutisia ja Kauniita ja rohkeita ihan liian kovalla äänellä telkkarista, koska hänen kuulonsa ei ollut enää entisensä. Hän tykkäsi aina saunasta ja käytti vielä sähkösaunassakin kerrostalossa vihtaa. Kaupassa käydessään hän kävi ostokset maksettuaan pelikoneilla, laittoi kukkarostaan kolikoita masiinaan ja piti peukkua pystyssä, kun kuvat pyörivät ympäri omille paikoilleen, josko jotain sattuisi voittamaan.

Pienenä kävimme yhdessä uimassa läheisessä rannassa. En voinut mennä yksin, joten otin hänet mukaan. Ja hän otti mehupullon ja viltin mukaan. Hän ei asunut kaukana, vain kolmensadan metrin päässä lapsuuden kodistani viimeisinä vuosinaan ja aina samassa kaupungissa. Kun hän asui omakotitalossa ja hänellä oli oma piha ja pelto, niin hän kasvatti monia kasviksia ja marjoja. Kesäisin hän paistoi räiskäleitä ulkopannulla. Pihassa oli keinu, jossa oli hyvä kiikuskella. Lempiruokaani oli hänen tekemänsä kalakeitto ja hän tiesi sen. Hän oli aina tyytyväinen, kun sai kestitä vieraita.

Hän tykkäsi nauraa ja oli seurallinen ihminen. Olin aina iloinen, kun sain hänet hassuilla jutuillani nauramaan. Hän ehti käymään muutaman kerran Teneriffalla ja hän harrasti paljon: kuoroa, päivätansseja, kalastamista. Eniten hänellä oli kuitenkin aikaa sukulaisilleen, ystävilleen ja tuttavilleen. Ja hän sai helposti uusia tuttavia, koska hän vain alkoi aina helposti puhumaan tuntemattomille.

Eilen minulla oli outoja tuntemuksia. Huvitti, kun metroportaissa sain hengityksen huuruamaan. En ehtinyt oikeaan bussiin, joten yritin vieraalla bussilla, jonka pitäisi olla perillä tarpeeksi ajoissa. Menin pari kertaa ympyrää, eksyin ja löysin vihdoin perille. Illalla unen saanti kuitenkin kesti. Mietin, miksen saa unta, ei väsyttänyt ei unettanut, kunnes viimein möyryämisen jälkeen nukahdin. Ja heräsin puoli viideltä, kun en saanut enää unta. Jokin asia piti hereillä, enkä tiennyt mikä. Kai ihminen aina sisimmässään tuntee jotain, kuudennen aistin avulla. Ja niin syvä kytkös minulla oli häneen.

Tänään pää on sattunut koko päivän, muttei sillä ole tällä hetkellä mitään merkitystä. En tiennyt siihen syytä, mutta nyt tiedän, eikä satu enää. Ja tänään ilma oli lämmin, ajattelin jatkuvasti tulevaa Turun reissua ja kerroin siitä ties kelle.

Työpäivän jälkeen astuttuani bussiin kohtasin edustalla istuvan vanhemman naisen kapsäkkeineen ja hän hymyili suoraan minulle katsoen silmiin. Hymyilin takaisin hänelle ja minulle tuli hyvä mieli koko matkan ajaksi. Ajattelin mammaa. Ja käydessäni kahvilassa vessassa ennen puhelinsoittoa vessan oven takana odotti vanhempi nainen, jonka kanssa katseemme kohtasivat ja hän hymyili minulle ja vastasin hänenkin hymyynsä. Ihan kuin ne kaikki olisivat olleet merkkejä. Ei hänen lähdöstään, vaan siitä, että kaikki on hyvin hänellä nyt. Hän ei enää tunne kipua. Ja ikään kuin hän hymyilisi minulle toisten ihmisten kautta. Niin on helpompi ajatella. Ihmiset harvemmin hymyilevät varsinkaan tässä maassa tuntemattomille.

Olen ollut aina iloinen ja ylpeä mammani, isovanhempiemme aikaisesta sukupolvesta, kun ihmiset olivat vielä hyvin avoimia ja puhuivat suoraan asioista. Eli aina, kun näen vanhemman ihmisen hymyilevän minulle, ajattelen hänen hymyilevän minulle heidän kauttaan ja hymyilen takaisin.

Sinä olet aina läsnä ja vielä tapaamme monta kertaa.
Muistosi ei lähde täältä pois.
Elät sydämessäni.

Lepää rauhassa, rakas isoäiti. 
Vielä me tapaamme.
Olet sydämessäni se samanlainen ilo ja valo,
jonka vauvan nauru sai sinussa aikaan.
Rakastan sinua ikuisesti

Pieniä hetkiä

Joskus pienenä ärsytti, että oli luonnonkihara tukka, mutta nykyään se on ihana ja sen voi aina tarpeen tullen suoristaa nykyajan suoristuskonelaitteilla. Ihanat keltaiset neilikat pitäisi jo heittää pois, kun ovat kuivahtaneita, mutta antaa niiden olla vielä pöydällä, kun näyttävät edelleen etäisesti kauniilta. Huulipunaa olen alkanut käyttämään enemmän ja oriflamen tilauksesta näytepakkauksena tullut aqua boost foundation on ihana kasvoilla. Saa tummat silmänaluset näkymättömiin ja kirkastaa ilmettä huomattavasti. Odotan jo kevättä. Valo onneksi lisääntyy päivä päivältä.

Sokerittomani ei kauaa kestänyt ja retkahdin yhtenä päivänä laskiaispullaan Cafe Esplanadissa, jossa kävin ystäväni kanssa. Oli aika tuhti syötävä, mutten koe huonoa omaatuntoa sen takia. On ihan hyvä välillä herkutella, vaikka kerran viikossa.

Sunnuntai-iltana turhauduin ja menin iltalenkille -10 asteen pakkaseen. Tuli kyllä niin hyvä mieli ja virkistynyt olo siitä. Pitää mennä enemmänkin. Oon kyllä käynyt lähes joka päivä salilla ja aina tietysti voinnin mukaan esim ei silloin jaksa, jos on neljältä herännyt. Joskus tulee lepopäivä ja toisinaan voi tulla tankkauspäivä, keho kyllä kertoo ja se on hienoa.

Eräänä aamuna kun aurinko paistoi työmatkalla.

Aivan ihastuttava taivas. Eilen kaveri oli kylässä salin jälkeen ja syötiin vähän irtokarkkeja, syötiin roiskeläpät ja pelattiin lego-peliä. Höpötettiin ja oleiltiin. Ja edellispäivänä tuli mentyä kahdeksan jälkeen nukkumaan. Tänään kävin jälleen treenaamassa, mutta TRX-nauhat ei valitettavasti ole pää alaspäin roikkumista varten. Lämmittelin crosstrainerilla 10 minuuttia ja poljin sen jälkeen vielä 17 minuuttia, jonka jälkeen nostelin painoja kuulokkeista kuunnella Black eyed peasia.

Ja tänä aamuna:

Heräsin vähän ennen kellon soittoa.

Avasin ikkunaverhot.

Valkoista lunta maa täynnä.

Hymyilyttää.

Lämmin vartalo nukkumisen jälkeen.

Keitin puuron. Venyttelin matolla. Join cappuccinon.

En ehdi taaskaan syödä, kun tuli jälleen kiire,

mutta ehdin silti tekemään jotain muuta.

Hymyilyttää.

Vaatteet päälle ja ulos. Kerrankin eri pysäkille. Vaihtelu virkistää.

Ulkona on sopivan lämmintä. Lunta sataa ripotellen.

Märkiä hiutaleita putoaa naamalle. Pyyhin kyyneleitä poskilta.

Bussissa on kauniisti pukeutunut nuori nainen vaaleanpunaisessa tupsu-pipossaan. Korvissa soi Samuli Putro. Rinnan alla lintu on käpertynyt lämpimään pesäänsä. Eilen oli mukava päivä särystä huolimatta. Nyt ei kolota. Hyvin nukuttu yö. Olen matkalla töihin. Hymyilyttää. Tästä tulee hyvä päivä.

Ja hyvä päivä tulikin.
Huomennakin tulee hyvä päivä. Jos se on itsestä kiinni.

Hyvää yötä. 

Diipadaapa kuulumisia.

Ei ole häpeä olla köyhä. Valitettavasti olen joutunut kuulemaan tuon lauseen ilman eitä. Silloin vain huokaisin syvään mielessä. Miten ihmiset saisi muuttamaan ajattelutapaansa? En pidä ihmisistä, jotka mässäilevät rahallisella omaisuudellaan - juuri heidän pitäisi auttaa vähempiosaisia. "Köyhä" ihminen tulee toimeen vähemmällä, eikä välttämättä edes halua enempää. He oppivat arvostamaan erilaisia asioita, empaattisiksi ja iloitsemaan enemmän pienistä asioista. Sitäpaitsi kaikkein arvokkaimmat asiat maailmassa eivät ole rahalla mitattavissa. Se ei silti tarkoita, ettei köyhäkin haluaisi omaisuutta ja maallista mammonaa. (Muisto vuodelta 2013)

Kuva Ruissalosta 2013

Mitä tästä viikosta kertoisi. En tiedä, kertoisinko mitään.

Salilla käyn lähes joka päivä, on hyvä tuntea olonsa vahvaksi ja kykeneväksi. Kokeilin uutena juttuna TRX-nauhoja, joista kipeytyi ihanasti alavatsa ja tasapainolaudalla on hauska tehdä kyykkyjä. Mietin, hankkisinko tasapainolaudan myös kotiin (tai töihin! työkavereiden kanssa juteltiin aiemminkin päässäni pyörineestä ajatuksesta, että jospa vaikka kahvihuoneessa olisi muutama jumppaväline, niin voisi tauolla jumpata ja palata virkistyneenä tötehtävien pariin), vaikkei se olisikaan samanlainen.

Iltahassunaama ja proteiinijuomashaker-pullo. Rakastan uutta vaaleansinistä huppariani ja töissä kehuttiin myös tilaamaani vaaleanpunaista avonaista villapaitaa, joka on kyllä myöskin ihana. Keväällä voisin tehdäkin muutamia asupostauksia, jos vain löytyisi kuvaaja.

Tällä viikolla satoi ihan valtavasti lunta ja bussit eivät kulkeneet paitsi kulkivatkin oikeasti, ainakin se oma bussi. Kävelin silti eilen aamulla 3,5 kilometriä töihin ja käytin välissä lähijunaa, koska olin niin suunnitellut. Olisin niin toivonut viittä astetta pakkasta, koska olin ihan hikinen työpaikalle tullessani. Onneksi ei tarvinnut kävellä takaisin, koska kenkäni ja sukkani olivat inhottavat märän tuntuiset. Olisi pitänyt mennä ilmaiseen Heurekaan eilen, mutta milläs menet, jos mikään ei kulje. Kyllä joku päivä sinne Heurekaankin olisi kiva mennä, vaikka Kaarinassa pienenä asuessani luulin sen olevan paljon kauempana ja nyt se onkin tosi lähellä, enkä silti ole käynyt siellä kolmena vuotena, jotka olen jo Helsingissä asunut.

Yhtäkkiä kahvihuuruissa tuli keväinen mieli ja alkoi kaivata keväistä Turkua, aurajokea, tulppaaneja, narsisseja, Cafe artia ja varsinkin aurinkoa ☆ - 2017 ensimmäinen helmikuuta.

Katselin tässä aamulla vanhoja runojani, jotka haluaisin niin muille näyttää ja julkaista. Vaikka minusta ei koskaan tulisikaan hyvää kirjailijaa, kirjoittaisi mitään pitkiä romaaneja, kun en osaa enää niitä juuri lukeakaan, niin lyhyet mieleen tulevat runot voivat silti olla minun juttuni. Ja ihan harrastusmielessä sitten joskus kun on isompi asunto, niin hankin maalaustelineen ja maalit, pensselit, kankaat sun muut.

"Juuri niin kuin sinä säteilet, 

juuri sellainen taito sinulla on

saada muutkin säteilemään kanssasi"

- 2013

Yhtenä aamuna heräsin neljältä, 3-5 tuntia nukkuneena. Yli tunti ennen kellonsoittoa. Olin hyvin pirteä töissä, kunnes kello alkoi lähestyä kahta, jolloin olo oli kuin sokerilaskuhumalassa: väsynyt ja vähän äreähkö. Pääsin lähtemään kotiin, kävin kaupan kautta, meinasin käydä salilla, mutta salin pukuhuoneessa ajattelin, ettei todellakaan ole sali-intoa niin vähillä yöunilla jo 11h valvoneena. Menin kotio, söin ja vedin peiton korviin. Eipä tullut uni, mutta pieni pimeässä olo auttoi vähäsen. Nukkumaan meinasin mennä seuraavaksi heti, kun alkaisi väsyttämään, mutta iski iltapirteys, joten 19h valvomisen jälkeen menin nukkumaan. On sitä valvottu enemmänkin.

Tänään aamuyöllä ystäväni kertoi saapuneensa Helsinkiin. On nyt nukkumassa jossain, mutta tapaamme tänään pitkästä aikaa. Ehkä menemme kahvilaan tai ajelulle. Mukavaa molemmat, kunhan saa turista kuulumisia ja höpötellä ihan muuten vain.

Ihanaa lauantaita ja viikonloppua! Toivotaan, että aurinko tulee esiin :)

P.S. Mämmi on saapunut kauppoihin. Kahden kuukauden kuluttua vai kolmen on pääsiäinen. Rakastan kevättä ihan mielettömästi!

Muista aina,
että sinä olet ihme