Kevät mielessä

 Maisema kotimatkalla bussin ikkunasta.

Joskus on vain ihanaa olla kotona! Voi pukeutua kotivällyihin ja herkutella ruoan jälkeen irtokarkeilla ja kahvilla kirjoitellen ja pelaten uutta kivaa peliä, jonka kävi ostamassa töiden jälkeen, vaikka piti käydä salilla. Jospa sitten huomenna kävisi treenaamassa ja tänään tekisi kotitreenin. Nyt pitää palautua viikonlopusta.

Myöhemmin syöminkien jälkeen vielä pyykkäystä ja hemmottelen hiuksia hiusnaamiolla jospa siitä virkoaisivat ja kostuisivat, vaikka tekisi mieli vain ajaa ne pois, kun ovat aina sikin sokin.

No nih. Nyt on vedetty karkkiöverit, niin on hyvä jatkaa kahvilla (ja vihdoin hankin kotiinkin Oatlyn Kaffeta!) sekä vedellä katsellen leffaa ja odotellen pyykkivuoroa. Sen jälkeen voisi vielä siivoilla ja pelata uutta peliä. Mennä hymy huulilla nukkumaan vain koska vapaa ilta ja koti :)

Ja tänään paistanut aurinko, vaikka olikin aika kylmä ulkona. Lähestyvä kevään tulokin hymyilyttää. Tänään kaupassa huomasin, että pääsiäismunat ovat tulleet kauppoihin ja niitä on valtavasti! Siinä taas ajattelin, että jos olisin miljonääri, niin ostaisin töihin aina juhla-aikoina jotain kivaa työkavereille, kuten pääsiäisenä koristaisin kahvihuoneen pöydän höyhenillä, kukkasilla ja munakoreilla, joissa yhdessä olisi pääsiäiskarkkeja ja toisessa olisi minisuklaamunia. Jokaiselle ostaisin oman suklaamunan. Ja olisi ihana koristella koko paikka pääsiäistunnelmaan. Pääsiäinen on ollut minulle aina ehkä jopa tärkeämpi kuin joulu, sellainen pirteä, iloinen kevään alun aika, jolloin aurinko paistaa ikkunan läpi ja lämmittää varpaita.

 

Nämä kuvat ovat vähän ennen ystävänpäivää otettu. Ihania suklaita, sydämiä ja raikasta heleää kevätmuotia. I love it! Olisipa ihanaa uudistaa vaatekaappia.

Söpösiä pehmoleluja leluosastolla <3

Ihana kevätmallisto vai alkukevään. Anyway. Taitaa olla Pentikin ellei Vallilan .

Kukkia <3

Pääsiäispupusia <3

Olin viikonlopun Turussa, kuten aiemmin jo mainitsinkin. En aio kertoa siitä paljoa. Jotkin asiat menivät ihan nappiin ja toiset asiat taas eivät sujuneet suunnitelmien mukaan ja oli ihan ressu olo tultuani eilen illalla takaisin kotiin, kun olisin halunnut tavata ihmisen, joka ei voinutkaan tavata.

Yksi Turun ihanista plussapuolista oli, että varsinkin eilen paistoi ihana sunnuntain talviaurinko, joka kieli kevään tulosta. Ollaan niin lähellä jo lumien sulamista, vaikka pakkanen onkin noussut eilisestä tähän päivään harppauksella. Ei se silti mitään haittaa. Tänäänkin paistoi aurinko ja rakastan jokaista hetkeä, jolloin aurinko paistaa. Ja myös niitä hetkiä, kun aurinko onkin pilvien takana piilossa, mutta mielessä paistaa aurinko.

Aurajoki <3

Nautin sunnuntai"brunssin" eli myöhäisen aamiaisen kahvilassa, jossa en ollut käynyt ennen. Joskus ohimennen sen olemassaolon olen tiedostanut, mutta kun otin netistä selvää Fazerin kahvilasta Aurakatu 10:ssä oli se kuitenkin uusi asia. Siellä ei ollut brunssipöytää niin kuin Kluuvikadulla Helsingissä, enkä tiedä, olisiko Turun Stockmannin kahvilassa (joka on siis ilmeisesti myös Fazerin jonkin tiedon mukaan (ja mihin hittoon olivat sen alakerran pikkukahvioputiikin hävittäneet ärr")) ollut brunssipöytää. Brunssipöydät ovat aina ihania, vaikken kovin montaa ole kokenut. Joskus sitten.

Aurakatu 10 Fazerin kahvilassa sai kuitenkin aamiaisen joko kolmella valitsemallaan tuotteella tai kahdella valitsemallaan tuotteella. Luulin, että jälkiruokapulla kuuluu lisänä siihen, mutta se olikin yksi kolmeen valikoituvasta, vähän huonosti mainostettu "Turun fazer cafessa tarjolla aamuvarhaisesta aamiaista kaksi valinnaista tuotetta hintaan 10,50€ tai kolme valinnaista tuotetta 13,50€ aamiaisvalikoimastamme, hintaan sisältyy suodatinkahvi tai tee. Espressopohjainen juoma + 1€  ja herkullisia leivonnaisia." Itse sain siis tästä sellaisen kuvan, että jälkiruoka tulisi kaupan päälle. Tiedänpä ensi kerralla.

Otin siis erikoiskahvin eli latten, avokado-kananmuna-voileivän, chia-tuorepuuron sekä suklaisen muffinsipullan. Maha tuli aika täyteen siitä ja sitten äiti raahasi miut vielä Sokoksen kahvilaan syömään pullaa ja yritti saada minut ottamaan kahvia, teetä tai edes kaakaota, mutta ei vain mahtunut, enkä todellakaan pidä Tazza-kaakaon mausta.

Katselimme Sokoksella ihania huiveja, hattuja ja hajuvesiä (ostin kuivashampoon), kun olimme kirjastossa selanneet muutaman lehden. Tosi harmillista, että sieltä on hävinnyt kaksi lehteä, jotka siellä on ennen ollut, mutta sekin oli jollain lailla uudistunut.

Ja juuri ennen lähtöä käydessäni Stockmannin Herkussa tuntui, että oli tullut ihan outoon paikkaan. Se koko Herkku ei enää näyttänyt yhtään tutulta, mikä oli todella harmillista. Äiti tuli siis pitämään mulle seuraa Turkuun ennen kuin bussi lähti takaisin kohti Helsinkiä. Ja vaikka aika matelikin, niin se kulki tosi nopeasti. En ehtinyt nähdä yhtä ystäväänikään ja toinen ja kolmas ja neljäskin jäi tapaamatta. Jonain päivänä sitten.

Piipahdimme parissa vaateliikkeessä ja aivan ihanan ihanan ihanassa Finnmarin myymälässä!

Siellä myydään kaikkea herttaista ja suloista. Ostin pakkauksen vadelman tuoksuisia kynttilöitä piristämään, koska jo ennen bussin lähtöä vähän vaille neljän olin saanut viestin, joka oli saanut mieleni maahan. Nyt ne tuikkivat ja tuoksuvat Finnmarilta ostamassani kynttiläpidikkeessä, jossa on valkoisia lintuja. Sen ostin Espoon Ison Omenan Finnmarin myymälästä. Helsingissä ainakaan viime tiedon mukaan ei ole Finnmarin myymälää. Oli kyllä tosi ihana Myllyssäkin ollut putiikki, mikähän sen nimi olikaan. Äiti sanoi, että Finnmari muistutti Loviisan aittaa. Olisikohan Myllyssä ollut joku S:llä alkavan niminen, Saga tai jokin aivan ihana lahjatavara- ja sisustusliike.

Oli nopea kierros myymälässä, kun äiti sanoi odottavansa ulkopuolella, ettei kuluisi rahaa, mutta pysähdyin hetkeksi katselemaan tätä kaunista vaaleaa taulua. Kaiken lisäksi Finnmari on hyvin edullinen. Jospa tilaisi netistä, kävisi Isossa Omenassa tai menisi takaisin Turkuun ostostelemaan. Vähän vain vaikea kuljettaa oikein mitään Onnibussissa.

Nyt on jälleen uusi viikko ja tällä viikolla tuntuu siltä, ettei haluaisi huolehtia yhtään mistään.

Nyt pitää huolehtia kuitenkin pyykit pois pesutuvan koneesta ja vähän siivoilla. Laittaa ihanaa musiikkia päälle ja hiusnaamio suihkussa tukkaan. Jospa annan näiden olla päässä vielä hetken.

Mukavaa viikkoa!

Lepää rauhassa rakas mamma

Nousen ratikasta pois, olin ollut ystäväni kanssa kahvilla. Olin saanut jo tiedon, mutta ihmisten joukossa pystyy pidättämään sen, mitä ei yksin pysty. Muutama sata metri vielä olisi pitänyt jaksaa, mutta kyyneleet ehtivät ensin. Sumensivat silmäni, vierivät poskilta maahan. Ensimmäinen reaktio kahvilassa, kun tuli soitto uutisesta, oli ymmärrys ja pian en pystynyt enää puhumaan, vaan purskahdin itkuun. Onneksi ystäväni oli vieressä lohduttamassa ja kuuntelemassa. Vatsa meni ympäri. Se tunne oli kuin keuhkoista olisi puhkaistu ilmat pois ja jokin olisi puristanut lujaa sydäntä.

Eilen rakas isoäitini, äitini äiti, mamma-kulta... on nukkunut pois. Elettyään 84 vuotta.

Naurahdin ajatusta, ettei olisi voinut parempaa päivää valita kuin 13.2. Se päivämäärä muistuttaa jostain, mutta mistä, mikä siitä tekee niin sopivan. 

Olin suunnitellut jo kaksi viikkoa matkaa Turkuun, kun tiesin, että mamma, jolla oli jokin aika sitten todettu vatsasyöpä ja laihduttuaan sen takia liian laihaksi, ihan reppanaksi, oli päässyt terveysasemalta pois kotisairaanhoitoon. Tarkoituksena oli käydä hänen luonaan tietäen, että se vierailu saattaisi olla viimeinen vierailu. Olisi viimeinen kerta puhua hänen kanssaan, pitää kädestä, tuntea hänen lämpönsä, sinisten silmien katse, kuulla raikuva nauru, eikä haittaisi vaikka olisi kuullut samat jutut jo ennenkin. Ja olisi viimeinen kerta halata niin, ettei haluaisi päästää irti, ei haluaisi päästää lähtemään. Mammalla oli aina tapana sanoa ennen lähtöään, kun halusin halata heipat, että "Näin me sun kanssa aina tehdään, halataan lähtiessä". Päälle silmät rypistävä hymy ja silmien tuike. Toisinaan hänen silmänsä kyynelehtivät, kun vierailu oli päättymässä. Eikö voisi vielä hetkeksi jäädä? Miksi otit varaslähdön, kun en ollut vielä ehtinyt hyvästellä sinua?

Mammani oli voimakas nainen. Hän kertoi, miten oli tehnyt ruumiillista kovaa työtä ja kasvattanut vielä monta lasta, välillä yksinkin. Eikä häntä pysäyttänyt mikään, vähän rääväsuinenkin saattoi joskus olla. Hänellä oli aina aikaa lapsenlapsilleen sekä vieraille, sukulaisille, ystäville, kuorolle ja tanssiharrastukselle. Hän ei tykännyt olla yksin. On hyvä, että hän asui lähellä päiväkotia, koska hän rakasti lapsia yli kaiken. Hän tykkäsi seurata heidän puuhasteluitaan pihalla ja kertoi aina nauraen, mitä hassua jokin lapsi oli tehnyt. Hän on myös sellainen ihminen, jolla oli aina vierasvaraa kaapissa varmuuden vuoksi ja hän keitti pullakaffet. Kun meille hän tuli käymään, niin hän toi aina molemmille sisaruksille smurffilimpparipullon ja perheen yhteiseksi syötäväksi pikkupullapussin. Synttäreille hän toi ruusukimpun, fazerin sinisen suklaalevyn ja sadan markan setelin. Hänelle oli tärkeää pukeutua hienoksi ja laittaa tukka rullalle, että olisi siisti kampaus.

Hän kuunteli uutisia ja Kauniita ja rohkeita ihan liian kovalla äänellä telkkarista, koska hänen kuulonsa ei ollut enää entisensä. Hän tykkäsi aina saunasta ja käytti vielä sähkösaunassakin kerrostalossa vihtaa. Kaupassa käydessään hän kävi ostokset maksettuaan pelikoneilla, laittoi kukkarostaan kolikoita masiinaan ja piti peukkua pystyssä, kun kuvat pyörivät ympäri omille paikoilleen, josko jotain sattuisi voittamaan.

Pienenä kävimme yhdessä uimassa läheisessä rannassa. En voinut mennä yksin, joten otin hänet mukaan. Ja hän otti mehupullon ja viltin mukaan. Hän ei asunut kaukana, vain kolmensadan metrin päässä lapsuuden kodistani viimeisinä vuosinaan ja aina samassa kaupungissa. Kun hän asui omakotitalossa ja hänellä oli oma piha ja pelto, niin hän kasvatti monia kasviksia ja marjoja. Kesäisin hän paistoi räiskäleitä ulkopannulla. Pihassa oli keinu, jossa oli hyvä kiikuskella. Lempiruokaani oli hänen tekemänsä kalakeitto ja hän tiesi sen. Hän oli aina tyytyväinen, kun sai kestitä vieraita.

Hän tykkäsi nauraa ja oli seurallinen ihminen. Olin aina iloinen, kun sain hänet hassuilla jutuillani nauramaan. Hän ehti käymään muutaman kerran Teneriffalla ja hän harrasti paljon: kuoroa, päivätansseja, kalastamista. Eniten hänellä oli kuitenkin aikaa sukulaisilleen, ystävilleen ja tuttavilleen. Ja hän sai helposti uusia tuttavia, koska hän vain alkoi aina helposti puhumaan tuntemattomille.

Eilen minulla oli outoja tuntemuksia. Huvitti, kun metroportaissa sain hengityksen huuruamaan. En ehtinyt oikeaan bussiin, joten yritin vieraalla bussilla, jonka pitäisi olla perillä tarpeeksi ajoissa. Menin pari kertaa ympyrää, eksyin ja löysin vihdoin perille. Illalla unen saanti kuitenkin kesti. Mietin, miksen saa unta, ei väsyttänyt ei unettanut, kunnes viimein möyryämisen jälkeen nukahdin. Ja heräsin puoli viideltä, kun en saanut enää unta. Jokin asia piti hereillä, enkä tiennyt mikä. Kai ihminen aina sisimmässään tuntee jotain, kuudennen aistin avulla. Ja niin syvä kytkös minulla oli häneen.

Tänään pää on sattunut koko päivän, muttei sillä ole tällä hetkellä mitään merkitystä. En tiennyt siihen syytä, mutta nyt tiedän, eikä satu enää. Ja tänään ilma oli lämmin, ajattelin jatkuvasti tulevaa Turun reissua ja kerroin siitä ties kelle.

Työpäivän jälkeen astuttuani bussiin kohtasin edustalla istuvan vanhemman naisen kapsäkkeineen ja hän hymyili suoraan minulle katsoen silmiin. Hymyilin takaisin hänelle ja minulle tuli hyvä mieli koko matkan ajaksi. Ajattelin mammaa. Ja käydessäni kahvilassa vessassa ennen puhelinsoittoa vessan oven takana odotti vanhempi nainen, jonka kanssa katseemme kohtasivat ja hän hymyili minulle ja vastasin hänenkin hymyynsä. Ihan kuin ne kaikki olisivat olleet merkkejä. Ei hänen lähdöstään, vaan siitä, että kaikki on hyvin hänellä nyt. Hän ei enää tunne kipua. Ja ikään kuin hän hymyilisi minulle toisten ihmisten kautta. Niin on helpompi ajatella. Ihmiset harvemmin hymyilevät varsinkaan tässä maassa tuntemattomille.

Olen ollut aina iloinen ja ylpeä mammani, isovanhempiemme aikaisesta sukupolvesta, kun ihmiset olivat vielä hyvin avoimia ja puhuivat suoraan asioista. Eli aina, kun näen vanhemman ihmisen hymyilevän minulle, ajattelen hänen hymyilevän minulle heidän kauttaan ja hymyilen takaisin.

Sinä olet aina läsnä ja vielä tapaamme monta kertaa.
Muistosi ei lähde täältä pois.
Elät sydämessäni.

Lepää rauhassa, rakas isoäiti. 
Vielä me tapaamme.
Olet sydämessäni se samanlainen ilo ja valo,
jonka vauvan nauru sai sinussa aikaan.
Rakastan sinua ikuisesti

Pieniä hetkiä

Joskus pienenä ärsytti, että oli luonnonkihara tukka, mutta nykyään se on ihana ja sen voi aina tarpeen tullen suoristaa nykyajan suoristuskonelaitteilla. Ihanat keltaiset neilikat pitäisi jo heittää pois, kun ovat kuivahtaneita, mutta antaa niiden olla vielä pöydällä, kun näyttävät edelleen etäisesti kauniilta. Huulipunaa olen alkanut käyttämään enemmän ja oriflamen tilauksesta näytepakkauksena tullut aqua boost foundation on ihana kasvoilla. Saa tummat silmänaluset näkymättömiin ja kirkastaa ilmettä huomattavasti. Odotan jo kevättä. Valo onneksi lisääntyy päivä päivältä.

Sokerittomani ei kauaa kestänyt ja retkahdin yhtenä päivänä laskiaispullaan Cafe Esplanadissa, jossa kävin ystäväni kanssa. Oli aika tuhti syötävä, mutten koe huonoa omaatuntoa sen takia. On ihan hyvä välillä herkutella, vaikka kerran viikossa.

Sunnuntai-iltana turhauduin ja menin iltalenkille -10 asteen pakkaseen. Tuli kyllä niin hyvä mieli ja virkistynyt olo siitä. Pitää mennä enemmänkin. Oon kyllä käynyt lähes joka päivä salilla ja aina tietysti voinnin mukaan esim ei silloin jaksa, jos on neljältä herännyt. Joskus tulee lepopäivä ja toisinaan voi tulla tankkauspäivä, keho kyllä kertoo ja se on hienoa.

Eräänä aamuna kun aurinko paistoi työmatkalla.

Aivan ihastuttava taivas. Eilen kaveri oli kylässä salin jälkeen ja syötiin vähän irtokarkkeja, syötiin roiskeläpät ja pelattiin lego-peliä. Höpötettiin ja oleiltiin. Ja edellispäivänä tuli mentyä kahdeksan jälkeen nukkumaan. Tänään kävin jälleen treenaamassa, mutta TRX-nauhat ei valitettavasti ole pää alaspäin roikkumista varten. Lämmittelin crosstrainerilla 10 minuuttia ja poljin sen jälkeen vielä 17 minuuttia, jonka jälkeen nostelin painoja kuulokkeista kuunnella Black eyed peasia.

Ja tänä aamuna:

Heräsin vähän ennen kellon soittoa.

Avasin ikkunaverhot.

Valkoista lunta maa täynnä.

Hymyilyttää.

Lämmin vartalo nukkumisen jälkeen.

Keitin puuron. Venyttelin matolla. Join cappuccinon.

En ehdi taaskaan syödä, kun tuli jälleen kiire,

mutta ehdin silti tekemään jotain muuta.

Hymyilyttää.

Vaatteet päälle ja ulos. Kerrankin eri pysäkille. Vaihtelu virkistää.

Ulkona on sopivan lämmintä. Lunta sataa ripotellen.

Märkiä hiutaleita putoaa naamalle. Pyyhin kyyneleitä poskilta.

Bussissa on kauniisti pukeutunut nuori nainen vaaleanpunaisessa tupsu-pipossaan. Korvissa soi Samuli Putro. Rinnan alla lintu on käpertynyt lämpimään pesäänsä. Eilen oli mukava päivä särystä huolimatta. Nyt ei kolota. Hyvin nukuttu yö. Olen matkalla töihin. Hymyilyttää. Tästä tulee hyvä päivä.

Ja hyvä päivä tulikin.
Huomennakin tulee hyvä päivä. Jos se on itsestä kiinni.

Hyvää yötä. 

Diipadaapa kuulumisia.

Ei ole häpeä olla köyhä. Valitettavasti olen joutunut kuulemaan tuon lauseen ilman eitä. Silloin vain huokaisin syvään mielessä. Miten ihmiset saisi muuttamaan ajattelutapaansa? En pidä ihmisistä, jotka mässäilevät rahallisella omaisuudellaan - juuri heidän pitäisi auttaa vähempiosaisia. "Köyhä" ihminen tulee toimeen vähemmällä, eikä välttämättä edes halua enempää. He oppivat arvostamaan erilaisia asioita, empaattisiksi ja iloitsemaan enemmän pienistä asioista. Sitäpaitsi kaikkein arvokkaimmat asiat maailmassa eivät ole rahalla mitattavissa. Se ei silti tarkoita, ettei köyhäkin haluaisi omaisuutta ja maallista mammonaa. (Muisto vuodelta 2013)

Kuva Ruissalosta 2013

Mitä tästä viikosta kertoisi. En tiedä, kertoisinko mitään.

Salilla käyn lähes joka päivä, on hyvä tuntea olonsa vahvaksi ja kykeneväksi. Kokeilin uutena juttuna TRX-nauhoja, joista kipeytyi ihanasti alavatsa ja tasapainolaudalla on hauska tehdä kyykkyjä. Mietin, hankkisinko tasapainolaudan myös kotiin (tai töihin! työkavereiden kanssa juteltiin aiemminkin päässäni pyörineestä ajatuksesta, että jospa vaikka kahvihuoneessa olisi muutama jumppaväline, niin voisi tauolla jumpata ja palata virkistyneenä tötehtävien pariin), vaikkei se olisikaan samanlainen.

Iltahassunaama ja proteiinijuomashaker-pullo. Rakastan uutta vaaleansinistä huppariani ja töissä kehuttiin myös tilaamaani vaaleanpunaista avonaista villapaitaa, joka on kyllä myöskin ihana. Keväällä voisin tehdäkin muutamia asupostauksia, jos vain löytyisi kuvaaja.

Tällä viikolla satoi ihan valtavasti lunta ja bussit eivät kulkeneet paitsi kulkivatkin oikeasti, ainakin se oma bussi. Kävelin silti eilen aamulla 3,5 kilometriä töihin ja käytin välissä lähijunaa, koska olin niin suunnitellut. Olisin niin toivonut viittä astetta pakkasta, koska olin ihan hikinen työpaikalle tullessani. Onneksi ei tarvinnut kävellä takaisin, koska kenkäni ja sukkani olivat inhottavat märän tuntuiset. Olisi pitänyt mennä ilmaiseen Heurekaan eilen, mutta milläs menet, jos mikään ei kulje. Kyllä joku päivä sinne Heurekaankin olisi kiva mennä, vaikka Kaarinassa pienenä asuessani luulin sen olevan paljon kauempana ja nyt se onkin tosi lähellä, enkä silti ole käynyt siellä kolmena vuotena, jotka olen jo Helsingissä asunut.

Yhtäkkiä kahvihuuruissa tuli keväinen mieli ja alkoi kaivata keväistä Turkua, aurajokea, tulppaaneja, narsisseja, Cafe artia ja varsinkin aurinkoa ☆ - 2017 ensimmäinen helmikuuta.

Katselin tässä aamulla vanhoja runojani, jotka haluaisin niin muille näyttää ja julkaista. Vaikka minusta ei koskaan tulisikaan hyvää kirjailijaa, kirjoittaisi mitään pitkiä romaaneja, kun en osaa enää niitä juuri lukeakaan, niin lyhyet mieleen tulevat runot voivat silti olla minun juttuni. Ja ihan harrastusmielessä sitten joskus kun on isompi asunto, niin hankin maalaustelineen ja maalit, pensselit, kankaat sun muut.

"Juuri niin kuin sinä säteilet, 

juuri sellainen taito sinulla on

saada muutkin säteilemään kanssasi"

- 2013

Yhtenä aamuna heräsin neljältä, 3-5 tuntia nukkuneena. Yli tunti ennen kellonsoittoa. Olin hyvin pirteä töissä, kunnes kello alkoi lähestyä kahta, jolloin olo oli kuin sokerilaskuhumalassa: väsynyt ja vähän äreähkö. Pääsin lähtemään kotiin, kävin kaupan kautta, meinasin käydä salilla, mutta salin pukuhuoneessa ajattelin, ettei todellakaan ole sali-intoa niin vähillä yöunilla jo 11h valvoneena. Menin kotio, söin ja vedin peiton korviin. Eipä tullut uni, mutta pieni pimeässä olo auttoi vähäsen. Nukkumaan meinasin mennä seuraavaksi heti, kun alkaisi väsyttämään, mutta iski iltapirteys, joten 19h valvomisen jälkeen menin nukkumaan. On sitä valvottu enemmänkin.

Tänään aamuyöllä ystäväni kertoi saapuneensa Helsinkiin. On nyt nukkumassa jossain, mutta tapaamme tänään pitkästä aikaa. Ehkä menemme kahvilaan tai ajelulle. Mukavaa molemmat, kunhan saa turista kuulumisia ja höpötellä ihan muuten vain.

Ihanaa lauantaita ja viikonloppua! Toivotaan, että aurinko tulee esiin :)

P.S. Mämmi on saapunut kauppoihin. Kahden kuukauden kuluttua vai kolmen on pääsiäinen. Rakastan kevättä ihan mielettömästi!

Muista aina,
että sinä olet ihme

Ruokavaliokokeiluja ja viikkokuulumisia

Huomenta.

Heräsin kuudelta ja kello lähenee kahdeksaa. Selasin kuvia instagramista, kunnes piti käydä kakkoshädällä ja voi että sitä kevyttä tunnetta sen jälkeen, kun on niin kevyt olo jonkin aikaa, että kyllähän sitäkin pitää arvostaa. Ja pitää arvostaa, että aineenvaihdunta toimii. Hihkuin yhdelle ystävällekin, että minusta on tullut aamuistuja (you know, pöntöllä) että olen liikkunut niin ja saanut tuon vedenjuonnin haltuun, että aineenvaihdunta ja suoli toimii nykyään paremmin.

Jos nyt pieni historiapätkä siitä, että olen monta vuotta yrittänyt saada aineenvaihduntaani toimimaan paremmin ja varsinkin kuona-aineenvaihduntaa, koska olen lähes koko elämäni kärsinyt huonosta ihosta epäilyttävissä paikoissa ja haluaisin edes joskus olla niin kuin muut naiset uimahalleissa ja pukukopeissa. Olen kateellinen heille, joilla ei ole vartalollaan epäpuhtauksia eikä varmaan ole koskaan ollutkaan ja vähän ehkä vihainenkin välillä, kun suurimmalla osalla väestostä on ns. "normaali iho" (what's normal anyway?) mutten ole enää kanna kaunaa sillä tavoin, kun tiedän, että suuhuni pistettävät tietyt aineet saavat ihon kukkimaan enemmän ja toiset parantavat sitä.

Ja siitä aineenvaihdunnasta vielä senkin verran, että kun en edes oikein hikoile, niin olen yrittänyt saada aineenvaihduntaa senkin takia toimimaan, kun ennen saatoin istua saunassa 10-15 minuuttia ennen kuin alkoi edes vähän tulla hikeä pintaan, eikä varmaan kukaan jaksa istua siellä niin kauan. Sekin asia on nyt hieman parantunut, kun sinne saunaan joskus pääsee. Sauna olisi kotona ihana.

Takaisin tähän aamuun. Mittasin hiutaleet, kauramaidon ja veden ja laitoin puuron mikroon. Kohta sipaisen voisilmän sekaan. Odotan kananmunan kiehumista; se porisee ja polskuttelee kattilassa. Sitten voitelen yhden jälkiuuniruisleivän ja pistän kahvin tulille. Totutin suoleni jälkiuuniruisleipään, joka ei sisällä vehnää. Kokeilin muutaman päivän, vatsa turposi pahemmin kuin vehnästä ja oli jatkuvaa ilmailua, mutta sitten ennen kuin annoin periksi neljäntenä päivänä, niin se tottui siihen, eikä enää ilmailuttanut tai turvottanut ollenkaan. Aion kyllä käyttää muitakin kuidun lähteitä, mutta ihan hyvä, että voi syödä ruisleipää. Pitää vain tarkistaa, ettei ole vehnää sisältävä ruisleipä. Eilenkin kaupassa innostuin, kun uutuutena oli tullut kauralettuja, mutta sitten tarkistin tuoteselosteen, niin mitäpä muuta kuin vehnäjauhoa on enemmän kuin kauraa. No ehkä jonain päivänä.

Aloitin nyt myös kokeilun, josko poistan ainakin suurimmaksi osaksi maidon ruokavaliosta, että sitä voisi nauttia silloin tällöin esimerkiksi jäätelön tai suklaan muodossa (suklaakin on oikeasti hyvää ilman maitoa (ja sokeritonkin suklaa, kröh) tai vähemmällä määrällä esim. tumma suklaa ja raakasuklaa). Ja kokeilen kaurajuomaa. Ainakin toimii ihan hyvin, kun sekoitan kaurajuoman, proteiinijauheen ja veden eli "palkkarin". Sen maku ja suutuntumakin tuntuu paljon kevyemmältä kuin maito ja tuntuu terveellisemmältä.

Mielin, että maidosta luopuminen olisi vaikeaa, kun on oikeasti käyttänyt sitä joka päivä 30 vuoden ajan, mutta kun ystävänikin jos toinenkin kertoi, ettei oikeastaan käytä maitoa, jollei se sisälly johonkin valmiina, että hänkin käyttää suurimmaksi osin kauramaitoa ja on tykästynyt kauramaidon makuun. Siitä olen kyllä eri mieltä, että maito olisi pahaa. Se on niin hyvää!

Makuasioistahan ei voi kiistellä.

Ja tämäkin kokeilu tämän ihon takia, kun ainahan sitä paasataan, ettei aikuinen muka tarvitse maitoa ja että kyllä sen d-vitamiinin ja kalsiumin saa muualtakin. Tosiasiassa aikuiset kyllä käyttävät paljon maitotuotteita vaikkei juotavaa maitoa tai piimää laskettaisi, jolleivät ole kokonaan vegaaneja esim jogurtit, rahkat, raejuustot, juustot, kahvi, maitosuklaa ja jopa margariinissa voi olla maitoa ja leivissä ja ties missä. Ei siis kannata väittää, ettei käytä maitoa, jos oikeasti käyttää. Voihan sitä toki vähentää. Itse en onneksi kaipaa juustoa (jotkut rakastavat juustoja ja hyvä niin), vaikka se onkin hyvää pizzan päällä, mutta monelle tuotteelle on nykypäivänä (varsinkin viimeisten vuosien sisällä) keksitty korvaava tuote. En silti aio luopua maitotuotteista kokonaan. Katson vain, mitä tapahtuu, jos vähennän sitä jonkin verran.

Tiskasin likaiset astiat puuroa ja munaa odotellessa. Tiskaamiseenkaan ei mene nykyään hermoja eikä se stressaa yhtään. Kun alkaa yhtä lautasta, esim puurolautastakin pesemään (tai miulla se on kulho <3) niin puuroa mikrosta odotellessa samalla pesee kaikki muutkin sinkkiin kertyneet tiskit. Ja sitten se on tehty ennen kuin sitä ehti edes ajatella. Olisihan se kovin mukavaa, jos olisi tiskikone, mutta jospa sitten joskus tulevaisuudessa.

Viime sunnuntaina tapasin kivan ihmisen, mutten tiedä, tavataanko vielä, kun hän suunnitteli muuttoa ulkomaille. Oli mukava jutella ja kuunnella. 

Poikkesin Indiskassa, kun piti tuhlata hetki aikaa Kampissa ennen toisen ystävän näkemistä. Uuden ystävän, joka on aivan ihana ja olen niin iloinen, että olen hänet tavannut.

Menimme Roasbergiin, nälkä alkoi jo tuntua mahassa, joten jääkahvi ja kalkkunaleipä. Menimme Roasbergin alakertaan, jossa en ole koskaan ollut. Se oli ihan kuin eri maailma. Molempien kanssa jutteli tosi paljon ja olisi jutellut enemmänkin, jollei aika olisi esteenä. 

Ostin Bijou & Brigittestä ihanat kauniit korvakorut! Isotätikin olisi arvostanut <3

Tätä nämä aamut suureksi osaksi ovat. Munakookoskahvi mukaan napattuna ja puuro jäänyt puolitiehen pöydälle kulhoon kovettumaan. Pitäisi yrittää herätä puolitoista tuntia ennen töitä, niin ehtisi rauhassa nauttia aamiaisen ja aamusta kotona.

Maanantaina olin porrastreenaamassa viiden vuoron jälkeen.

Tiistaina pääsin aikaisin töistä ja olin sopinut ystäväni kanssa, jota en ollut vähään aikaan nähnyt, että menisimme Päivälehden museoon, kun siellä pitäisi kuulemma olla sarjakuvanäyttely. No siellä oli karikatyyrinäyttely hauskasti tehtynä ja ihmettelimme, miten lehti on voitu painaa tosi kovan työn tuloksena ennen. Esimerkiksi kaikki kirjaimet on pitänyt laittaa yksitellen väärinpäin ja ylösalaisin. Ja rautakuvatkin tehtyinä, mitähän niillekin tapahtui sen jälkeen, kun niitä oli se yksi kerta käytetty. Aina tulee lisää uutisia.

Kävimme kuikuilemassa Tre:ssä, jossa on vaikka mitä kaikkea kivaa, mutta sitäkin kivaa varten tarvitsisi rahaa aika paljon. Onneksi voi aina ihastella. Se ei maksa mitään.

Vein ystäväni myös Roasbergiin ja sinne hienoon alakertaan. Otin tuorepuuron ja latten. Ystävä otti teen. Juttelimme paljon ja kauan, mutta jälleen aika kävi esteeksi. Ja oli niin mielettömän hyvä olo hänen näkemisestään, että siitä tuli runokin.

Rakastan...

Tasapainoista keskustelua

että osaa kuunnella

ja myös kertoa

temmata mukaansa

Rakastan...

Sitä välitöntä läsnäoloa

Sinä olet siinä lähellä,

et missään muualla,

ja haluat olla siinä vieläkin,

vaikka pitäisi jo lähteä

Aika pysähtyy hetkeksi

ja kaikki ympärillä liikkuu

vimmatusti edestakaisin

Etkä haluaisi lähteä

Halaus vielä,

ensi kertaan

ja olet jo hävinnyt

Ensi kerralla tavataan
Jutellaan uudestaan
Olemme läsnä
Eikä missään muualla
kuin tässä

Kookosöljyä kahvissa aamuna jolloin ei ollut muistanut ostaa munia kaupasta. Keskiviikkona huomasin juuri kesken bussimatkaa, että unohdin avaimen matkasta. Juuri ovesta lähdettyäkin ja yhet portaat alas ehdittyä huomasin kännykän puuttuvan joten hain sen. Juoksin metroon, metroportaat ylös ja juuri kun pääsin maan tasalle niin bussikin jo tuli. Tälläistä minuuttipeliä tämä on aina aamuisin ja sitten unohtuu toiset avaimet. Tärkeintä on kuitenkin päästä töihin, avaimilla tai ilman.

Tällainenkin ajatus tällä viikolla, joka on ollut monta vuotta jo mielessä. Yksi maailman surullisimmista tuntemuksista on se, kun on saanut oikein ihanan herkkuleivoksen eteensä, haukannut siitä ensimmäisen suussasulavan haukun ja joku vie sen pois.  

Tykkään katsella muita ihmisiä kahviloissa syömässä ja juomassa. Miten eri tapoja kaikilla on, vaikka ne olisivat hiuksenhienoja eroavaisuuksia. Silloinkin, kun ihmisen näkee syömässä hänet näkee aidoimmillaan - silloin kun saa lempiruoan eteensä. 

En tiedä, olenko tämän ennenkin jo kertonut, mutta jos näkisin hieman pyylevämmän ihmisen tulevan kahvilaan, valitsevan lempileivoksensa ja jonkun hyvän juoman, jonka jälkeen menisi hymyillen pöytään. Ja sitten joku tulisi sanomaan hänelle jotain siitä, että hänen ei pitäisi syödä leivoksia, kun hän on jo pyöreä. Silloin menisin kyllä sanomaan valittajalle, että pitäisi suunsa kiinni. Kaiken kokoisilla ihmisillä on oikeus herkutteluun. Jos ihminen haluaa muuttua, niin hän tekee asian eteen jotain tai pyytää apua. Tärkeintähän on, että on terve ja tyytyväinen itseensä ja omistaa sellaisia läheisiä, jotka välittävät, mutta välittävät aidosti, eivätkä tuomitse toisia ulkonäön perusteella.

Ystävä kysyi eilen, että menisimmekö kahvilaan ensin, joten toin kahvilan kotiini ja ostin Nescafen uuden reseptin veteen sekoitettavan cappuccinon, vaikka olisin halunnut latten, mutta sitä ei ollut siinä kaupassa. Olen jo pari viikkoa miettinyt kukkienkin ostamista, mutta niitä ei ole hyviä siinä kaupassa. Pitää kauempaa hakea. Kaveri lainasi rekvisiittaa kuvaani irtokarkkipussistaan :)

Eilen työpäivän jälkeen jäin töihin siivoamaan. Olin päättänyt, että sinä päivänä siivoan ja teen asioita loppuun, jotka on pitänyt tehdä jo pari viikkoa, mutten ehtinyt tauolla siivota, joten jäin omalla ajallani töihin siivoamaan. Varmasti työkaveritkin ilahtuvat.

Mutta se olo sen jälkeen, kun olin saanut kolme projektia valmiiksi, oli aivan mielettömän super! Hymyilin vain koko loppupäivän ja tuntui, että jalkani olisivat halunneet hypellä kuin kaniinin jalat.

Töistä päästyä lupasin tavata ystäväni tai olimme sopineet, että hän tulee luokseni ja kerroin, että lähden kun olen valmis. Sain lähdettyä, hain postista tulleen paketin toisesta kaupasta ja tapasimme kaupassa, jossa teimme vähän ostoksia ja haimme hyvän tumman erikoisoluen, jonka jaoimme puoliksi.

Teki mieli salamipizzaa, mikä on tyypillistä vain, jos kuukautiset ovat lähellä. Sokerittomuuden takia kuukautiset ovat myöhempänä, koska yleensä pystyin periaatteessa saamaan kuukautiset tulemaan nopeammin, kun söin suklaata. Nyt ne tulevat kun tulevat, ovat kyllä jo kertoneet tulostaan.

Selitin ystävällenikin kaupassa, että eikö ole ihan hyvä syy syödä vähän lihaa ja pizzaa, kun on tulossa kuuden päivän verenluovutus. Eipä hän voinut oikein vastaankaan sanoa, kun ei ollut kokemusta aiheesta. (En nyt yleistä, aina voi väittää vastaan, jos on sillä tuulella).

Oli hassua, kun uuni oli valmis ja laitoin pizzan sinne sekä herätyskellon valmiiksi, että hälyttäisi kun olisi valmis. Jossain vaiheessa ystävä kertoi, että tuoksuu jo valmiilta, mutta ajattelin, että kyllä se sitten soi. No kun oli kulunut viisi minuuttia niin katsoin, että eipä se herätyskello soi kun vasta huomenna ja otin hieman kärähtäneen ja kovettuneen pizzan uunista. Söin sen kyllä, mutta pitää muistaa vastaisuudessa katsoa, minä päivänä hälytys on.

Pizzaa uuniin laittaessakin se yleensä onnistuu, mutta kun toinen on vieressä katsomassa, niin eipä silloin mikään onnistu normaalisti, joten se putosi ylösalaisin. Kaveri nauroi räkäisesti, mutta auttoi siivoamaan uunia. Päälliset takaisin pizzan päälle ja uuniin. This is life, it's funny sometimes.

Väsynyt iltanaama. Viikko pulkassa ja viikonloppu edessä. Taas tuntuu, että viikko on mennyt hurjaa vauhtia ja että vasta oli viikonloppu.

Parantelin vuoden takaista runoakin. Tässä uusi versio:

Sammutan musiikin korvistani
Kiinnitän huomioni eteenpäin
Voisihan sitä käyttää oikoreittiä
Jään poikki ei vain voi kulkea
pelkäämättä kaatuvansa
Siksi pitää kulkea varovaisin askelin
Kuunnella hiljaisuutta ympärillä
kuin se olisi kotini

Tämän päivän aamupala. Cappuccinoa, kaurapuuro ja jälkiuuniruisleipää, jossa kananmunaa päällä. Tästä se päivä lähtee käyntiin. Mitä kaikkea tänään tekisikään vai rötväisikö vain :)

Ihanaa viikonloppua! Nauttikaa :)