Teen myöhemmin Tukholman toisen osan postauksen. Nyt kerron, mitä sen jälkeen on tapahtunut. Tukholmasta tulin takaisin 14.10. satamaan. Saatoimme ystäväni Turun bussiasemalle Helsinkiin menevään bussiin ja kävimme äidin kanssa kaupassa. Sen jälkeen menimme äidin kanssa veljen luokse, jonne isänikin tuli käymään. Ja sitten pääsin katsomaan pitkästä aikaa moneen vuoteen ensimmäistä kissaani Elmeriä.
Voi miten hän oli pikkuinen, mutta edelleen niin ihana. Hän on tällä hetkellä 16-vuotias ja edelleen ottaisin hänet takaisin itselleni. Oli elämäni pahin virhe antaa se pois olosuhteiden takia - olisinpa silloin ollut viisaampi. Kun Elmeri alkoi kehrätä sylissäni, kun häntä paijasin, niin aloin vollottamaan.
Olin äidin luona vielä pari päivää ja näin myös hetkisen ystävääni. Kävimme Skanssissa ja siellä oli tosi moni asia muuttunut ja muutama paikka myös säilynyt viime kerrasta käytyä. Sielläkin on Kosken leipomo, jonka toisessa toimipisteessä olemme ystävän kanssa piipahtaneet. Sieltä saa aivan parhaita pitkiä munkkeja - ne ovat ihan taivaallisia.
Matka takaisin Helsinkiin ja kaunis taivas. Tällä hetkellä on jo ikävä aurinkoa - vain harmaata taivasta ja tihkusadetta. Nyt voisi olla jo viileämpi ja luntakin, mutta vuodenaika on jumahtanut syksyyn, vaikka juuri vaihtui marraskuuksi. Olen myös kellojen siirtämisen jälkeen mennyt monena iltana aikaisin nukkumaan.
Tukholmasta ostin nämä kaksi Zoegasin kahvia, joista kumpaistakin olen juonut nyt vuorotellen.
Työmatkan varrella aina välillä kuvailen. Viime viikonloppuna ystävä kävi kylässä, kävimme uimassa 525 metriä ja teimme ruokaa.
Kävin eilenkin uimassa ja uin 725 metriä sekä kävin neljästi kylmäaltaassa. Neljäntenä kertana mennessäni kylmäaltaaseen puhalsin hassusti silmät kiinni, koska se oli kylmää (ja hassuttelen toisinaan itsekseni), mutta huomasin erään vanhemman miehen, joka oli altaan päässä kääntymässä toiseen suuntaan, huomaavan eleeni ja hymyilevän minulle, niin hymyilin leveästi takaisin. Se hymyilytti jonkin aikaa. Mennessäni vielä altaan päästä päähän tämä sama mies tuli toisessa päässä vastaan ja kysyi, että "oliko vesi kylmää?" niin vastasin, että "no olihan se".
Kuuta yritin yhtenä iltana kuvailla. Oli kovasti kaunis.
Kisu eräänä aamuna (ja aamuisin yleensäkin on hellyydenkipeä, kun emäntä nukkua tuhisee, eikä huomioi ollenkaan) jäi niin söpösti siihen, mutta sitten oli vain pakko nousta töihin.
Perjantaina töiden jälkeen suuntasin Selloon. Matkalla olo oli seesteinen ja raukea, hymyileväinen ja kiireetön. Tuntui lämpimältä ja pehmeältä. Kävin Sellon Hemtexissä pyörimässä, jossa en varmaan ole koskaan piipahtanut. Sinne oli tuotu paljon jouluisia ihanuuksia.
Kävin myös istumassa Robert's coffeessa: join cappuccinon sekä söin jogurtin marjoilla ja myslillä.
Ostin Ruohonjuuresta 20 päivän detox-kuurin, josko se jotain kiloihin auttaisi ja nukkumisen ja palautumisen tueksi ilta magnesium kapseleita.
Tällä viikolla tuli myös paketti Jalkakaupalta, jossa oli pari kantapään pehmustajaa, kompressiosukat ja pehmeät hierovat kotisandaalit tukemaan plantaarifaskiitin kuntoutuksessa. Minulla on siis ollut plantaarifaskiitti muutaman viikon jo ja pahimmillaan se oli muutama päivä Ruotsin reissun jälkeen, eikä mikään ihme.
Sellon Citymarketissa oli luuranko ottamassa rennosti ja upean värisiä kauniita halloween-kukkasia. Ihastelin niitä tällä kertaa vain kaupassa ja ikuistin kovalevylle.
Tämä pötkylä luppanapuppana löytyy kotoa. Joka päivä haluaa vain nauttia emännän sylin lämmöstä ja satunnaisista silityksistä ja rapsutuksista ruokaa unohtamatta.
Olen kuunnellut uudestaan Satu Rämön Islantilainen voittaa aina, Islantilainen kodinonni ja Koti maailman laidalla. Satun kirjoitustavasta ja Sanna Majurin äänestä hurmaantuneena olen kuunnellut myös Hildur - sarjaa, joka ei ole ollenkaan sellainen, mitä epäilin sen olevan.
Tänään kävin ystävän kanssa Oodissa pelaamassa parisen tuntia. Pitäisi lainata Rayman legends uudelleen ja pelata se kolmanteen kertaan läpi. Olihan sitä tosi kiva siellä isolla näytöllä kirjastossa pelata. Kotona ei ole isoa näyttöä, mutta minkäs teet. Peli on tosi kiva. Pelasimme myös Mario Kart Worldia ja kokeilimme Smash broshia (vai mikä oli) ja Nuuskamuikkus-peliä, kunnes lähdimme Taco Belliin syömään. En ollut Taco bellissä ennen käynyt, mutta se oli tosi kivan oloinen paikka. Voisi joku päivä kyllä kotonakin tehdä tortilloja tai burritoja.
Kotio tullessa siivosin vihdoin ja viimein, kun olin antanut olla kämppäni enemmän tai vähemmän sikolätti kolmen viikon ajan. Nyt pitäisi jälleen valmistautua unille ja uuteen viikkoon.
Adios amigos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti