Arkea ja museoita

Pari viikkoa sitten ystävä tuli käymään. Söimme kanakastiketta ja pastaa, jälkiruoaksi lettuja niin että napa rutisi. Sitten kävimme kävelemässä Töölönlahden ympäri, mutta ulkokuntosalille ei voinut mennä täydellä mahalla. Tulipa kuitenkin ulkoiltua.

Syliin nukahtava kisuli ja pipareita vol 2 eli taikinan toinen puoli. Katsoin myös kaupassa, että voisi ostaa Zoegasin uuden joulukahvin sitten joku päivä. 

Pari viikkoa on kulunut enemmän sutjakkaasti ja vähemmän sutjakkaasti. Olen miettinyt muuttamishommia ja kovasti jännittää kahdella eri tavalla. 

Viime viikon perjantaina töiden jälkeen suuntasin ystävän kanssa Design museoon näyttelyyn, joka kosketti Tove Janssonia, toki hänen töitään muumien parissa, mutta myös hänen kiinnostustaan arkkitehtuuria kohtaan. Oikein mukava Tove Janssonista ja muumeista kertova näyttely. Sanoinkin, että Design Museo on tällä hetkellä vähän niin kuin Helsingin Muumimuseo, Tampereellahan on ihan oma.

Kävimme vielä vähän kävelemässä Punavuoren alueella ja keskustaan. 

Viime lauantaina tein pitkästä aikaa leipää ja myös pizzaa samana päivänä, kun kaveri tuli käymään. Leipä oli hyvää tuoreena, mutta sen jälkeen mielestäni sen rakenne muuttui liian tiiviiksi. Pitänee löytää parempi leipäohje, sellainen kevyt ja ilmava.

Sunnuntaina tuli käytyä salilla ja yritin juosta niin pitkään kuin mahdollista. Pidin välillä taukoja, mutta viisi kilometriä juoksin yhteensä. Oli niin hyvä juosta ekan kerran syysloman jalkahoidon jälkeen, koska minulla oli jalkapohjassa juoksemista haittaava kovettuma, jonka jalkahoitaja hoiti pois.

Tämän viikon arki oli aika pitkältä tuntuva jostain syystä. Torstaina ja perjantaina kävi ilmi, etten ollut ainoa, joka oli sitä mieltä. Kaikkea on mahtunut viikkoon. Olin hakemassa yhtä ihanaa persoonallista asuntoa, mutta joku toinen nappasi sen, mikä harmitti jonkin aikaa, koska se olisi ollut täydellinen minulle. Jospa joku toinen siitä nauttii yhtä paljon kuin itse olisin nauttinut. 

Minua jännittää muuttaa pois tästä asunnosta, mutta samalla tiedän tarvitsevani halvemman asunnon - ja olenhan tässä jo pari vuotta asunut. Tämä on aivan ihana asunto, jonka näin uudeksi kodikseni jo käydessäni tätä katsomassa ja on ihanan uudistettu kaikki, vaikka samalla säilytetty ihanat vanhat isot ikkunalaudat. Siksi kriteerini nousivat todella korkeiksi, etten haluaisi tästä asunnosta muuttaa pois. Mutta haluan muuttaa pois tästä sijainnista. Olin innossani tästä sijainnista tänne muuttaessani ja onhan tämä tosi ihana talokin, mutta nyt näitä maisemia on jo pari vuotta tullut katseltua. 

Sijainti on minulla ykköskriteerinä asuntoa hakiessa. Toinen on se, että sinne saa muuttaa myös kissani. On tosi paljon ihania asuntoja, jotka ovat valitettavasti lemmikkikielteisiä. Silloin kun aloin muuttamista ajatella oli tullut pelote Mäkelänkadun sadan puun kaatamisesta työmatkan varrelta, enkä haluaisi kulkea joka aamu itku silmässä töihin. Puiden kaataminen koskettaa sydämeeni. Syksy kuitenkin meni jo ja puut ovat edelleen pystyssä.

Ennen muuttoa täältä aion kuvata kaiken tästä asunnosta, eikä sitä koskaan tiedä, josko palaisin tähän taloon myöhemmin asumaan. Ei sitä koskaan tiedä, mihin elämä vie, mutta nyt sydämeni halajaa toisaalle, toiseen sijaintiin ei kauas tästä, mutta työmatkan reitti tulisi muuttumaan.

Eilen menimme ystävän kanssa katsomaan Hakasalmen huvilan Stefan Bremerin - Helsinki by night - näyttelyä. Kävimme sen jälkeen ex tempore katsomassa Kiasmassa, jossa oli hauska värikäs pitkistä nauhoista tehty teos, johon sai mennä sisälle. Kävimme vielä katsomassa, josko Stockmannin jouluosaasto olisi avattu ja siellä oli tosi paljon kaikkia uusia söpöjä koristeita. 

Ratikan ovet olivat vähän kauemmin aikaa auki, joten nappasin kuvan. Tykkään tosi paljon 1900-luvun alussa rakennetuista taloista. Niissä on ryhdikkyyttä, koristeellisuutta ja yksityiskohtia.

Siinä kaikki tällä kertaa. Nyt pitää alkaa asettumaan lähtökuoppiin eli pukeutua. 

Syksyn värejä, Turun reissu ja yksinkertaisia iloja

Mitäs minä teinkään neljäntenä päivänä viime postauksen jälkeen, kun sanoin olevan koko päivän aikaa. En siis sittenkään postaillut yhtään mitään viime viikonloppuna, tuskin olen kalenteriinkaan mitään kirjoittanut sen jälkeen. Yritän tällä kertaa pitää postauksen kepeänä, ja mahdollisimman outona. Kirjoitan ennen kuin ehdin ajatella. Ei vais, nykyään samaan aikaan. Tosin joskus ajattelen jotain ja kirjoitan ihan muuta, niin sitten on että mitähäh-miksi-tuonkin-kirjoitit. Yläasteella, kun tietokonetunneilla muut pelasivat älypäätä, niin minä opettelin kymmensormijärjestelmän, tosin sain opetella sitä myös kotona. Hurjasti on siitä hyötyä, on hauska taito. En oikeasti muista, opetettiinko yläasteen tietokonetunneilla yhtään mitään, joten käytin aikana hyödyksi, koska koulussa en voi olla tekemättä mitään - it's no fun. Olen niitä, joiden pitää piirtää tunnilla, jos ei saa kirjoittaa kalvosulkeisia.

Viime postauksen jälkeen ainakin vedin koko huonejärjestyksen uusiksi. Vaihdoin jälleen kissapuun ja olotuolin paikkaa sekä kissanruoan paikkaa. Lisäksi käänsin sängyn toisinpäin, minkä jälkeen hetken syytin sängyn asentoa siitä, että näin muutamana yönä tavallista enemmän unia.

Kävin myös uimassa 750 metriä, mutta luulenpa, että kävin uimassa vasta sunnuntaina. Tänään kävin myös uimassa. En varmaan käynyt siinä välissä uimassa. Maanantaina satuin niistämään yhden nenän ja sain itsekin oireita keskiviikosta alkaen, mutta onneksi se oli vain kolmen päivän pieni räkätauti. Hyvä juttu sillä kertaa, koska pelkäsin, etten pääsisi odotetulle Turun matkalle. 

Kahdesti innostuin tekemään lättyjä, kun ei siihen tarvitse kuin vehnäjauhoja, suolaa, vettä ja pari munaa. Siis sokerittomiin lettuihin, joilta letut luultavasti normaalistikin maistuvat. Olen viime aikoina syönyt paljon ja liikkunut vähemmän. Sairastumisen jälkeen tänään oli eka päivä, jolloin kävin treenaamassa. Turun matkakin oli välissä, joten silloin ei suunnitelmista huolimatta tullut liikuttua.

Pelastan pieniä öttiäisiä ja vien ne puuhun tai lähipensaaseen, jos ovat maassa.

Viime viikolla tuntui, että syksyssä oli värit voimakkaimmillaan. Lauantaina oli täydellinen, vaikkakin aika tuulinen päivä mennä ystävän kanssa kävelemään Töölönlahden ympäri ja kuvata syksyä. Tuli todella paljon upeita kuvia ja oli upeaa katsella kaikkia värejä ja auringonsäteiden leikkimistä vedessä.

 

Tulimme takaisin S-marketin kautta, josta hankimme ruokatarpeita sekä jälkiruoaksi nämä kolme erilaista donitsia. Kinuskitäytteinen eli valkoinen ruskeilla jutskuilla oli parhaimman makuinen, halloween-donitsi, eli tuo oranssi mustilla lepakoilla, ei oikeasti maistunut yhtään miltään. Punainen leikki mansikan makuista ja siinä oli päällä minivaahtokarkkeja. Ystäväni on aivan täysin mansikan lumoissa, oli se missä tahansa muodossa. Ruoaksi tein riisiä ja kanasuikale"kastiketta".

 

Ystävän lähdettyä kotiinsa hän vihjaisi oranssista isosta kuusta, jota menin iltasella etsiskelemään, mutta enpä löytänyt, kun on niin paljon taloja kaikkialla.

 

Sunnuntaina lähdin junalla Turkuun niin, että olin puoli kuudelta Turussa ja äiti vastassa asemalla. Matka sujui nopeasti ja rauhaisasti. Olin aloittanut kivan leffan kotona, jonka katsoin junassa loppuun. Matkaeväänä oli jääkahvi sekä mustikkamuffini, koska en silloin vielä tiennyt, kuinka paljon makeaa on äidin luona vastassa. Olisihan se pitänyt arvata, kun hänellä oli tärkeän vuoden vuosijuhla. Hänellä oli käynyt lauantaina vieraita ja kestitsimme yhtä lähellä asuvaa vierailijaa samana iltana, kun tulin. Vinski-kissakin käyttäytyi oikein siivosti uuden ihmisen kanssa - niin kuin aina: nuuskutteli menemään ja kävi monta kertaa moikkaamassa ja antoi silittää ja paijata.

Maanantaina ystäväni tuli käymään äidin luona ja tuli häntäkin kestittyä. Kestitsiminä oli kahta eri lajia keksiä, rahkapiirakkaa, kuivakakkua, voileipäkakkua, täytekakkua ja korvapuustia. Maanantai-iltana menimme veljeni luona käymään ja veimme sinne loput täytekakusta. Veli sai myös rahkapiirakkaa, mutta korvapuustit jäivät uupumaan matkasta. Tuli paljon höpötettyä maanantaina. Harmi kyllä, etten toista Turku-ystävää nähnyt, mutta ensi kerralla sitten.

Söimme äidin kanssa naudan jauhelihasta tehtyä makaronilaatikkoa. Äiti tietää ja onneksi ymmärtää, etten sikaa syö missään muodossa (en ole sitä pepperoniakaan syönyt viime kuukausina). Makaronilaatikosta riitti meille hyvin kolmeksi päiväksi, vaikka äiti ehdottikin, että syötäisiin jotain muuta keskiviikkona, lähtöpäivänäni. 

Tiistaina pääsin elämäni ensimmäiseen jalkahoitoon ja voi että, kun oli mukava kokemus, vaikka harmittikin, ettei tullut karvoja ajeltua jaloista. Mainittuani asiani ja saatuani vahvistuksen siitä, ettei se haitannut, tunsin oloni ihan hyväksi, en missään vaiheessa kyllä nolostellut asiaa. Ajattelin, että asiaan kuuluu siloiset jalat, kun jalkahoitajalle päätyy. Pitäisi joka viikko käydä uimassa, niin tulisi jalkakarvatkin ajeltua, vaikka ei sillä oikeasti ole mitään väliä. Olen käynyt uimahallissa karvajaloilla, eikä kukaan katsellut, koska ketään ei kiinnosta, miltä toisten jalat näyttävät. 

Itsekin katselen ihmisiä uimahallissa vyötäröstä ylöspäin. Siihen vain on niin tottunut. Siellä välittyy tosi selkeästi sellainen mukava välitön tunnelma, ettei toiset oikeasti kiinnitä muihin mitään huomiota, paitsi jos sattuu tarvitsemaan neuvoa tai apua, joku voi ystävällisesti huomauttaa tipahtaneesta sampoopullosta.

Tiistaina pääsi myös saunaan, mikä on aina mukavaa. Keskiviikkoaamuna kävin kylvyssä. Äidin luona on kiva kylpyamme ja siinä tulee useimmiten siellä vieraillessa käytyä. Kolme yötä meni nopsaan äidin hoteissa ja lähdin yltäkylläisenä takaisinpäin vähän ennen kahta lähtevällä junalla. Söin ihan liikaa makeaa monena päivänä peräkkäin ja sillä oli erikoisia sivuvaikutuksia, jotka ehkä kaikki tietävät muutenkin, vaikkeivät välttämättä mieti samoja asioita kuin itse. Eikö ollutkin ovelasti sanottu.

Näin ihanaa ihmistä vielä keskiviikkona ehdittyäni olla hetken aikaa kotona matkan jälkeen. Ihmisen näkemisen jälkeen kävin lähikaupassani ja kummastelin ja olin suruinen, kun Oddlygoodin barista gingerbread-kaurajuoma oli heidän hyllystään jostain syystä kadonnut. Laitoin tietenkin korttelitoivetta saman tien menemään. On tosi harmillista, että se on kausituote; se vain maistuu niin hyvältä puurossa. 

Minulle tuli niin suuri himo pipareihin siltä seisomalta, kun tiesin, etten saisi lempituotettani, että päätin leipaista pipareita. Toisin sanoen valitsin pakastimesta Myllyn parhaan (olisi pitänyt valita Kotimainen, oli vain ne kaksi) piparkakkutaikinan, kaulitsin kotona menemään ja koska en omista piparkakkumuotteja (ainokainen taitaa olla työpaikan kaapissa), niin käytin mukinreunaa muodontekovälineenä. Hyviä tuli, vaikka Kotimainen toki on parempi, Sunnuntain piparkakkutaikinaversiotakin voisi maistaa.

Yritykseni "takaisin ruotuun" on ilmeisesti tehdä se hitaasti totuttelemalla takaisin irti makeasta. 

Kisu eilen ja tänään. Minulla on siis syysloma ekaa kertaa neljääntoista vuoteen ja olisin kyllä ollut eilen aika valmista kauraa takaisin töihin. Rötväsin ja nörtteilin vain koko päivän kotona. Kävin toki Lidlissä ja S-marketissa hakemassa ruokaa palatakseni takaisin tekemään ruokaa ja nörtteilemään. Innostuin pitkästä aikaa pelaamaan Simsiä, mutta tuskin se innostus kauaa kestää.

Eilen oli koko päivän harmaata ja pilvistä, mikä osaltaan sai olon tuntumaan kivemmalta kotosalla kuin ulkona. Tänään oli ihanan ihana aurinkoinen ilma ulkona, joka pakosti veti ulos. Enkä oikeasti kestä olla yli päivää sisällä, vähintään kerran päivässä on pakko päästä ulos. Joskus ei tee mieli tehdä paljoa ja joinain päivinä ei vain osaa pysähtyä. 

Tätäkin postausta aloin kirjoitella yritettyäni hetken uimisen jälkeen nukustella siinä onnistumatta ja lukea siinä onnistumatta. Kissa rapisteli muovipussin ja paperipussin kimpussa omiaan. Meinasin juoda kahviakin, mutta ajattelin, että oli liian myöhä. Juon sitten huomenna aamulla. Piti tehdä nopsa postaus, mutta onkin kulunut yli pari tuntia tässä kirjoittaen, vaikkei se tunnu siltä. Sarja pyörii tuossa taustalla. Keitin nopsaan riisinkin eilisen kanan kaveriksi ja söin sen. Nyt on tiskinpesukone pyörimässä ja toivon, ettei se häiritse naapureita, kun taisi mennä pikkuisen yli yhdeksän sen päälle laittaminen.

Kävin uimassa ja uin tällä kertaa 800-850 metriä, en ole oikein varma kummin, kun sekosin laskuissa. Neljästi kävin kylmäaltaassa hytisemässä ja parina viimeisenä kertana olin siellä puoli minuuttia. Harmillista kyllä, ettei altaaseen saa enää hypätä - siis isoon altaaseen, en todellakaan hyppäisi kylmäaltaaseen. Yritän sitten pinnalta pulahtaa pinnan alle suurempia roiskimatta, koska on hauskaa käydä pohjassa ja ponkaista sieltä ylös. 

Kävin etsimässä Ruohonjuuresta Saaren Taikan aktiivihiili-teepuusaippuaa, muttei sitä siellä ollut. Pitää tilata Hyvinvoinnin verkkokaupasta. Äidillä oli musta aktiivihiilisaippua, jota sain käyttää ja josta iho tykkäsi tosi tosi paljon, mutta en oikeastaan tiedä, mitä merkkiä se oli, kun ei ole saman muotoista näkyvillä netissä. Pitänee kysäistä, josko äiti muistaisi. 

Sitten suuntasin pitkästä aikaa Postitalon (kaikkein parhaimpaan) Supermarketiin. Olin nähnyt nettitarinoissa siellä myytävän uutta Ehrmannin juotavaa dubai chocolaten makuista proteiinijuomaa. Päästyäni sen kohdalle ei sitä kuitenkaan tehnyt mieli, vaan otin sen läheltä Valio profeelin uuden vaniljafudge proteiinijuoman. Lisäksi teki mieli uimisen palautusherkuksi isoa korvapuustia (vaikken ymmärrä, miksi niin monen kaupan pitää myydä paistotuoreet kuivattavasta avoimesta hyllystä). Otin kisulle ruokaa, pari banaania ja tottakai niin kuin aina Postitalon Superissa käydessä ehdottomasti pitää ottaa Rostin kahvia - valitsin tällä kertaa vaaleamman, Hondurasin.

Kahvihimosta puheen ollen: ainakin parina viime päivänä äidin luona ollessa minä olin se, kuka joka kerta tyhjensin kahvipannun. Äiti tuskin olisi edes juonut niin paljon kahvia, jollen olisi ollut paikalla. Yleensä olen tähän aikaan syksyllä jo juonut jokusen teekupposen, mutta nyt olen vain lisännyt kahvin juomista, koska tykkään niin kovasti kahvin mausta. 

Kotiin sain äidin hylkäämän "liian karvaan" Juhla Mokan neloskahvin eli Lempeän, jota olen sekoitellut jäljellä olevaan Lehmus Roasteryn Muukkoon. Tällä hetkellä käytän hauskaa jippoa, että laitan kolme ja puoli mitallista vettä ja kolme lusikallista poroja, koska se on niin tummaa, joten sille on varaa tehdä niin. Lisäksi juon pienemmästä kupista kuin normaalista valkoisesta Arabian kupista, niin saan salaa kaksi kuppia kahvia lähes täysiä kupillisia. Uimisen jälkeenkin odotin palautusruokaa enemmän sitä Rostin kahvimukillista, joka pyöri mielessä jo ennen uimaan lähtemistä.

No mutta, siinä kaikki tällä kertaa.

Upeaa viikonloppua!