Jatkuu 28.9.
Syksy saattaa olla lempivuodenaikani tunnelmointeineen, kauniine auringonnousuin ja auringonlaskuin. Joka päivä täynnä väriä tai sitten harmaata pilveä ja vain odottaa auringonpilkahduksia. Toki rakastan myös kevättä, kun luonto herää talven jälkeen eloon, mutta sitten onkin yhtäkkiä kesä, kun osa puiden lehdistä on vielä hiirenkorvilla. Joskus, kun kesä koputtelee varhain.
Syksyssä on jotain upeaa ja on hauskaa lähteä ulos iltahämärällä heijastimiin pukeutuen.
Olen nykyään tykännyt pysähtyä korttirekkien luokse katsomaan erilaisia kortteja. Nämä Joel Jyringin kortitkin ovat kauniita ja niissä on kauniita sanoja. Luulen, että tänä vuonna lähetän joulukortteja.
Kaunista taivasta ja kissasöpöilyä.
3.10. olin ystävän kanssa lakritsi- ja salmiakkifestareilla katselemassa ja maistelemassa. Halvalta sai paljon maistiaisia ja tuo Namitupan valkosuklaalakritsi oli kyllä parasta. Sellaisen hankin mukaan. Kyllä sieltä jotain herkkuakin tarttui mukaan. Mietimme myös Billnäs factoryssa ihan paikan päällä käymistä joku päivä, ei ole kovin kaukana.
Kuvasimme festareiden jälkeen - massut täynnä lakritsia ja salmiakkia - vähän Wanhan sataman ympäristöä ja kävelimme kohti keskustaa kaupan kautta, koska se määrä lakritsia ja salmiakkia vaati vähän maitoa ja kolmioleivän. Kävimme ihastelemassa Oma Puodissa, kun se on täynnä hienoja juttuja.
4.10. kävimme ystävän kanssa pitkästä aikaa kiertämässä Töölönlahti. Oli tosi hienoa, aurinko värjäsi taivaanrannassa olevat talot keltaisiksi ja harmaa pilvet valtasivat taivaan, kunnes ne väistyivät ja näimme kunnolla auringon. Tuli monta kaunista kuvaa matkalta.
Sain herkkusia, kun yhtenä päivänä kävin ystävän luona kylässä. Taivas ja aurinko ovat ikuisesti kauniita. Tuli variksesta vai naakastakin lähikuva, kun se vain kökötti roskiksen päällä.
Kotoilua ja uunipuuroa.
Uudet kengät hankin juuri ennen Tukholman matkaa. Hauskanen heijastava vesilätäkkö viemärin kannen päällä ja keltaisia lehtiä. On myös kivan näköistä joskus keltaiset lehdet tummaa puunrunkoa vasten. Kengät ovat lämpimät ja mukavat, olen niitä nyt muutaman päivän käyttänyt.
Ostin itselleni myös johdottoman näppäimistön. Paljon helpompi tehdä koneella juttuja, kun ei tarvitse pieneltä ruudulta katsoa ja kirjoitella pöydän ääressä, vaan voi istuskella nojatuolissa ja sieltä käsin kirjoitella.
Oli ilahduttavaa löytää Oodin kirjastosta päivä ennen Turun ja Tukholman matkaa Nemi-kirjoja, joista osa näytti siltä kuin en olisi niitä koskaan nähnyt. Uutta luettavaa minulle, vaikka ne ovatkin muutaman vuoden vanhoja. Näen toisinaan Nemissä paljon itseäni, vaikka olemme myös erilaisia.
Seuraavaksi kirjoitan ja näytän Tukholman kuvia.
