Hyvää fiilistä, hirveästi murinaa ja paljon ruokaa

Ihana aurinko ja yhä valoisammaksi käyvät illat.

Olin 19. maaliskuuta Kallion Rivierassa upean seuran kanssa katsomassa Tove Janssonin Kesäkirja - kirjasta tehdyn elokuvan, joka oli hyvin zen, vaikkakin jotkin asiat olivat ihan eri tavoin kuin kirjassa ja elokuvaa varten oli tarinaa pidennetty. 

 

Elokuva on kaunis ja hidastempoinen taide-elokuva, joka jännästi rikkoi englanninkieltä ja suomenkieltä samassa elokuvassa. Sai ihastella ihania maisemia, auringonlaskuja ja nousuja. Pitää olla tietyssä mielentilassa tai kyetä vaipumaan tiettyyn mielentilaan sitä katsoessa. Haluaisin kyllä enemmänkin katsoa taide-elokuvia - joissain ei vain aina ole päätä tai häntää. Haluaisin myös katsoa enemmän ranskalaisia elokuvia, mutta niitä ei löydy paljoa.

 

Kallion Riviera on itsessään tosi kaunis paikka. Pitäisi tutustua enemmän sen historiaan, että minkälainen jazz-klubi ennen onkaan ollut. Selkeästi tehty viihdekäyttöön. Se on vain vähän kalliimpi kuin normaalit elokuvateattereiden elokuvat, mutta niin paljon kivempi tunnelma. Ennen elokuvaa on mahdollisuus tilata syöminkejä ja juominkeja omalle paikalle, jotka siellä söpösti odottavat tullessa.

 

Lisäksi oli hauskat vessat, joissa oli vielä hauskempi teatteripeili, joka teki tuollaiset valoympyräpisteet iiristä kiertämään.

Eräs päivä töiden jälkeen ystävän kanssa kahvilassa turisemassa. Kahvijuoma oli hyvää, kakku ei ollut kovin tuoretta. Tosi pieni kahvila Kaivopihan lähettyvillä, en muista nimeä. Oli se ihan täynnä meidän pois lähtiessä. 

19. maaliskuuta kuulin/näin videon välityksellä surullisen asian, että Strömbergin puistosta on kaadettu hyvin tärkeitä puita ihan kosken vierestä. Ja jätetty ne puiden isot kannot näyttämään, että tässä kasvoi joskus jotain elävää ja kaunista. Kiroan, jos puita kaadetaan niin oikean syyn takia ja niitä kantoja EI SAA JÄTTÄÄ siihen pahoittamaan kenenkään mieltä! Miksi muutenkaan kantoja jätetään, jos kerran puukin on pitänyt kaataa. Samasta syystä se kanto pitää ottaa juuria myöten pois! 

Jokaisen sairaana tms kaadetun puun tilalle pitää istuttaa uusi samaa lajia oleva puu tai vielä parempi ja ehdottomasti lehtipuu. Kuusen kaataminen ei satuta niin pahasti kuin lehtipuun kaataminen, mutta joka ikisen puun kaato raastaa pahasti sydämestä ja saa aina kyyneleet silmiin. Onnea vaan tyhmät "ympäristöpäättäjät" puiston tuhoamisesta! Hyvä sentään, että sain tietää kaukaa, etten itse joutunut näkemään tätä katastrofin jälkeä. En voi enää koskaan käydä siellä ihastelemassa sitä, mikä oli ennen "kaupungin salattu keidas". Lepää rauhattomasti. 

Yhdet toisetkin puut on menty leikkaamaan niin, etteivät voi tehdä ainakaan tänä vuonna lehtiä. En ole siitä päässyt vielä kaupungille valittamaan. Miksi V***ssa pitää puita kaataa ja leikata on yksi ärsyttävimmistä asioista tällä hetkellä mitä tämä kaupunki ja maa on tekemässä. Jos rakennetaan uutta tms, niin luonnon ei pitäisi siitä millään tavoin kärsiä. Eikä istuteta niitä vatun kuusia ja mäntyjä vaan lehtipuita vanhojen tilalle! Ei ole ainoa tyhmä leikkausasia, mitä tämän maan hölmöt päättäjät on viime aikoina tehneet. Ei mitään järkeä koko maan touhussa. Muutan pian Havaijille tai jonnekin.

On ollut pari viikkoa muutenkin univaikeuksia yhden jos toisen asian takia, jotka ovat pyörineet keskellä yötä kello kolme mielessä, enkä ole saanut kaikkea mielessä huolettanutta ääneen sanotuksi.

Siinä parin viikon valitukset.

21. maaliskuuta aurinko laski vielä vähän yli seitsemältä, vaikka tuntuu, että se pari viikkoa sitten ennen sitä päivää laski vielä viideltä. Ihana kevät!

Lisäksi oli tämän komean pojan 3-vuotissyntymäpäivä 21. maaliskuuta.

On muutamaan otteeseen pitänyt valittaa kaupungille roskatilanteestakin, joka ei tunnu liikkuvan mihinkään suuntaan. Onneksi sentään teiden reunoja on vihdoin ja viimein alettu lakaisemaan siellä olevista kivistä, kurasta ja roskasta. Yhden puskankin kävin siivoamassa päällimmäisistä roskista, mutten ole siitä ehtinyt vielä laittaa palautetta kaupungille. Syksyn lehtiä aidatussa puskassa, jossa kasvaa kauniisti pieni puu, mutta on ihan täynnä roskia. Ihmiset heittävät lisää roskia sinne, kun näkevät että siellä on jo valmiiksi roskia. Ja ne vatun tumpit ovat kaikkein pahimpia. Mutta kaiken tämän voisi korjata sillä, että roskiksia tuodaan lisää niihin paikkoihin, jotka tosissaan sitä kaipaavat ja niissä kaikissa olisi myös mahdollisuus tumpata tumpit. Niitä roskiksia pitäisi myös tyhjentää tarpeeksi usein, etteivät täyttyisi liikaa, eikä joutuisi kadulle. En syytä lintuja mistään, vaikka tulevatkin takaisin Suomeen. 

Roskikset pystyttäisiin rakentamaan sillä tavoin, että ne voi helposti tyhjentää, niihin saa helposti roskat laitettua, eikä linnut pääsisi niistä ruokaa etsimään. Koska sitä linnut tekevät. Eivät ne tahallaan heitä roskia maahan niin kuin ihminen. Valitusvirsi numero kaksi, sorry. 

Luonnonsuojelu, turvalliset elinolosuhteet kaikin tavoin ja ympäristön siisteys on minulle todella sydämessä kiinni oleva asia. Mietin aina, jos minulla olisi taikavoimia, että mitä kaikkea tekisinkään. Kirjoitan joskus sen utopian, minkälaisen maailman tai ainakin oman maan pitäisi olla omasta mielestäni. Se liittyy todella pitkälti siihen, mitä näkee ympärillään, kun kävelee kaupungin kaduilla. Siellä näkee paljon enemmänkin asioita. 

Huonot päätökset tässä maassa tuntuvat töissä asti jo. En esimerkiksi ollut tietoinen siitä, ettei lasta voikaan tukien avulla pitää enää kolmevuotiaaksi asti kotona niin kuin ennen. Se on ollut yksi todella tärkeä seikka Suomessa ja sekin on ilmeisesti nyt alennettu liian nuoreen ikään. En jaksaisi enää. Perheen ja vanhemman pitäisi itse saada päättää, milloin lapsensa hoitoon laittaisi ilman pakotetta siitä ennen kolmen vuoden ikää. Joku pieni voi tulla jo puolitoistavuotiaana ja toinen vasta kolmevuotiaana, mutta se on ollut oma päätös, mikä on tärkeää. Jos ja kun itse joku päivä saan lapsia, niin en haluaisi kiirehtiä sen kanssa, milloin hänet päiväkotiin laitan. Toki tiedän, milloin on lapselle paras ikä mennä päiväkotiin, mutta jos elämässä olisi muita asioita tai ei mahtuisi päiväkoteihin, niin olisi mahdollisuus pitää lapsi vähän pidempään kotona.

Mutta kyllä, en pysty olemaan ajattelematta, välittämättä, murehtimatta kaikkea epäoikeudenmukaista ja vääryyttä maailmassa ja maassamme. Haluaisin parantaa kaiken koko maailmasta, en vain omasta maasta. Harmi etten ole ihmeidentekijä. Siksi on vain pakko valittaa, koska mitään muuta keinoa ei ole saada purettua sydäntä, jos ei pysty vaikuttamaan asioihin. Minulla on tällä hetkellä todella suuri tarve vaikuttaa. Laitan usein kaupungille palautetta, jos se yhtään mieltä keventäisi - ainakin on yrittänyt. Toivottavasti joku lukee asiat ja vie eteenpäin, edes "tärkeille henkilöille" kuulluksi, vaikkei kukaan niille mitään tekisikään. Parhaintahan olisi, jos asioille tehtäisiin jotain, jos välitettäisiin.

Tapasin erästä ystävää kolmena viikonloppuna putkeen, joten sovimme, että tänä viikonloppuna emme näe ja ensi viikonloppuna menen isän luokse käymään ja näen myös yhtä ystävää matkalla.

 

Viime lauantaina hän tuli Helsinkiin ja kävimme Aikatalon Friends&Burgerissa syömässä aterian, joka täytti pitkään. Piti kokeilla jotain toista hampurilaispaikkaa, mutta Friends&burgers tuntuu aina voittavan. Joku päivä sitten kokeilemme muitakin. 

 

Yritimme etsiä muutamasta Normalista dubai-suklaata, mutta niin kuin Lidleistäkin, ne loppuivat tosi nopeasti tultuaan. Jospa joku päivä saisimme maistaa. Sen sijaan otimme Maltesers (joka myös on tullut Suomeen!) - pupuja todella halpaan hintaan. Periaatteessa viiden suklaapatukan kokoiset puput kahden patukan hinnalla. Olisipa kaikkialla yhtä halpaa kuin Normalissa. Tai oikeastaan yhtä normaalihintaista. On ihan outoa, että pienet suklaapatukat, kuten Jim, Suffeli ja Pätkis, jotka ennen maksoivat 30 senttiä maksavat nyt 75 senttiä eli 2,5 kertainen hinnannousu, hui hui.

 

Illalla yritimme tehdä Valion fudge -reseptiohjeella fudgea, mutta laitoin palautettakin, että tulipa hyvää kinuskia, mutta ohjeet ovat vaillinaiset. Ensikertalaiselle, joka ei ole ikinä tehnyt fudgea, tämä ohje on vaillinainen, koska oikeasti katsottuani Youtubesta Tescon how to make fudge - videon näin, miten fudge olisi oikeasti pitänyt tehdä. Ensi kerralla sitten uusi yritys! Ystävä ei ollut hirveän pahoillaan, vaikka fudge epäonnistui. Söin kinuskia lusikallisia jääkaapista silloin tällöin tällä viikolla, kunnes kyllästyin ja heitin loput roskiin.

Ilta- ja aamupalaksi puuroa tottakai. Viikonloppuaamut ovat muutenkin ihania, kun saa rauhassa herätä.

Sunnuntaina menimme äpöstelemään (yhdeltä ystävältä tämä sana) Citycenterin Pizza Hutiin, kun oli tarjouksena iso pannupizza puoleen hintaan. Saimme kupumme täyteen, kun jaoimme sen puoliksi.

Kävimme Stockmannilla kiertelemässä ennen kuin ystävän bussi lähti. Tokmannista löytyi tällainen lähes litran pullo vain viidellä eurolla! Niin kiva ja nätti. Jospa nyt tulee juotua enemmän vettä. Jätin kuuden desilitran pullon (samanlainen mutta eri värinen ja kokoinen) töihin, kun siitä on lähtenyt lukkosysteemi irti ja saattaa välillä aueta korkki sen takia ja kastella kaiken, jos on väärinpäin. On kivaa, että on pullo erikseen töissä. Käytän tätä isompaa kotona ja jos menen salille. 

 

Salilla tulikin käytyä ystävän lähdettyä kotiin. Kävin vähän juoksemassa. Kävin viikollakin tiistaina salilla, vaikka meinasin, etten menisi kun oli jäänyt treenihousut kotio, mutta ystävä yllytti hakemaan ne, joten onneksi tuli haettua. Sen jälkeen en ole treenaillut, vaikka on ollut mielessä, että huhtikuussa tai jo heti huomisesta alkaen ainakin hyppelisin trampoliinilla ja hulaisin joka päivä. Jospa rauhattomat yöt loppuisivat, kun on päässyt purkamaan tunteitaan. Liikunta auttaa myös paljon tunteiden säätelyssä ja aurinko laittaa hymyilemään vain olemalla olemassa.

 

Koska hän vain on niin ihana <3 Ai niin, kävimme Tokmannista viime viikonloppuna tosiaan hakemassa kisulle lelun, pyörivän pallon, jota olen jo kuukausia sitten katsonut netistä, niin oli tullut Tokmanniin kaksi erilaista. Valitsin huopapäällysteisen version, joka menee eteenpäin, taaksepäin ja hyppii riemuisasti: sillä on kolme eri moodia, mutta pidän sitä rauhallista moodia päällä, koska muuten se vain punaisena hyppelee ympäriinsä, eikä siinä ole mitään kivaa. Kisu tykkää pallosta paljon - yrittää jopa käpälöidä sitä, kun se on latauksessa.

Tällä viikolla, kun oli tekemisen puute illalla siivosin keittiön kaapit, järjestin uusiksi ja heitin turhat/vanhentuneet pois. Oikeasti aloin etsiä vain yhtä asiaa kaapista, mutta tuli sitten siivottua koko kaappi. Kun olin saanut hommat keittiössä tehtyä, niin ajattelin lukea vähän kirjaa ja samalla mietin, että joku päivä vien talvivaatteet varastoon. No se joku päivä tulikin saman tien, koska miksi jättää myöhemmäksi se, minkä voi tehdä saman tien. Siistin samalla eteisen kaapit kun olin siellä  koluamassa.  

Kevätvaatekassi löytyi viereisestä kaapista ja otin eilen kevättakit takaisin käyttöön, kun oli kiva ilma. Vein talvitakin, kengät ja muutaman pipon ja huivin varastoon. Sieltä tultua pallasin narulta sängylle heitetyt puhtaat vaatteet kaappiin ja söin iltapuuron. Sitten pitikin jo mennä nukkumaan. Joku päivä käyn arkivaatekaapin kimppuun.

 

Eilen oli hyvä fiilis lähes koko päivän. Pukeuduin vaaleanpunaisiin ja lenkkareihin, jotka pitäisi joku päivä päivittää yhtä nätteihin, kun alkaa tulla isovarpaat jo kankaasta läpi. Kävin roskienkeruukävelyllä.

Tarpeeksi roskia kerättyä kävin kaupassa hakemassa lisää mustikoita, leivinpaperia, pari pussia juustoraastetta, crisp-tölkin, vanukkaan, paseeratun tomaattipurkin ja hiivan. Maksoi 8,75 kun oli euron pullopanttikuitti mukana. Aika kivasti parin päivän ruoasta ja parista tarpeellisesta lisäjutusta.

 

Eilen oli hieno päivä, aurinkoinen ja olin lähes koko päivän hyvällä tuulella. Tehdessäni pizzataikinaa ulkoa tultua hymyilytti koko ajan ja piti päästä tekemään sitä jo ennen kuin ehdin ottaa pipoa ja huivia pois. Tein pizzan leipäohjeella, jonka kaverilta olen saanut:

 

3dl kädenlämpöistä vettä

25g tuorehiivaa

1tl suolaa

7dl vehnäjauhoa (+/- tuntuman mukaan)

1dl öljyä (rypsi)

 

Anna taikinan kohota tunti. 

Leipä: uuni 200C 30min

Pizza: uuni 250C 10-15min 

Jauhojen lisäämisen ja muotoilun jälkeen voi taikinan antaa kohota vielä 20min tai tehdä kuten mie ja odottaa vain uunin lämpenemisen ajan. Viime aikoina tällä ohjeella on itsellä tullut kuivaa leipää, mutta pizza onnistui tosi hyvin. Pitäisi opetella oliiviöljyyn tehty pizzaohje, koska oliiviöljy on parasta ainakin jos Pronton ja Limonesin pizzoista nauttii.

 

Jauhotin ja muotoilin taikinan kuten leivän puulaudalla, kunnes siirsin sen leivinpaperille, jossa kaulin sen uunipellin kokoiseksi. Lisäsin paseeratun tomaatin, vähän ketsuppia ja levitin. Sen jälkeen ripottelin pari pussia Coopin uutta monijuustoraastetta. Tuli hyvää ja muhkeaa. Ehkä olisi voinut ennen tomaattia voinut sivellä oliiviöljyä levitetyn taikinan päälle. Tein yksinkertaisen pizzan. Kaverin kanssa olemme laittaneet tonnikalaa, broilerijauhelihaa ja ananasta tomaattikastikkeen ja juustoraasteen väliin - silloin riittää kahdelle henkilölle kahdeksi päiväksi ruokaa. Pizzat ovat siitä hyviä, kun niihin voi kokeilla laittaa vähän kaikenlaista päälle.

 

 

Veli teki pyysi tekoälyä tekemään minusta kuvan leipomassa: vaaleanpunaiset sydänlasit ja kuulokkeet kruunaavat kyllä tämän, että on oikeasti ajateltu asiaa. Suloista.

 

Kisu tänä aamuna. Valtaamassa syliä, pitäisi (piti) syödä puuroa ja juoda kahvia. Annoin sen hetken siinä olla, kunnes nousin. Aamulla herätessä kävin suihkussa ja pesin hiukset, oli ihanaa. Kesällä luultavasti käyn joka aamu suihkussa vain sen takia, että on niin kuuma. Jospa saisi vain aamuisin viileää vettä suihkusta. Nyt on kirjoitettu, nätti ilma ulkona, no pilvet ehtivät jo taivaalle, mutta silti. 

Piti tehdä pikapostaus, mutta olen tehnyt tätä pari tuntia. Tulipa parempi olo. Nyt hymyilen. Saatan lähteä ulos. Kahvilaan lukemaan. Olla möllöttää. On sunnuntai

Talvea kevään keskellä

Leipaisin tällä viikolla leipää, mutta siitä tuli ihan liian kuivaa ja neljäsosa jouti roskikseen. Nyt on taas taikina kohoamassa ja tällä kertaa tein näppituntumalla jauhot sekä ilman vippaskonsteja eli ohjeen mukaan taikinan. Saa jonkin aikaa kohota ja sitten alan leipomaan. 

Värjäsin hiukset inasen tummemmiksi ja tykkään tästä kovasti. "Love being me again" ajattelin.

Eka on omaperäisempi asetelma, toinen on perinteinen "mallikuva" ja kolmas on auringonsäteitä Vallilan läpi. Tästä takatalvesta en ole hirveän innoissani, mutta onneksi lumet sulavat jälleen ensi viikolla. Oli jo hihkumassa, että kerrankin aikainen ja kunnon kevät. Valoisuuden lisääminen ja jotkin aurinkoiset päivät ovat silti ihania. Oikeastaan sitä vähän mököttää aina, kun ei näy aurinkoa koko päivänä. Aurinko on ihana ja ihan paras!

Perjantaina oli aurinkoinen mutta kylmä päivä. Kaveri tuli Helsinkiin ja kävimme Tokmannissa, jossa ihastelin kevään uusia kulhoja. Sieltä tuli hankittua isosti kissanruokaa ja kissanhiekkaa iso paketti. Kävelimme luokseni ja kuvasin matkalla Pitkänsillan valoineen. 

 

Illalla söimme puuroa. Kaveri teki puuroa kattilassa ja toistin saman aamulla siitä puuron pehmeydestä innostuttuani. Tästä lähtien teen sillä tavoin puuron. Jossain välissä, kun oli kerran muutaman kuukauden mikroton kausi, tein koko ajan puuroa kattilassa. Mikron tultua ajatteli, että puuro tekeytyy sillä aikaa, kun valmistautuu muuten. On kuitenkin ihana hetki vain seistä hellan äärellä sekoitellen puuroa kattilassa, kunnes se tekeytyy valmiiksi. Kaverin kylässä ollessa kumman nopeasti tiskasin tiskitkin altaasta lojumasta.

 

Tuli mentyä liian myöhään nukkumaan, vasta puoli kahdeltatoista. Olin kyllä ihan sirppi jo kahdeksalta. Olin sellaisessa väsymyksen tilassa, että mennessäni katsomaan takkikaappia ja nähdessäni kaverin takin mietin, että milloinkohan tuollaisen takin olen hankkinut, kunnes muistin, että minulla on vieras. 

 

Keskellä yötä kissa piti bileet ja järjesti puutarhaansa (uusia pellettejä hiekkalaatikossa) neljältä viitisen minuuttia. Aamulla söimme puuroa marjojen, pähkinöiden, raejuuston ja hunajan kera sekä joimme kahvia. Ruokalepäsin hetken.

 

Levättyäni laitoin hiukset ja naaman kuosiin, kunnes lähdimme Triplaan.

Triplassa suuntasimme Limone'siin syömään oikein hyvää ja täyttävää pizzaa, jossa oli kanaa, avokadoa ja mozzarellaa. Kävimme juomassa Fazerissa kahvit (en ottanut kuvaa). Kiertelimme vähän kauppoja. 

 

Hankin Glitteristä omaksi yllätyksekseni tosi kivan vaaleanpunaiset sydämenmuotoiset aurinkolasit soviteltuani ensin kaikki läpi. Sitten kaveri meni sovittamaan puolestaan laseja silmälasiliikkeeseen. 

 

Lähdimme eri teille Triplan edessä, kun olimme halanneet pitkän heipan.

Kotio tultua otin vähän lepiä, minkä jälkeen ulkoilutin uusia laseja ja lähdin uimahalliin ratikan kyydissä. Uin 700 metriä. Pitää alkaa taas käymään useammin uimassa ja muutenkin liikkua enemmän. Pitää antaa liikuntakärpäsen puraista. Pizza piti kylläisenä ysiin asti eli lähes 8h. Oli mukava päivä.

   

Tänä aamuna tein puuron ja kahvin, söin ja join. Otin koneen esille, mutta laitoin sen pois, koska nouseva aurinko, valaistuva taivas ja sisäinen into sai kymmenen aikaan lähtemään salille jolkottamaan. Pitää alkaa petrata juoksemisessa, kun välillä juoksin ja kävelin ja tuli vain kolme kilometriä plakkariin. Mutta olipa kivaa, kun suuri osa helmikuusta ja muutenkin alkuvuodesta on mennyt kipeillessä. Nyt kevään voima saa tekemään, kokemaan, näkemään, tuntemaan! Pitää kuunnella kehon kaikkia viestejä, kun se pyytää lähtemään ulos, eikä pidä minään päivänä olla vastaamatta auringon kutsuun.  

Salilta valmistuttua kävin kaupasta hakemassa apetta, kävin kotona suihkussa, tein ruokaa ja menin jälkiruokakahville lempikahvilaani. Istumaan ja tunnelmoimaan.

    

Luin nämä kaksi kahvilassa loppuun. Molemmissa oli 30 sivua jäljellä. Eeva Kilpi ja Tove Jansson ovat molemmat kyllä niin ihania. Kirjoista huokuu läpi ei vain sen ajan tunnelmaa, kirjoitusasua, sanojen käyttöä, tapoja olla ja elää, vaan myös lämpöä, verkkaisuutta ja pilkettä silmäkulmassa.

Tällaisia tunnelmia tällä viikolla. Mitäpä kaikkea ensi viikko tuo tullessaan. Odotan innolla!

Upeaa uutta viikkoa!