Olimme matkalla Tukholman Vanhaan kaupunkiin, kun piti mennä katsomaan ja kuvailemaan vielä seuraavalle sillalle ja sitten otti silmään iso rakennus, jota piti päästä katsomaan lähempää. Rakennuksen nimi on Riksdagshuset ja se on aivan mahtavan upea elämys vain päästä katsomaan sitä läheltä. Kaunis rakennus patsaineen, yksityiskohtineen ja värityksineen.
Ruotsin valtiopäivätalo (Riksdagshuset) on Ruotsin parlamentin eli valtiopäivien istuntopaikka Tukholman keskustassa. Tämä uusbarokkia ja klassismia yhdistelevä monumentaalinen rakennus valmistui vuonna 1905, ja se täyttää lähes puolet pienestä Helgeandsholmenin saaresta Gamla Stanin ja Drottninggatanin välissä.
Sisään Vanhaan kaupunkiin ihmettelemään. Kävimme matkamuistoputiikissa ihmettelemässä. Olisihan siellä ollut kivoja juttuja. Näitä hienoja patsaita mietin veljelle synttärilahjaksi ja paria itsellenikin, mutta niillä oli aikast kovat hinnat. Jospa palaan katsomaan, kun olen miljonääri.
Kiertelimme ja kuvailimme Vanhaa kaupunkia. Vanhassa kaupungissa oli hienoja taloja, mutta tykkäsin enemmän Vanhan kaupungin ulkopuolella olevista taloista. Muutamia kivan näköisiä pikku putiikkeja tuli vastaan ja siellä oli paljon kapeita kujia ihan joka puolella. Lakritsikauppaan poikkesimme sekä polka - kauppaan. Lakritsikaupasta ostin viisi pientä pussia könttähintaan. Yhden annoin veljelle lahjaksi.
Etsimme aikamme hyvää paikkaa, jossa voisi syödä lihapullia ja muusia, koska tottakai niitä pitää syödä Ruotsissa ollessa. Löysimme halvimman annoksen Cafe Cronanista, jossa se oli lisäksi tarjouksella sinä päivänä. Halvin annos ei todellakaan ollut paha, vaan parhaat ja isoimmat lihapullat, mitä olen eläissäni syönyt. Muusia olisi saanut kyllä olla enemmän. Kurkut olivat hassuja, kun näyttivät perinteisiltä tuorekurkuilta, mutta olivatkin suolattuja.
Cafe Cronan sijaitsee Stora Nygatanilla. Istuimme ulkona katsomassa elämää.
Pariin matkamuistomyymälään piti vielä eksyä. Meinasin ensin ostaa tämän söpön hirven, mutta sitten ostinkin yhden toisen jääkaappimagneetin, kuvallisen rätin ja kirjanmerkin.
Piti tottakai mennä katsomaan Tukholman kuuluisaa postikorttimaisemaa Stortorgetille. Siellä sijaitsee ikoninen puna-keltainen parivaljakko: Chokladkoppen sijaitsee keltaisessa talossa (Seyfridtzska huset) ja sen sisarkahvila Kaffekoppen heti sen vieressä punaisessa talossa (Schantzska huset). Ne jakavat saman keittiön ja niiden ulkopöydät sulautuvat torilla yhdeksi isoksi terassiksi.
Kävin toisesta hakemassa Cappuccinon ja jatkoimme matkaa. Yritin löytää jopa kahvia kotiin viemisiksi, muttei sieltä oikein löytynyt. Lisäksi Ruotsin parhaimmat kahvimerkit Löfbergs, Arvid Nordqvist ja Zoegas ovat jo Suomessa, joten Ruotsin tuliaisia voi käydä hakemassa lähikaupasta.
Chokladkoppen (keltainen talo) on historiallisesti merkittävä paikka, sillä se oli yksi Tukholman ensimmäisiä avoimesti LGBT-ystävällisiä kahviloita ja tunnetaan yhä vapaamielisestä, sydämellisestä ilmapiiristään.
Punaisen talon ikkunoiden ympärillä on 92 valkoista kalkkikiveä. Urbaanin legendan mukaan kivet symboloivat verilöylyssä mestattujen päitä, ja talon rakentaja muurasi ne seinään muistoksi. Talon kulmassa on muurattuna aito tykinkuula. Tarinan mukaan Kustaa Vaasa ampui sen tanskalaisten piirittämään taloon, ja se jätettiin myöhemmin paikoilleen muistuttamaan kapinasta.
Meiltä loppui tekeminen ja meillä oli vielä aikaa, joten ystävä päätti ottaa selvää kapeimmasta kujasta Tukholman Vanhassa kaupungissa, josta mainitsin, kun olin siitä ohimennen kuullut. Sen nimi on Mårten Trotzigs gränd.
Se on kapeimmasta kohdastaan ainoastaan 90 senttimetriä leveä. Siellä kävellessä voi koskettaa molemmin puolin olevia seinien pintoja samanaikaisesti. Kuja koostuu 36 kivisestä portaasta, jotka johtavat ylhäältä Prästgatanilta alas Västerlånggatanille. Se on yksi harvoista Vanhankaupungin kujista, jota valaisevat edelleen vanhanaikaiset kaasulamput sähkövalojen sijaan. Kuja on nimetty saksalaisen kauppiaan Mårten Trotzigin mukaan. Hän muutti Tukholmaan vuonna 1581, osti kujan varrelta taloja ja pyöritti siellä menestyvää kaupankäyntiä.
Jaloista alkoi loppui voimat, mutta silti piti vielä kävellä pitkä matka merenrantaa pitkin Viking Linen satamaan. Näimme laivan saapuvan ja jännäsimme, osuuko se laituriin vai ei - ei osunut. Tosi taitava kyllä saa olla, että saa ison laivan kääntymään 180 astetta ympäri pienessä tilassa.
Sää suosi matkailijoita koko Tukholmassa oloajan. Alkoi sataa pian sen jälkeen, kun pääsimme laivaan ja instan seurattavista näin, että seuraavana päivänä siitä Tukholmassa satoi kaatamalla vettä ja rakeita. Aika hyvä ajoitus siis.
Laiva olikin minulle tuttu Viking Glory, jollei sitten ihan samanlaista laivaa ollut mukautettu uuteen uskoon. Kävimme laivan lähtiessä kannella kuvaamassa maisemia ja sitten kävimme laivan läpi nopsaan. Ystävä ehdotti syömistä, mutta minä vain ajattelin nukkumista. Hytti ei ollut yhtä hyvä kuin Silja Linessa ja nyt molemmat laivat peräkkäin kokeneena Siljasta pidän enemmän. Ja hytti oli viidennellä kannella. Alkumörinän jälkeen oli hiljaista, nukuin alapedissä, mutta huoneessa oli omituisia punaisia valopilkkuja ja heräsin kolme kertaa painajaiseen ja vain yhden kerran vessaan. Ei tehnyt mieli edes käydä siinä vessassa suihkussa, kun siinä ei ollut edes lattiapyyhkijää niin kuin Silja Linessa, eikä vessa kovin miellyttävältä tuoksunut.
Päästessämme perille Turun satamaan äiti oli seiskan aikaan aamulla vastassa. Heitimme kaverin bussiasemalle, kun hän lähti takaisin kohti kotiin ja minä jäin muutamaksi päiväksi äidin luokse. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
