Heinäkuussa vai kuiden vaihteessa lähdin Turussa käymään VR:n ratatyöbussilla (koska oli jotain erikoisia täysin turhia raidetöitä), mikä oli yksi vuoden kamalimpia kokemuksia. Ennen Turun reissua yritimme ystävän kanssa tutustuttaa kissojamme toisiinsa, muttei Vinski oikein lämmennyt, vaikka ystävän kissa oli heti kiinnostuneena. Saa nähdä, lämpeneekö Vinski koskaan toiselle kissalle vai jääkö se vain ainokaiseksi. Sitten kun joskus olisi toinenkin tai enemmän ihmisiä pitämässä huolta, niin voisin jopa miettiä tiettyjä koirarotuja. Yksin en koirasta huolehtisi, koska se sitoo niin paljon. Sosiaalisena kissana Vinski kyllä voisi pienen totuttelun jälkeen lämmetä toiselle eläimellekin, jollei sitten ole vain ihmisriippuvainen otus.
Turussa tuli käytyä synttäreillä ja nähtyä tuttuja. Tiistaina näin
ystävääni, kävimme Brinkhallin kartanolla ja sitten kävelin Wärtsilästä Turun keskustaan ja sain pitkästä aikaa
ihastella jokirannan maisemia. Kävimme äidin kanssa veljen
uudessa asunnossa siivoilemassa - ihme, kun ei vanha asukas ollut huolehtinut muuttosiivouksesta. Tein perussiivouksen vessalle ja siihen meni ainakin pari tuntia, kun irroittelin punaista hometta suihkukopista. Purkaisin kyllä koko suihkukopin ja asentaisin vaikka verhokiskon, jos saisin, oli sen verran nastyn oloinen ja näköinen.
Turussa oli paremmin suunniteltu kukkaistutukset tietyille kaduille siististi ja hienosti sommitellen toisin kuin Helsingissä. Siellä oli otettu käyttöön myös samat roskikset mitä Tampereellakin (isohko, minne mahtuu alle roskat ja iso reikälautanen päällä tumppeja varten - eikä näy pahemmin tumppeja maassa), ja joka pitäisi ottaa Helsingissäkin käyttöön. Joissain asioissa pienemmät kaupungit kuten Turku ja Tampere ovat Helsinkiä edistyneempiä. Mietin kovasti viime vuonna roskaamistilannetta yleensäkin, kuinka upeaa olisi, jos se saataisiin hallintaan ja jos Helsinki ja kaikki Suomen kaupungit pitäisivät huolta asuinympäristöstä ja luonnosta. Ihannemaailmassani olisi roskatonta ja luonto ja kaupunki olisivat symbioosissa keskenään.
Tuli käytyä pitkästä aikaa Itäharjun kauppakeskuksessa. Laitatin siellä kulmat (ei kiva kokemus) ja siellä oli kiva uusi kauppa (joka on nyt jo jonnekin muuttanut siitä), missä myytiin kaikenlaisia ulkomaisia hyvyyksiä, joista suuri osa sisälsi kookosta, yhtä lempimauistani.
Kävimme veljen luona synttäreitä viettämässä. Täti, isä ja serkut olivat siellä
myös. Yleensä Turun seudulla käydessäni vietän siis suurimman osan aikaa äidin luona ja äidin kanssa.
Yhtenä päivänä näin ystävää ja kävimme Raision IKEAssa ihastelemassa kauniita
huonekokonaisuuksia. Kävimme myös IKEAn lähellä olevissa myymälöissä mm. Dogman and friends - liikkeessä, joka oli minulle uusi tuttavuus, sekä Vekessä, joka oli huonekalu- ja sisustustaivas. Pääkaupunkiseudulla Veke on vain Vantaalla, enkä pahemmin käy Vantaalla. Jospa yrittäisi tänä vuonna käydä siellä - saattaisi tehdä kivoja löytöjä.
Eräs ystäväni tuli myös äidin luona käymään, oli mukava nähdä. Äidin kanssa söimme kesäruokaa, uusia perunoita ja jopa halloumia, jota äiti osti ilokseni <3
Kävimme isän ja veljen kanssa Nauvon Paratiisissa katsomassa sen vuoden taiteilijoiden töitä. Viime vuoteen verrattuna
viiniköynnökset olivat kasvaneet todella paljon ja sinne oli ilmestynyt
myös labyrintti. Oli myös pari ihanaa pupuja, yksi kilpikonna ja undulaatteja. Näyttelyn jälkeen kävimme Nauvon Grillhouse Söder
- ravintolassa ja oli pitkästä aikaa todella hyvää hampurilaista.
Kuulin ekaa kertaa, että lehmuksia tullaan kaatamaan Mäkelänkadulta, mikä sai surulliseksi.
9.7. suuntasimme ystävän kanssa kauniiseen Lappeenrantaan. Olin jo
pitkään halunnut käydä kaupungissa, josta Lehmus Roastery on kotoisin. Lappeenrantaan tullessa ja varsinkin sieltä
lähtiessä ajattelin "Lappeenranta built differently" ja siellä kaduilla
tallustellessa ajattelin, että kunpa kaikki kaupungit olisivat kuten
Lappeenranta: rauhallinen, todella siisti, ei liian isoja taloja, paljon
kasvillisuutta ja ihmiset ovat ystävällisiä. Eikä tarvinnut mennä kuin
pari tuntia Helsingistä poispäin, niin sai kuulla mie - sie - murretta,
ihanaa! Lisäksi jalankulkijat, pyöräilijät ja autoilijat liikkuvat
täydessä symbioosissa ja kadulla liikkuminen tuntuu todella
turvalliselta. Kävimme tallustelemassa Lappeenrannan "linnalla" ja löysimme pikkuputiikkiyhtymän, mistä löytyi kaikkea söpöä ja ihanaa. Kuin lapsi karkkikaupassa olen minä sisustusputiikeissa. Kävimme My bakery cafessa, Fazerin tehtaanmyymälässä ja Lehmus Roasteryssa. Sovimme ystävän kanssa muuttavamme vanhoina mummoina Lappeenrannan kenraalin taloon.
11.-12. heinäkuuta tuli käytyä Nuuksiossa Valkealammen vaelluksella ystävän kanssa. Näimme myös Saarijärven, Sarkkisen ja Suolikkaan. Sekä neljä sammakkoa. Kissa oli ystävällä yökylässä, kun piti alunperin olla kaksi yötä retkellä, mutta ukkosen uhan ja liian vajaan muonitustarpeen takia päätimme palata yhden yön jälkeen kotio. Matkan iltana oli yksi huono risukeitinviritys lettujentekoa. Osa letuista onnistui ja oli ihan syötäviä, mutta kaikki haisi seuraavana päivänä savulta ja tuli kuuma ja vesikin oli pulloista lämmennyt. Vasta hyvin pimeällä menimme nukkumaan, puoliltaöin.
Helsingissä heinäkuussa iloitsin kesäpäivistä rauhaksiin. Tykkäsin Roundin kombosta mehu+täytetty bagel+donitsi Triplassa ja kävin katsomassa Superman-leffan Triplassa. Triplassa oli söpö pop up sisustusliike ja kiva hyvin aseteltu Normal. Punavuoressa käpystellessä jonain päivänä kävin Espresso Housessa. Kävin ekaa kertaa Roots - kahvilassa sen muutettua pois Vaasankadulta. Ziara's kahvilassa kävin 17. heinäkuuta, koska halusin juoda
kuplalasista.
Olin alkanut etsimään asuntoa Mäkelänkadun remonttiuhkan takia. Nyt kun Mannerheimintien remontti on valmis, niin milloinkohan ne uudet puut istutetaan.
Katsoin koko Pokemon - sarjan uusiksi ja englanniksi löysin paljon asioita, mitä en ollut ennen huomannutkaan, kuten sen kätketyn huumorin ja hauskat kielikuvat. Ilman tekstitystä tottakai, koska suomentajat voivat välillä olla niin pihalla.
Onnistuin bongaamaan Torista etsimäni kahvinkeittimen ja lähdin heti sitä hakemaan Vantaalta. Se oli vieläpä paremmassa kunnossa kuin omani, josta oli pannu mennyt rikki.
Kävin ystäväni kanssa Porvoossa. Kävimme Fannyssa juomassa alkoholittomat lonkerot, josta iskeytyikin hetkeksi lempijuomani. Tuli palaneeksi iho vähäsen, vaikka yritti tosi paljon rasvata ihoa. Kävimme parissa museossa ja parissa putiikissa. Piti palata yhteen kakkukahvilaan, mutta se mieli muuttui sitten jossain vaiheessa, kun ei vain jaksanut hyvin täyttävän lounaan jälkeen syödä enää tuhtia. Kävelimme Fabriken ravintolaan ja tuli pitkästä aikaa syötyä muikkuja. Leipä oli suussasulavaa. Kävimme Linnamäki metsässä kävelemässä ja Porvoon lakritsin tehtaanmyymälässä hakemassa tuliaisia ja suuhunpantavaa. Piti alunperin yöpyä Porvoossa, mutta joku päivä sitten.
Kävin HAMissa ja Amos Rexissä katsomassa pari hölmöä näyttelyä.
Teimme ystävän kanssa reissun luotani Aurinkolahteen kauniin Kallahden kautta ja takaisin 38 kilometriä. Oli kuuma päivä. Herkuttelimme ravintola Vilamossa: ystävä otti pizzan ja minä otin hampurilaisen ranskalaisilla. Ruoan jälkeen kävimme kahvila
Kampelassa juomassa puokkiin kahvin ja syömässä puokkiin Teemu Auran hinnankorotuksen saaneen kardemummarahkapullan. Oli
mukavaa viettää viimeinen lomapäivä ystävän kanssa pyöräillen,
lämpimästä ilmasta, hyvästä ruoasta ja kauniista maisemista nauttien. 28. heinäkuuta palasin töihin.
Fanitin 2025 ihan täysillä Valion 120 juhlavuoden superkaunista ratikkaa, joka kiiltää hopeisena, mutta sen liikkuessa se soljuu vaaleanpunaisen, liilan, violetin ja sinisen eri sävyisinä. Olisipa se ollut kauemmin kuin vain 2025 vuonna. En edes nähnyt sitä ennen kuin vasta kesällä.
Äiti tuli elokuussa Helsinkiin viettämään synttäriviikonloppuani kanssani. Sain äidiltä toivomani kalenterin sekä
kivan liilan maton. Käväisin Kallio Block partyissä, mutten nähnyt siellä yhtään tuttua ja tuli yksinäinen olo - ei olisi pitänyt lainkaan lähteä. Kävimme Hietsussa ottamassa
aurinkoa ja äiti sai patistettua minut uimaankin. Äidin saateltua asemalle tuli kaverikin viettämään synttäreitä kanssani.
Kaunis uusi vesipullo saapui Postin tuomana. Tilasin sen Lykolta, kun jonkin aikaa sitten toinen samanmoinen vähän erivärinen kiva pullo tippui maahan ja siitä halkesi alaosa.
Näin ystävää, jonka kanssa menimme Dae bak - kahvilaan. Maistoin vihdoin ja viimein kissavanukasta, muttei se ollut niin erityinen kuin olin luullut. Harmittelin myös kesällä, miksei enää missään tehty oikeanlaista mansikka-matchaa, vaan se oli alettu tekemään tyhmästi ilman kivaa mansikkavaahtoa päällä. Kuka nyt mansikkasosetta haluaa juoda jäämatchan joukossa.
Kävimme hakemassa kesärullat Nom Vietnamese kitchenistä ja menimme nauttimaan niitä Johanneksenkirkon edustalle ihastellen samalla maisemia ja
kauniita taloja auringon lämmittäessä. Käväisimme Amos Andersonin kotimuseossa.
Kokeilin ja tykkäsin kollageeninaamiosta. Podin vähän flunssaa sekä sen jälkeen takautuvaa flunssaa juuri kun luulin olevani terve. Kokeilin sen vuoden hittiä: kananmunasta ja kaakaosta tehtyä suklaavanukasta.
Tampereelta oli ystävä käymässä. Kävimme Roundissa, kävelimme Eiraan ja Kaivopuistoon, kävimme
talvipuutarhassa, söimme Prontossa hyvää pizzaa ja pelasimme
Roasbergissa Muuttuvaa labyrinttia lasin punaviiniä siemaillen.
Aloin haistaa ja tuntea tulevan syksyn läsnäolon. Palasin Elixialle. Hankin Vaeltaja-merkkiset vedenkestävät syyshousut sekä vedenkestävät kengät.
Osallistuin ystäväni kanssa nuku yö ulkona - tapahtumaan, joka järjestettiin Kirkkonummen Porkkalanniemelle rakennetulle metsähotellille, jossa nukuimme (ainakin 2/3 nukkui) tentsilessä. Oli mukava kokemus yöllisiä kommelluksia lukuunottamatta.
Syyskuussa kävin ystäväni luona ja otin karvakaverin mukaan. Kahvittelimme ja herkuttelimme
omenapiirakalla sekä kanelikekseillä, maalasimme ja pelasimme höpöttelyn lomassa. Kotona myöhemmin tuli pitkästä aikaa väriteltyäkin maalaamisen inspiroimana.
Kävin ystävän kanssa ekaa kertaa Thai Vegan Kitcheniin Lapinlahdenkadulle syömään. Ruoka
oli maukasta, vaikka jotkut ainesosat olivat tuntemattomia. Tuli käytyä pitkästä aikaa kuvaamassa arkkitehtuuria. Kuvailin matkalla Eiraa, Ullanlinnaa ja Punavuorta. Kuvailujen jälkeen piti käydä tutustumassa uuteen Berry Cafehen, mutta se oli
tupaten täynnä ja ne leivokset, joita olisin halunnut maistaa, oli
loppuunmyyty. Menimme läheiseen Fazerin kahvilaan makustelemaan kakkua puokkiin ja kauracappuccinot.
Sain inspiraatiota tehdä pitkästä aikaa banaanilettuja. Sen kanssa
kofeiinitonta kahvia. Kahvihammasta kolotti syksyllä jonkun aikaa tosi paljon, siis kokeilin kofeiinitonta, etten menettäisi yöunia.
Ystävä toi minulle näytön, jolla saa pelata Nintendo
Switchiä ja Playstationia. Näytössä ei ollut sisäänrakennettuja kaiuttimia.
Bluetooth-yhteydellä sai Switchin pelin kuulumaan kuulokkeista, mutta
se ei toiminut pleikkarin kanssa. Edelleen pitäisi hankkia bluetooth-kaiutin ja sellainen johto, millä saisi tabletin kiinni näyttöön, niin voisi katsoa Netflixiä tai mitä milloinkin.
Kävimme ihanan ystävän kanssa ihastelemasa Koiramäen pajutallin syksyn koristuksia. Kävimme katsomassa pupuja, kanoja
ja lampaita myös. Ainoa
harmitus matkassa oli, että kaikki porkkanamuffinsit oli päässeet loppumaan. Muuten kyllä oli upeaa niin kuin aina siellä käydessä.
Kävin Turussa valmistujaisjuhlissa, näin
sukulaisia ja perhettä sekä ystävää. Turussa aurinko
paistoi. Käytin ekaa kertaa Flixbussia. Turkuun saapuessa äiti oli vastassa Kirkkopuistossa. Äidin kanssa kävimme
Sokoksen Coffee Housessa syömässä porkkanakakku puokkiin ja juomassa kofeiinia. Äiti näytti minulle myös Sokos Hotellin yläkerran ja kattoterassin, jollaista en tiennyt siellä olleen.
Ystävää nähdessä kävimme leikkipuistossa, kävin apinoimassa narukiipeilyjutun korkeimpaan kohtaan (niin kuin aina) ja kävimme Mattelmäen kartanon mBakery kahvilassa, jota emme olleet siinä ennen nähneet. Se oli hieno paikka, leivos
hyvänmakuinen ja kahvikin ihan jees.
Aloitin jälleen
työpaikkaruokailun, mikä oli tosi hyvä päätös. Löysin myös uudestaan ilon iltapuuroon. Vedin sitä ennen monta
viikkoa maitorahkaa ananaksen kanssa. Ihastuin Oddlygoodin gingerbread-kaurajuoman makuun puurossa, mikä teki siitä herkkupuuroa - olin maani myynyt monien muiden tavoin, kun Oddlygood ilmoitti tehneensä sitä juomaa vain tietyn määrän ja se loppui jossain vaiheessa varastoista. Miksiköhän sitä ei koskaan tehty lisää, se loppui juuri ennen pääsesonkia eli joulukuuta.
Sain mieleni levolliseksi muutamien muutosten ja hyvien vuorovaikutusten takia. Yritin elää enemmän hetkessä ilman äänikirjoja ja fiilistellä aamua tai iltaa matkalla kauppaan
tai töihin, katsoa maisemia ja kuunnella ajatuksia. Yllättävää kyllä, että ajatukset osasivat olla suht hiljaa ilman äänikirjoja - luulin että ne alkaisivat meluta ja mekastaa. Kärsisin jonkin aikaa jonkinlaisesta syysväsymyksestä. "kärsinyt". Sen jälkeen mieleni osasi päästää kaiken
positiivisen luokseen ja se on upea asia. Joskus
pitää luopua jostain saadakseen jotain.
Kävimme ystävän
kanssa Nuuksiossa syksyn viimeisellä telttaretkellä. Matkasimme Urjaan. Ärsytti jonkun hölmö idea tuoda kivimurskaa metsiin. Harmitti työmatkapyöräilyn lopullakin se, että ihanalle pehmeälle metsätielle tuotiin viiden sentin kerros kiviä ja kiva tie muuttui surkeaksi.
Kokeilin ekaa kertaa riippumattoa ja voi että miltä marmatuksen määrältä olisi voinut selvitä, jos olisi tajunnut paljon aiemmin, että riippumatto onkin paras paikka nukkua. Olen aina nukkunut huonosti teltoissa, koska ne eivät ole ikinä tasaisia ja häiritsee kaverin kääntyily narisevalla ilmapatjalla korvatulpista huolimatta. Ennen nukkumista kävimme veden äärellä katselemassa, kun taivas oli täynnä tähtiä ja kokeilemassa kännykkäkameran yötoimintoa. Se näytti tähtien takana olevat tähdet.
Lokakuu alkoi valtakunnallisella heijastinpäivällä. Jaksan aina muistuttaa ja hypettää ihmisiä heijastimen tärkeydestä. 1.10. pitäisi periaatteessa alkaa heijastinpakko. Heijastin on ns halvin henkivakuutus mitä on, toinen on kypärä.
Aloin harrastamaan taikinaterapiaa jo syyskuussa ja tykkäsin tehdä itse pizzaa. Itse tehty on ehdottomasti paras ja myös muhkein ja maukkain (no siitä voidaan kiistellä). Tykkäsin tehdä myös silloin tällöin lettuja, kun löysin hyvän lettuohjeen, johon ei tosiaan käytetä sokeria (letut maistuvat letuilta ilmankin).
Tuntui,
että syksyssä oli värit voimakkaimmillaan. Oli täydellinen vaikka aika tuulinen päivä käydä ystävän kanssa kävelemässä Töölönlahden ympäri ja kuvata syksyn ruskaa sekä muutamia lintuja. Tuli todella paljon upeita kuvia
ja oli upeaa katsella kaikkia värejä ja auringonsäteiden leikkimistä
vedessä.
Vietin ekaa kertaa syyslomaa neljääntoista vuoteen. Kävin äidin luona Turussa synttäreitä viettämässä. Olimme matkassa kolme yötä. Tuli syötyä aivan liikaa makeaa. Ystävääkin näin. Kävimme veljeni luona. Pääsin elämäni ensimmäiseen jalkahoitoon, oli mukava kokemus ja kiva hoitaja. Äidin luona on ihanaa, kun pääsee käymään kylvyssä.
Leipaisin pipareita, kun tuli kova himo niihin. Yritin jälleen päästä irti makeasta huonolla menestyksellä - ei äidin luona käydessä oikein pysty ja sitten se makeanhimo jää päälle, kun se saa pikkusormen.
Suuntasin ystävän kanssa Design
museoon näyttelyyn, joka kosketti Tove Janssonia, hänen töitään
muumien parissa ja hänen kiinnostustaan arkkitehtuuriin. Oikein mukava oli näyttely.
Illat alkoivat olla aika pimeitä.
Kävin juoksemassa ja juokseminen tuntui paremmalta kuin ennen jalkahoitajan käsittelyn jälkeen. Uimassakin tuli käytyä pariin otteeseen.
Aloin tiedostaa lähenevän poismuuttamisen ja olin hakenut ensimmäistä asuntoa, joka meni sivu suun. Ensin se harmitti, mutta sain paljon kivemman asunnon paremmalla sijainnilla. Oli haikea mieli Kallion asuntoa kohtaan, koska se oli niin kaunis ja tunsin sen melkein kodikseni jo näytössä käydessäni.
Tein ns harjoitusmuuttosiivouksia, jotta olisi vähän vähemmän siivottavaa muuttaessa. Keraaminen liesi ja suihkuseinät eivät ole hauskoja pestäviä, mutta onneksi sain ne loppujen lopuksi kiiltämään.
Marraskuussa kävimme ystävän kanssa katsomassa Hakasalmen huvilan Stefan
Bremerin - Helsinki by night - näyttelyä. Sen jälkeen vierailimme ex tempore Kiasmassa, jossa oli hauska värikäs pitkistä nauhoista tehty
teos, johon sai mennä sisälle. Kuikusimme vielä Stockmannin juuri avatun jouluosaston, missä oli tosi paljon kaikkia
uusia söpöjä koristeita.
Ajattelin, että Mäkelänkadun remonttihanke oli kumoutunut, koska se piti toteuttaa syksyllä, mutta marraskuun vaihtuessa ei ollut vielä tapahtunut mitään. Mutta sitten se tapahtui, mitä olin peläten odottanut. Mäkelänkadun rakkaita kauniita puita alettiin kaatamaan iltamyöhään. Ja suru valtasi mielen. Heti uutisen kuultuani muutin työmatkareittini kulkemaan toista kautta.
Löytyi kiva asunto ja solmin vuokrasopimuksen. Minulla oli kuukausi aikaa hyvästellä Kallion asunto.
Matkustin isän luokse Turkuun viettämään
isänpäivää. Söimme hyvin, söimme kakkua ja saunoimme. Pelasimme vähän
Aliasta illalla. Parturoin veljen tukan,
joimme kakkukahvit ja lähdin takaisin kotiin.
Podin jälleen univajetta ja heräilin liian aikaisin. Jopa viikonloppuna saatoin herätä ennen kuutta. Hoksasin, että tarvitsee alkaa rasittamaan kehoa paljon enemmän, että nukuttaa hyvin.
Olin töissä ohjaajan asemassa. Alaselkä ja pylly olivat muutaman viikon kipeinä. Sen jälkeen, kun se ongelma korjaantui, olen pitänyt huolen siitä, että liikun joka päivä tarpeeksi. Kokeilin pitkästä aikaa maastavetoa ja tankokyykkyjä. Oikeasti selkä- ja pyllyongelma korjaantui vasta joulukuussa. Kävin siitä huolimatta juoksemassa, koska silloin se vaiva oli poissa, kunnes pysähdyttyä aina palasi.
Olin jo pariin kertaan kokeillut ja ihastellut Everestin ihanaa
vaaleanpunaista talvitakkia, kunnes pääsin sen hankkimaan alennuksesta
yhdessä huippupehmeän punertavan balaclava-huppuhuivin kanssa
Stadiumista.
Kävin ystävän kanssa Kämpin Xmas Garagea tutkimassa. Söimme vieressä sijaitsevassa Mari's Treehousessa, josta sai kotikutoista ruokaa. Otin kalakeiton ja kaveri otti
muusia ja lihapullia. Leipä oli suussasulavaa. Pitää mennä joku päivä uudestaan.
Kävimme ruoan jälkeen Bulevardin kulmalla
sijaitsevassa Robert's Coffee bubblessa ekaa kertaa. Otin tonttulatten, joka oli
suuri pettymys, koska se ei ollut se mitä luulin. Aloin murista Robert's Coffeelle.
Marraskuun lopulla vierailin ystävän kanssa EMMA-museossa. En ollut käynyt siellä aiemmin, mutta olin pitkään miettinyt siellä käymistä. Siellä oli kolme teemaa: ääni, lasi ja kangas. Oli ilo myös nähdä Kim Simonssonin
taidetta läheltä. Luntakin oli tullut pihaus maahan.
Marraskuun lopulla tuli pitkästä aikaa vierailtua myös kera ystävän
Espoon IKEAssa. Katselimme huoneita, unelmoimme asumisesta
kaikenlaisissa paikoissa ja
kävimme syömässä.
Joulukuun alussa aloin syödä appelsiinin päivässä ja se on yhä jokapäiväinen juttu.
Hyvinvoinnin verkkotavaratalosta tuli paketti, jossa oli vitamiinien ja magnesiumin lisäksi mm. tämä Saaren Taika
aktiivihiili-teepuusaippua, josta iho on tuntunut tykkäävän.
Kävimme ystävän kanssa Georgian kitchenissä Punavuoressa syömässä Hachapuria, koska miksikäs ei.
Senaatintorilla ja Mantan markkinoilla tuli piipahdettua. Kävin ystävän kanssa myös Oma puoti aarreaitassa
Senaatintorin sivukadulla ja vielä parissa
matkamuistomyymälässä. Kovasti jäi mietintämyssyyn aurinkosieppari,
jota pohdin uuden asuntoni ikkunaan.
Ennen joulua tuli vedettyä viikko putkeen suklaata, mikä ei välttämättä ollut kovin järkevää.
Jossain vaiheessa hankin Bookbeatin takaisin ja kuuntelin Caroline Robertsia ja uutta suosikkiani Portia Macintoshia. Sekä paria muuta. Karen Cass on tosi kiva lukija.
23. päivä matkustin äidin luokse
junalla kissa kyydissä. Leipaisin neljä kertaa tänä talvena pipareita.
Jouluaattoaamuviidestä iltaviiteen podin pahoinvointia ekaa kertaa moniin vuosiin. Mietin, oliko se oikeasti joku pöpö vai ruokamyrkytys. Jäi joulusaunat välistä, koska ei vain riittänyt voimat. Jouluruoka-ajan saapuessa jaksoin taas pistää apetta massuun.
Tapaninpäivänä kävin isän ja hänen emäntänsä luona käymässa. Söimme hyvin ja katsoimme
Elf - elokuvan. Maistelimme torttuja, viiniä ja olutta. Flunssa oli loppusuoralla. Vatsapipin jälkeen oli hetken nuhaa. Syöminkejä ennen isän kanssa maalasimme vesiväreillä. Oli mukavaa.
Ennen Helsinkiin palaamista ehdin nähdä pitkästä aikaa ystävää Turussa. Kävimme Kosken leipomossa herkuttelemassa, parissa putiikissa ja ihmettelin muuttunutta Hansaa.
Äidiltä sain kasan hänen vanhoja vaatteitaan, joista valitsin parhaimmat päältä. Lähti siis kaksi kassia plus kissa takaisin Helsinkiin.
Sain avaimet uuteen asuntoon 28.12. Pyörät ja muutama pussukka lähti ystävän avustuksella uuteen kotiin samana päivänä. Muuttomiehet tulivat sovitusti, hoitivat nopsaan homman ja huonekalut löysivät paikkansa uudesta asunnosta. Sitten alkoikin raskas osuus, koska olin hölmönä luullut, ettei niitä nyssäköitä ja kasseja ihan niin paljon kertyisi. Loppuvuosi sujui muuttorumban keskellä ja siivotessa.
Uusi koti oli ekasta yöstä ihana. Tuntui ettei pahoilla unilla ollut mitään sijaa mielessäni täällä. Nukuin paljon paremmin ihan alusta asti, syvempää unta ja paljon pidempään.
Toisin sanoen vuosi 2025 oli mukava, toisinaan täynnä tekemistä. Paljon iloa, muutama murjotuksen aihe, jonkin verran kipuilua, sopivasti sosiaalisuutta. Ei se välttämättä ollut niinkään käänteentekevä vuosi niin kuin alussa uumoilin, mutta kukaties, saattoihan se ollakin joiltain osin.
Vuonna 2026 aion - mistä minä tietäisin! Nyt pitäisi mennä nukkumaan, kun on jälleen viikonloppu mennyt huisin nopeasti. Paljon oli tekemistä mutta siitä enemmän myöhemmin. Mietitäänpäs muutama asia tähän vuoteen. Vuonna 2026 aion
- olla oma itseni
- jos mahdollista solmia uusia ihmissuhteita
- lujittaa vanhoja ihmissuhteita
- olla lujasti lempeä
- lukea enemmän
- nauttia enemmän
- treenata enemmän
- syödä vähäsen vähemmän makeaa
- pitää talouden hallinnassa
- ottaa mahdollisuuksista kiinni
- käydä tapahtumissa
- valokuvata enemmän
- hymyillä ja olla vain
Upeaa vuotta 2026!
