Float Roba. Olisi pitänyt kirjoittaa tästä, kun tämä oli tuoreessa muistissa ja minun piti tehdä tästä oma postauksensa. Oh well. 4. tammikuuta olin varannut kaksi viikkoa etukäteen itselleni joululahjaksi rentoutuskellunnan just because olin sitä niin monta kertaa ajatellut ja siitä ohi kävellyt, mutta sitten nähdessäni mainoksen siitä mietin että miksipä ei. Varasin kahden viikon päähän ajan valkoiseen huoneeseen kello kymmeneksi aamulla, koska kaikki siinä välissä olleet ajat oli varattu.
Jännitin vähäsen edellisenä päivänä, laitoin varmuudeksi kellon soimaan aamuksi. Heräsin hyvissä ajoin, söin ja pukeuduin. Omia pesuaineita tai pyyhettä ei tarvittu, koska sieltä paikan päältä sai kaiken. Sai käyttää Evolve - luonnontuotesarjaa pesuaineita ja jälkiaineita (kasvosuihke, seerumi, kasvovoide, hiusjuttuja ym.). Huoneessa penkillä odottavat pieni ja iso pyyhe sekä tiskillä ojennetut tossut olivat Lapuan Kankurilta.
Olin vähän etuajassa Punavuoressa ja kuikuilin tyhjää katua ja näyteikkunoita, kunnes maltoin mieleni ja menin sisälle. Turhaan odotin, toinen asiakas siellä oli jo odottelemassa. Minut ohjattiin tervehtimisen jälkeen Lounge huoneeseen odottelemaan, että minut haettaisiin minulle varattuun valkoiseen huoneeseen. Vaihtoehtona on kaksi valkoista huonetta ja yksi musta huone (ei klaustrofobisille). En tiennyt tuntemuksistani ensikertalaisena, joten varasin valkoisen huoneen.
Toinen asiakas haettiin ensin ja minua vähän harmitti, että silloin kun minut piti hakea, niin tuli juuri sisälle pariskunta, jolle piti selittää jotain englanniksi. Asiakaspalvelija kyllä pahoitteli viivästystä. Hän ohjasi minut valkoiseen huoneeseen ja kertoi, miten kaikki toimii: missä kelluntatankissa oli hätänappi, jolloin hän tulisi paikalle, mistä sai valot pois päältä ja takaisin päälle. Päädyin kellumaan pimeässä.
Pikkupöydällä penkin vieressä oli vaseliinipurkki haavoja varten (oli edelleen pesemisestä kuivat kädet minulla) ja korvatulpat korviin, koska kellunnassa olisi korvat veden alla. Kellunnan ja pesun jälkeen kysyin nätisti, josko saisin ottaa korvatulpat mukaan, koska minähän nukun korvatulpilla - nämä eivät tosin olleet nukkumista varten, huomasin kokeiltuani.
Riisuuduttuani, laitettua vaseliinia käden pariin haavaan ja tungettuani tulpat korviin kävin ensin ihanassa sadevesisuihkussa - jollaisen päätin haluavani johonkin tulevaisuuden kotiini - ja astuin tankkiin. Laitoin tankin oven kiinni, ettei lämpö karkaisi, saihan sen helposti sisältä auki, jos kokisi niin. Ohjaaja, kuten mukavaa asiakaspalvelijaa nyt kutsun, kertoi myös tankin sisällä olevasta kelluntatyynystä, jonka sai laittaa, kokiessaan niin, niskan alle kellunnan tueksi, ja vesisuihkepullon, jolla sai suihkuttaa silmiä, jos suolavettä pääsisi silmiin. Istuin altaaseen ja kokeilin, miten valokatkaisija toimi.
Laskeuduin selälleni kellumaan ja huomasin kelluvani täydellisemmin kuin koskaan ennen olen kellunut. Pinnan alla soi musiikki, jota en muista, että olisi mainittu esittelyteksteissä. Oletin, että musiikki soi vain lopussa merkiksi lopetuksesta. Kellunta-aikaa on tunti ja siihen lisäksi puoli tuntia pesuaikaa. Jälkeen käytettävään "ehostautumiseen" ja rentoutumiseen oleskeluhuoneessa saa käyttää oman aikansa. Ohjaaja kertoi myös, miten musiikki herättää kelluntatilasta ja viimeistään huomaisi, että on aika nousta, kun vesi alkaisi kovaäänisesti suodattua ja liikkua. Ensi kerralla aion pyytää, josko kymmenen minuutin alkumusiikin saisi pois, koska se tuntui kestävän todella kauan, kuin taas äänetön tila, johon sitten alkuvääntelehtimisen jälkeen tottui, tuntui menevän nopeammin.
Harmitti, kun olin juuri pääsemässä siihen theta-tilaan, alkoi viiden minuutin loppumusiikki soida. Nousin altaasta ja pesin hiukset, vartalon ja kasvot. Pesuaineet olivat hyväntuoksuisia ja tuli mieleen lähinnä Mossan tuotteet (joita sittemmin päätin hankkia). Varsinkin kasvonpesuaineesta nautin. Vartalonpesuaineestakin tykkäsin, mutta luonnonmukaiset hiustenpesuaineet eivät taida olla minua varten; ne jättävät hiukseni kuivan ja pörröisen tuntuisiksi.
Peseydyttyäni pukeuduin ja ohjauduin jälkihoitotilaan, jossa kokeilin suurta osaa tuotteista mm. kasvosuihketta, seerumia ja kosteusvoidetta. Hiuksiinkin suihkautin jotain. Evolve on myös hyvä tuotesarja tuoksuyliherkille ja allergisille henkilöille, koska tuoksut ovat mietoja ja luonnonmukaisia.
Kellunnan ja itsehemmottelun jälkeen sai valita juotavakseen teen tai Kaffa Roasteryn jonkun kahvin. Taisin valita Lempeä voima - nimisen kahvin, joka oli minulle ennalta tuttu. Pyysin kaurajuomaa kahvini kanssa. Sain söpön tarjottimen, jossa oli söpö pieni pressopannu, kaurajuoma omassa lasissaan ja käteensopiva valkea korvaton kuppi. Oleilu/loungehuoneessa oli myös tarjolla pähkinöitä sekä kahta erilaista vettä. Nautin kahvini sen hetken tekeydyttyä pressopannussa ("kyllä, pressopannu on mulle tuttu") ja tutkailin kirjavalikoimaa. Kirjoja tilassa on muutama, sekä paikan päällä luettavia että ostettavia kappaleita. Istutin itseni mukavimman näköiseen sohvannurkkaan. Tilassa soi hiljaisella musiikki ja oli myös tilaisuus halutessaan kuunnella levysoittimella isoilla kuulokkeilla muutamia tarjolla olevia levyjä. Päälleen saisi myös asetella viltin, jos tekisi mieli.
Kokemus oli kaikin puolin mukava ja meinaan palata uudestaan paikalle. Mietin, josko käyttäisin e-passirahaa kolmen kerran kokeiluun. Höpöttelin ohjaajalle niitä näitä, kunnes kiitin ja sanoimme heipat.
Toinen vain tykkää olla lähellä aina <3 Ihana sininen taivas. Tänään havahduin, että on ollut monta päivää aurinkoista, mutta tänään oli harmaata. Sitten aloin miettiä, että oliko eilenkin harmaata. Ehkä oli, mutta tuntui aurinkoiselta tai ainakin valoisalta.
Tykästyin kovin Ellokselta tilattuihin Ellos studion flat front coren treenihousuihin. Ne pysyvät napakasti päällä, eikä niitä tarvitse ollenkaan nostella juoksemisen aikana niin kuin muita housuja. Pitänee joku päivä hankkia samoja housuja eri väreissä, samalla voisi heittää niitä huonoja pois.
Jääkaapin valossa kotiin pakkasesta tultua. Joko arkipäivänä tai viikonloppuna.
Treeneistä muuten puheen ollen. Olen nyt aloittanut uuden treenimuodon: juoksutreeni, välipäivä, voimatreeni, välipäivä, uimatreeni, välipäivä. Näin tulee viikossa tehtyä kolme tai neljä treeniä ja keho ehtii aina palautua. Uimapäivänäkin eli tänään aamulla vain ajattelin, että aamiaista nassuun, pakkailu ja lähtö. Arkipäivinä otan joka toisena päivänä mukaan treenirepun ja joka toisena päivänä pikkurepun.
Viime viikonloppuna kävin ystävän kanssa jäätymässä (tuuli laski lämpötilaa varmaan kymmenen astetta), kun etsimme Luxin valotaideteoksia. Kun Kansalaistorin kohdalla hetkeksi otin hanskan pois toisesta kädestä selatakseni puhelimesta Luxin karttaa, niin jäätyi käsi hetkessä niin, että piti mennä Sanomataloon lämmittelemään. Onneksi tuli otettua kahdet hanskat päällekäin mukaan. Ihan hitsin kylmä ilma oli ulkona.
Tuntuu, että Lux joka vuosi vähän huononee. Emme etsineet kovin monta sijaintia, mutta vähän oli pettymys, ettei ollut sellaisia hienoja led-teoksia niin kuin ekana Lux-vuonna (ekalla millä kävin), jotka olivat täyttäneet Kaisaniemen puiston ja hienoja teoksia oli myös muistaakseni Oodin edustalla eli Kansalaistorin läheisyydessä. Tänä vuonna oli eniten seinälle heijastettavia tylsyyksiä. Vanhassa Kirkkopuistossa ja Mariassa oli ihan hieno teos (kuvissa) ja katselimme hetken Hietalahdessa olevaa valoshowta rakennuksen seinällä.
Lauantaina ystävä seuralaisineen oli käymässä. Tarjosin Pullavan herkkuminipitkoa, latte-vaniljaa, biscoff-keksejä ja kahvia. Turisimme jonkin aikaa, kunnes hänen seuralaisineen oli aika lähteä. Kissa hoiti myös oman osuutensa vieraiden viihdyttämisessä.
Kulutin pariin vuosikoostepostaukseen muutaman tunnin. Onneksi oli hyvät eväät.
Tullessani arkisin töistä kotiin kissa toki tervehtii tavallaan, mutta piti napata kuva, kun Vinski näytti siltä, että olisi kuulustelemassa, että "missäs sitä ollaan koko päivä luuhattu ja mitä tehty?"
Rentoilua. Voimaharjoittelupäivänä eli torstaina ei tehnyt mieli mättöä vaan terveellistä. Harmillista oli, että viime viikonloppuna ajattelin, että onpa ruispuikulat hyviä pitkästä aikaa ja niitä on kivaa syödä. Valitettavasti töissä yhtenä päivänä ja varsinkin tiistaina juoksupäivänä keho kertoi olevansa ihan eri mieltä ruisleivästä ja sen takia piti lopettaa kivasti alkanut juoksu kolmeen kilometriin. Ruisleivän jäätyä ei ole enää ollut lainkaan vatsavaivoja. Kai sitä voisi joskus iltaisin syödä. Satunnainen töissä lounaan kanssa nautittu ruisleipä (luultavasti ei täysjyväruista) ei aiheuta mitään, mutta ruispuikulat ovat parempia. Pitää toisaalta tyytyä siihen, mitä saa.
Eilen, kun oli lepopäivä, lähdin käymään Sellossa pitkästä aikaa ja nautin Espresso Housessa Salted caramel latten barista kaurajuomalla ja varmistin vielä, että kai siihen sitten tulee kermavaahtoa. Kirjoitin eilen eilisestä pienen tarinanpätkän:
Tänä aamuna heräsin levollisella mielellä puoli kahdeksalta. Kissa pötkötti hetken päälläni ennen kuin nousin keittämään puuroa ja kahvia. Puuroa tehdessä ajattelin puoli tuntia, että on sunnuntai - joko viime yö oli pitkä tai sitten mietin liikaa työjuttuja. Tarkistin kännykästä, mikä päivä tänään on. Pakkasin uimakassin puuron poristessa hellalla ja lähdin uimaan, kun aamiainen oli hetken laskeutunut. Uin yhteensä 800 metriä, ja aina 200 metrin välein pulahdin kylmäaltaaseen – ensin 20 sekunniksi, sitten 45 sekunniksi ja lopuksi täydeksi minuutiksi. Olisin mennyt vielä 800 metrin jälkeenkin, mutta siellä oli ruuhkaa.
Peseydyttyäni ja pukeuduttuani huomasin kellon rientävän eteenpäin. Huomasin uimahallista ulos astuessani, että olisi vain viisitoista minuuttia aikaa ratikkaan, joka lähtisi keskustaan, koska olin sopinut tapaamisen ystävän kanssa. Kotiin tultua oli seitsemän minuuttia aikaa: heitin uimakassin sisällön vessan lattialle, ripustin pyyhkeet kuivumaan, pusutin hellyyttä vaativaa kissaa, vaihdoin laukun pienempään ja juoksin takaisin ulos. Ratikkapysäkillä olin pari minuuttia ennen ratikkaa. Voitin taistelun aikaa vastaan.
Tapasin tämänpäiväisen ystäväni tällä viikolla kolme vuotta sitten, joten päätimme juhlistaa sitä kahvittelemalla. Kävimme silloin Cafe Esplanadissa, kun se oli vielä loistossaan. On harmitus, kun se ei ollutkaan remontissa pitkään, niin kuin olin luullut ja palaisi takaisin, vaan se joutui jostain syystä luopumaan kauniista tiloistaan, joissa kävin ekaa kertaa vuonna 2015, kun tutustuin Helsingin keskustan kahviloihin. Se oli ensimmäinen ja paras. Minulla oli tapana juoda siellä alatasolla cafe au lait ja joulunaikaan sai ihastella tasolla olevia piparkakkutaloja. Nykyään se on pieni ja aika tylsä. En tiedä, tulenko siellä koskaan käymään, koska haluan pitää kiinni hyvistä muistoista. Aina toki on hyvä tehdä myös uusia muistoja.
Suuntasimme sen sijaan Cafe Esplanadin sisaruspaikkaan, Succesiin. Se on ihana paikka, huokuu ajan henkeä, mutta niin kovin pieni – se ansaitsisi olla vähintään korvattu suuremmalla. Nautimme siellä pullat, minulla oli jättisuuri, ja minä otin seuraksi cappuccinon.
Kahvihetken jälkeen kävelyretki keskustaan oli virkistävä. Oli ilo katsella pitkästä aikaa alueen arkkitehtuuria, kuten komeita taloja vuosilta 1902 ja 1912 sekä tietenkin kaunista Johanneksenkirkkoa. Museokorttikin tuli uusittua e-passilla juuri ennen kuin puhelimen akku hyytyi täysin. Voitin jopa sen taistelun: akku jaksoi 5 % varauksella juuri sen hetken, kun e-passia tarvittiin. Amos Rexin uusi näyttely ja museokauppa toivat päivään vielä ripauksen kulttuuria ennen kuin lähdimme ystäväni kanssa omille teillemme.
Kotimatka vaati kuitenkin vielä yhden kikkailun, sillä bussikorttini oli pimenneessä kännykässä. Onneksi Oodista löytyi latauspaikka. Löysin romantiikkaosastolta pari kivaa kirjaa, joista toista, Hanna Vellingin Pieni puoti Punavuoressa, aloin lukemaan Oodin alakerrassa, kun akku latautui vieressä. Ennen kotiinpaluuta poikkesin vielä Postitalon Supermarketissa. Kävin siellä pitkästä aikaa hymyilemässä ja hakemassa päivittäistarpeita: leipää, jogurttia ja kaurajuomaa. Hauskuutin itseäni ostamalla myös valtavan 1,75 litran maitopurkin.
Kotimatka ratikassa ja puiston läpi kulkiessa kului verkkaisesti. Kuuntelin äänikirjaa, tuuli hiveli kasvoja ja liikutti maahan kettingeillä ankkuroituja parikeinuja. Hymy kareili huulilla ja mieli oli tyyni, onnellinen. Olin kotona jo viideltä, mutta olo oli niin levollinen, että aika vain vierähti. Viideltä keitetty kahvi päätyi kuppiin vasta kuudelta uudelleen lämmitettynä.
Sisälläni vallitsi rauha. Jospa tämä vuosi alkuvuodesta päätellen olisi toimelias, toimeentarttuva, treenitäyteinen, rentouttava ja onnellinen. Tuntuu muutenkin, että treenimäärän lisääntyessä hymyilen ja liikutun herkemmin. Tunnen enemmän. On ihanaa tuntea. Viimeksi hierojallakin käydessä nauroin hänen jollekin jutulleen niin, että nauroin itseni kyyneliin. Ja se on upeaa.
Nyt pitänee lähteä hampi- ja naamapesulle sekä unten maille.
Nytkin hymyilen.
