Kesäloman loppu

Tukholman matkan jälkeen jäin muutamaksi päiväksi äidin luokse. Teimme veljelle kakun, kävimme onnittelemassa, näin paria kaveria. Emme käyneet rannalla. Olla möllötettiin.

Kävimme Salon kirpputoreilla viimeisenä päivänä. Sieltä löytyy aina kaikkea jännää. Sattui jopa tämä joskus lainaan eksynyt leffakin käteen ja tottakai se lähti mukaan, takaisin kotiin.

Äiti teki vielä ruotsinparasta kakkuakin nimipäivieni kunniaksi. Äidin luona ei voi olla välttymästä makealta, ei sille voi mitään. Kissa nautti ja viihtyi tosi paljon niin kuin aina äidin luona. 

Tuli taas lähdettyä reppu täydempänä kuin tullessa äidin luota. Kahdeksannen päivän aamuna matka taittui takaisin kohti Helsinkiä.

Kissan kanssa olimme rättejä loppupäivän matkustelemisesta. Seuraavana päivänä 9.7. menin ystävän kanssa Lahdessa käymään, mutta teen siitä erillisen postauksen.

Sellossa tuli välillä käytyä. Ja ihan himoitsin näitä täytettyjä patonkeja, jotka ovat 4-6 minuuttia uunissa. Isoissa Citymarketeissa näitä on isokin valikoima. Rakastan syömistä.

Hankin muutaman kirjankin kirjastosta aikomuksenani lukea paljon kesällä. Pa**anmarjat!

Yritys hyvä ainakin lukemisessa. Kävin jopa kahvilassa lukemassa kirjaa, mutta sitten sattuikin olemaan lauantai ja se menikin kuudelta kiinni, whoops! Joskus tuli oltua vähän myöhään liikenteessä - mutta mikäs siinä, kun elää ilman aikataulua. Tosin olen edelleen herännyt viimeistään puoli kahdeksalta ja silloinkin vähän pöllämystynyt, että mitä ihmettä. Mennyt joinain päivinä jopa kahdelta nukkumaan, mutta silti herännyt seiskalta ja ruikuttanut aivoille, jotka eivät osaa nukkua. Onneksi päiväunet on keksitty.

Äiti tuli käymään 16. päivänä ja olin luvannut tehdä hänelle lettuja. Mentiin "siihen korealaiseen kauppaan Kampissa", näytin ympäristöä, syötiin, hän yritti salakuljettaa kaappiini paitoja, pelattiin Skipboa ja katsottiin ekan päivän iltana Free Guy - leffa.

Toisena päivänä käytiin kahvilassa, johon olen halunnut mennä, mutten ollenkaan tiennyt Cafe Berryn aivan tajuttoman korkeasta hintatasosta. No kerrankos sitä sinnekin. Otimme puoliksi vadelma-tartaletin ja jääteen. 

Sitten jatkoimme matkaa Hietsuun, jossa lueskelimme kirjaa, kävimme koittamassa, että vesi oli kylmää ja tuli sitten myös poltettua ihoa selästä, voi voi. Ei tainnut olla hyvä rasvaus. 

En ollut tosi pitkään aikaan käynyt Stockan leluosastolle ja tällaiset supersuloiset harmaat nallekarhut tulivat siellä vastaan kolmessa koossa. Ne kaikki olisivat halunneet hypätä salamatkustajiksi ja tulla luokseni asumaan.

Äidin kanssa Hietsussa käymisen jälkeen kävimme lähellä olevassa puistossa lukemassa kirjaa. Minulla oli Eeva Kilven runokirja, jonka olin varmaan aiemminkin lukenut, koska kaikki runot ovat tuttuja. Siitä asti, kun ekan kerran luin Eeva Kilven muistikirjoja, huomasin, että meissä on jotain todella samaa. Harmi, etten ehtinyt tapaamaan häntä. Tässä kaksi ihanaa runoa häneltä.

Sinä muutat sanajärjestystä minussa. 

Nyt hiljaa kun tapahtuu. 

 

Sinun tuoksusi minussa monta päivää,

monta päivää rakastan itseäni. 

Äidin lähdettyä 18. päivänä kävin salilla juoksemassa intervalleja.

Skuutilla Selloon. Matkalla maisemakuvia.

Kaksi ihanan tuoksuista ihanaa tuotetta. Toinen tuoksuttaa ihoa ja toinen pitää kiharat kasassa.

Kissa muikistelee. 

Olin tällä viikolla vähän lenssussa alkuviikosta, kun kyläilijällä oli vähäsen flunssaa. (Kirjoitettu tämä neljä päivää sitten eli öö keskiviikkona? torstaina?) Mutta kuinka onnellinen voikaan ihminen olla päästessään kauppaan! Koko eilisen päivän olin kotona potemassa flunssaa ja särkevää päätä. Tilasin jopa apteekin kotiin, kun ei vaan kyennyt poistua kotoa. Oli nenä vuotanut, yskittänyt, päätä särkenyt.

 

Tänään söin myöhäisen aamiaisen saatuani aamulla hoidettua asioita. Olin iloinen onnistuneesta kookos-chia-puddingista, jota söin aamiaiseksi. Katsoin pokemon - elokuvan ja iloitsin yhdestä odotetusta elokuvasta, joka tulee ensi viikolla ensi-iltaan. lIoitsin saatuani vaatteet päälle ja itseni ulos. Kurkku edelleen sattuu ja otan välillä septabenea, mutta aamuisen nenäkannuhuuhtelun jälkeen nenä on vain vähän tuhissut, ja hajuaisti on 10% tallessa. Pelasin kännykkäpelejä ja kuuntelin itselleni uutta kivaa kirjailijaa (Heidi Swain) kuulokkeilla matkalla. 

 

Sain vietyä kirjoja kirjastoon ja lainattua varatun pelin. Sain hankittua molemmat astmalääkkeet - niissä oli sittenkin resepti tallessa, vaikka toisin luulin. Aasialaiset kaupat ovat kivoja. Jeje, löysin lojumasta kärryt, joissa on kori ylhäällä, ilman kolikkoa ja sitä iloisena työntelin kaupassa. Kukat ovat kauniita. Mielestäni on aina huikeaa ja nostalgista koluta kauppaa ennen koulujen alkua, kun siellä on kaikkea kivaa: penaalia, kyniä, kalenteria, vihkoja, reppuja, kenkiä, kivoja kortteja. Citymarketissa on aina kiva viettää aikaa ja voi löytää uusia tuotteita ja tarjouksia. Nordqvistin kesäkahvi oli tarjouksessa, enkä ollut sitä vielä maistanut, joten otin sen tietysti.

Syksy näemmä saapuu pian. Yhtäkkiä huomasin, että oli puuhun tullut marjoja.

Seuraavana päivänä ostokseni Isosta Omenasta. Uusi reppu (jota olin ponderoinut ainakin kaksi kuukautta), kiva Cittari-food-haul. Bralettet, jotka olin ostanut jo valkoisina New Yorkerista ja todennut kivoiksi. 

Opettelin tosiaan tekemään Tukholmasta ja muutenkin innostuneena, chia-kookos-puddingia. Härpäkkeet laitoin jälkikäteen. Normaalisti olen syönyt joka aamu yön yli jääkaapissa tekeytynyttä tuorepuuroa, joka syntyi alunperin samoista aineista kuin smoothie. Saa nähdä, milloin alan syödä taas lämmintä puuroa.

Minusta tuli kesäloman aikana aikamoinen kahvisiepparikin. No ei vais, mutta kahvi on hyvää ja sitä on kiva juoda. En silti juonut kuin joskus korkeintaan kolme mukillista päivässä, mutta huomasin, kuten eilen, että kahvin kofeiinilla ei ole minuun mitään vaikutusta. Eilenkin join kahvia kympiltä illalla ja hyvä, etten nukahtanut se kädessä tuoliin.

Perjantaina koin, että voin tehdä pienen pyörälenkin, joten kaveri vei minut 23 kilometrin "vain tunnin" kestävälle lenkille. Kävimme ennen varsinaista pyörälenkkiä testaamassa Cafe Tarinan sisaruksen Cafe Berthan, mutta se oli totaalinen pettymys valitettavasti, korkeat hinnatkin. Cafe Tarina on edelleen kiva. Viisi tuntia vietimme ulkona, mutta 2,5 tuntia pyörän selässä. Kävimme Hakalanniemessä katsomassa tosi kauniita upeita maisemia ja siellä oli muutama lintutornikin. Lehmiäkin näkyi, mutten päässyt silittämään niitä. 

Vanhankaupungin kojurivissä tuoksui ihanasti kuplavohveli, joten otin sellaisen annoksen itselleni, vaikka minä olenkin makealakossa, niin verensokeri pakotti, ja tuli paljon parempi olo sen syötyä. 

Eilen oli kännykkäseikkailun aika. Kännykkä oli pudonnut, kun olin juossut bussiin. Menin kaveria vastaan Kamppiin ja meikkasin matkalla ja huomasin vasta toiseksi viimeisellä pysäkillä, että kännykkä puuttuu (oli siis sellainen runkolinjainen bussi, johon voi mennä keskeltä sisälle). Huomasin, että repun pieni etutasku oli auki, mutta tarkistin, että kortit ja avain olivat edelleen siellä tallella eli mitään ei ollut tippunut onneksi. Ajattelin, että jospa se jäi kotiin ja soitan siihen sitten, kun näen kaveria - jos siihen ei vastata, niin se on kotona. Menin kaveria vastaan kaukoliikennelaiturin yläpuolelle, mistä ajattelin, että siitä kaikki menevät aina varmasti ohi, mutta kaveria ei näkynyt missään. Kävin kolme kertaa kaukoliikennelaitureilla alhaallakin, minne bussit tulevat, pyörimässä, mutta missään ei näkynyt. Kun olin odottanut 55 minuuttia, niin lähdin takaisin kotio aikomuksena soittaa kaverille sieltä. 

Sain kortilla ostettua Kampin lippuautomaatista lipun, onneksi siellä oli sen verran rahaa. Jännäsin bussissa katsellen maisemia ja päästyäni kotiin kävi selväksi, ettei kännykkä ollutkaan kotona, panikoin ja kävin vessassa. 

Seuraavaksi ovikello soi ja kaveri oli siinä oveni takana! Ja hänellä oli mun kännykkä! Halasin kahdesti, kun olin niin innoissani ja äimistynyt, iih! Hän oli soittanut kahdesti kännykkääni ja toisella kerralla vanha mummo vastasi. Oli kuulemma kännykkä siinä bussipysäkin penkillä, josta olin juossut ja noussut bussin kyytiin. Joku oli nähnyt sen maassa ja nostanut sen pysäkin istuimelle. Kaveri oli kännykässä puhunut mummon kanssa ja tämä mummo sanoi olevansa juuri kohta tulossa ratikalla keskustaan. Kuinka sattuikaan! He tekivät vaihtokaupan sovitussa paikassa. Ihan huippu ystävä. En tiedä, mitä olisi käynyt, jos en olisi ollut menossa ystävää vastaan tai hän ei olisi soittanut. Ja ihanaa, että oli kaksi upeaa ihmistä, jotka rehellisinä eivät olleet vieneet kännykkää mihinkään. Kännykkäni on selvästi suojelusenkelien valvonnassa (ei ole eka kerta, kun on hukkunut). 

Sen jälkeen, kun olin huokaissut helpotuksesta, niin jatkoimme suunnitelmaa, mitä pitikin tehdä. Menimme Iso Roballe Roba Deliin vai Deli Robaan maistelemaan Shawarmaa (ei oikein ollut superherkullinen, mutta tulipa syötyä). Iso Roobertinkadulla oli tullut paljon uusia kahviloita, ravintoloita, juottoloita viime kesän jälkeen.

Syöminkien jälkeen sadekin oli lakannut, kun se oli hetken ulkona pauhannut, kävimme Normalissa ja sitten suuntasimme Citycenteriin, kun huomasimme, ettei Relovessa näkynyt kuin kaksi kakkupalaa vitriinissä. Olimme miettineet tovin Shin Cafen isoja kakkupaloja, mutta ne olivat hävinneet jonnekin! Voih. No jäimme kuitenkin sinne. Kaveri otti vohveliannoksen, koska (because holiday tms) ja aina halunnut maistaa sellaisen, sekä cappuccinon ja minä otin jännän ube latten, jollaista en ollut ennen maistanut. Se oli jännittävän liilan värinen ja hauskan makuinen. Kävimme vielä kaupassa, kunnes siirryimme luokseni kiusaamaan kissaa. Piti alunperin käydä kivasti kävelemässä pitkästä aikaa Punavuoressa ja Ullanlinnassa, mutta 3h etuajassa tullut sade ja kännykän seikkailu sai toisiin aatoksiin.

Sellainen loman loppu. Nyt pitäisi jo siirtyä unten maille. Nukkumatti on tuossa tovin istunut jo kärsimättömänä yöpöydän kulmalla. On varmasti mukavaa palata töihin. Siitä lisää myöhemmin.

Oikein upeaa alkavaa viikkoa ja kauniita unia!