Syksyn viimeinen telttareissu ja pizzaohje

   

Viime viikonloppuna päädyimme ystävän kanssa lähtemään Nuuksioon syksyn viimeiselle telttaretkelle. Olin unohtanut luvanneeni, että menisimme syyskuun viimeisenä viikonloppuna retkeilemään, kun oli ollut niin paljon mielen päällä joka päivä. Viime aikoina onneksi olen saanut paremmin nukuttua.

Kaverin piti jonkin aikaa suostutella, kunnes suostuin vihdoinkin. Pelkäsin edeltävään päivään asti, että sairastuisin flunssaan tai vastaavaan, koska oli ollut sellaista tunnetta, stressiä ja muutenkin on koko ajan pöpöjen keskellä, mutta edeltävänä päivänä kerroin suostuvani ehkä suurimmalti osin sen takia, että pidän lupauksistani kiinni aina. Oli hyvä olo ja tiesin, ettei tarvitsisi kävellä pitkään tai käyttää isoa reppua, joka kihnaisi peppua vasten ja aiheuttaisi ihottumaa. 

Ystävä tuli ennen puolta päivää lauantaina kylään. Sitä ennen olin tohissut suihkussa, käynyt vähän siivoilemassa talon edustaa, tehnyt aamiaista ja juuri aloittamassa viime blogin teon, kun kaveri tuli käymään. Olin juuri ehtinyt tehdä pizzataikinan valmiiksi, kun kaveri pelmahti ovesta sisään. Hän sääteli reppujen lastien ja punnitusten kanssa sekä tekaisi pizzan valmiiksi taikinan kohottua, kun naputtelin viime postauksen valmiiksi. On ihanaa, että pystyy olemaan sellaisia ihmissuhteita, missä läheisyyttä ei tarvitse millään tavoin pakottaa tai pyrkiä olemaan jatkuvasti läsnä silti olemalla jatkuvasti läsnä. Välillä kommentoin hänen tekemisiään, mutta suurimmalti osin pyrin tekemään blogin loppuun mahdollisimman nopeasti kuitenkaan liikaa hätäilemättä, koska nykyään on tuntunut, että jos alan blogia kirjoittelemaan, niin panostan enemmän myös tekstiin, enkä pelkkiin kuviin.

Saimme pizzan syötyä ja pakattua minunkin reppuni. Halusin vielä juoda ruoan jälkeen kahvia, koska niin minulla on tapana tehdä. 

Tuntuu, että ruoan jälkeinen digestiivinä toimiva kahvi saa ruoan nopeasti alaspäin, eikä tule turvottunutta oloa. En vakuuttuisi kahvista, että minulla on lähes jatkuvasti nälkä koko päivän. Ei tietenkään joka päivä koko päivää, mutta yleensä ottaen ruoan ajatteleminen saa nälkäiseksi ja kun viime ateriasta on kulunut kolmesta neljään tuntia. Oikeasti pitäisi vain lisätä kuitujen saantia, muttei liiaksi, ettei pakki mene jumiin. Pitäisi jälleen ottaa porkkanat välipalamurkinaksi, koska ne tuntuvat pystyvän pitämään nälkää paremmin loitolla kuin esimerkiksi banaani. Tänä yönä tosin ajattelin, että joka päivä tai joka yö pitäisi olla banaani valmiina, jos tulee yöllä nälkä, niin kuin viime yönä tuli. Banaani, joka oli eilen välipalana töissä, olikin vielä repussa ja löydettyäni sen siellä yöllä ajattelin vain että "ou jeah", ja pystyin jatkamaan uniani. Nytkin olen juuri syönyt aamiaisen ja tekee mieli jo lounasta. 

Matkasimme Urjaan, koska sinne olisi lyhin matka pysäkiltä. Nuuksioon päästäkseen pitää kyllä ottaa ratikka, bussi Espoon keskustaan ja Espoon keskustasta Nuuksioon. Pitää ostaa ABC-lippu niin kuin toisella paikkakunnalla asuva ystävä teki tai C-lisäosa AB-korttiin, niin kuin minä tein Helsingin sisällä asuvana. 

Ennen kuin pääsimme Nuuksion metsäalueelle pysäkiltä, niin meidän piti kävellä jalan aika pitkään tietä, joka oli päällystetty inhottavilla kivillä. En ymmärrä, miksi kiva työmatka päällystettiin tosi ikävällä kivihakkeella keväällä (tuli heti kurja fiilis pyöräillä työmatkaa) ja nyt oli Nuuksioonkin menevälle tielle tehty sama. Se ei tunnu luonnonmukaiselta, kun siinä olisi normaalisti ihana ruskea pehmeä maa. Onko entisajan pururadatkin nykyään päällystetty jalkoihin sattuvalla ärsyttävällä kivimurskalla, se olisi todella kurjaa. Kenen idea on tuoda kivimurskaa metsiin, ihan älytöntä. 

Urjaan oli parin kilometrin matka vai vähän yli, mutta olin niin iloinen päästessämme pois kivitieltä jalkoja ja varsinkin nilkkoja hellivälle oikealle metsäpolulle, vaikka pitääkin puunjuuria varoa, ettei kompastu niihin - toimivat toisinaan kyllä hyvinä rappusina mäissä. Takaisin tullessa harmitti, kun piti uudestaan kävellä kivimurskatietä pitkin päästäksemme pysäkille. 

Urjan löydettyämme löysimme hyvän tasaisen suojaisan paikan läheltä puuceetä, pystytimme teltan sekä minulle riippumaton, jota sain kokeilla ekaa kertaa ja voi että, olisipa pitänyt kokeilla sitä jo aiemmin, koska se oli niin paljon mukavampi kokemus kuin teltassa nukkuminen. Kuulin jopa viiden metrin päästä, kun kaveri kääntysi ilmapatjalla, joka pitää sellaista narinaa. Ilmapatja on ollut minulle jotenkin liian kova, vaikkakin riippumatossakin alkoi yläselkä sattua, muttei se haitannut sillä tavoin. Teltassa myös harmittaa se, jos teltan paikka ei ole täysin vaakatasossa. 

Telttapaikan valmistuttua teimme ruokaa. Söin hyvää retkiapetta, jonka nimi oli salmon and broccoli. Pehmeää maistuvaa pastaa ja masu tuli mukavan pehmoiseksi ruoasta. Olikin jo ehtinyt nälkä tulla, vaikka söimme isot pizzapalat (tonnikala-kananjauheliha etc) ennen lähtöä.

Pimeä ehti laskeutua nopeasti ja harmitti, etten muistanut ottaa uutta taskulamppua mukaan. Otsalamppu toimi jonkin aikaa ja paremmin, kun löytyi toimivat patterit siihen. Kävimme veden äärellä katselemassa, kun näkyi paljon tähtiä ja yritimme miettiä tähtikuvioita aikamme, kunnes kello oli lähestymässä kymmentä ja uni painoi kehottaen menemään yöpuulle.  

   

   

Menin hyvillä mielin nukkumaan riippumattoon talvimakuupussin sisään. Riippumaton alapuolella oli kiinni myös lämmikeviltti ja päällä sateen- ja tuulensuojana toimiva tarppi. Nukahdin nopsaan, mutta yöllä yhdeltä heräsin ja mietin, miksi ihmeen takia, kun ei ollut kylmä, eikä mikään hätä. Kinastelin alitajuntani kanssa, että "ny pitää nukkua, kaikki on hyvin". Sitten vielä että "jos en nuku, ni tulee pisuhätä". Ja niin se tuli. Kävin nopsaan maassa kökkimässä ja palasin riippariin ja sain itseni takaisin makuupussiin. Sitten olin että "no ny on käyty pissallaki, voi nukkua". Keho lähetti vielä täsin turhan kananliha-aallon päästä varpaisiin, kunnes sain nukkua. Vähän yläselkä sattui keskeltä, mutta olin siihenkin, että sen voi hoitaa aamulla. Heräsin seuraavaksi puoli kuudelta. Seurustelin hetken kännykän kanssa, kunnes varttia yli kuusi menin kuvaamaan Urjaa. Sen jälkeen palasin verkkoon lataamaan kännykkää, katselemaan puiden lehtiä yläpuolella ja lukemaan kirjaa. Kasin jälkeen aloin herätellä kaveria, kun nälkä mahassa ei jaksanut enää odotella. Popsin banaanin ensi hätään, kunnes söimme kaksinkertaisen puuroannoksen kumpikin ja joimme pikakahvia. 

 

Purimme teltan ja riipparin, pakkasimme kaiken rinkkoihin ja lähdimme takaisin kohti bussia puolen päivän aikaan käytyämme vielä nopsaan kiertämässä Valkialammen, joka sijaitsi lähellä. Bussissa oli jälleen huutava nälkä, mutta onneksi kotio päästyä saimme syödä toiset jättikokoiset pizzapalat ja paijata hellyydenkipeää kissaa. 

 

 

Tästä aiheesta jaksan puhua ja tulen puhumaan joka syksynä. Ensimmäinen lokakuuta vietettiin valtakunnallista heijastinpäivää. Kaiken suojeluhalu ja turvallisuus on lähellä sydäntäni: kaikkialla aina sopu ja rauha, aseettomuus koko maailmassa jne. On hyvä myös turvata itsensä, koska siihen on mahdollisuus. Elämme neljän vuodenajan maassa, jossa talvivuodenaika on todella pitkä. Pimeä vuodenaika alkaa sitäkin aiemmin. Sanotaan, että heijastin on halpa henkivakuutus niin kuin se onkin. Vaikka valoja on kaikkialla kaupungissa ja jotkut ajattelevat, etteivät tarvitse heijastinta, niin on se silti hyvä olla. Katuvaloista huolimatta voi välillä piiloutua varjoihin, jollei ole mitään heijastavaa itsessä kiinni. Lisäksi jalankulkijan on lain mukaan pimeällä liikkuessaan yleensä käytettävä heijastinta. Nykyisten suositusten mukaan on käytettävä kahta tai useampaa heijastinta, jotta ne näkyvät joka suuntaan. Molemmin puolin kiinnitetyt heijastimet takaavat näkyvyyden kaikkialta.

 

Valtakunnallista heijastinpäivää vietetään joka vuosi 1.10. Liikenneturva lanseerasi heijastinpäivän vuonna 2013. Heijastinpäivä muistuttaa heijastimen käytön tärkeydestä ja kannustaa käynnistämään heijastinkauden – viimeistään heijastinpäivänä.

 

Itsellä on kaksi heijastinta kiinni pari viikkoa sitten käyttöön ottamassani lämpimämmässä syystakissa, mutta aion ostaa uuden kivan heijastimen tai kaksikin seuraavan tilipäivän koittaessa.

 

Pidetään huolta - heijastan sinua <3 

Keskiviikkona kävin hakemassa Verkkokaupasta Lehmus Roasteryn Muukko - kahvia ja kännykkä sai uuden vaikka ihan samanlaisen lompakkosuojakotelon, kun vanha oli päässyt rispaantumaan. Kivempi käyttää, eikä kortitkaan tipahtele enää samalla tavalla.

Kaupassa on ihan kiva käydä. Siellä oli näitä Labubu - palloja ja muita krhm halloweeniin kuuluvia ilmapalloja. Samalla joulukalenterit ja joulusuklaat täyttävät suurta osaa hyllyistä. Joku vuosi katsoin, että joulukalenterit ilmestyivät vasta lokakuun alussa, mutta tänä vuonna jo keskellä syyskuuta. Ensi vuonna varmaan jo elokuussa, kunnes joulusuklaista saa nauttia koko vuoden. Kukat ovat ihania.

Olen varmaan ennenkin tätä Oddlygoodin gingerbread - makua mainostanut. Se ei ole mielestäni niin erityinen kahvissa, mutta rakastan sitä makua kaurapuurossani aamuisin ja iltaisin. Kun olen keittänyt puuron levyllä, niin laitan lorauksen tätä kaurajuomaa voisilmän kera. Kaurajuomaa olen ennenkin käyttänyt pehmentämään koko veteen keitetyn puuron ja toimii kyllä tosi hyvin. Kannattaa testata: aika ihana yhdistelmä, eikä mieleeni tule joulu tästä mausta, vaan enemmänkin tosi herkku ja turvaisa. 

Halipaija - kaveri.

Eilen oli ihanaa käydä syksyn ekalla metsäretkellä myös työpaikan lähimetsässä.

 

Taikinaterapiaa vai miten se oli. Eilen ostin Lidlistä kanan jauhelihaa, mozzarella-raastetta ja ananasta kaupasta sekä hiivaa. Ei tullut kalliiksi. Viime pizzassa oli myös tonnikala kanan kaverina, mikä on oikeasti tosi hyvänmakuinen yhdistelmä. 

 

Kotona oli valmiina jauhoa ja ketsuppia, vaikka kaveri oli käyttänyt viime pizzaan suurimman osan ketsupista, kun itse käytän vain muutaman töräyksen pohjalle. Käytin myös toista kertaa oliiviöljyä, kun ei satu olemaan muita öljyjä kotona. Viimeksi tuli liian tuhti taikina, kun piti lisätä jauhoja, kun tuli käytettyä liiaksi oliiviöljyä. Oliiviöljyä pitää käyttää vain puolet verrattuna rypsiöljyyn, kun sen koostumus on, noh, öljyisempi. 

 

Tässä ohje (omalla tavalla seostettuna)

 

3dl kädenlämpöistä vettä

25g eli puoli pakettia tuorehiivaa

1tl suolaa eli silmämääräisesti kämmenen keskelle kun se on kuppina

7dl vehnäjauhoa (ohraa koitin kerran leipätaikinaan - ei kannata, ei pysy kasassa)

1dl rypsiöljyä /  ½dl oliiviöljyä

 

1. murustele hiiva kädenlämpöiseen veteen ja sekoita

2. hiivan liuennettua lisää suola ja sekoita

3. lisää jauhoa ja välillä sekoita ensin 2dl, sitten 2dl

4. lisää 3dl jauhoa ja valitsemasi öljy

5. kun huomaat, ettei lusikalla sekoittamisesta tule enää mitään, niin iske kätesi kulhoon ja puristele taikinaa samalla pyöritellen 

6. lisää jauhoa, kunnes suurin osa taikinasta ei enää jää sormiin kiinni

7. irrota lopputaikina sormista ja kääntele taikinapallo kulhossa nätiksi

8. anna kohota tunti tai puolitoista

9. ripottele pöydällä olevalle leivinpaperille jauhoa, dumppaa taikina siihen keskelle ja ala kaulia, kunnes taikina on levinnyt lähes koko leivinpaperille, jätä 1cm tilaa ulkoreunoille oc

10. siirrä leivinpaperi ja taikina näppärästi pellin päälle

11. lisää haluamasi päällysteet

12. lämmitä 250 celsiuksen lämpöisessä uunissa keskitasolla 10-15min

13. ääntä kohti haluamallasi tyylillä ja juotavalla

 

Muutama syksyinen kuvamuisto aiemmilta vuosilta näihin aikoihin.

 

That's all for now. Nyt pitää miettiä, miten päiväni vietän, kun ei ole mitään aikataulua mihinkään suuntaan. Kaikki aika vain minulle: rentoutumista, syömistä, ehkä käyn kirjastossa ja siivoilen.

 

Oikein mukavaa viikonloppua! 

Pajutalli ja Turun reissu sekä fiiliksiä mielen päältä

Pari viikkoa sitten ystävä toi näytön, jolla saa pelata Nintendo Switchiä ja Playstation nelosta. Ainoa jekku on siinä, että kyseessä on näyttö, eikä televisio, niin siinä ei ole sisäänrakennettuja kaiuttimia. Bluetooth-yhteydellä sain Switchin pelin kuulumaan kuulokkeista, mutta sama ei toiminut pleikkarilla. Lisäksi pitäisi hankkia kaiutin ja jokin johto, millä saisi tabletin kiinni näyttöön. 

Piti ensin hankkia Saaren taikan Saariston suolasaippua, mutta päädyin tähän Veera suolasaippuaan, koska se oli alennuksella Ruohonjuuressa. Samaan hintaan olisi ollut Saariston suolasaippua Hyvinvoinnin verkkokaupassa, mutta Ruohonjuuressa se oli kymmenen euroa kalliimpi, joten otin tämän Veera suolasaippuan kokeiluun ongelmaiholleni. Ensimmäisen käytön jälkeen ainakin tuntui tosi pehmeältä iho ja luulen, että tämä suolasaippua on oikeasti tehokas. Jatkan sen käyttöä ja kertoilen lisää kokemuksia myöhemmin. 

Viime viikolla tuli käytyä ihastelemassa syksyn koristuksia Koiramäen Pajutallilla Tuusulassa. Oli kauniita asetelmia sekä koristekurpitsoja että oikeita kurpitsoja, joita kaikkia sai ostaa. Tulikin aika upea ilma osaksemme, aurinkoista vaikka piti sataa. Ihan kiva väli. Kahvitellessamme upean seurani kanssa tuli kuuroripsaisu taivaalta, minkä jälkeen jälleen oli aurinkoista. Kävimme katsomassa pupuja, kanoja ja lampaita ennen kuin kävimme ihastelemaan syyskoristeita. Ainoa harmitus matkassa oli, että ihmisiä oli sinä päivänä enemmän kuin normaalisti ja kaikki porkkanamuffinsit oli päässyt loppumaan, mikä oli harmitus, kun olisin sellaisen siellä halunnut maiskutella. Mitään ei tullut ostettua mukaan paitsi paljon silmäkarkkia ja hyvää mieltä. 

Viime viikolla oli paljon sateisia päiviä. Yksi niistä oli sellainen, että oli lähes suojatien kokoinen lätäkkö, niin piti pujahtaa ratikkapysäkille pysäkin takaata aidan välistä ja huikata ratikka paikalle.

Yritän käydä pari kolme kertaa viikossa salilla. Toisinaan juoksen, mutta niinä päivinä, kun ei jaksa juosta, niin käyn 12 minuuttia crosstrainerilla ja teen laitetreeniä. Juoksupäivinä vain juoksen ja venyttelen. Kokeilin eräs päivä vähän erilaista juoksutreeniä, että 400 metriä juoksua, sitten 200-300 metriä kävelyä. Sitten se vähäsen alkoi nousta se metrijuoksumäärä ja lopuksi tein spurtteja 10-11km/h vauhdilla, kunnes olisiko ollut 300kcal vai 30minuuttia täynnä.

Tämän kirjan edeltävän osan luin joskus töissä ja nyt ajattelin vihdoin lukea tämän seuraavan osan, kun tuli mieleen. Jospa se auttaisi, kun oli joitain päiviä, jolloin erinäisistä asioista peräisin olevat huolet jälleen valvottivat öisin ja mieli oli vähän maassa päivisin. Se kesti muutaman päivän ja nyt on tällä viikolla ollut jälleen parempi olo. En tosin ole vielä aloittanut lukemaan tätä kirjaa töissä, kun ei vain ole aikaa. Tarvisi työpäiviin pari tuntia lisäaikaa, siis siellä töissä olemiseen. 

Viime viikonloppuna lähdin käymään Turussa valmistujaisjuhlissa, näin sukulaisia ja perhettä sekä ystävää. Löfbergsin jääkahveista tämä espresso+milk on aina suosikkini, mutta harmi että vaihtoivat etiketin tällaiseen, kun se oli ennen hienompi kiiltäväpintainen. Hauskuutti Portti-baarin Sandels-ukkelille laitetut pyörivät askarteluirtosilmät. Meinasin siinä kohtaa että "tervetuloa Turkuun". Turussa myös aurinko paistoi isosti, vaikka Helsingissä oli harmaata.

Turkuun saapuessa äiti oli vastassa Kirkkopuistossa. Saavuin Flixbussilla, jotä käytin ekaa kertaa, mutta otin sen alhaisen hinnan takia. Muut Turkuun kulkevat bussit olivat vähintään 12 euroa kalliimpia. Tulin myös takaisin Flixbussilla. Vessaa en päässyt käyttämään. Flixbussit voivat kulkea todella pitkiä matkoja. Viereiseltä laiturilta lähti bussi Rovaniemeen asti, ja Turusta lähtiessä sama bussi oli menossa Varsovaan asti. Sitten kun itse kuljen Rovaniemelle asti taidan kyllä valita yöjunan. 8-12 tuntia istumista bussissa ei oikein innosta. Kuljettajat eivät kyllä mitään puhuneet lipun tarkistuksen aikana eikä muutenkaan mitään kuulutelleet, vaikka on kuulutuksiin tottunut, mutta mitäpä tuosta. Oli mukavaa ja sai valita halutessaan isomman jalkatilan, niistä ei veloitettu erikseen. Pari tuntia molempiin suuntiin ilman turhia pysähdyksiä. Äidin kanssa kävimme Sokoksen Coffee Housessa syömässä porkkanakakun puokkiin ja juomassa kahvia, äiti joi teetä. 

Avautuminen (saa ohittaa): Minua ihmetyttää, että molemmissa kahviloissa, joissa kävin, niin barista kaurajuoma oli kannussa, jossa luki kauramaito. Lisäksi on olemassa baristoja, jotka kysyvät "normimaidolla/LEHMÄNmaidolla vai kauramaidolla?". Olen nykyään tottunut sulkemaan tältä korvani, mutta omituista on, että kaurajuomaa jotkut kutsuvat kauramaidoksi ja mistä hitosta sitä maitoa nykyään otetaan muusta kuin lehmästä.

Viime sunnuntaina näin ystävääni, kävimme leikkipuistossa ja piti toki kiivetä aina tilaisuuden tullen narurakennuksen lähes korkeimpaan kohtaan, ja kävimme myös Mattelmäen kartanon kahvilassa, jonka edestä bongasimme kyltin mbakery, jota en ollut itsekään siinä ennen nähnyt. Olen tiennyt koko pienen ikäni Mattelmäen kartanon olemassaolosta, mutten ole koskaan siellä käynyt, vaikka olen lukemattomia kertoja mennyt siitä ohi kävellen yksin, perheenjäsenen kanssa tai koiran kanssa. Nyt tuli käytyä ja olihan se hieno paikka sekä ottamani leivos hyvänmakuinen ja kahvikin ihan mukiinmenevää. 

Saavuttuani sunnuntaina kotio Turusta kissan piti pitää emännästä kovasti kiinni koko illan ajan. 

   

Kauniita aamuja sekä yksi iltapäiväaurinko. 

Olen aloittanut jälleen työpaikkaruokailun, joka vaihtoi hetkellisesti taloudellista tilannettani. Mäkissä ja Hesessä kävin väsyneiden työpäivien jälkeen, kun en alkanut jaksaa kokkailla kotona tai syödä mitään valmisruokaa. Löysin myös uudestaan ilon iltapuuroon, kun olen aika pitkälti monta viikkoa vetänyt maitorahkaa ananaksen kanssa iltakahdeksalta. Olen tosissani myös ihastunut Oddlygoodin gingerbread-kaurajuoman makuun - puurossa, ei kahvissa. Siitä tulee vain niin herkkupuuroa silloin.

Lopetin tällä viikolla Bookbeatin hetken mielijohteesta ja samalla loppui eräs tarve olla koko ajan kuulokkeet korvilla kuuntelemassa jotain äänikirjaa. On ollut jonkin aikaa muutama kirjaston kirja lainassa ja ajattelin, että on korkea aika lukea ne, koska osa niistä on varauksella lainattu. On myös todella helppoa kuunnella ihan vain musiikkia tai vain pitää kuulokkeet hiljaisina kävellessäni kadulla matkalla kauppaan tai töihin, katsoa maisemia ja fiilistellä aamua tai iltaa. 

Nyt on ihana tunne, kun muutaman asian muuttamisen takia ja hyvien vuorovaikutusten kautta olen saanut mieleni jälleen levolliseksi. Olen myös jonkinlaisesta syysväsymyksestä "kärsinyt", mutta parempi sekin kun se jatkuvasti levoton huolekas mieli. Mieli kertoo vihdoin, mitä kaipaa: lepoa, rauhaa, aurinkoa, iloisuutta jne. Tiedän sen normaalistikin niitä kaipaavan, mutta nyt mieleni osaa päästää kaiken positiivisen luokseen ja se on upea asia. Joskus vaikka kuinka yrittää pinnistää positiivisuutta, niin aina avoimuus kaikelle ei riitä. Keskitän tällä hetkellä energian eri tavalla luovuttuani Bookbeatista ja omista eväistä. On mukavaa tietää, että ruoka odottaa paikan päällä ja se on hyvälaatuista. Luovun pian myös Viaplaysta. Olen pystynyt keskittymään enemmän hetkeen ja siivoillutkin useana päivänä. Joskus pitää luopua jostain saadakseen jotain.

Nyt pitää syödä, pakata ja lähteä kohti Nuuksiota.

Mukavaa viikonloppua!