Kuulumisista ja talvipaljasjalkakengistä

Tiistaina olimme työkavereiden kanssa Cafe Amoressa töiden jälkeen. Juttelimme, söin hyvää kakkua ja  kuolasin toisten pinaattipiirakalle, jota tuntui riittävän enemmän kuin omaa kakkuani. Tee tuoksui hyvältä, taisi olla vihreää vai valkoista "hedelmäinen maku". Kakun valitsin monien joukosta vitriinistä ja se tarjoiltiin marjojen ja karamellikastikkeen kera. Olisiko ollut kookosjuustokakku.

Tällä viikolla keskiviikkona vai torstaina saapui Fiiliskaupalta (https://fiiliskauppa.fi/) valitsemani Oulu - talvipaljasjalkakengät. Nämä on suunniteltu suojaamaan jalkoja viileiltä ilmoilta ilman kompromisseja mukavuudessa. Lämmin puuvillavuori pitää jalat lämpiminä ja vettähylkivä kangaspäällinen pitää jalat kuivina. Joustava ja pitävä kumipohja varmistaa vakauden ja käyttömukavuuden liukkaillakin keleillä.

Näitä paljasjalkakenkiä valitessa pitää tosiaan yrittää mitata oma jalkansa kokotaulukkoa apuna käyttäen, että tulee sopivan kokoinen kenkä. Varsinkin jos on tällainen väliinputoaja kooissa kuten minä: joskus 39 jalka, joskus 40 eli keskimäärin 39,5-kokoinen.

Fiiliskauppa on täysin kotimaisin voimin Helsingistä ponnistava verkkokauppa. Se keskittyy sporttisiin paremman fiiliksen tuotteisiin, jotka tukevat hyvinvointia liikkumisen kautta. 

Kissalla on omaa hauskaa. Se niin tykkää istuskella repimänsä pahvipaperirullan keskellä.

Toisinaan tuntuu, että kevät olisi niin lähellä, toisinaan taas ei, koska on edelleen todella kylmä. Ostaisi kukkia kotiin piristämään. Olisipa jo maaliskuu.

Ja niin perjantaina saapui päivä, jota en ajatellut koskaan saapuvan. Päivä jolloin aamulla huomasin saaneeni elämäni ensimmäisen silmätulehduksen, kun oli rähmässä koko vasen silmä. Minulla oli ollut jo omituinen yskä kolmisen viikkoa ja alkuviikosta tuli nuha vierailulle. Perjantaina nuhan kaveriksi tuli silmätulehdus. Mutta hei, yskä lähti pois sentään. 

Soitin töihin, että en voi tulla, kun silmässä on sidekalvotulehdus ja nenä vuotaa. Otin yhteyttä Mehiläisen digiklinikalle, josta tuli heti kysely oireista ja todella nopeasti erityislääkäri alkoi jutella. Ensin meinasi pyytää pakeilleen, jotta katsottaisiin silmää tarkemmin roskan tunteen takia, mutta sanoin tunnistavani aika hyvin silmätulehduksen sellaisen nähdessäni. Hän määräsi antibioottisilmätipat ja silmävoiteen yötä varten. Menisin sitten tervehtimään, jos ei oireet ala pian helpottamaan. 

Kävin apteekissa, joka onneksi on 300 metrin päässä, hakemassa lääkkeet. Olin hyvin ärsyyntynyt silmätulehdukseeni, kun piti aina välillä käydä pyyhkimässä ja lääkitä kahden ja puolen tunnin välein. Jossain kohtaa alkoi oikea silmäkin rähmiä ja onneksi en löytänyt siinä kohtaa hattua, koska olisin pomppinut sen päällä tai syönyt sen sarjakuvatyyliin.

Lauantaina aamulla huomasin, että voide sekä yöunet olivat tosi tehokkaita, eikä onneksi silmät enää rähmineet, vaikka olivatkin punaiset, vetisevät ja hieman kutiavat. Näppini pystyin pitämään visusti irti silmistä.

Kun on pakko ollut olla kotona, niin käytin aikaa siihen, mihin on pitänyt monta vuotta käyttää aikaa, mutta "ei ole ollut aikaa" eli kuvien järjestelyyn koneella. Olen aina välillä siirtänyt kännykältä kuvia koneelle erinumeroisiin kansioihin ja nyt vihdoin sain ne järkättyä kansioihin vuosien ja niissä vuodenaikojen perusteella. Sain myös kuvia vähennettyä jo sillä, että huomasin valmiiksi joskus järjestettyjen kansioiden jo sisältävän satoja saman nimisiä kuvia, joten siinä hävisi osa kuvista, kun olivat jo olemassa. Käyn joku päivä kaikki alakansiotkin läpi sekä karsin kuvat, joita en enää tarvitse. Pitäisi jokin päivä saada kaikki tiedostot ja kuvat talletettua parempaan paikkaan kuin vanhalle koneelleni, koska ei voi milloinkaan tietää, milloin tämä 10 vuotta vanha kone pistää sopimuksensa irti.

Löysin kuvia järjestellessä näitä vanhoja kuvia, joissa olen noin viidentoista ikäinen. Laitoin ne esille tämän tarinan kanssa: 

Ajattelin, miltä näytin 15-20-vuotiaana. Minuuttani leimasi pitkään, kun haukuttiin läskiksi ja lihavaksi ala-asteella (oikeasti normaali lapsen pyöreys), enkä ollut oikein kenenkään kanssa tekemisissä yläasteella, kun häpesin itseäni. Vietin paljon aikaa itsekseni, mutta onneksi oli myös perhetuttuja, joilla oli lapsia ja yläkerran naapuri sekä veli.

Sain ekan kamerani 12-vuotiaana ja omisin perheen ekan digipokkarin ollessani 15-vuotias, jolloin aloin ottamaan kuvia itsestäni. Luulin, että lihoin 16-vuotiaana, mutta se oli varmaan tosi ohi menevä vaihe, koska näissä kuvissa (joita oli enempi), joissa selkeästi varmaan näkyy iän muutos, olen todella laiha, en vain itse nähnyt sitä silloin. Olin aika surullinen, kunnes tapasin yhden ystävän lukiossa ja oli kaksi ystävää koulun ulkopuolelta myös. Onneksi säilytin kuvat, koska myöhemmin sitä huomaa asioita, joita ei ennen huomannut.

 

Tällä hetkellä olen enemmän sinut minuuteni kanssa kuin olen koskaan ollut. Kerroin yhdelle henkilölle, että nykyinen työpaikkani ja siellä olleet ihmiset ovat muovanneet minusta sen, kuka oikeasti olen ja kuka oikeasti haluan olla. Annoin toki koulukiusaamisen kaksi eri muotoa, suoranaisen kiusaamisen ja jättämisen ulkopuolelle, vaikuttaa minuun vuosia, kunnes jossain kohtaa Helsingissä asuessani ajattelin, että ei enää. Tai luultavasti jo Turussa asuessani ennen Helsinkiä. Helsingissä aloittaessani työt olin kuitenkin vielä todella ujo ja minulla kesti vielä muutaman vuoden saada itseni puhumaan päälle, koska minulle pienenä opetettiin, että päälle puhuminen on epäkohteliasta, joten en tehnyt niin, kunnes ymmärsin, että mitenkään muuten ei välttämättä tule aina kuulluksi. En vieläkään puheliaassa seurassa saa ääntäni aina kuuluviin ja saatan harmistua ja tuntea oloni ulkopuoliseksi. En tiedä, saisinko tällä hetkellä itseäni kuuluville, jos menisin sellaiseen seuraan. Ei oikeasti voi tietää, miten reagoi missäkin tilanteissa, vaikka kuinka suunnittelisi etukäteen. Olen näitä asioita avannut ennenkin täällä blogissani, joten en käytä siihen nyt aikaa. 

 

 

Eilen oli tosi nätti aurinkoinen päivä ja sininen taivas, niin pitihän sitä piipahtaa Lidlissä hakemassa lisää puuroa, kun meni loppumaan. Samalla kävin ottamassa ulkokuvan näistä Fiiliskaupan paljasjalkakengistä (https://fiiliskauppa.fi/tuotteet/paljasjalkakengat/). Sain myös kokeiltua niitä ensimmäistä kertaa. Ovat kyllä niin kevyet ja välillä näiden kanssa tekee vähän mieli hypätä. Ei tunnu, että olisi melkein mitään jalassa, paitsi jotain suojaavaa ja lämmittävää, muuten eivät kyllä tunnu miltään, kuten varmasti on ideanakin. Olen jopa kipsuttanut näiden kanssa portaat ylös ja alas sekä hypännyt ratikasta katutasolle, jota en ruukaa normaaleilla talvikengillä tehdä. Ovat kyllä väärti hankinta, jos ulkopaljasjalkakenkiä hamuaa. 

 

Katsoin myös muita kenkiä tuolla sivustolla ja Helsinki - paljasjalkakengät vaikuttavat hyvin kiinnostavilta ja näyttävät näteiltä. Tosin muutenkin pitäisi varmaan hankkia uudet juoksukengät kevättä varten. Nämä olisivat kävelyä varten. Kenkiä tarvitsee aina. Hyvät kengät toki kestävät pitkään ja ahkeraa käyttöä.

 

Paljon ei ehtinyt tällä viikolla kuulua. Tai no miten sen ottaa. Kolme päivää kotosalla, vähän ulkona kaupassa ja sään riepoteltavana ja roskille murisemista niiden kulkeutuessa pussiin pihtien kautta. Piti perua pari sovittua tapaamista, minkäs teet. Onneksi ehtii nähdä sitten tervehtyessä paremmalla ajalla.

Lisäksi pesin pyykkiä ja tiskejä, vähän siivosin. Eilen käytin tunteroisen ompelemalla lempipussilakanastani (Finlaysonin Visa) ison karvaisen termiitin (kissan) tekemän revenneen kohdan, että sain pussilakanan pujotettua täkin ympärille. Olen kuunnellut musiikkia, yrittänyt lukea, pelannut, katsonut leffoja, lääkinnyt itseäni kuudesti päivässä, syönyt keittoja ja juonut kahvia, vettä sekä teetä.

Tein myös kolme origamia, perhosia. Osaan nyt tämän tehdä ulkoa. 

Siinäpä se. Saa nähdä, parantuvatko silmät huomiseksi, että pääseekö töihin vai ei. Toivottavasti.

 

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja tulevaa viikkoa!

Makuelämyksiä, vegemessut ja arkkitehtuuria

18.1. jatkuu. Hankin kymmenen kerran uimakortin ja kävin uimassa - kerran kävin jopa viikolla töiden jälkeen. Oli ihastuttava aurinko Töölön uimahalliin mennessä. Siitä tuli mieleen, että ennen kirjoitin: "Elän auringonpilkahduksille, muu on merkityksetöntä" ja nyt ajattelen "Auringonvalo antaa minulle voimaa. Saan siitä energiaa vaikka vain ajattelemalla sitä". Eli jopa pilvisenä päivänä pitää yrittää keskittyä positiiviseen. Ei siis pidä yrittää, mutta voi yrittää: ajatella sitä aurinkoa, joka on siellä pilvien takana.

Uimisen jälkeen suuntasin suoraan ystävää tapaamaan keskustaan, josta jatkoimme ratikalla Korkeavuoren kadulla olevaan Café Succésiin, joka on Café Esplanadin sisarus. Esplanadin kahvilaa on ollut kova ikävä, kun se on ollut ihan liian kauan remontissa, ja murheekseni luin vastikään, ettei se aio edes palata siihen, missä se on ollut, vaan Halosen vanhaan tilaan. Eihän se ole yhtään sama asia, mutta katsotaan, mitä tuleman pitää. 

Gunvor Backman miehensä Torstenin kanssa perustivat Helsingin Korkeavuorenkadulle ensimmäisen kahvilansa 1957. Café Succès toimii edelleen samassa paikassa saman perheen omistuksessa. Kahvilassa juuri meidän kaappaamamme nurkkapöydän takana oli kuvia siitä, millainen kahvila ja sen edusta oli ollut silloin joskus. Oli ilahduttavaa huomata vitriinissä ihan samoja tuotteita kuin Café Esplanadissakin on ollut - suklaaraidoitettu toscapulla on ollut suuri herkkuni ja yksi vakioherkuista, mitä olen ottanut Café Esplanadissa. Ja lisäksi, koska on laskiaista edeltävä aika, niin siellä oli niitä suklaalaskiaispullia, jotka olivat ja ovat edelleen magnificent! Otin kalaleivän, laskiaispullan ja cappuccinon. Ystävä otti myös suklaisen laskiaispullan. 

Herkuttelimme takanurkassa, mutta harmiksi kyllä Café Succés on ihan liian pieni suosioonsa nähden. Sen pitäisi olla niin kuin Eerikinkadun Fazer cafe, kaksikerroksinen, ja pöydät kauempana toisistaan, koska siellä kahvilassa oli sellainen hälinä, ettei kuullut mitään, mitä toinen jutteli. Lisäksi viereisen pöydän, siis sen 20 sentin päässä olevan, naisella oli ihan valtavan kova nauru, jonka desibelit hyppäsivät kaakkoon. Mielestäni kahviloiden pitäisi olla rauhallisia paikkoja, joissa voi nauttia herkuista ja vaihtaa ystävän kanssa kuulumisia tai vain nauttia ruokailuhetkestä itsekseen.

En ole täysin varma, sijaitseeko Café Succés Korkeavuorenkadulla Ullanlinnan vai Eiran alueella, koska mielestäni näiden kahden raja on hyvin häilyvä. Todella nopeasti päädyimme kuitenkin Eiran tunnetuimman rakennuksen eli Eiran sairaalan kohdalle. Pistin merkille Kapteeninkadun, jolle pitää palata hyvän ajan ja auringon kanssa joku päivä kuvaamaan rauhaksiin arkkitehtuuria, mikä on suurimmalti osin ihan 1900-luvun alusta.

Matolla on hetken kiva makoilla toisinaan kotiin tultua. 19. päivä sunnuntaina, ennen kuin menin Kamppiin ystävää vastaan, halusin maistaa chai lattea Oma maa - kahvilassa ja hetken lukea kirjaa, joka on ollut vähän liian kauan kesken. Kyllä se varmasti joku päivä tulee luettua!

Suuntasimme ystävän kanssa Kasarmikadulla sijaitsevaan georgialaiseen ravintola Rioniin. Olin jo jonkin aikaa ehtinyt haaveilla georgialaisesta juustoleivästä khachapurista, joten sellaisen otin ilman raakaa kananmunaa. Ystävä otti samanlaisen kananmunan kanssa. Georgialaiseen ruokakulttuuriin kuuluu mausteiden ja tiettyjen ruoka-aineiden lisäksi täyttää pöytä monilla erilaisilla ruoilla ja syödä vähän kaikkea. Jospa sitten jonain päivänä, kun on varaa syödä sillä tavalla, niin ihan varmasti teen niin. Khachapuri oli aluksi todella hyvää ja maukasta, mutta loppua kohden ajattelin, että siinä on oikeasti todella paljon juustoa, paljon enemmän kuin jopa juustoisimmassa pizzassa. Maistan ihan varmasti toistekin, mutta olisi hienoa maistella kaikenlaista muutakin georgialaista ruokaa, koska muiden pöydistä tuleva tuoksu oli kieltä hivelevä.

Saatuamme masut täyteen, eli leivät syötyä, suuntasimme Café Enchantéhen maistamaan heidän versiotaan kaakaosta ja pakko myöntää, että Enchanté nousi ykköseksi Helsingin kahviloiden tarjoamien kaakaoiden listalla. Ainakin Enchantén hurmaava omistaja osasi sen tehdä todella maukkaaksi, pehmeäksi ja aivan täydelliseksi. Parhaimman kaakaon metsästys on tullut päätökseen.

Makustellessamme kaakaoita pohdimme ystävän kanssa eclairin salaisuutta eli miten ne on tehty. Pieni tietoisku, että tuulihattutaikinasta, ja eclair on ranskaa ja tarkoittaa salamanleimahdusta/-välähdystä.

Lähtiessämme Enchantésta tuli samaisella kadulla nopeasti vastaan tämä hauskan näköinen Ristorante Argegno, joka pitänee jokin päivä testata. On varmasti tuossa jonkin aikaa ollut, mutta Enchantéssa vierailin viime vuonna enemmän kesällä, jolloin oli paljon kadun varrella terassipöytiä ja tuoleja.

Aikaisin päästy, joten pieni cappuccino päivän päätteeksi lempikahvilassani.

 

Kisun iltamakoilut jalkojen päällä. Toisessa kuvassa yksi uimassa ja saunassa käynyt tyytyväinen ihminen, mutta hieman nälkäinen ja sen vuoksi ärtynyt. Ratikkaa ootin, jotta veisi minut kotio syömään.

Kissa harvoin taipuu syliin selälleen, mutta onneksi edes joskus. Kissa jopa söpösteli ja pesi itseään sylissä ja otin siitä videon, mutta se ei päätynyt tänne asti, koska ei netti tukenut asiaa, joten nyt pitää vain käyttää mielikuvitusta.

 

 

 

 

 

Eilen pukeuduin nätiksi messuja varten, koska miksikäs ei, ja laitoin jopa farkut pitkästä aikaa jalkaan, koska ulkona ei ollut pakkasta. Sujautin varmuuden vuoksi sukkahousut alle. Annoin tukan vapaasti kuivua kiharaksi, koska se on kivaa. 

Menin eilen Vegemessuille, jotka sijaitsivat Kaapelitehtaalla. Meinasi tulla kylmä, kun kerrankin piti jonottaa ulkona viidenkymmenen metrin ajan. Tässä lisää tietoa Vegemessuista 2025. Vegemessut on siis 'Pohjoismaiden suurin kasvisruokatapahtuma', jossa kaikki tapahtumassa tarjottavat asiat ovat vegaanisia (tosin en sanoisi tätä 100% varmuudella). 

Sisään päästyä kävin maistamassa viittä erilaista vegaanista juustoa ja epäilytti edelleen Fazerin AITO - kahvipiste, jonka toistaiseksi ohitin. 

Kiertelin jonkin aikaa, kävin jonottamassa ja maistelin toisena Foodinin pisteen herkkuja. Niitä oli paljon ja melkein ostin Herkkuisa valkosuklaalevitteen, koska se oli niin hyvää! Jospa Hyvinvoinnin tavaratalolle lähtisi pian tilaus tai käväisen Ruohonjuuressa kuikuamassa. Nyt ei ollut varaa siihen, joten ei lähtenyt mukaan. 

Osasta jonoja piti poistua kesken kaiken, kun kuulin edestäpäin, että tuote on tehty mistäpä muustakaan kuin herneestä. On jokseenkin vaikea löytää kasvisruokaa, kun ei voi syödä hernettä ja paprikaa. Sain maistella kuitenkin joitain asioita. Kympin laatikot olivat hyviä ja myöhemmin toisessa pisteessä maistelin mämmiä vaniljakastikkeella, koska onhan se pääsiäinen jo niin lähellä. Vihistä en uskaltanut maistaa, kun epäilin siinä olevan paprikaa. 

Yksi hyvin ruokaisan näköinenkin asia, joka oli tehty riisin kera näytti tosi hyvältä kaukaa katsottuna, mutta luultavasti siinä olisi ollut currya. Olen vaikea ruokailija, kun lisätään vielä tämä kananmunattomuus ja suurimmalti osin nisäkkäätön ruokavalio tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta. 

Ei tosin pitänyt valittaa, vaan kertoa messuista. Jonotin Truben pullajonossa, tervehdittiin mukavasti ja sai maistaa pullaa sekä pyörittää onnenpyörästä tämän aamun herkun eli kokonaisen pienen muovitaskuun käärityn Truben pullan, jonka nautin tänä aamuna vähän mikrotettuna.

Eleplantin margariiniin ja oikeastaan myös ja varsinkin siihen leipään, jonka päällä se oli, ihastuin. Se oli niin hyvää! Kyseessä oli Maalahden Limppu - niminen limppu. Aivan taivaallista! Eleplantista Leipomokahvila N'avettan tekemä porkkanakakku oli erittäin muhkea, pehmoinen ja nam! Hyvä etten mennyt uudelleen jonoon. Olisikohan maistelutuotteita saanut menemällä uudelleen jonoon? Ensi vuonna koitan.

Oddlygoodin pisteelle jonotin, sain maistaa jogurtteja ja uudesta kaakao baristasta tehtyä lattea/cappuccinoa. Oddlygoodilla on uutena barista kaurajuomana myös vaahterasiirapin makuinen, mutta tykkään kahvista tavallisella barista kaurajuomalla, joka pehmentää kahvin maun ja tekee siitä täyteläisen. 

La Muulta maistoin hmm, olisikohan ollut jopa kahta makua, toinen taisi olla mango-passion. Parissa jonossa meinasin vahingossa mennä ensin koko jonon ohi, kunnes huomasin, mistäpäin jono tuli ja kävelin kiltisti jonon hännille odottamaan omaa vuoroa.

Sain napattua Oddlygoodin hienosta hupparistakin kuvan, kun kiltisti kysyin lupaa. 

Maistoin pikaisesti Friidun tulevaa jäätelöä, kunnes rohkenin mennä Fazerin AITO kaurajuomakahvijonoon. Olen kyllä huomannut, että Fazer AITO - kaurajuoman purkeissa on jo jonkin aikaa lukenut uusittu resepti tms, mutta olen pysytellyt Oddlygoodin ja Oatlyn barista kaurajuomissa. Fazer AITO jopa jossain netissä tai lehdessä luokiteltiin pahimmaksi barista kaurajuomaksi, eikä ihmekään, kun sen maku oli karvas ja ns tavallisen kaurajuoman maku paistoi läpi, enkä ollenkaan pidä muusta kuin barista kaurajuomasta. Silloin ennen ajattelin, että Fazer saa pitäytyä leivissä ja suklaassa, joiden valmistamisen se osaa hyvin, mutta nyt rohkeuteni vuoksi minun ei enää tarvitse kahviloissa kysyä, mitä kaurajuomaa käyttävät. Fazer AITO barista uusitulla reseptillä on yhtä hyvää kuin muutkin barista kaurajuomat. Lisäksi Fazer AITO - pisteellä oli  maistiaisena päärynäjogurttia (ihan jees) ja kaurakaakaota (ei ihan niin jees, mutta ok).

Toisiksi viimeisen kuvan gargoili ei liittynyt mitenkään Vegemessuihin, vaan sijaitsi teatterimuseossa, jossa tein pikaisen piipahduksen. Vielä pikaisemman piipahduksen tein valokuvamuseossa, jossa ei ollut mitään uutta ja ihmeellistä viime kertaan nähden.

Kirjauduin siis sisään Kaapelitehtaan kaikkiin museoihin, koska oli aikaa ja olin siellä. Hotelli- ja ravintolamuseossa vierähti pidempi aika. Katselin kuvia ja luin tekstejä ennen vanhaan olevista kahviloista, ravintoloista ja kouluruokailusta, miten se keksittiin. Uusi näyttely "Nam yök häh" oli mielenkiintoinen ja luin kaikki tekstit ja katsoin kuvat läpi. On kiinnostavaa, millainen tämänhetkinen ruokakulttuuri on ja millaisia on ennen ollut ruoat ja miten ne on tehty.

Museoiden jälkeen kävin Ruoholahden Citymarketista hankkimassa apetta ja körötin ratikalla kotiin.

Tänä aamuna suoristin pörröisen tukan ja otin kuvia hiuksista, koska olen jo jonkin aikaa miettinyt, josko tämän puna-oranssi-vaalean kuontalon aikakausi olisi tältä erää ohi. 

Asiaa ei tietenkään ollenkaan auttanut se, että törmäsin kansioon, jossa on kuvia ruskeasta tukasta ja treeniputkesta 2020-2021. Olin silloin todella hyvässä kunnossa ja ihokin hehkui sekä näytin nuorekkaalta. Tällä hetkellä olen muutenkin etsimässä uuden salin lisäksi uutta sali-innostusta. Juoksemisesta tykkään ja haluaisin tykätä yhtä paljon kuin ainakin vuosina 2020-2021, jolloin juoksin tunnin putkeen ja sain ennätyksen rikki viidestä kilometristä puoleen tuntiin juostuna. Toisaalta se oli myös Elixian aikaan. Citycenter on mukava sali, mutta keskustaan ei enää huvita mennä yhtä usein.

Meinasin tunti sitten juoda kahvia, mutta mietin, kannattaako se enää tähän aikaan. Toisaalta herätys on vasta seitsemältä huomenna. Voin yrittää väsyttää itseni nukkumaanmenoon mennessä jotenkin. Ajatuksena oli tukkataian lisäksi siivota ja pestä pyykkiä sekä koluta laatikot läpi. Jospa siis valot päälle asuntoon, kun ulkona taivas jo tummeni. 

Tänään oli mukava kirjoittaa, kun sain käytyä ensin kissan kanssa ulkona.

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa ja energistä ensi viikkoa!