torstai 28. maaliskuuta 2019

30 faktaa minusta

30 satunnaista faktaa minusta, jotka juuri nyt pälkähtävät päähän.

1) Olen tällä hetkellä koukussa mobiilipeliin nimeltä Klondike. En ole ennen mihinkään nettipeliin ollut näin kiintynyt. Onneksi siinä pitää aina välillä odotella, niin ei voi koko ajan pelailla.


2) Kuuntelen Bookbeatista viimeistä osaa Harry Potterista Vesa Vierikon hunajaisella äänellä kerrottuna. Ja loppuhetket ovat käsillä! En tiedä, mitä kuuntelisin näiden jälkeen. Näitä kuunnellessa olen välillä katsonut kaikki muut Harry Potter - elokuvat paitsi kuudes jäi väliin, kun aloin jo kuunnella seitsemättä, kun ovat niin jänniä. Ja mietin aina, miten elokuva on toteutettu eri tavoin tai samoin tavoin, hienommin vai kuunnellessa mietin, että olisi tuo kohta pitänyt laittaa elokuvaan. Harmi vain, kun kuulostaa siltä, että ihan kuin jotkut pienet asiat olisivat muuttuneet. Tiedän kyllä, että on eri suomentaja kuin silloin, kun luin nämä kirjat ja siellä on joitain hyvin outoja käännöksiä (esim nykysuomenkielelle), mutta ei kai paikkoja voi muuttaa.


3) Olen hyvin kiintynyt erilaisiin ääniin ja kuuntelen aina äänenpainotuksia. Minulla on nuottikorva, mutten enää välitä, jos joku laulaa väärin. Olen sulaa hunajaa, jos joku puhuu pehmeällä bassoäänellä ja hykertelen sisältäpäin.

4) Rakastan erilaisia murteita ja kirjainpainotuksia. Kiihtyessäni puhumaan alan puhua laveasti jotain Keski-Suomen murretta. Riippuu toki joskus henkilöstä, jolle puhun. Kai se, että puhuu hitaampaa murretta edistää kuulijan käsitystä sanoista, jotka eivät mene solmuun. Joskus sanat menevät minulla solmuun, mutta vähät välitän siitä, kun pitää vähän korjata. Tärkeintä on, että kun saan sanottavani loppuun, niin kaikki ovat silti ymmärtäneet asian. Murteita ja kirjakieltä rakastavana välttelen tahallani puhumasta tietyn kaltaista slangia ja yleiskieltä. Esimerkiksi se oli kiva, kun ensimmäisen kerran Helsinkiin tullessani yksin junalla ja käydessäni Stockmannilla asiakaspalvelijat olivat hyvin ystävällisiä, asiallisia ja puhuivat kirjakieltä. Tällä hetkellä kuulee outoa kieltä Stockmannin asiakaspalvelijalta, kun vaikka kosmetiikkaosastolla jotain kerran kyselin, niin asiakaspalvelijatyttö sanoi vain "Oota mä käyn tsekkaan". Sitten ajattelin, että käy sit tsekkaan. Olisi edes pahoitellut poistumistaan.


En siedä puhekielen nykyistä voimasanaa "sika" tai "sairaan". Jos näytän oudolta jonkun sanoessa jomman kumman, varsinkin ensimmäisen voimasanan,  se johtuu siitä, että se kalskahtaa korvaani samalla tavalla kuin "v*ttu". 


4) Seuraan hyvin paljon myös elekieltä; esimerkiksi jos joku ei katso minuun välillä puhuessaan muutamalle ihmiselle ajattelen, etten ole osana sitä keskustelua, joten voin saman tien lähteä pois.

5) Yksi ammattivalintani voisi olla kääntäjä. Ymmärrän tosi hyvin englantia, mutta joskus sen tuottaminen puheen kautta voi olla vaikeaa, jos ei puhu suoraan englantilaisen kanssa sellaisista asioista, joissa ei tarvitse jänniä sivistyssanoja. Voisi kyllä lukaista englanninkielisen sanakirjan läpi. Vaikka aukeama pari kerrallaan iltaisin. Kääntäjä myös sen takia, että suomenkielen kielioppi on jostain syystä intohimoni. Ainoat asiat, joita en koskaan oppinut, oli taivutusmuotojen nimet: ablatiivi, essiivi, illatiivi, adessiivi... mutta ei kai niillä väliä, kun tietää kaiken muun. Paitsi joitain sivistyssanoja, mutta se ei liitykään kielioppiin sillä tavalla. Olisi myös kivaa opettaa suomenkieltä ulkomaalaisille.


6) Tuntuu, että vasta Helsingissä asuessani olen kasvanut aikuiseksi.


7) Nuorempana ajattelin, etten koskaan muuttaisi Helsinkiin, kun uskoin stereotypiaan siitä, että tämä on asvalttiviidakko kerrostaloin, ilman luontoa ja vesistöjä sekä täynnä kopeita ihmisiä. Sitten tapasin erään, joka muutti käsitykseni Helsingistä, kun tulin tänne käymään hänen luonaan ja sitten muutin tänne. Sain ihanan työpaikan ja rakastuin kaupunkiin. Harmi ettei rakkaus kestänyt mieheltä minulle. Sain kuitenkin kaksi kolmesta. Ja täällä on paljon enemmän vesistöjä ja metsiä kuin Turussa - tuntuu ainakin siltä. Ja täällä on paljon enemmän kauniita vanhoja taloja kuin Turussa. Nautin täällä olostani, enkä usko muuttavani enää muualle, jollen sitten jostain syystä Espooseen tai Vantaalle. Silloin voi kuitenkin käydä Helsingissä paljon.


8) Voin ihan hyvin katsella miellyttäviä sarjoja ja elokuvia uudestaan sekä lukea kirjoja uudestaan. 


9) Tällä viikolla (vai olikohan viime viikolla) minulle sattui eräs vahinko, kun aamupöhnässä laitoin kaurapuuron mikroon ja ajattelin, että tuoksuupa hyvältä ja sitten ajattelin, että vitsi mikähän siellä käryää. Olin laittanut pelkät hiutaleet mikroon ilman nesteitä. Sitten koko asunto haisi siltä kuin siellä olisi tupakoitu. Hyh. Se haju kulki mukanani töissäkin koko päivän. Kolmen päivän tuuletuksen jälkeen kämpässä ei enää haissut, jollei avaa mikron luukkua. Vaikka olen kerran mikron jo fairyllä hinkannut, niin en tiedä, lähteekö haju ja keltaisuus ollenkaan eli pitäisikö vain ostaa uusi mikro. Soodavettä en ole vielä koittanut. 

Mietin myös sitä, pitäisikö oikeasti kokeilla mikrotonta elämää. Vähän aiemmin pitäisi herätä laittaakseen puuron hellalla ja hankkia toinen pikkukattila kahvia tai teetä varten. Toisaalta mikroton elämä kiinnostaa, koska harvemmin tulee oikeasti itse tehtyä ruokaa. Vaikka on reseptileikekirjan kehitellytkin, niin aina tulee ostettua helppoja mikroaterioita, jotka ovat minuutin parin päästä valmiita syötäväksi. Saisi sitä silti tehtyä uunipizzoja halutessaan. 


10) Mikrottomuuden myötä olen koittanut siedättää vähän vehnää ja maitoa mukaan ruokavalioon. Minulla on hassua, kun vehnän muodosta/tekotavasta riippuu se, miten suoleni sitä sietää. Sietää silti paremmin, kun juo tarpeeksi vettä päivisin. 
Jälkitekstinä: menen varmaan tänä vuonna allergiatesteihin ottamaan selvää, mistä on kyse, enkä parjaa suolistoani.


11) Vaikka haluaisin kiinteytyä ja käyn salilla, niin silti se on vaikeaa, kun herkut vetävät niin paljon puoleensa.


12) Olen kiinnostunut kovasti muodonmuutos-ohjelmista, varsinkin nopeista muodonmuutoksista talon sisustuksen kannalta tai kun stailataan ihmisestä ihan uudenlaista. Katsoin jo pienenä 12-vuotiaana isän kanssa T.I.L.A.-sisustusohjelmaa. Valun aina vanukkaana kaikkiin kivoihin sisustuskauppoihinkin, joissa en ole käynyt tai joihin on vaikka tullut sesonkiuutuuksia. 


13) En pidä korkeista paikoista, mutta minulle ei tuottaisi ongelmia asua kahdeksannessa kerroksessa, kunhan on lasitettu parveke, jos on parveke. Korkeiden paikkojen pelko liitetään varmasti putoamisen pelkoon.


14) Ajattelen jokaista tärkeää ihmistä elämässäni joka päivä. Tänään kaksi heistä tuli jopa uneen ennen heräämistä.


15) En pidä ilmapallojen paukahtamisesta. Jos joku leikillään pitää neulaa lähellä ilmapalloa, niin huudahdan, "älä tee sitä!" ja vien kädet korville. Sama juttu, jos joku puhaltaa ilmapalloa niin paljon, että itse olisin jo lakannut puhaltamasta, vien kädet korville tai poistun huoneesta.


16) En pidä sushista. En ymmärrä, miksi ihmiset niin vouhottavat siitä.


17) Olen intohimoinen kierrättäjä. Kierrätän kaiken mahdollisen ja toivon, että kaiken, mitä olen kierrättänyt käsitellään hyvin uusiokäyttöä varten. Minua pistää omatunnosta, jos näen, että kierrätettävää laitetaan sekajätteeseen. 


18) Luulin ennen, etten pitäisi Anna-Leena Härkösestä, kun pakkoluetettiin yläasteella Häräntappoase. Kiitos Bookbeatin olen nyt muutaman Anna-Leena Härkösen romaanin/novellin kuunnellut ja huomannut, että hän on oikein oiva kynäilijä. 


19) Rakastan luontoa ja aurinkoa, vaikka myös kaupungin katuja. Maaseudusta en tykkää. Metsää rakastan ja veden vieriä rakastan.


20) Rakastan valokuvaamista. Joskus ajattelin, että perustaisin oman gallerian. Joskus ajattelin myös, että perustaisin kahvilan ja niiltä kuvis olisi siellä seinillä.


21) Muuttaessani Helsinkiin ajattelin, että etsin ja löydän kaikki kivat kadut ja kahvilat ja käyn niissä vierailemassa. Vielä paljon paikkoja näkemättä.


22) Haluaisin matkustaa moniin maihin. Epäröin, osaisinko liikkua siellä.


23) Haluaisin lottovoiton. Haaveilen ylellisestä elämästä. En ole koskaan käynyt edes hierojalla. Sitten täyttäisi elämänsä kaikenlaisilla menoilla. Ensin tulisi hankittua hieno asunto, jokin menopeli, matkustettua, maksettua kaikki laskut pois, syötyä hienoissa ravintoloissa. Olo olisi huoleton. Tiedän, että aluksi on helppoa kuluttaa rahaa, mutta kun kaiken haluamansa olisi hankkinut, niin eläisi aika normaalisti muutamalla ylellisyydellä. Ei sitä kävisi ravintolassa kuin ehkä 1-2 kertaa viikossa. Sitten lahjoisi ystäviä. Antaisi hyväntekeväisyyteen. Ja suurin osa varmaan jäisi säästöön.


24) Tykkään hienoista pipoista ja huiveista.


25) Joskus halusin kirjailijaksi. Runoteoksen varmaan joskus julkaisen.


26) Kombucha, varsinkin Cola, on yllättävän hyvää. Siinä on melkein simamainen maku.


27) Olen aika hyvä päässälaskemaan. Viimeksi arvasin tilini saldon, vaikken ollut sitä tietoisesti laskenut.


28) Tykkään nippelitiedoista.


29) Minulla oli 15-16-vuotiaana mustempi kausi elämässäni, josta onneksi selvisin musiikin avulla. Suurimmaksi osaksi kuuntelin CMX:ää silloin ja myös Kotiteollisuutta, PMMP:tä ja Zen Cafelta mm. Talo-kappaletta.  

30) Jos ihmiset tällä hetkellä kysyisivät, millaista musiikkia kuuntelen, niin tällä hetkellä vastaisin, että tuutulauluja ja klassista sillä vapaa-ajalla kuuntelen vain äänikirjoja.


+ Vaikka olenkin tarvittaessa suora suustani, niin luultavasti olen liian kiltti, kun joskus passaan ja pidän sisälläni asioita, jotka pitäisi kertoa. Painoa sisällä, joka aina välillä helpottaa onneksi.



+ aion vielä oppia soittamaan jotain soitinta ja uuden kielen.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kevät tuli, ulos mars mars





Eilisen illan otoksia. Tulppaanit aukeavat huiman nopeasti ja haluaisin vain pysäyttää ajan niissä, etteivät kuolisi pois.

Eilen illalla söin pizzaa ja jäätelöä. Sekä kahvia ja kolaa. Meinasin nukahtaa valot ja Netflix päällä yhdeltä, joten se yhdeksän ja kymmenen välillä nautittu kahvi ei vaikuta yöuniini millään tavalla. Olisi voinut mennä jo puolilta öin nukkumaan, mutta halusin venyttää päivää. Varmasti kahvinsietokykyni perinyt isältä, joka varmasti juo enemmän iltakahvia kuin minä. Perheestämme varmaankin veli juo eniten kahvia luulen. Äiti juo eniten teetä - taito jota en ole vieläkään oppinut.

Ensi viikon koitan olla ilman ylimääräisiä herkkuja. Iho ja elimistö varmasti kiittävät. Suolisto pistää oikein kunnolla vastaan juuri nyt ja haluaisin kehon ja mielen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Siten jaksaisi muutenkin hoitaa elämän askareita, kun tuntee hyvää oloa sisältäpäin.

Ai niin. Päätin heittää mikron pois ja koittaa mikrotonta elämää.



























Lyhyesti. Oli aivan ihana aurinkoinen sunnuntai ja aamurötväysten jälkeen suuntasin Vanhakaupunginkoskelle kuvailemaan. Siis koski todellakin kuohui. Sillalla sai vesisuihketta päällensä ja ilmassa näkyi selkeää vesihöyryä.

Vielä oli lunta paikka paikoin siellä täällä, mutta oli lähellä, etten ottanut pyörää kellarista matkavälineeksi. Vähän vaikea hahmottaa Helsingissä pyöräteitä, kun aina välillä täytyy uhata henkikultaansa ja pyöräillä autojen seassa. Vielä vaarallisempaa, jos sattuu olemaan ratikka samalla reitillä, niin pitää varoa, ettei rengas osu uomaan, jolloin voisi syntyä tietynlainen tapahtumien ketju.

Vanhankaupungin jälkeen suuntasin Lammassaareen ja sieltä Kuusiluodolle, vaikka hetken mietin, että jättäisin sen toiselle kerralle. Muutaman tunnin aurinkoisessa säässä ulkoilu oli kyllä todella riemastuttavaa. Kevät tulee!

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Ihana arkiviikko takana


Ei pizzaperjantaita viime viikolla lähtöhässäköiden takia, joten sitten tuli pizzamaanantai tällä viikolla. Valitsin ennen näkemättömän Grandiosan grilled veggies uutuus-pizzan.


Tätä olin jo jonkin aikaa miettinyt hankkivani ja vihdoin hankin sen. Käytössä oikein hieno ja parasta siinä on se, että laitetaan niin kuin serum yleensä, kosteusvoiteen yhteydessä eli ei tarvitse levitellä CC-voidetta naamariin bussissa matkalla töihin. Kaikkein parasta toki olisi, jos pystyisi syömään sen verran terveellisesti, ettei kummoisiakaan ihosuojia tarvitsisi. Kai se herkkupyllyys joskus vaimenee.


Aivan ihanan ihana Vallila.


Sekä Sörnäinen. Valon määrä selvästi lisääntyy ja kevät on tulossa. Eilen otettiinkin kevätlelut esiin ja heivattiin talvilelut varaston perälle. Lisäksi sain siivota varaston jejei! Silloin mietin, kuinka kivaa olisi, jos olisi oma piha, jota voisi laittaa ja aina syksyisin haravoida lehtiä. Sellainen on mukavaa.



Tällä viikolla tuli ihanat Seurasaari-kuvat vastaan vuodelta 2015.


Ja lenkkimaisemakuvat parin vuoden takaa. Olen muutenkin lueskellut, että pari vuotta sitten tällä viikolla oli kevät paljon selkeämmin näkyvillä kuin nyt. Silloin kävi lenkillä uusilla lenkkareilla ja oli jo muutaman kerran pyöräillytkin. Eilen kyllä tosiaan mietti, että voisipa pyöräillä. Olisi ihanaa. Harmi vain, että en tosiaan aio pyöräillä jään päällä. Töihin saapuminenkin oli sellaista pingviinivaappumista, että mietin, mahdankohan hirveästi myöhästyä töistä vain sen takia, ettei pääse polulla eteenpäin.


Hankin ihastuttavia vaaleanpunertavia tulppaaneja. Kukat ovat niin ihania asunnossa. Piristävät. Tykkäsin ennen seitsemästä kukasta, mutta nyt tuntuu, että on tullut pari tai kolme lisää eli tämä tulppaani ja tietty pensasmagnolia vain tuoksunsa perusteella. Jollei se sitten ollut metsässä kasvava luumupuu. Sellainen suloinen makeahko tuoksu. Mistä sen tietäisi. Seitsemän muuta kukkaa, jos nyt ne muistan, ovat pioni, lilja, cladiolus, orkidea, gerbera, ruusu ja auringonkukka. Orkideakin on tosi kaunis kukka, mutta harvoinpa sellaiseen on varaa.


Yritys hyvä alkaa juomaan vihreää ja valkoista teetä enemmän. Pitäisi ainakin.




Eilisen illan kuvia. Tulppaanit avautuvat ja ovat tosi kauniita siinä pöydällä. Hetken makoilin matolla töiden, salin ja kauppareissun jälkeen eilen illalla ja ajattelin, kuinka ihanaa on olla kotona. Ja kuinka ihana päivä oli eilen ja torstainakin. Aurinkoa piisasi paljolti. Nyt se pitäisi houkutella esiin pilvien takaa. Ja kuinka ihanaa, että on perjantai ja viikonloppu edessä ilman mitään velvollisuuksia, mutta aion toki tänään tehdä kaikenlaista. Heti kun saan tämän kirjoitettua.


Ensin tuosta pussilakanasta. Viime postauksessa oli Manterolin kapsäkki kädessä Myllyssä, mutten kertonut, mitä se sisälsi. Eilen vihdoin asensin uuden lakanan paikoilleen ja se on aivan ihana. Tämän suloisen kuutti-lakanan näin Myllytys-lehdessä ja sen takia juuri lähdimmekin käymään Myllyssä, vaikka kyllä me siellä kaikkialla muuallakin äidin kanssa kävimme. Pussilakana ja tyynyliina on kampapuuvillaa ja niin mukava.
Pussilakanat ja vaatteet kehoitetaan pesemään ennen käyttöä, mutta en tehnyt tuolle niin, koska se ei todellakaan haissut yhtä pahalta kuin yhdet Finlaysonin lakanat kerran ja tiedän, ettei pesemättömät tekstiilit aiheuta minulle iho-ongelmia. Mutta joillekin voi aiheuttaa, joten yleisesti kehoitetaan pesemään tekstiilit ennen käyttöä. Ihan hyvä vain. Itse vain tykkään siitä uuden hajusta.

Tuosta ihanasta söpöstä pupukortista olen täysin samaa mieltä kortin tekstin kanssa. Eilenkin olin tosi mielissäni siitä, että sain siivoilla varastoa ja sain sen valmiiksi ja nyt on kaikki asiat järjestyksessä. Se että saa tilaisuuden pyytämättä tehdä jotain itselle tärkeää on minusta todella suuri kaunis ele.

Muistan aina tänään niin kuin eilen ja huomennakin:

- tänään olen kiitollinen.

Syysloman Tukholman reissu 1/2

Sain koko syysloman tänä vuonna ekaa kertaa ehkä ikinä ja sen kunniaksi piti lähteä tiistaina 13.10. Turkuun ja Tukholmaan. Pakkasin aamusel...