Muuten vaan ihana lauantai :)

Kävin yhdessä lempikaupoistani. Sieltä löytyy kaikkea jännää, mitä ei löydy läheltä. Viimeinen kuva on kun kuljen levollisena ja kiitollisena kotiin eilen. Kävin eilen ystäväni kanssa salilla vetämässä juoksu-intervalli-treeniä ja muutamia lihaskuntoliikkeitä perään. Muutamana päivänä oli tuntunut vähän vetämättömältä ja mieli maassa olevalta, mutta 23 minuutin juoksuintervalli kohensi oloa kummasti ja sen jälkeen tuli energinen ja hyvä mieli. Saleilun jälkeen kävin kirjastossa ennen kuin se meni kuudelta kiinni. Ehdin lukea uusimman KaksPlus-lehden kannesta kanteen.

Eilen oli uni tulossa puoliltaöin ja sirpitin jonkin aikaa unen ja valveen rajamailla, mutta kun kävin vessassa hoitamassa hammaspesut ja pisut, niin yhtäkkiä tadaa, enpä olekaan enää väsynyt ja valvoin kahteen. Ja tänään piti olla aikaisin liikkeellä ystävän luona, mutta nukuin ehkä kolmannen kerran elämässäni yhteentoista asti. Katsoin herätessä hölmistyneenä kelloa ja luulin sen valehtelevan. Pitkään nukkumiseen varmasti liittyi pitkästä aikaa intervallit, lähestyvä naistenvaiva ja silmäsuojat, joiden kanssa aina nukun pari tuntia pidempään kuin ilman sitä. Luulin nukkuvani korkeintaan kahdeksaan tai yhdeksään niin kuin normisti ilman kelloa, mutta kello olikin yksitoista.

Nauroin kömmähdystä, pyysin ystävältäni anteeksi ja suunnistin Keravalle ja vietin siellä muutaman tunnin. Siellä ollessa taivaalta tuli kyllä kovin vesisade, mitä olen nähnyt hyvin pitkään aikaan ja vähän jyrisikin. Mutta oli tosi mukavaa ja ilma sateen jälkeen oli aivan ihana, toi tuoksumuistoja mieleen sydämen sykähtäessä pari lisälyöntiä.

Saavuttuani Helsinkiin tapasin ystävän, joka oli Turusta Helsingissä käymässä. Käytiin Cafe Esplanadissa höpisemässä ja hörppimässä sumppia. Sitten saimme hänen avopuolisonsa seuraamme, kävimme hetken ajelulla ja ihastelimme ihanaa sateen jälkeistä taivasta. Taivas sateen jälkeen seljetessään on vain niin maailman kauneinta. Mielestäni sateen jälkeiset pilvet, aurinko ja sininen taivas on jopa kauniimpi näky kuin auringonnousu tai auringonlasku.

Päätimme käydä Linnanmäellä talluamassa. Olen käynyt Linnanmäellä viimeksi vuonna 2015 ja tuntui, että se oli täysin muuttunut siinä ajassa ja niin moni asia olikin. Muutama asia oli viety pois ja muutama juttu oli tullut lisää mm ravintoloita ja laitteita. Tänä vuonna mm. lisäyksenä tuli Taiga.

En varmaan Särkänniemeä tunnistaisi, kun siellä olen viimeksi teinivuosina käynyt. Voisi sielläkin joku päivä käydä. Tänä vuonna haluan käydä Linnanmäellä rannekkeen kanssa mieluiten kivassa seurassa. Kävimme Panoramassa ja tuntuu, että vajaa kuukausi sitten korkeanpaikankammoni ikään kuin vähän hävisi. En silti menisi pilvenpiirtäjän katolle huutelemaan. Luulen, että muutama asia muutenkin muuttui, kun hurahti saleiluun enemmän kuin normaalisti, kuten se kun halusin äidin vierailun aikana enemmän salille treenaamaan kuin kahvilaan pullaa mutustamaan.

Äidistä puheen ollen tällä hetkellä pitäisi olla Nukkumatti-saarella, mutta arvaa onko se kovin helppoa vasta 13 tuntia hereillä olleena. Voin toki yrittää. Kuudelta olen laittanut herätyskellon soimaan. Pakkaan aamulla loppuun kapsäkin, jonka otan mukaan neljä päivää kestävälle kotiseutu - reissulle Turkuun. Kahvinkeitin on ladattu aamua varten ja marjatkin ovat sulamassa jääkaapissa aamusmoothieta varten. Jospa koittaisi nukkumista - kyllä se onnistuu, kun laittaa jälleen unimaskin silmille ja ajattelee niiden tuntien määrää, jotka saa juuri ja juuri nukuttua.

Design-museo ja pilvipäivä

Seuraava konkreettinen toiveeni. Nähdessäni tämän Papustoriesin sivuilla ajattelin, että haluan saada tuon ihanan asuyhdistelmän kenkiä lukuunottamatta, vaikka joku sanoisi sitä lapselliseksi. Kysyn aina, että mitä vikaa lapsellisuudessa on. Miksi aina pitäisi olla niin hiton aikuinen. Aikuisuuteen ei kuulu hassuttelu, joten onko periaatteessa kaikki täysin vakavat aikuisia? Jokainen joka osaa hassutella, ei voi olla kokonaan hukassa aikuisuudessa. Kaikki elämänvaiheet kuuluvat ihmisyyteen ja jokaisella on lupa hassutella.

Oikeasti olen sitä mieltä, että lapsille on kivempia ja iloisempia vaatteita kuin aikuisille, varsinkin näillä erityisemmillä vaateketjuilla, kuten Papulla, Gugguulla, Polarn O Pyretillä, Mini Rodinilla etc. on tehty kestävämpiä ja ekologisempia vaatteita kuin aikuisille. Harmi, etteivät nämä tosi hienoja lastenvaatteita valmistavat yritykset tee myös aikuisille yhtä hienoja vaatteita. Onneksi Papu tekee sentään muutamia ja jotkut muutkin.

Lapsilla on erityisesti mukavia vaatteita, juuri sellaisia lapsille suunnattuja iloisen värisiä, kuvioisia ja liikkuvuuteen sallivia vaatteita, kun taas tuntuu että aikuisille tehdään vaatteita, jotka eivät jousta tai ole kovin värikkäitä tai sitten ovat vain yhtä väriä kerrallaan. Aikuisten vaatteissa pitäisi siis käyttää enemmän luovuutta ihan niin kuin lasten vaatteissa. Elämä on tehty elämistä varten ja itse ainakin haluaisin elää iloiten elämästä kaikkien värien kanssa. Vaikka tykkään vaaleasta sisustuksesta, niin tykkään myös kontrastista ja väriläikistä. Rauhaa ja iloisuutta huumoria unohtamatta.

Sain Prinsessa-teenkeittimen takaisin anettuani sen eräälle lahjaksi, mutta hän ei sitä käyttänytkään, niin pyysin takaisin ja sain sen vihdoin. On tullut käytettyä kyllä, kun olen innostunut teenjuonnista nyt ja kahvi tällä hetkellä maistuu hyvin kuralta eikä sitä oikeastaan tee mieli ollenkaan paitsi eilen. Tässä keittimessä voi siis keittää tietyn kuumuista vettä, koska eri teelajit vaativat eri kuumuisen veden, niin saavat sitten hautua oikein, eikä kitkeröidy niin kuin esimerkiksi vihreä tee voi maistua kitkerältä liian kuumassa haudutettuna. Ainoastaan ilmeisesti musta tee pitäisi kiehumislämpötilassa hauduttaa. Keittimeen kuuluu myös teesihti, jolloin voi irtoteetä tehdä suoraan pannuun.

Kyllä, Nintendo Switch Mario - peli. Vaihdoin kaksi peliä yhteen. Olen uudelleen kiinnostunut pelaamisesta hankittuani Nintendo Switchin. Se on paljon luovempi konsolipelikone kuin PlayStation nelonen, jota tällä hetkellä käytän pääsääntöisesti leffa- ja sarjapalveluiden katsomiseen. Ja ei, edelleenkään en omista digiboksia, koska en tekisi sillä yhtään mitään. Pienenä katsoin monia ohjelmia viikossa ja tein jopa oman lehdykäisen, jossa luki, mikä tulee miltäkin kanavalta ja milloin, mutta nykyään katson jotain sarjaa tai leffaa, jos huvittaa tai olen katsomatta. En ole sidottuna televisio-ohjelmien aikoihin, vaikka nykyään voikin nauhoittaa, enkä ole selvillä mistäkään mainoksesta, joka ei satu näkymään kaupungin kadulla tai ilmaisjakelulehdessä.

Olin eilen ihan innoissani, kun päätin laittaa mustat farkut jalkaani ja ne mahtuivat! En ole ainakaan kahteen vuoteen käyttänyt farkkuja kun aina tuntui, etteivät ne jousta niin kuin legginsit ja niillä ei tee mieli istua. Eivät ne tietenkään jousta, nehän ovat farkut! Stretch-farkut saattavat joustaa.

Nyt kun on säännöllisemmin treenannut, niin farkut pitkästä aikaa mahtuvat ja tunsin oloni solakaksi niiden kanssa, mikä on aika kiva tunne puussa makoilevan laiskiaisen sijaan. Enkä tykännyt farkuista senkään takia, että vatsa ja jenkkakahvat vyöryvät housunkauluksen yli tai eivät mahdu pyllyn yli ylös asti. Farkut eivät kuulemma ole sopivat eikä oikean kokoiset, jos ne näin käyttäytyvät. On niin rasittavaa kokeilla vaatekaupoissa housuja, kun tuntuu että vaatteet pienenevät ja koot suurenevat (esim entinen 38 tuntuu tämän hetken 42:lta), menevät johonkin ranskalaiseen kokotaulukkoon kohta. Ja olen kokotaulukossa niin housuissa kuin kengissä väliinputoaja - pitäisi käyttää sitä numeroa, jota ei ole olemassa. Eilen jenkkakahvat tulivat ihan vain tosi pienesti näkyviin, muttei se haitannut tippaakaan, vaan tunsin oloni tosi hienoksi ja jotenkin muodikkaaksi. Aina kun käytän farkkuja hyvin harvoin, niin tunnen itseni vähän erityisemmäksi, business lady like. Yksi syy, miksi haluan hoikemmaksi on juurikin se, että haluaisin käyttää enemmän farkkuja.

Minulta lähti pala poskihampaasta viime viikonloppuna ja laitoin itseni julkiseen hammashuoltoon jonoon. Ystävät sanovat, että varaa aika kiireiseen hammashuoltoon, että sen saa hoidettua, mutta otan kyllä yhteyttä kohtapian, jos eivät ota sieltä päin yhteyttä. Ei se satu eikä ole tulehtunutta ientä, mutta kielellä kokeiltaessa tuntuu vain, että on kolo. On muutenkin aika voittaa hammaslääkäripelkoni ennen kuin kaikki hampaat tippuvat suusta, vaikka hoidankin hampaita, ikeniä ja harjaan myös kieltä pari kertaa päivässä. Ei hyvä hoito ole terveen suun tae. Olen kyllä niin mielissäni, kun vihdoin joku puoli vuotta vai vuosi sitten aloitin säännöllisen hammasvälien lankaamisen, niin sen jälkeen ei ole ollut lainkaan ientulehduksia, vaikka ennen sitä oli ientulehduksia jatkuvasti. Sitten kysyn itseltäni ihan pöllönä, että miksei ole ennen tullut lankailtua, jos se pysäytti sen haitan. Ennen teleskooppilankaimia lankaaminen pelkällä langalla varmasti tuntui ajatuksena vaivalloiselta ja sitä luuli, että sitten ikenet sattuvat ja vuotavat verta enemmän. Hammaslankaa kuitenkin suosittelen ihan jokaiselle, koska se mitä pelkäsi langan tekevän oikeastaan poisti juurikin sen pelätyn vaivan eli verta vuotavat ja tulehtuvat ikenet. Ja henkikään ei enää haise.

Eilen oli pilvipäivä. Välillä satoi, tuli aurinko näkyviin ja sitten jälleen pilvet täyttivät koko taivaan ja välillä satoi ihan kaatamallakin. Lähdin ystäväni kanssa muutamaksi tunniksi museoreissulle. Onneksi oli katsonut säätiedotuksen ja otin äidiltä jääneen sateenvarjon mukaan. Pää ei kastunut, mutta tullessa perille museolle, joka sijaitsi Korkeavuorenkadulla, kengät olivat kyllä läpimärät.

Design museo  on Helsingissä sijaitseva erikoismuseo. Museo on perustettu vuonna 1873, ja sen alkuperäisenä lähtökohtana oli toimia taideteollisuuden opetuskokoelmana. Nykyisissä tiloissaan Korkeavuorenkatu 23:ssa 140-vuotias museo on ollut vuodesta 1978.

Tällä hetkellä siellä oli Maailmojen salat - näyttely, Utopia nyt - Kertomus suomalaisesta muotoilusta - näyttely ja Bryjnar Sigurðason - näyttely. Nähtävää oli paljon. Varsinkin puutyöt kiinnostivat ja lasinpuhallus olisi edelleen hienoa oppia. Olisi ollut hienoa nähdä ja oppia enemmän suomalaisesta muotoilusta.

Väsymys hieman vaivasi vain neljä tuntia nukkuneena, mutta onneksi sekin meni ohi. Hihittelimme yhdessä välillä ystävän kanssa sitä, kun molemmilla oli aika kova treeni edeltävänä päivänä takana ja lihakset sattuivat. Edellispäivänä kokeilin maksimipainoilla mm. jalkojen lähentäjiä ja loitontajia ja edeltävänä päivänä ystävä opetti minulle oikean tavan vuorojalkakyykätä ja samalla reissulla sain hauikset ja ojentajatkin sattumaan pakaroiden ja takareisien lisäksi.

Kävimme vielä museon kahvilassa höpöäjämässä kaikenlaista ja siellä väsymys vihdoin lähtikin. Ei olisi muuten tehnyt mieli kahvia, mutta siellä oli aivan ihana tuoksu, joka tuli design museon kahvila cafe bar designmuseo juurista, jossa oli tarjolla ROST-kahvia (Lauttasaaren pienpaahtimon).

Tosi miellyttävä museo, jossa täytyy käydä kyllä uudemmankin kerran. Museolle pääsee erittäin helposti 10-ratikalla tai vain kävelemällä keskustasta paikalle muutaman sataa metriä.

Kun saatiin heipat sanottua ja halattua, niin hän suunnisti kotiin ja minä suunnistin salille ainoastaan höyrysaunaan ja pesulle. Ei jaksa salirääkkiä muutaman tunnin unella ja lihakset kolottaen. Höyrysauna on aina ihana. Sai eilen kyllä käveltyä jonkin verran. Kaikenlainen liikkuminen on hyvä.

Sain 45 päivän kokeilujakson Nextorysta ja päätin kokeilla sitä, kun Bookbeatissa en ole juuri nyt kirjoilla. Nextorysta löytyikin paljon enemmän kirjoja ja jopa vanhempia lukemattomia kirjoja kuin Bookbeatista ja Storytelistä. Laitan ylös eli jonoon kaikki, jotka haluan lukea tai kuunnella. Viime päivinä on paljon tullut musiikkia kuunneltua, mutta voisi alkaa kuunnella jälleen äänikirjoja, kun matkustaa julkisilla tai kävelee aurinkoisia tai sateisia teitä pitkin. Ihan kaikkia ei voi kuunnella, mutta onneksi on tämä tabletti, jossa on isompi näyttö, niin voi lukeakin hyvin. 

Uuden oppiminen ja kokemusten saaminen myös kirjojen kautta on ihanaa ♡

Oikein ihanaa keskiviikkoa!