Elämä flunssan jälkeen - aurinkoisia päiviä

Vielä flunssaisena tässä kuvassa. Pari viikkoa se flunssa kestikin parin päivän sijaan, mutta nyt olen erittäin tyytyväinen, että flunssa on parantunut, vaikka jälkilimaa on kestänyt viikon, mutta kun se ei ole flunssaa, niin se ei häiritse yhtään. En ollut pois töistä, vaikka pariin kertaan se kävikin mielessä. Flunssan loppuvaiheessa tuntui siltä, että flunssa on irrallinen asia, josta pitää päästä eroon, kun se ei jyllännyt enää sisällä. Onnekas olen onneksi siinä, ettei mikään pääse koskaan poskionteloihin. Välillä kyllä mietityttää, paljonko keuhkot kestävät. En kuitenkaan usko, että lapsena sairastetulla keuhkokuumeella, joka kuulemma kesti pari kuukautta, olisi mitään jälkiseurauksia enää, vaikka joskus siltä tuntuikin, että yskiessä olisi keuhkot painuneet kasaan, eikä olisi saanut yskittyä uudestaan, jollei saisi vedettyä ilmaa keuhkoihin. Joskus ajattelin, että olen tosi onnekas, ja olenkin, kun olen työpaikassa, jossa jatkuvasti on ties kuinka monta tautia liikkeellä, mutta silti välttää niistä suurimman osan. Tuli sitten tarpeeksi vieras tauti, joka pääsi iskemään sillä aikaa, kun sokerin ja maidon (jollen saatan olla yliherkkä) liiallinen nauttiminen laski immuniteettiä hetkellisesti.

Pitäisi päästä takaisin salin makuun nyt, kun oli ensin viikon tullen aina töiden jälkeen kotiin ja tällä viikolla olen pari kertaa käynyt salilla, mutta huomaan hengästyväni tosi nopeasti. Pitäisi alkaa käymään lenkeillä Töölönlahden ympäri. Ei ole kivaa, jos alkaa heti jalkalihakset sattua, jos vähänkin kyykkää. Pitäisi pistää pyöräkin kuntoon, että voisi alkaa pyöräilemään työmatkat, niin sillä sitten pääsisi takaisin kuntoon. Ja voisi uudestaan äänikirjojakin alkaa kuuntelemaan, samalla kun pyöräilee töihin. Olen nyt koittanut lukea (huonolla menestyksellä) vähän enemmän ja löysin töistäkin pari oppikirjaa lisää ammattikirjallisuudesta.

Toinenkin syy, miksi pitäisi kuntoa kohentaa nopeasti, tietysti kolmas olisi kesäkuntoon hankkiutuminen, mutta osallistun ystävän kanssa Extreme Runiin ensi kuun kahdeksastoista päivä. Se järjestetään Vantaalla. Hinta on parikymppiä enemmän kuin Naisten kympissä (tosin sekin hinta oli varmaan alennettu jollain tarjouksella), mutta Extreme Run vaikkakin on pari kilometriä lyhyempi kuin Naisten kympissä, niin siinä on esteitä, joita pitää ylittää ja alittaa. Lisäksi saattaa saada enemmän tilpehööriä, kuljetuksen Helsingistä Vantaalle, jos tarvitsee ja siitä saa jopa mitalin toisin kuin Naisten kympistä. Ja lisäksi siihen osallistuu myös miehiä, joka on tosi kiva, koska sittenpähän saa silmänruokaa ja voi huvittaa itseään sillä ajatuksella, että juokseekin jonkun miehen ohi, hahaa. No sen näkee sitten. Varmasti teen siitä ihan oman postauksen.

Aurinkoisia päiviä on riittänyt ja niistä on yrittänyt nauttia parhaansa mukaan. Kerännyt ekstra-annoksen D-vitamiinia, että on parantunut.

 

Äidin luona olin viime viikonloppuna pääsiäislomalla. Oli ihana loma, vaikka olisi halunnut yhden tai pari päivää lisää lomaa. Äidin luona siivosin ensin vanhaa lasten huonetta, heitin roskapussillisin tavaraa pois, mutta jos olisin saanut itse valita, niin olisin heittänyt kuusi pussillista ja pari kirjahyllyä pois. Löysin tämän vanhan puhelimenkin, jota en muistanut omistaneeni. Varmaan ensimmäinen älypuhelimen kaltainen, joka minulla koskaan oli.

Löysin vanhan runotekstinkin, jossa lukee

I have a dream

picturizing the world upside down

What have you heard?

World is almost wide open

And only you can see it

Only you know the truth

It can still be saved

You know how to rescue it 

Vanha lastenhuone jäi kyllä kesken, kun päätin alkaa järjestämään keittiötä. Siellä tuntui, että saan enemmän aikaan. Heitin kaikki vanhat ruoat ja juomat pois ja kävimme äidin kanssa yhdessä kierrättämässä, kun nyt hänenkin pihalleen on tullut muovikierrätys ja pahvikeräys. Ajatella, että sieltä on puuttunut pahvinkeräys, joka on varmaan toisiksi kierrätettävin heti muovin jälkeen. En ymmärrä, miten muovia on ikinä heitetty sekajätteen mukana pois. En enää vain pystyisi siihen. Koen suuria tunnontuskia, jos näen kierrätettävän tavaran menevän sekajätepussiin. Olenkin tällainen himokierrättäjä ja luonnonsuojelija. Oli ilo tehdä äidin kanssa jotain, jonka koen itselleni tärkeäksi ja toivon, että äiti alkaisi myös kierrättämään kaiken mahdollisen.

Äidin keittiössä järjestin puoli huonetta ihan kokonaan uuteen uskoon ja illalla vielä, kun äiti oli nukahtanut, niin laitoin pari asiaa vielä järjestykseen. Kun äiti kävi yöllä keittiössä, niin aamulla kertoi hyvillään, ettei ollut tunnistaa omaa keittiötään. Järjestin allaskaapin ja hellan viereisen kolon, joihin ei oltu vuosiin varmaan koskettu, hinkkasin ja putsasin myös hellan hormin päällisen ihan kirkkaaksi, että siitä näkee peilikuvansa - sen puhdistaminen onkin ihan oma taiteenlajinsa. Järjestin puurohiutaleet, pussirullat ja kaikki pesuaineet. Mikron alustan, kahvinkeittimen takaata ja leipälaatikon myös puhdistin ja siivosin. Tip top on ihana asia.

 

Olin äidin luona pari yötä eli yhden kokonaisen päivän ja pari vajaata. Toisena päivänä kävimme äidin ystävän luona Turussa. Sitä ennen kipaisimme kaupasta Ainon uutta kaurahyve-jäätelöä, jossa ei siis ole ollenkaan maitoa. Ihanaa, että kun tulin äidin luokse, niin kävimme kaupassa ja äiti huomioi erityisruokavaliotani, kun yritän elää ilman maitoa ja gluteenia. Löysimme kaupasta myös espanjalaisia ja belgialaisia mansikoita. En tiedä, mutta jotenkin tuntuu, ettei aiempina vuosina ole ollut mansikoita saatavilla näin varhain tai ainakin ne ovat maksaneet pari euroa enemmän. Vierailun jälkeen päädyimme läheiseen isoon kirpputoriin, johon ihmiset olivat tuoneet vanhoja tavaroitaan omille hyllyilleen ostettaviksi. Kaikkein eniten kiinnosti kirjat ja elokuvat. Hankin sieltä yhden lempielokuvistani ja kolme kirjaa. Löysin tämän kirjan Nalle Puh ja Tao, Nasu ja Te. Olen ennenkin nähnyt tähän kirjasarjaan kuuluvia kirjoja ja kiinnostunut niistä. Nyt ostin yhden. Melkein ostin Dalai Lamankin pienen kirjan. Se jäi kuitenkin sinne.

 

Kirpputorilla oli kaikenlaisia hauskoja esineitäkin. Toisen vanha voi tosiaan olla toiselle aarre. Tämän nätin meritytön koiransa kanssa - kynttiläpidikkeen meinasin tosiaan ostaa, maksoi vain euron, mutta sitten mietin sitä kolme kertaa, etten enää osta kuin sellaisia, joista todella todella paljon tykkäisin. Ei siis turhaa krääsää ja koriste-esineitä, joista ei oikeasti tykkää. Joskus mietin, että olisi ihanaa, jos olisi joku mökki, niin se olisi ihan erilainen sisustukseltaan. Käyttäisin siellä erilaisia astioitakin. Ehkä merihenkisyys yhdistettyna Pip studioon. Kävimme kirpputorilla vielä toisenakin päivänä ennen lähtöäni takaisin Helsinkiin, kun ehdin ekana päivänä kun se meni kiinni aikaisin, katsella vain puolet koko kirpputorista. Toisenakin päivänä näin viimeisenä ihanan elokuvameren, mutta jalat kertoivat, etteivät jaksa enää käyskennellä ja pitää naista pystyssä. Joten lähdimme kohti bussipysäkkiä.  

Pääsiäislomalla katsoin vielä tämän ihanan elokuvan, joka on yksi lemppareistani, Pete ja lohikäärme Elliot/ Pete's Dragon. Kannattaa ehdottomasti katsoa, jos ei ole nähnyt. Niin valloittava.

Pääsiäismaanantaina sain vielä nauttia ihanasta päivästä hyvässä seurassa. Tuli käveltyä kolme kilometriä ja sitten sen jälkeen tuli mentyä vielä salille ekan kerran flunssan jälkeen. 

Tällä viikolla aurinkoiset säät jatkuivat ja työmatkalla rakastan katsella Vallilaa. Jokin Vallilassa vetää puoleensa. Haluaisin muuttaa sinne, kun Punavuori on kuitenkin joltisenkin verran kauempana bussiyhteyksistä. Vallilasta olisi lisäksi paljon helpompi lähteä pyörällä kohti työpaikkaa kuin Kalliosta, jossa tällä hetkellä asun.

Laskin yhtenä päivänä, että tämän hetkinen asunto on seitsemäs asunto kotoa muuttamisen jälkeen. Ja tämä on pitkäaikaisin, missä olen asunut, jo yli kolme vuotta. Turussa opiskellessani lähihoitajaksi asuin hetken miehen kanssa ihanassa 60 neliön kaksiossa, jossa oli sauna, iso parveke, tiskinpesukone, vaatehuone, lemmikkisallivuus eli kaikki ihan täydellisesti - lisäksi se sijaitsi pienen korttelin päässä joenvarresta. Paitsi ettei minulla ollut eron jälkeen opiskelijana siihen yksin varaa, se harmittaa ehkä vieläkin ihan vähän. Sen jälkeen asuin parissa asunnossa ennen muuttoa Helsinkiin.

Tämänhetkinen asuntoni on toinen asunto Helsingissä ja olen haikaillut jo ainakin vuoden toiseen asuntoon muuttamista. Vakuusmaksut vain estävät muuttamisen, siksipä haaveilen lottovoitosta, kun myytävät asunnot tuntuvat olevan paljon paremmassa kunnossa ja tarpeen mukaan muunneltavissa kuin vuokra-asunnot, joista parhaimman kuntoiset tuntuvat sijaitsevan ihan väärässä osassa Helsinkiä. Täydellisen asunnon metsästys siis käynnissä - ja täydellisen kumppanin, mistäpä ne löytäisi.

Näin isoja ovat mansikat tällä hetkellä. Sari Aallon näin viime viikolla esiintyvän ja voi että, miten valloittava, hauska, taitava ammatissaan ja ihana ihminen hän onkaan. Haluaisin nähdä enemmänkin hänen esityksiään. Olin ihan lumoutunut hänestä. Yllättävää oli, että hän on taikuri Simo Aallon tytär. Jokeri pokeri poksia tuli katsottua joskus pienenä telkkarista.

Huippua, että Facebook näyttää muistoja samalta päivältä aiempina vuosina. Nämä kuvat tulivat yksi päivä vastaan. Ne ovat Tähkäpuistosta tai Petreliuksen puistosta, kuten sitä myös sanottiin. Ennen kuin muutin Helsinkiin asuin tämän ihanan kukkia ja kauniita puita täynnä olevan puiston vieressä. Harmi, etten ole löytänyt Helsingistä samanlaista. Saa vinkata, jos joku tietää, onko tällaisia Helsingissä, jotka eivät ole aidattuja alueita, kuten Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha.

 

Nämäkin kuvat ovat keväiltä, jolloin Turussa vielä asuin. Turussa on kyllä kauniita paikkoja, jos vain osaa etsiä. Vaikkakin joku rikkoo Kaarinan, synnyinkaupunkini ja tekee siitä ruman paikan, niin pitää toivoa, että Turulla olisi vielä toivoa säilyttää alkuperäisyytensä ja kauneutensa.

Eilen töiden jälkeen ajattelin alunperin meneväni salille, mutta aamulla ostinkin leffalipun varttia yli viiden näytökseen, kun halusin nähdä Avengers - End game. Leffa oli hieno 3D-ominaisuuksineen, vaikka leffan loppu surettikin ihan valtavasti. Leffakokemusta häiritsi edessä istuvat teinipojat, jotka jättivät kauheasti roskaa jälkeensä ja meuhkasivat jonkin verran ja viereen tuli istumaan pari teinityttöä, joista toinen pälpätti leffan aikana niin kuin edessä istuvat teinipojatkin, mutta puhui myös joka toisen sanan v-alkuisena. En ymmärrä, miksi niin nuori voi olla niin huonokäytöksinen ja paha suustaan. No kaikki eivät ole hyvätapaisia, mutten oikeasti ymmärrä, mikä järki kiroilemisessa on.

Kyllä minä mieleni pahoitin! Mutta nyt on ihanan ihana lauantai, jee! Aurinko paistaa ulkona ja katselen supersankarileffaa samalla tässä kirjoitellessa. Eilen kun kävin leffan jälkeen kaupassa vielä, niin koin oloni väsyneeksi viikon jäljiltä, vaikka olikin vain nelipäiväinen viikko. Kaupassa ajattelin, että ihanaa väsymyksessä on se, että nukkumaan meno tuntuu silloin todella ihanalta. Kun on oikeasti väsynyt nukkumaan mennessä, niin sitä superisti rentoutuu ja olo on vähän sama kuin olisi pidättänyt pissaa kauan ja päässyt päästämään sen pitkän odotuksen jälkeen lorisemaan pönttöön. Kiitollinen.

Hihi! Mutta nyt pitää keksiä jotain tekemistä tähän päivään, jollen sitten jonkin aikaa pelaile ja jatka leffojen katsomista puolille päivin. Kyllä tuo aurinkoinen ilma vetää liiaksi puoleensa. Ja tänään on se lämmin aurinkoinen päivä, huomenna on yli viisi astetta kylmempi, joten tästä päivästä pitää nauttia huomisenkin edestä.

Ihanan ihanaa viikonloppua!

Flunssaviikko takana, uusi viikko edessä

Viikko pulkassa ja pulkka varastossa. Tai no tänään on kuitenkin maanantai. Viikko on alussa, muttei onneksi niin kovin pitkä. Tämäkin päivä vain hujahti.

Eilen piti tätä blogia kirjoitella, mutten jaksanut, koska olin niin laiskaperse. Pelasin Simsiä ja katselin välillä Avengersia. Viikonlopun aikana olen katsonut Marvelin Civil warin, kaikki Iron manit ja Spiderman Homecoming, jossa on sama ihana tyyppi Spidermanina kuin Iron manin kanssa. Tykkään supersankarileffoista. Ja suosikkini on Iron man. Tämänhetkiset suosikkimiesnäyttelijät ovatkin Robert Downey Junior, Tom Holland, Freddie Highmore ja Ewan McGregor. Katselin viikolla jollei perjantaina ihanan leffan, jossa oli Ewan McGregor eli Risto Reipas ja Nalle Puh. Suosittelen lämpimästi, jos ollenkaan tykkää Nalle Puhista.

Ai miksi minulla on ollut aikaa katsella leffoja? No en ole ainakaan käynyt salilla iltaisin. Viime sunnuntaina, kun vain rötväsin koko päivän ja herkuttelin Laitilan Leipomon ihanilla gluteenittomalla banaanikakulla (myös maidoton) ja toscakakulla, niin nappasin samalla flunssan. Joten vähän yli viikko jo flunssaa takana. Tuntuu, että se paheni viime viikonloppuna ja alkaa häiritsemään jo yöuniakin, kun pitää herätä kesken yötä yskimään räkää ulos keuhkoista ja niistelemään. Nyt on jo niin hyvässä mallissa tämä flunssa, että aamupäivällä yskittää ja niiskututtaa, muttei iltapäivällä enää.

Yhtenä yönä olin tunnin hereillä, kun yskästä ei meinannut tulla loppua ja aina kun meni pitkäkseen, niin alkoi taas yskittämään. Luinpa siinä samalla yhden Baby Bluesin sarjakuvakirjan, kun löysin niitä pinon Nemin kaveriksi yhdestä kirjastosta. Olen toki tehnytkin viime viikolla jotain. Kuten pelannut Simsiä, hehee. No innostuin siitä uudelleen. Olen pelannut Simsiä siitä asti (välillä vuosi pari välissä), kun oli vain yksi Sims. Ja nyt on neljännellä osalla monta lisäosaa. Simsissä kiehtoo, no jotkut sanovat, että se on kuin virtuaalinen nukketalo. Siinä kiehtoo kuitenkin ihmisten mielialan muuttuminen, taitojen kehittyminen ja ehkä eniten se, kun olen niin kiinnostunut taloista, asunnoista ja sisustamisesta. Siksi tykkään pelata. Ja ehkä vähän siksi, että siinä kasvatetaan myös lapsia. Ja siinä saa myös lemmikkejä ja niitäkin kasvattaa ja kouluttaa.

Olen hieman nörtti, mutta se ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä. Tosin olen nörtti monessa asiassa. Olen ehkä ennemminkin kiistellyt siitä, että mikä tekee ihmisestä nörtin. Onko se sitä, että tietää tosi paljon jostain asiasta, sitä että pelailee pelejä vai sitä, että on kiinnostunut jostain tietystä asiasta, kuten kahveista ja siksi omistaa hienon kahvintekomasiinan ja kokeilee uusia makuja. Kyllä, nörtti ei todellakaan ole häpeä, eikä se tarkoita vain tietokoneilla työskenteleviä henkilöitä. No eihän se periaatteessa sitäkään voi tarkoittaa, koska heitähän kutsutaan näyttöpäätetyöntekijöiksi, toimistotyöntekijöiksi tai vastaavaa. Mikähän ihme sana sekin oli, hmm.

Huomaa kyllä, että annan tekstin vain tulla ja ajatusten lentää. Olen nörtti siinäkin, että päätin opetella kymmensormijärjestelmän ollessani yläasteella. Halusin olla nopea kirjoittaja, enkä kirjoittaa pelkillä etusormilla ja katsella, että missähän se ja sekin kirjain on. Voin kirjoittaa koneella katsomatta näppäimistöä. Jännittävää. Luulin, että kaikki opettelivat sitä samaa asiaa, mutta ilmeisesti he vain selasivat nettiä tai jotain, koska samassa koulussa olleet eivät myönnä muistavansa tätä asiaa.

Nykyajan trendisana voisi olla hifistelijä. Se ymmärretään ehkä paremmin, vaikka sitä käytetään ehkä liian herkästi ihmisistä, jotka vain sivuavat aihetta. Pitää aina kysyä tarkemmin, jospa ei olekaan hifistelijä tai jos haluaa tietää asiasta lisää. Itse olen ainakin kiinnostunut, miten asiat syntyvät ja miten ne muodostuvat tai valmistuvat monen tai vain parin yksinkertaisen prosessin tuloksena.

Tämän Puhdistamon energiasmoothieaineksen ostin Lautasella-messuilta. Kokeilin sitä muutamaan kertaan riisijuomaan sekoitettuna (erikoisjuomista uusi suosikkini, koska you actually can drink it without showing your tongue) ja yhdellä banaanilla sisään nakattuna. Näin kehotettiin takana olevassa ohjeessa. Valitsemaan sopiva neste. Oli aika jees. Pelkän jauheen haju ei ole kovin miellyttävä, mutta valmiina juomana maku on miellyttävä.

Edellissunnuntaina kirjoitin someen, että sunnuntai on siivouspäivä isolla hymiöllä perässä, mutta vietin sen tosiaankin vain ja ainoastaan rötväten neljän seinän sisällä kakkua syöden. Tämän uuden hyllyjärjestyksen sain aikaan maanantaina. Siirsin sängyn vieressä sijaitsevasta IKEAn nelilokeroisesta hyllyköstä kirjat hattuhyllylle, johon ne mahtuivat kaikki vierekkäin. Tästä on hyvä lähteä lukemaan ja poistamaan sitä mukaan, kun on lukenut. Katsoin kuitenkin, että näistä säilytän luultavasti kaksitoista, vaikka olisinkin ne lukenut. Hattuhyllyllä olleet pipot, hanskat, huivit ja pyöräilykypärä joutivat eteisessä olevaan pitkulaisen kaapin parille hyllylle, josta otin lakanat ja pyyhkeet pois. Pyyhkeet sijoitin huoneessa olevan vaatekaapin alahyllylle ja liinavaatteet IKEA-hyllykön pariin alalokeroon. Olin lainannut sen verran Nemi-sarjakuvalehtiä sun muuta kivaa kirjastosta, että laitoin lukemattomat vasempaan lokeroon ja luetut oikeaan lokeroon, niin pysyvät järjestyksessä. Oh yeah!

Ihanaiset terttuneilikat ovat kyllä pisimpään säilyviä leikkokukkia, mitä tiedän. Yhtenäkin päivänä ne olivat juoneet kaiken veden ja laitoin lisää, niin yhä porskuttavat kauniina. Saa nähdä, aukeavatko nuput vai ehtivätkö kuihtua sitä ennen.

Tiistaina ajattelin ostaa ensiapua käynnistyneeseen flunssaan. Septabene sisälsi hieman särkylääkettä ja oli uusi tuttavuus, enkä ollut myöskään nähnyt koskaan ennen veteen sekoitettavaa buranaa.

Oli muuten pehmeämpää rakenteeltaan ja paremman makuista kuin jokin Finrex. Finrex ei tosin sisällä särkylääkettä - kai.

Alkuviikosta viime viikolla ajattelin, että vaikka on tämä ns flunssa eli nuha ja kurkku meinaa karheutua, niin tuntuu paljon paremmalta kuin kertaakaan viime viikolla (miinus lauantai = oikein ihana päivä), kun kärsi jatkuvasta kovasta stressistä kaikenmoisten asioiden ajattelemisen tiimoilta. Ajattelin, että se stressi laukesi flunssan muodossa kehossa ja sattuipa sopivasti myös kuukautiset alkamaan samaan aikaan. Olin iloinen flunssan tullessa ja luulin, että se tulisi ryminällä ja nopeana versiona, mutta totean nyt olevani väärässä, kun tätä flunssaa on jo yli viikko takana.

Omissa ajatuksissani olisi tosiaan ollut vain pari tai kolme päivää ja se olisi ollut siinä. Nyt tämä alkaa pienesti jo tympäisemään. Ajattelin "Olen siis iloinen, että otin tämän flunssan nopeana versiona vastaan (se odotteli kehossa) kuin odottaen, että milloin se tulee ja odottelukin saattaa pidentää flunssan kestoa. Kunnon rykäisemältä flunssa kuin sellainen "ollako vai eikö olla" - flunssa. Ei ole sentään mitään outoa kuumeilua. Tämä on pintapuolinen vaikka räkää riittääkin." No räkää tosiaan riittää vähän liiaksi.

On tympäännyttävää, että pitää herätä kerran pari yössä, kun suuta kuivaa, kun ei voi hengittää nenän kautta ja suun kuivuminen saa myös kurkun kuivumaan ja kutisemaan ja sitten alkaakin yskiä kaikkia limoja pois keuhkoista, joita sinne on yön aikana valunut. Ja se yöliman yskiminen tosiaan kestää tällä hetkellä puoleen päivään asti, kunnes ei enää yskitä ollenkaan, vaan pitää muutaman kerran vain niistää. Mukava yskäkohtaus taas töissä tänään. No ei ollut mukava!

Valitettavasti flunssan pituutta ei voi ennustaa. Mistä sitä räkää oikein riittääkään. Pitääkin jokin päivä perehtyä "Miten räkä oikein syntyy". Jospa löytyisi jostain sellainen artikkeli. Tai kysyisi lääkäriltä, jos hän tietäisi. Ei välttämättä tiedä. Voi tietää, onko taudin aiheuttanut bakteeri vai virus ja millaisia lääkkeitä sen hoitoon tarvitaan, mutta tietääkö lääkäri, miten räkä muodostuu kehossa ja mikä vaikuttaa siihen, kuinka paljon sitä kertyy mihinkin. Ja mikä määrittää sen, että joillain ei ole ikinä poskiontelotulehdusta ja joillain voi olla jatkuvasti vaikka vuosittain vähintään kerran. Onko poskiontelot vain niin ahtaat tai puhtaat, ettei sinne mene räkää, vaikka olisi kaksi viikkoa räkätaudissa? Okei, lopetan nyt räkäpuheet, jos se joitakuita ahdistaa. Minua kiehtoo hyvin paljon lääketieteelliset asiat, kai sekin tekee minusta nörtin. Voin tietää pieniä pähkinöitä sieltä täältä.

Torstaina töiden jälkeen kävin Keravalla moikkaamassa ystävääni. Tuhosin varmaan puolet Fazerin suklaalevystä, vaikka ajattelin ottaa vain pari palaa kohteliaisuudesta. No mikäs siinä, oli hyvää.

Perjantaina töiden jälkeen ajattelin, että ihanaa, menenpä Pauligin kulmaan pitkästä aikaa nauttimaan raakakakkupalaa ja juomaan kauramaitoon tehtyä lattea. Otin kylkiäisiksi myös tuorepuuron, enkä jaksanut sitten kokonaan syödä raakakakkupalaa. Alkoi hyvin nopeasti haluta se tuorepuuro ulos kehosta. Epäilen, että siinä oli gluteenia tai maitoa, koska se ei olisi muuten reagoinut niin nopeasti. Kuljin pari seuraavaa tuntia kaupan kautta kotiin kismaantuneena sillä suolta alkoi pakottaa.

Ihanaa, että aurinko tulee jälleen esiin ja ilmat alkavat lämmetä kevättä kohti. Tai nythän on kevät.

Lauantaina ajattelin ensin käyväni kirjastossa, sitten Lapsimessuilla ja sitten vielä Isossa Omenassa Prismassa ja Ruohonjuuressa. No nördäsin pelin parissa niin kauan, että ajattelin, ettei Lapsimessuilla tarvi lähteä juuri lauantaina, kun ne ovat sunnuntainakin vielä olemassa, joten lähdin vain Isoon Omenaan, koska sinne on helpompi mennä kuin Leppävaaran Selloon, jonne pitäisi mennä junalla.

Nautin siellä Classic Pizzerian Verde mon dieusta ja olin tyytyväinen, että sain gluteenittoman vaihtoehdon pizzapohjaksi. Ei se yhtä hyvä ollut kuin alkuperäinen, mutta pysyypä vatsakivut poissa. Harmi kyllä, että erikoisruokavaliosta pitää maksaa enemmän kuin ns. normaalista, koska jos jollain tosiaan on ruokarajoite, niin mielestäni pitäisi edelleen olla sama hinta kuin normaalistikin.

Lauantaina tosiaan huomasin, että lima on jo keuhkoissa asti, joten kokeilin ensimmäistä kertaa tätä Bisolvonia, joka irrottaa sitkeää limaa tehden limasta ohuempaa. Totta tosiaan tehosi kivasti, koska ainakin se helpotti yskimistä niin, että yskän kovuudelta lähti iso kärki ja lima tosiaan tulee helpommin ulos. Jee! Lisäksi tämä on hyvän makuista. En ole tätä ennen koskaan maistanut hyvän makuista yskänlääkettä - aina vaan sellaista, jonka kanssa näytetään "hyi-kieltä" ummistetuin silmin. Tärkeintä on kuitenkin, että aine toimii ja tästä typerästä flunssasta pääsisi joskus eroon. Ei se kuuntele, vaikka huudan sille "mene pois!". Kumma juttu. 

Jaa että mitä tein Isossa Omenassa. Piti vain löytää Prisma. Ja tykkään käydä kauppakeskuksissa, joissa on oikeanlainen Prisma tai kokonaan erillisessä Prismassa, joka tönöttää yksinään jossain tien varrella. Valitettavasti Helsingin seudulla ei ole näkynyt näitä, joita yleensä Turun seudulla näkyy. Citymarketeja kuuluu samaan kastiin.

Olin Stockmannilla etsinyt uutta kahvinkeitintä ja ihastunut tähän Braunin kahvinkeittimeen. Valitettavasti Stockmannin Powerissa ei ollut sitä kyseistä konetta myytävänä, vaikka se olikin näytekappaleena paikalla. Katsoin siis netistä, että löytyisi Prismasta ja näin tuli Iso Omenaan lähdettyä. Valitettavasti en tiennyt etukäteen Electroluxin hienosta keittimestä, joka oli 20 euroa alennuksessa siellä vastapäätä tuota toista. Ponderoin kaupassa keitinvalintaani vartin ja haastattelin paria ystävääkin asian tiimoilta. Päädyin kuitenkin Brauniin, koska se oli pienempi ja kannu oli täydellisen mallinen ja kahva käteen sopiva. Otin siis sen, mitä tulin alunperinkin hakemaan, vaikka hieno luksuksen näköinen vekotin vetikin kovasti puoleensa. Kannun muotoilu päätti asian.

Lisäksi ostin Airamin metallisen termosmukin, jonka hankkimista olin miettinyt viime syksystä lähtien nähdessäni sellaisen yhdellä henkilöllä meillä töissä. Aluksi klassinen ulkomuoto ei säväyttänyt minua ja etsin muita vastaavia, mutta tiesin tuon olevan paras, joten päädyin siihen.

Flunssanaama. Sunnuntainakin rötväsin aika pitkään kotona supersankarileffoja katsellen ja Simsiä pelaten, mutta päätin kuitenkin lähteä Lapsimessuille, kun sitä olin jo jonkin aikaa odottanut ja sinne oli lippu valmiina laukussa.

Totta puhuakseni ensin ei meinannut jaksaa tai innostanut lähteä, mutta kun ovet suljettiin viideltä, niin harmistuin siitä, ettei ollut enempää aikaa. Joitain näytteillelaittajien kojuja tuli näkemättä, mutta onneksi Lapsimessujen (paina tästä) näytteilleasettajat löytyvät heidän nettiosoitteestaan ja näytteilleasettajilla on varmasti omat kotisivunsa, joista voi käydä katsomassa, mitä ihanaa sieltä löytyy. Tänään myös kuulin, että siellä ylhäällä olisi ollut kotieläimiä, joita en sitten ehtinyt ollenkaan nähdä. Ensi kerralla pitää mennä ajoissa paikalle ja toivottavasti flunssattomana.

Ihana aurinko pilvien väistyessä näkyi, kun poistui messuilta.

Pari juttua messuilta tosiaan tuli hankittua. Vietin pitkän tovin Silvartin kojulla, kun oli valinnanvaikeus uuden avainnauhan kanssa, kun tosi kovasti halusi kahta, mutta käsityönä näillä löytyy myös riittävä hinta. Harmi ettei asia ole samaa mieltä kukkaroni kanssa. Ehkä syksyllä toinen kiva avainnauha, nyt tuli tällainen tosi kesäinen mukaan. Korvakoruja sai kolmet kahden hinnalla. Niitäkin olisi halunnut monet söpöiset ihanat. Eli Hiekkakakun ja Elvarin lisäksi on samantapainen koruntekijä nimeltä Silvart, joka tekee herkullisen näköisiä koruja ja avainnauhoja.

Tämä Airam totta tosiaan pitää juoman kuumana vähintään puoli päivää. Totesin sen, kun meinasin polttaa eilen muutaman kerran suuni. Se on hyvä ottaa töihin mukaan, niin tulee oikeasti juotua se kahvi. Tänään se unohtui töihin - tottakai, mites muutenkaan - mutta onneksi saan sen huomenna takaisin.

Hörpin parissa päivässä tavallisen Bisolvonin ja se teki hyvää, mutta ajattelin ottaa astetta järeämmän aseen, Bisolvon Strongin. Jospa se yskä tällä vihdoin helpottaisi.

Edellissunnuntai piti olla siivouspäivä, mutta eilinen sitä tosiaankin oli. Sain itseni tiskaamaan ja heitettyä kaikki kierrätettävät tarvikkeet (muovi, pahvi, paperi, sekajäte, metalli) kierrätyslaatikoihin roskakatokseen. Järjestin vaatteet oikeille paikoille pois lattialta. Hain varastosta kesävaatekassit, joiden sisällöstä karsin osan jo pois (pääsevät Pelastusarmeijaan) ja kävin pyykkäämässä likaantuneita vaatteita. Petaamalla sängyn joka aamu on ihana tulla siistiin kotiin töiden jälkeen.

"Mitä opetamme ihmisille rakkaudesta näkyy siinä, miten välitämme toisista ihmisistä."

Viime viikolla keksitty aforismi. Sain tämän aatteen siinä, kun tulin Isosta Omenasta pois ja lähestyin metroportaita. Näin, kun äiti avasi karkkia kääreestä vähän jo isommalle pojalleen, jolla oli kyyneleiset kasvot. Ajattelin, että jos äiti olisi antanut karkin vain pojalle ja antanut tämän itse avata kääreen, niin sekin olisi ollut erittäin okei, mutta tämä äiti toimi todella lempeästi poikaansa kohtaan. Tuosta pienestä suuresta eleestä näin, miten vahva heidän välillään oleva rakkaus on. Me opetamme tosiaan tekojemme kautta, miten rakastamme ja välitämme muista ihmisistä. Aluksi sen tuntee siinä, miten sinusta itsestäsi välitetään, mutta samalla opit myös välittämään ja rakastamaan muita ihmisiä. Vaikka empatia ja sympatia tulisivatkin meiltä luonnostaan ja kumpuavat jostain meidän sisimmästämme, niin silti me opimme vanhemmiltamme ja toisiltamme, miten toisia ihmisiä kuuluu kohdella. Onko oikeaa tapaa välittää toisista ihmisistä vai riittääkö että vain välittää? On aina hyvä, että kertoo ja näyttää välittävänsä. Ei voi välittää liikaa.

Tullessani takaisin kohti Helsinkiä vieressäni metrossa istuva nuori poika Espoosta asti istui pilkkien, meinaten nukahtaa istualleen ja oli kaatua käytävän puolelle. Vaikka selasin kännykkää, niin otin vaistomaisesti hänen kädestään kiinni vasemmalla kädelläni, ettei hän olisi pudonnut. Hän oli jo vähintään toinen vieras ihminen, josta tunsin olevani jollain lailla vastuussa. Hän ei reagoinut siihen, että estin häntä putoamasta, niin väsynyt oli, mutta mietin samalla, oliko hän niin luottavainen muita ihmisiä kohtaan. Mietin myös, miten niin nuori, selvästi alle kymmenvuotias, matkustaa yksin yhdeksän aikaan illalla kaupungista toiseen. Toivottavasti häntä oli joku perillä odottamassa.

Tänään oli ihanan ihana aurinkoinen päivä kaikesta räästä huolimatta. Töistä päästyäni ajattelin, kuinka ihanaa olisi, jos olisi oma parveke ilta-aurinkoon päin. Siellä paistattelisi loppupäivää jotain hyvää kirjaa lukien ja joisi sitruunamehua, kun ei muutakaan tämän flunssan kanssa voisi tehdä. Saisi tripla-annostuksen d-vitamiinia, koska se olisi todellakin tarpeen.

Oli muuten hauskaa, kun olin töiden jälkeen käynyt kaupassa, niin yksi mies tuli juttelemaan, kun talsin mäkeä ylös kotiin päin. Hän tarjosi pepe panda - lakritsipatukkaa, mutta kerroin olevani gluteeniton. Hän kysyi, poltanko ja vastasin, etten sellaista viitsi harrastaa. Hän tarjosi vielä suklaata, kun hänellä oli neljä pientä levyä. Kerroin, etten niitäkään syö, kun olen maidoton. Sitten hän kertoi, että olen kaunis, kysyi puhelinnumeroa, että voisi viedä minut johonkin hienoon ravintolaan, jossa voisin syödä ihan mitä haluaisin. Kiitin ja kieltäydyin kohteliaasti. Ihania tuollaiset immeiset ♡ Piristävät mukavasti päivää.  

Kevät on todella ihanaa aikaa!