Mielettömän ihana lauantai :)

Ihanat vaaleanpunaiset neilikat tänä aamuna diffuuserin vieressä kaunistaen.

Aamupäivällä blogin kirjoitettuani laitoin hiukset ja naaman kuntoon ja lähdin pysäkille odottamaan ratikkaa, joka veisi messukeskukseen. Aivan mielettömän ihana aurinkoinen sää oli koko päivän. Hyvä päivä kokea Kevätmessut, ajattelin siinä ratikkaa odotellessa.

Jo ennen messukeskusta minut ehätti eräs energiayhtiö, jonka osakas olen ja kysyttiin litania kysymyksiä, mutta vakuutin, että olen ihan tyytyväinen sähkösopimukseeni. Kävin ensin toisella puolella nopeasti kuikuilemassa remontoi ja rakenna (tjsp) - messut, joissa ei ollut iselleni ajankohtaista tai kiehtovaa esittelyssä.

Mennessäni Kevätmessujen puolelle ajattelin, että jos en halua kenenkään häiritsevän, niin laitan isot kuulokkeet päähän, musiikin soimaan ja nautin vain messuista. Menen kyllä itse kysymään, jos haluan jostain jotain tietää, mutta halusin vain katsella rauhassa ilman, että joka ikiseen arvontaan piti osallistua tahi jokaista lehteä, paljua tai kiveä olisi pitänyt käydä tarkastelemassa lähempää.

Kevätmessujen alueella oli yhdessä Kevätpuutarha, OmaMökki, Asu ja remontoi, Sisusta sekä Lähiruoka & Luomu, joiden lisäksi vielä pop up - kirpputorin tyyppinen alue. Kevätmessut olivat hyvin kattavat ja monipuoliset kaikin puolin, mutta nälkä alkoi jäytää massuani ja huomasin, että Kevätmessun yhteydessä olevan Lähiruoka ja Luomu - näyttelyssä ei ollut minulle ruokaa, jos pitäisi välttää maitoa ja vehnää. Kovin herkullisen näköisiä asioita siellä kyllä tarjottiin.

Etsin Kevätmessuilta koko ajan Foodinin pistettä nähtyäni instagramista, että se olisi messukeskuksessa. Sinne halusin ajatellessani, että sieltä sentään saa maidotonta ja vehnätöntä naposteltavaa, mutta kun en löytänyt sitä kukkien ja mökkien keskeltä, niin tarkastin, josko instassa näytettäisiin osasto. Oli osastolla 4 jotain. Ajattelin, ettei siellä ole nelosta, vaan 6-7 ja lähdin etsimään. Päädyin tilaan messukeskuksen pääovista vasempaan päätyyn, missä en edes tiennyt olevan mitään näyttelytilaa. Sain sinne päästyäni nähdä, että siellä olikin kokonainen oma messunsa, nimittäin erityisruokavalioita käsittelevä Lautasella-tapahtuma, joka oli vain perjantaina ja lauantaina avoinna. Hyvä tuuri, että satuin jompanakumpana niistä päivistä paikalle.

Sinne saavuttuani otin kuulokkeet pois ja nautin tunnelmasta, kävin joka kojulla ihmettelemässä ja maistelemassa sillä kaikki siellä olevat tuotteet olivat gluteenittomia ja suurin osa myös maidottomia. Tunsin päätyneeni ruokataivaaseen ja innostus kasvoi sisälläni. Siellä oli niin paljon eri näytteilleasettajia, joista yli puolesta en ollut kuullutkaan ja kaikilla oli uusia gluteenittomia tuotteita, joista jotkut eivät olleet tulleet vielä suuremmille markkinoille kauppoihin. Ruokia maistellessa lähti nälältä kärki, eikä se onneksi ehtinyt yltyä liian suureksi. Yllätyin myös, miten hyvältä Ingmanin choice - jäätelö maistui. Jopa paremmalta kuin normaali jäätelö. Taidankin ostaa sitä ja sorbetteja tai mehujäitä jatkossa. Toki Oatlylla on omat jäätelöt ja Breyersilläkin oli maidottomat versiot.

Ennen lähtemistä ratikalla takaisin päin kohti keskustaa, jossa ystäväni jo odottelikin, kävin Foodinilla ostamassa smoothien ja pakurikahvin. Nautin ne samalla kun kävin vielä ostamassa pari asiaa Puhdistamolta, kun huomasin sen kaukaa.

Kauppatorille päästyä ihanan ihana aurinkoinen ilma edelleen jatkui, tuntui kuin astelisi kesäsäällä melkein. Lintuja on muuttanut takaisin ja lokkeja pyörii Kauppatorin läheisyydessä kärttämässä pudonneita murusia ja kaloja. Ystävä odotteli Allas Sea Poolin yläkannella, jonne tulin käytyäni vessassa ja haettuani meille juomat ensin odoteltua, että viisitoista ihmistä jonottivat ennen minua. Oli tosi mahtavaa nähdä jälleen tämä Turussa asuva ystäväni ja rupatella ihan kaikkea sekä nauttia huikean kauniista päivästä ööliä hörppien. Aurinko paistoi pitkään kirkkaalta taivaalta ja hiljalleen alkoi tulla vähän pilviä. Vesi kimmalsi kuin säkenöivä kulta auringon siihen osuessa.

Jonkin ajan kuluttua kävelimme Helsingin yliopiston metroasemalle ja lähdimme eri suuntaan, koska hän oli menossa avopuolisonsa kanssa teatteriin.

Laitilan leivältä uusia gluteenittomia kakkuja. Sain kaksi banaanikakkua ja toscakakun kympillä.

Foodinin sekä Puhdistamon ostokset.

Ei päivää voi tuhlata, joten kun oli niin ihana ilma vielä kuuden jälkeen, niin päätin vaihtaa vaatteet ja lähteä kevään ensimmäiselle lenkille Töölön ympäri ja katsella, miten aurinko laskeutui rakennusten taakse. Aika nopeasti alkoi tulla kylmä.

Vähän ennen muutaman korttelin päässä kotoa tuli mieleen, että haluan syödä paistetun kananmunan, jonka syömistä olin lenkin jälkeen suunnitellut, seassa punaista paprikaa. Löysin näin söpön pienten makeiden paprikoiden pakkauksen kaupasta. Pilkoin yhden paprikan munan sekaan ja paistoin pannulla. Tuli hyvää. Maistoin vielä kahta Laitilan leivältä ostettua kakkuakin. Hyviä ovat!

On kyllä hienoa, että tavallisessakin kaupassa myydään tätä Finin Gourmet black liquoricea, joka on gluteeniton ja voisinpa melkein sanoa, että paremman makuinen kuin normaali lakritsi.

Siis ihan mielettömän ihana lauantai täynnä tekemistä. Minä nautin ihan täysillä! Ja tuntuu myös, että nyt parin kokonaan gluteenittoman ja maidottoman päivän jälkeen olokin tuntuu keventyneen. Vai johtuuko se vain keväästä, että tuntuu riittävän puhtia vaikka mihin tekemisiin? No siivoan kuitenkin huomenna vasta tämän asunnon. Onhan se kuitenkin sunnuntain puhteita.

Hyvää yötä ja loistavaa tulevaa sunnuntaita!

Kaikenlaista kivaa ja keväistä

Auringonnousuja Sörnäisissä. Matkalla töihin.

Viime vuonna tähän aikaan oli muuten tämän näköistä. Parempi sää nyt vuodenaikaan ja kuukauteen verrattuna tänä vuonna.

Sain työkaverilta tämän Liisa Ahosen Haastavat kasvatustilanteet - Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirjan lainaan. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja varmasti onkin. Saisinpa itseni vielä syventymään sitä lukemaan.

Olen nauttinut Arnold´sin donitseista ja todennut, että päällystetty tuplasuklaamuffini ja pieni valkoinen cake olivat pahoja. En tiedä, oliko syy siinä, että oli juuri päällystetty. Lisäksi niissä oli piikikäs jälkimaku. No eipä enää kovin kauaa syö mitään vehnää tai maitoa sisältävää. Tai liikaa sokeria. Reilulla kädellä sokeriherkkuja saa karsia, kun vehnä ja maito on pois laskuista. Hyviä juttuja siinä on, että iho puhdistuu, suoli puhdistuu ja painokin saattaa pudota.

Kävin yhtenä päivänä vihdoin lasten Rosebud - kaupassa ja voi vitsi mikä aarreaitta se onkaan! Olen aina ajatellut, että sitten kun voitan lotossa, niin hankin paljon uusia leluja ja pelejä ja kirjoja työpaikalleni. Ja toki myös muiden ystävien ja omia tulevia lapsia ajatellen. Ja noita muistikirjojakin pidin tosi söpöinä. On niin harmitus, ettei tiettyjä tuotteita ollut olemassa omassa lapsuudessa. Tosin Tiimaria ei ole olemassa enää nykylasten lapsuudessa. On vain joku Tiger. Tiimari oli ihan paras!

Äitini ei oikein tykännyt, että käyn siellä, mutta äidillä onkin jokaisesta asiasta ihan oma mielipiteensä. Perin varmaan poikkeavuuteni äidiltäni. Häntä tosin kukaan ei ole sanonut oudoksi. Minua on sanottu oudoksi ja erilaiseksi. Hyvällä tavalla kuulemma. On totta, etten muodosta yhtenäistä mielipidettä, jos olen sitä vastaan. Teen joitain asioita niin kuin muutkin, muita ihmisiä miellyttääkseni, mutta jos en pidä siitä, niin en todellakaan ryhdy johonkin, mikä on omia periaatteitani vastaan. Johtunee siitä, etten ole oikein hyvä piilottamaan tunteitani, jos niikseen tulee.

En ole ikinä harmitellut sitä, että olen ollut pienestä asti erilainen, koska en halunnut kuulua massatyttöjengiin, joiden pitää olla samaa mieltä kaikesta, koska muuten ei ollut in. Muistan vieläkin sen, kun välitunnilla yritin lähestyä meidän luokan tyttöpiiriä, mutta sitten kun olin lähestymässä, niin yksi katsoi minua tosi rumasti. En sitten mennyt mukaan.

Jokainen luo oman onnensa, se pitää kuitenkin muistaa. En kyllä ole siitäkään väitteestä samaa mieltä sillä itse ainakin tarvitsen muita ihmisiä onnellisuuteeni. Voin hoitaa kehoni kuntoon ja olla tyytyväinen ulkomuotooni, elää hyvin ja kunnioittaen muita ihmisiä. Silti kaikkein tärkeintä minulle on rakkaus, kunnioitus, sopusointu ja ystävyys muiden ihmisten välillä. Ja tietysti myös huumori. Kestän hyvin paljon tietynlaista ihmispainetta, mutta jos sitä kestää liian kauan, niin otan kyllä suoraan puheeksi. Pitäisi kyllä heti ottaa puheeksi, muttei koskaan tiedä, mitkä asiat ovat vain oman mielen sisällä tapahtuvia asioita. Sen tiedän, että näkyvät asiat ei niitä ole.

Anyway siellä Rosebudissa on kaikenlaista sellaista, mitä ei missään muualla ole, kuten dinosaurusbingo, jossa on dinosaurusten nimet, kaikkia muitakin kiehtovia pelejä, kirjanmerkkejä, tarroja, muistikirjoja, siirtokuvia, suuri osa ilmestyneistä piirretyistä ja animoiduista elokuvista, mutta vain klassisiä, esimerkiksi Yakari, jota en edes muistanut joskus katsoneeni, TY:n pieniä pehmoleluja, erilaisia tehtäväkirjoja ja vaikka mitä. Sijaitsee Citycenterin K1-kerroksessa, jonne pääsee myös rautatieasemalta. Vieressä sijaitsee aikuisten Rosebud. Löytyy sellaisiakin kirjoja, joita ei normaalista kirjakaupasta löytyisi. Citycenter sijaitsee rautatieaseman ja Stockmannin välissä.

Olin niin iloinen, kun sain vihdoin kirjastolaskuja maksettua sen verran, että saan jälleen kirjastosta lainata pitkän tauon jälkeen. Ja löysin näin monta Nemi-lehteä, joita en ole lukenut. Meillä eksän kanssa oli ihana tapa lukea sängyllä Nemiä kahdestaan. Sen eron jälkeen en ole Nemiä lukenut, vaikka olen monesti halunnut Nemin ostaakin kaupasta.

Harmi, ettei Kallion kirjastossa ollut Baby blues - sarjaa ollenkaan, mutta tänään kun olen käynyt Kevätmessuilla (niistä oma postaus), niin käväisen Pasilan kirjastossa kuikuamassa, selaamassa muutaman uusimman lehden kuukauden vaihtumisen takia ja lainaamassa jotain mielekästä.

Muuten en Pasilasta välitä, kun se muuttuikin niin vahvasti, että siellä nykyään vain eksyy, mutta kirjastossa siellä (ja Töölössä) tulee joskus käytyä. Ja messukeskuksessa, vaikken koskaan ajattelekaan, että messukeskus sijaitsisi Pasilassa, kun se on erillään labyrintista.

Pitää muutenkin taas harjoitella lukemista enemmän. On vain niin paljon valoa näinä päivinä, että tekee mieli olla ulkona tekemässä jotain. Eilenkin illalla simahdin yhdeltätoista, enkä jaksanut pelata, lukea sarjista tai edes katsella Netflixiä. Joka päivä tulee herättyä kuudelta, tänäänkin. Sisäinen kello on vain jumittunut siihen. Tosin joskus ajattelin, että jos heräisi joka päivä kuudelta, kun sanotaan, että ihminen voi olla onnellisempi silloin, kun herää joka päivä samaan aikaan. No aivot ovat nyt ilmeisesti kytkeytyneet. Ei se minua toki haittaa. Aamut menevät aina niin nopeasti ohi.

Rosebudin siirtokuva. Rosebudista etsin ystävän lapselle lahjaa. Ja löysin itsellenikin jotain. Tämän kuvan julkaistessas kirjoitin, että "Sometimes I'm goofy", joskus vain lapsettaa, minkäs sille teet. Ei siinä mitään väärää ole. Miksi pitäisi olla aina niin aikuinen, se on tylsää ja totista touhua. Mustat kynnet maalasin vasta Black food festivaalin jälkeen, kun oli parempi olo, mutta tosi nopeasti kynsilakka lähtee pois. Olen joskus miettinyt, että kävisi manikyyrissä. Kotikyyri on auttanut tähän asti ja aina ei edes jaksa pitää ollenkaan lakkaa sormissa. Joskus taas se on kivaa.

Ruusut kuihtuivat nopeasti, joten hankin vaaleanpunaisia neilikoita ihastuttamaan kotia.

Aika kivat ilmat ollut tällä viikolla.

Ruohonjuuressakin tuli piipahdettua eräänä päivänä salin jälkeen. Kampaajani suositteli tätä Captain Kombuchan kookoksen makuista kombuchaa, mutta pidän edelleen Puhdistamon colan makuisesta enemmän. Foodinin kauniit suklaat kiinnostivat, kun etsin suklaata, jossa ei olisi maitoa.

Nemissä tulee välillä vastaan mietelauseitakin :)

Be kind whenever possible.

It is always possible.

- Dalai Lama

Happiness is not something ready made.

It comes from your own actions.

- Dalai Lama

Ihanan ihana Vallila ja ihastuttavat säät tällä viikolla. Lämpö on käynyt jo +12-asteessa.

Ajattelin alkaa syömään enemmän proteiinia, hedelmiä, marjoja ja vihanneksia.

Kevätvaatteisiinkin olen vaihtanut. Voi että on kun on ihanaa, että on kevät! Puissa ei ole vielä lehtiä, mutta on valoisaa ja lämmintä, ulkona tarvitsee aurinkolaseja eikä voi olla hymyilemättä.

Ihanan ihanaa lauantaita! Tehkää kaikkea sitä, mistä nautitte! Sun is shining!

Hajamielinen vai muistinmenetys?

Meinasin jo eilen tunnekuohuksissani kirjoitella, mutta onneksi juttelu tekstiviestitse ystävän kanssa auttoi, kun juttelimme yhdestä toisesta asiasta, joka on pidemmän aikaa aiheuttanut päänvaivaa. Onneksi en kirjoittanut eilen. Ties minkälainen sotkusoppa olisi syntynyt.

Eilen eräs ystäväni kysyi, olenko tulossa. Olimme viime viikolla sopineet, että näkisimme torstaina, jollen menisi Tampereelle, muuten viikonloppuna sopii. En ollut muistanut kertoa, etten menisi Tampereelle viikonloppuna. Luulin vain kertoneeni. Täytyy myöntää, että joskus jotkin asiat saattavat jäädä ajatustasolle, esimerkiksi viestit. Olen mielessäni lähettänyt viestin ja luultavasti saanut jonkin vastauksenkin siihen, vaikka näin ei ole käynyt. Mieli vain kuvitteli koko asian. Hän siis odotti minua eilen luokseen ja minä olin menossa hänen luokseen viikonloppuna. Olin juuri salille tullut, kun sain häneltä viestin. Ehdotin, että voisin vielä lähteä, mutta se olisi sitten mennyt liian myöhäiseksi. Toisena päivänä sitten.

Tuntui salilla, että minun olisi heti pitänyt lähteä hänen luokseen, koska minulle tuli niin huono omatunto ja tulin surulliseksi tästä kömmähdyksestä. Luulin, että hän olisi tosi pettynyt. Hän kuitenkin vakuutti, että kaikki on hyvin, eikä tarvitse huolestua. Haluaisin kuitenkin tosiaan nähdä hänet tällä viikolla.

Kaipaan muutenkin kahdeksaa ystävääni tällä hetkellä joka päivä ja haluaisin tavata heidät kaikki vaikka joka viikko tunnin ajan, koska vapaa-ajan aikatauluni on hyvin joustava ja olen ex tempore-ihminen (toki pienen mietinnän jälkeen joskus), mutta olen monesti lähtenyt johonkin 0-3 tunnin varoajalla. Ei se tunnin yhdessäolo ja näkeminen haittaisi, jos sen käyttäisi tehokkaasti juttelemiseen ja tapaisi useasti. Se on vain niin parasta, kun saa olla jonkun seurassa ihan rauhassa, höpötellä, katsella silmiin ja nauraa ihan pöhköille jutuille. Toisinaan jossain kaupassakin tai uudessa kahvilassa tai hienossa paikassa ajattelen, että olisipa tietty henkilö mukana kokemassa ja jakamassa, että hän varmaankin tykkäisi nähdä ja kokea tämän myös.

Koen että myös jotkut työkaverini ovat minulle läheisiä ja tärkeitä, vaikken näekään heitä vapaa-ajalla. Tosin 4-5 ystävääni olen saanut töistä. Haluaisin olla sovussa kaikkien kanssa, mutta en vain ole sellainen suupaltti, joka ystävystyy supernopeasti kaikkien kanssa, vaikka haluaisinkin olla. Paitsi sitten kun innostun puhumaan, niin siitä ei sitten tule hetkeen loppua.

Kävin nostamassa käsipainoja musiikin soidessa korvakuulokkeista, mutta tämän ystäväni pyöriessä vielä mielessä ja rinnassa olevan painon takia (ja pienesti kuorellisen makkaran näköisen peilikuvankin takia) päätin pitkästä aikaa käydä juoksumatolla juoksemassa. Usein juokseminen saa stressin, jännityksen tai turhautumisen laukeamaan tai ainakin osaksi hälvenemään ja onneksi tässäkin kohtaa sain aivoni vakuuttuneiksi siitä, ettei ystäväni ollut minuun pettynyt.

Ihmiset luulevat minua rauhalliseksi, mutta lähimmät ystäväni ovat nähneet "ADHD-puoleni", esimerkiksi kun häsään kotona ja hermoilen, ettei ole tarpeeksi siistiä, vaikka vieras on paikalla. Sitten ystävä sanoo, että "rauhoitu, istu alas, ei täällä ole kuin pari vaatetta, omassa kämpässäni on paljon pahempaa" ja sitten virnistän leveästi ja alan häsäämään tarjottavia.

Olen toisaalta joskus maininnut, että tiskaaminen on kivempaa seurassa. Niinhän se onkin, kun tiskit kääntyvät siinä sivussa, kun höpöttää mukavia huoneessa istuvan ystävän kanssa. Äitini on samanlainen. Hän kyllä tiskaa muutenkin, mutta aina kun menen käymään, niin voimme alkaa yhdessä siivoamaan. Tai oikeastaan minä alan siivota hänen asuntoaan, kun heittäisin mielelläni puolet niistä tavaroista menemään ihan huoletta. Toisen tavaroita ei kuitenkaan saa heittää menemään, joten kokoan ne mukaviin pinoihin ja heitän vain vanhentuneet ainekset jääkaapista pois ja tyhjät pullot vessasta. Yleensä silloin, kun asuin Turussa ja äitini teki yllätysvisiittejään, niin äiti tuli tiskaamaan luokseni. Sitten sanoo pitkästi "ei sun ois tarvinnuu" mutta hykertelee mielessään ja on kiitollinen, ettei tarvinnut itse tiskata.

Takaisin eiliseen. Olin tosi iloinen, että kävin pitkästä aikaa juoksemassa juoksumatolla, kun se tuntui niin hyvältä ja puristin itsestäni vielä pari minuuttia, kun en olisi jaksanut enempää juosta, vaikka ihan alussa hyvän musiikin soidessa tuntui siltä, että lentäisi. Pitäisi alkaa tekemään iltalenkkejä Töölönlahden ympäri arki-iltaisin ja aamulenkkejä viikonloppuisin nyt kun lumet on sulanut ja puhdistusautokin käynyt suhisemassa teitä kivettömiksi. Ei siinä menisi kuin tunteroinen ja tekisi hyvää itselle, niin mielelle kuin keholle. Olen päästänyt itseni vähän rupsahtamaan.

Kävin suihkussa ihanan rutisuttavan selkärullailun jälkeen. Salin jälkeen kävin Food Marketissa hakemassa ruokaa, kunnes siinä alkoi taas mieli poukkoilemaan aiheeseen, olenko vain hajamielinen vai onko muistini huononemassa. Meinasi hiipiä pieni pakokauhu siinä, että mitä jos olisi jokin tärkeä kokous ja minä vain nostelisin huolettomana painoja salilla, kun muut istuskelevat jossain. Toisaalta kyllä siitä varmasti tulisi viestiä, että missä luuhaan. Päätinpä siis alkaa pitämään kalenteria. Kännykkäkalenteri jopa voi muistuttaa päivän etukäteen ja se muistutus aina näkyy siinä, kun avaa puhelimen, niin sitten mikään tapaaminen ei menisi sivu suun. Ja pitää muistaa aina varmistaa viimeistään edeltävänä päivänä tapaamisen paikkansapitävyys, oli se mikä tahansa. Tai no ehkei lääkäritapaamisia tarvitse kysellä, ne voi vain laittaa kalenteriin. Kalenteri is the solution!

Toisaalta olen pienestä asti ollut unelmoija ja mielikuvitukseni on laukannut. Ensimmäinen kuulokokeenikaan ei ala-asteen terveystarkastuksessa onnistunut, kun aloin laulamaan niiden piipahdusten mukaan. En muista juuri sitä, mutta näin minulle on kerrottu. Muistan tosi hyvin pieniä asioita tai jos joku tärkeä on sanonut jotain. Esimerkiksi olin exäni ekspertti. Sitä kun tutustuu toiseen ja haluaa tuntea, niin silloin tietää monia asioita hänestä ja muistaa, mitä ja miten joku on sanonut. Eräs ystäväni muisti joskus jopa pitkiä vuorosanalitanioita sarjoista tai sketseistä, mitä hän oli katsellut. Ja kun toisaalta ei vain muista jotain, vaan tietää, kun jokin asia on iskostunut mieleen. Mikähän on siis tietämisen ja muistamisen välinen raja?

Mietin myös, että viime aikoina, kun on vehnä ja maito laittanut vastaan ja näin olen myös yrittänyt laittaa sokeria pienemmälle (helpottaa, kun herkuissa on sitä vehnää ja maitoa paitsi olen syönyt pöhköjä Arnold'sin herkkuja kahdesti tällä viikolla, kun teki mieli), että jos ne tukkivatkin suoliston lisäksi myös muistia ja tekevät hajamieliseksi. Aloitan nyt oikeasti kuntoremontin. Ja sitten tiedän varmasti, mikä suolistoa vaivaa, kun saan lääkärin kanssa käytyä allergia/yliherkkyystestin läpi. Aika on varattu tämän kuun loppuun.

Silloin kun asuin vielä Turussa ja työskentelin leikkikoulussa, niin kokeilin muutaman päivän raakaruoalla elämistä ja voi että, miten mieli kirkastui jo päivän parin jälkeen. Voitin viisivuotiaan muistipelissäkin, vaikka sanotaan, että 5-6-vuotiaat ovat siinä taidokkaimpia. Mieli oli niin kirkas ja keskittymiskyky oli tasan tarkkaan vain yhdessä asiassa kerrallaan ja ei tarvinnut miettiä, että missäköhän jokin on tai milloin sekin juttu taas oli, vaan kun kysyin itseltäni, niin pystyin suoraan vastaamaan. Ihan kuin oma pääni olisi ollut kalenteri ja muistikirja. Ei tarvinnut pinnistellä muistaakseen eikä huolestua siitä, että unohtaisi.

Jätän siis vehnän ja maidon pois, vähennän sokeria ja alan enemmän syödä vihanneksiä, marjoja ja hedelmiä sekä liikun enemmän. Kauraleipääkin olen koittanut etsiä, mutta innostuttuani pehmeämmistä kaurapuikuloista katsoin kaupassa, että kivasti tuoteluettelossa ei ole vehnäjauhoa, vaan pelkkää kauraa, mutta sitten siellä oli mainittu vehnägluteeni. Se siitä sitten. Oli siinä vieressä onneksi 100-prosenttinen kauraleipä, vaikken yleensä leipää syökään, mutta joskus harvoin, useimmiten töissä saan gluteenittoman leipäni.

Nyt pitäisi valmistautua töihin. Teen luultavasti toisen postauksen tänään tai vasta huomenna.

Ihanaa perjantaita, vaikkei aurinko paistaisikaan. Ole itse se päivän aurinko :)

Black Food festival

Jeps. Ystävä tuli käymään lauantaina Turusta. Ensin katsoimme, mitä eduskuntaan pyrkivillä on tarjota Narinkkatorilla ja sitten kävimme kaupoilla. Ei oikein mitään tullut ostettua Paitsi vähän ruokaa illaksi ja aamuksi. Gigantista ei löytynyt sopivaa kahvinkeitintäkään. Pitää katsoa joku päivä Prismasta.

Sunnuntaina hengailtuamme jonkin aikaa kotosalla ja hukattuamme tunnin (kelloja siirrettiin), niin lähdimme vihdoin ja viimein Black Food festivaaleille Kellohalliin katsomaan, mikä siellä on meininki. Tämä oli ensimmäinen Black Food festival - tapahtuma Suomessa.

Melkein meinasi tulla lähtemättä sillä minulla oli hieman lämpöä ja edellisen illan pizza taisteli tietään eteenpäin suolistossa. Onneksi sain lääkärille ajan tämän kuun loppuun, niin vihdoin saan selville, mikä tätä suolistoa vaivaa, kun niin kovasti tapellut viime päivinä. Epäilen vehnää ja maitoa, mutta lisäksi mietityttää raaka maissi ja herne.

Osa messuruoasta oli maistiaisia, mutta kyllä aika monista piti maksaakin. Onneksi ei kovin paljon mikään maksanut. Söimme ensin tuollaiset leivokset. Kaverilta maistoimme haarukallisen, muuten söimme omamme. Maistoimme mustaa näkkäriä.

Ilmaiseksi jaettiin valaisevaa mustaa hammastahnanäytteitä ja olisi saanut viedä kaverille kanssa. Nyt harmittaa, etten ottanut kolmelle kaverille.

Hömpsyt Unicumia ja musta karkki. Tapakset.

Tapakset lähempää. Ennen kuin menimme pienempään huoneeseen jonotimme varmaan puoli tuntia, emmekä tienneet edes, mitä jonotimme. Poistuttuamme huomasimme jonottaneemme mustia kuplavohveleita, johon tuli jäätelöä ja kermavaahtoa väliin. Vähän harmitti, muttei voi mitään. Kaikkein eniten harmitti, että edempänä jonossa (takana olevat tytöt huomasivat) tuli ilmeisesti ainakin kymmenen kiiltävää, mikä on omalle normaalilleni huutava vääryys. Ohittaminen ja etuilu meinaan.

Ystävä maistoi mustaa vietnamilaista nuudelikeittoa, jossa oli heinäsirkkoja. Hänelle se oli tuttua, sillä hän oli käynyt Vietnamissa.

Maistoimme Saarenmaalta tuotuja siirappeja. Lakritsisiirappi ei maistunut ollenkaan lakritsilta, vaan siinä oli pehmeä vieno hyvä maku. Olin kahden vaiheilla, etten ostanut. Maistoimme myös neljää erilaista (mielestäni nekin olivat Virosta) virvoitusjuomaa, joissa oli mielestäni

Ystäväni maistoi mustaa makkaraa ja kertoi sen olevan hyvää. Itse en viitsinyt,  kun näytti kasalta kakkaa.

Ostin viidellä eurolla mustan hot dogin lisukkeineen. Itse leipä oli musta ja makkara itse tehty. Oli kyllä paras maistamani makkara ikinä. Ottaen huomioon, että syöntodella harvoin makkaraa. Se oli hyvää ja vihdoin maha rauhoittui, kun se on tottunut saamaan enemmän ruokaa lyhyemmillä aikaväleillä.

Menimme käytävälle istumaan ja syömään hodareitamme (myöhemmin kävi ilmi, ettei suolisto ja maha ollut smaaa mieltä festarista) Oli ihana istahtaa noin pitkän seisomisen jälkeen. Sain matkalla vielä hyvää tummaa kenialaista kahvia. Heidän kahvilansa kuulemma sijaitsee runeberginkadulla. Pitää joku päivä poiketa. Aivan huumaavan ihana kahvin tuoksu tuli siltä pisteeltä mennessä päähuoneeseen, kun se oli ihan siinä kulmalla sinne mennessä. Päähuone nimensä mukaisesti ei ollut suurin huone vaan huomattavasti pienempi verrattuna suurempaan tilaan, jossa tilaisuutta pidettiin.

Siinä käytävällä istuskellessa saimme ihastella myös hienoja tauluja, joiden synkkyys ei haitannut. En tiedä niiden tekijää.

Meitä ei onneksi potkittu heti ulos kellon tullessa seitsemän; varmaankin sen takia, että olimme vasta puolessa välissä päähuonetta jonotettuamme jo puoli tuntia. Ystäväni ihana käväisi vielä hakemassa mustat herkulliset kookosjäätelöt meille. Herkuttelimme ja juttelimme tapahtumasta.

Kun viimein pääsimme metrolle, niin halattiin ystävän kanssa heipat metrossa, koska kello lähenteli jo puolta yhdeksää. Lähdimme omiin koteihimme.

Tänään kohta pitäisi käydä salilla ja sitten mennä siivoamaan se sikolätti, jota myös asunnokseni kutsun. Sain myös työkaverilta lainaan Liisa Ahon kirjoittaman Haastavat kasvatustilanteet - Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja. Varmasti mielenkiintoista luettavaa.

Mukavaa viikon alkua!